Pallontallaajat.net
Valikko
Search results for

"oulu"

Hailuoto

Kun koronarajoitukset alkoivat helpottaa ja Uudenmaankin rajat avattiin, päätin ottaa ilon irti mun kesän ainoasta lomaviikosta, ja suuntasin kotikonnuille Ouluun toukokuun viimeisellä viikolla. Otin alle Maaritin vinkistä viisastuneena vuokra-auton, joka oli kyllä aivan erinomainen valinta: se toi vapauden ja oli melko edullinen, sillä maksoin yhdeksästä päivästä noin 250 euroa + bensat. Ei huono!

Oman auton tuomasta vapaudesta inspiroituneena mieleen alkoi nousta toinen toistaan mahtavampia seikkailukohteita Oulun alueella, ja lomaviikko täyttyikin melko nopeasti. Valkkasin ohjelmistoon niitä upeimpia klassikoita, joissa oon halunnut käydä jo tosi pitkään ja joiden kohdalla edellisestä vierailusta on ihan liian pitkä aika.

Ensimmäisenä kohteena oli Oulun edustalla sijaitseva Hailuodon saari, missä oon blogin pettämättömän muistin mukaan käynyt viimeksi vuonna 2014, paria kuukautta ennen Helsinkiin muuttoa. Oli siis jo aikakin!

Hailuoto Hailuoto Hailuoto Hailuoto

Heti ensimmäisen kokonaisen lomapäivän aamuna pakattiin itsemme autoon, käytiin anoppilasta hakemassa suvun kalastajamökin avain ja suunnattiin kohti lauttasatamaa. Siinä ei paljoa kelloja tai aikatauluja katsottu kun vaan suhattiin eteenpäin, ja niinhän siinä kävi, että päädyttiin odottelemaan lauttaa tunteroisen verran. Onneksi mukana oli innokas kaksivuotias, jolle riitti seikkailuja pienelläkin alueella!

Lossimatka on aina ollut Hailuodon-matkan jännittävin osuus, ja erityisesti lapsena siihen liittyi hurjasti jännitystä ja vaaran läheisyyttä. Kuten monet muutkin oululaiset, myös meidän perhe kulki tiuhaan tahtiin lapsuuden vuosina Hailuodossa, ensin ystäväperheen vanhempien tiluksille asuntovaunulla ja myöhemmin isän työpaikan mökille viikonloppuisin. Mun lapsuusmuistoissa Hailuodossa paistaa aina aurinko ja Sumpusta ostetut irtokarkit on vanhuuttaan sitkeitä, eli ei paremmasta väliä.

Puolen tunnin lauttamatka hujahti taas hetkessä, ja perillä odotti tuttu 30 kilometrin ajomatka saaren toisessa päässä odottavaan Marjaniemeen, missä sijaitsee paitsi vanha majakka myös hulppea hiekkaranta.

Autosta ulos astuessa tuuli puhalsi naamaan, ja se tuntui ihanalta. Tunnelmoitiin hetki kesälounasta mökin terassilla, mistä avautui näkymä just mainiosti suoraan majakalle. Vähän kun käänsi katsetta, oli horisontissa hiekkaranta. Siitä ei paljon lomalounas parane varsinkaan, kun seurana oli perhettä, jota en ollut nähnyt puoleen vuoteen!

Hailuoto Hailuoto Hailuoto

Hailuodon ykköskohteet sijaitsee nimenomaan Marjaniemessä, missä kohoaa valkoinen, vuonna 1871 rakennettu majakka, saaren kalastuselinkeinon historiasta kertova punaisten kalastajamökkien muodostama sympaattinen mökkikylä sekä tietysti leveä ja noin kilometrin mittainen hiekkaranta. Samalla alueella on myös Luotsihotelli ja sen yhteydessä toimiva ravintola sekä lähellä sijaitseva kalahalli, eli palveluja riittää!

Majakalla pääsee vierailemaan kesäisin, sillä se on auki juhannuksesta elokuun ensimmäiselle viikolle, eli onnistuin missaamaan vierailumahdollisuuden tälläkin kertaa. Tuntuu hullulta että en oo koskaan astunut jalallani Hailuodon majakkaan, ja se pitää korjata ehdottomasti vielä joskus, ehkä jo ens kesänä.

Meidän Hailuoto-vierailu jatkui tutulla kaavalla: lounaan jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut ja suunnattiin hyväkuntoisille pitkospuille (lastenrattaiden kanssa ei ongelmaa, joten esteettömyyskin on kunnossa!), jotka kuljevat heinikon paikoitellen koristamien hiekkadyynien vierustaa rantaan. Pitkospuut jatkuvat koko rannan pituudelta, ja yhdistävät kalastajamökit Ranta-Sumppuun, missä on rutkasti vuokramökkejä.

Leveä hiekkaranta oli toukokuun lopulla lähes tyhjillään, joten napero sai kirmata hiekkaleikeissä sydämensä kyllyydestä samalla, kun me nautiskeltiin auringosta. Ranta on todella matala, ja sitä saa kahlata pitkään uidakseen, mutta erityisesti vielä kesän ollessa alkamaisillaan se soveltuu juuri erinomaisesti varpaiden kasteluun. Kovin pitkälle ei hyiseen meriveteen todellakaan tarennut vielä mennä.

Hailuoto

Parin tunnin jälkeen meidän oli aika palata hiljalleen takaisin mökille ja siitä kohti satamaa ja seuraavaa lauttaa. Siinä ovia lukitessani en voinut olla haaveilematta yöstä Hailuodossa, sillä onhan meren läheisyys ja mökki aivan saaren päässä sellainen mahdollisuus, että on sulaa hulluutta jättää siitä nauttimatta. Nyt ei kuitenkaan ollut sen aika, joten laitoin ovet säppiin ja hyppäsin autoon.

Vaikka oltiin melko hyvissä ajoin odottamassa lauttaa, saatiin siitä huolimatta jännittää, mahdutaanko mukaan vai pitääkö odottaa seuraavaan. Tää on matkailijoiden kannalta vähän harmillinen juttu: paikallisilla on tietysti etuajo-oikeus lautalle, joten he voivat saapua vasta viime hetkellä, minkä vuoksi on mahdollista, että jäät lautan ulkopuolelle, vaikka kymmentä minuuttia vaille näyttäisikin siltä, että ei oo mitään hätää. Hailuodon silta on todellinen kuuma peruna ja aihe, joka nousee esille vähän väliä, mutta toistaiseksi se on jäänyt lähinnä kylänmiesten puheeksi.

Ja ei siinä, kyllähän se varsinkin matkailijan näkökulmasta tuo saareen aivan oman tunnelmansa, kun sinne päästäkseen on noustava lossiin.

10.6.2020 2 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

En aikonut tehdä enää yhtään ulkomaanmatkaa Lontoon-seikkailujen jälkeen tänä vuonna, mutta niin vain kävi, että tein. En mitään isoa, mutta kansainväliseksi reissuksi laskettavissa kuitenkin. Piipahdin siis päivän Tallinnassa, sillä edellisestä reissusta oli kuitenkin kulunut jo kuukausia, ja syykin oli ehkä paras mahdollinen: nähdä kavereita.

Kaupungissa nimittäin odottivat (tai oikeammin minä odotin, kun mun laiva oli perillä ennen muita) Sanna ja Maria sekä Sannan mies Pekka. Huvittavaa oli se, ettei olla ehditty nähdä Sannan kanssa koko syksynä vaikka asutaankin vaan muutaman kilometrin päässä toisistamme, joten oli melko surkuhupaisaa matkustaa naapurimaahan treffeille. Mariaa taas en ollu nähny lähes pariin vuoteen naisen seikkailtua maailman äärissä, joten oli vähintään asiallista suunnata Suomenlahden yli treffejä varten!

Tallinnassa ohjelma oli aika rento, eikä siinä päivä Tallinnassa -risteilyn aikaikkunassa mahdottomia kerkeäkään. Kävin ennen mimmien tapaamista ratsaamassa Kaubamajan luonnonkosmetiikkaosaston (aina ykkönen1!) ja saman puljun ruokakauppapuolen karkkiosaston tuliaisten toivossa. Menestyksekkään ostoshuumailun jälkeen suuntasin odottelemaan päivän seuralaisiani.

Lopulta oli luvassa niin iloinen jälleennäkeminen, ettei paremmasta väliä.

Sitä seurasi joulutorifiilistelyt vanhassakaupungissa, ja Tallinna laittoi kyllä parastaan. Oon käyny Tallinnan joulutorilla kerran aikaisemmin mutta silloinkin tammikuussa, kun pari vuotta sitten aloitettiin vuosi lähtemällä reissuun ensimmäisen päivän kunniaksi. Nyt oli siis korkea aika käydä tsekkaamassa joulutori ihan joulua odotellessa, ja kannatti, sillä tunnelmaa riitti.

Tallinna oli kyllä muutenkin niin ihana ja taas kerran mietin, miksi kaupungissa ei tuu käytyä nykyistä useammin, vaikka se on tuossa aivan vieressä. Tänä vuonna tajusin onneksi käydä etelänaapurissa kahdesti, mutta useamminkin soisi, kun matkustaminen on niin helppoa.

Joulutorihumuun oli helppo unohtua. Raatihuoneentori oli täynnä jengiä, mutta myös kojuja, valoja ja koristeita. Glögiä sai vaikka miten monesta kojusta ja samalla olis voinu ostaa tuliaiseksi karseimmat joulukoristeet ja kitcheimmät matkamuistot. Ne jäi hankkimatta, kun jatkettiin matkaa vauhdikkaasti karusellinkin ohi kohti Tallinnan vanhankaupungin muita katuja. Perinteiset oven vieressä seisomiskuvat jäi tälläkin kertaa ottamatta, mutta muuten klassikot, kuten Toompean kukkula, kutsuivat.

Kiertelyn jälkeen alkoi olla pöytävarauksen aika, ja otettiin suunnaksi Rataskaevulla sijaitseva, jo legendaariset mittasuhteet saavuttanut Vegan Restoran V, missä en ollut käynyt koskaan aikaisemmin, eli olihan jo korkea aika!

Ravintola oli melko pieni ja pöytä ahdas, mutta hyvin mahduttiin. Mulla taisi olla aikamoinen nälkä, sillä tilasin lopulta kolme ruokalajia: mimmien kanssa yhdessä alkuruokalautasen, pääruoaksi kvinoapihvin bataattimuusilla ja jälkkäriksi vielä raakakakun ja teetä. Loppusumma taisi kivuta 25 euron tienoille, ja maha oli niin täynnä että nappikin meinasi irrota.

Ruoka oli tosi hyvää! Mää rakastan just tuon tyyppistä ruokaa, ja vastaavissa ravintoloissa pitäisi käydä useamminkin, mutta erityisesti Suomessa välillä sylettää maksaa jäätäviä hintoja, joten nää valinnat on erityisen jees reissussa. Tällä ravintolavierailukerralla pääasiassa ei kuitenkaan ollut ruoka vaan seura, ja olisin viihtynyt mimmien kanssa saman pöydän äärellä varmasti vielä toisetkin kolme tuntia, ellei olis tullut yhtäkkinen kiire takaisin satamaan.

Klassinen Tallinnan-päiväretki oli siis summattavissa aika nopeasti: pari täsmäiskua Kaubamajaan, kierros vanhassakaupungissa ja ravintolavierailu. Reilussa kuudessa tunnissa olis varmasti ehtinyt enemmänkin, mutta tällä kertaa nämä riitti. Ja jääpähän jotain seuraavalle kerralle.

Kiitti tytöt! <3

18.12.2018 0 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Vaikka oon matkustanut kotimaassa todella ahkeraan junalla, päädyin elämäni ensimmäistä kertaa makuuvaunuun vasta viime viikolla, kun palasin Oulusta takaisin Helsinkiin. Reissu ei alkanut aivan suunnitellusti, sillä alkumatkasta koin myös jotain muuta ensimmäistä kertaa, kun myöhästyin junasta! En ollut uskoa tapahtunutta kun seisoin Helsingin rautatieasemalla typötyhjällä laiturilla ja nieleskelin itkua.

Moka oli tietysti aivan oma, ja olin muistanut junan lähtöajan neljä minuuttia väärin. Olin vielä mennyt aamukuudelta nohevasti rautatieaseman vieressä sijaitsevaan kauppaan hakemaan lisää evästä, kun “aikaa oli”. En kiirehtinyt kaupassa, ja olin lopulta 14 minuuttia yli kuuden laiturilla ihan vaan nähdäkseni mun Oulun-junan perävalot. Edellisistä rautatieasemalla päässeistä itkuista olikin jo monta vuotta, eli olihan se jo aikakin purkaa pettymys hyvin näyttävällä tavalla.

Onneksi Oulun-junia liikennöi melko tiuhaan, ja olin lopulta perillä pohjoisessa vaan kolme tuntia myöhemmin ja 49 euroa köyhempänä. Puolentoista päivän mittainen vierailu oli kuitenkin joka sentin arvoinen, kun sain viettää sen perheen ja erityisesti mun pienen veljenpojan kanssa.

Paluumatka olikin sitten jännä, kun suuntasin Topin kyyditsemänä rautatieasemalla hetkeä ennen puolenyön. Ihan tosissani jännitin yöjunaa, vaikka oon tietysti matkustanut yöjunalla aikaisemmin niin Suomessa kuin ulkomaillakin, mutta varsinaista makuupaikkaa en ollut varannut koskaan aikaisemmin.

Homma meni supersimppelisti: oma hytti ja punkka löytyi helposti, ja kun konduktööri ilmoitti ettei yläpetiin saapuisi ketään matkan aikana, oli olo kuin kuninkaallisella. Pieni hytti oli siis yksin mun käytössä koko matkan!

Varustelu oli parempi kuin olin odottanut, eli kahden pedatun pedin lisäksi pienessä tilassa oli rutkasti koukkuja ja henkareita, matkatavaroille oma pieni säilytyssyvennys, yksi penkki sekä lavuaari peilikaappeineen. Lisäksi sänkyjen vieressä oleva seinähylly oli vähintään mahtava: sähköpistoke, herätyskello, valo ja säilytystila kännykälle, huulirasvalle ja silmälaseille oli oikeastaan just täydellinen mun tarpeisiin.

Myöhäinen lähtö takasi sen, että en muuta kuin vähän aikaa jaksanut kuunnella äänikirjaa, vaihtaa yökkärit ja vaipua uneen junan tasaisen puksutuksen tahdissa. Uni maistui tosi hyvin koko yön, ja heräilin aamusella just sopivasti niin, että ehdin siitä nauttia aamiaisen samalla, kun katselin Hämeenlinnan maisemien lipuvan ohi ikkunasta.

Kaikki oli lähes täydellista, mutta yöjunailussa oli yks selkeä miinus: loppupään matka kestää ikuisuuden! Juna pysähtyy Pasilassa autojuna-asemalla hyvin pitkäksi aikaa, arviolta noin 45 minuutiksi (tämä siis vain mun fiilis, voi olla oikeasti pidempi/lyhyempi), mistä syystä viisas matkailija jäisi pois Tikkurilassa ja puksuttaisi loppumatkan puolta nopeammin paikallisjunalla. Koska en ollut hoksannut tätä, kattelin hytissä Youtube-videoita siihen saakka kunnes Intercity puksutti laiturin Helsingin päärautatieasemalla.

Ja mikä parasta, ehdin suoraan meidän sunnuntain aikaiseen aamutreeniin, ja hyvin nukutun junayön jälkeen koipi nousi ja treeni kulki lähes kuin unelma! Omasta puolestani siis vahva suositus VR:n makuupaikalle, ja täytyy todeta, että 49 euron hintainen säästölippu saa todella harkitsemaan jatkossakin tätä vaihtoehtoa.

31.10.2018 2 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kaupallinen yhteistyö: Sokos Hotels

Rakkaan kotikaupunkini Oulun kesässä on monia asioita, jotka tekevät Oulusta juurikin koko Suomen parhaan kesäkaupungin: torinrannan valoisat yöt, keskustan lukemattomat puistot ja niiden vehreys, Rotuaarin täyttävä kuhina sekä kesän valon ja (joskus, kun tuuria on) lämmön tuomat hymyt oululaisten kasvoilla.

Mun rakkaimmat muistot Oulun kesästä liittyvät juurikin auringonlaskun värjäämiin torinrannan laitureihin, loputtomiin puistopiknikeihin ja -päikkäreihin niin Hollihaassa kuin Ainolassakin sekä Rotuaarin varrella vietettyihin hetkiin. Keskustahengailun lisäksi siihen liittyvät myös retket kaupungin edustalla sijaitseville saarille sekä Nallikarin ihanalle rannalle, päiväretkikohteita Hailuotoa tai Koitelia unohtamatta.

Otettiin pieni varaslähtö lomatunnelmiin Oulussa, ja yövytiin yksi yö aivan Rotuaarin sydämessä sijaitsevassa Original Sokos Hotel Arinassa. Odotukset oli perushotellissa, mutta meille varattu uusi, vajaata viikkoa aikaisemmin valmistunut Luoto-huone pääsi yllättämään perinpohjaisesti. Kuten nimestä voi päätellä, huoneeseen oli haettu inspiraatiota Oulun edustalla sijaitsevalta Hailuodon saarelta, ja siinä oli onnistuttu. Hulppeudesta huolimatta mökkifiilis oli taattu, ja sieluttomuus oli huoneesta kaukana. Pylvässänky, harkitut yksityiskohdat ja ketjuhotellista poikkeava sisustus toi huoneeseen heti lisätunnelmaa.

Illalla meillä oli dinneri hotellin alakerrassa sijaitsevassa Frans & Camille -ravintolassa. Aika nopeasti keskustelu siirtyi Ouluun ja siihen, miten kaupunki on muuttunut sen muutaman vuoden aikana, mitä ollaan oltu poissa. Nykyisin siellä on jotenkin tosi ison maailman tunnelma, mikä liittyy tietysti myös suurelta osin siihen, että muutos muutokselta kaupunki muuttuu aina askeleen vieraammaksi.

Kuulostaa varmasti monen korvaan melko absurdilta, mutta siinä putiikkihotellia muistuttavasta huoneesta juuri tulleena ja trendikkäästi sisustetussa ravintolassa kauden antimia nautiskellessani fiilistelin, että ihan yhtä hyvin voisi kuvitella olevansa jossain paljon kauempana ja jossain paljon suuremmassa kaupungissa. En nyt ehkä ihan vertaisi Oulua New Yorkiin, mutta jos ikkunasta olis näkynyt Otto Karin puiston sijaan pilvenpiirtäjämeri, olisin kertaheitolla uskonut olevani rakkaan kotikaupungin rakkaassa lempikaupungissani, aivan helposti. Nyt kuitenkin oltiin Oulussa ja se, että kaupunki herätti noin vahvoja positiivisia fiiliksiä, oli puhtaasti ihanaa.

Pääsen nauttimaan Oulun tunnelmasta rutkasti tänä vuonna, sillä tuleva kesä tulee olemaan mulle melkoisen Oulu-painotteinen, ja luvassa on ainakin kolme reissua Ouluun. Pohjolan valoisat yöt kutsuu tuttuun tapaan juhannuksena, ja sen lisäksi piipahdan kaupungissa pariinkin otteeseen heinäkuussa.  Kesä-Oulun suhteen suunnitelmat on melko selvät, enkä voinut suunnitteluhirmuna olla fiilistelemättä niitä vierailulla, sillä hotellin sopii sijainniltaan just sopivasti kaupunkilomalle.

Mun Oulun kesän päätavoite on Rotuaari piknik, nelipäiväinen kaupunkifestivaali keskellä Oulun keskustaa. Kemuttelut jatkuvat keskiviikosta lauantaihin, ja nimensä mukaisesti kävelykatu Rotuaarilla järjestettävät keikat täyttävät keskustan rennosta juhlahumusta. Oulun kesä on täynnä monia muita huipputapahtumia, ja tämän lisäksi kannattaa tsekata ainakin legendaarinen Qstock, supertunnelmallinen Koiteli elää! sekä tietysti ilmakitaransoiton maailmanmestaruuskilpailut. Mää haluaisin kokea tänä vuonna tietysti nuo kaikki, mutta on taivuttava siihen mihin aikataulut osuu kaikkein parhaiten.

Tulevana kesänä mulla on haaveissa fiilistellä myös Oulun ihania puistoja ja rantoja. Omat suosikit on tietysti Oulun ykkönen Ainolan puisto ja entiset rakkaat naapuripuistot Hollihaan puisto ja Heinätorin puisto. Näistä Ainola on ehdoton, sillä se on paitsi Oulun suurimpia puistoja pitää se myös sisällään kaupungin sympaattisimman kesäteatterin. Oulun kesälomasta ei voi myöskään puhua ilman Nallikaria, sillä kilometrin mittainen hiekkaranta on ehdottomasti koko kaupungin paras ranta siitäkin huolimatta, että meriveden lämpötilat on pitkälle heinäkuulle aivan liian kylmiä uimiseen. Naltsun lisäksi myös Tuiran uimaranta on varsin loistava uimapaikka, ja sijaitsee huomattavasti Nallikaria lähempänä tunnetuimpia pelipaikkoja

Oulun keskustan hyviä puolia on se, että kaikki on kätevästi pienessä paketissa ja helposti löydettävissä. Esimerkiksi Rotuaarin kulmilta löytyy kaikki tarpeellinen kaupungin sympaattisimmista kahviloista (Bisketti, Rooster ja Katri Antell on omia suokkareita!) Oulun ostospaikkoihin (kauppakeskus Valkea ja Rotuaarin kivijalkaliikkeet) ja parhaille terasseille (Kuluma ja torinrannan aitat). Myös keskusta-alueen ravintolatarjonta on huima, ja mun suosituslistalle ovat tiensä raivanneet Valkeassa sijaitseva Friends and brgrs, Tuomiokirkon vieressä oleva Hagia Sofia, aseman lähellä sijaitseva Garam Masala sekä Kauppurienkadun Phuket. Ei jää näläkä!

Mutta palataan vielä Arina-hotellin teemahuoneeseen ja sen tuomaan Hailuoto-tunnelmaan. Noin puolentoista tunnin päässä Oulun keskustasta sijaitseva saari on kaiken hehkutuksen väärti. Ei mikään ihme että hotellilla on oma saarelle omistettu teemahuoneensa, sillä rauhaa uhkuva saari on monien oululaisten kesäsuosikki, ja hyvällä kelillä lautat täyttyy kaupunkilaisista, jotka on valmiita näkemään hiukan vaivaa päästäkseen alueen parhaalle rannalle.

Aivan saaren päässä sijaitsee Marjaniemen uimaranta, jonne pääsee heinikon läpi pitkospuita pitkin. Hiekkarannalla istuessa on välillä vaikea muistaa olevansa todella Pohjois-Pohjanmaalla aivan Oulun kupeessa, sillä merimaisema ja rannan takana kohoava valtava valkoinen majakka vois olla melkein mistä tahasta Euroopan rantakaupungista.

Ens kesänä on pakko päästä Hailuotoon. Rannalle, mökille ja majakkaan. Hiekkarannalle lähtevän reitin alussa on liuta sympaattisia punaisia kalajastajamökkejä, ja vuonna 2017 mun on pakko päästä yöpymään yhdessä niistä.

Alkaa tosin vaikuttaa siltä, että jotta ehdin kokea edes puolet mun kesä-Oulun suunnitelmista, pitää mun varata kaupungille useampi viikko aikaa.

Meinaatko nää viettää tulevaa kesää Oulussa? Mikä on sun ykkösvinkki kaupunkiin? Käy tsekkaamassa myös mun muut suosikkipaikat ja matkavinkit Ouluun!

24.4.2017 8 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit