Pallontallaajat.net
Valikko
Kirjoittaja

Inka

Islannin tunnetuimpiin vierailukohteisiin lukeutuu Blue Lagoon -allaskompleksi, ja olin superinnoissani kuultuani, että vierailu on mahdollista järjestää siitäkin huolimatta, ettei sitä alkuperäisessä aikataulussa ollutkaan. Altaat sijaitsee melko lähellä Keflavikin lentoasemaa, noin 50 kilometrin päässä Reykjavikista. Hyppäsin hotellin pihalta mua noutamaan saapuneeseen bussiin, missä tutustuin ranskalaiseen yhden päivän stopoveriaan viettävään jäbikseen ja eteläkorealaiseen mimmiin, joka oli saapunut opiskelukaupungistaan Oxfordista muutaman päivän mittaiselle Islannin-lomalle.

Bussi suhasi ulos Reykjavikista ja takaisin kohti lentokenttää samalle tielle, mitä kautta olin saapunut edellisenä iltapäivänä kaupunkiin. Matka kulki sammaleen peittämien laavakenttien ohitse ja noin 45 minuutin päästä oltiin perillä. Blue Lagoonin iso kyltti toivotti tervetulleeksi, eikä paikkaa olisi ollut vaikea huomata kuuman veden ja viileän ilman aiheuttamien höyrypilvien vuoksi.

Blue Lagoon on supersuosittu, mistä syystä vierailu tulee varata etukäteen. Sisäänpääsy on todella kallis, sillä halvin setti maksaa noin 60 euroa. Se sisältää sisäänpääsyn, pyyhkeen, mutanaamion ja yhden juoman.

Pesutilat on kuin missä tahansa uimahallissa sillä erotuksella, että kaikki on kuitenkin vähän fiinimpää. Ennen vierailua sain vinkin, että mineraalipitoinen vesi ei oo kovin hiusystävällistä, ja varsinkin pitkiin hiuksiin kannattaa laittaa kunnolla hoitoainetta ennen vierailua, jos hiukset kuvittelee vielä joskus saavansa selviksi. Blue Lagoonin omaa hoitoainetta on onneksi tarjolla suihkutiloissa riittämiin, ja sitä sai tähänkin pehkoon läträtä aika antaumuksella.

Lopulta oli aika astua ulos kirpeään viiden asteen ilmaan ja ottaa pikasprintti kuumaan altaaseen.

Siinä sitten istuin hetken kuluttua itsekseni kierrätetyistä muovipulloista valmistetussa uimapuvussani kerros Islannin vitivalkoista savea naamallani odotellen sen kuivumista. Ympärillä oli todella kansainvälinen joukko matkailijoita kaikkialta maailmasta: vieressä istui ainakin jenkkejä, kiinalaisia, ruotsalaisia ja brittejä. Sanotaan, että juuri kukaan islantilainen ei Blue Lagoonissa vieraile, paitsi vanhukset, jotka veden terveysvaikutusten vuoksi pääsevät sinne maksutta.

Blue Lagoon on kyllä todellinen turistipaikka, mutta mitä sitten? Se on upea, ja siitä syystä sinne saavutaan maailman kaikista kolkista. Vaaleansininen paksu linnunmaitomainen vesi on 37–39 asteista eli ihanan lämmintä ja se yhdistettynä Islannin viileään kevätilmaan loi puitteet täydelliselle rentoutumiselle.

Alueella on useita kuumavesialtaita, joista suurin kattaa sen lähes kokonaan. Sen lisäksi  on pari pienempää allasta, sauna, rentoutumisalue ja vesiputous. Ison altaan yhteydessä toimii baari, ja juomia, esimerkiksi kasvismehuja tai skyr-smoothieita, voi tilata suoraan lämpimästä vedestä käsin. Myös kuuluisa naamiosavi oli tarjolla altaiden yhteydessä toimivassa kopissa, joten kaikki oli tehty todella helpoksi.

Ainoa miinus oli se, että yksin altaalla ei viihtynyt loputtoman pitkään. Toki jutustelemaan olis voinut käydä kenen tahansa kanssa tai olisin voinut etsiä käsiini matkalla tapaamani eteläkorealaisen mimmin, mutta parasta olis tietty ollut jos mukana olis ollut kaveri. Vähän kateellisena seurailin kaveruksia, jotka vietti pitkän tovin vaan juoruten lämpimässä vedessä ja mietin, että kaikesta rentoudesta ja bucket list -kokemuksen toteutumisesta huolimatta seura olis jees. Eipä se kuitenkaan kauaa vaivannut, vaan laitoin silmät kiinni, tunnustelin kasvoille kuivuvaa savea ja keskityin nauttimaan juuri siitä hetkestä, juuri sellaisena kuin se oli. Ja olihan se aika mahtavaa!

Hetken päästä pesin savet kasvoilta ja tunnustelin ihanan pehmeää ihoa, tein vielä kierroksen altaan kaukaisimpaan nurkkaan ja totesin ehtiväni 45 minuutin päästä lähtevään paluubussiin takaisin Reykjavikiin. Blue Lagoon oli mahtava, ja se oli nyt koettu.

Fiilis vierailun jälkeen oli just sellainen kuin kuvitella saattaa: kylmän ilman ja lämpimässä vedessä lilluttelun jälkeen todella raukea, ja yhden reissuhaaveen toteutumisen jälkeen häkeltynyt. Sillä kombinaatiolla oli hyvä suunnata takaisin Reykjavikiin.

5.5.2018 0 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Huh, mitä yllätyksiä tämä reissukevät tuokaan eteen! Oon päässyt seikkailemaan jo vaikka missä, ja meno sen kun paranee, sillä viimeisimpänä pääsin seikkailemaan Islantiin. Välillä on kieltämättä pakko vähän nipistää itseä kun mietin miten siistiä on nähdä omin silmin paikkoja, joita on aiemmin kokenut vaan elokuvien, kirjojen ja blogien välityksellä. Islannin-reissu oli työmatka, ja supernopeasta aikataulusta huolimatta ehdin kokea maassa monenlaista.

Olin reissussa vaan pidennetyn viikonlopun, ja aikaa Islannissa jäi torstai-illasta sunnuntaiaamupäivään. Siitä huolimatta ehdin paitsi fiilsitellä maan pääkaupunkia Reykjavikia useaan otteeseen myös pulahtaa Blue Lagoonissa, vaeltaa vesiputoukselle kansallispuistossa, lillutella toisessa kuumassa lähteessä ja käydä kannustamassa Reykjavikin ykkösjalkapallojoukkuetta. Paljon ehtii, kun hyvin (joku muu) suunnittelee!

Islannista välittyi minireissun aikana kuva upeiden luontokohteiden maana, joka todellakin lunastaa odotukset. Vaikka tällä kertaa jäätiköt jäivät vielä ihan kokonaan näkemättä, Þingvellirin kansallispuiston laavakentät, lammet, vesiputoukset ja vuoret todistivat, että jo lyhyen matkan päässä pääkaupungin ulkopuolelta löytyy luontokohteita, jotka jättävät sanattomaksi.

Matka oli Icelandairin järjestämä pressimatka, ja majoituin lentoyhtiön nimeä kantavassa Icelandair Hotel Reykjavik Marina -hotellissa. Se sijaitsi näppärästi lyhyen kävelymatkan päässä Reykjavikin keskustasta, ja oli taksikuski Jonin mukaan just soppeli sijainti. Islantilaisilla on kuulemma tapa juhlia viikonloppuisin helposti aamukuuteen–seitsemään saakka varsin kovaäänisesti, ja keskustan hotellien asukkaat valittavatkin jatkuvasti juhlijoista kantautuvaa möykkää. Sijainti näyttävän sataman tuntumassa takasikin paitsi hyvät maisemat myös makeat yöunet.

Hotelli oli muutenkin tosi kiva ja tunnelmallinen, eikä palveluita puuttunut. Pohjakerroksessa riitti työskentelytiloja, jos hotellihuoneen työpöytä (eli sänky) alkoi tuntua epäergonomiselta, minkä lisäksi hotellissa oli oma pieni leffateatteri sekä tietysti kuntosali, missä oli muun muassa kiipeilyseinä!

Mun suosikki oli kuitenkin huoneiden kalateema sekä kalastajalakki, jota tuijottelin aina viimeiseen aamuun saakka, kunnes hetkeä ennen lähtöä rohkenin kokeilla. Onneksi oli jo kiire lentokentälle, sillä muuten olisin varmaan reissuhuumassa käyny nappaamassa hotellin myymälästä itelleni oman version!

Lyhyen reissun aikana islantilaisista välittyi superystävällinen kuva, ja yllätyksenä tuli esimerkiksi muista pohjoismaalaisista poikkeava taipumus suhtautua aikatauluihin rennosti. Tosin se lienee ymmärrettävää maassa, joka sijaitsee keskellä Atlantin valtamerta ja on täysin luonnonvoimien armoilla. Koskaan ei siis voi tietää, ehtiikö perille sovittuna aikana jos vaikka kotikylää koettelee monsuuni tai pyöräreissulla on niin kova vastatuuli, että on pakko polkea tavallista hitaammin.

Reissun aikana tutuksi tuli myös maan lilluttelukulttuuri, sillä pääsin tosiaan muutaman päivän aikana uima-altaaseen kaksi kertaa. Ensin piipahdin Blue Lagoonissa, mistä on luvassa postausta myöhemmin, ja sen lisäksi myös vähän enemmän normi islantilaisten suosimassa Laugarvatn Fontanassa, mikä sekin taisi olla perusuimalaa fancympi versio. Joka tapauksessa oli ihanaa kirmata suihkunraikkaana Islannin +5 asteessa lämpimään veteen jutustelemaan ympäri maailmaa kotoisin olevien uusien tuttavuuksien kanssa. Siinä samalla kun lilluteltiin altaissa, käytiin heittämässä talviturkki hyiseen järveen sekä istuskeltiin saunassa oli helppo tutustua syvemmin reissukavereihin, jotka olin tavannut ensimmäistä kertaa edellisenä iltana ja joille sanoisin heipat seuraavana päivänä.

Kuva: Icelandair

Lyhyt reissu oli siis tosi antoisa, ja kieltämättä hieman harmitti sanoa heipat kaikille huipuille tyypeille niin nopean tutustumisen jälkeen. Työmatkojen parasta antia on kyllä uudet tuttavuudet kaikkialta maailmasta!

Ja reissussa oli muuten lähes koko matkan ajan, viimeistä päivää lukuun ottamatta, ihan fantastinen aurinkoinen sää. Siitä huolimatta lämpötila oli jatkuvasti alle kympissä, ja mulla oli parhaimmillaan kolme pitkähihaista päällä samanaikaisesti. Noista keleistä olikin ihana palata takas Etelä-Suomen lämpöön, vaikka muuten olis ollutkin hauska jatkaa seikkailua.

3.5.2018 2 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Matkablogien aika tuntuu olevan auttamattomasti ohitse, tai niin siltä ainakin tuntuu. Tällä hetkellä pitäisi olla ajassa kiinni ja tehdä videoita tai nauhoittaa podcasteja (joita julkaisen heti, kun ollaan saatu kasaan niin monta, että tasainen julkaisutahti on taattu), ja tykittää parhaat stillit suoraan Instagramiin kirjoittamatta liian pitkiä postauksia.

Matkabloggaajienkin keskuudessa on käyty keskustelua siitä, miten blogit on jo ihan hiton out. Seurasin itse jutustelua vierestä, sillä oon hieman hitaasti käypä, ja kokemus on osoittanut että omat näkemykset kannattaa pureskella läpikotaisin ennen, kuin mitään erehtyy sanomaan ääneen.

Siispä mietin omia motivaatioitani ja syitä sille, miksi käytän viikossa tuntikausia blogiin ja mistä syystä roudaan matkoilla painavaa kameraa sen sijaan, että elän ja hengitän kohdetta nauttien siitä juuri siinä hetkessä. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä tärkeämmäksi koen blogini mulle itselleni.

En tietenkään tee blogia kaupallisuuden vuoksi, sillä mulla on päivätyö, jossa bloggaajataustasta on ehkä hyötyä, mutta joka on loppupeleissä blogista täysin irrallinen. En myöskään tee blogia isojen lukijamäärien takia, sillä harva matkablogi pystyy loppujen lopuksi koukuttamaan suuria massoja. Syynä ei siis ookaan dollarit, eurot ja ilmaiset tavarat sekä matkat, vaan jotkut ihan muut.

Mulle tärkeimmät syyt tehdä blogia tulevat tässä:

Ensinnäkin se on ihan mahtava tapa tallentaa omia seikkailuja, joihin voi palata vaivattomasti vaikka vuosien päästä. Blogista on supernäppärä tsekata, missä osavaltiossa nautittiin huippuhyvä burrito road tripillä vuonna 2013 tai mikä kaupunki olikaan se, mistä löytyi Balkanin-reilin maistuvin krempita. Parhaassa tapauksessa vanhoista blogipostauksista löytyy suosituksia ravintola- ja hotellitasolla mutta mikä parasta, niistä välittyy fiilikset ja tunnelmat, jotka on helppo palauttaa mieleen muutamassa sekunnissa vanhan postauksen löydyttyä.

Toiseksi blogin kirjoittaminen on keino välittää reissukuulumisia perheelle ja ystäville. Terkut siis iskä, Topi ja Veerat sekä monet muut rakkaat! Tapaan monia mun ystäviä melko harvoin, kiitos pitkien välimatkojen, ja jutustelen niiden kanssa paljon mieluummin arkipäiväisistä asioista kuin pidän pitkiä monologeja omista seikkailuista.

Kolmanneksi uskon, että mun kokemuksista on hyötyä muillekin, eli teille tuntemattomille lukijoille. Joskus te satutte tulemaan blogiin ihan puhtaasti Googlen kautta, joskus taas aivan tietoisesti etsien jotain vinkkiä juuri täältä. Bloggaajat miettivät sitä, miksi tehdä uusiksi postaus, jonka joku toinen on jo tehnyt? No just siksi, että mun vinkit saattaa olla kullanarvoisia just sulle, kun taas toinen haluaa vinkkejä vähän erilaiselta tyypiltä.

Oon ollut aika pitkään vähän hukassa blogin kanssa just sen takia, että oon kokenut sen olevan tosi vanhanaikainen tapa. Vaikka miten pyörittelen asiaa, en kuitenkaan keksi yhtään mitään parempaa tapaa yhdistää just niitä asioita, mihin haluan käyttää aikaani. Valokuvaaminen, rento kirjoittaminen ja omista seikkailuista kertominen sekä parhaassa tapauksessa muiden auttaminen on juttuja, jotka tarjoaa mulle terapiaistunnon pitkän työpäivän jälkeen. Eikä sillä pitäisi olla mitään väliä mikä on trendikästä just vuonna 2018, sillä trendit vaihtelee ja kun blogit taas kymmenen vuoden päästä on in, ei kukaan kyseenalaista bloggausintoa.

Eli toivottavasti pysyt mukana jatkossakin, sillä mun bloggausinspiraatio on syntynyt vauhdikkaan reissukevään ja pitkän itsetutkiskeluprosessin ansiosta aivan uudelleen.

Ps. Nyt olis muuten ihan hullun kiva tietää, kuka nää oot?

26.4.2018 20 Kommenttia
5 Facebook Twitter Google + Pinterest

Oli huumaavaa olla työmatkalla Sloveniassa paikassa, mistä olin kuullut hurjasti kehuja. Muun muassa Milla ja Satu olivat luoneet mulle kuvan maasta, jossa riittää hulppeita maisemia sekä upeita luontokohteita, ja niitähän sitten odotettiin innolla. Neljä päivää Sloveniassa oli yhtä tykitystä, mikä virittäytyi huippuunsa viimeisen aamun alkaessa, kun suunnattiin maan kuuluisimpaan luontokohteeseen, turkoosina hehkuvalle Bled-järvelle.

Järvi sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Ljubljanasta, joten se olis ollu mainio päiväretkikohde myös vuosien takaisella reilillä. Eipä sitä tuolloin tajunnut ja tavallaan ihan hyvä, sillä nyt oli hienoa päästä näkemään se ensimmäistä kertaa. Lumihuippuisten vuorten koristama maisema järvestä, jonka keskellä sijaitsi saari missä oli korkealle kohoava kirkko, oli häkellyttävä.

Huhtikuisena perjantaipäivänä maisema kylpi auringossa, ja meidän seurue astui varovasti jokaisella askeleella keinahtelevaan veneeseen. Mukaan mahtui kymmenisen reissaajaa, minkä jälkeen soutaja tarttui airoihin ja työnsi veneen liikkeelle. Kymmenen minuuttia myöhemmin vene osui laituriin, ja oli aika tutustua järven keskellä sijaitsevaan saareen.

Saarella kohoava kirkko oli täynnä kiinalaismatkailijoita soittamassa kelloa ja esittämässä toiveitaan, mutta maisemat järven rannoille vetivät melko hiljaisiksi. Veneretkellä aikaa saarelle jää parisenkymmentä minuuttia, mikä on aivan riittävästi kiertämään saaren ja piipahtamaan kirkossa, minkä jälkeen aikaa jää vielä odotella veneen lähtöä laiturilla.

Retken kohokohta olikin ehdottomasti veneretki, mistä käsin maisemat avautui aivan uudella tavalla. Meille sattui mukavan lämmin päivä, joten vuoristomaiseman katselu veneen lipuessa kohti rantaa oli ihanan rentouttava kokemus. Se kelpasi, vaikka pressimatka ei ollut ollutkaan siitä kaikkein raskaimmasta päästä.

Kaiken kaikkiaan lyhyt vierailu Beld-järvellä oli vaivan väärti, ja huhtikuu mukavan rauhallinen vierailuaika. Voin siis oman kokemukseni perusteella suositella tuota lämpimästi, vaikka järvi paikallisten silmissä onkin täysi turistiloukku.

Tsekkaa myös samalla reissulla olleen Adalminan postaus Bledistä!

Järvihönöilykuvat minusta: Annabella Kiviniemi / Bellan matkassa

26.4.2018 6 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest