Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

Espanja

Meidän Katalonian-reissun majapaikka sijaitsi noin tunnin ajomatkan päässä Barcelonasta, joten oli itsestään selvää, että sinne oli päästävä. Mun aikaisemmat kokemukset kaupungin suhteen rajoittuivat vuoden 2012 yksin tehdylle kaupunkimatkalle, joten oli jo hyvinkin aika verestää muistoja. Kaupunki oli jäänyt mieleen superromanttisena kohteena, mihin halusin ehdottomasti vielä palata Karimin kanssa. Noh, nyt oli sen aika, ja kaiken hyvän päälle sain mukaan vielä viis muuta reissukaveria!

Kaupunkireissut isolla jengillä on aina vähän ongelmallisia. Karim on todennut viimeistään vuoden 2013 road tripin jälkeen neljän ihmisen olevan ehdoton maksimi yhteen porukkaan kaupunkilomalla, sillä muutoin vallataan koko katu eikä jokaisen poukkoillessa eri suuntiin hommasta tule juuri mitään. Barcelonasta saatiin siis nauttia seitsemän ihmisen poukkoilusta ja hienosti meni, sillä kaikki nähtiin mitä pitikin eikä kukaan menny hukkaan.

Meidän porukasta minä olin ainoa, joka oli käynyt Barcelonassa mutta vuoden 2012 kaupunkilomasta ei rehellisyyden nimissä ollut ihan hirveän paljon mielen päällä enää tässä vaiheessa. Muistin Sagrada Familian, Parc Güellin, Passeig de Gracian ja sen, että tammikuussa oli yhtenä päivänä 17 astetta ja auringonpaistetta. Ei siis varsinaisesti ihan mitään hyödyllistä.

Aikamme suurkaupungin tarjontaa pähkäiltyämme päätettiin, että päivän aikana pitää nähdä ainakin Sagrada Familia ja Parc Güell. Otettiin ensimmäiseksi suunnaksi kirkko, mutta sitä ennen auto piti saada johonkin parkkiin. Oletus oli että katuparkin löytäminen on liian haastavaa, joten päädyttiin lopulta viemään auto Barcelona Nord -bussiaseman parkkihalliin. Se oli ihan hyvä idea, sillä parkkihalli sijaitsi reilun kilometrin päässä Sagrada Familiasta. Jaksettiin siis hyvin kävellä kirkolle, ja samalla päästiin haistelemaan kaupunkitunnelmia.

Sagrada Familialta hypättiin metroon, jolla suihkaistiin Parc Güelliin. Gaudín suunnittelema puistoalue sijaitsee reilun kahden kilometrin päässä kirkolta, mutta koska mukana oli myös heikompisaattoisia, päätettiin ehdottomasti suunnata kirkolle jotenkin muuten kuin jalan. Päästiin metrolla melko lähelle, ja pienen kahvilapitstopin jälkeen jaksettiin kivuta kukkulan laelle, missä puisto sijaitsee.

Paljon oli muuttunut kuudessa vuodessa! Ite puisto oli tietysti entisensä, mutta olin aika järkyttynyt siitä, miten näköalaterasseille pääsystä oli alettu rahastaa. Vajaa kymppi siitä että pääsi hetkeksi ennalta varatussa aikaslotissa ottamaan halutut turrekuvat tuntui suorastaan ryöstöltä varsinkin, kun sama rahastus toistui molemmissa ykköspaikoissa. Onneksi näkymät oli tullut tallennettua jo aiemmalla reissulla!

Muutoin puisto oli ihan yhtä huikea elämys kuin aikaisemmallakin kerralla, ja vaikka nytkin matkailijoita oli aika paljon, vaikka ei tietenkään mitään verrattuna kesäkuukausiin, sai puistossa nautiskella paikoitellen melkeen omissa oloissaankin.

Puiston jälkeen oltiin kaikki aika kypsää kauraa ja valmiita kotimatkalle. Paluu autolle sujui melko näppärästi, sillä puolet porukasta hyppäsi taksiin Parc Güellissä ja suuntasi parkkihalliin, kun me loput päätettiin kävellä niin pitkälle kuin ehdittäisiin, ennen kuin autokööristä ensimmäinen ehtisi tulla meitä hakemaan. Näin saatiin vähän nähdä myös katukuvaa kaikessa rauhassa!

Tuon yhden päivän perusteella Barcelonasta ei välittynyt mitenkään ruusuinen kuva, mutta onneksi aiempi kokemus osoitti kaupungin olevan maineensa veroinen. Ja tältäkin reissulta jäi kivoja fiiliksiä, erityisesti puistosta, mutta siitäkään huolimatta kukaan ei matkan loppupään haastatteluissa nostanut Barcelonaa reissun suosikkihetkien joukkoon.

28.10.2018 0 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kun lähtee lomalle aivan takki auki, voi löytää ihan huikeita paikkoja. Se todettiin Espanjan-seikkailulla, missä oltiin aivan avoimia kaikille ehdotuksille, sillä parempiakaan ei ollut tarjolla. Aivan ekana reissupäivänä Karimin porukan ollessa kuumailmapalloretkellä ajoivat he kohti ”sormivuoria”, jotka kuulemma näytti aivan mahtavilta. Myöhemmin paljastui että kyseinen kohde oli Montserrat, ja kuumailmapallokuskikin oli ehdottomasti suosittellut paikkaa, eli sinne piti tietysti päästä.

Otettiin suunta kohti Montserratia reissun puolivälissä, ja oltiin valmiita mahtaviin maisemiin. Montserratissa sijaitsee näyttävä benediktiiniläisluostari, joka on rakennettu vuoden syleilyyn jo 1000-luvulla. Luostari on jo itsessään tosi kiinnostava ja suosittu nähtävyys, mutta näkemistä riittää myös sen ympärillä.

Maisemien ilotulitus alkoi jo monta kymmentä kilometriä ennen Montserratia, kun ne kuuluisat sormivuoret tuli näkyviin. Aivan yhtäkkiä mutkan takaa paljastui vuoristomaisema, joka sai koko autollisen hetkessä hiljaiseksi. Montserrat sijaitsee 1 236 metrissä, joten kivuttiin jatkuvasti yhä ylemmäs. Jossain vaiheessa huomattiin olevamme pilvien yläpuolella. Se tuntui melko hurjalta, ja takasi sairaan hienot maisemat.

Reitin viimeiset kilometrit ajetaan mutkittelevaa vuoristotietä, jonka vierestä olisi takuulla avautunut aika huikeat maisemat, ellei näkymä olisi ollut ihan täysin pilvessä. Sumu oli paikoitellen niin tiheää, että eteneminen piti hiljentää melkein kävelyvauhdiksi, kun eteenpäin ei uskaltanut sen kovempaa mennä. Lopulta päästiin kuitenkin perille Montserratiin.

Ajettiin autolla perille saakka, mutta luostarille olis päässyt myös funikulaarilla tai köysiradalla. Pohdittiin niitäkin vaihtoehtoja hetken, sillä olishan ne ollut mielettömiä elämyksiä, mutta todettiin kuitenkin lopulta, että isossa jengissä oli niin paljon edullisempaa pyrähtää autolla perille saakka, että se sai olla meidän valinta. Asiaa puolsi myös aivan luostarin ympärille rakennettu iso parkkipaikka, mistä takuulla löytyi pysäköintitilaa lokakuussa.

Mää haaveilin kovasti pienestä vaellusreissusta Montserratissa, mutta se jäi lopulta haaveeksi. Olin googletellut reittiä, joka veisi vuoristoon, mutta juuri muita näyttäviä maisemia on etukäteen etsiessä löytänyt, eikä paikan päällä ollut sitten lopulta mitään opasteita mihinkään suuntaan.

Se harmitti vähän mutta ei mitenkään loputtomasti, sillä se kaikkein komein maisema, minkä äärelle olin ajatellut pääseväni vain vaativan vaelluksen jälkeen, olin lopulta Montserratin parkkipaikan vieressä. Näkymä oli aivan yhtä vaikuttava, vaikka sen eteen ei joutunutkaan näkemään hirveästi töitä.

Vähän käytiin kuitenkin kiertelemässä maisemapaikoilla silloin, kun muut jonotti kirkossa, joten edes vähän päästiin maistelemaan Montserratin maisemia. Vaeltamaan en sinne toista kertaa erehtyisi lähtemään, mutta kyllä nämä näkymät palkitsi aika monta kertaa päivän ajoseikkailut, jotka nekin tosin oli maisemien vuoksi aika eeppiset.

Parasta oli tietysti se, että koko paikasta ei ollut mitään tietoa ennen reissua, ja noin siisti kohde löytyi paikan päällä tutukiskelemalla. Ehkä mun sisäinen suunnittelijahirmuni on kohta aika todeta, että aina ei oo pakko plänäillä ihan hirveästi.

20.10.2018 2 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Perheloma Espanjassa

Kirjoittanut Inka

Lokakuinen lomareissu Espanjaan oli kuningasidea, joka syntyi viime vuoden toukokuun Kroatian-retken inspiroimana. Viikko perheiden kesken uima-altaalla varustellussa huvilassa jossain Etelä-Euroopan auringon alla on elämys, josta saa nyt luvan tulla perinne, heti kahden kerran perusteella.

Reissuun lähdettiin toissa viikon sunnuntaina, heti Finnish Travel Galan jälkeisen kuumehourepäivän jälkeen minimaalisten ennakkovalmistelujen turvin, sillä ei oltu muuta kuin ostettu lennot sekä varattu majoitus ja autot. Muut ideat ja suunnitelmat syntyisi matkan aikana ja jos ei, viihtyisi asunnollakin ihan varmasti vaikka kokonaisen viikon.

Majapaikkana meillä oli Tarragonan pohjoispuolella, Els Boscosin pienessä kylässä viinialueella sijaitseva Airbnb-vuokra-asunto. Se oli toiminut aikaisemmin perheen suurena kotina, mutta vanhempien kuoltua aikuiset lapset vuokraavat sitä nyttemmin reissaajille.

Asunnossa oli neljä makuuhuonetta, tilava olohuonemainen yläkerta, keittiö ja ruokasali, olohuone, kaksi kylppäriä ja suurehko piha. Meidän seitsenhenkiselle porukalle asunto sopi tosi mainiosti. Se oli selvästi vaatimattomampi kuin viime vuoden reissun hulppea vuoristohuvila, mutta niin oli budjettikin pienemmän reissuporukan myötä. Ja ei sillä, viihdyttiin asunnossa enemmän kuin hyvin, mutta odotukset taisi itse kullakin olla aika kovasti muotoutuneet aiemman kokemuksen perusteella.

Viikon reissu hujahti hetkessä, ja kaikki taisi olla aika lailla yhtä mieltä siitä, että oli tosi vaikea uskoa reissun kuluneen niin nopeasti. Alkuloma meni mun osalta täysin harakoille, sillä makasin kuumeessa ensimmäiset reissupäivät, ja senkin jälkeen jaksoin vain vaivoin tehdä yhtään mitään vähänkään vaativaa. Kun sitten viimein tervehdyin, alkoi lomareissu olla jo ehtoopuolella.

Viikossa ehtii kuitenkin vaikka mitä, ja vaikka löhöiltiinkin asunnolla aivan riittävästi, jäi aikaa moneen. Osa porukasta aloitti reissun tekemällä kuumailmapalloretken heti ekan matkapäivän aamuksi! Sen lisäksi käytiin tietysti seikkailemassa Barcelonassa, katselemassa maisemia Montserratissa ja nautittiin rantaelämästä sekä tietysti ympärillä sijaitsevista viinitiloista. Kuten aiemminkin, parasta oli kokoontua porukalla iltaisin saman pöydän äärelle syömään ja tunnelmoimaan päivän tapahtumia.

Ja mikä parasta, päästiin nauttimaan auringosta! Lähtiissä oli sekä Oulussa että Helsingissäkin hummailtu lähellä nollaa, joten Espanjan aurinko, kun se lopulta sitten lämmitti meitäkin, oli enemmän kuin odotettu. Reissun alkupuolisko hytistiin 15 asteen lämmössä, mutta loppumatkasta nautittiin jo komeasti hellelukemista, mikä tuntui mahtavalta. Sitä oltiin odotettu!

Seuraavastakin reissusta puhuttiin, ja kaavailtiin sitä taas viime vuoden tavoin keväälle. Pääajatus on tehdä nää perhematkat kaikkein suosituimman sesongin ulkopuolella eli keväällä tai syksyllä, mutta syksyn tuntu oli vähän liian selvästi aistittavissa nyt Kataloniassa, kun esimerkiksi ensimmäisinä päivinä lämmintä oli hätäisesti 15 astetta ja kaikki riensi kilpaa shoppailemaan neuleita. Viime vuoden reissu taas toimi ihan täydellisenä varaslähtönä kesään, mitä ehkä kuitenkin osaa arvostaa pitkän talven jälkeen aivan omalla tavalla.

Eli toivotaan, että seuraava reissu odottelis jo ensi keväänä! Sen mää ainakin huomasin nyt, että ero seitsemän ja 12 hengen reissuporukassa on valtava, ja ite ainaki matkustaisin mieluummin isommalla porukalla. Käytännön asioista vastuu jakautuu silloin isommalle jengille, mikä helpottaa just siivous- ja ruoanlaittohommissa, sillä ne erityisesti tuntui nyt kasautuvan hieman epätasaisesti. Myös kuskeja löytyy silloin paremmin, ja nyt esimerkiksi jouduttiin suunnilleen vetämään pitkää tikkua, kun porukassa oli niin vähän halukkaita kuskeja.

Mahtavaa oli kuitenkin huomata, että kaikki toimi vähintään hyvin, ja homma pelitti niin, että jokainen pääsi vuorollaan ottamaan iisisti.

Viikon lopputulema oli kuitenkin se, että reissu oli onnistunut ja mieleenpainuva, ja oli ihan mahtava päästä kokemaan siistejä juttuja oman perheen kanssa. Tietysti vähän (eli paljon) harmitti se, ettei mun veli päässyt vaimonsa ja poikansa kanssa mukaan, joten vähän oli semmoinen olo koko ajan että jotain puuttui joukosta, kun taas aiemmalla reissulla missä oltiin kaikki, ei tarvinnut lainkaan miettiä kotimaan menoja. Siitä huolimatta nautittiin varmasti koko jengi lomasta tosi kovasti!

Seuraavasta lomasta ei oo tällä hetkellä tietoakaan, mutta onneksi kalenteri on syksyn osalta reissuja täynnä. Näillä aurinkohuuruilla vedetään seuraavat kuukaudet!

17.10.2018 2 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

No niin, nyt ollaan taas kunnolla ruoka-asian äärellä, mutta vähän eri tunnelmissa kuin aikaisemmassa, ruokaa käsittelevässä postauksessa. Vellon välillä vähän liikaakin omien ruokavammojen kanssa, ja keskittyminen menee aika pitkälti siihen mitä en syö sen sijaan, että keskittyisin oikeasti nauttimaan monista jutuista ja olemaan ylpeä siitä, miten kaikkiruokainen lopulta oon. Sehän on lopulta kuitenkin totta. Vaikka oonkin nirso muutamien juttujen suhteen, ei se tarkoita oikeastaan mitään. Jätän vaan jotku jutut syömättä, ja yritän hoitaa asian niin, ettei kukaan loukkaannu tai joudu näkemään sen vuoksi ylimääräistä vaivaa.

Mun hell no -lista on lopulta melko lyhyt, sillä siihen kuuluu vaan sianliha, äyriäiset ja sienet. Tadaa, ei kovin vaikeaa! Tarvittaessa oon jopa valmis joustamaan niin, että jos lautasella on äyriäisiä tai sieniä, voin sysätä ne sivuun ja syödä muut jutut, joten loppujen lopuksi oon ehdoton ainoastaan sianlihan kanssa. Siinähän ei oikeastaan oo mitään erikoista nirsoutta, sillä suurimmalla osalla ihmisistä (ainakin suomalaisista) on ainakin yksi asia, jonka syömisestä he kieltäytyvät kokonaan, ja mulla se on sianliha.

Mutta palataan sitten siihen itse asiaan eli ruokaan, ja nimenomaan espanjalaiseen ruokaan! Se on ollut mulle pitkään asia, joka on nostattanut kylmiä väreitä jo pelkästä ajatuksestakin. Ensimmäinen mielikuva espanjalaisesta keittiöstä tuo mieleen ilmakuivatun kinkun, makkarat ja äyriäispaellan sekä kaikki muut äyriäisruoat: mustekalarenkaat, simpukat ja muut. Aika vähän siis asioita, joita olisin valmis suuhuni laittamaan. Tämä Espanjan-matka avasi kuitenkin silmät aivan uudella tavalla, sillä söin tosi monia uusia espanjalaisia herkkuja, jotka oli aivan taivaallisia!

Toki on totta että erityisesti rannikolla sika ja äyriäiset on tosi vahvassa roolissa, mutta onneksi keittiöön kuuluu niin paljon muitakin makuja. Benidormin-työmatkalla ehdottomiksi ykkösiksi nousivat tapaspaikassa herkuteltu vuohenjuusto-omena-hunaja-annos, aivan Benidormin rannalla sijaitsevassa ravintolassa tarjottu kasvispaella sekä pienessä kulmakuppilassa syöty paistettu artisokka. Nam, nam ja nam!

Siinä missä valmistauduin tälle reissulle kauhunsekaisin tuntein miettien, mitä kaikkea kauheuksia nokan eteen tulevina päivinä tuleekaan, olin tosi positiivisesti yllättynyt, kun pääsin maistelemaan monia superhyviä herkkuja.

Viime vuosina mun suhtautuminen ruokamatkailuun on muuttunut tosi paljon, ja ruoalla on ollut kerta kerralta pienempi merkitys. Tuntuu hullulta muistella esimerkiksi jenkkireissuja, kun kuolasin hampurilaiskuvia kuukausitolkulla ennen lomaa ja näin suunnilleen joka toinen yö unia Las Vegasin buffeteista. Vuosien aikana ruoka on jäänyt jollain tavalla reissuilla ihan paitsioon, vaikka kotona se on aina ollut tosi isossa roolissa – ja on edelleen. Jotenkin nautiskelusta on tullut toissijaista reissuissa, mikä tuntuu ihan älyttömältä siinä mielessä, että ravintoloiden hinnat on yleensä ulkomailla huomattavasti kotimaata edullisemmat ja tarjonta huomattavasti monipuolisempaa.

Ehkä tässä on taas oppimisen paikka ja aika alkaa panostaa aiempaa enemmän ruokamatkailuun, sillä mikä olis ruokaa parempi tapa sukeltaa pintaa syvemmälle paikalliskulttuuriin? Espanjan reissu osoitti ainakin sen, että ainakaan mun ruokavammat ei oo tälle esteenä, joten nyt täytynee alkaa aktiivisesti muuttaa omia matkailutottumuksia takaisin kohti ruokafiilistelyä. Miten sen voi ees hukata vuosien varrella?

Espanjan herkkujen nauttiminen ei onneksi jää tähän, sillä niitä on luvassa rutkasti lisää ihan kohta, kun suunnataan melkein heti perään viikoksi takaisin Espanjaan, kun on perhematkan aika! Tai siis ollaan suuntaamassa, sillä viimeistelen tätä postausta Norskin lennolla, ilmatilassa jossain Helsingin ja Barcelonan välillä.

7.10.2018 2 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit