Pallontallaajat.net
Valikko
Kirjoittaja

Inka

Oman matkailijaidentiteetin löytäminen on mielenkiintoinen tie, jonka aikana sitä tekee itsestään monia havaintoja. Toiset niistä on suurempia kuin toiset, mutta yhtä lailla kaikki on merkittäviä.

Oon siinä uskossa että tiijän aika hyvin mitä haluan omilta reissuiltani kokea, mutta se ei oo ollut missään nimessä itsestään selvää. Onkin mennyt aika pitkään että kaupunkilomia raivoisasti suorittavasta matkailijasta on tullut kohteisiin rennolla asenteella (hehheh, tai sitten ei) suhtautuva aktiivilomailija. Ehkä rentoutta ja nimenomaan sitä lomailua mun pitää vielä viilata paremmaksi, mutta suunta on kuitenkin hyvä.

Siinä matkan varrella oon tehnyt itsestäni lukuisia havaintoja, jotka kokosin nyt yhdelle listalle. Tässäpä siis kahdeksan paljastusta matkailijaminästä:

1. Rakastan pakkaamista mutta vihaan laukkujen purkamista. Reissulta palattuani matkalaukku saattaa jäädä lojumaan eteisen lattialle päiväkausiksi, ja jos oon yksin kotona, jopa pidemmäksi aikaa. Mikään ei oo niin vastenmielistä kuin matkalaukun purkaminen tai kotiinpaluuta seuraava pyykkirumba.

2. Toisaalta puran tavarat kuitenkin matkakohteessa kaappeihin aina kun vietän samassa majapaikassa useamman päivän. Kun aloin reissata enemmän saatoin elää matkalaukusta helposti viikonkin siitä huolimatta, että majoituin samassa paikassa. Nykyisin laukusta eläminen kyllästyttää aika lailla, mistä syystä matkalaukun sisältö lentää kaaressa kaappeihin heti, jos vietän samassa paikassa kauemmin kuin yhden yön.

3. Meen aina portaita, siis aina. Se on asia joka saattaa aiheuttaa pientä ärsytystä reissukavereissa Karimia lukuun ottamatta, mutta jos valittavana on liukuportaat, hissi tai portaat, valitsen yleensä aina portaat. En tietenkään kipua seitsemänteen kerrokseen painavien kantamusten kanssa, mutta esimerkiksi lentokentillä mun valinta on hyvin usein liukuportaiden keskellä sijaitsevat (yleensä typötyhjät) perinteiset portaat riippumatta kantamuksista ja siitä, minkä valinnan reissukaverit tekevät.

4. Syön melko harvoin ravintoloissa. Blogin kautta munsta on saattanut välittyä lukijoille kuva siitä, että syön reissussa paljon ravintoloissa. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä käyn työmatkoja lukuun ottamatta tosi harvoin ravintoloissa ja yleensä kun käyn reissussa syömässä jossain, päätyy se kokemus myös blogiin. Poikkeuksena on tietysti Amerikka, missä pitää käydä ulkona syömässä vähän väliä, että ehtii maistaa joka kiskan hampurilaiset!

5. Nukun helposti. Niin lentokoneessa, junassa, bussissa, autossa kuin hotellissakin. Tähän mennessä ei oo vielä tullut vastaan paikkaa missä en olis saanut unta, vaikka toki huonosti nukuttuja hotelliöitä on takana. Lentokoneessa oon yleensä unessa jo siinä vaiheessa kun kone alkaa rullata kiitotielle, autossa taas erityisesti takapenkillä istuessa on täysin mahdotonta pysyä hereillä, mikäli matkaa on yli kymmenen kilometriä. Vänkärinä taas nukkuminen ei usein oo reiluuden vuoksi edes vaihtoehto, joten silloin isken vaikka tulitikut silmiin pysyäkseni hereillä.

