Pallontallaajat.net
Valikko
Kirjoittaja

Inka

Vähänpä osasin arvata illan tulevia tapahtumia, kun suhattiin Sannan kanssa meidän ensimmäisenä New Yorkin -päivänä Lower Manhattanin kaupoissa. Aamun ensimmäinen suunnitelma oli shopppailla pahimmat ostoshimot kuriin, ja sen jälkeen oli määrä suunnata Times Squarelle tsekkaamaan, josko TKTS-boothissa olisi tarjolla budjettiystävällisiä musikaalilippuja sille illalle. Päivän lähestyessä iltapäivää ja shoppailun edistyessä t-o-d-e-l-l-a hitaasti uksin, että ei varmasti tulla ehtimään ostamaan mitään musikaali lippuja. Siihen aina rauhallinen ja ystävällinen Sannuli vaan totesi hyvin topakasti että pakko ehtiä, eikä siitä sitten ollut toista puhetta. Tällaista määrätietoisuutta ei parane kyseenalaistaa!

Muutamia tunteja (ja yhtä lyhyttä välikuolemaa hotellilla) myöhemmin löydettiin itsemme valotaulujen keskiöstä Times Squaren ytimestä. Jono lippuluukulle oli pitkä kuin nälkävuosi mutta eteni onneksi suht vauhdikkaasi, ja astuttiin jonoon. Yhtäkkiä Sanna ehdotti, että lähetettäisiin videotervehdys meidän Amerikka-siskoille suoraan New Yorkin suosituimmilta pelipaikoilta. Idea oli tietysti mahtava, enkä osannut aavistella yhtään mitään edes siinä vaiheessa kun Sanna vaati saada kuvata pätkän. Aloin siinä höpöttää niitä näitä ja kertoa terveisiä, kunnes Sannuli yhtäkkiä ojensi mulle kirjekuoren. Mitä ihmettä!?

Kuoresta paljastui syntymäpäiväkortti mun rakkailta Amerikka-siskoilta, jotka toivottivat unohtumatonta musikaali-iltaa Broadwaylla. Uskomaton yllätys, eikä mulla ollut käynyt mielen vieressäkään, että mun ihanat ystävät olivat kaikessa hiljaisuudessa suunnitelleet jotain tällaista! Kiitos rakkaat Milla, Maria, Ulla, Kirsi, Kea ja tietysti Sanna, tää oli fantastinen 30-vuotisyllätys! <3

Kameran edelleen nauhoittaessa äimistelin upeaa lahjaa, ja meitä tuupittiin jatkuvasti eteenpäin jonon edetessä tosi rivakasti. Hetken päästä oltiinkin jo lippuluukulla, ja koska sain lahjana päättää illan musikaalin, oli mielessä vain kaksi ehdotusta: Leijonakuningas ja Oopperan kummitus. Leijonakuningasta kysyttäessä saatin vastaus, ettei tuohon kyseiseen musikaaliin ole koskaan TKTS-kopeissa lippuja. Oopperan kummitukseen oli onneksi paikkoja, ja napattiin liput sinne. Nyt piti vain malttaa odottaa iltaa ja yrittää pysytellä hereillä!

Oltiin teatterissa hyvissä ajoin, mutta siitä huolimatta jono luikerteli jo pitkälle. Seisoskeltiin ehkä vartin verran jonossa, ja kieltämättä jännitys alkoi jo nousta: olin viimein menossa elämäni ensimmäiseen Broadway-musikaaliin!

Itse musikaalielämys oli vaikuttava, enkä olisi osannut arvata, miten upea kokonaisuus Oopperan kummitus on. Musiikki oli fantastista, esiintyjät huikean lahjakkaita ja lavasteet veti munt hiljaiseksi kerta toisensa jälkeen. Miten ihmiset voi olla näin hyviä?

Kieltämättä myöhäinen esitysaika teki tiukkaa, sillä musikaali alkoi kahdeksalta ja päättyi vasta yhdentoista maissa. Normaaliajassa tää ei olis tuntunut missään, mutta näin ekana Nykin-päivänä ja aamuneljältä heränneenä saatoin ottaa tirsoja yhden soolon ja yhden dueton verran. En tosin ollut ainoa, sillä myös Sannuli joutui sulkemaan silmät kerran tai pari, ja edessä ollut aasialaisjäbä korsasi autuaasti lähes koko ensimmäisen puoliajan, minkä jälkeen paineli sitten kotiin nukkumaan, hermostuneen puolison korvien savutessa vieressä. Unista huolimatta elämys oli fantastinen!

Musikaalin biisit jäi soimaan moneksi päiväksi, ja oon palannut reissun jälkeen fiilistelemään niitä kerta toisensa jälkeen. En tajua, miten oon välttynyt niin pitkään kokemasta musikaalielämystä! Oon nimittäin käynyt musikaalissa vaan kerran aikaisemmin, vuonna 2013 kun kävin Lontoossa tsekkaamassa Viva Foreverin eli Spaissarimusikaalin. Toivottavasti pääsen musikaaliin seuraavan kerran huomattavasti nopeammin nyt, sillä lähes neljän vuoden odotus tuntuu tällä hetkellä turhan pitkältä. Ehkä tää pitää ottaa tavaksi vähintään vuosittaisilla Lontoo-visiiteillä.

Kiitos vielä tytöt! <3

11.12.2017 8 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Merkittävin syy sille, että päätin lähtä vaan neljäksi päiväksi niinkin kauas kuin New Yorkiin, oli halvat lennot. Työkaverini bongasi loppukesästä superedulliset lennot Nykiin: Icelandairin kyydissä edestakaiset lennot Helsingistä 340 eurolla. Kun päivät natsasi täydellisesti pidennetylle viikonlopulle vain muutamaa päviää ennen synttäriäni, ei 30-vuotismatkaa tarvinnut juurikaan miettiä. Oli pakko lähteä!

New York oli toki ollut mielessä pitkään, sillä edullisia lentoja kaupunkiin on melkeinpä jatkuvasti tarjolla. Seuraan lentojen hintoja paitsi jatkuvan Amerikka-kuumeen myös työni vuoksi jatkuvasti, ja viimeisen reilun vuoden aikana oon todennut sen, että hinnat ovat tulleet ilahduttavasti alas. Esimerkiksi reilut puolitoista vuotta sitten kun käytiin Karimin kanssa San Franciscossa, maksettiin Deltan lennoista 320 euroa. Noin halvat hinnat tuntuivat vielä jokunen vuosi sitten täysin uskomattomilta, mutta ovat nykyisin lähes jokapäiväisiä. Kuukauden sisällä oon bongannut Nykiin lentoja kakkosella alkavalla numerolla, ja se on kyllä ihan käsittämättömän halpaa.

Odotin Icelandair-kokemusta tosi kovasti, sillä konsepti oli paketoitu varsin käytännölliseksi: muutaman tunnin lento Helsingistä Reykjavikiin, noin tunnin vaihto ja sitten kuusi tuntia New Yorkiin. Finnairin suorat lennot veisivät Nykiin noin kahdeksassa tunnissa, mutta täytyy myöntää, että pieni jaloittelu tuossa matkan välillä oli oikein sopiva, varsinkaan kun se ei vienyt kokonaismatka-aikaa kahta tuntia pidemmäksi.

Matkustettiin Sannan kanssa Icelandairin perusluokassa, jonka hintaan sisältyy yksi ruumaan laitettava laukku mutta ei aterioita. Otin sen haasteena ja tein itselleni ehkä tähän mennessä eeppisimmät eväät: jäätävän kokoinen pussisalaatti (joka oli muuten superhyvä!),  rutkasti tuoretta ananasta, kauraleipää sekä lemppari protskupatkukka. Näillä pärjäsi tosi mainiosti kaksi pitkää lentoa, jopa mun kaltainen suursyömäri.

Ei hoksattu Sannan kanssa lentoja varatessa että oltaisiin voitu tehdä paikkavaraukset heti kun oltiin ostettu lennot, sillä tajuttiin koko asia vasta paria viikkoa ennen lähtöä. Silloin kaikki ikkunapaikat oli pitkiltä lennoilta varattu, joten otettiin meille paikat keskellä olevalta penkkiriviltä. Varattiin molemmille käytäväpaikat, jolloin keskelle jäävälle paikalle saattaisi tulla joku, mutta oletettavasti se kuitenkin olisi se vihoviimeinen valinta. Suunnitelma toimi mennessä mutkattomasti, ja saatiinkin rutkasti tilaa, kun istuttiin kuin kuninkaat kaksistaan kolmella penkillä. Palatessa kone oli täynnä, mutta saatiin ongelmitta vaihdettua keskellä istuvan kanssa paikkaa, sillä kukapa haluaisi istua kuutta tuntia keskipaikalla ystävysten välissä?

Helsingin ja Reykjavikin välisille lennoille saatiin ikkunapaikat, mikä oli superkiva!

Lentokokemus oli oikein positiivinen, ja viihdetarjonta hyvä. Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa että taisin katsoa vaan yhden leffan sekä mennessä että tullessa. Muuten lennot meni nukkuessa ja hommia läppärillä painaessa, sekä tietysti Sannan kanssa jutellessa.

Oli siisti päästä testaamaan tuo yhteys ja huomata miten kätevä välilasku parhaimmillaan on! Ens kerralla kun nappaan vastaavat superedulliset lennot pitää vaan muistaa, että paikat voi varata hyvissä ajoin jotta sitten pääsis näkemään vielä maisemiakin.

3.12.2017 0 Kommenttia
4 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yhteistyössä Haglöfs

En varmasti oo ainoa, joka on tänä vuonna kironnut olematonta talvea. Pohjoisen kasvattina oon tottunut siihen että marraskuun lopussa pakkanen paukkuu, hengitys huurtuu ja kännykästä loppuu akku viimeistään puolimatkassa kotia. Nyt on toisin, siihen on Helsingissä saanut tottua.

Marraskuun lopussa melkein itkin ilosta, kun sain todistaa omalta osin Helsingin talven ensilunta. Se sattui juuri ennen matkaa Ouluun ja Yli-Iihin, missä mua odottikin todellinen taikatalvi: lunta satoi, pakkanen puri ja revontuletkin näyttäytyivät, tosin vain lyhyesti.

Sain pohjolan talvea varten Haglöfsiltä takin, joka muistuttaa monesta asiasta. Siljan parka on tarkoitettu paukkupakkasille, ja takuulämmön lisäksi sen valmistuksessa on huomioitu myös ympäristönäkökulma. Hyvän talvitakin määritelmä on mulle se että jo sitä katsellessa tulee lämmin, ja Siljan parka todella lunastaa lupaukset, sillä tässä takissa ei tarvitse palella. Yhtä tärkeää on myös vaatteen ekologisuus.

Mitä enemmän lennän, sitä enemmän yritän pitää huolen, että teen kestäviä valintoja niin paljon kuin mahdollista. Se on onneksi nykyisin melko helppoa, sillä eettisiä ja ekologisia tuotteita on tarjolla rutkasti, eikä hintaerotkaan oo enää onneksi aivan älyttömiä. Lisäksi on mahtavaa, että ihan tavallisille kuluttajille tutut ketjut tarjoavat vihreitä mallistoja.

Niin myös Haglöfs, jonka oma Take Care -merkki vilkkuu vaatteissa, joiden suunnittelussa ja valmistuksessa on huomioitu ekologinen näkökulma. Merkki myönnetään tuotteille, jotka ovat joko bluesign-sertifioituja eli vapaita vaarallisista kemikaaleista tai valmistettu kierrätysmateriaalista tai luomupuuvillasta (Haglöfs käyttää vaatteissaan ainoastaan luomupuuvillaa). Jo 66 prosenttia merkin tuotteista on Take Care -merkattuja, mutta matkaa täyteen sataan on vielä.

Lähes aina kun jauhaa papatan ekologisista valinnoista, kohtaan kriittisen kysymyksen siitä onko yksilön valinnoilla mitään merkitystä eli onko sillä väliä, jos yksi Inka tässä maailmassa ostaa tavallisen tusinarätin sijaan kestävän tuotteen? Ja onko vihreistä vaatteista puhuttaessa automaattisesti kyse viherpesusta vai voiko ne todella olla oikeasti ekologisia?

Kuten aina, tässäkin tapauksessa vastuu jää kuluttajan harteille. Kuten jo tämän postauksen kahdesta ensimmäisestä sanasta voi päätellä, mää luotan Haglöfsiin, Take Care -merkkiin ja siihen että isotkin yritykset voi oikeasti tehdä kestäviä ratkaisuja. Tietty viherpesuakin on, eikä kaikki oo aina niin vehreää kuin annetaan ymmärtää, mutta oon sitä mieltä että jos edes yhdessä asiassa voi tehdä pienenkin valinnan ekologiseen tai eettiseen suuntaan, on se sama tehdä.

Eettiset ja ekologiset valinnat on asioita, joita yritän pitää mielessä jatkuvasti. Tottakai shoppailen säännöllisen epäsäännöllisesti ihan perusketjuissa ja ostan sekundarättejä, mutta pääsääntöisesti yritän pitää mielessä sen, että hieman kalliimpi ekologinen tuote on aina tusinatavaraa parempi valinta. Mieluummin ostan yhdet kestävät farkut kuin kymmenet huonot.

Sama pätee myös talvitakkiin, ja toivottavasti tää lämmittääkin mua vielä kymmenenkin vuoden päästä!

Ja Haglöfisistä puheen ollen: blogin kahdeksanvuotisen taipaleen kunniaksi järjestetty kisa on nyt päättynyt, ja voittajaksi valikoitui Saara alla olevalla kommentilla:

Hei Inka! Onnea kahdeksasta blogivuodesta!
Olen kolmikymppinen helsinkiläistynyt terveydenhuoltoalan työntekijä ja luontoalan opiskelija. Matkailun suhteen olen vähän myöhäisherännäinen. Vasta ulkona liikkumisen, omaan urheilulajiin liittyvän matkailun ja budjettireissaamisen myötä matkailun mahdollisuudet ovat vasta todella auenneet. Minusta hienointa matkustamisessa on uusien paikkojen ja upeiden maisemien lisäksi se, kun saa rakennettua jonkinlaisen arjen ja turvallisuuden tunteen omalla epämukavuusalueellaan vieraassa ympäristössä. Hienoa on myös ymmärtää, miten loppujen lopuksi ihmisten elämässä toistuvat samat asiat maailman eri kolkissa, että vieraistakin kulttuureista tavoittaa aina jotain tuttua.
Tutustuin blogiisi Libanoniin liittyen. Vajaa kaksi vuotta sitten suunnittelin järjestötoimintaan liittyvää matkaa. Jännitti, ja oli upeaa löytää tekstisi ja kuvasi, jotka toivat maasta esiin ihan erilaisen puolen kuin mitä siihen mennessä olin löytänyt: ongelmien ja sotien sijasta kauniin ja kiinnostavan matkailukohteen. Muutamaa kuukautta myöhemmin beirutilaisessa sairaalassa tiputuksessa kuuntelin puhelimen latauslistalta sinun ja Millan podcastia, ja suomen kieli ja arkinen aihe matkalle pakkaamisesta lohduttivat siinä tilanteessa (ei ollut vakavaa :) ).
Jäin blogisi lukijaksi ja nykyään tämä on yksi harvoja, joihin palaan viikottain. Taisi olla myös ensimmäinen blogi, jota koskaan kommentoin! Kuvat ovat hienoja, ja pidän tekstin raikkaudesta ja rehellisyydestä. Minusta blogistasi välittyy innostunut tunnelma ja tekemisen ilo. Olen saanut paljon myös konkreettisia vinkkejä esimerkiksi Kalifornian reissuun, pakkaamiseen ja budjettimatkustamiseen liittyen.
Toivon blogillesi vielä jatkoa ja menestystä!

Voittajalle on laitettu sähköpostia. Iso kiitos teille kaikille, jotka osallistuitte kilpailuun ihanilla kommenteillanne! Voittajan valitseminen ei ollut helppoa, ja kisan ratkeaminen venyi myös sen vuoksi, että halusin käydä vastaamassa kaikkiin postaukseen tulleisiin kommentteihin. Nöyrä kiitos teille! <3

29.11.2017 2 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Ai että me syötiin New Yorkissa! Ja sehän oli suunnitelma, joten oon kyllä siihenkin osaan reissua hyvin tyytyväinen. Olin tehnyt ruokasuunnitelmia hyvinkin etukäteen, ja niillä mentiin. Heti matkan alkajaisksi sain huomata että Sanna oli ehkä maailman helpoin reissukaveri, sillä ruokapaikka kuin ruokapaikka, sille kävi kaikki. Mikäs sen parempaa!!

Mietin että miten käsittelisin noita reissun ruokapaikkoja blogissa, ja tulin siihen tulokseen että paljolla pärjää aina joten länttäsin kaikki sitten yhteen postaukseen. Tässä siis tulee: kaikki ruokapaikat, missä käytiin reissun aikana! Useimmat on vanhoja tuttuja, mutta ainakin yks uusi paikka tuli matkan aikana eteen.

Poppy seed bagel with cream cheese Fresh & co -kahvilassa

Oh ja nam! Rakastuin tämän reissun aikana aivan täysin unikonsiemenillä koristeltuun paahdettuun cream cheese -bageliin, ai että! Söin näitä ekalla ja tokalla New Yorkin -visiitillä, mutta sittemmin ruokavammojen vuoksi oon jättänyt nämä väliin. Nyt en paljoa vatsanpuruista välittänyt kun aikaa oli vaan muutama päivä, ja annoin palaa. Aloitettin joka ikinen New York -aamu tällä herkkukombolla ja kyllä maistui!

Fresh & Co sattui vaan kohdalle, eikä se ollut mitenkään erityisen hyvä. Tuorejuustoa oli aika hintsusti, ja melkeinpä kaikissa muissa paikoissa sitä oli paljon enemmän, mutta helppous voitti parina aamuna tuorejuuston määrän. Näitä olis saanut 1,5 dollarilla katukojuistakin, mutta koska niissä ei ole paahtimia, jätettiin väliin. Saatiin monta unohtumatonta New York -hetkeä, kun paineltiin pitkin Manhattanin katuja tai metrotunneleita paahdettu bagel toisessa ja höyryävä tee toisessa kädessä. Ongelmia tosin tuli siinä vaiheessa kun alkoi yrittää syödä bagelia, sillä se ei yhdellä kädellä onnistunut varsinkaan siinä vaiheessa, kun naama oli täynnä tuorejuustoa. Mutta eipä sen väliä.  Ai että nää on hyviä!

Shackburger Shake Shackissa

Tätä olin odottanut ehkä eniten kaikista ruokapaikoista – vanha kunnon Shake Shack! Olin haaveillut vetäväni burgerin kylkeen vielä mansikkapirtelön (namskis!), mutta lopulta kävi niin että päädyttiin jo ensimmäisenä päivänä nälissään Shake Shackiin, jolloin päätin säästellä mansikkapirtelöä Madison Square Parkiin, minne oltiin menossa lounaalle seuraavana päivänä.

Lopulta ei sitten koskaan tarettu edes ajatella hampurilaislounasta tuulisessa puistossa, ja tämä kerta jäi ainoaksi. Eipä sillä, Shake Shack taisi tarjoilla koko reissun parhaan evään, sillä ai vitsi ne osaa kyllä burgerinsa! Pihistelijäpisteet vielä ilmaisesta vedestä, jota on aina tarjolla Shake Shackissa!

Juustohampurilainen Five Guysissa

Kyllä, vedin samana päivänä kaksi burgeria ja bagelin, siinä teille terveellisen urheilijan ruokavaliota parhaimmillaan! Ekana päivänä ei siis ollut tarkoitus käydä lounaalla hampparilla, mutta illallinen Five Guysissa oli kyllä aivan suunniteltu juttu. Burgeri näyttää vähän kämäseltä, mutta hyvää se oli!

Aikaisemmin olin sitä mieltä, että Five Guys saattaa olla jopa Shake Shackia parempi, mutta tämän reissun jälkeen täytyy todeta että kyllä se Shake Shack veti taas pidemmän korren. Tosin siihen saattaa olla merkittävänä syynä se, että tilasin taas vahingossa burgeriini sieniä, mikä on aina huono valinta. Tai siis en tajunnut pyytää hampparia ilman sieniä. Ehkä ens kerralla opin, ja Five Guys saattaa nousta taas parhaaksi. Tosi hyvää siitä huolimatta!

Brisket sandwich Mighty Quinn’sissa

Odotin Mighty Quinn’sia myös tosi kovasti, sillä se oli yksi häämatkan supersuosikeista. Hyvä se oli tälläkin kertaa, mutta täytyy tunnustaa että odotukset oli ehkä vähän turhan korkealla, sillä vaikka ruoka oli mainiota, oli se ehkä ihan pienoinen pettymys. En tosin osaa eritellä, miksi.

Mighty Quinn’s jäikin mietityttämään kovasti, mutta väitän että vika oli ehkä enemmän minussa kuin ravintolassa ja ruoassa. Sannuli otti muuten juustomakaronia, joka oli kuulemma just sitä itseään, eli periamerikkalaista mac’n’cheeseä!

Niin ja jos jäi epäselväksi, niin suosittelen silti, erityisesti lihan ystäville!

Mozzarellapizza Grimaldi’sissa

Vähän olin mielissään kun tajusin, että nyt oli viimeinkin se kerta, kun pääsin käymään legendaarisessa Grimaldi’s-pizzeriassa. Monta kertaa oon New Yorkin -reissuillani katsellut kaihoisasti sitä pitkälle luikertelevaa jonoa ja todennut, että taas jäi herkkupizzat saamatta. Tällä kertaa niin ei kuitenkaan käynyt!

Pelattiin ninjamaisesti just oikein ajoituksen kanssa, sillä mentiin ihastelemaan auringonlaskua Brooklyn Bridge Parkiin, joka on muuten aivan klassikko. Haluttiin saada elämyksestä kaikki irti ja nähdä sekä auringonlasku että Manhattanin siluetti taivaan pimennyttyä. Katsottiin auringonlasku ja todettiin että kunnolla pimeää on vasta vähän ajan päästä, joten päätettiin käydä siinä välissä syömässä. Kaikilla huudeilla olleilla turreilla oli nähtävästi pläninä poistua paikalta vasta taivaan pimettyä, ja me asteltiin aivan naapurissa sijaitsevaan kulttipizzeriaan alle viiden minuutin jonottamisella – uskomatonta!

Itse ravintola oli tosi ahdas ja yllättävän pieni, mutta tärkeintähän oli itse ruoka, ja se oli hyvää. Pohjoissuomalaisen känkkykaupungin kasvattina mua on tosi vaikea vakuuttaa täysin, mutta kyllä Grimaldi’sin lätty maistui erinomaiselta varsinkin, kun oli aikaisemmin värjötellyt kylmässä. Menisin kyllä uudelleenkin, mutta en ehkä jonottaisi tuntikausia. Ja ai niin – heti sen jälkeen kun oltiin saatu lätty eteen, oli oven edessä ihan tajuton jono. Siinä vaiheessa piti kyllä vähän onnitella itseä siitä, miten nappiin pelattiin ajoituksen kanssa!

Turkey burger Bareburgerissa

Vain yksi kuva tästä hampparista, ei sen enempää! Syy kuvattomuuteen on puhtaasti seurassa: nähtiin viimeisen päivän viimeisellä aterialla Oululaista Niinaa, joka asuu kaupungissa, eikä siinä paljoa tullut kameraa kaivettua, kun kiinnosti enemmän kuulla millaista elämä New Yorkissa oikein on oululaisin silimin.

Ruoka oli kuitenkin erinomaista, ja Bareburgerin valikoima oli aivan jäätävän kattava! Saatavilla oli rakenna itse -tyylisiä burgereita, ja tarjolla oli toinen toistaan parempia valintoja. Mää valitsin lopulta Kalifornia-henkisen kalkkunaburgerin, joka oli kyllä hyvä! Vähän jäi mietityttämään myös kasvisvaihtoehdot, mutta tässä ketjussa pitää selvästi käydä vielä myöhemminkin, joten ehkä ens kerralla.

Tällaisella setillä säilyttiin hengissä tällä matkalla ja voin kertoa, että näläkää ei tarvinnut nähdä!

Löytyikö tuttuja paikkoja tai uusia suosikkeja?

22.11.2017 3 Kommenttia
4 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit