Palataan vielä takaisin Dubaihin ainakin yhden postauksen verran, sillä superöverin Burj Al Arab -hotellin lisäksi mulla jäi kaupungista kummittelemaan mieleen myös eräs toinen hotelli, joka ei sekään tosin valitettavasti toiminu reissun aikana meidän tukikohtana. Kyseessä on kaupungin toinen melko kuuluisa majapaikka, nimittäin palmun muotoiselle The Palm -tekosaarelle rakennettu vaaleanpunainen Atlantis-hotelli.
Arkkitehtuuriltaan possunpinkki rakennus on kuin suoraan tuhannen ja yhden yön taruista, ainakin jos katsoo ulkoa päin. Kyseessä on siis se hotelli, missä on keskellä reikä, ootte varmasti nähneet sen kuvia jossain. Mää ainakin tunnistin rakennuksen juurikin siitä aukosta keskellä.
Parasta överihotellissa oli juurikin ihastella sitä ulkoa päin, sillä sisätilat ei nyt aivan miellyttäneet mun visuaalista silmää. Sen sijaan kaikkialla vihertävät, merituulessa heiluvat palmut vaaleanpunaista hotellia vasten osuivat napakymppiin, ja olisinkin voinut käveleskellä ympäri hotellin pihaa jos miten kauan. Vaan en voinut, sillä vartijat tulivat heti hätistelemään, kun jäin liian kauaksi kulkuluvalla varustellusta porukasta. En tosin ihmettele, sillä veikkaan että saatoin vähän erottua siinä Ferrarien ja Lamborghinien keskellä.
Kuten Burj Al Arabissa, myös Atlantis The Palmissa päästiin piipahtamaan kattokerroksen sviitissä. Maailman ainoan seitsemän tähden hotellin kuninkaallisen sviitin jälkeen se oli kieltämättä vähän vaisu, vaikka toki hieno olikin. Jotain siellä kuitenkin oli mikä voitti tuon överikrumeluurin sviittikilpailijansa, ja se oli parveke. Tai itseasiassa niitä oli kaksi. Siinä pystyikin halutessaan katselemaan joko merelle tai kaupunkiin päin. Ei huono!
Tässä hotellissa voi kuitenkin vierailla kuka tahansa, sillä se on nähtävyys jo itsessään, ja kätkee sisäänsä jopa oman ostoskeskuksen. Valikoima ei oo mitenkään älytön kaupungin muihin ostoskeskuksiin verrattuna, mutta sieltä löytyy kuitenkin jotain mitä kovin monessa muussa kauppakeskittymässä ei oo – nimittäin kultaharkkoautomaatti! Se tosin oli sen verran vaisu, että piti oikein pysähtyä erikseen katsomaan että oliko tuo nyt oikeasti se kauheasti hypetetty automaatti, kun se näytti jotenkin aika valjulta. Ja sentään oltiin Dubaissa!
Me piipahdettiin vierailun aikana syömässä hotellin yhteydessä sijaitsevassa Gordon Ramsayn Bread Street Kitchen -ravintolassa. Se oli aika loistava osoitus siitä, miten kansainvälinen kaupunki Dubai todellisuudessa on. Vaikka oltiin arabialaisista taruista muistuttavan hotellin sisällä, oli siellä telkkarista tutun brittikokin ravintola, jossa tarjoiltiin Beef Wellingtonia, minkä lisäksi pöydän päässä istui vielä hotellin markkinoinnista vastaava virolaismimmi. Lienee varmaan itsestään selvää, että tarjoilijoille oli ihan turha sanoa shukran.
Arkkitehtuurinsa puolesta Dubai on kyllä yksi mielenkiintoisimmista kaupungeista, missä oon päässyt vierailemaan. Juuri arabialainen rakennustapa ihastuttaa mua aivan valtavasti, ja siellä sitä on hyödynnetty tyylikkäällä ja modernilla tavalla. Tosin samalla kun ihastelin esimerkiksi juuri tuota vaaleanpunaista hotellia en voinu olla ihmettelemättä koko kaupungin överiyttä, mutta ehkä se kuuluu asiaan. Ehkä Dubaissa kuuluu olla jatkuvasti vähän kysymysmerkkinä.
Tää on todennäköisesti tästä setistä mun viimeinen Dubai-postaus, ja siitä syystä täytyy antaa vielä yks asiaan juuri kuulumaton vinkki, nimittäin tuliaisten suhteen. Pähkinäsekoitusten lisäksi yks parhaimpia herkkutuliaisia Dubaista oli mantelilla täytetyt ja suklaakuorrutetut taatelit eli choco datet, jotka oli älytöntä herkkua! Nappasi kaksi pakettia tuliaisiksi, ja ne hävis aika vauhdikasta kyytiä. Suosittelen siis nappaamaan niitä viimeistään Dubain lentoaseman tax freestä, jonka pähkinäosasto oli komein lentokentällä näkemäni.
Se siis Dubaista, katotaan milloin pääsen seuraavan kerran kirjoittelemaan arabimaista!
Eng: Atlantis the Palm hotel in Dubai is so beautiful, just look at these photos! I really love this kind of architecture, but I have to admit that I didn’t like that much of the interior.