Pallontallaajat.net
Valikko
Search results for

"altea"

Lyhyt, muutaman päivän mittainen matka toukokuiseen Espanjaan aloitti mun kesän oikein kunnolla, sillä liki hellelukemiin kipuavat lämpötilat, kuumana porottava aurinko ja aamu-uinnit viileähkössä Välimeressä veivät kyllä aika täydellisesti kesätunnelmiin.

Reissu meni aika vauhdilla, ja vasta viimeisenä iltana ehdin oikeasti kierrellä Altean omassa vanhassakaupungissa ihan päivänvalon aikaan.

Altean vanhakaupunki-3 Altean vanhakaupunki-4 Altean vanhakaupunki-5 Altean vanhakaupunki-6 Altean vanhakaupunki-2 Altean vanhakaupunki-9 Altean vanhakaupunki Altean vanhakaupunki-28

Espanjan Alicantessa on varmasti omat, mahtavat puolensa, mutta jos suunnitteilla on reissu tuonne Euroopan aurinkoiseen kolkkaan, suosittelen vakavasti harkitsemaan myös vierailua Alteassa. Siihen on yks harvinaisen hyvä syy, ja se on Altean aika sairaan upea vanhakaupunki.

Altea sijaitsee noin 60 kilometrin päässä Alicantesta, ja 12 kilometrin päässä Benidormista. Sinne ehtii siis vallan mainiosti vaikkapa päiväretkelle Alicantesta käsin. Koska kaupunki on ihan yhtä lailla espanjalaisten ja brittiläisten eläkeläismummeroiden ja -papparaisten rakastama kuin esimerkiksi Benidorm, ei siellä välttämättä viikon lomaksi aivan riitä puuhaa, mutta esimerkiksi yhen illan vierailuun se on aika nappi. Ja nimenomaan illan, sillä auringon laskiessa iltahämärässä kaupunki näyttää sen kaikkein upeimman puolensa.

Vanhankaupungin sydän on sen keskusaukio, joka Altean tapauksessa on aivan kaupungin katedraalin juuressa. Alue on tosi mäkinen ja korkeuserot on suuria, mikä tarkoittaa sitä että mukulakivikaduilla saa tepsutella vähän väliä yhä ylemmäs. Keskusaukio onkin vanhankaupungin korkeimmalla kohdalla, joten se on helppo löytää taivasta kohti kohoavan katedraalin sinertävän tornin perusteella.

Altean vanhakaupunki-27 Altean vanhakaupunki-10 Altean vanhakaupunki-12 Altean vanhakaupunki-8 Altean vanhakaupunki-14

Tämä espanjalainen plaza on luonnollisesti aivan täynnä ravintoloita, ja niiden terassit täyttää aukion vielä entisestään. Vieressä on myös näköalapaikka, missä voi käydä katselemassa merta ja sieltä voi myös tihrustaa vähän kauempana kuin viiden kilsan päässä kohoavaa majakkaa.

Vaikka aukio, alueen korkeuserot ja näköalat on aika siistejä, parasta mun filtterin läpi nähtynä oli kuitenkin alueen pikkukadut ja niiden tunnelma auringonlaskun aikaan. Kadut on todella kapeita, ja niitä reunustavat talot melkein kuin suoraan kreikkalaisesta postikortista, sillä väriltään rakennukset on hohtavan valkoisia. Katuja reunustavat matalat rakennukset on täynnä pikkuputiikkeja, joten alue on myös aika loistava shoppailukohde varsinkin, jos tuntuu että Espanjan-tuliaiseksi vois kerrankin ostaa jotain muutaki kuin pelkästään Mangoa tai Zaraa.

Me piipahdettiin vanhankaupungin kaduilla just sopivasti auringonlaskun aikaan meidän majakanvalloittajaporukalla. Pääkohde oli katujen varrella sijaitseva herkkukauppa eli bonboneria, mutta siitä piti tietty jatkaa vähän matkaa edemmäs pikkukauppojen ja aika lumoavan kauniin valon houkuttelemana. Toukokuu oli aika nappi vierailuaika, sillä arki-iltana kaduilla oli melko vähän porukkaa, ja iltamyöhään asti auki olleissa putiikeissa pystyi vierailemaan ilman sen suurempaa tungosta.

Altean vanhakaupunki-16 Altean vanhakaupunki-24 Altean vanhakaupunki-19 Altean vanhakaupunki-18 Altean vanhakaupunki-22 Altean vanhakaupunki-21 Altean vanhakaupunki-20 Altean vanhakaupunki-25 Altean vanhakaupunki-26

Tuo hetki jäikin mun mieleen aika täydellisenä lopetuksena reissulle, sillä höpöttely tyttöjen kanssa ja rento shoppailuhetki ennen illan dinneriä kuvissa näkyvissä maisemissa oli harvinaisen mieleenpainuva! En tiiä mikä siihen vaikutti, oliko se muutenkin hyvin onnistuneen reissun loppuvaiheen hurmostila, vanhankaupungin kauneus vai matkaseuran huonot jutut, mutta nautin kyllä tuosta hetkestä aika kovasti.

Ja Altea jäi kyllä mieleen kohteena, johon vois palata vielä joskus varsinkin, kun seuraava reissu noille nurkille on jo suunnitteilla.

11.6.2016 4 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

 

Toinen kerta Benidormissa muutti käsityksen kaupungista täysin – kuten käy lähes jokaisella työmatkalla, oli kohde mikä hyvänsä. On ihan hullua, miten välillä huomaa, ettei paikasta oo saanu omine nokkineen irti kaikkea sitä potentiaalia, mikä kohteeseen kätkeytyy. Tosin tässä tilanteessa lienee täysin ymmärrettävää, että ekan Benidormin-reissun jälkeen päällimmäinen fiilis kaupungista oli selvästi eläkeikäisten brittimatkailijoiden lomakaupunki, sillä varsinaisen kaupunkitunnelmoinnin sijaan keskittyminen oli jossain ihan muussa.

Tuo havainto ei kuitenkaan koske pelkästään Benidormia. Muutamankin päivän mittainen työmatka, jonka ohjelma on aina tarkkaan harkittu ja mukana on kohteessa asuva paikallisopas, tuntuu avaavan paikan todellista elämänmenoa ja meininkiä ihan eri tavalla verrattuna siihen, miten sen kokee, kun on ”vaan lomalla”. Tää on tavallaan hienoa ja tavallaan tosi tylsää, sillä lopulta me kaikki ollaan vaan tavallisia matkailijoita, joilla ei oikeastaan oo ilman suurta vaivannäköä mahdollisuutta kokea kohteita samalla tavalla, kuin noilla matkailutoimistojen järjestämillä matkoilla. Eikä sillä että se olisi se oikea ja hieno tapa nähdä kohde – ne asiat, mitä joku toinen haluaa sulle näyttää – mutta jäin miettimään asiaa juuri sen vuoksi, että Benidorm yllätti niin suuresti.

Mikä kaupungissa sitten oli niin erilaista kuin aikaisemmalla reissulla, mitkä jutut jäi kokematta? Oon siis ollut Benidormissa aikaisemmin syyskuussa 2011, siis aika lailla samaan aikaan kuin nytkin. Silloin kyseessä oli seminaarimatka, ja päivät vietettiin, nyt tällä reissulla Euroopan korkeimmaksi hotelliksi paljastuneen, Gran Hotel Balin tiloissa. Aina aamuisin käveltiin toki Karimin kanssa noin tunnin mittainen matka hotellilta rantaa pitkin seminaaripaikalle, ja sama reitti illalla takas, mutta viimeisen aamupäivän rantatunnelmointia lukuun ottamatta kaupunkikokemus oli siinä. Ei tapas-paikkoja, ei kierroksia vanhassakaupungissa, Benidormin keskustan ulkopuolelle suuntautuvista päiväretkistä puhumattakaan.

Tämän pohjalta oli tietysti itsestään selvää, että me ei todellakaan tiedetty, mitä kaupunki todellisuudessa on. Siitä huolimatta luotin aika vahvasti siihen fiilikseen mikä noina harvoina hetkinä Benidormista välittyi, ja kaupunki jäi mieleen tylsänä ja sieluttomana rantapaikkana, johon ei tehnyt mieli palata. Mahdollisuuksia oli: esimerkiksi parin vuoden takaisella Altean-reissulla jäin suosiolla Alteaan, kun muutamat työkaverit suuntasivat Benidormiin. Myös viime vuonna järjestetty eeppinen Taekwon-Do-seminaari jäi välistä, kun se järjestettiin juuri Benidormissa. Aattelin, että kiitos näkemiin, tää kaupunki on nähty.

Munsta tuntuu että oon todennut tätä lausetta viime aikoina vähän väliä, mutta taas on sen aika: olin niin väärässä! Ja se tuntuu tosi hyvältä, sillä oman ajatusmaailman haastaminen vähän väliä on vähintäänkin tervettä. Nyt, tämän seikkailun jälkeen mun mielikuva Benidormista on tunnelmallinen rantakaupunki, jossa on huipputason hotelleja ja ravintoloita, ilahduttavan edullinen hintataso, mahtavat aktiivimahdollisuudet ja upeita luonnonpaikkoja. Toki fiilis on ihan erilainen myös siitä syystä, että reissun budjetti oli ihan eri, ainakin noin periaatteessa: eka reissu maksettiin itse ja tehtiin vuoden 2011 kesän päätteeksi, kun takana oli kuukauden road trip jenkeissä ja kuukauden matka Beirutiin. Tää matka taas oli työmatka, ja matkailuyritysten tarjoama, ja tietenkin meille haluttiin näyttää ne kaikkein parhaimmat jutut, joten tietysti fiilis oli myös erilainen.

Myös matka kohteeseen sujui nyt toisella reissulla huomattavasti helpommin kuin ekalla. Mua naurattaa muistella sitä, miten paljon me nähtiin vaivaa ekalla reissulla päästäksemme perille Benidormiin mahdollisimman edullisesti. Suunnattiin nimittäin vanhalla kunnon Kajaani-junalla ensin Oulusta Tampereelle, missä jännitettiin nousua Milanon-koneeseen perillä odottavan yleislakon vuoksi, mutta päästiin kuin päästiinkin lopulta Alicanten-lennolle, joka taisi olla sen illan ainoita, jotka lopulta lakosta huolimatta pääsi nousemaan. Paluumatka oli vähintään kyseenalainen: lähdettiin Alicanten lentoasemalta maan sisäisellä lennolla Zaragozaan, missä vietettiin kymmenisen tuntia lentokentän miniterminaalissa katsoen leffoja ja laskien lattialaattoja. Kun ilta koitti, hypättiin Ryanairin koneeseen ja suunnattiin Lontoon Stanstedin lentokentälle, missä vietettiin yö ilmastointilaitteen huristessa vieressä. Aamulla noustiin taas koneeseen ja aloitettiin matka kohti Tamperetta, mistä puksuteltiin vielä kuutisen tuntia junalla takaisin Ouluun. Nyt taas jälkimmäisellä matkalla lensin suoralla lennolla Helsingistä Alicanteen, joten ero oli aika huomattava. Lisättäkööt vielä tuona 2011 vuoden kokemuksen perään, että Norwegian aloitti tietysti seuraavana keväänä suorat lennot Oulusta Alicanteen. Silloin ei vielä naurattanut tää koko keissi.

Mutta niin, sama kohde eri aikoina ja täysin eri tavalla koettuna jätti aika erilaisen fiiliksen. Nyt en voi lakata haaveilemasta rennosta hotellilomasta Benidormissa, ja seuraavan kerran kun tarjolla on seminaari Benidormissa, harkitsen osallistumista ihan takuulla melko vakavasti – ja koitan ympätä samaan reissuun muutaman päivän niissä paikoissa, missä olis nyt ollut kiva viettää enemmän aikaa. Eli jos seuraava reissu on jo suunniteltuna vaikka edellisestä ei oo kulunut kuin hetki, ei kohde tosiaan jättänyt ainakaan huonoa fiilistä.

30.9.2018 4 Kommenttia
4 Facebook Twitter Google + Pinterest

”Kreikkaan elokuussa? Hullukonäolet, saaret on taatusti pullollaan turisteja!”

Siinä lause, jonka sain kuulla lukemattomia kertoja ennen Kreikan-lomaani niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin. Vaikka en olisi edes kysynyt, teki itse kukanenkin mulle hyvinkin selväksi sen, että nyt oltiin tehty erhe, oltiin väärillä vesillä ja uppoavassa laivassa. Kukaan täysjärkinen ei lähtisi Kreikan saarille elokuussa, ja oli absurdia että sitä edes ajattelisi. Noh, me mentiin.

Kreikka on tänäkin kesänä ollut suomalaisten ykkössuosikkikohde, ja erityisesti maan saaret ovat vetäneet matkailijoita niin Pohjoismaista kuin muualtakin maailmasta. Nyt jos koskaan oli aika ottaa härkää sarvista ja lähteä katsomaan, millainen se maailman suosituin matkailumaa on kaikkein pahimpana eli suosituimpana aikana. Henkinen valmistautuminen oli huipussaan, ja olin ihan takuuvarma, että pääsiäisjunassa puolipaniikissa tehdyn päätöksen seurauksena tultaisiin viettämään jo muutenkin harvinaisen ja liian lyhyen kesäloman kaksi viikkoa kävelemässä jonossa suosituissa lomakohteissa.

Muuta vielä mitä! Niin ei käynyt ainakaan ekassa kohteessa. Okei, tunnustettakoot kuitenkin että aivan sinne suosituimpaan kohteeseen ei kuitenkaan lähdetty, vaan jätettiin sekä Kreeta että Rodos muiden matkailijoiden tutkittavaksi. Kyseessä oli kuitenkin oma loma, eli se piti saada tehdä omalla tavalla. Mietittiin pitkään saarikohteita ja reitin ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Egeanmerellä sijaitseva, melko erikoisen muotoinen Milos.

Milos on mukavankokoinen saari, jonka pääkaupunki Plaka toimi myös meidän tukikohtana matkan ajan. Varattiin saarelle neljä päivää aikaa, ja harvinaisen laiskan etukäteissuunnittelun tuloksena bongattiin saarelta muutama ranta ja yksi ohittamaton luontonähtävyys. Toki sekin oli ranta, mutta se jos mikä kertoo saaresta kaiken oleellisen.

Saaren pääkaupunki Plaka oli just sitä, mitä Kreikan saarilta lähetettävistä postikorteista näkee: valkoiseksi kalkittuja pieniä rakennuksia vieri vieressä, sinisiä ikkunoita ja ovia sekä kiikkeriä, kapeille kaduiille nostettuja värikkäitä tuoleja. Tätä maisemaa riitti Plakassa kulma toisensa jälkeen, ja kaikeksi tuuriksi meidän majapaikka sijaitsi aivan muutaman nurkan takana (kyllä, eksyttiin ekojen päivien aikana aika monta kertaa…) kaupungin ravintola- ja putiikkikeskittymästä. Sijainti oli siis erinomainen, jos mietti juuri ruokapaikkoja.

Seuraava kuva havainnollistaa aika hyvin sen, miten suuri ruuhka Plakassa oli noin elokuisina lomaviikkoina keskipäivän aikaan.

Lounassalaattia kerjääviä kissoja lukuun ottamatta ei siis juuri ketään melkein missään.

Plaka muistutti tosi paljon Espanjan Altean kaunista vanhaakaupunkia, eikä pienistä tavernoista tai kreikkalaisia nahkatuotteita kauppaavista pikkuputiikeista ollut puutetta. Päivisin Plaka oli todella hiljainen ja kuuma, mutta auringon laskettua ja ilman viilennyttyä se täyttyi pikkuhiljaa. Varsinainen elämä alkoikin kaupungissa vasta iltakahdeksan jälkeen, mutta onneksi silloinkaan ei tarvinnut kävellä jonossa, paitsi kun eksyi kapealle ei-valaistulle kujalle ja oli pakko pitää kaverista kiinni ettei olisi eksynyt kovin pahasti.

Miloksen saari on todella pieni, eikä siellä siis näkynyt niitä pahamaineisia matkailijamassoja lainkaan. Kaikkialla saatiin kulkea todella rauhassa, eikä ruuhkia ollut. Matkailijoiden puute näkyi myös heikohkona infrastuktuurina, sillä kävelyreitit oli pääasiassa kinttupolkuja ja nekin oli merkitty auttamattoman huonosti. Esteettömyydestä oli turha puhua, enkä olisi ehkä uskaltanut heikommilla nilkoilla lähteä välttämättä kipuamaan edes Plakan päänähtävyydelle eli isolle kirkolle.

Huonolla infralla on kuitenkin puolensa, sillä esimerkiksi autoja ei tarvinnut paljoa kuunnella ja patikkareitin varrella oli vähän väliä viikunapuita, joiden oksat roikkuivat kypsistä, mehevistä hedelmistä. Viikunavarkaissa käyminen olikin elämys, joka jää mieleen yhtenä Miloksen parhaimmista jutuista!

Meidän päivät meni Miloksella tosi rauhallisissa merkeissä. Varattiin tosi vaatimaton majapaikka Airbnb:n kautta – se oli itse asiassa niin vaatimaton eli kämänen, että en kehdannut ottaa sieltä edes yhtään kuvaa – ja noustiin aamuisin melko aikaisin ennen kuumimpia tunteja, jotta ehdittiin käydä pihalla ennen kuin vetäydyttiin pariksi tunniksi nauttimaan ilmastoinnista. Iltaisin oli taas viileämpää, jolloin käytiin parin kilometrin päässä sijaitsevalla rannalla, syömässä tavernassa tai katselemassa auringonlaskua. Meidän majapaikan vieressä oli erinomainen spotti, mistä käsin oli helppo nauttia auringonlaskusta.

Lopulta oltiin kuitenkin melko tyytyväisiä, kun neljä päivää Miloksella oli ohi ja päästiin jatkamaan matkaa. Kuljettiin saarella pääasiassa jalkapatikassa sillä bussiyhteydet eivät oo millään Kreikan saarella mitenkään erinomaiset, eikä kuumina päivinä jaksanut kulkea kovin pitkää matkaa. Pisin reissu taisi olla Plakasta Sarakinikoon, minne matkaa tuli viitisen kilometriä suuntaansa. Se yhdistettynä kuumaan ilmastoon ja jatkuvasti muuttuviin korkeuseroihin teki kävelymatkasta raskaamman kuin olisin osannut kuvitella.

Milos on kuitenkin tosi sympaattinen saari, ja jo Sarakinikon upean kuumaisen rannan vuoksi vierailun arvoinen. Jos nyt suunnittelisin reissun uudelleen, varaisin Milokselle kuitenkin ehkä vain pari päivää, tai sitten buukkaisin majapaikan aivan hyvän uimarannan vierestä. Nyt kävelymatka rannalle oli inan verran liian pitkä, eikä siellä tullut käytyä tarpeeksi.

Sarakinikosta on tulossa vielä aivan oma postauksensa, sillä se oli ehdottomasti koko saaren paras juttu!

12.9.2017 2 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Ajatus siitä että varattuja lentolippuja ei olisi yhtään tuntuu sen verran karmivalta, että jo näin ennen kesälomaa asialle oli pakko tehdä jotain. Matkailijana hetkessä eläminen on paikoitellen tosi hankalaa, kun hyvien lentodiilien nappaamiseksi suunnitelmia on järkevää tehdä joskus puoltakin vuotta etukäteen, ja joskus vielä aikaisemmin. Puhumattakaan siitä että keskittyisi fiilistelemään pelkästään seuraavaksi odottavaa reissua, kun hyviä lentotarjouksia tulee vastaan harva se päivä.

Siitä syystä nyt, vaikka ollaankin kohta ihan kesälomatunnelmissa ja muutenkin mulla on ollut suurena agendana reenailla elämään enemmän ja enemmän hetkessä, on ajatukset karkailleet myös syksyyn. Jos ei nyt muuten niin siitä näkökulmasta, että mitä reissuja sitä saisi kaavailtua syksyn pimeille kuukausille.

Ja niitä suunnitelmiahan riittää! Lentolippuja ei toistaiseksi ihan kaikkiin matkoihin vielä ole, mutta niissä tilanteissa se ei oo munsta kiinni, joten luotan vahvasti siihen että reissut tulee kuitenkin onnistumaan.

Ensimmäisenä luvassa on matka Berliiniin, mihin suunnataan mun luotetun reissukaverin Mipan kanssa. Suunniteltiin reissua ihan tajuttoman pitkään ja vatvottiin ajankohtaa sekä kohdetta edestakaisin niin monta kertaa että olin paikoitellen jo ihan varma, että reissu jää lopulta toteuttamatta, mutta vielä mitä! Syyskuun loppupuolella päästään vuosien jälkeen reissaamaan taas yhdessä, sillä Mipa oli mun luottoreissukumppani vaihdon aikana vuonna 2010, ja senkin jälkeen ollaan tehty yhessä reissuja, mutta ei ihan liian moneen vuoteen. Nyt on onneksi taas sen aika! Berliini on meille tuttu, sillä ollaan oltu siellä yhessäkin aikaisemmin, mutta mitäpä sitä hyvää vaihtamaan!

Berliinin jälkeen ei oo montakaan viikkoa, kun pääsen pitkästä aikaa reissaamaan mun työkavereiden kanssa. Aikaisemmin ollaan käyty työporukalla Istanbulissa, Abu Dhabissa ja Espanjan Alteassa, mutta nyt kohteena on Kroatian pääkaupunki Zagreb, mihin mennään näillä näkymin lokakuun alussa muutamaksi päiväksi. Mulla on suunnitelmissa jatkaa reissua vielä yhdellä päivällä, jolloin pääsen toivottavasti viimein käymään Plitvicen kansallispuistossa, joka on roikkunut mun haavelistalla jo ihan liian pitkään.

Näyttäisi vähän siltä että käyn kotona nukkumassa yhden yön, ja jatkan sen jälkeen taas matkaa. Toinen lokakuun-kohde on Irlannin pääkaupunki Dublin. Tästä reissusta oon erityisen innoissani, sillä se on ensinnäkin mun ihan eka reissu Irlantiin, ja toiseksi matkan sisältö on sen verran erikoinen, että jo pelkkä ajatus herättää perhoset vatsassa. Meen nimittäin jatkamaan mun urheilutoimittajan uraa ja suuntaan videotoimittajaksi Taekwon-Don maailmanmestaruuskilpailuihin. Erityisen jännittävää tästä tekee se, että mun työnantajana ei ole Suomen tai edes Euroopan kattojärjestö vaan koko maailmanliitto!!! Se on aika hemmetin kova juttu, ja oonkin reenaillut mun englannin lausumista aika kovasti viime aikoina, että menee homma edes jotenkin maaliin.

Viimeisimpänä mutta ei todellakaan vähäisimpänä koittaa marraskuussa mun 30-vuotismatkan toinen osa. Ostin nimittäin hiljattain lennot NEW YORKIIN!!!! Tikkukirjaimista voitte päätellä miten innoissani mää oon, sillä ajatus New Yorkista tuntuu niin uskomattomalta. Viime reissusta on kolme vuotta aikaa, ja se tuntuu aivan liian pitkältä ajalta. Tää erhe on korjattava nyt, sillä kun mulla tuli vastaan Icelandairin lennot 330 eurolla ei tarvinnut kovin kauaa miettiä varsinkaan, kun vaihtoyhteydet oli aivan täydelliset. Siispä New York, nähdään marraskuussa!

Mun reissailu ei syksyllä jää suinkaan näihin reissuihin, sillä ajattelin suhata kotimaassa myös sen minkä kerkeän. Suunnitteilla on ainakin reissut Tampereelle, Kuopioon ja Ouluun, sillä tämä pyhä kolmiakseli ei poistu mun elämästä ainakaan vielä tulevana syksynä. Lisäksi kyljessä roikkuu pari muuta viritelmää, ja toivon kovasti pääseväni myös tekemään jonkun työmatkan.

Aikamoinen reissusyksy siis vaikuttaa olevan edessä! Ennen sitä vois kuitenkin koittaa nyt varausten tekemisen jälkeen elää hetkessä ja ottaa kaikki ilo irti tulevasta kesälomasta ja sekä Kreikan että Helsingin seikkailuista.

Millainen reissusyksy sulla on suunnitelmissa, mitä on luvassa?

2.8.2017 18 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit