Pallontallaajat.net
Valikko

Helppo ja unohtumaton päiväretkikohde Oulusta: aina yhtä ihana Hailuoto

Kirjoittanut Inka 10.6.2020

Hailuoto

Kun koronarajoitukset alkoivat helpottaa ja Uudenmaankin rajat avattiin, päätin ottaa ilon irti mun kesän ainoasta lomaviikosta, ja suuntasin kotikonnuille Ouluun toukokuun viimeisellä viikolla. Otin alle Maaritin vinkistä viisastuneena vuokra-auton, joka oli kyllä aivan erinomainen valinta: se toi vapauden ja oli melko edullinen, sillä maksoin yhdeksästä päivästä noin 250 euroa + bensat. Ei huono!

Oman auton tuomasta vapaudesta inspiroituneena mieleen alkoi nousta toinen toistaan mahtavampia seikkailukohteita Oulun alueella, ja lomaviikko täyttyikin melko nopeasti. Valkkasin ohjelmistoon niitä upeimpia klassikoita, joissa oon halunnut käydä jo tosi pitkään ja joiden kohdalla edellisestä vierailusta on ihan liian pitkä aika.

Ensimmäisenä kohteena oli Oulun edustalla sijaitseva Hailuodon saari, missä oon blogin pettämättömän muistin mukaan käynyt viimeksi vuonna 2014, paria kuukautta ennen Helsinkiin muuttoa. Oli siis jo aikakin!

Hailuoto Hailuoto Hailuoto Hailuoto

Heti ensimmäisen kokonaisen lomapäivän aamuna pakattiin itsemme autoon, käytiin anoppilasta hakemassa suvun kalastajamökin avain ja suunnattiin kohti lauttasatamaa. Siinä ei paljoa kelloja tai aikatauluja katsottu kun vaan suhattiin eteenpäin, ja niinhän siinä kävi, että päädyttiin odottelemaan lauttaa tunteroisen verran. Onneksi mukana oli innokas kaksivuotias, jolle riitti seikkailuja pienelläkin alueella!

Lossimatka on aina ollut Hailuodon-matkan jännittävin osuus, ja erityisesti lapsena siihen liittyi hurjasti jännitystä ja vaaran läheisyyttä. Kuten monet muutkin oululaiset, myös meidän perhe kulki tiuhaan tahtiin lapsuuden vuosina Hailuodossa, ensin ystäväperheen vanhempien tiluksille asuntovaunulla ja myöhemmin isän työpaikan mökille viikonloppuisin. Mun lapsuusmuistoissa Hailuodossa paistaa aina aurinko ja Sumpusta ostetut irtokarkit on vanhuuttaan sitkeitä, eli ei paremmasta väliä.

Puolen tunnin lauttamatka hujahti taas hetkessä, ja perillä odotti tuttu 30 kilometrin ajomatka saaren toisessa päässä odottavaan Marjaniemeen, missä sijaitsee paitsi vanha majakka myös hulppea hiekkaranta.

Autosta ulos astuessa tuuli puhalsi naamaan, ja se tuntui ihanalta. Tunnelmoitiin hetki kesälounasta mökin terassilla, mistä avautui näkymä just mainiosti suoraan majakalle. Vähän kun käänsi katsetta, oli horisontissa hiekkaranta. Siitä ei paljon lomalounas parane varsinkaan, kun seurana oli perhettä, jota en ollut nähnyt puoleen vuoteen!

Hailuoto Hailuoto Hailuoto

Hailuodon ykköskohteet sijaitsee nimenomaan Marjaniemessä, missä kohoaa valkoinen, vuonna 1871 rakennettu majakka, saaren kalastuselinkeinon historiasta kertova punaisten kalastajamökkien muodostama sympaattinen mökkikylä sekä tietysti leveä ja noin kilometrin mittainen hiekkaranta. Samalla alueella on myös Luotsihotelli ja sen yhteydessä toimiva ravintola sekä lähellä sijaitseva kalahalli, eli palveluja riittää!

Majakalla pääsee vierailemaan kesäisin, sillä se on auki juhannuksesta elokuun ensimmäiselle viikolle, eli onnistuin missaamaan vierailumahdollisuuden tälläkin kertaa. Tuntuu hullulta että en oo koskaan astunut jalallani Hailuodon majakkaan, ja se pitää korjata ehdottomasti vielä joskus, ehkä jo ens kesänä.

Meidän Hailuoto-vierailu jatkui tutulla kaavalla: lounaan jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut ja suunnattiin hyväkuntoisille pitkospuille (lastenrattaiden kanssa ei ongelmaa, joten esteettömyyskin on kunnossa!), jotka kuljevat heinikon paikoitellen koristamien hiekkadyynien vierustaa rantaan. Pitkospuut jatkuvat koko rannan pituudelta, ja yhdistävät kalastajamökit Ranta-Sumppuun, missä on rutkasti vuokramökkejä.

Leveä hiekkaranta oli toukokuun lopulla lähes tyhjillään, joten napero sai kirmata hiekkaleikeissä sydämensä kyllyydestä samalla, kun me nautiskeltiin auringosta. Ranta on todella matala, ja sitä saa kahlata pitkään uidakseen, mutta erityisesti vielä kesän ollessa alkamaisillaan se soveltuu juuri erinomaisesti varpaiden kasteluun. Kovin pitkälle ei hyiseen meriveteen todellakaan tarennut vielä mennä.

Hailuoto

Parin tunnin jälkeen meidän oli aika palata hiljalleen takaisin mökille ja siitä kohti satamaa ja seuraavaa lauttaa. Siinä ovia lukitessani en voinut olla haaveilematta yöstä Hailuodossa, sillä onhan meren läheisyys ja mökki aivan saaren päässä sellainen mahdollisuus, että on sulaa hulluutta jättää siitä nauttimatta. Nyt ei kuitenkaan ollut sen aika, joten laitoin ovet säppiin ja hyppäsin autoon.

Vaikka oltiin melko hyvissä ajoin odottamassa lauttaa, saatiin siitä huolimatta jännittää, mahdutaanko mukaan vai pitääkö odottaa seuraavaan. Tää on matkailijoiden kannalta vähän harmillinen juttu: paikallisilla on tietysti etuajo-oikeus lautalle, joten he voivat saapua vasta viime hetkellä, minkä vuoksi on mahdollista, että jäät lautan ulkopuolelle, vaikka kymmentä minuuttia vaille näyttäisikin siltä, että ei oo mitään hätää. Hailuodon silta on todellinen kuuma peruna ja aihe, joka nousee esille vähän väliä, mutta toistaiseksi se on jäänyt lähinnä kylänmiesten puheeksi.

Ja ei siinä, kyllähän se varsinkin matkailijan näkökulmasta tuo saareen aivan oman tunnelmansa, kun sinne päästäkseen on noustava lossiin.

Lisää tästä aiheesta

2 Kommenttia

Tiina M. 11.6.2020 at 11.55

Hailuoto on kyllä hieno! Lossimatka oli tosiaan varsinki lapsena jännittävä, mutta on se kyllä vieläki vähän! Ja ensin vielä jännittää tuota että mahtuuko kyytiin :D Me oltiin viime kesänä tuolla hotellissa yötä. Sattu just helteet ja ilmastointina huoneessa oli pikkuikkuna auki + pöytätuuletin. Ei riittäny ees merituuli viilentämään vaikka se monesti on aika kylmä. P:llä jäi vähän huono maku, oli vaan koko reissun tuskissaan ku oli niin kuuma, ja kun ei tykkää uimisesta. Minähän polskuttelin kyllä :D Harmittaa kun itellä on kans lapsuudesta asti hyvät muistot tuolta ja oisin halunnu savolaisellekin esitellä kotiseudun helmen, mutta ei se aina mee nappiin. Omat ajatukset ei onneksi mihinkää tuosta muuttunu.

Mutta ihana että oot omalla reissullasi päässy näkemään perhettä ja pikkupoitsukin on päässy saariretkelle! :) Monelle varmaan tänä vuonna avartuu paremmin tämä hieno kotimaanki matkailu, mitä me toiset ollaan harrastettu aina :)

P.S. En tiiä kiinnititkö huomiota, mutta itestä oli outoa että karavaanarit oli nyt siinä aallonmurtajalla ja vanha leirintäalue oli ihan heinittyny :O

Vastaa
Inka 14.6.2020 at 9.19

Haha, joo todellakin lossimatkassa riittää jännitystä, ja kovin jännitys on jo nimenomaan ennen varsinaisen matkan alkua. :D Vähän varmaan oli silti siistiä yöpyä rantahotellissa! Harmi tietty että sattu vähän kuumat oltavat, ja että P ei paljoa arvostellut, mutta toivottavasti se suostuu lähtemään vielä joskus uudelleen ja antamaan toisen mahdollisuuden. Onneksi nää kuitenki nautit!!

Ja en muuten hoksannu tuota karavaanareiden valtaamaa aallonmurtajaa, toki saatto olla, että toukokuun alussa niitä ei siellä vielä ollu, joten ehkä sen takia en miettiny koko asiaa. Pitää ens kerralla kattoa, tosin toivon, että siihen ei mee ihan kuutta vuotta!

Vastaa

Jätä Kommentti