Pallontallaajat.net
Valikko
Kirjoittaja

Inka

Parasta -30%-tarroissa on se, että tietyn kellonajan jälkeen ne tarkoittaa 60 prosentin alea.

No niin, nyt ollaan taas asiassa, nimittäin säästämisessä! Ensimmäisen pohjustuspostauksen lisäksi oon ehtinyt käsittelemään säästötileillä säästämistä, mihin tuli teiltä mukavasti kommentteja niin blogin kuin Facebookinkin puolella – kiitos niistä! Kuten luvattua, seuraavaksi mietitään sitä asumiskulujen jälkeen suurinta menoerää, eli ruokakuluja.

Meillä on kahden hengen talous, ja arkiruokailussa tasapainoillaan terveellisyyden, laadukkaiden raaka-aineiden ja hinnan välillä, kuten varmasti suurin osa muistakin suomalaisista. Jaan tässä postauksessa omat yleispätevät vinkkini arjen ruokakuluissa säästämiseen, minkä lopuksi avaan vielä meidän ihan tavallisen viikon ruokaostokset ja niistä aiheutuneet kulut.

Osa vinkeistä voi vaikuttaa itsestään selviltä, mutta niinhän se on, että perusjutut on niitä millä on merkitystä. Säästämiseen ei oo mitään oikotietä, vaan kuten moni muukin tavoitteellinen asia elämässä, se on tylsää puurtamista. Siitä syystä pienet jutut nousee yllättävän merkityksellisiksi, eikä niitä sovi väheksyä.

Tässä siis mun arkipäivän muikkarit, joita koitan pitää mielessä, jotta sinne reissukassaan kilahtaa yhä enemmän euroja!

1. Syö sesongin mukaan

Ehkä tärkein ja helpoin vinkki on sesonkiajattelu – eli osta kaupasta sitä, mikä on juuri nyt kaudessa. Satokausikalenteri helpottaa tässä, mutta niin myös maalaisjärki ja silmien auki pitäminen, eli käytännössä kannattaa ostaa sitä, mikä on tarjouksessa. Kun satsumakausi alkaa, samalla hedelmien hinta laskee samoin kuin juureskauden alkaessa porkkanat, nauriit, punajuuret ja lantut alkavat tuntua puoli-ilmaisilta.

Parasta tässä on se, että samalla kun pihistelee, saa oikeasti hyvälaatuisia kasviksia silloin kun kyseiset rehut on parhaimmillaan, ja kaiken hyvän lisäksi samalla saattaa tulla kokeiltua myös jotain uutta.

2. Tee ostokset halvassa ruokakaupassa

No niin, käsi ylös kenen mielestä on noloa shoppailla Lidlissä? Mää olisin ehkä ollu siinä jengissä vuonna 2006, mutta nyt oon niin kaukana kuin vain voi olla. Lidl on ollut meidän talouden ykköskauppa vuosikaudet ihan puhtaasti siitä syystä, että se on kotimaassa edullisin.

Onneksi snobeilut on lähteneet jo aika hyvin lähes kaikista suomalaisista, sillä kyseinen pulju on onnistunut uudelleenbrändäämään itsensä Suomessa aika onnistuneesti, ja on kaukana siitä nollariluvun puolivälin saksalaistunnelmasta. Ja eron huomaa, sillä Lidlit on Suomessa kyllä huomattavasti parempia kuin esimerkiksi Saksassa, sekä tunnelmansa että valikoimansa puolesta.

Hintaero pikkukauppoihin, Alepoihin, Salehin ja K-marketeihin, on merkittävä. Meillä on tapana tehdä ostokset pääasiassa Lidlissä, käydä ehkä hakemassa muutama tarjoustuote Postitalon K-supermarketista ja maitopurkkityyliset ostokset naapurin Alepasta, mistä mukaan tarttuu yleensä myös punaisilla tarroilla varusteltuja leipiä. En edes muista, milloin oltaisiin viimeksi maksettu leivästä normaalihintaa varsinkaan, kun meidän käytössä pussit menee ensimmäisenä pakkaseen.

3. Vältä hävikkiä

Tää on mulle sitä täysin itsestäänselvää osastoa. Kuka olis valmis heittämään rahaa roskiin? Samasta asiasta on kyse silloin, kun heitetään aivan syömäkelpoista ruokaa biojätteeseen. Tässä ei auta vaikka miten kaupoissa myytävät pakkaukset olisi auttamattomasti liian isoja pienille talouksille tai jos ruokia ei vaan ehdi syödä ennen pilaantumista. On ehdittävä, sillä mikään ei oo niin typerää kuin hyvän ruoan haaskaaminen maailmassa, missä sitä ei todellakaan riitä kaikille.

Hävikin välttämiseen meillä on muutamia keinoja: pidentää kaupassa käyntiä niin, että jääkaapin perukoilta tulee kaivettua varmasti ne vähänkin nahistuneet porkkanat,  heivata ruoat ronskisti pakastimeen siinä vaiheessa kun alkaa käydä selväksi, että se on pilaantumassa ennen kuin tulee syödyksi ja laskea pikkusen sitä omaa rimaa. Muista, että parasta ennen -päiväys ei tarkoita sitä, että ruoka olisi syömäkelvotonta päiväyksen jälkeen.

4. Tee kasvispainotteisia valintoja

Liha on kalliimpaa kuin kasvikset, ja kasviksillakin pärjää. Ei varmaan vaadi enempää selittelyjä? Mistään totaalisesti vegaaniudesta ei mun ajattelumaailmassa ole todellakaan kyse vaan siitä, että säästämällä lihan harvoihin erikoistilaisuuksiin säästää pitkän pennin. Toki jos rakastat makkaraa ja muuta lihaan verrattavaa ruokaa, on sen nauttiminen varmasti halpaa lompakolle.

Soijapullia, salaattia ja raejuustoa. Näillä pärjää!

Ja pst. Pakko suositella vielä Lidlin pakastekasviksia! Vaikka ne ei ookaan kotimaisia, on isot kukka- ja parsakaali-, papu- ja pinaattipakkaukset meidän pakkasen vakivieras. Ihan huikea löytö, vielä kun oppisi syömään ruusukaalta…

5. Haasta itseäsi, jätä välillä käymättä kaupassa

Tästä vähän sivusin jo aikaisemmin ja tää on asia, mitä Karim teki koko opiskeluaikansa ja mitä mulla oli vähän vaikeuksia ymmärtää, mutta nyt oon minäkin oivaltanut tämän asian hienouden. Eli kun kauppareissujen väliä venyttää edes päivällä, alkaa kaapeista löytyä oikein mainioita raaka-aineita joista saa koostettua ihan hyvän aterian sille päivälle.

Samalla voidaan mainita ravitsemusterapeuttituttuni ajatusmaailma pahan ruoan puolesta, eli ymmärrys siitä että ruoan ei tartte ihan joka kerta olla sitä maailman parasta, ilotulitusten arvoista herkkuruokaa, vaan se voi olla ihan perusruokaakin välillä. Arki on arkea, ja sen voi joskus hyväksyä.

6. Tutustu ruokakaupan kuivahyllyyn

No niin, nyt päästään asiaan joka avautui mulle vasta joitakin vuosia sitten, ja sen jälkeen oon päässyt osalliseksi aivan uuteen maailmaan. Kuiva-ainehyllystä tulee ensimmäisenä mieleen pasta ja riisi, mutta kun katsoo vähän tarkemmin, löytyy sieltä vaikka mitä mielenkiintoisia raaka-aineita! Esimerkiksi erilaiset pavut, linssit ja muut kuivatuotteet, kuten vaikkapa uutena suosikkina Härkisrouhe, on nousseet korvaamattomaan asemaan meidän keittiössä erityisesti niinä päivinä, kun tuntuu että muut proteiininlähteet on syöty jo aikapäiviä sitten.

Näissä hienointa on se, että huippuedulliseen kilohintaan pienellä vaivalla liottamalla saa tosi hienoja rakenteita ja makuja ruokaan. Ja tarkoitan nimenomaan niitä kuivia, ei valmiiksi liotettuja tuotteita. Jos haluaa pelata vielä edullisemmin, kannattaa linssit ja pavut ostaa arabikaupoista, missä hinta-laatusuhde on takuulla paras mahdollinen. Kokeile ainakin kikherneitä, linssejä ja härkäpapuja!

7. Pysy rutiineissa

Ruokarutiinit voi tarkoittaa toiselle jokapäiväistä ravintolavierailua, mutta mulle se tarkoittaa sitä perus arkiruokaa ja tuttuja reittejä ruokakaupassa. Käytännössä me ostetaan ruokakaupoista aina sama setti, eli kahlataan aina niitä samoja käytäviä.

Kun hyväksyy sen, että joka aamu nokan edessä on puuroa, päivällisellä kasvishässäkkää tai salaattia protskulisällä ja iltapalalla rahkaa, säästää ruokakuluissa pitkän pennin. Työpaikkaruokalan lounaalla saa sentään vaihtelua joka päivä, joten se tasapainottaa kokonaisuutta mukavasti.

8. Paina mieleen muutama edullinen go to -ruoka

Tämä yhdistyy tuohon aikaisempaan, eli kun joka kerta kaupasta tulee ostettua ne samat raaka-aineet, kannattaa miettiä valmiiksi muutamia eri aterioita, joita niiden pohjalta saa koostettua. Silloin ei tarvitse sortua Woltiin pahimmankaan nälän hetkellä, kun mieleen nousee heti vaihtoehtoja siitä, mitä ruokana voisi olla.

Meidän go to -ruoat on aika selkeät. Glamouristi nimetty kaalimössö on tomaattipyreepohjainen sekoitus kaikkia niitä kasviksia, mitä keittiöstä sattuu sillä hetkellä löytymään: paprikaa, papuja, pakastepinaattia, linssejä, ananasta, tomaattia ja tietenkin kaalta. Sekaan voi lisätä vielä esimerkiksi härkisrouhetta tai vaikkapa nyhtökauraa, mutta varsinkin jälkimmäinen on niin kallista, että se jää meiltä nykyisin hankkimatta.

Salaatin alla pilkottaa kaalimössö, tosin tällä kertaa ilman kaalta.

Toinen rutiiniannos on runsas salaatti Lidlin kala- tai soijapyöryköillä. Siinä missä ennen kavahdettiin eineksiä, on noista kahdesta noussut meidän suosikki, ja vähintään toista löytyy jääkaapista aina. Kalapullat on tosi helppo tapa lisätä kalan syöntiä, ja soijapyörykät taas on ihan tajuttoman hyviä. Kannattaa kokeilla edes kerran!

Mutta siirrytään sitten sanoista tekoihin, eli miltä meidän viikon ruokaostokset sitten näyttävät ja vielä tärkeämpää, kuinka paljon ne maksoivat?

Tässä on avattuna meidän noin viikon ruokaostokset. Ne on peräisin kahdesta paikasta: Lidlistä ja Stockmannilta. Pääosin kaikki sapuskat hankitaan Lidlistä, mutta esimerkiksi mun kaks supersuosikkikuitulisää, sokerijuurikaskuitu ja Härksirouhe on muita kauppoja edullisempia Stockmannilla, joten käyn nappaamassa ne ilomielin Herkusta.

Tässä kuvassa olevien ruokien lisäksi käytiin ostamassa parin viikon leipätarpeet ja rahkan sekä jogurtin ja rehujen loputtua uudet satsit viikon aikana, mutta muutoin syötiin aika lailla näitä. Kuvassa on monia juttuja jotka kestävät reilusti viikkoa pidempään, mutta yhtä lailla meillä on vastaavasti kaapissa juttuja, jotka on jäljellä edellisviikkojen ruokaostoksista. Eli tää esimerkki on suht karkea, mutta antanee ihan hyvin osviittaa.

Viikon ruokakauppakulut meidän taloudessa olivat tällä seurantaviikolla 54 euroa 44 senttiä, eli aika vähällä päästiin. Tällä ja kaappien perukoilta löytyneillä jämillä saatiin kahdelle kolme ateriaa päivässä eli aamiainen, päivällinen ja iltapala.

 

Säästösaldo marraskuu 2018: 1 600 e / 10 000 eurosta

28.11.2018 0 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yhteistyössä Iceland Airwaves

Vaikka mun tämän syksyn Islannin-seikkailu oli melko lyhyt, ehdin nähdä muutakin kuin keikkapaikkoja. Lauantaina oli nimittäin luvassa seikkailupäivä, kun ohjelmassa oli kuuden tunnin mittainen bussiretki Reykjavikista maan kuuluisimmalle vesiputoukselle Gullfossille. Se ei suinkaan ollut päivän ainoa kohde, vaan pysähdyttiin myös lilluttelemassa laguunissa ja ihmettelemässä geysirejä – täydellinen Islanti-päivä siis!

Islannista tuleekin ensimmäisenä mieleen hulppeat luontokohteet, joista ei ihan helpolla saa tarpeekseen. Mun ongelma on toistaiseksi ollut se, että en oo vieraillut maassa vielä matkalla, jolla mun olis ollu mahdollista vuokrata itse autoa ja lähtä seikkailemaan juuri niille nurkille, mitkä kiinnostavat eniten. Oon kuitenkin molemmilla reissuilla saanut huomata, että päivämatkan päässä Reykjavikista sijaitsee tosi hienoja paikkoja, joten siinä mielessä pääkaupungin pitäminen tukikohtana ei vaikuta kovin huonolta idealta. Esimerkiki kevään reissulla käytiin päiväseltään Thingvellirin kansallispuistossa, ja nyt pääsin näkemään jotain muuta.

Tämä päiväretki oli erinomainen esimerkki siitä, mitä Reykjavikista käsin ehtii nähdä yhdessä päivässä vielä marraskuussakin, kun päivänvalon määrä alkaa olla tosi rajattu.

Reissu alkoi rennosti Secret Lagoonissa

Lähdettiin liikkeelle Reykjavikista 11 aikaan, ja ensimmäisenä suuntana oli noin tunnin ajomatkan päässä sijaitseva Secret Lagoon eli Gamla Laugin, joka on yksi Islannin vanhimpia laguuneja. Noin kymmenen asteen lämpötila ja navakka tuuli yhdistettynä kuumaan veteen oli täydellinen kombo, ja olisin voinut lillutella lämpimässä vedessä ikuisuuden. Tällä reissulla oivalsin entistä paremmin sen, miten suuri merkitys kuumilla lähteillä on islantilaisessa kulttuurissa enkä ihmettele, sillä kyllä määkin menisin mieluusti työpäivän jälkeen vaan nauttimaan maan uumenista pulppuavasta kuumasta vedestä.

Secret Lagoon oli huomattavasti vaatimattomampi kuin esimerkiksi maailmankuulu Blue Lagoon tai monet ne kaksi muuta uimalaa, missä oon Islannissa vieraillut. Täällä oli toimivat pukuhuneet ja suihkutilat kuten kuuluu, minkä lisäksi pihalla oli yksi suuri lämmin, kivipohjainen laguuni. Pienempikin allas olisi ollut, mutta siellä vesi oli kiehahtanut jo sataan asteeseen, joten se kierrettiin kaukaa.

Vedessä rentoutumisen lisäksi ehdin myös kiertää tsekkaamassa nopeasti kaksi muuta kuumaa lähdettä, jotka sijaitsivat aivan päälaguunin vieressä. Vesi todellakin kiehui, ja vahvasta rikin hajusta tuli ensimmäisenä mieleen kananmuna. Lämpötila oli kymmenisen astetta, mutta uimisen jälkeen lähteiden vieressä oli niin kuuma, että jätin takin suosiolla sisätiloihin.

Välipysähdys geysirillä

Seuraavana luvassa oli geysir, ja satuttiin paikalle juuri parahiksi niin, että ehdittiin nähdä sen purkautuvan kolme kertaa. Tämä geysiralue oli turistien kansoittama, mutta mun silmiin tosi hieno, kun en paremmastakaan tiennyt. Alueella oli viitisen geysiriä, ja yks niistä purkautui meidän vierailun aikana. Se oli mahtavaa!!!

Käytiin kuitenkin käveleskelemässä alueella ja täytyy todeta, että Islannin luonto on superkaunista! Meidän vierailun aikana sää oli tosi harmaa, kuten marraskuussa ilmeisesti tyypillisesti, mutta siitä huolimatta maisema oli täynnä värejä. Geysirejä ympäröi monet värit ja vesi oli paikoitellen syvänsinistä, paikoitellen kirkkaanturkoosia.

Islannissa on tosi paljon geysirejä ja tää sijaitsi Bláskógabyggðssa, kymmenisen kilometrin päässä Gullfossin putouksilta eli juuri Golden Circle -kierroksen pelipaikoilla.

Jättimäisen vesiputouksen äärellä

Ja sitten päästiinkin viimeiseen kohteeseen, joka oli ehkä se kaikkein odotetuin. Gullfossin putouksista minäkin olin kuullut etukäteen, ja olin melko mielissäni, kun linja-auton nokka alkoi lähestyä bussien täyttämää parkkipaikkaa. Kultaiseksi vesiputoukseksi nimetty Gullfoss on osa Islannin Golden Circle -kierrosta, ja siitä syystä se on niin suosittu kohde. Toki suosiota selittää myös paikan mahtavuus, sillä näkymät on tosi hienot!

Vesi laskeutuu kymmeniä metrejä alas kanjoniin, ja suuri vesiputous on sanalla sanoen upea.

Saatiin kävellä jokusen sadan metrin verran parkkipaikalta, kunnes päästiin varsinaisen vesiputouksen äärelle. Lämmintä oli siinä vaiheessa vajaat kymmenen astetta, mutta tuuli oli hirvittävä, minkä lisäksi vesiputouksesta kuohui vettä valtoimenaan naamalle. Se vaan lisäsi tunnelmaa, ja puhuri oli paikoin niin voimakas, että jouduttiin kävelemään 45 asteen kulmassa.

Kävely vesiputoukselle oli aikamoista selviytymistä, eikä maisemista varsinaisesti onnistunut keskittyä nauttimaan lopulta perilläkään, sillä tuuli oli tosi navakka. Myräkkä kuitenkin oli omiaan juuri tuolle paikalle, ja se korosti entisestään vesiputouksen mahtavia voimia.

En ihmettele, miksi Gullfoss on valikoitunut mukaan Golden Circle -kierrokselle ja miksi se on täynnä reissaajia. Ihan huikea paikka!

Gullfossin jälkeen noustiin takaisin autoon melko väsyneinä koko jengi (tai ainakin minä), ja suunnattiin takaisin kohti Reykjavikia. Paluumatka kesti puolisentoista tuntia, joten siinä ajassa ehti nähdä aikamoisen määrän islantilaisia maisemia – tai olis ehtinyt, jos a) kykenisi pysyttelemään hereillä liikkuvassa kulkuneuvossa tai b) aurinko ei olis laskenut aika lailla viideltä, jonka jälkeen tuli säkkipimeää.

Reissu oli tosi onnistunut ja kohteet hyviä, mutta täytyy myöntää että seuraavalla Islannin-reissulla toivon näkeväni jo vähän jäätikköä ja pääseväni kunnolla vuoristoon. Tässä oli tosi hyvä alku, ja se kasvatti nälkää Islannin luontonähtävyyksiä kohtaan entisestään.

23.11.2018 0 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Alicanten lentoaseman loungessa, herkut ei aivan vakuuttaneet, mutta rauhaa riitti.

Lentokenttälounget on kiehtoneet mua pitkään, ja vuosikaudet mietin kuumeisesti tapaa, jonka avulla voisin päästä nauttimaan loungejen palveluista mahdollisimman halvalla. Punnitsin eri korttivaihtoehtoja ja mietin, mikä olis mulle kaikkein edullisin ja järkevin vaihtoehto. Tää asia jäi lopulta unholaan melko pitkäksi aikaa, mutta nousi taas mieleen viime vuonna, kun aloin miettiä lentopisteiden keskittämistä aiempaa tarkemmin.

Samalla eteen tuli mahdollisuus hankkia Diners Clubin kortti, josta monet oliki mulle vinkannu vuosien aikana useissa loungeja koskevissa keskusteluissa. En kuitenkaan koskaan jaksanut perehtyä asiaan sen enempää, sillä opiskeluaikoina ensimmäinen ajatus oli aina, ettei tulot siihen riitä. Dinersin kortti unohtui viimeistään siinä vaiheessa, kun korttiyhtiö ilmoitti joitakin vuosia sitten poistavansa ilmaiset loungepäästy perustason korttilaisilta. Sen tiedotuksen myötä loungejen ovet avautuisivat vain parin kympin suuruista maksua vastaan, mikä tuntui budjettimatkailijan korviin vähän turhan suurelta summalta.

Kun rupesin tutkiskelemaan vähän enemmän, mitä keskittämismahdollisuuksia mulla on, lueskelin myös Finnairin kanta-asiakkailleen tarjoamasta Diners Club -korttimahdollisuudesta. Totesin asiaa tutkittuani kokeilevani Dinersiä erityisesti juuri sen tarjoamien loungemahdollisuuksien, mutta myös sen vuoksi, että kortilla maksaessa kerryttää tuplasti Finnairin pisteitä.

Aika nopeasti sain kuitenkin huomata, että Diners ei käy maksuvälineenä kovin monessa paikassa – esimerkiksi Lidlissä, missä me tehdään valtaosa ruokaostoksista. Siinä vaiheessa vähän harmitti, mutta aattelin että käytän korttia kuitenkin uskollisesti sen vuoden, kun sain ensimmäisen vuoden edullisella diilillä, muistaakseni 25 euroa vuosi. Lopulta kuitenkin väsyin koko korttiin, sillä se oli vaan yksi uus rahareikä, joka lopulta nosti mun kuukausittaisia menoja, joten vähensin sen käyttöä huomattavasti ja nykyisin käytän sitä tosi harvoin. Lounge-etu on kuitenkin ollut aika kovassa käytössä tänä vuonna.

Alicanten loungen tunnelmaa, mun vierailuaikana oli mukavan rauhallista.

Täytyy tunnustaa, että aluksi arastelin sen käyttöä, ja menin ensimmäistä kertaa Diners kourassa loungeen vasta toukokuussa, kun Albanian-työreissun yhteydessä mulla oli useampi tunti vaihtoaikaa Kööpenhaminassa. Matkapäivä oli tosi pitkä, enkä miettinyt oikeastaan hetkeäkään viettäväni tunteja missään muualla kuin loungessa.

Dinersilla on sovellus, joka kertoo kunkin lentokentän Diners-lounget, ja sieltä löytyy tiedot muun muassa siitä, missä päin kenttää lounge sijaitsee ja paljonko se maksaa sille yhdelle kaverille, jolle kortilla saa edullisen sisäänpääsyn. Kortinhaltijan hintaa loungeen sovellus tai sen enempää nettisivukaan ei kuitenkaan paljasta, vaan siinä kohdassa kehotetaan ottamaan yhteyttä ja tiedustelemaan oman korttitason hintaa.

Mulla on kaikkein alhaisimman tason peruskortti, joten järkeilin pitkään, että tuskin saan ilmaiseksi yhtään mitään. Köpiksessä totesin, että sisäänpääsy tuskin on kaverin hintaa suurempi, varauduin maksamaan parin kymmenen euron suuruisen sisäänpääsyn, ja suuntasin loungeen. Lopputulos: sisäänpääsy oli mulle ilmainen! Pääsin siis viettämään koneenvaihdon tosi rauhallisissa tunnelmissa ja loungen evästarjonnasta nauttien.

Sittemmin oon käyttänyt Diners-loungeja ainakin Tukholmassa, Bangkokissa ja Alicantessa, eikä missään näistä oo veloitettu loungen sisäänpääsystä. Kun tajusin viimein löytäneeni omalle lompakolle sopivan mahdollisuuden päästä loungeihin, olin aika fiiliksissä. Tää voi kuulostaa tosi pieneltä ja tosi turhalta jutulta, mutta on mulle aika iso oivallus, josta oon tosi mielissäni. Lounget on olleet pitkään mulle saavuttamaton luksusjuttu, sillä en todellakaan oo osannut vieläkään keskittää mun matkailua niin fiksusti, että pääsisin loungeihin ilman sen suurempaa vaivaa.

Tukholmassa tarjolla oli kunnon eväkset!

Tietystikään Dinersin lounget ei oo ainakaan kaikissa kohteissa niitä parhaita, mutta toisaalta mää kaipaan yleensä vaan pientä syötävää ja rauhallista tunnelmaa. En jotenkin jaksa yhtään enää kierrellä tuntikausia lentokentän tax free -myymälöissä tai istuskella kiireisten lähtöaulojen penkeillä, joten tuo mahdollisuus on aivan täydellinen!

Harkitsin pitkään että maksanko Dinersia enää ensi vuodelle, kun oon todennut jo aikaa sitten sen melko hyödyttömäksi tavaksi kerätä lentopisteitä. Lounge-edun oivaltamisen myötä kortin arvo on mun silmissä kohonnut kuitenkin huomattavasti, joten ainakin tällä hetkellä oon aika vakuuttunut siitä, että oon valmis maksamaan ensi vuoden 50 euron korttimaksun ihan vaan päästäkseni loungeihin. Tai siis ainakin toukokuuhun saakka, minkä jälkeen Diners lakkauttaa toimintansa Suomessa.

Painiskelin tämän asian kanssa tosi pitkään ja toivon kovasti, että tästä postauksesta on hyötyä ja iloa muillekin, jotka haaveilee loungejen sisäänpääsyistä! Toki ilo on lyhytaikainen, mutta parempi sekin kuin ei mitään!

19.11.2018 8 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Joka vuosi muistan jossain vaiheessa loka–marraskuuta, että on taas blogin juhlapäivä, ja yhä useampana vuotena se menee komeasti ohi niin, että en muista koko asiaa kuin vasta viikkojen kuluttua. Tänä vuonna siinä kävi taas klassisesti, ja heräsin joitakin viikkoja blogisynttäreiden jälkeen koko asiaan.

Archie gone Lebanon täytti kuitenkin lokakuussa yhdeksän vuotta, ja ajatus siitä että oon rustaillut tänne reissukertomuksia jo lähes vuosikymmenen ajan, tuntuu aika käsittämättömältä. Vuoden päästä juhlitaankin sitten pyöreitä, ja sen päivän määki koitan muistaa.

En voinut jättää koko asiaa täysin huomiotta, ja ajattelinkin koota omaksi ja teidän iloksi kuvakoosteen menneiltä vuosilta. Oma reissutyyli on selvästi muuttunut hieman siitä mitä se oli blogin syntyaikoina, mutta niin on onneksi elämä ja minäkin.

Palataan siis seuraavaksi menneisiin vuosiin, mitä kaikkea ollaan Archie gone Lebanonin kanssa koettu!

2009

Perustin blogin joitakin päiviä ennen ensimmäistä New Yorkin -matkaani, ja tätä reissua suunniteltiin huolella! Oli myös aika eeppistä saada Nykin-reissusta ensimmäinen blogattava reissu, mistä olin tosi innoissani. Suurin sysäys blogin perustamiselle oli harjoittelupaikka matkailulehdessä, jonka perusteella ounastelin, että reissuja on tulossa tässä elämässä sen verran mukavasti, että kyllähän se blogikin kannattaa perustaa. Ja niin kannatti.

2010

Tää vuosi oli blogin nimen kannalta merkityksellinen, sillä vierailin elämäni ensimmäistä kertaa Libanonissa. Oli sinällään ihan asiallista, että pääsin noin puoli vuotta blogin perustamisen jälkeen vierailemaan maassa, jonka mukaan koko blogi oli ylipäätään nimetty. Kuukausi Beirutissa antoi vain ensimakua siitä, millainen reissukohde Libanon tosissaan on, ja sai mut kokemaan, etten nyt ihan feikki oo tämän blogini nimen kanssa.

2011

Blogiajan unohtumattomimpiin seikkailuihin lukeutuu vuoden 2011 road trip, joka oli laatuaan ensimmäinen. Sen reissun myötä aloin uskaltaa kertoa blogista myös tuttavapiirille, kun tyypit halusi seurata meidän seikkailuja jo matkan aikana. Sen kuukauden aikana meidän reissuporukka tuli teillekin tutuksi jopa niin, että oon saanut osalta vähän palautetta siitä, kuinka jotkut mun blogin lukijat on tunnistaneet mun reissukavereita kadulla. :D Sori pojat…

2012

Kun edellisenä vuonna oli takana aika uskomaton seikkailu olisi voinut luulla, että seuraavana vuonna sellaista ei olisi luvassa. Noh, pieleen meni, ja keväällä 2012 käytiin interreilaamassa Balkanilla. Kohde ei enää olisi voinut olla huonompi juuri reilikohteena, mutta niin me vaan puksulteltiin iänvanhoilla balkanilaisilla yöjunilla maasta toiseen. Reissu oli ensisijaisesti seikkailua, ja aika raskas, mutta samalla hulvaton ja täysin unohtumaton. Ja ai että mikä tukka mulla oli tuolloin!

2013

Ei mennyt kuin kaksi vuotta ekasta road tripistä, kun piti päästä taas uudelleen. Mukana oli lähes sama jengi, ja reissaaminen oli tosi helppoa kun tiesi, millä tyylillä kukanenkin menee. Reitti oli täysin erilainen kuin aikaisemmin, mutta yhtä lailla matka oli aivan mahtava ja täynnä toinen toistaan siistimpiä maisemia ja paikkoja.

2014

Häät ja muutto Oulusta Helsinkiin väritti aika kovasti blogin viidettä vuotta, ja reissuja oli tästä syystä tavallista vähemmän. Vuoden paras matka oli itseoikeutetusti meidän häämatka, minkä kunniaksi matkustettiin parin viikon reissulle New Yorkiin ja Meksikon Riviera Mayalle. Meksikon palmuja on kieltämättä ollut viime aikoina aika moneen otteeseen ikävä!

2015

Blogin kuudennesta vuodesta tulee ensimmäisenä mieleen lähes samaan aikaan blogisynttäreiden kanssa järjestetty kaikkien aikojen ensimmäinen The Blog Awards Finland ja voitto Paras matkablogi -kategoriassa. Voitto tuntuu vieläkin niin hyvältä, ja muistelen tätä postausta niin fiiliksissä! Mutta reissujakin sisältyi, muun muassa voitosta parin päivän päästä koittanut matka, jonka aikana kävin klassikkokohteissa Turkin Alanyassa ja Arabiemiraattien Abu Dhabissa!

2016

Vuosi 2016 oli mun siihenastisen elämän kaikkien aikojen paras reissuvuosi, ja se näkyi myös blogissa. Saman vuoden aikana reissasin paitsi Euroopassa, muun muassa Espanjassa, Tatarstanissa (nyt täytyy sanoa etten oo satavarma meneekö tää Aasian puolelle), Saksassa ja Kreikassa. Kaukoreissujen osalta taas värisuora on omiin silmiini melko vaikuttava: Yhdysvallat, Libanon, Azerbaidžan, Kenia (eka kerta Afrikassa ikinä!!) ja Thaimaa (myös ekaa kertaa ikinä Kaakkois-Aasiassa!). Kaikin puolin vuosi oli siis ihan älytön!

2017

Blogin kahdeksas vuosi oli aika perussettiä, ja postaustahti alkoi selvästi hiipumaan päin, vaikka motivoiduinkin bloggaamisesta oikein kunnolla. Elämän realiteetit työn ja Taekwon-Don viedessä yhä enemmän aikaa ja jälkimmäisen noustessa taas pykälän pririteeteissa bloggaamiselle ei meinannut ihan hirveästi löytyä aikaa, mutta reissuja oli onneksi tässäkin vuodessa aivan riittävästi. Mieleenpainuvin matka taisi olla Kroatiassa vietetty kaksiviikkoinen, joista ensimmäinen oli kaikkien aikojen eka perhematka.

2018

Ja tässä nyt ollaan,  yhdeksänvuotiaan blogin kanssa! Vuosi 2018 on ollut hieno reissuvuosi, mutta siihen ei paneuduta kuitenkaan tässä postauksessa. Oon saanut postaustahdin taas jonkinlaiseen kuriin, vaikka taukojakin on aina välillä, niin mulla on mielessä selvä tavoite siitä, mitä Archie gone Lebanon on yhdeksäntenä vuotenaan. Luvassa ei ole mitään suuria mullistuksia, mutta haluaisin olla blogissa enemmän läsnä sen sijaan, että raapustelen vaan pintapuoliset kertomukset matkoista. Katsotaan, miten tavoite tulee täyttymään!

Ja nyt kiitän vuolaasti just sua, joka oot tämän blogi äärellä. Oot sitten ollut matkassa mukana lokakuusta 2009 saakka tai vasta tästä päivästä, lämmin kiitos. Sanon aina, että kirjoitan blogia pääasiassa omaksi ja iskän iloksi, mutta totuus on, että sillä on myös aivan valtavan suuri merkitys, että tätä lukee muutkin. Kiitos siis siitä!

Kommentointi on vähentynyt blogeissa tosi radikaalisti viimeisen parin vuoden aikana, ja erityisesti tämän vuoden aikana oon huomannut, että postaukset jää useammin ilman kommentteja. Se on tosi harmillista, mutta samalla voin syyttää myös itseäni, sillä huomaan yhä useammin lukevani postauksia ilman, että käyn niitä kommentoimassa. Aika muuttuu ja blogit sen mukana ja siihen on tietty hyvä mukautua myös omassa ajattelussa, mutta se on kuitenkin varmaa, että blogiin tulleet kommentit ilahduttaa tänä päivänä tasan yhtä paljon kuin silloin blogin ensimmäisinä vuosina. Yritän itse parantaa tässä tosi kovasti ja toivotaan, että saadaan kommentointi nousemaan taas blogeissa. Toivottavasti nääkin kannat kortesi kekoon, jos et sitten täällä, niin jossain toisessa blogissa.

Loppuun vielä yhden kerran: kiitos just sulle! <3

Ja pst! Mun blogiarkisto on ensimmäisestä postauksesta lähtien yhä julkinen, eli esimerkiksi vuoden 2009 New Yorkin -ensireissun tunnelmiin pääsee yhä käsiksi.

Kuvien takana paitsi mää ite myös Karim, Annabella Kiviniemi, Zakaria Harb, Ismo Heikkinen, Mari Bareksten ja Tiina Runtti.

17.11.2018 12 Kommenttia
4 Facebook Twitter Google + Pinterest