Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

Azerbaidžan

Ihanaa syyskuuta kaverit! Nyt se lähtee, tykättiin siitä tai ei. Onneksi syksyn voi aloittaa omalla lempiaiheella ja siitä syystä jauhan tänään ruuasta. Siihen on myös toinen syy, nimittäin Instagram travel thursday, joka on laittanut mun vatsan kurnimaan koko päivän selatessani toinen toistaan herkullisemmilla ruokakuvilla varusteltuja postauksia milloin mistäkin päin maailmaa. Ei huono aihe!

Ajattelin lähestyä päivän teemaa Azerbaidžanin näkökulmasta, sillä toissareissun ruoka-asiat on vielä melko tuoreena mielessä. Kuten aina, me syötiin matkan aikana todella vähän ravintoloissa sillä todettiin löytävämme ne kaikkein herkullisimmat jutut sieltä  mistä paikallisetkin, eli ruokakaupoista, minne tuhlattiin ne vähän manaattimme, joita oltiin lentokentältä löytyneestä automaatista aamuyön tunteina nostettu heti lennon laskeutumisen jälkeen.

Ensimmäiset kosketukset azerilaiseen ruokaan saatiin tietysti ensimmäisenä aamuna, kun oli hotelliaamiaisen aika. Tarjolla oli vaikka mitä, ja paikalliseen tyyliin ilmeisesti hyvin tyypillisesti kuuluen buffan lisäksi aamiaiseen sisältyi myös mahdollisuus tilata ruokia listalta – luksus, josta joutui Suomessa maksamaan tavallisesti erikseen. Tarjolla oli aika paljon perinteisiä aamiaisjuttuja, mutta kausi näkyi ruokapöydällä selvästi. Oli päivittäin vaihtuva hedelmävalikoima, superherkullisia taateleita sekä saksanpähkinöitä. Matkan aikana opittiin myös, että paikallisiin aamiaisherkkuihin kuului myös tomaattimunakas ja mannapuuro, joista molemmat maistui aivan taivaallisen hyviltä.

Azerin ruoka-8 Azerin ruoka-7 Azerin ruoka-5 Azerin ruoka-10

Aamiaisten lisäksi oltiin aika pitkälle kauppojen tarjonnan varassa, ja sitä laatua riitti. Pienten kulmakauppojen suurissa eteisissä oli lähes kaikkialla valtavat hedelmäkaupat, joista pystyi ostamaan kauden herkkutuotteita aivan pilkkahintaan. Tarkkoja hintoja en enää muista, mutta en varmasti valehtele kovin paljoa, jos sanon esimerkiksi nektariinien ja viinirypäleiden olleen tuolloin kaudessa ja maksaneen kilolta noin 80 senttiä. Tuoreet taatelit maksoivat 60 senttiä kilolta, ja saksanpähkinät kuutisen euroa.

Hedelmien lisäksi meillä kului aika paljon maitotuotteita, ja ostettiinkin kaupasta melkein joka päivä paikallista Milla-merkin jogurttia (piti oikein lähettää kuvaterkut Pingviinimatkojen Millalle, kun ekan kerran löysin merkin jätskihyllyn kaupassa) ja riiputettua rahkan tyylistä maitotuotetta, joka oli tuttu myös Viron-matkoilta. Myös paahdetut auringonkukansiemenet oli osa jokapäiväistä hotellihuoneessa syötyä spurkuillallista.

Azerin ruoka-6 Azerin ruoka-9

Ravintolassa käytiin kerran, ja silloin syötiin aivan mainota munakoisotahnaa, jossa oli mun muassa persiljaa ja paprikaa. Vaikka en tavallisesti munakoisosta saati persiljasta välitä aivan alkuunkaan, oli tuo kombo aivan taivaallisen hyvä. Muu ruoka oli ehkä vähän mitäänsanomatonta, vaikka puljuna olikin Tripadvisorissa maasta taivaaseen ja takaisin kehuttu Firuze-ravintola.

Tämän verran me päästiin matkan aikana tutustumaan azerilaiseen keittiöön. Se painottuu todella paljon leipään, mikä vähän hillitsi kiinnostusta sillä noh, leipä on aina leipää, riippumatta minne menee. Siispä keskityttiinkin nauttimaan enemmän kauden kasviksista ja se kannatti, sillä en kyllä muista oonko koskaan syönyt niin hyviä hedelmiä!

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus. Suomessa sitä vetävät RIMMA+LAURA-matkablogin kaksikko sekä Travellover-Annika ja Muru Mou -blogin Terhi. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @inkakha.

1.9.2016 10 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Azerbaidžanin reissun ollessa edessä yritin kaivaa kohteesta netin syövereistä mahdollisimman paljon ajankohtaista tietoa, mutta Suomeksi sitä oli melko mahdotonta löytää. Se on tietty ihan ymmärrettävää, sillä formuloista huolimatta maa ei oo edes suomalaisten suosikkikohteiden top 50 -listalla, säkällä ehkä 250 suosituimman kohteen joukossa. Jos kuitenkin siellä lukijoiden joukossa joku harkitsee matkaa Azerbaidžaniin, on tässä tietopaketti just sua varten.

Buukattiin lennot muutamaa kuukautta ennen matkaa heinäkuulle, ja saatiin Ukraine International Airlinesin lennot ihan hyvillä vaihdoilla noin 250 eurolla per naama. Meidän reissu sijoittui noin kuukausi Bakun ensimmäisten F1-kisojen jälkeen, joten en osaa arvioida millaisen hintapiikin formulakisat tuovat lentolippuihin.

Lentolippujen ostamisen jälkeen meille valkeni Azerbaidžanin olevan yks niitä harvoja kohteita jonne myös suomalaismatkustajalla on oltava viisumi. Kirjoitin perinpohjaisesti viisumiprosessista tässä postauksessa, joten speksit voi käydä tsekkaamassa sieltä.

Azerbaidzan-2 Azerbaidzan-6 Azerbaidzan-9 Azerbaidzan-11 Azerbaidzan-22 Azerbaidzan-21

Jahkailtiin majoituksen kanssa melko pitkään siitäkin huolimatta että reissu sijoittui kesäsesongille, mutta se ei rokottanut ainakaan tuntuvasti reissubudjettia. Varattiin ensimmäinen majoitus hyvissä ajoin viisumin vuoksi, sillä saatiin ekasta hotellista myös kutsu joka mahdollisti viisumin, mutta kaks muuta taidettiin buukata vasta paria viikkoa ennen reissua. Majapaikkoja oli tarjolla ihan mukavasti, ja hintataso oli melko edullinen, tosin hotellien taso oli melko matala.

Azerbaidzan Azerbaidzan-12 Azerbaidzan-13

Bakun lentoasema on melko uusi ja moderni, missä reissaajaa on vastassa kiiltävät marmorilattiat ja toimiva ilmainen Wi-Fi. Meidän lento oli perillä puolenyön aikaan, eikä ainakaan silloin tarvinnut juurikaan jonotella maahantulotarkastuksessa vaan päästiin aika nopeasti kentällä eteenpäin.

Bakun lentoasemalta on bussiyhteys keskustaan, mutta se ei kulje enää keskiyön jälkeen. Bussi oli siis meidän kohdalla poissuljettu vaihtoehto, ja kun tuohon aikaan kentän huudeilla ei ollut meidän tuurilla yhtään Uber-kuskia, piti turvautua taksiin. Netin keskustelupalstoilla suositeltiin violetteja takseja luotettavina, joten pitkällisen hintaneuvottelun jälkeen saatiin brittitakseja muistuttavan violetin auton kuskin kanssa sovittua hinta matkasta ja hypättiin kyytiin. Matka keskustan kaukaisimmalla laidalla sijaitsevaan hotelliin maksoi 30 manaattia eli noin 18 euroa. Paluumatkalle saatiin keskustasta Uber, ja aamukolmen ajankohdasta huolimatta kyyti maksoi vaan 11 manaattia eli reilut kuusi euroa. Vaikka en käyttäisi Suomessa Uberia, oli se tuolla pimeiden taksien kohteessa aivan loistava.

Ei onnistuttu nostamaan Azerin manaatteja etukäteen Suomessa, ja hankittiin valuutta vasta paikan päällä. Nostettiin taksia varten rahat jo lentokentällä, missä oli ihan mukavasti automaatteja. 200 manaattia eli noin 120 euroa riitti aika hyvin meidän reilun viikon mittaiselle matkalle käteisvarannoksi.

Tuosta voikin päätellä Azerbaidžanin hintatason olevan melko matala. Riippuu toki siitä missä rahansa kuluttaa, mutta pienelläkin budjetilla on helppo selvitä, ja vähän suuremmalla saa jo luksusta. Me syötiin pääasiassa kaupasta ostettuja ruokia, sillä hotelliaamiaisilla pärjäsi melko pitkälle joten hedelmät, jugut ja muut riitti loppupäivästä aivan hyvin. Esimerkiksi yhdelle illalle ostetut eväkset maksoivat meiltä kahdelta viitisen manaattia eli kolme euroa. Kaupungin ykköskaturuoka oli döner mitä myytiin joka toisessa kadunkulmassa yhden manaatin eli 60 sentin hintaan. Kokonaisen grillatun kanan olis saanu kolmella eurolla, ja kasviskauppojen valikoiman edessä meni hetkessä sormi suuhun, sillä tarjontaa riitti.

Azerbaidzan-3 Azerbaidzan-7 Azerbaidzan-14 Azerbaidzan-15 Azerbaidzan-8 Azerbaidzan-23 Azerbaidzan-20 Azerbaidzan-24

Käytiin myös kerran ravintolassa, kun vallattiin Tripadvisorin Bakun-ykkösiin kuuluva Firuze lounaspaikaksi. Kaks ruokalajia maksoi kahdelta noin 20 euroa, minkä jälkeen päätettiin pitäytyä kauppojen tai katukioskien antimissa.

Kulkeminen onnistui Bakussa mainiosti jalan, sillä kaupungissa on melko niukasti nähtävyyksiä, ja kaikki niistä sijaitsee laiskankin kävelymatkan päässä toisistaan. Välillä kuumuus kuitenkin kävi niin kovaksi että oli pakko luottaa julkisiin, jolloin meidän valinta oli metro (jossa ei kuitenkaan ollut ilmastointia). Kaupungissa kuljetaan Bakukart-korteilla, joihin ladataan arvoa. Kortteja voi ostaa ainakin metroasemien automaateista, mutta esimerkiksi uusissa busseissa niitä saati bussilippuja ei myydä, vaan kortti tulee ostaa (12 senttiä) ja ladata etukäteen. Julkisilla liikkuminen on Bakussa melko halpaa lystiä, sillä yks matka maksaa 12 senttiä.

Me myös matkustettiin Bakun ulkopuolelle, kun vierailtiin vuoristossa. Noin kolmen tunnin mittainen bussimatka Bakusta Qusariin ei ollut ehkä mukavuudessa edes Onnibussin tasoa, mutta tarjosi luotettavan ja melko turvallisen kyydin sekä taatusti autenttisen elämyksen 2,5 eurolla.

Auton vuokraaminen sen sijaan oli yhtä kallista kuin kaikkialla muuallakin. Me otettiin Hertziltä halvimman hintaluokan auto yhdeksi päiväksi, jolloin se maksoi lisävakuutuksineen lähemmäs 70 euroa ja bensat päälle. Lopulta auton vuokraaminen oli ehkä jopa turhaa sillä tiet oli aika huonossa kunnossa, joten suosittelen miettimään kaks kertaa sen kannattavuutta.

Azerbaidzan-29 Azerbaidzan-28 Azerbaidzan-27 Azerbaidzan-26 Azerbaidzan-16 Azerbaidzan-25 Azerbaidzan-4 Azerbaidzan-5

Ennen reissua stressasin pukeutumisen suhteen aika kovasti, ja syletti aika paljon pakata mukaan pitkiä lahkeita kun sääennuste lupaili 30 astetta. Muslimikohteeseen oli kuitenkin viisaammat neuvoneet pukeutumaan konservatiivisesti, joten jätin suosiolla shortsit ja minarit kotiin. Myös miesten suositeltiin pukeutuvan pitkälahkeisiin housuihin.

Ja olihan se farkuissa melko tukalaa, kun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli se 35 astetta. Monet paikalliset kimulitkin pukeutuivat minimittoihin, joten olisin aivan mainiosti voinut varautua reissuun lyhyillä kesämekoilla. Katukuvassa yhtä lailla näkyneet abaijoihin sonnustautuneet naiset olis ehkä antaneet vähän pahaa silmää, mutta eipähän olis tarvinnut hikoilla. Miehet sen sijaan ei tuntuneet käyttävän shortseja, joten varustautuminen meni niiltä osin nappiin.

Muutamia muslimimummoja lukuun ottamatta paikallisuskonto ei juuri näkynyt matkailijalle. Bongattiin pari moskeijaa (minareetit ei soineet kertaakaan) ja pystyttiin syömään aamiaisella kaikkea, joten mitään eksotiikkalisää se ei tuohon kohteeseen tuonut.

Eiköhän näillä eväillä pääse ainakin alkuun, ja vastaan tietty enemmän kuin mielelläni jos Azerbaidžaniin liittyen tulee jotain kysyttävää!

25.8.2016 8 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Luontokohteiden löytäminen Azerbaidžanista on melko yksinkertaista, sillä Kaukasian vuoristoalue luikertelee komeasti myös Azerin puolelle, ja siellä riittää nähtävää. Toinen juttu on kuitenkin vuoristokohteisiin pääseminen, sillä ilman opasta ja kuskia se vaatii vähän sumplimista.

Maaseutu- ja vuoristokohteissa vierailu on matkailijalle yllättävän hankalaa. Meidän ensimmäinen kohdesuunnitelma oli pieni vuoristokylä Khinalug, mutta se kariutui melko mahdottomilta vaikuttaneisiin bussiyhteyksiin ja epävarmaan majoitukseen. Toiseksi vaihtoehdoksi nousi Shahdag, joka sekin näytti kuvien perusteella lähes Khinalugin veroiselta, mutta minne oli huomattavasti paremmat kulkuyhteydet, ja myös varma majapaikka.

Me ei haluttu vuokrata vuoristoetapeille autoa, mistä syystä oltiin bussien ja taksien varassa. Shahdagiin päästäksemme matkustettiin ensin muutaman tunnin mittainen bussimatka täpötäydessä minibussissa Bakusta Qusariin, missä tehtiin turistien alkeellinen erhe ja hypättiin bussissa meitä lähestyneen Edgarin suosittelemaan taksiin. Ihmetys alkoi viimeistään siinä vaiheessa kun mies hyppäsi auton etupenkille, mutta ei onneksi ollut mukana kuin lyhyen matkaa. Siinä vaiheessa kun kaveri painui hiiteen pummittuaan meiltä kyydin, jatkettiin venäläiskuskin vanhan ja rämisevän Ladan kyydissä matkaa kohti vuoristoa. Tiedettiin suunnilleen mikä oli hyvä hinta kyydistä ja superedullisen diilin saatuamme tajuttiin jossain vaiheessa istuvamme pimeässä taksissa. Auto oli parkkeerattu bussiasemalle nätisti virallisten taksien viereen, joten taksi-kyltin tsekkaaminen katolta jäi epähuomiossa välistä. Päästiin kuitenkin yhtenä kappaleena perille.

Shahdag-14 Shahdag-15 Shahdag-13 Shahdag-5

Ja se perillä oli Shahdagin vuoristossa sijaitseva Shahdag mountain resort, joka tais olla toinen meidän koskaan buukkaama viiden tähden hotelli. Matkan majoituksia varatessa munt nimittäin valtasi joku todellinen mielenhäiriö ja tuhlausvimma, sillä sen sijaan että olisin buukannut piheyspäissäni kaikki alueen halvimmat majapaikat, varasin muun muassa tämän vaatimattoman viiden tähden majapaikan. Tosin ihan minibudjetille sopivaan hintaan, sillä saatiin varattua se 60 eurolla yö, eli ei huono!

Kun lopulta saavuttiin sillä puksuttavalla, vanhalla ja melko kämäsellä ladalla meidän viiden tähden majapaikan eteen, oli lomafiilis aika korkealla. Valtavassa hotellissa tunnelma oli tosi rauhallinen, sillä asiakkaita oli vaan kourallinen vaikka tilaa oli jos kuinka paljon. Suosituin sesonkiaika on selvästi talvella, sillä alueella sijaitsee myös laskettelukeskus. Nopea sisäänkirjautuminen ja kohti kolmatta kerrosta, jossa sijaitsi meidän hotellihuone. Yllärinä partsilla tervehti aika siisti näkymä!

Shahdag-3 Shahdag-2 Shahdag Shahdag-4 Shahdag-8

Meidän huone oli ihan perushuone, mutta meillä kävi tuuri sillä parvekkeelta avautui aivan mahtava vuoristonäkymä! Aamuisin maisema oli sumun peitossa, mutta näkymä hälveni puoleen päivään mennessä, ja illalla saatiinkin nauttia aika mahtavan kirkkaasta kelistä. Harmillisesti aurinko laski just hotellin toiselle puolelle, mutta se ei meitä kuitenkaan haitannut. Ei näiden maisemien äärellä tule mielen viereenkään valittaa.

Koska oltiin lomalla, noiden päivien ohjelma sisälsi lähinnä lyhyitä hulppean hotelliaamiaisen jälkeisiä lyhyitä vaelluksia vuoristossa, leppoisia treenejä hotellin kuntosalilla, liluttelua hotellin kylpylässä sekä tietysti rentoilua hotellihuoneessa. Siihen kaikkeen tuo majapaikka oli jokseenkin täydellinen, sillä vaikka rantaa ei ollu lähimainkaan, päästiin siitä huolimatta virittäytymään ihan mukavasti kesälomafiilikseen. Muita vieraita oli sen verran vähän, että saatiin treenata salilla käytännössä joka kerta keskenämme, eikä altaallakaan ollut paria hassua uimaria meidän lisäksi ketään.

Meidän varaukseen kuului vaan aamiainen, ja vaikka hotellissa oli useita ravintoloita päätettiin me tietty nuukailijoina ottaa mukaan omat eväät. Ostettiin Bakusta ihan kunnolla ruokaa vierailua varten, ja vähän meinas naurattaa siinä vaiheessa kun hengailtiin kyplytakit päällä viiden tähden hotellihuoneessa vetämässä kylmiä papuja suoraan purkista. :D Todellista lomaglamouria parhaimmillaan, mutta täytyy sanoa että ei oo pavut koskaan vielä maistuneet niin hyviltä, mutta aika harvoin edessä onkaan noin komeita näkymiä.

Shahdag-9 Shahdag-10 Shahdag-6 Shahdag-7 Shahdag-11 Shahdag-12

Oltiin Shahdagissa kolme päivää, ja se oli tuohon väliin just riittävän pitkä aika löhötä hotellilla. Viis tähteä oli oikein mainio juttu, mutta eipä se ehkä kuitenkaan oo mikään syy mulle matkustaa johonkin kohteeseen tai vaihtoehtoisesti maksaa hulluna ekstraa. Tuo 60 euroa yöltä oli oikein soppeli. :)

Miltä majapaikka vaikuttaa sun silmiin?

21.8.2016 8 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Huhhei, miten upeita maisemia nähtiin Azerbaidžanissa! Perinteisten vehreiden vuoristojen lisäksi päästiin ihastelemaan myös jotain ihan muuta, kun otettiin Bakusta auto alle ja suunnattiin 80 kilometrin päässä maan pääkaupungista sijaitsevien hattaravuorien luo.

Candy cane -vuoret herätti mun huomion instagramin kuvatulvassa, ja samalla oli selvää että sinne oli päästävä. Me vuokrattiin auto yhdeksi päiväksi että nähtäisiin vähän Bakun ulkopuolista maisemaa, ja tämä siellä odotti. Kyllä kannatti, vaikka ajaminen Azerbeidžanissa on kaukana rennosta ja leppoistasta suhailusta.

Azerissa värikkäitä hattaravuoria sijaitsee kahdessa paikassa: Khizissä missä me käytiin ja vähän kauempana Bakusta Siyazan alueella. Khiziin oli aika helppo päästä, sillä tiet oli melko hyväkuntoisia ainakin maan yleiseen tasoon nähtynä ja vuorten luoksen pääsi melko vaivattomasti.

Kun ennen reissua tutkiskelin maan tärkeimpiä nähtävyyksiä ja sitä kaikkea siistiä mitä Azerit matkailijoille tarjoaa, tuli vastaan aika vähän juttuja. Tärkeimpinä nähtävyyksinä poimin lopulta nämä hattaravuoret, ja niiden lisäksi löytyi vaan kaks juttua. Tämä oli siis mulle ainakin yksi maan kolmesta tärkeimmästä nähtävyydestä. Siitä huolimatta hattaravuoria varten ei oltu pystytetty yhden ainoata tienviittaa tai kylttiä. Ajettiin vaan kapeaa tietä pitkin ja yhtäkkiä ympärillä oli aikamoinen väriloisto, kun saavuttiin hattaravuorten ympärille.

Candy cane mountains Candy cane mountains-4 Candy cane mountains-14 Candy cane mountains-2 Candy cane mountains-5 Candy cane mountains-3 Candy cane mountains-6

Laitettiin auto parkkiin ja meikä kirmas kohti näkymiä. Mitä lähemmäs meni sitä huonommin värit erottui, joten tätä maisemaa oli parasta ihastella etäältä. En kuitenkaan voinut vastustaa työntämästä nokkaa vaan parin sentin päähän värikkäästä mullasta, sillä olihan tuo nyt aika erikoista.

Vuorten väri johtuu siitä, että pohjavesi on hapettanut maaperässä olevan raudan, ja vuorten väri tulee siis käytännössä ruosteesta. Siltä se kyllä näyttääkin.

Candy cane mountains-8 Candy cane mountains-11 Candy cane mountains-10 Candy cane mountains-13 Candy cane mountains-9 Candy cane mountains-15 Candy cane mountains-16

Kaikeasta väriloistosta ja hienoudesta huolimatta tämä kohde oli aika nopeasti nähty, ja lähettiin ehkä puolen tunnin ihmettelyn jälkeen takas kohti Bakua. Olihan nää makeita, mutta Azerbaidžanilla on aika paljon opittavaa siitä, miten matkailijoita saatais houkuteltua alueelle lisempää. Tai edes ottaa hyöty irti niistä, jotka maassa vierailevat.

Esimerkiksi tämän nähtäyyden äärellä ei ollu edes parkkipaikkoja – tai no yks, mutta sekin oli tien viereen rakennettua museota varten. Tietenkin suomalaisittain oli  mukavaa ettei valtava turrejoukko ollut pilaamassa näkymiä, mutta kieltämättä tätä kohdetta vois hyödyntää aika paljon enemmän.

Mutta eipä se meitä estänyt, ja ei toivottavasti suakaan jos joskus vierailet Azerissa, sillä kyllähän nää kannattaa omin silmin nähdä!

18.8.2016 6 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest