Pallontallaajat.net
Valikko
Kirjoittaja

Inka

Albanian-reissun alkupäästä oli onneksi buukattu hetki aikaa seikkailulle maan pääkaupungissa Tiranassa. Mielikuvat kaupungista oli vähän rähjäinen mutta tunnelmallinen sekä ilmapiiriltään leppoisa miljoonakaupunki. Tai okei, jos totta puhutaan niin en kyllä tiennyt etukäteen Tiranan olevan miljoonakaupunki, eikä valtava asukasmäärä näkynyt keskustassakaan ainakaan niillä nurkilla, millä me perjantai-iltapäivänä seikkailtiin.

Reissu oli osa työmatkaa, missä oli aika tiukka ohjelma, joten Tiranaankaan meillä ei lopulta jäänyt muutamaa tuntia pidempää aikaa. Kurvattiin kaupungin pääaukiolle pikkubussilla ja suunnattiin hikoilemaan pyramidinmuotoisen aukion keskelle. Kivetys hohkasi kuumaa auringon paahtaessa täysin pilvettömältä taivaalta. Lämpötila oli 30 asteen paremmalla puolella ja hiki vaan valui selässä kun kuultiin aukion ympärillä sijaitsevista rakennuksista.

Siinä vaiheessa kun jalat oli jo aikaa sitten turvonneet kuumuudesta ja meikit sulaneet naamalta, siirryttiin aukion vieressä sijaitsevaan museoon maan alle. Entisen bunkkerin paikalle pari vuotta sitten valmistunut Bunk Art 2 -museo kertoi vuodet 1945–1981 kestäneestä Albanian hirmudiktaattori Enver Hoxhan hallitsemasta kommuninismin valtakaudesta. Tarinat olivat toinen toistaan kammottavimpia kertomuksia salakuuntelusta, pakkotyöstä ja teloituksista. Noina vuosina Albaniassa tapettiin noin miljoona ihmistä, mikä on 2,8 miljoonan asukkaan maassa uskomattoman suuri luku.

Museo oli supermielenkiintoinen mutta samalla tietysti ihan sairaan ahdistava. Kun reilun tunnin päästä noustiin takaisin maan pinnalle olo oli aika sekava, kun fiilikset piti kääntää hetkessä innostuneeseen kaupunkiseikkailuun. Kontrasti bunkkerin viileyden ja ulkona odottaneen helteen välillä kuitenkin herätti aika tehokkaasti takaisin nykyhetkeen.

Tehtiin melko lyhyt kaupunkikierros, joka päättyi Bllokun kaupunginosaan, joka kaiken perusteella vaikutti olevan Tiranan tämän hetken trendikkäin ja Albanian hipsterein alue. Se oli kieltämättä siisti, vaikka hipsteriydessä taitaakin olla jo aika kova menneisyyden kaiku. Perjantai-iltapäivänä Bllokussa oli hurjasti porukkaa liikkeellä, ja ravintolat, kahvilat ja baarit alkoivat hiljalleen täyttyä porukasta.

Hauskaa oli se, että kun suunnattiin melko huvittavasti nimettyyn Billionaire-kahvilaan, oli terassi typötyhjä, sillä kaikki paikalliset olivat paenneet kuumuutta sisätilan ilmastoinnin alle. Joukko pohjoismaalaisia ei tietenkään voinut mennä helteellä istumaan sisätiloihin, joten vedettiin jääveet ja -limpparit täysin onnellisina ulkona. Ja se oli kieltämättä Tiranan parhaita hetkiä! Istuskeltiin hetki aurinkovarjojen alla keskellä Tiranan siisteintä kaupunginosaa ja vaan nautittiin kuuman auringon sekä kylmän juoman täydellisestä kombosta. Nää hetket on monesti työmatkalla kaikkein parhaimpia, sillä harvemmin reissussa oikeasti pääsee ottamaan rennosti, edes hetkeksi.

Meillä oli vielä hetki aikaa Tiranassa, mikä kului vauhdilla Blokun kaupunginosaa tutkiessa ja lyhyeksi jäänyt retki sai kruununsa, kun bongattiin hetkeä ennen lähtöä yhdestä puistosta vielä kolme aitoa bunkkeriakin. Minikokoisissa bunkkereissa ei ollut tilaa kuin kahdelle, ja ne oli jätetty puistoon olemaan, ihan samalla tavalla kuin maan muut 800 000 bunkkeria.

