Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

Ahvenanmaa

Thaimaasta mun työmatkaputki jatkui suoraan, sillä ehdin käydä kotona 18 tuntia, kun oli taas aika lähteä. Aamuneljän herätys ei tuntunut missään hienoisen aikaerorasituksen vuoksi, kun suunnattiin Helsingistä Turkuun aamutuimaan. Ahvenanmaan laivayhteydet on kieltämättä vähän haastavat kellonaikojen vuoksi, mutta toisaalta kyllähän kivan kohteen vuoksi on valmis myös näkemään vähän vaivaa.

Hypättiin Silja Linen laivaan Turusta, ja noin viiden tunnin matkan jälkeen oltiin perillä Maarianhaminassa. Ahvenanmaa on mulle tuttu aiemmilta reissuilta, ja nyt vierailu taisi olla jo viides. Lapsuuden Ahvenanmaalla vietettyjen kesälomien jälkeen saarista tulee jotenkin tosi kiva fiilis, joten sinne oli ihana palata myös tämän orastavan syksyn kunniaksi.

Reissu kesti vain pari päivää, mutta sinä aikana ehti vaikka mitä! Heti kun päästiin perille, suunnattiin meidän majapaikkaan, Ålandhotelsin Hotelli Pommerniin, joka sijaitsi aivan kivenheiton päässä Maarianhaminan symppiksestä keskustasta. Vaikka oli jo syyskuu, are helli aika antaumuksella ja kaupunkikierroksella tuli vielä aivan kesäinen fiilis!

Maarianhaminan keskusta on melko pieni, mikä tekee kaupunkitunnelmoinnista helppoa, sillä keskustasta saa hyvän käsityksen tosi lyhyessä ajassa. Eksymään ei pääse edes huonolla kartanlukutaidolla, joten mullakin on hyvät mahdollisuudet selvitä kaupungissa. :D Keskusta koostuu muutamasta keskenään risteävästä ostos- ja baarikadusta, joten kaikki tärkeimmät on käden ulottuvilla.

Nyt monen Ahvenanmaa-seikkailun jälkeen uskallan jo todeta tietäväni suunnilleen, mihin saarilla kannattaa poiketa ainakin, jos haluaa nähdä ne perusjutut. Maarianhaminan keskustan lisäksi nähtävää ja koettavaa (sekä erityisesti maisteltavaa) riittää muuallakin, joten paina mieleen ainakin nämä alla olevat jutut!

1. Syömään Smakbyniin

Jo toista kertaa Ahvenanmaan-seikkailun parhaaksi elämykseksi nousi illallinen Smakbyn-ravintolassa. Kastelholman linnan upeiden tiluksien naapurissa sijaitseva, tv-kokki Michael Björklundin luotsaama ravintola on ehdottomasti vierailun arvoinen ruokaelämys. Kyseessä on ravintola, mutta elämyksellisen siitä tekee tietysti itse kokki Björklund joka on näin kahden tapaamisen perusteella aikamoinen viihdyttäjä. Mies ei tietenkään ole paikalla aina, mutta jos hän sattuu olemaan Smakbynissä vierailun aikana, kannattaa lupakkaa kokkia käydä ehdottomasti jututtamassa!

Me saatiin hänet seuraksi Smakbyn-kierrokselle, ja aika monta kertaa porukka repesi nauruun miehen selittäessä tarinoita semihyvällä suomen ja ruotsin sekasotkulla. Vähän kuin koomikko ja kokki samassa paketissa, eli vieraat ainakin viihtyy! Ravintolan lisäksi Smakbynin tiloissa toimii kauppa, tislaamo, kesäteatteri ja posliinipaja.

Ennen illallista meillä oli hetki luppoaikaa, ja käytiin kiertämässä Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseossa, missä parasta oli nähdä Ahvenanmaan lampaita!

2. Majoittuminen omalla saarella

Tää on kieltämättä asia, jota ihan jokainen ei tuosta noin vain voi toteuttaa, mutta saarilla vierailtuani ja majoituspuitteet nähtyäni uskallan ronskisti nostaa tämän heti toisena tälle listalle. Ahvenanmaalta voi nimittäin vuokrata oman saaren ihan vaan oman porukan majoituskäyttöön, eikä hintakaan oo mitenkään hirvittävä, jos porukkaa on tarpeeksi.

Ahvenanmaalla toimiva Silverskär Islands tarjoaa mahdollisuuden majoittua oman saaren rauhassa kolmella eri saarella, joista me vierailtiin reissulla Klobbenilla ja Silverskärillä. Erityisesti mieleen jäi Klobbenin saari, missä muun muassa pidetään salaisia, kansainvälisiä huippukokouksia, mutta ite näkisin itseni viettämässä siellä esimerkiksi synttäreitä kaveriporukalla. Saarella on majoitusmahdollisuus yhteensä 32 hengelle, joten sen kokoisen porukan saanee kasaan suht helposti. Yöpyminen tapahtuu neljän hengen kalastajamökeissä, minkä lisäksi saarella on myös yksi ns. parempi mökki, jossa on isot maisemaikkunat merelle.

Saari oli merellistä idylliä parhaimmillaan, ja pystyin jotenkin heti kuvittelemaan itseni heräämästä aamuaurinkoon kallioisella saarella meren ympäröimänä. Saarella ei oo sähköä tai juoksevaa vettä, mutta mökkien lisäksi Klobbenille on rakennettu sauna ja huoltorakennus. Yhden yön hintaan kuuluu kaikki ruokailut eli lounas, päivällinen ja aamiainen sekä kuljetukset saarelle, joten sinällään pääsee aika helpolla. Halvimmillaan hinta on kuulemma noin sata euroa yöltä naamaa kohden, jos koko kapasiteetti on käytössä, eli ei mitään posketonta. Jotenkin alkoi kutkutella oman saaren vuokraaminen esimerkiksi seuraavia pyöreitä varten. Kaverit, olkaa valmiina!

3. Maistele ahvenanmaalaista pannukakkua

Tämä! Olin odottanut aika pitkään pääseväni viimein maistamaan aitoa ahvenanmaalaista pannukakkua. Se oli tullut tutuksi vuosien aikana muun muassa Strömsöä katsellessani, ja viimein, nyt paikan päällä, sitä piti päästä maistamaan.

Ahvenanmaalainen pannari on perinteisesti syntynyt siitä, että karuilla saarilla ei ollut ihan hirveästi mitään tarjottavaa, ja kun vieraita tuli käymään, piti pöytään loihtia jotain. Kun jostain löytyi puuron jämät ja vähän maitoa, pyöräytettiin pannukakku. Nykyisin se on ehkä koko Ahvenanmaan tunnetuin herkku, ja valmistetaan yleensä mannapuurosta, mutta muitakin versioita on. Perinteisimmin pannari tarjoillaan kermavaahdon ja luumuhillon kanssa, mikä oli oikein toimiva kombo. Pannareita on tarjolla varmasti lähes kaikissa Ahvenanmaan kahviloissa, esimerkiksi Maarianhaminan keskustassa sijaitsevassa Bagarstuganissa, missä me piipahdettiin kahvilla.

4. Limppari(tai olut)maistiaisille Stallhageniin

Ahvenanmaalla mennään saarihenkeen tosi vahvasti kotiin päin. Oli tilanne mikä hyvänsä, aina löytyy jostain joku paikallinen pientuottaja, joka voi jeesiä omilla tuotteillaan. Tämän ajatuksen vuoksi onkin itsestään selvää, että saarilta löytyy myös oma panimo. Ahvenanmaalaisen Stallhagenin panimon tuotteita myydään kovasti myös Manner-Suomessa, ja ne on monille tuttuja K-kaupan kaljahyllystä.

Meidän ohjelmaan sisältyi olutmaistelu, mutta onnekseni olin ilmoittanut alkoholivammoistani etukäteen, ja mulle tuotiin maisteltavaksi ahvenanmaalaisen Amalias Limonadfabrikin limppareita. Lopulta en ollut lähellekään ainoa jolle ei alkoholi maistunut, ja lopulta nautittiin limonadimaisteluista muun muassa Monnan ja Helin kanssa. Kuhunkin juomaan tarjotaan sopiva suupala, ja Stallhagenin ravintolan kokit saivat vuolaat kiitokset herkullisista ruoista. Erityisesti ahvenanmaalaisessa voissa paistettu maissi sai ainakin meidän pöydältä henkiset aplodit.

Stallhagenin kompleksissa toimii samassa paikassa niin panimo kuin erillinen ravintolakin, joten on varsin näppärää, että viereisen panimon tuotteita tarjoillaan jo muutaman kymmenen metrin päässä. Käytiin myös panimokierroksella, ja oli hauska päästä kuulemaan, miten olut syntyy ja mitä kaikkia vastoinkäymisiä siihen voi liittyä. Kulissien taakse on aina mahtavaa päästä kurkistelemaan, vaikka itse lopputuote ei varsinaisesti omaan makuun olisikaan.

5. Omenamehumaistelut paikallisella tilalla

Heh, viidestä vinkistä neljä liittyy jotenkin syömiseen tai muuhun herkutteluun, mutta niin kai matkoilla on tapana? Niinpä myös mun vika vinkki koskee samaa teemaa! Ahvenanmaalla tuotetaan noin 75 prosenttia kotimaan kaikista omenoista, ja omenapuita näkeekin saarilla vähän väliä. Puita kasvaa pitkinä riveinä, ja paikallisilla omenatiloilla pääsee myös vierailemaan.

Me piipahdettiin Öfvergårdsin pienellä tilalla,  joka sijaitsee omistajapariskunnan, Annan ja Janin, pihalla. Siellä kasvoi pitkät rivit omenapuita ja oli hauska huomata, miten montaa eri lajiketta Suomessakin kasvaa. Kuultiin omenatarhan elämästä ja muun muassa siitä, että Öfvergårdilta voi vuokrata 60 eurolla vuodessa itselleen oman omenapuun, jonka sadon voi kerran vuodessa käydä korjaamassa. Jännintä oli kuitenkin päästä maistelemaan eri omenalajikkeista tehtyjä mehuja. Opin muun muassa sen, että kaupan omenamehussa lajikkeet on ihan sekaisin, mutta omenatarhan maistelussa kävi selväksi, että lajikkeella on väliä myös mehussa.

Parin päivän työmatka päättyi siihen, kun saavuttiin takas Helsinkiin maha täynnä Ahvenanmaan ja Tallinkin laivojen herkkuja. Päällimmäisenä jäi fiilis, että joskus olis siisti taas palata Ahvenanmaalle keskikesällä, mutta myös osallistua joskus saarten kuuluisille sadonkorjuujuhlille.

Onko Ahvenanmaa sulle tuttu?

22.9.2018 2 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yhteistyössä Visit Åland

Ajattelin alkaa pikkuhiljaa purkamaan niitä viime vuoden seikkailuja, jotka eivät kaikessa reissutohinassa ehtineet vielä blogiin saakka, ja nyt on luvassa paluu Ahvenanmaalle. Pääsin nimittäin toteuttamaan reissun aikana yhden pitkäaikaisimmista ruokahaaveistani ja illastamaan viimeinkin ehkä saarten kuuluisimmassa ravintolassa Smakbynissä.

Ravintolan omistaja kokki Michael Björklund on mulle tuttu hahmo vuosien takaa, sillä oltiin äidin kanssa muinoin melko kovan luokan Strömsö-faneja, ja sarjan jokainen jakso piti tihrustaa tee-se-itse-naisina hyvinkin tarkasti. Meidät löysi sununtai-iltaisin aina telkun äärestä, ja herkullisista ahvenanmaalaisista pannukakuista tutun kokin äänen kuullessa suli sydän joka ikinen kerta.

Ahvenanmaalaiskokki on tehnyt yhteistyötä ahvenanmaalaisen Viking Linen kanssa kahteen otteeseen, ja oon päässyt onnekseni maistelemaan molempia erikoismenuja. Ensimmäinen, Makuja Smakbystä oli yks herkullisimpia maistamiani dinnereitä, ja miehen suunnittelema kevätmenukin melko erinomainen. Niistä ja monista muista syistä odotin kovasti pääseväni kokemaan viimein kehutun Smakbynin paikan päällä.

Ja kokemus oli kieltämättä odotuksen arvoinen. Itse Björklund oli meitä vastassa ravintolassa, jonka yhteydessä toimii myös kauppa, tislaamo sekä keramiikkapaja, ja piipahdettiin me myös pihan perällä sijaitsevassa ampiaistarhassa. Vierailu lokakuussa oli nerokas, sillä rauhallinen viikonloppu takasi sen, että Michaelilla oli runsaasti aikaa kierrättää meitä ympäriinsä esittelemässä tiluksiaan. Selvisi muun muassa se, että mies kerää intohimoisesti ovia, joista osa on säilössä ravintolan kellarissa, missä sijaitseva lava muuten toimii toisinaan myös kesäteatterin näyttämönä!

Itse ravintola on tosi suuri, ja varsinkin noin sesongin ulkopuolella ei ollut pelkoa siitä, että tilaa ei olisi. Kesäkaudella suositun matkailusesongin iskiessä päälle tilanne on kuulemma täysin toinen. Suuresta tilasta huolimatta tunnelma oli tosi viihtyisä, ja avokeittiössä häärivät kokit toivat tilaan vähän lisää rentoutta, samoin kuin erilaiset tuolit ja pöytäryhmät.

Hiljaisemmalla kaudella vierailun puolesta puhuu myös se, että nyt Björklundilla oli tosi hyvin aikaa kierrellä ravintolassa ja käydä tervehtimässä asiakkaita. Oli jännittävää seurata miten mielissään kaikki asiakkaat, me mukaan lukien, oli siitä että ravintoloitsija kävi erikseen tervehtimässä jokaista pöytäseuruetta.

Lopulta päästiin itse asiaan eli syömiseen. Se oli kaikkien näiden vuosien odottamisen arvoinen, sillä ruoka oli todella hyvää. Karim söi äyriäisiä, minä liharuokia,  ja molempien annokset meni kyllä nappiin: erikoisia yhdistelmiä, herkullisia makuja ja hyviä raaka-aineita. Tarjolla oli myös Björklundin anopin leipomaa saaristolaisleipää, joka tietysti sopi ravintolaan aivan täydellisesti.

Ruokalista vaihtelee luonnollisesti sesonkien mukaisesti, ja esimerkiksi nyt tarjolla on useita menuja: perinteinen illallislista, seitsemän ruokalajin maistelumenu, simppeli backfickan-lista ja lasten oma ruokalista, minkä lisäksi ravintolassa tarjoillaan myös lounasta. Vaihtelua ja valikoimaa siis riittää.

Kahden ruokalajin jälkeen ei tullut puhettakaan että oltaisiin kyetty syömään enää jälkiruokaa, mutta teen mukana meille tuotiin ravintolan omat versiot Snickers-patukoista. En sano muuta kuin nam!

Huipun ruuan lisäksi Smakbyn lunasti odotukset kivalla miljööllä, hyvällä palvelulla ja maisemilla, sillä ikkunapöytä oli aivan nappi valinta. Lokakuun vierailun aikana lasin toisella puolella kohoava, ruskan koristamien puiden reunustama Kastelholman linna oli tosi upea.

Odotan mielenkiinnolla Smakbynin tulevaisuutta, sillä Björklundin haaveissa siintivät niin oman majatalon kuin talviravintolan avaaminen, mutta myös ravintolan oma lemmikkiporsas, joka kävisi tervehtimässä asiakkaita.

26.2.2017 0 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yheistyössä Visit Åland

Syksy on monelle suomalaiselle vihollinen, ja sitä se on kovasti myös mulle. Rakastin ennen syyssateita, ruskan tuomaa tunnelmaa ja sitä että sää toi mahdollisuuden pukeutua lämpimiin villapaitoihin ja suuriin huiveihin. Jotain kuitenkin tapahtui kymmenen vuotta sitten, sillä sen jälkeen syksy on tuntunut aika vastenmieliseltä ajatukselta. Kukaan muu kuin minä ite ei kuitenkaan voi muuttaa omia ajatuksia ja asenteita, mistä syystä oon yrittänyt vuositolkulla opetella taas tuntemaan palavasti myös syksystä. Kesän loppu voi olla myös jonkin uuden alku. Yeah right!

Ei sillä, edelleenkin tekis eniten mieli kääriytyä kuukausiksi sohvalle viltinmutkaan kutomaan sukkaa, mutta aina silloin tällöin tulee sellainen fiilis että pitää pitää aktiivisen ihmisen kulissia yllä ja lähteä ulos. Siispä kaiken järjen vastaisesti matkustin Suomen kesäparatiisiin silloin, kun kelit oli hyytävät ja lämpö oli tiessään. Ja sen hyvän lisäksi vielä päätin käydä ulkoilemassa ja nauttimassa saariston kauneudesta säästä välittämättä. Näin niitä omia asenteita muutetaan!

ulkoilu-ahvenanmaallaulkoilu-ahvenanmaalla-3

Lokakuun viileys tuntuu erityisesti saaristossa, mutta se ei todellakaan estä ulkoilua. Vaikka se pehmeällä sohvalla kutsuvasti nimeä huutava viltti voisi vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta, tosiasiassa ihminen kaipaa kipeästi ulos. Raitista ilmaa, kauniita maisemia ja kasvoilla tuntuvan tuulen. Jos oltaisiin vietetty koko loma sisällä mökissä mököttäen, ei reissusta olisi irronnut mitään sanottavaa. Ja minä kaipaan elämyksiä! Toivat ne sitten luissa ja ytimissä tuntuvan hytinän ja melkein tunnottomat sormet, ovat mieleenpainuvat elämykset kaiken kärsimyksen arvoisia.

Tunnustettakoot vielä näiden muiden tunnustusten lomassa, että reissun varustelu meni meillä molemmilla pieleen: mulla oli mukana lämpimämmän sääolosuhteen vaatteet, ja Karimin talvitakkia katellessa tuli hetkessä kademieli kropan tutistessa hyisessä viimassa. Karim taas oli unohtanut valmistautumiskiireessä koko ulkoilusuunnitelmat, ja pakkasi mukaan vaan farkut ja nahkakengät. Hyvin lähti siis!

Ulkoilu ei kuitenkaan onneksi oo pelkästään varusteista kiinni vaan asenteella pääsee pitkälle, joten puettiin päälle niin paljon vaatetta kuin vaan suinkin ja paineltiin ensimmäisenä aamuna kohti saariston punaisia kallioita. Majoituttiin yhteistyön kautta Dånö Strandvillorin mökissä aivan Ahvenanmaan pohjoisrannikolla, ja mökin terassilta avautui huikeat kallioiset metsämaisemat, joiden takana häämötti ranta. Päästiin siis kymmenessä minuutissa kävelemään metsän poikki kallioille, mutta tässä vaiheessa täytyy mainita, että kylmä viima hytisytti jo ensimmäisillä minuuteilla.

ulkoilu-ahvenanmaalla-24 ulkoilu-ahvenanmaalla-25 ulkoilu-ahvenanmaalla-26 ulkoilu-ahvenanmaalla-7 ulkoilu-ahvenanmaalla-4 ulkoilu-ahvenanmaalla-9 ulkoilu-ahvenanmaalla-5 ulkoilu-ahvenanmaalla-6 ulkoilu-ahvenanmaalla-11 ulkoilu-ahvenanmaalla-10 ulkoilu-ahvenanmaalla-8 ulkoilu-ahvenanmaalla-12

Mutta mites ne maisemat? Jäkäläpeitteisen metsän takana odotti kallionäkymä, joka sai hetkessä unohtamaan kylmyyden ja oman asenteen syksyä kohtaan. Se muistutti miksi Suomen luonto on kaikkina vuodenaikoina sääolojen uhmaamisen arvoinen: näitä maisemia ei kannata jättää väliin. Ei vaikka kuinka laiskottaisi, ei vaikka miten tekisi mieli valittaa. Sillä ilman tuota retkeä punaisen kiven päälle tasaisesti asettunut kirkkaanvihreänä loistava levä ja sen luoma aika upea näkymä olis jäänyt näkemättä, samoin kuin rantakalliolle tarkkaan toistensa päälle asetellut kivet. Ne toi fiiliksen että nyt ei todellakaan olla Suomessa, ja parasta siinä tilanteessa oli se, että todellakin oltiin. Tämä kotimaa ja sen luonto on täynnä yllätyksiä.

Viikonlopun ohjelmassa oli myös jotain, mihin en olis ehkä ensimmäisenä ryhtynyt lokakuussa, nimittäin melontaa. Noviisina liitän sen leppoisiin kesäpäiviin jolloin pelko veteen putoamisesta ei ole ihan niin valtava kuin pakkasten lähestyessä, mutta mitäpä elämä olis jos ei kokeilisi uusia juttuja? Ja Ahvenanmaan saaristo jos mikä olis sopiva kohde melontaretkelle.

Itä-Ahvenanmaalla sijaitsevalla Vårdön saarella toimiva Sandösund Camping tarjosi meille melontavermeet,  ja hypättiin kajakkeihin. Se vapauden tunne, jonka pieni kanootti tuo, on kyllä uskomaton. Vesi on mulle melko tuntematon elementti, ja mahdollisuus kulkea vesiteitse sinne minne haluaa, on aika vieras ajatus. Lähtökohtaisesti saaret on mun listalla saavuttamattomia, ja niinhän ne tavallisesti onkin, mutta meloessa kaikki on yhtäkkiä toisin. Ja vaikka nyt ei rantauduttukaan saarille, tuntui se ilmassa roikkuva mahdollisuus siihen tosi vapauttavalta.

ulkoilu-ahvenanmaalla-14 ulkoilu-ahvenanmaalla-17 ulkoilu-ahvenanmaalla-16 ulkoilu-ahvenanmaalla-18 ulkoilu-ahvenanmaalla-15

Vastatuuleen melominen piti kropan lämpimänä, ja toi lisäaikaa seurailla kaikessa rauhassa vieressä uivia joutsenparvia. Kovin pitkään ei kuitenkaan lopulta tarettu meloa, vaan reilun tunnin jälkeen palattiin takaisin rantaan. Kannatti kuitenkin käydä, sillä melominen on kyllä hauskaa, vaikka kelit ei ehkä aivan täysillä hellineetkään.

Melontaseikkailun jälkeen kutsunut lämmin sohvannurkka ja takkatuli vetivät kuitenkin puoleensa niin vahvasti, että niiden vastustaminen kävi mahdottomaksi. Tosin elämyksiäkään ei kannata haalia liikaa, joten loppuillan laiskottelu tasapainotti päivää tosi mukavasti.

Näin sitä taas kirmailtiin nokkapunaisena oman mukavuusrajan ulkopuolella! Ja vaikka kyseessä oli melko pieni asia, ei sen merkityksellisyyttä voi kuitenkaan sivuuttaa.

1.11.2016 2 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yhteistyössä Visit Åland

Oon haaveillut Ahvenanmaasta jo parina kesänä, mutta aina on tullut jotain muuta vesittämään ne haaveet. Se on kuitenkin ollut pitkään mielessä paikkana, mihin on ollut aika kova halu päästä takaisin verestämään lapsuuden kesälomareissujen muistoja. Vaikka kesä onkin sitä kaikkein kiireisintä sesonkia, päädyttiin me sitten lopulta Karimin kanssa matkustamaan Ahvenanmaan maisemiin lokakuussa, mikä sekin oli oikein mainio ratkaisu.

Helsingistä onkin mahdollista matkustaa Ahvenanmaalle kätevästi viikonlopuksi niin, että aikaa kohteessa jää melkeinpä kaks kokonaista päivää. Mulla onkin meneillään projekti, jossa yritän ottaa nyt kaiken mahdollisen irti keskeisestä sijainnista aivan loistavien kulkuyhteyksien äärellä sillä en todellakaan halua haaskata sitä, että kotiovelta pääsee maailmalla vaivattomasti ja parhaimmillaan myös tosi lyhyessä ajassa.

Me asteltiin perjantaina töiden jälkeen laivaan, ja oltiin seuraavana aamuna puoli viiden aikaan Maarianhaminassa. Myös palatessa aikataulut mahdollisti Ahvenanmaa-elämyksen maksimoinnin: sunnuntai-iltana puolenyön aikaan laivaan, ja aamulla oltiin kymmenen aikaan, eli just sopivasti aamiaisen jälkeen, takaisin Helsingissä.

Hyvin siis ehti ilman mitään sen kummempia vapaapäiviäkin, eikä nuo öiset saapumis- ja lähtöajat tuntuneet mitenkään ikäviltä, vaan sujuivat itse asiassa yllättävänkin heleposti.

ahvenanmaa-5 ahvenanmaa-4 ahvenanmaa-8 ahvenanmaa-6 ahvenanmaa-10ahvenanmaa-16 ahvenanmaa-12

Kuten arvata saattaa, lokakuinen Ahvenanmaa oli viiltävän hyytävä. Ei kuitenkaan tullut yllätyksenä että kymmenen astetta saaristossa tuntuu pikkusen kylmemmältä kuin rannikolla, eikä Karimin talvitakki ollut yhtään liikaa. Hyvät varusteet piti kuitenkin huolen siitä että kylmyys oli toissijaista, sillä noin muuten lokakuu avautui saaristossa aika upeana.

Ruska oli parhaimmillaan, ja vaikka aurinko ei paistanut, ei meidän reissun aikana myöskään satanut. Lokakuu on selvästi jo matkailukauden off seasonia, mistä syystä meidät otettiin tosi lämpimästi vastaan kaikkialla. Paikalliset puhui tosi harmitellen miten esimerkiksi ravintoloilla on tiukkaa syksyisin kun kävijöitä ei vaan ole, ja ovet joudutaan pahimpina viikkoina pitämään arkisin kiinni.

Se mikä Ahvenanmaalla on tosi erikoista on paikallinen kulttuuri. Tavallaan ollaan Suomessa, mutta ei kuitenkaan. Oma lippu, vahva kansallisidentiteetti ja jopa eri kielikin tuo matkaan aika eksoottisen säväyksen, mutta samalla se myös aiheuttaa aika paljon hämmennystä.

En tiennyt koskaan missään tilanteessa millä kielellä mun kannattaisi toimia, sillä mun ruotsi ei todellakaan (valitettavasti) oo sillä tasolla että itseluottamusta riittäisi hoitamaan asiat ruotsiksi, joten oletin aina lähtökohtaisesti ettei vastapuoli puhu suomea, ja lähdin englannilla tilanteisiin. Se aiheutti paikoitellen aika paljon ihmetystä, mutta koska pääasia on tulla ymmärretyksi, sujui tilanteet loppupeleissä oikein mainiosti. Tosin tämä herätti ajatuksen siitä, että voisi kyllä olla aika laittaa se ruotsikin kuntoon, kun sitä on tullut niin pitkään kuitenkin opiskeltua.

ahvenanmaa-7 ahvenanmaa-13 ahvenanmaa-9ahvenanmaa-17 ahvenanmaa-14ahvenanmaa-15 ahvenanmaa-18 ahvenanmaa-11

Olin ollut Ahvenanmaalla viimeksi kymmenen vuotta sitten ja meidän edellisestä perheen kanssa tehdystä mökkireissusta oli aikaa jo lähemmäs 15 vuotta, mutta tuntui että juuri mikään ei ollut muuttunut, ainakaan näin mökkilomalaisen silmissä. Asfaltti oli edelleen punaista, pelloilla laidunsi lampaita ja rantakalliot vangitsi katseen aivan yhtä lumoavasti kuin aikaisemminkin. Mökkikin löytyi, joten tunnelma oli taattu.

Kahden päivän reissu toi aika paljon elämyksiä, joista riittää kerrottavaa, joten palataan näiden ensifiilisten jälkeen myöhemmin niihin varsinaisiin postauksiin. Tämä syksy on siitä erikoinen että kerrottavaa riittää eri kohteista vaikka kuinka, joten toivottavasti jaksatte pysyä mukana, sillä asiaa löytyy.

Ihanaa tiistai-illan jatkoa!

18.10.2016 0 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest