Pallontallaajat.net
Valikko

Sukset jalassa ekaa kertaa 15 vuoteen, ja vielä olympiavoittajan mukana

Kirjoittanut Inka 4.2.2020

Nielaisin pari kertaa aika kuuluvasti, kun sain Italian-työmatkan ohjelman ja huomasin keskimmäisen reissupäivän aktiviteetin: hiihtoa maailmanmestaruuden ja olympiakultaa voittaneen italialaishiihtäjä Marco Albarellon opastuksessa. Apua!

Retken toinen kohde Cervinian jälkeen oli laakson pohjalla, noin 1 500 metrissä sijaitseva Cognen kylä ja vielä tarkemmin Gran Paradison kansallispuisto, joka on tunnettu hiihtoladuista ja -maisemista. Tänne tullaan hiihtämään, siispä se oli myös meidän ohjelmassa. Hiihtäminen ei tietenkään ollut pakollista, mutta koska olin jo muutaman vuoden ajan ollut vähän kiinnostunut kokeilemaan, josko peruskoulun traumat olis hellittäneet, en edes harkinnut kokemuksen väliin jättämistä.

Siispä seisoin lopulta hiihtoladun alkupäässä monot jalassa, valmiina hiihtoelämykseen. Vieressä seisoi olympiavoittaja. Ei auttanut kuin alkaa sivakoida!

Meidän hiihtoseurueeseen kuului lisäksi toinen suomalainen, Hiihto-lehden päätoimittaja Seppo Anttila, joka oli suvereeni hiihtäjä ja jakoi hyviä vinkkejä italialaismestareiden ohessa. Muutoin mukana oli tanskalaisia, joista yksi oli kova hiihtomies, mutta muutoin kokemusta ei juurikaan ollut. Paineet ei siis lopulta olleet kovin kovat, vaikka tietysti suomalaisen pitäis hiihtää osata.

Liu’uttiin ladulle, ja homma lähti käyntiin. Hiihtäminen oli huomattavasti raskaampaa kuin muistin, mutta aika hauskaa. Tekniikka oli tietysti aivan hukassa ja kunto loppui salamannopeasti, kun piti ruveta keulimaan ja painella menemään niin kovaa, että olympiavoittajan oli pakko vähän kehaista. Tuntui hyvältä.

Vielä paremmalta tuntui, kun omasta hiihdosta sai oikeasti positiivista palautetta. Nyt oltiin tosi kaukana niistä peruskoulun hiihtokilpailuista, joissa vuorottelin aina viimeisestä paikasta erään toisen mimmin kanssa.

Vedettiin laaksossa aika pieni reitti, vaan noin viitisen kilometriä, mutta se oli aivan riittävä aloitus meidän porukalle. Aivan hikisinä saavuttiin takas lähtöpisteeseen, ja huikattiin italialaisille graziet. Miten jännää päästä olympiavoittajan opastukseen!

Gran Paradiso oli aika mainio hiihtokohde, ja varmasti jos oltaisiin vietetty siellä useampi päivä, sivakointi olis alkanut tuntua vielä mukavammalta. Meidän sukset oli kuitenkin ilmeisesti vähän kämäset, ja vaikka pito oli hyvä, luisto oli huono. Täydellinen hiihtoelämys olisi siis vaatinut piirun verran parempia suksia, joten jos suunnittelet hiihtoreissua Cogneen, tuo mukana omat sukset tai vuokraa ne muualta (mutta älä Cerviniasta, sillä sielläkin kuulemma käteen lyötiin huonot sukset).

Erikoista oli Suomen oloihin tottuneena myös se, että hiihtoladun käyttämisestä perittiin maksu! Se oli myös aika iso, sillä hiihtoretken alkajaisiksi tulee maksaa kahdeksan euron suuruinen lippu, joka mahdollistaa pääsyn kansallispuiston ladulle.

Kokemus oli takuuvarmasti mieleenpainuva, ja hiihtäminenkin oikein mukavaa. Ehkä tästä lähtee uusi hiihtoura, näin kypsemmällä iällä!

Lisää tästä aiheesta

Jätä Kommentti