6. Haluan aina kävellä kaikkialle, ja siitäkös reissukaverit riemastuvat. Aika harvalla kaupunkilomalla tulee lopulta käytettyä esimerkiksi julkisia jos välimatkat on viiden kilometrin luokkaa. Lontoon-kaupunkilomalla yksin ollessani kävelin päivässä 20 kilometriä, mikä oli mulle aivan täydellinen tapa seikkailla kaupungissa. Myös pyörä on hyvä vaihtoehto, mutta yleensä oon liian nynny sen selkään, varsinkin uudessa kohteessa.

7. Lentäminen on mulle aikaa. Monet vihaa lentämistä sen tehottomuuden takia, mutta mää koen lentämisen olevan mahdollisuus tehdä kaikkea sitä mihin muuten ei välttämättä olis niin helposti aikaa. Niitä asioita ovat vaikkapa hömppäleffojen katselu, kuvien käsittely ja blogin kirjoittaminen. Tämäkin postaus on syntynyt paltiarallaa kymmenen kilometrin korkeudessa.

8. Mulla on yleensä aina omat eväät lennolla. Budjettireissaajan ohjenuora numero yksi: älä ikinä osta lentokoneruokaa. Tosispurgu ottaa mukaan omat eväät ja välttää sitä kautta kiusaukset narahtaa lentokoneruokaan tai lentokenttien kalliisiin pähkinäsekoituksiin. Vettä saa hanasta, joten sitäkään ei tarvitse ostaa, kun mukana on aina oma juomapullo.

Monet näistä on aika yleisiä ja uskonkin siellä ruutujen toisella puolella olevan monia jotka voi samaistua useampaankin kohtaan. Löytyykö kohtalotovereita?

22.5.2017 14 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Palasin eilen kotiin kahden viikon Kroatian-reissulta. Tämä kyseinen reissu oli mun vuoden 2017 ensimmäinen matka, ja se antoikin odottaa itseään harvinaisen pitkään, sillä nythän ollaan jo toukokuussa! Neljä reissutonta kuukautta saivat muun muassa mun Instagram-tilin päivittymään aika kovaan tahtiin reissun aikana, minkä IG-seuraajat varmasti huomasivat. En vaan voinut vastustaa!

Tämä kyseinen reissu oli suunnitelmissa pitkään, sillä lennot ostettiin jo viime vuoden syyskuussa, eli kahdeksan kuukautta ennen matkaa. Se on aikamoista ennakointia jopa mun mittapuulla, mutta koska kyseessä oli aika spesiaali reissu, oli lennot pakko hankkia hyvissä ajoin oman ja muidenkin mielenrauhan vuoksi – lippujen edullisesta hinnasta puhumattakaan!

Kun palattiin kotiin tajusin, että olin onnistunut budjetoimaan reissun – taas kerran – niin hyvin, että matkan vuoksi ei tarvinnut vierailla reissusäästötilillä lainkaan. Suuret maksut osuivat kätevästi eri kuukausille niin että sain ne maksettua näppärästi aina saapuneesta palkasta, eikä säästöihin tarvinnut käydä käsiksi. Sama juttu oli nyt reissunkin suhteen, mikä tietysti miellyttää superbudjetoijaa.

Tästä syystä ajattelinkin laskea meidän reissun menot yhteen, jotta saisitte vähän kuvaa siitä minkä verran maksaa kahden viikon mittainen reissu, joka ei rokota säästötiliä. En pitänyt tarkkaa päiväkirjaa kuluista reissun aikana, joten summat on tosiaan summittaisia, mutta kuitenkin suuntaa-antavia minkä uskon riittävän. Tässä siis selvitys siitä, paljonko maksoi kahden viikon yhdistetty perheloma ja etätyöviikko Kroatiassa!

Ensimmäinen viikko, perhematka

Lennot Helsinki-Split-Helsinki 150 euroa
Viikon majoitus hulppeassa huvilassa 180 euroa
Auton vuokra 45 euroa
Bensat ja tietullit 20 euroa
Ruoat (sis. ravintolat ja kahvilat) 60 euroa
Sisäänpääsymaksu kansallispuistoon 15 euroa

Yhteensä 470 euroa

Summa kuulostaa pieneltä ja sitä se onkin, mutta kannattaa huomioida että meitä oli tosi iso jengi liikkeellä. Hulppeankaan huvilan vuokraaminen ei käy kovin kalliiksi kun porukassa on 12 ihmistä, samoin kolmen auton vuokraaminen on yhtä lailla melko edullista – varsinkin jos ratin takana on vaan yksi kuski. Ruokien lopullinen hintalappu tuli mulle aika yllätyksenä, mutta toisaalta me syötiin pääasiassa huvilalla itse kokattua ruokaa, ja käytiin vaan parilla lounaalla ravintolassa, jolloin silloinkin mun keitot tai salaatit eivät ihan hirveästi maksaneet.

Toinen viikko, etätöissä

Viikon majoitus vaatimattomassa asunnossa 109 euroa
Laivamatkat Split-Jelsa-Split 11 euroa
Ruoat (sis. kahvilat) 40 euroa
Lentokenttäbussi Splitissä 5 euroa
Polkupyörän vuokraaminen 10 euroa

Yhteensä 175 euroa

Ja tämä summa jos mikä saa vähän ihmettelemään, voiko olla noin halpaa, mutta selitys on tosi yksinkertainen. Tää viikko tuli bonuksena perheviikon päälle, eli lennot oli jo maksettu ja meidän piti maksaa liikkumisista ainoastaan laivamatkat mantereelta Hvarin saarelle. Viikon tavoite oli rauhoittua ja olla vaan paikallaan ottaen iisista samalla tietysti hoitaen työhommat, joten mihinkään ei oikeastaan mennyt rahaa. Kokkailtiin kämpillä, käytiin pari kertaa kahvilla tai jätskillä ja vuokrattiin pyörät yhtenä päivänä, mutta muuten asioitiin vaan ruokakaupassa. Tajusin myös vasta nyt, että en oikeastaan edes ostanut mitään muuta kuin ruokaa koko reissulla!

Ja nyt kun lasketaan nuo molemmat summat yhteen, tuli kahden viikon Kroatian-seikkailun hintalapuksi siis 645 euroa yhtä henkeä kohden. Tämä todistaa monta asiaa, muun muassa sen että reissaaminen ei todellakaan oo kallista, Kroatia on aivan nappi valinta ja superedullinen kohde toukokuussa, perhematkailu kannattaa myös rahallisesti ja että matkailumahdollisuuksista kannattaa ottaa kaikki irti, sillä se että tajuttiin venyttää reissua vielä toisella viikolla ei käynyt meille juuri sen kalliimmaksi kuin saman ajan viettäminen kotona.

Miltä tää budjetti kuulostaa, olisko realistisesti toteutettavissa myös sun tapauksessa?

20.5.2017 6 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Pahanmakuinen aamutee ei oo kovin montaa kertaa maistunut yhtä hyvältä kuin kroatialaisen kerrostaloasunnon parvekkeella pienen saaristokylän heräämistä seuratessa. Kukot kiekuu, linnut laulaa, kirkkojen kellot kilkattaa vähän väliä ja sivusta nouseva aurinko heijastaa valoa edessä oleville kukkuloille ja alhaalla laaksossa sijaitsevan kylän keskustaan. Parvekkeelle se ei vielä paista, joten teekupposen kaverina on asunnon varusteluihin kuuluvaa laventelin värinen – ja tuoksuinen – viltti.

Jo tuon joka aamu toistuvan elämyksen vuoksi yhden aivan tavallisen työviikon vaihtaminen etäviikkoon Kroatiassa kannatti.

Tuntuu hullulta, että on mennyt jo melkein kaks viikkoa siitä kun kokoonnuttiin 12-henkisellä porukalla Helsinki-Vantaalle ja noustiin Norwegianin lentokoneeseen. Viikko sitten heitettiin heipat kymmenelle reissukaverille ja jäätiin Karimin kanssa kaksistaan. Silloin mietittiin että tuntuupa kontrasti tosi valjulta, ja olisi ehkä ollut sama painella samalla koneella perheen kanssa Suomeen asti. Ei kuitenkaan mennyt yhtä päivää kauempaa ku muistettiin taas se ilo mikä on reissata kaksistaan, ja tää viikko on sujahtanut edellisen tapaan hetkessä.

Siinä missä eka viikko oli lomailua ja perheen kanssa paikasta toiseen suhailua, tää toinen viikko on ollut puhtaasti paikallaanoloa ja töihin keskittymistä. Meillä ei oo ollu ohjelmassa yhtään mitään, sillä arkipäivät on varattu siihen että hoidetaan hommat ja otetaan rennosti loppuaika. Ja vitsi miten hyvää se on tehny! Meidän illat on täyttyneet treenien ja velvollisuuksien sijaan rennoista kävelyistä, yhdestä tappavan kuumasta juoksulenkistä, kauppareissuista saarikylän pikkumarketeissa ja hedelmätoreilla sekä leffoista.

Samalla tän parin viikon reissun avainsanana on ollut uudet kokemukset. Jo ylipäätään matkustustapa on tullut meille aivan uudenlaisena, sillä tavallisesti ollaan paikoillaan aivan minimaalinen aika ja suhataan paikasta toiseen vaihdellen tukikohtaa päivän–parin välein. Nyt ollaan oltu viikko aina samassa paikassa, ja vaikka ekan viikon aikana vierailtiin joissakin lähialueen kohteissa tää toinen viikko ollaan kyllä puhtaasti jähitty paikoillamme. Ei olla käyty edes Hvarin saaren pääkaupungissa joka sijaitsee vaan jonkun 30 kilometrin päässä, mutta se ei haittaa. On tosi hyvä välillä opetella rauhoittumaan myös reissatessa.

Enää edessä on viimeinen ilta Jelsassa, ja se aateltiin käyttää samalla tavalla kuin aikaisemmatkin: ruokaa kämpillä, ehkä iltakävely auringonlaskun värjäämillä kallioilla, viimeiset vilaukset turkoosiin mereen ja sitten parvekkeelle Sherlock Holmesin pariin.

Huomenna meitä odottaa Suomen ihana kevät, ja viikonlopun jälkeen mun on taas aika suunnata Helsinki-Vantaan kautta maailmalle, sillä mua odottaa ens viikolla työmatka Madeiralla. Että se siitä paikallaan jähimisestä. :) Pakko vielä mainita, että onnistuin sunnuntaina pyörällä kaatuessani rikkomaan mun 50-millisen linssin, jolle täytyy ehtiä viikonlopun aikana hankkimaan vielä korvaava linssi ennen Madeiran-koneen lähtöä. Selvästikään mun reissuhistoriaan ei mahdu Balkanin-matkaa, jolla joku kameraväline ei hajoa, sillä vastaava linssi päsähti palasiksi myös vuoden 2012 Balkanin-seikkailulla. Hyvä minä!

18.5.2017 4 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Tulikohan otsikkoon nyt varmasti riittävästi ylisanoja? Ne kertovat hyvin siitä, millaisen fiiliksen Splitin pohjoispuolella sijaitseva Krkan kansallispuisto jätti: olin aika kovasti puiston lumoissa.

Krkan kansallispuisto on perustettu vuonna 1985 ja se ei ole Unesco-kohde, toisin kuin maan superkuuluisa Plitvicen kansallispuisto, joka muuten jäi tällä reissulla loppujen lopuksi kaikista suunnitelmista huolimatta näkemättä. Krka sijaitsee Šibenikin alueella, noin tunnin ajomatkan päässä Splitistä. Kuivassa vuoristossa ajellessa ei aivan ensimmäisenä arvaisi muutaman mutkan päässä odottavan vehreän luonnonpuiston, ja voin vaan arvata miten uskomaton fiilis on ollut niillä, jotka ovat löytäneet ensimmäisinä 70-kilometrisen joen ympärille nousseen tiheän kasvuston.

Joen varrella sijaitsevaan kansallispuistoon on useita sisäänkäyntejä, ja me päädyttiin lopulta astumaan sisään Skradinista mikä oli hyvä valinta, sillä sieltä liikennöi myös bussi sekä laiva, joka kuljetti heikompisaattoiset vierailijat luonnonpuiston porteille asti ja oli kevyt vaihtoehto neljän kilometrin kävelyreitille.

Kävely oli kuitenkin aivan loistava tapa virittäytyä perillä odottaviin upeisiin maisemiin ja saada vähän esimakua siitä, millainen Krka todella on. Hulppeat siltamaisemat ja heti alkumetreiltä lähtien turkoosina sekä smaragdinvihreänä välkehtivä vesi olivat hyvinkin sen neljän kilometrin kävelymatkan väärtejä. Koska vierailu sijoittui toukokuun alkuun ei missään vaiheessa tullut liian kuuma siitäkään huolimatta, että saatiin retkelle siihenastisen reissun aurinkoisin ja lämpimin päivä.

Perillä puistossa maksettiin sadan kunan eli noin 15 euron hintainen sisäänpääsymaksu, joka sisälsi käytännössä kaiken. Krkassa voi vierailla myös yksittäisissä kohteissa joihin voi ostaa erilliset liput, mutta jos aikoo käydä useammassa kannattaa napata kaikki kohteet sisältävä lippu.

Krkan paras näkymä on heti sisäänkäynnin vieressä, sillä siihen laskeutuvat puiston kuuluisat vesiputoukset. Joen yli on rakennettu pitkä ja kapea silta, joka on varmasti suosituimman sesongin aikana aivan tukossa. Ellei pidempää kävelyä jaksa tehdä, on siltamaisema yhdistettynä laivareissuun jo matkan arvoinen.

Alueella on lukuisia kävelyreittejä, mutta yleisin tapa tutustua Krkaan kulkee joen päälle rakennettuja laiturimaisia siltoja pitkin. Noin kahden kilsan mittaisella reitillä pääsee nousemaan ison määrän portaita vesiputousten päälle ja alkulähteille sekä näkemään joen kalakantaa ja monia muita pieniä ja suuria vesiputouksia. Paras anti on ehdottomasti kaikki mikä liittyy vesiputouksiin, mutta kyllä reitti on ehdottomasti kävelemisen arvoinen. Mun veli puhui Krkasta eläintarhana, mikä antaa osviittaa siitä, että nähtiin matkan varrella todella monia eri eläimiä.

Siltojen kävelyreitti sijaitsee pääosin tiheiden puiden peittämässä varjoisassa metsässä, mikä on hieno juttu erityisesti kuumana päivänä. Sen varrella on monia näköalapaikkoja, mistä vesiputoukset pääsee näkemään eri vinkkeleistä: oma suosikki oli ehdottomasti varsinaiselta reitiltä poikennut kinttupolku, jonka päähän rakennettu näköalapaikka sijaitsi aivan pitkän vesiputousrivin yläpuolella. Käsittämättömän maagista!

Koska Krka on Kroatian suosituimpia kansallispuistoja, on myös palvelut sen mukaiset. Nyt kun oltiin isolla porukalla josta osa jaksoi kävellä enemmän kuin toiset, oli mielenkiintoista nähdä miten hyvin kaikki kuitenkin kokivat puiston olleen varsinainen elämys, vaikka koettiin se niin eri tavoilla. Ja hyvä niin!

Lopuksi täytyy vielä ihmetellä, että ei löydetty Krkasta uimapaikkaa! Olin nähny sieltä niin paljon kuvia missä porukka polskii vesiputousten juurella, että olisin otaksunut sen löytyvän hetkessä. Toki toukokuu saattoi tarkoittaa sitä että vesi oli vielä liian kylmää uimiseen mistä syystä siellä ei näkynyt turistin turistia uimassa, mutta tunnustettakoot nyt kuitenkin sekin, että siinä vaiheesa kun astahdin kahlaamaan sillan vierestä veteen, oli puiston työntekijä hetkeä myöhemmin viittomassa mua nousemaan sieltä. Jokiuiskentelut jäi siis tällä kertaa välistä, tosin vesi oli kyllä sen verran kylmää että ehkä ihan hyvä.

Miltä Krka näyttää? Tiiän että teistä tosi moni on käynyt siellä, joten olisi kiva kuulla myös muiden kokemuksia kansallispuistosta.

13.5.2017 10 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit