Pallontallaajat.net
Valikko

Repoveden kansallispuisto: kesän ensimmäinen vaellus

Kirjoittanut Inka 1.6.2020

Repoveden kansallispuisto

Kesä on viimein täällä! Se tietää myös paluuta blogin äärelle, ainakin toistaiseksi. Nautin viime viikon kesälomasta, ja mulla oli viikolle selvä kaava: vuokra-auto alle ja luontokohteisiin! Ensimmäinen vierailukohde oli Repoveden kansallispuisto, joka sijaitsee Kouvolassa, 190 kilometrin päässä Helsingistä. Aivan oivallinen päiväretkikohde siis, ainakin oululaisittain.

Napattiin mukaan eväät ja lähdettiin liikkeelle täysillä repuilla aikaisin lauantaiaamuna. Reilun parin tunnin mittaisen menomatkan aikana Karim ehti aivan hyvin tehdä meille reittisuunnitelman, joka mukaili edellisiltana kaverilta saatuja suosituksia. Hyvä ja perusteellinen valmistautuminen olikin siis päivän a ja o.

Jätettiin auto Lapinsalmen pysäköintialueelle, missä oli vielä muutama paikka vapaana, ja otettiin suunta ensimmäisenä kohti Lapinsalmen pylonisiltaa. Sen paikalla oli vielä viime vuonna ollut riippusilta, mutta sen rikkouduttua tilalle avattiin viime marraskuussa uusi, 55-metrinen silta, jossa ei oo mitään painorajoituksia. Se oli tietysti huojentava tieto, kun ei tarvinnut osoittaa pahaa silmää vastaantulijoille.

Repoveden kansallispuisto Repoveden kansallispuisto Repoveden kansallispuisto Repoveden kansallispuisto Repoveden kansallispuisto

Sillalta avautui aika mainiot maisemat, ja ensimmäinen tulentekopaikkakin tuli vastaan heti sen toisella puolella. Jätettiin se kuitenkin lapsiperheiden huomaan ja jatkettiin matkaa, sillä edessä odottivat maisemat! Repovesi valikoitui kohteeksi juurikin hulppeiden maisemapaikkojen vuoksi, eikä maltettu odottaa niitä enää hetkeäkään. Siispä otettiin jalat alle ja suunnattiin kohti Katajavuorelle vieviä portaita. Edessä oli 200 askelmaa tiukkaa nousua, ja hymy oli entistä leveämpi, kun viimein päästiin perille.

Huipulla odottivat aivan mahtavat maisemat! Väittäisin, että omasta mielestä oli meidän reissun parhaat heti kättelyssä. Maisemapaikalta mentiin samaa reittiä takaisin, joten eka eväs- tai kahvitauko olis kannattanu ajoittaa juuri Katajavuorelle, että näkymästä olisi päässyt nauttimaan mahdollisimman pitkään. Ens kerralla tämäkin, mutta nyt eväkset syötiin hieman myöhemmin.

Repoveden kansallispuisto Repoveden kansallispuisto Repoveden kansallispuisto Repoveden kansallispuisto

Repovedellä ihastutti ihan hirveästi se, miten hyvin kansallispuisto oli hoidettu. Reitit oli merkattu tosi selkeästi oranssein maalimerkein, ja niitä oli riittävän tiuhaan (toki kerran eksyttiin, eikä ollut edes mun vika, ehkä). Reittivaihtoehtoja on myös mukavasti, ja rengasreitin saa koostettua aika helposti, jos haluaa yhdistellä eri reittejä, kuten me tehtiin. Parasta on tietysti se, että Repovedellä osa reiteistä on myös esteettömiä, mikä on aivan fantastista.

Mietin ennen lähtöä, että olisiko painavan kamerakaluston lisäksi ollut viisasta ottaa 0,6 litran vesipullo litrasen sijaan, mutta koska en vaivautunut selvittämään vesipisteiden määrää, otin isomman pullon. Pienellä pullolla olisi kuitenkin pärjännyt aivan mainiosti, sillä vesipisteitä oli lähes samassa tahdissa kuin käymälöitäkin, eli tosi tiuhaan! Kantamusten keventämiseksi kannattaakin ens kerralla varata mukaan vaan pieni pullo.

Repoveden kansallispuisto Repoveden kansallispuisto Repoveden kansallispuisto Repoveden kansallispuisto

Katajavuorelta jatkettiin hiljalleen kohti Repoveden tunnetuinta paikkaa, 50 metrissä sijaitsevaa Olhavanvuorta. Vuoren kyljessä kohoaa lähes pystysuora kallio, joka on kalliokiipeilijöiden suosiossa, mutta itse kallion päältä on tietty vähän riskaabelia lähtä kurkistelemaan, miltä kiipeilyt näyttää. Meidänkin vierailuaikana siellä oli kiipeilijöitä, ja Olhavanlammen yläpuolella kiipeäminen on varmasti ikimuistoista.

Olhavanvuorelta avautuvat maisemat oli kieltämättä upeat, mutta siinä vaiheessa eväät oli syöty, joten hetken istuskelun jälkeen tehtiin u-käännös ja palattiin hetken verran takaisin samaa matkaa. Paluumatka vei meidät tiheään metsään, missä oli juuri niin taianomainen fiilis, kuin suomalaisessa metsässä voi olla lehtien puhkeamisen jälkeen. Valo siivilöityi lehtien välistä upeasti ja patikoiminen oli kyllä yhtä juhlaa.

Repoveden kansallispuisto Repoveden kansallispuisto

Meiltä jäi välistä Mustalamminvuori ja sen näkötorni sekä Mustavuori, mitkä näin jälkikäteen tietysti harmittaa ja mietityttää, olisko ne sittenkin vielä jaksanut. Todennäköisesti ei.

Edessä oli vielä paluu takaisin Lapinsalmen pysäköintialueelle, ja reitti sinne kulki Ketunlenkin reittiä pitkin. Reittisuunnittelija Karim oli jättänyt mieleenpainuvimman elämyksen loppuun, sillä luvassa oli salmen ylitys käsikäyttöisellä Ketunlossilla. Lossi siis liikkuu vedessä kulkievien vaijereiden avulla, kun kyydissä olevat matkustajat vetävät lossia vaijereista eteenpäin.

Korona-aikaan lossille suositeltiin menevän vain omalla seurueella, minkä vuoksi jono oli iltaviideltä aika pitkä. Odoteltiin siinä aikamme, ja tietysti juuri meidän edessä ollut seurue, äiti ja kaksi teiniä, oli ensimmäinen, joka joutui vetämään lossin vastarannalta, kun siihen suuntaan ei ollut matkustajia. Mentiin jeesaamaan, ja lossin vetäminen oli kyllä yllättävän rankkaa joten oltiin kaikki yhtä mieltä siitä, että noustaan heidän kanssa samaan kyytiin myös varsinaiselle matkalle. Käsikäyttöinen lossi oli kyllä ihan mahtava, eikä Ketunlossia kannata jättää väliin, jos se vain sattuu olemaan käytössä.

Repoveden kansallispuistoRepoveden kansallispuisto

Kaikkiaan nautittiin Repoveden maisemista seitsemisen tuntia. Matkoihin meni Helsingistä viisi tuntia, joten ihan kelpo päiväretken siitä sai siis aikaiseksi.

Onko Repovesi tuttu? Jäikö meiltä jotain oleellista kokematta?

Lisää tästä aiheesta

2 Kommenttia

Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 8.6.2020 at 21.35

Repoveden kansallispuisto on hyvin tuttu. Paikoitellen se tarjoaa upeita maisemia, mutta välillä varsinkin kaakkurinkierros kulkee varsin tylsiä reittejä (metsätietä, leveää sorastettua polkua jne.). Nuo mainitsemasi Mustalamminvuori ja sen näkötorni sekä Mustavuori ovat kyllä ilman muuta sellaisia, että niillä kannattaa käydä, mutta toisaalta saa Olhavanvuoresta ja Katajavuoresta jo ihan hyvän käsityksen . Kirnuhuoko saattaa olla meidän suosikkipaikkamme, mutta se luultavasti on parhaimmillaan keväällä. Lisäksi Tervajärven parkkipaikalta lähdettäessä pääsee reitille, jossa on Repoveden vanhinta metsää. Tuolla kannattaa myös käydä, jos ehtii ja voimia riittää.

Vastaa
Inka 14.6.2020 at 9.16

Kiitti vinkeistä, tosi kiva kuulla Repovesi-konkarin kommentit ja erityisesti suosikkipaikat. :) Täytyy kyllä sanoa, että nyt jälkikäteen on jääny niin moni paikka vielä vaivaamaan, että varmasti Repovedellekin on pakko päästä vielä uudestaankin. Ei ehkä tänä kesänä enää, mutta ehtiihän sitä onneksi myöhemminkin. :)

Vastaa

Jätä Kommentti