Tuon muutaman tunnin mittaisen Tiranan-vierailun jälkeen kaupungista jäi ihan kiva -fiilis, mutta mitään sydäntäsyrjäyttäviä tunteita se ei kyllä herättänyt puoleen tai toiseen. Ehkä syy oli osittain se, että mentiin ohjelman mukaan ja tsekattiin ne paikat mitä joku muu oli päättänyt, tai sitten se, että kaupungissa ei vaan oo sen enempää fiilistä. Tosin veikkaan kyllä tuota ensimmäistä, sillä Tirana vaikutti just sellaiselta paikalta, jonka pinnan alta alkaa löytyä vaikka mitä kiinnostavaa, kunhan pääsee vähän kaivelemaan.

Pitää siis toivoa, että pääsen vierailemaan kaupungissa vielä joskus ja kunnolla ajan kanssa.

Onko muut käyneet Tiranassa, millaisen fiiliksen kaupunki on jättänyt?

Kuva minusta: Riikka Mahlamäki-Kaistinen

16.6.2018 0 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Suurin syy Albanian suosion kasvuun on varmasti maan rannat, jotka näyttää kuvissa ihanilta! Turkoosi merivesi, valkoinen hiekka tai vaihtoehtoisesti kivi ja kaisloista rakennetut aurinkovarjot luo aika täydellisen kombon lomahaaveille. Ja täytyy sanoa, että myös minä olin alkanu niiden perässä vähän haaveilla uudesta Albanian-reissusta. Ja sehän tuli kuin melkein tilauksesta, kun pääsin työmatkalle ja tutustumaan just niihin maan upeimpiin rantaparatiiseihin.

Muista paikoista on luvassa juttua myöhemmin, mutta ihan ekaksi mun oli pakko päästä kertomaan teille aika unelmapaikasta, missä vietettiin reissulla yksi yö.

Dhërmin eksklusiiviset rannat

Albanian Rivieralla sijaitseva Dhërmi tarjosi ehdottomasti reissun parhaat rannat, ja nyt tosiaan puhutaan matkasta, missä kierrettiin paikkoja juuri maan parhaat rannat -kärjellä. Kuten tyypillisesti noilla nurkilla, myös Joonianmeren rannalla sijaitsevassa Dhermissä oli kiviranta. Vaikka kovien aaltojen aikaan nousu takaisin rantaan vähän kivien vuoksi jännittikin, painoi se, että kivet takas kirkkaat vedet, aika paljon enemmän kuin pieni pelko perssiissä kaatumisesta kivikkoon.

Dhermissä ei ole kovin pitkiä rantoja, ja Durrësin kaltaisesta kymmenien kilometrien mittaisesta rannasta on ihan turha haaveilla. Sen sijaan alueella on lukuisia pieniä poukamia, missä voi nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta ilman jäätävää tungosta, ainakin sen kaikkein kiireisimmän sesongin ulkopuolella.

Upeat pikkurannat tekeekin Dhërmistä Albanian laadukkaimman rantakohteen, mikä näkyy esimerkiksi hotellien hinnoissa. Majapaikat maksaa Dhërmissä keskimäärin enemmän kuin maan muissa rantakohteissa, mutta lisämaksusta saa vastineeksi aika huikeat rannat ja rauhan, mitä suomalaisreissaajat osaa varmasti arvostaa.

Pelkkää rauhaa ja hiljaisuutta Dhërmikään ei kuitenkaan ole, sillä hotellien lisäksi rantojen lähellä sijaitsee myös ravintoloita ja baareja. Rannoilta on Dhërmin tunnelmalliseen vuoristokylään matkaa nelisen kilometriä, joten tarvittaessa palvelujen äärelle ei oo kovin pitkä matka.

Voisinkin kuvitella ihan hyvin matkustavani Dhërmiin omalle lomalle viikoksi, ja sinä aikana vois tehdä päivän mittaisia luontoseikkailuja ympäri lähinurkkia.

Majoittuminen Hildon Eco -hotellissa

Dhërmissä majapaikaksi valikoitui vain paria viikkoa aikaisemmin avattu neljän tähden Hildon Eco Hotel, joka oli tosi sympaattinen majapaikka. Sijainti aivan oman rantakaistaleen edustalla mahdollisti ilta- ja aamu-uinnit kirkkaassa turkoosissa Joonianmeressä (ite kävin vaan illalla) ja hotellin omat kaislavarjot sekä aurinkotuolit teki rentoutumisesta melkoisen heleppoa.

Rannan lisäksi hotellissa ilahdutti erityisesti hillitön huonekorkeus, sillä huoneet oli niin korkeita ettei sitä saanut edes näkymään kuvaan, sekä merelle avautuva parveke. Aamulla tehdessäni töitä sängystä käsin katselin samalla parvekkeelta avautuvaa merimaisemaa ja auringonnousua eikä näkymä kyllä olis enää kovin paljon parempi enää olla.

Edelliseltä Albanian-reissulta mieleen oli jäänyt Skutarijärven majapaikan matto, joka oli aika upea. Samanhenkinen matto löytyi minikoossa myös Hildonista, ja tuli versioituna myöhemmin vastaan myös albanialaisessa basaarissa. Vaikka suuremmat yksityiskodat puuttuikin vielä sisustuksesta, oli matto ilahduttava lisä ja toi huoneeseen vähän lisää asennetta, terveisin kokenut hotelliarvostelija-87.

Oli aika hauska vierailla ihan hiljattain avatussa hotellissa, missä vielä oltiin viilaamassa yksityiskohtia kuosiin. Pienet jutut, kuten esimerkiksi maalarinteipillä seinään kiinnitetty peili ja teen puuttuminen aamiaiselta herätti lähinnä aww-reaktion, kun henkilökunta teki selvästi kaikkensa palvellakseen vieraita mahdollisimman hyvin.

Illallinen tähtien alla

Vaikka oltiin Dhërmissä ja Hildonissa vaan iltaseiskasta aamuysiin, ehti siinä välissä olla monta aikamoista unelmaelämystä. Niihin lukeutui ehdottomasti myös illallinen, joka päästiin nauttimaan hotellin pihalla!

Meitä varten nurmikolle oli kannettu pöytä, jonka äärellä istuessa pystyi paitsi katselemaan auringonlaskua ja myöhemmin tähtitaivasta myös pääsi kuuntelemaan mereltä kuuluvaa aaltojen pauhaamista. Tunnelmaa ei todellakaan puuttunut!

Hildonissa ei oo toistaiseksi omaa keittiötä, mistä syystä ruoat tilattiin ulkoa. Sapuskat meille kokkasi hotellin omistajan toisen hotellin keittiössä häärinyt paikallinen master chef, jonka tuotokset hurautettiin meille muutamassa osassa folioon käärittyinä. Oli aika siisti fiilis. Ruuat oli lisäksi superhyviä, ja tarjolla oli perinteisiä albanialaisia ruokia, joita oltiin saatu nautiskella pitkin reissua: paria salaattia, grillattuja kasviksia, juustoa, yksittäisiä kasvisherkkuja, pastaa, risottoa, äyriäisiä, lihaa ja jälkiruokaa. Eli ihan hitosti ruokaa.

Illallinen Dhërmissä meren rannalla tähtien alla oli kyllä aivan fantastinen elämys. En osaa sanoa miten se on tarjolla ns. tavalliselle matkailijalle, mutta veikkaan että kaikki on mahdollista.

Kaikin puolin tosi kiva kokemus

Ennen lähtöä ehdittiin vielä aamiaistaa hotellin ravintolan avoimella terassilla, minne myös kantautui meren kuohunta! Päivästä oli tulossa superlämmin, joten terassi sopi just eikä melkein aamiaiselle.

Viimeisillä minuuteilla kipaisin nopeasti vielä rannan tuntumaan, ja sain auringonpaisteessa napattua ehkä koko Albanian-reissun lemppareimmat kuvat, kun aurinko sai rannan ja veden loistamaan entistä kirkkaammin.

Dhërmi oli kyllä ässä! Sinne on siinä mielessä suht vaivalloinen päästä, että lähimmiltä lentokentiltä matkaa tulee melko roimasti: Korfulta noin sata kilometriä, Ioanninasta 170 ja Tiranasta 205. Ite vuokraisin auton ja lähtisin huristelemaan kuitenkin hetkeäkään miettimättä.

Hintatasosta vielä sen verran, että se, että Dhërmi on Albanian kalleimpia lomakohteita tarkoittaa sitä, että majapaikka maksaa reilun satasen yöltä. Esimerkiksi yö Hildonissa maksaa hieman alle pari sataa euroa kesäkaudella, ja kauden ulkopuolella 90 euroa.

Ja vielä kerran: jos siis lähtisin Albaniaan rantalomalle, en miettis kauaa vaan suuntaisin suorilta Dhërmiin!

13.6.2018 5 Kommenttia
4 Facebook Twitter Google + Pinterest

Terkut Albaniasta! Täällä ollaan nautittu auringosta ja lämpimästä ilmastosta torstaista asti, ja täytyy sanoa että on kyllä ihanaa. Parin ensimmäisen päivän aikana on hikoiltu, herkuteltu sekä nautittu maisemista, ja Albania on kyllä onnistunut vakuuttamaan jo, vaikka parhaat paikat on vielä edessä.

Kirjoittelen tätä postausta kirkkaanpunaisessa minibussissa samalla, kun meidän seurue taittaa matkaa maan pohjoisosassa sijaitsevasta Durrësin kaupungista eteläiseen Dhermin rantakohteesen. Ikkunasta näkyy aika upeita vuoristomaisemia, ja auton toiselta puolelta avautuu aika ajoin näkymä turkoosinsiniselle Adrianmerelle. Lämmintä on lähemmäs 30 astetta, aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja kuoppainen tie tuntuu tällä hetkellä kaikkein suurimmalta haitalta, eli Albanian-reissu etenee siis ihan kivasti.

Oon täällä työmatkalla, joten nää pari päivää on olleet melko intensiivisiä. Lennettiin torstaiaamuna suomalaisen toimittajakollega Riikan kanssa Lufthansan aamulennolla ensin Frankfurtiin, missä tavattiin muut reissukaverit ja jatkettiin matkaa Adria Airwaysin lennolla Tiranaan. Ei kuitenkaan jääty pääkaupunkiin, vaan suunnattiin suorinta tietä Durrësin rantakohteeseen.

Näiden parin päivän aikana maasta on vaan vahvistunut se kuva, mikä välittyi muutama vuosi sitten Shkoderissa. Vaikka nurkat on olleet erit, on Albania ollut yhtä leppoisa, edullinen ja kaunis maa kuin viime reissulla saadun kuvan perusteella. Nyt ollaan nähty vielä enemmän paikkoja, joten nyt tiijän että maassa on ihan sikana fantastisia vuoria sekä tietty upeita rantoja, jotka oon viimein päässyt näkemään omin silmin.

Yks mahtavimpia elämyksiä on tällä reissulla ollut toistaiseksi ruoka. Sekä lounaalla että illallisella on syöty aika mukavasti, ja ateriointi on aloitettu lähes kaikilla kerroilla valtavalla määrällä kasviksia. Täällä mennään vahvasti sesonkien mukaan ja se myös maistuu lautasella, sillä lähes kaikki mitä on tarjottu on ollu ihan sairaan herkullista! Ainoastaan hedelmät on olleet aika ajoin pettymys, sillä raakoja nektariineja ja aprikooseja tarjotaan lähes joka ravintolassa.

Durrësin lisäksi ollaan onneksi ehditty käydä myös Tiranassa, mikä oli tosi kiinnostavaa! Oon halunnu käydä siellä jo vuosikaudet, mutta vierailu ei onnistunut meidän Balkanin reilillä vuonna 2012 eikä muutamaa vuotta myöhemmin Balkanin road tripilläkään. Olin siis aika innoissani, kun pääsin viimein Tiranaan! Itse kaupungissa meillä ei lopulta ollu muutamaa tuntia enemmän aikaa, mutta ehdin kuitenkin saada jonkinlaisen kuvan pääkaupungin tunnelmasta. Siitä lisää myöhemmin!

Reissu on siis menny toistaiseksi ihan superhyvin, vaikka ollaan vasta puolivälissä. Luvassa on vielä parhaat palat eli etelän rantakohteet, joita ootan tosi kovasti! Tänään olis tarkoitus nähdä aika hulppeita rantoja Dhermissä, ja saman pitäisi jatkua huomenna, kun suunnataan Sarandëen. Nyt tulee siis aika monta rantapaikkaa kerralla! Yleensä työmatkoilla ehtii harvemmin uimaan, mutta toivottavasti tällä reissulla jossain välissä järjestyy hetki, jonka aikana ehtis pulahtaa turkoosiin meriveteen!

Siinä missä oon tosi innoissani tämän ja huomisen päivän kohteista, ylihuomenna odottava paluumatka herättää lähinnä vilunväristyksiä. Lähdetään aamuviideltä Sarandësta huristelemaan kohti Kreikan Ioanninaa, mistä meillä on Apollon lomalento (joka muuten on elämäni ensimmäinen lomalento) Köpikseen. Siellä kolmen tunnin odotus ja viimeiselle lennolle Helsinkiin. Kotona ollaan joskus ysin pintaan, joten reissusta tulee ihan kiitettävän mittainen.

Terkkuja kovasti! Toivotaan, että saan julkaistua tämän tänään illalla, jotta jutut pysyy edes vähän ajankohtaisina. Palataan!

EDIT: Julkaisu meni seuraavan päivän aamuun, kun ilta venyi superpitkäksi. Ei se terkkuja kuitenkaan muuta!

Ps. Lisään jatkossa niihin postauksiin, jotka on kirjoitettu työmatkojen perusteella, työmatka-tägin, jotta postauksesta käy takuulla selväksi että reissua ei oo toteutettu omalla rahalla.

10.6.2018 6 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kirkas aamu, aurinkoinen sää ja ympärillä edellisiltana tutuksi tulleita tyyppejä, joiden nimistä muistaa ehkä puolet. Sillä tunnelmalla lähdin oranssissa Haglöfsin gore-takissani elämäni ensimmäiselle Islannin kansallispuistovaellukselle. Olin varautunut hillittömään tuuleen, vesisateeseen ja kylmyyteen, mutta vaikutti siltä että tuona päivänä ei vettä sataisi. Työmatkan tiukkaan ohjelmaan ei mahtunut kuin yksi vaellus ja sekin verrattain lähelle: vajaan 40 kilometrin päässä Reykjavikista sijaitsevaan Thingvellirin kansallispuistoon.

Tätä retkeä odotin koko Islannin-matkalta ehkä eniten, sillä kuvissa nähdyt hulppeat kansallispuistomaisemat, uskomattomat vuoret, mahtavat vesiputoukset ja muut unohtumattomat näkymät oli piirtyneet mun verkkokalvolle niin tiukasti, että en millään meinannut malttaa! Vaikka vaellus oli vain vajaat kymmenen kilometriä, päätin silti odottaa tähänastisen elämäni parasta Islannin-seikkailua.

Aloitettiin vaellus iskemällä kengät Islannin maaperän mutaan tunnetuissa Game of Thrones -maisemissa ja lähdettiin liikkeelle. Tuuli oli hyytävä, ja mietin alusta alkaen välikerroksen kaivamista repusta, sillä vaikka sää oli aurinkoinen oli puistossa oikeasti tosi kylmä. Reitti oli melko helppokulkuinen, mutta maisemiin oli silti paikoin haastava keskittyä, kun piti varoa seuraavaa askelta.

Tuon reissun yksi parhaimpia juttuja oli ihan mahtava reissuporukka, sillä mukana oli tosi kansainvälinen joukko toimittajia aina New Yorkista Lontooseen ja tietty myös Helsinki–Tukholma-akselille. Oli kiinnostavaa kuulla Thingvellirin maisemien äärellä tyyppien töistä ja reissusuunnitelmista sekä siitä, millaista on olla toimittaja eri paikoissa. Mukana oli muun muassa brittiläisen The Sun -skandaalilehden toimittaja, joka osoittautui työpaikkansa maineesta huolimatta supersymppikseksi tyypiksi.

Vaelluksen aikana pääsin paitsi kuulemaan hurjista seikkailuista myös näkemään paljon, ja päällimmäisenä mieleen retken jäi ensimmäinen pysähdys, kun Islannin jalkamallomaajoukkueen fanipaitaan sonnustautuneet oppaat tarjoili meille Thingvellirin järvivettä, mikä oli tosi kylmää ja tosi hyvää! Lähdeveden juominen vaelluksella on aina parasta, ja niin se oli tälläkin kertaa mieleenpainuva elämys. :)

Reissu eteni hiljakseltaan kohti Öxarárfossin vesiputousta, mikä oli erinomainen päätöspiste vaellukselle. Thingvellirin vaellus oli tuon reissun ainoa tilaisuus päästä Islannin luonnon keskelle, eli Islantiin on siis pakko päästä uudestaan kunnon luontoseikkailulle!

Haaveissa siintää jäätiköiden näkeminen, maan muiden upeiden vesiputousten kokeminen sekä tietysti ihan perinteinen kultaisen kierroksen road trip.  Esimerkiksi tästä Maaritin postauksesta välittyy niin upeita tunnelmia ja kauniita maisemia, että maahan on pakko päästä vielä uudestaan, ja ajan kanssa!

6.6.2018 0 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit