Pallontallaajat.net
Valikko
Kirjoittaja

Inka

Yhteistyössä Turkish Airlines

Budjettiin sopivan majapaikan löytäminen Singaporesta on haastavaa. Kaupunki on rankattu maailman kalleimmaksi kaupungiksi useita vuosia putkeen, ja se tunnetaan erityisesti kalliista hotelleista. Me ei oltu tällä kertaa minibudjetilla liikkeellä, sillä Kreikan kämä-Airbnb-paikoista viisastuneena päätettiin panostaa tällä matkalla majoitukseen hieman tavallista enemmän. Laitettiin budjettiin noin sata euroa yötä kohden, mikä sai luvan tuoda meille hyvälaatuisen majoituksen järkevällä sijainnilla. Tällä kertaa halusin myös panostaa hotellivalinnassa siihen, että huoneet näyttäisi vähän perus-Cumulusta persoonallisemmilta.

Ja niinhän se toikin, sillä majoituttiin Singaporessa meidän mittapuulla tosi hyvissä paikoissa, ja vaikka Sentosan hotelli oli hieman nuhjuinen, oli se aivan välttävä eikä todellakaan mikään kämäluukku. Tietysti meidän matkan ajankohta vaikutti budjetin riittävyyteen, sillä helmikuu ei varsinaisesti oo mitään kaikkein suosituinta matkustusaikaa, ja se näkyi myös hinnoissa.

Tässä meidän kolme hotellia Singaporessa!

1. Champion Hotel City

Ensimmäinen yö majoituttiin periaatteella, että kunhan saadaan nukuttua mukavasti lennon ja Sentosalle siirtymisen välissä. Se onnistui mainiosti Chinatownin kulmilla sijaitsevassa Champion City -hotellissa. Hotelli valikoitui meille pääasiassa kahdesta syystä: se näytti tosi kivalta sekä viihtyisältä ja sopi lisäksi myös budjettiin.

Huone oli ihana! Se oli tosi kompakti eli pieni, mutta tila oli käytetty fiksusti niin, että esimerkiksi lipasto ja jääkaappi sijaitsivat sängyn alla. Kovin montaa päivää ei tuossa huoneessa olis ehkä jaksanut olla, mutta noin yhden yön majoitukseen se sopi loistavasti. Erityisesti tykkäsin tietysti värimaailmasta, joka oli tosi pirtsakka eli 5/5.

Hintaan ei kuulunut aamiaista, mikä on ilmeisesti melko yleinen tapa Singaporessa. Vieressä sijaitsi onneksi Chinatown ja Maxwell Streetin hawker center, mistä haettiin sapuskaa niin illalla kuin aamullakin. Hintatasoltaan tää yksittäinen yö oli just sopivasti budjetissa, sillä se maksoi 105 euroa.

2. Siloso Beach Resort

Sentosan hotellille oli pari tiukkaa vaatimusta: uima-allas piti olla, minkä lisäksi aamiainen ja kuntosali oli aika kovia juttuja. Lopulta päädyttiin valitsemaan saaren halvimpiin resorteihin lukeutuva Siloso Beach Resort, joka maksoi 108 euroa yötä kohti.

Hotellipuoli oli ihan hyvä, ja kaikki tarpeellinen löytyi. Kaikki oli kuitenkin hieman nuhjuista ja vähän sinne päin, mutta tärkein eli uima-allas oli mahtava, minkä lisäksi hotelli sijaitsi vain muutaman kymmenen metrin päässä rannasta. Aamiainen oli myös oikein ok, tosin kuntosali oli jäätävin hikiluukku mitä oon eläissäni nähnyt: kymmeniä vuosia vanhat laitteet oli niin kuluneet ja likaiset, että edes vapaat painot ei houkutelleet koskemaan niihin.

Hotelli kertoo toimivansa vihreiden arvojen mukaisesti, mikä näkyi esimerkiksi omana yrttitarhana. Oli kyse sitten viherpesusta tai ihan oikeasta asiasta, näitä juttuja on tosi tärkeää nostaa matkailijoiden tietoisuuteen.

Parasta hotellissa oli tietty uima-allasalue, missä mekin vietettiin melko rutkasti aikaa. Lisäksi pihapiirin täydelliset palmut sai munt huokailemaan joka kerta, kun ne tuli näkyviin. Loman parhaisiin hetkiin lukeutuu ehdottomasti päivä altaalla, kun (hieman homehtuneen) aurinkovarjon reunan takaa pilkisti kunnon palmuviidakko.

En kehdannut edes kuvata huonetta sillä siinä ei ollut oikein mitään nähtävää, mutta allasalue sen sijaan oli kaikin puolin näkemisen arvoinen!

3. Mercure Singapore Bugis

Pisimmän pätkän majapaikaksi valittiin Bugisin alueelle sijainnut mulle aiemmin tuntemattoman Mercure-ketjun hotelli. Koska majoituttiin hotellissa neljä yötä, päätettiin kaivaa hieman kuvetta ja valkata astetta isompi perushuone. Saatiin majapaikka kuitenkin melko hyvään hintaan, sillä maksettiin hotellista 104 euroa yöltä.

Huonevalinta oli loistava, sillä otettiin makuuparvellinen huone, mikä toi kivasti lisätilaa ja sohvan huoneeseen. Pystyttiin hengailemaan rennosti sohvalla, eikä jatkuva sängyssä makoilu tuonut nuhjuista fiilistä. Myös hotellin oma infinity pool -uima-allas ja kattoterassi 15. kerroksessa oli melko kovia juttuja!

Huoneluokkaan ei kuulunut aamiaista, ja suunnattiinkin aamutuimaan lähiseudun hawker centereihin, paitsi yhdelle aamulle haettiin aamiaisvermeet lähellä olevasta ruokakaupasta. Vieressä sijaitsi muutama ostari ja esimerkiksi parkkipaikan toiselta puolelta löytyi koko reissun paras ruokakoju, missä piti käydä parina päivänä putkeen, kun se lopulta löytyi.

Mercure Songapore Bugis oli ehkä parhaita hotelleja missä ollaan oltu, vaikka yökohtainen hinta oli lopulta kuitenkin melko maltillinen. Esimerkiksi ekan yön majapaikkaan verrattuna tässä oli huomattavasti parempi hinta-laatusuhde.

Näistä majapaikoista alkaa kyllä huomata jonkinlaisen tason nousun meidän matkailussa. Ehkä edelleen muistissa olevat Kreikan kämäset Airbnbt vaikutti osaltaan siihen että nyt panostettiin ihan reilusti yösijojen laatuun mutta saapa nähä, onko tää vaan alkua sille että halvimmat hotellit on nyt koettu.

Mites muut Singaporen-kävijät, onko teillä tullu vastaan ihan huippuhotelleja?

23.2.2018 0 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Ilman toiseksi viimeisen päivän laksa-annosta olisin voinut sanoa, että enpä pitänyt Singaporessa syötyä ruokaa juuri minnään. Onneksi kohdalle sattui loppumetreillä kuitenkin tosi hyvä vaihtoehto, joka sai avaamaan silmät siitä, miten mahtavia herkkuja maailmalla on vielä tarjottavanaan.

Tämä setti oli täysosuma.

Oon kirjoittanut aikaisemminkin mun monista ruokavammoista. Yleensä pärjään niiden kanssa melko vaivattomasti, mutta Singaporessa kyllä meinas mennä hermot. Erityisesti varmaan sen takia että mulla oli aika isot odotukset kaupungin ruokatarjonnan suhteen, sillä Singapore on tunnetusti maailman ruokapääkaupunki, joka on kerännyt vuolaita kehuja niin katukeittiöiden ystäviltä kuin pöytäliinapaikkoja kannattavilta. Uskoin siis löytäväni rutkasti myös nirson makuun sopivaa sapuskaa.

Mun ruokavammat kattaa singaporelaisittain semihankalan kombon: sianliha, äyriäiset ja sienet on hell no -listalla, enkä siis voi mennä esimerkiksi kasvissyöjämentaliteetilla, sillä kaupungissa missä valtaosa hawker centereistä tarjoaa pääasiassa kiinalaista, on sieniä lähes jokaisessa kasvisruoassa. Myös monet kiinalaiset ruokapaikat saattavat paistaa esimerkiksi kanan tai kasvikset laardissa, vaikka sianlihaa ei annoksessa olisikaan. Olin siis aika ajoin melko nälissäni etsimässä kojua, mistä löytyisi nirsollekin syötävää. Sellaisia toki oli rutkasti, mutta oli tietysti täysin oma vika, kun mitään tajunnan räjäyttäviä ruokaelämyksiä ei irronnut kovin helpolla.

Food courtien sijaan Singaporessa puhutaan siis hawker centereistä, jotka ovat täynnä vieri vieressä olevia ruokakojuja. Keskellä on iso kasa pöytiä tuoleineen, ja alueelta löytyy yleensä paitsi käsienpesumahdollisuus myös vessa. Singaporen tyylilä paikat on tosi siistejä, ja kumaraselkäiset vanhukset (ja joissain harvoissa tapauksissa myös nuoremmat) siivoavat pöydän melkein heti, kun asiakas poistuu paikalta.

Singaporen ruokamaailman parhaimmisto löytynee sieltä missä paikallisetkin syövät, eli juuri noista hawker centereistä. Vaikka ravintolat voi vaikuttaa nopeasti vilaistuna tosi vaatimattomilta, on kojujen joukossa niin bibi gourmand -mainittuja kuin michelin-tähditettyjäkin ravintoloita. Nämä onkin niitä paikkoja, missä pääsee herkuttelemaan michelin-tasoisella sapuskalla parilla eurolla!

Meiltä jäi tähdet sekä muut maailman parhaiksi kehutut kojut kokeilematta useista yrityksistä huolimatta, sillä joko oltiin liikkeellä väärään aikaan (Singapore Famous Rojak) tai sitten ei onnistuttu löytämään koko kojua (Liao Fan Hong Kong Soya Sauce Chicken Rice & Noodle). Siitä huolimatta mahat saatiin täyteen tosi edullisesti, sillä ruoat maksoi 3,5–5,5 Singaporen dollaria eli 2,5–4 euroa. Mahat täyttyi halvalla, vaikka nirso välillä mutristelikin.

Mikä siinä ruuassa sitten mätti? Aluksi itkeskelin kiinalaisen ruuan makumaailmalle, joka ei vaan nappaa. Söin kuitenkin kiinalaista ekaa kertaa sitten vuoden 2011 enkä vaan yhtä tai kahta vaan ihan reilusti useamman kerran. Sieltä löytyi myös hyviä juttuja, joten tää reissu taatusti työnsi mua vähemmän nirsoilevaan suuntaan. Intialaisessa ruuassa taas häiritsi hiton huonolaatuinen liha, ja huvitti huomattavasti kun tilailin ihan mielissään thaimaalaista sellaisen tullessa vastaan, sillä aikoinaan myöskään thaimaalainen ruoka ei ollut riittävästi räjäyttämään tämän nirson makumaailmaa.

Luojan kiitos tokavikan päivän superherkulliselle tofulaksalle ja kevätkääryleille, jotka muodosti niin hyvän setin, että samat herkut piti käydä syömässä vielä seuraavanakin päivänä. Se herkkusetti löytyi muuten aivan sattumalta hotellin parkkipaikan toisella puolella sijaitsevasta ruokakojukeskittymästä, jota ei edes varsinaiseksi hawker centeriksi voi kutsua. Alla olevat suosikit löytyivät Waterloo Streetin ruokakeskittymässä sijaitsevasta Kwan Inn Vegetarian Food -kojusta. Nam!

Me ehdittiin käydä reilun viikon mittaisella reissulla yhteensä noin kymmenessä hawker centerissä, joten aika monta paikkaa tuli nähtyä. Vaikka ihan kaikki ei missään nimessä ollut täysosumia, kaksi suosikkia löytyi,sillä ainakin kaupungin kauneimmaksi kehuttu Lau Pa Sat ja intialaiseen ruokaan painottuva Tekka Center kannattaa kokea!

Käytiin tsekkaamassa myös esimerkiksi Maxwell Food Centre (kahteen otteeseen heti reissun aluksi!), Amoy Street Food Centre, Golden Mile Food Centre sekä Sentosan saarella sijaitseva Malaysian Food Street. Kaikkia en edes muista, mutta varmaa on että jos on yhtään vähemmän nirso, kaikista löytyy takuuvarmasti ruokaelämyksiä!

Tilattiin annoksia vähän vaihdellen joko jaettavaksi tai sitten molemmille omat, mikä oli tosi hyvä valinta. Jos oltaisiin aina tilattu kummallekin omat annokset olis puolet varmasti jäänyt useammin kuin kerran syömättä, joten evästen jakaminen oli hyvä idea. Esimerkiksi kanariisin kanssa mukaan tuli usein myös erillinen liemikulho, joten vaikka annokset eivät olleetkaan jättimäisiä, riitti niissä aivan hyvin syötävää kahdelle.

Pitäisikö sitten lopettaa matkustaminen, tai ainakin märinä, jos ei kohdemaan ruokakulttuuri edes kelpaa? Ihan varmasti monen mielestä, mutta ite aattelim vielä kokeilla. En muinoin aluksi tykännyt edes libanonilaisesta, joten jospa muidenkin maiden keittiöiden kans olis vielä toivoa.

Ja pahoittelut vielä etukäteen kaikille jotka loukkaantuu syvästi siitä, että en osannu mennä oikeisiin ruokapaikkoihin heti ja kehtaan sen takia valittaa siitä internetissä. Singaporesta olisin kuitenkin odottanut löytäväni hieman helpommin niitä lähes täysosumia jatkuvien hutien sijaan. Tällä kertaa vankkumaton etsintä onneksi tuotti tulosta, ja uskon että niin käy myös tulevilla (ruoka-)seikkailuilla!

Milä on sun lemppari Singaporessa, mikä mulla jäi kokematta tai ymmärtämättä?

21.2.2018 6 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yhteistyössä Turkish Airlines

Eka asia, mitä osasin yhdistää Singaporeen oli Gardens by the Bayn kuuluisat superpuut. Vuonna 2012 valmistunut puurykelmä tuntui kaikessa överiydessään melko vastenmieliseltä mutta samalla aivan äärettömän kiehtovalta. Totta kai ne oli nähtävä, ja samalla päästävä käymään myös alueen puutarhoissa.

Gardens by the Bay koostuu kolmesta eri alueesta: superpuista sekä Flower Garden- ja Cloud Forest -kasvihuoneista. Superpuiden välissä on myös kävelysilta, mistä käsin voi katsella Singaporen maisemia, muun muassa vieressä sijaitsevaa ihan jäätävän kokoista Marina Bay Sands -hotellia. Sisäänpääsy kaikkiin kolmeen maksaa ulkkarilta 36 Singaporen dollaria eli noin 25 euroa, ja on ihan hintansa väärti.

Upeimmat elämykset oli mun mielestä ehdottomasti Cloud Forest ja kävelysilta, ja samaa mieltä oli myös Karim. Mää olisin ehkä voinut jättää Flower Gardenin väliin, jolloin sisäänpääsykin olis ollut hieman halvempi, mutta olihan sekin tietty tosi hieno.

Vaikka molemmat on kasvihuoneita, tarjoaa Cloud Forest kuitenkin huomattavasti mieleenpainuvamman elämyksen, sillä jo ensimmäisenä kasvihuoneessa on vastassa valtava vesiputous. Lisäksi katon tuntumassa risteilee monia kävelysiltoja, mitkä tuo oman, aika siistin lisänsä vierailuun. Korkean paikan kammo pääsikin haasteen eteen aika monta kertaa tuolla vierailulla!

Tajuttiin Cloud Forestissa hissiin jonottaessamme, millainen jackpot oli suunnata Singaporeen suosituimpien matkailusesonkien välissä. Käveltiin monta kymmentä metriä tyhjien jonotuskarsinoiden ohi, kunnes vasta jossain vaiheessa tajuttiin että porukka oikeasti joutuu jonottamaan hissiin pääsyä. Siinä missä me seisottiin nyt jonossa ehkä kymmenen minuuttia, saattaa ruuhka-aikaan joutua odottelemaa jopa tunnin. Jo tämän takia kannattaakin valita vierailun ajankohta huolella varsinkin, kun kelit on kuitenkin ympäri vuoden aika ensiluokkaiset.

Säästettiin superpuiden kävelysillan valloittaminen viimeiseksi, sillä mietittiin vielä sen siirtämistä jollekin muulle reissupäivälle. Kun poistuttiin Cloud Forestista oltiin molemmat melko puhki ekan Singaporen-päivän nähtävyysähkyn lisäksi, ja istuskeltiin hetki puiden alla pohtimassa tilannetta. Puut oli läheltä katsottuna jotenkin hullun paljon vakuuttavampia kuin kaukaa nähtynä, ja suunnattiin lopulta kohti portaita. Auringonlaskuun oli vielä aikaa, joten ehdittiin mainiosti käydä tsekkaamassa maisemat vielä ennen illan ekan valoshown alkamista. Portaat vei seitsemän kerrosta ylös, mutta toki esteettömässä Singaporessa hissilläkin olis päässyt.

Puiden välisilta riippusilloilta avautui aika huikea näymä, ja laskemaisillaan oleva are värjäsi maiseman tosi kauniiksi! Vaikka pelkkä siltavierailu maksaa kahdeksan dollaria eli reilut viisi euroa ja kestää ehkä vartin, on se ehdottomasti sen arvoista.

Puista olikin aika sopivaa laskeutua alas viereiselle nurtsille pieneen välikuolemaan eli puistopäikkäreille ennen valoesityksen alkua.

Mun ennakkoasenne superpuita kohtaan oli uteliaan nihkeä, mutta voi vitsi se oli kyllä siisti kokemus! Valoesitys oli oikeasti tosi hyvin tehty, ja se oli ainakin perusturren silmissä innovatiivinen ja yllättävä, jopa hauskakin.

Kipsuteltiin puistosta kohti vieressä sijaitsevaa mrt-asemaa lämpimässä kesäyössä valaistujen superpuiden jäädessä taakse. Ihan täydellinen tapa päättää eka ilta!

Miltä vaikuttaa sun silmään, kävisitkö?

19.2.2018 12 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Onnistuneen loman jälkeen seuraa perinteisesti tosi tyhjä mutta samalla kaikin puolin tosi onnellinen olo. Samalla fiilis on hyvin epätodellinen sillä paratiisimaiseman ja helteen vaihtuminen lumikeliin ja nollaan asteeseen on niin kova paluu arkeen, että monesti vuorokauden mittainen paluumatka tuntuu vievän henkisesti todella paljon kauemmas.

Matka sujui paremmin kuin uskalsin odottaa. Esimerkiksi viime kesän Kreikan-lomalla en oikeen osannut rentoutua yhtään, mutta nyt olin vissiin niin poikki, että olin kaikin puolin lomamoodissa ensimmäisiltä tunneilta lähtien. Se oli ihan loistavaa, ja nyt ainakin tuntuu että sain nollattua tosi hyvin.

Reissu meni siis nappiin, ja Singapore oli ihana! Ennen matkaa sain varoitteluja useastakin valinnasta. Esimerkiksi siitä miten kahdeksan päivää oli aivan liikaa Singaporen kaltaisessa kaupungissa ja siitä, miten Sentosan saari on keinotekoinen turistihelvetti joka todellakin kannattaa kiertää niin kaukaa kuin vain mahdollista. Kieltämättä nämä muiden reissaajien suustaan päästämät asenteet saivat munt suhtautumaan jo tehtyihin päätöksiin hieman varauksella, mutta se oli lopulta aivan turhaa. Matka oli niin pituudeltaan kuin kohdevalinnoiltaan just sopiva meidän senhetkisiin tarpeisiin!

Kahdeksan päivää oli siinä mielessä just hyvä, että ehdittiin kiertää kaikki mitä haluttiin, syödä tosi monenlaista ruokaa ja testata kymmenisen Hawker Center -ruokapaikkaa sekä tietysti piipahtaa pari päivää Sentosalla. Oltiin eka yö Singaporessa ihan vaan pit stop -periaatteella, minkä jälkeen vietettiin pari yötä Sentosalla. Sen jälkeen meille jäi vielä viisi päivää tutustua kaupunkiin kaikessa rauhassa. Varmasti sen ehtii nähdä lyhyemmässäkin ajassa, mutta nyt unohdettiin suorittaminen ja tutustuttiin Singaporeen kaikessa rauhassa. Kerrankin!

Oltiin tehty reissulle ennakkoon päiväsuunnitelma, eli summittaisesti suunniteltu mitä kunakin päivänä tehdään ja missä käydään syömässä. Se tietysti eli matkan edetessä, mutta osoittautui taas kerran rentoutta edesauttavaksi työkaluksi. Onneksi se on opittu, että meidän kaupunkiloma onnistuu parhaiten silloin, kun sitä on vähän suunniteltu!

Singapore osoittautui myös sään puolesta ihan mahtavaksi kohteeksi: lämpötila todellakin oli 26–32 asteessa vuorokaudenajasta riippumatta. Lisäksi aurinko paistoi kaikkina päivinä, mikä oli ihanaa!

Jos missasit Instassa mun Singapore-storyt, voit käydä tsekkaamassa parhaat palat edelleen kohokohdista!

Palataan seikkailuihin tuota pikaa!

17.2.2018 14 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit