Pallontallaajat.net
Valikko
Kirjoittaja

Inka

Suurin syy miksi päädyttiin pysähtymään Miloksen saarella meidän pariviikkoisen Kreikan saarihyppelyn aikana, oli Sarakinikon ranta. Koko reitti oikeastaan muotoutui sen ja Santorinin auringonlaskun ympärille, sillä nuo oli ne kaksi asiaa, mitkä halusin ehdottomasti nähdä eikä muulle ollut niin väliä.

Sarakinikon ranta on ehdottomasti Miloksen kuuluisin nähtävyys, ja kiinnostavan siitä tekee sen tosi erikoinen ulkonäkö. Valkoisten kallioiden ympärillä sijaitseva superpieni ranta on tosi suosittu uimapaikka, vaikka sitä varsinaista rantakaistaletta ei juuri kymmentä metriä enempää olekaan. Se ei haitannut meitä eikä tuntunut haittaavan ketään muutakaan kallioilla makoillutta, sillä maisema on todellakin kuin jostain ihan muualta kuin maasta. Sarakinikon rantsu onkin saanut lempinimen kuuranta, enkä yhtään ihmettele miksi.

Rannalle pääseminen osoittautui melko haastavaksi, sillä me majoituttiin saaren pääkaupungissa Plakassa, ja päästäksemme bussilla Plakasta Sarakinikoon olisi meidän ensin pitänyt matkustaa Plakasta Miloksen satamakaupunkiin, ja sieltä sitten osittain samaa reittiä Sarakinikoon eri bussilla. Ei jaksettu alkaa säätää, ja mentiin mieluummin omilla aikatauluilla jalan, vaikka se tarkoittikin ihan hullun pitkäksi venynyttä kävelyä elokuun kuumuudessa.

Matkaa Plakasta Sarakinikoon tulee viitisen kilometriä, mutta koskaan ei oo viis kilometriä tuntunut noin pitkältä! Meillä kului reittiin reilusti yli tunti, mikä on aika hullua kun miettii että yleensä tuollainen välimatka taittuu huomattavasti nopeammin. Pääasiallisesti kuljettiin autoteiden pientareita pitkin, mutta tiet on Miloksella sen verran pieniä, että se oli aivan ok. Kun lopulta päästiin Sarakinikolle, oli fiilis mahtava paitsi pitkän kävelymatkan päättymisen myös ihan tajuttoman upeiden maisemien vuoksi.

Tällaisen maiseman sijaitseminen Kreikassa alleviivaa sitä, minkä niin monet reissaajat on huomanneet jo vuosikymmeniä sitten: Kreikka on täynnä todella upeita paikkoja! Tämän näkymän äärellä on aivan turha mutristella omien ennakkoluulojen kanssa.

Me heitettiin rantapyyhkeet valkoiselle kalliolle, käytiin uimassa, fiilisteltiin kuutunnelmaa ja nautittiin lämmöstä. Vieressä rohkelikot hyppeli kalliolta suoraan veteen ja vaikka paikalla oli melko runsaasti porukkaa, kallioilla riitti ihan rutkasti tilaa.

Paluumatka ei taaskaan ollut niin jäätävän pitkä kuin menomatka, mutta toista kertaa ei Miloksen-päivien aikana enää Sarakinikolle menty. Jos matka olis ollut vähän helpompi olis se varmasti ollut meidän päivittäinen kohde, mutta nyt sai yks kerta riittää. Sarakiniko oli ehdottomasti parasta Miloksella, joten vaikka aikaa olis vaan yks päivä, kannattaa saarella ehdottomasti piipahtaa just tuon elämyksen vuoksi.

Ja tähän väliin täytyy tunnustaa että vähän kieltämättä mietitytti keväällä valita Kreikka lomakohteeksi, kun se ei kuitenkaan oo ollut mun ykköshaave. Toki saarihyppely oli unelmien reissulistalla pitkään, mutta olisin yhdeltä istumalta voinut mainita 20 muuta kohdetta, jotka kiilaisi Kreikan yli. Oli kuitenkin tosi hyvä että nyt päädyttiin juurikin Kreikkaan, sillä kyllähän nää maisemat on ihan huikeat, ei siitä mihinkään pääse.

30.9.2017 2 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Apua, mitä ihania ruokakokemuksia pääsin taas pitkästä aikaa kokemaan oikein roppakaupalla, kun seikkailin muutaman päivän Berliinissä. Tässä vaiheessa lienee aiheellista antaa taas varoituksen sana: jos et oo just käyny jääkaapilla, voi olla että tämä postaus herättää hillittömän himon alkaa osoitella kättä kohti jääkaapin ovenripaa.

Meillä oli reissukaverini Miian kanssa hyvin vähän suunnitelmia viikonlopulle, ja päällimmäinen tavoite olikin pääasiassa vaihtaa kuulumisia, kuljeskella ympäriinsä sekä tietysti syödä. Se, että ruokapostaus on ensimmäinen mitä tuolta viikonlopulta julkaisen, kertoo oikeastaan kaiken oleellisen viime päivistä.

Reissu oli täydellinen tyttöjen irtiotto, sillä parin päivän aikana ei ollut stressin häivääkään, kun vaan iisisti kuljettiin kahvilasta ravintolaan ihan vaan vetääksemme sama rundi hetken päästä (kun nälkää oli kerätty taas vähän aikaa) uudelleen. Viikonlopun säät oli melko kehnot siinä mielessä, että aurinko näyttäytyi ehkä hetken verran, mutta enemmän kahlattiin vesisateessa tai odoteltiin loputtomiin auringon vilahtavan pilviverhon välistä. Eipä silti tehnyt mieli juuri valittaa säästä varsinkaan, kun nälkä ei todellakaan ollu!

Me majoituttiin kolme yötä Prenzlauer Bergissä sijainneessa Airbnbssä, ja tää oli mun ihka ensimmäinen kerta, kun yövyin Airbnbssä niin, että myös hostit oli paikalla. Kokonaisen asunnon sijaan buukattiinkin pelkkä huone, sillä myös Berliinissä kärsitään aika paljon Airbnbn aiheuttamasta järjettömästä vuokrien noususta, eikä haluttu tukea ammattimaisesti asuntoa vuokraavaa Airbnb-yrittelijää, vaan koettiin tuo eettisemmäksi vaihtoehdoksi. Ei kuitenkaan käytetty asunnon keittiötä, vaan aloitettiin kaikki reissuaamut jossain muualla.

Ensimmäinen aamiainen syötiin omassa naapurustossa, Prenzlauer Bergissä sijaitsevassa Betty’n Caty -kahvilassa. Supersuloinen kahvila oli lauantaiaamuna aivan täynnä siitäkin huolimatta, että vieressä olevat paikat olivat melko tyhjillään. Tämä oli selvästi paikka, mihin kannatti tulla. Olin saanut vinkin siitä Berliinissä asuneelta työkaveriltani, joka selvästi tiesi parhaat ruokapaikat.

Meillä ei ollut varausta, eikä täpötäydessä kahvilassa ollut tietenkään tilaa sisällä, joten päädyttiin nautiskelemaan ensimmäinen Berliinin-aamupala pihalla. Aurinko ehkä oli jossain siellä paksun pilvipeitteen takana, mutta onneksi Berliinin syksy ja pyötään kannettu puuro lämmitti sen verran, että aamiainen oli tosi miellyttävä. Yhdeksän euron puuroannos tuntui kieltämättä hieman tyyriiltä kaupungissa, jota kehutaan erityisesti edullisesta hintatasosta, mutta tuossa hetkessä sen maksoi mielellään varsinkin, kun puuro oli tosi hyvää! Nautin kahvilassa myös reissun ainoaksi jääneen inkivääriteen, jota muuten oli tarjolla lähes kaikkialla.

Lauantain aamiaisella pärjättiin pitkälle, ja lopulta käytiin vaan päivällisellä. Oltaisiin tosi kovasti haluttu nousta Bikini Berlin -ostoskeskuksen yhteydessä toimivaan 25th hotellin katolla olevaan Neni-ravintolaan, mutta koska oltiin jätetty sekin pöytävaraus tekemättä, oli meidän tyytyminen ostoskeskuksen katolla olleeseen Super-konseptiliikkeeseen, joka oli supertrendikkäästi paitsi ravintola ja kahvila myös kauppa.

Ruokalistalla oli pieniä annoksia, joita meitä kehotettiin nappaamaan nälän suuruudesta riippuen kahdesta neljään. Mää pelasin varman päälle ja tilasin vaan kaks, salaatin ja kana-annoksen, jotka olivat kyllä aivan riittäviä. Meinasin tosin hajota syvässä lasipurkissa tarjottuun salaattiin, joka aluksi lenteli joka paikkaan ja oli lopuksi vaan tosi hankala syödä. Ruoka oli kuitenkin tosi hyvää, mutta esillepanon käytännöllisyys ei ehkä ollut aivan ykkösluokkaa. Niin tai näin, Super oli ihan hyvä, joskin melko kallis, valinta tuolle illalliselle.

Sunnuntaina pelattiin vähän paremmin ja varman päälle, sillä aloitettiin aamu vanhalla tutulla. Edellisreissulta tutuksi tullut The Bowl -ravintola ei pettänyt tälläkään kertaa, ja ravintolan aamiaislistalta löytynyt bread bowl oli täynnä ihan sairaan hyviä komponentteja, jotka hävis parempiin suihin hetkessä. Tilasin kaveriksi myös vihersmoothien sekä minttuteetä, ja siinä sadetta katsellessa oli kyllä tosi mukava vaan olla, höpistä ja nauttia ravintolan tosi kivasta tunnelmasta.

The Bowl on pääosin raakaa ja vegaanista ruokaa tarjoileva ravintola, mutta on ruokalistalla myös monia kypsennettyjäkin juttuja. Nimen mukaisesti niiden juttu on kulhoissa tarjoiltavat annokset, jotka on kaikessa helppoudessaan ainakin mun mieleen. Ravintolan siemenleipä on to die for, ja kaikki mitä oon kummallakin kerralla maistanut siellä, on ollu ihan tajuttoman hyvää. Tähän siis todella vahva suositus!

Aamiaisen jälkeen mulla jäi tosi paljon tekemään mieli kakkua, ja otettiin tavoitteeksi löytää Berliinin parhaat raakakakut, tai ainakin niiltä osin mitä sunnuntaiaukiolot antoi myöten. Päädyttiin lopulta Rawlicious-ravintola-kahvilaan, joka tuli vastaan kaikissa Berliinin raakakakkuja käsittelevissä julkaisuissa.

Tilasin itelleni myös elämäni ensimmäisen golden milkin eli kurkumalatten, mitä oon halunnut maistaa jo tosi pitkään! Sen kylkeen otin suklaakakun, joka tosin oli jopa mulle liian makea, eikä missään nimessä edes parhaimmistoa niistä raakakakuista, mitä oon maistanut. Makeannälkä kuitenkin lähti, ja kurkumalatte oli ihanaa, eli vierailu oli kuitenkin aivan onnistunut varsinkin, kun nähtiin aurinko ensimmäistä kertaa ravintolasta poistuttuamme!

Kakkujen jälkeen oli pakko kävellä ympyrää vähän aikaa, sillä meillä odotti hetken päässä pöytävaraus, ja nälkää piti todellakin vähän houkutella. Buukattiin pöytä niin ikään edellisreissulta tutusta The Bird -hampurilaisravintolasta, jonka burgerit oli niin tajuttoman hyviä, että mun piti päästä sinne uudestaan.

Ruokalistalla oli tosi herkulliselta kuulostava linssi-kesäkurpitsaburgeri, ja vaikka olinkin päättänyt jo etukäteen tilaavani saman signature burgerin kuin aiemmallakin kerralla, päädyin lopulta testaamaan vegeburgeria. Saatiin ravintolassa ihan jäätävää palvelua tarjoilijalta joka tuli ottamaan meidän tilaukset, sillä siinä vaiheessa kun molemmat tilattiin kasvisburgerit, ripitti se meitä hetken siitä, että ei kai me nyt tosissaan tultu sinne syömään mitään kasvishampurilaisia. Tuijotettiin molemmat kimulia täysin hiljaa, sillä ei vaan voitu uskoa sen olleen tosissaan. Huhhei!

Tajusin muuten, että taisin tilata elämäni ensimmäistä kertaa kasvishapurilaisen, ja olihan se kyllä hyvä! Rakastan kesäkurpitsaa, joten tässä ei voitu mennä kovin pahasti pieleen, eikä menty. Hillitön määrä raneja oli liikaa kakkupalan vielä muistutellessa vatsassa, mutta burgeri hävisi kyllä nopeasti parempiin suihin. Ravintolasta siis edelleen vahva suositus, tarjoilijan jäätävistä kommenteista huolimatta!

Maanantaina jäin itsekseni Mipan suunnatessa työmatkalle Ranskaan, ja koin päivän ainoan mieleenpainuvan ruokahetken lounastapaamisessa. Meille oli varattu pöytä Spree-joen rannassa sijaitsevasta Katerschmaus-ravintolasta, joka oli avattu vasta toukokuussa. Melko erikoisella Holtzmarktin alueella on ihan hirveästi kahviloita, ravintoloita ja kaiken maailman bilepaikkoja ja se, että tapaamispaikaksi sovittiin jättimäinen discopallo kertoo paikasta melko paljon.

Katerschmaus oli tosi iso ja melko erikoinen ravintola, jonka sisustuksessa riitti yksityiskohtia. Erityistä oli myös se, että sisustusta ei saanut kuvata, ja mua kieltämättä vähän jännitti kaivaa kameraa edes ruoka-annoksen kuvaamista varten, vaikka se kuulemma olikin ok. Ravintola sijaitsee tosiaan aivan joen rannassa, ja on varmasti kesällä aivan ihana hengailupaikka. Ruoka oli tosi edullista ja hyvää, joten tämä paikka kannattaa pitää mielessä erityisesti, jos suuntaat Berliiniin kesällä!

Matkan viimeinen ruokaelämys oli tänään aamulla, kun konkoilin hotelliaamiaiselle hotellin yhteydessä toimivaan Commonground-kahvilaan. Perinteisen buffan sijaan mua odottikin kolmivaiheinen ruokalista, josta sai tilata kustakin kohdasta yhden. Valkkasin avokadotäytteisen hapanleivän hummuksella ja punajuurella, matkan viimeisen minttuteen sekä elämäni ensimmäisen kombuchan. Olin etukäteen vähän harmitellut pieneltä kuulostavaa aamiaista, mutta voi moro miten hyvä ja just sopivan kokoinen tää setti olikaan, nam!!

Vaikka kahvila sijaitsee hotellin yhteydessä, on se tietysti avoinna kaikille. Vierailun arvoisen siitä tekee paitsi hyvä ruoka myös kiva tunnelma ja erikoinen sisustus, minkä lisäksi myös kahvilan sisäpiha on varmasti erityisesti hyvällä säällä tosi ihana ja rento hengailupaikka.

Huh, mikä nälkä iski nyt, kun postaus on lopussa! En oo varmaan koskaan käynyt omalla lomalla noin paljon ravintoloissa ja kahviloissa syömässä, mutta Berliini sopi siihen tarkoitukseen just täydellisesti, sillä siinä kaupungissa riittää kiinnostavia, hyviä ja edullisia ruokapaikkoja vaikka päivän jokaiseen hetkeen. Tällä kertaa pärjättiin näillä, ja toivottavasti tuosta joukosta irtoaa myös vinkkejä Berliinin-reissua suunnitteleville. Viime vuoden Berliinin-matkan ruokasuosikit löytyvät kootusti aiemmasta postauksesta.

Onko näistä paikoista joku sulle tuttu?

26.9.2017 10 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Helsingissä järjestettiin eilen kaikkien aikojen ensimmäinen Finnish Travel Gala. Pääsin työroolissa mukaan, ja oli mahtavaa että Suomi sai viimein oman matkailualan gaalansa! Ilta järjestettiin tapahtumatalo Bankissa, ja sen pääjärjestäjänä toimi Suomen matkatoimistoalan liitto SMAL.

Meidän toimistossa gaalaa fiilisteltiin monta viikkoa, sillä itse kukanenkin poti pientä asukriisiä ja vaikka ihan koko jengillä ei tapahtumaan osallistuttukaan, oli meiltä aika hyvä edustus paikan päällä. Iltaan osallistui noin 300 tyyppiä Suomen eri matkailualan osilta, niin lentoyhtiöiden, valtion matkailuorganisaatioiden kuin matkatoimistojenkin edustajia. Bloggaajia oli paikalla vain pari, ja kuten sanottua, mää osallistuin tapahtumaan niin ikään toimittajana. Tuttuja naamoja olivat muun muassa mun ihana työkaveri Milla sekä Syö Matkusta Rakasta -blogin Meri ja Mungolifen Anna.

Gaala oli supermuodollinen, mikä kävi selväksi jo kutsun saapuessa: pukukoodina oli iltapuku, ja järjestäjät painottivat melko ponnekkaasti että illan pukukoodia todellakin noudatettaisiin viimeiseen etikettiohjeeseen saakka. Sama fiilis oli vahvasti esillä myös tapahtuman aikana, sillä illallisgaalassa kukin oli plaseerattu tarkasti omalle paikalleen, taustamusiikista vastasi suomalainen turbaduuri yhdessä brittiläisen pianisti-laulajan kanssa, ja tunnelma oli muutenkin tosi elegantti.

En ollut aiemmin osallistunut illallisgaalaan, joten oli kiinnostavaa seurata illan etenemistä. Cocktail-tilaisuus oli mun osalta vähän kaoottinen, sillä saavuttiin paikalle vartti alkamisen jälkeen, ja nopeasti tajusin mun linssiuojuksen irronneen itsekseen ja pudonneen taksiin. En tajua, miten mulla on tänä vuonna näin huono tuuri kameroiden kanssa! Yritin etsiä sitä paikan päältä, mutta pitkiä helmoja ja korkokenkäkoipia aikani väisteltyäni totesin, että oma tappio oli nieltävä ja lisättävä linssisuoja ostoslistalle.

Illallinen oli ihan hauska, vaikka kieltämättä erityisesti aluksi hieman harmitti se, että vaikka mentiin yhtenäisellä porukalla tapahtumaan, oli mun istumapaikka jossain aivan muualla kuin muun tiimin kanssa. Pääsin kuitenkin viettämään iltaa mielenkiintoisten tyyppien kanssa, sillä oma paikka löytyi muun muassa Kyrö Distilleryn sosiaalisesta mediasta vastaavien mimmien vierestä. Sainkin illan aikana kuulla monta tosi mielenkiintoista juttua tislaamon takaa ja tietty heti ekan morotuksen jälkeen kävi ilmi, että meillä on myös yhteisiä tuttuja. :D

Gaalahan ei oo gaala ilman palkintoja, ja Finnish Travel Galassa palkittiin matkailualan vuoden innovaatio, vuoden vastuullinen toimija, vuoden Suomi-kuvan nostaja, vuoden matkailuyritys, mieleenpainuvin matka- tai palvelukokemus sekä koukuttavin läsnäolo sosiaalisessa mediassa. Kyrön porukka oli ehdolla viimeisessä kategoriassa, ja vaikka palkinto menikin norppalivelle ja Pullervolle, oli tislaamon kimulit aika liekeissä kategorian palkintojenjaon aikana. On varmasti ihan tajuton kunnia päästä ehdolle gaalassa, joka järjestetään ensimmäistä kertaa ja erityisesti, kun sosiaalisen median kanavat täytyy täyttää ilman, että varsinaisesta myyntituotteesta on luvallista laukoa halkaistua sanaakaan.

Mulle illan kohokohta oli tietysti bongata Mikko Kuustonen, joka jakoi Finnairille vastuullisen toimijan palkinnon. Oli hauska päästä työkavereiden kanssa pynttäytymään ja nähdä kaikki niin fiineinä sen perinteisen toimistolookin sijaan. Varattiinkin taitava Sanna meikkaamaan osa meidän porukasta, ja illan juhlatunnelmaa paransi moninkertaisesti just se, että pynttäydyttiin ja fiilisteltiin tulevaa yhdessä ennen lähtöä. Ja kyllähän noiden työkavereiden kanssa kelpasikin!

Tässä vielä tunnelmapala illan valmisteluista, oltiin ihanan fiiliksissämme!

Varsinaisen ohjelman ja illallisen jälkeen jäätiin vielä hetkeksi istuskelemaan porukalla, kunnes oli pakko todeta että perjantain työpäivä odottaa ihan vähän turhan lähellä ja paineltiin kotiin. Tänään mulla onkin edessä lento Berliiniin, ja aamun klassisten pikapakkailujen jälkeen en voi muuta kuin toivoa, että kaikki tärkeä tuli otettua mukaan.

Huippua viikonloppua kaverit!

22.9.2017 8 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Syksy tuli! Sen myöntäminen oli menneen kesän jäljiltä tavallista vaikeampaa, mutta täällä sitä nyt ollaan, valmiina tuleviin seikkailuihin. Lentolippuja on takataskuissa muutamia, enkä malta odottaa tulevien seikkailujen alkamista, sillä parin päivän päästä pääsen viimein taas matkaan!

Kirjoittelin jo keväällä syksyn reissusuunnitelmia, ja kävi kuten kenen tahansa himoreissaajan pahimmissa painajaisissa: kaikki lesotetut reissut eivät sitten lopulta edenneetkään lentolippujen ostovaiheeseen. Kroatian työreissu siirtyi nimittäin määräämättömään ajankohtaan tulevaisuuteen, mutta onneksi muitakin matkoja on. Seuraava koittaa heti perjantaina, kun luvassa on Berliini! En malta odottaa, että päästään ystäväni Mipan kanssa seikkailemaan Berliinin kaduille ja vaihtamaan kuulumisia. Maailmalla asuvia ystäviä ei koskaan nää riittävästi, mutta onneksi voidaan lähtä yhdessä aina seikkailulle jonnekin päin puolimatkaa. :) Hulluinta on, että tähän reissuun yhdistyy pari muutakin vuosien jälkeistä kohtaamista, joten odotan matkaa perhoset vatsassa!

Samalla tajusin, että mun viikon mittainen Irlannin-kesälomakin lähestyy jäätävää vauhtia, ja kuukauden päästä matka on jo ohi. Lomailusta ei sillä reissulla tuu olemaan tietoakaan kun lähes kaikki päivät menee oletettavasti kisahallissa, missä teen videoreportterin hommia mm-kisojen ajan. Yhden päivän oon kuitenkin onnistunut aikatauluista itselleni irroittamaan, ja sen haaveilen käyttäväni päiväreissuun Cliffs of Moherille. Jos löytyy suosituksia firmoista jotka järkkää hyviä reissuja Dublinista, kerro suosituksesi! Lisäksi suunnittelen piipahtavani jonain päivänä tsekkaamassa Trinity Collegen kuuluisan kirjaston, mutta eiköhän sen reissun matkakohteet ala olla siinä. Kaksi paikkaa viikossa, siinä on varmaan mun uus ennätys.

Loppuvuodelle on näiden lisäksi buukattu vielä pari muuta reissua, jotka odottavat marraskuun puolella. Tallinnan päiväreissu ei välttis oo kovin monelle reissu eikä mikään, mutta oon siitä erityisen innoissani erityisesti reissuseuran vuoksi. Lähdetään nimittäin vanhalla reissutoimittajaporukalla viettämään rentoa tyttöjen lauantaita. Tää idea syntyi hetkessä, ja puolen tunnin kuluttua meillä oli jo liput varattuina, eli kovin paljon helpommin ei oo minkään matkan järjestelyt tainneet mennä. Matka piristää varmasti mukavasti marraskuun alkua, ja helpottaa myös New Yorkin -reissun odottelussa.

Ja Nykistä puheen ollen, täytyy myöntää että ne lentoliput oli kyllä so far tämän vuoden paras ostos, sillä siitä hetkestä lähtien kun sain varaustiedot sähköpostiin, en oo kyennyt miettimään mitään muuta! Tuleva reissu on ollut mielessä joka ikinen päivä, enkä kyllä edes muista millon viimeksi joku matka on kutkuttanut näin kovasti. Ihanaa, tätä fiilistä mää oon kaivannut ja oon niin onnellinen siitä, että se on nimenomaan New York joka saa sen aikaan! Parasta tässä on vielä se, että vaikka olinkin hyvin innoissani siitä että olin viimein matkustamassa kaupunkiin yksin, sainkin seuraa viikko sitten. Siveltimellä-blogin Sanna lähtee nimittäin mun reissuseuraksi, ja vietettiinkin juuri ilta fiilistellen sekä suunnitellen meidän neljän päivän mittaista kaupunkiseikkailua, josta on tulossa ihan mahtava!


Tänä vuonna on siis edessä neljä vahvistunutta ulkomaanmatkaa, ja täytyy sanoa että oon harvinaisen tyytyväinen palettiin, vaikka siihen ei enää tulisi mitään ylläribonuksia. Viime vuosi oli sen verran eeppinen reissuvuosi, että tänä vuonna riittää vähempikin varsinkin, jos yksi vuoden kohteista on NYC.

Kun on töissä matkailun parissa ja kirjoittaa reissaamisesta päivittäin, olisi varmasti helppo uskoa että kotiin tullessa matkajutut ei olis ensimmäisten asioiden joukossa mielessä. Tosiasiassa homma menee kuitenkin aivan päinvastoin, ja välillä tuntuu että en muuta mietikään kuin joko seuraavaa matkakohdetta tai seuraavien lentolippujen ostoa.  Ja onneksi siinä ei oo mitään väärää. :D

Ja tajusin juuri että en oo ekaa kertaa ikinä jakanut männäkesänä blogissa juurikaan kotimaan kesäfiilistelykuvia, joten tässä pari tunnelmaa Oulun heinäkuusta!

20.9.2017 4 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest