Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

Espanja

Yksi Benidormin-reissun siisteimpiä juttuja oli huomata, miten paitsi itse kaupungissa myös lyhyiden välimatkojen päässä siitä onkaan siistejä juttuja.

Neljän päivän mittaisen työreissun ohjelma oli tosi monipuolinen ja nähtiin vaikka mitä, mutta ei kuitenkaan istuttu koskaan kovin pitkiä pätkiä autossa, vaan kaikki paikat oli lyhyiden automatkojen päässä. Se on aika kova juttu varsinkin lyhyellä reissulla, jonka aikana ei oo mitään järkeä viettää tuntitolkulla autossa.

Kokosin tähän omat suosikkini Benidormin ja huudien niistä paikoista, missä vierailtiin loman aikana. Nää vinkit kannattaa painaa mieleen jos suuntana on Alicanten maakunta, sillä jo yhen päivän aikana ehtii nähdä ja kokea aika paljon.

1. Retki kaupungin ulkopuolelle sisämaahan

Ehkä kaikkein siisteintä oli päästä juuri kaupungin ulkopuolelle ja luontoon. Noustiin toiseksi viimeisen reissupäivän aamuna jeeppiin ja huristettiin ulos vanhastakaupungista. Lyhyen matkan päässä meitä odotti maisemapaikka, josta avautui maisema kaupungin yli aina Välimerelle saakka. Ja se oli vasta alkua.

Matka jatkui päällystämättömiä vuoristoteitä pitkin syvemmälle sisämaahan, ja ympäristön huiput välkkyi horisontissa vähän väliä. Fiilis jeepin takapenkillä oli aikamoinen, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja tukka hulmusi tuulessa vauhdin mukana. Tällä kertaa ei pysähdytty vaeltamaan, mutta siihen olis ollu erinomaiset mahdollisuudet, ja tiirailin välillä vähän turhankin kaihoisasti vaellusreittien suuntaan. Maisemat oli niin huikeat, että niiden keskellä olis mielellään viettänyt hikisen vaellusretken!

Sisämaasta löytyi vuoristomaisemien lisäksi myös muita siistejä juttuja, sillä pysähdyttiin myös Guadalestin pikkukaupungissa. Itse kaupunki on pieni ja tunnelmallinen, aika lailla matkailijoiden täyttämä espanjalaiskaupunki, mutta sen vieressä sijaitseva padon rajaama turkoosi vesiallas on ihan omaa luokkaansa.

Altaan pohja on kalkkikiveä ja vesi kirkasta, mistä johtuen vesi on aivan täydellisen turkoosia, ainakin pilvettömänä päivänä. Näky on tosi maaginen ja saa kruununsa viimeistään siinä vaiheessa, kun bongaa vedessä uiskentelevat kalat tai mikä parempaa, kaikessa rauhassa etenevän kilpikonnan, joita asuu altaassa useita.

Sisämaaretki oli mulle ehdottomasti reissun paras juttu ja kohokohta, johon olisin mieluusti käyttänyt enemmänkin aikaa, jos kyseessä olisi ollut lomareissu. Nyt oli taas työmatkojen tavoin tyydyttävä siihen mitä sai, ja nautittava siitä.

2. Hulppeat hotellit

Kuten Instagramissakin pohdiskelin, en oo koskaan ollut mitenkään erityisen innostunut hotelleista tai pitänyt itseäni millään lailla hotellityyppinä. Benidormissa huomasin kuitenkin fiilisteleväni hotelleja aivan uudella tavalla, ja aloin jo suunnitella pidennetyn viikonlopun hotellilomaa, jonka aikana majoittuisin paikoissa, missä ei tarttis edes harkita koko hotellialueelta poistumista. :D Aika paljon ajatusmaailma on muuttunut siitä ajatuksesta, kun majapaikkaa valitessa pääajatus oli se, että ”ei siellä kuitenkaan muuta käydä kuin nukkumassa, joten majoitukseen on turha panostaa”.

Benidormin ja koko Alicanten alueen hintataso on espanjalaisittainkin tosi edullinen, joten suomalaisittain se on paikoitellen suorastaan halpa. Se tarkoittaa sitä, että tässä kaupungissa on mahdollisuus majoittua tavallista paremmin. Hotellitarjontaa on kaikista hintaluokista, ja muistelen meidän majoittuneen tosi edullisessa ja melko vaatimattomassa mutta hyvässä perushotellissa vuoden 2011 reissulla. Nyt tällä reissulla majapaikkaa ei todellakaan voinut kuvailla vaatimattomaksi.

Me yövyttiin vanhankaupungin parhaalla paikalla, lyhyen matkan päässä rannasta ja aivan Castellin näköalapaikan  vieressä sijaitsevassa viiden tähden Villa Venecia -putiikkihotellissa. Huoneet oli melko pieniä, mutta huoneesta avautuva maisema kompensoi kaiken, sillä näkymä oli suoraan avomerelle, ja tietystä kulmasta katsottuna huoneesta näkyi myös kaupungin suosituimpiin kuuluva Levanten ranta. Nukuin yöt verhot auki, jolloin pystyin aamulla heti ensimmäisenä näkemään auringonnousun värittämän taivaan. Aaltojen äänet kantautui huoneeseen, joten nukahtaminen sujui aika vaivatta aaltoja kuunnellessa.

Suosikkijutuiksi nousi aika nopeasti viidennessä kerroksessa sijainnut kattoterassi, missä en tosin päässyt käymään kuin kerran, ja silloinkin uima-allas jäi kokonaan testaamatta. Piipahdin siellä auringonlaskun aikaan, jolloin koko kattoterassilla ei ollut mun lisäksi ketään muita, ja sain nauttia maisemasta kaikessa rauhassa. Kattoterassin lisäksi myös aamiaisterassi oli aika 5/5, sillä syötiin ulkona, aamuauringon lämmittäessä ranta- sekä merimaisemien äärellä.

Villa Venecian lisäksi nähtiin myös kaksi hotellia, missä käytiin lounaalla ja muutenkin tutustumassa tiluksiin. Suurimman vaikutuksen teki lyhyen matkan päässä Benidormin ulkopuolella sijaitseva, niin ikään viiden tähden Asia Gardens, joka veti aika hiljaiseksi. Tunnelma oli kuin Thaimaassa, mutta ei mitenkään kornilla tai kitchillä tavalla, vaan jos kyltit ja palvelu ei olis olleet espanjaksi, olisin ihan hyvin voinut kuvitella olevani jossain Aasian trooppisessa lomakohteessa. Tää on paikka, mihin haluan ehdottomasti vielä palata joskus omalla lomalla!

Toinen hotelli oli Melia Villaitana, joka myös sijaitsee noin vartin ajomatkan päässä Benidormista. Hotellissa on erikseen neljän ja erikseen viiden tähden alueet, ja perushotellin sijaan Melia on enemmänkin pieni kylä. Se on rakennettu perinteiseen Välimeren tyyliin, ja tunnelma allasalueineen oli vähintäänkin vakuuttava.

Täällä ei käyty edes tsekkaamassa huoneita, mutta siitä huolimatta olisin valmis viettämään Asia Gardensin lisäksi myös Meliassa parin päivän hotelliloman.

Azerbaidžania lukuun ottamatta en oo ikinä maksanut majoitusta viiden tähden hotellissa, enkä oo ihan hulluna perehtyny niiden hintoihin. Näissä paikoissa off seasonilla, eli käytännössä marraskuusta huhtikuuhun, halvimpien huoneiden hinnat pyörii noin 200 euron kieppeillä yötä kohti. Se tuntuu tavallaan aika paljolta jos miettii, että oon ite yleensä valmis pulittamaan hotellihuoneesta satasen yöltä, mutta toisaalta jos oikeasti toteuttaisin haaveilemani hotelliloman noissa resorteissa, eikä matkalla rahaa kuluis juuri muuhun, ei 200 euroa yöltä esimerkiksi neljän yön mittaisella reissulla olis välttämättä ihan niin paha. Ainakaan, jos reissun kokonaishintaa vois kompensoida edullisilla lennoilla. Ja ainakin Asia Gardensin kohdalla hinnan edullisuuden tuntua lisää vielä se, että ihan tosissani voisin kuvitella olevani Aasiassa, joten sinällään kokonaisuus tulis varmaan halvemmaksi kuin esimerkiksi Thaimaan-matka.

Ja mainittakoot vielä, että 90 prosenttia Benidormin hotelleista on paikallisten omistuksessa, eli vaikka siellä majoittuisikin isossa lomakeskuksessa, rahat päätyy paikallisten taskuun kansainvälisten ketjujen pohattojen sijaan, mikä on aina kova juttu!

3. Vanhakaupunki kannattaa kokea

Benidormin vanhakaupunki on täynnä superkapeita katuja, enkä ikinä missään tilanteessa haluais ajaa siellä autolla – kuten en kovin monessa muussakaan vastaavassa vanhassakaupungissa. Kadut on täynnä vaaleita rakennuksia ja espanjalaistunnelmaa, mutta myös tosi paljon brittituristeja, sisäänheittäjiä ja romukauppoja. Vanhakaupunki on Benidormin keskus, ja siellä on valtava määrä ravintoloita ja kauppoja, mutta esimerkiksi shoppailuun Benidorm soveltuu melko kehnosti. Kaupungissa vierailee pääasiassa espanjalaisia ja brittiläisiä matkailijoita, ja shoppailutarjonta on sen mukainen. Siihen vaikuttaa kuitenkin myös se, että erityisesti vanhassakaupungissa lähes kaikki liiketilat on paikallisten perheiden omistuksessa, eikä kansainvälisiä ketjuja oo, ja espanjalaisistakin ketjuista alueelle on huolittu vaan muutama. Benidormiin ei siis missään nimessä kannata lähtä shoppailemaan, mutta onneksi kaupungista on helppo nauttia myös muilla tavoin.

Mun suosikiksi nousi vanhankaupungin laidalla ja aivan meidän hotellin vieressä sijainnut Castellin näköalapaikka, mistä avautui aika vaikuttava näkymä merelle ja sekä Levanten että Mal Pasin rannoille. Näytti siltä, kun aukio olis rakennettu valokuvia varten, sillä sinivalkoisten kaakelien muodostama alue oli todellakin kuvankaunis. Parasta siinä oli tietenkin se, että se sijaitsi aivan hotellin vieressä, joten näkymästä pääsi nauttimaan vähän väliä. Tätä paikkaa ei todellakaan kannata jättää väliin Benidormin-reissulla!

Näiden lisäksi kierrettiin vanhassakaupungissa myös reissun ekana iltana tapaskierroksen muodossa, ja saatiin heti aimo annos espanjalaista kulttuuria.

Vanhastakaupungista löytyi tosi paljon tapaspaikkoja, ja siellä on jopa Tapas Alley -niminen alue, missä mekin vierailtiin parissa paikassa. Ruoka oli tosi hyvää ja tapaksia sai moneen makuun, minkä lisäksi fiilis oli jotenkin tosi autenttisen oloinen, mikä on tietysti aina reissaajan kannalta miellyttävää. Lapset istui tiskillä, taustalla raikasi kova espanjankielinen puheensorina ja paikka oli ihan täynnä.

4. Benidormin aurinkoiset rannat

Rannat on Benidormissa se syy, joiden vuoksi valtaosa matkailijoista suuntaa kaupunkiin eikä ihme, sillä hiekka on pehmeää, ranta-alueet leveitä ja rantaviivaa kahdeksan kilometrin verran, eli tilaa on. Ranta-alueet on jaoteltu muutamaan eri rantaan. Isoimmat ja suosituimmat rannat on kolmen kilometrin mittainen Poniente ja kahden kilometrin mittainen Levante. Niiden välissä sijaitsee noin kilometrin mittainen Mal Pas -ranta, ja lisäksi keskustan ulkopuolella on joitakin pienempiä rantoja. Biitsitunnelmaa siis löytyy!

Erot rantojen välillä on tosi isot, eikä todellakaan oo ihan sama, mille rannalle menee. Esimerkiksi Ponienten ja Levanten välillä ero on kuin yöllä ja päivällä. Noista kahdesta suuntaisin ite ehdottomasti mieluummin Ponientelle, joka paikallisten ja perheiden suosima rauhallinen ranta. Levante oli ainakin noin syyskuun loppupuolella aivan tupaten täynnä aamusta iltaan, ja ensimmäisenä teki mieli lähteä sietä pois heti saapumisen jälkeen, eli mukava tunnelma oli tosi kaukana.

En käyny tällä reissulla edes uimassa, mutta aiemmalla reissulla kävin, ja silloin mieleen jäi erityisesti se, miten vesi oli lämmintä jo aikaisin aamulla. Tuolloin oltiin liikkeellä niin aikaisin, että rannalla ei ollut vielä mummon mummoa, mutta aamupäivän edetessä rantsu täyttyi hullua vauhtia.

Nää jutut jäi päällimmäisenä mieleen Benidormista tämän reissun perusteella. Matka oli aika lyhyt mutta tosi monipuolinen, ja kuten sanottua, suuntaisin kaupunkiin kyllä aivan mielelläni vielä takaisinkin.

Benidormilla on toki maine brittien rantahelvettinä, mistä mekin saatiin oma osamme, mutta kun kiertää brittialueet ja Levanten rannan kaukaa erityisesti iltaisin ja viikonloppuisin, välttynee siltä kaikkein pahimmalta örveltämiseltä, ellei sitä sitten juuri hae. Onneksi kohteista on mahdollista kokea se itselle mieluisin näkökulma, joten ne varjopuolet tai vähän jäätävät osat ja alueet voi suosiolla jättää väliin.

2.10.2018 0 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

 

Toinen kerta Benidormissa muutti käsityksen kaupungista täysin – kuten käy lähes jokaisella työmatkalla, oli kohde mikä hyvänsä. On ihan hullua, miten välillä huomaa, ettei paikasta oo saanu omine nokkineen irti kaikkea sitä potentiaalia, mikä kohteeseen kätkeytyy. Tosin tässä tilanteessa lienee täysin ymmärrettävää, että ekan Benidormin-reissun jälkeen päällimmäinen fiilis kaupungista oli selvästi eläkeikäisten brittimatkailijoiden lomakaupunki, sillä varsinaisen kaupunkitunnelmoinnin sijaan keskittyminen oli jossain ihan muussa.

Tuo havainto ei kuitenkaan koske pelkästään Benidormia. Muutamankin päivän mittainen työmatka, jonka ohjelma on aina tarkkaan harkittu ja mukana on kohteessa asuva paikallisopas, tuntuu avaavan paikan todellista elämänmenoa ja meininkiä ihan eri tavalla verrattuna siihen, miten sen kokee, kun on ”vaan lomalla”. Tää on tavallaan hienoa ja tavallaan tosi tylsää, sillä lopulta me kaikki ollaan vaan tavallisia matkailijoita, joilla ei oikeastaan oo ilman suurta vaivannäköä mahdollisuutta kokea kohteita samalla tavalla, kuin noilla matkailutoimistojen järjestämillä matkoilla. Eikä sillä että se olisi se oikea ja hieno tapa nähdä kohde – ne asiat, mitä joku toinen haluaa sulle näyttää – mutta jäin miettimään asiaa juuri sen vuoksi, että Benidorm yllätti niin suuresti.

Mikä kaupungissa sitten oli niin erilaista kuin aikaisemmalla reissulla, mitkä jutut jäi kokematta? Oon siis ollut Benidormissa aikaisemmin syyskuussa 2011, siis aika lailla samaan aikaan kuin nytkin. Silloin kyseessä oli seminaarimatka, ja päivät vietettiin, nyt tällä reissulla Euroopan korkeimmaksi hotelliksi paljastuneen, Gran Hotel Balin tiloissa. Aina aamuisin käveltiin toki Karimin kanssa noin tunnin mittainen matka hotellilta rantaa pitkin seminaaripaikalle, ja sama reitti illalla takas, mutta viimeisen aamupäivän rantatunnelmointia lukuun ottamatta kaupunkikokemus oli siinä. Ei tapas-paikkoja, ei kierroksia vanhassakaupungissa, Benidormin keskustan ulkopuolelle suuntautuvista päiväretkistä puhumattakaan.

Tämän pohjalta oli tietysti itsestään selvää, että me ei todellakaan tiedetty, mitä kaupunki todellisuudessa on. Siitä huolimatta luotin aika vahvasti siihen fiilikseen mikä noina harvoina hetkinä Benidormista välittyi, ja kaupunki jäi mieleen tylsänä ja sieluttomana rantapaikkana, johon ei tehnyt mieli palata. Mahdollisuuksia oli: esimerkiksi parin vuoden takaisella Altean-reissulla jäin suosiolla Alteaan, kun muutamat työkaverit suuntasivat Benidormiin. Myös viime vuonna järjestetty eeppinen Taekwon-Do-seminaari jäi välistä, kun se järjestettiin juuri Benidormissa. Aattelin, että kiitos näkemiin, tää kaupunki on nähty.

Munsta tuntuu että oon todennut tätä lausetta viime aikoina vähän väliä, mutta taas on sen aika: olin niin väärässä! Ja se tuntuu tosi hyvältä, sillä oman ajatusmaailman haastaminen vähän väliä on vähintäänkin tervettä. Nyt, tämän seikkailun jälkeen mun mielikuva Benidormista on tunnelmallinen rantakaupunki, jossa on huipputason hotelleja ja ravintoloita, ilahduttavan edullinen hintataso, mahtavat aktiivimahdollisuudet ja upeita luonnonpaikkoja. Toki fiilis on ihan erilainen myös siitä syystä, että reissun budjetti oli ihan eri, ainakin noin periaatteessa: eka reissu maksettiin itse ja tehtiin vuoden 2011 kesän päätteeksi, kun takana oli kuukauden road trip jenkeissä ja kuukauden matka Beirutiin. Tää matka taas oli työmatka, ja matkailuyritysten tarjoama, ja tietenkin meille haluttiin näyttää ne kaikkein parhaimmat jutut, joten tietysti fiilis oli myös erilainen.

Myös matka kohteeseen sujui nyt toisella reissulla huomattavasti helpommin kuin ekalla. Mua naurattaa muistella sitä, miten paljon me nähtiin vaivaa ekalla reissulla päästäksemme perille Benidormiin mahdollisimman edullisesti. Suunnattiin nimittäin vanhalla kunnon Kajaani-junalla ensin Oulusta Tampereelle, missä jännitettiin nousua Milanon-koneeseen perillä odottavan yleislakon vuoksi, mutta päästiin kuin päästiinkin lopulta Alicanten-lennolle, joka taisi olla sen illan ainoita, jotka lopulta lakosta huolimatta pääsi nousemaan. Paluumatka oli vähintään kyseenalainen: lähdettiin Alicanten lentoasemalta maan sisäisellä lennolla Zaragozaan, missä vietettiin kymmenisen tuntia lentokentän miniterminaalissa katsoen leffoja ja laskien lattialaattoja. Kun ilta koitti, hypättiin Ryanairin koneeseen ja suunnattiin Lontoon Stanstedin lentokentälle, missä vietettiin yö ilmastointilaitteen huristessa vieressä. Aamulla noustiin taas koneeseen ja aloitettiin matka kohti Tamperetta, mistä puksuteltiin vielä kuutisen tuntia junalla takaisin Ouluun. Nyt taas jälkimmäisellä matkalla lensin suoralla lennolla Helsingistä Alicanteen, joten ero oli aika huomattava. Lisättäkööt vielä tuona 2011 vuoden kokemuksen perään, että Norwegian aloitti tietysti seuraavana keväänä suorat lennot Oulusta Alicanteen. Silloin ei vielä naurattanut tää koko keissi.

Mutta niin, sama kohde eri aikoina ja täysin eri tavalla koettuna jätti aika erilaisen fiiliksen. Nyt en voi lakata haaveilemasta rennosta hotellilomasta Benidormissa, ja seuraavan kerran kun tarjolla on seminaari Benidormissa, harkitsen osallistumista ihan takuulla melko vakavasti – ja koitan ympätä samaan reissuun muutaman päivän niissä paikoissa, missä olis nyt ollut kiva viettää enemmän aikaa. Eli jos seuraava reissu on jo suunniteltuna vaikka edellisestä ei oo kulunut kuin hetki, ei kohde tosiaan jättänyt ainakaan huonoa fiilistä.

30.9.2018 4 Kommenttia
4 Facebook Twitter Google + Pinterest

Lyhyt, muutaman päivän mittainen matka toukokuiseen Espanjaan aloitti mun kesän oikein kunnolla, sillä liki hellelukemiin kipuavat lämpötilat, kuumana porottava aurinko ja aamu-uinnit viileähkössä Välimeressä veivät kyllä aika täydellisesti kesätunnelmiin.

Reissu meni aika vauhdilla, ja vasta viimeisenä iltana ehdin oikeasti kierrellä Altean omassa vanhassakaupungissa ihan päivänvalon aikaan.

Altean vanhakaupunki-3 Altean vanhakaupunki-4 Altean vanhakaupunki-5 Altean vanhakaupunki-6 Altean vanhakaupunki-2 Altean vanhakaupunki-9 Altean vanhakaupunki Altean vanhakaupunki-28

Espanjan Alicantessa on varmasti omat, mahtavat puolensa, mutta jos suunnitteilla on reissu tuonne Euroopan aurinkoiseen kolkkaan, suosittelen vakavasti harkitsemaan myös vierailua Alteassa. Siihen on yks harvinaisen hyvä syy, ja se on Altean aika sairaan upea vanhakaupunki.

Altea sijaitsee noin 60 kilometrin päässä Alicantesta, ja 12 kilometrin päässä Benidormista. Sinne ehtii siis vallan mainiosti vaikkapa päiväretkelle Alicantesta käsin. Koska kaupunki on ihan yhtä lailla espanjalaisten ja brittiläisten eläkeläismummeroiden ja -papparaisten rakastama kuin esimerkiksi Benidorm, ei siellä välttämättä viikon lomaksi aivan riitä puuhaa, mutta esimerkiksi yhen illan vierailuun se on aika nappi. Ja nimenomaan illan, sillä auringon laskiessa iltahämärässä kaupunki näyttää sen kaikkein upeimman puolensa.

Vanhankaupungin sydän on sen keskusaukio, joka Altean tapauksessa on aivan kaupungin katedraalin juuressa. Alue on tosi mäkinen ja korkeuserot on suuria, mikä tarkoittaa sitä että mukulakivikaduilla saa tepsutella vähän väliä yhä ylemmäs. Keskusaukio onkin vanhankaupungin korkeimmalla kohdalla, joten se on helppo löytää taivasta kohti kohoavan katedraalin sinertävän tornin perusteella.

Altean vanhakaupunki-27 Altean vanhakaupunki-10 Altean vanhakaupunki-12 Altean vanhakaupunki-8 Altean vanhakaupunki-14

Tämä espanjalainen plaza on luonnollisesti aivan täynnä ravintoloita, ja niiden terassit täyttää aukion vielä entisestään. Vieressä on myös näköalapaikka, missä voi käydä katselemassa merta ja sieltä voi myös tihrustaa vähän kauempana kuin viiden kilsan päässä kohoavaa majakkaa.

Vaikka aukio, alueen korkeuserot ja näköalat on aika siistejä, parasta mun filtterin läpi nähtynä oli kuitenkin alueen pikkukadut ja niiden tunnelma auringonlaskun aikaan. Kadut on todella kapeita, ja niitä reunustavat talot melkein kuin suoraan kreikkalaisesta postikortista, sillä väriltään rakennukset on hohtavan valkoisia. Katuja reunustavat matalat rakennukset on täynnä pikkuputiikkeja, joten alue on myös aika loistava shoppailukohde varsinkin, jos tuntuu että Espanjan-tuliaiseksi vois kerrankin ostaa jotain muutaki kuin pelkästään Mangoa tai Zaraa.

Me piipahdettiin vanhankaupungin kaduilla just sopivasti auringonlaskun aikaan meidän majakanvalloittajaporukalla. Pääkohde oli katujen varrella sijaitseva herkkukauppa eli bonboneria, mutta siitä piti tietty jatkaa vähän matkaa edemmäs pikkukauppojen ja aika lumoavan kauniin valon houkuttelemana. Toukokuu oli aika nappi vierailuaika, sillä arki-iltana kaduilla oli melko vähän porukkaa, ja iltamyöhään asti auki olleissa putiikeissa pystyi vierailemaan ilman sen suurempaa tungosta.

Altean vanhakaupunki-16 Altean vanhakaupunki-24 Altean vanhakaupunki-19 Altean vanhakaupunki-18 Altean vanhakaupunki-22 Altean vanhakaupunki-21 Altean vanhakaupunki-20 Altean vanhakaupunki-25 Altean vanhakaupunki-26

Tuo hetki jäikin mun mieleen aika täydellisenä lopetuksena reissulle, sillä höpöttely tyttöjen kanssa ja rento shoppailuhetki ennen illan dinneriä kuvissa näkyvissä maisemissa oli harvinaisen mieleenpainuva! En tiiä mikä siihen vaikutti, oliko se muutenkin hyvin onnistuneen reissun loppuvaiheen hurmostila, vanhankaupungin kauneus vai matkaseuran huonot jutut, mutta nautin kyllä tuosta hetkestä aika kovasti.

Ja Altea jäi kyllä mieleen kohteena, johon vois palata vielä joskus varsinkin, kun seuraava reissu noille nurkille on jo suunnitteilla.

11.6.2016 4 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Espanjan työreissulla päästiin yhtenä päivänä myös reippailemaan melko kunnolla, kun perusvelvollisuuksien jälkeen päivän ohjelmassa oli majakkavaellus. Mun rakas ystävä Maria on todellinen majakanvartija, ja on hurahtanut majakoihin sellaisella lujuudella, että vastaavaa harvoin tapaa. Oli siis itsestään selvää, että kun kuultiin Altean lähistöllä sijaitsevasta majakasta, oli sinne pakko lähteä vierailulle.

Saatiin hieman epäselvät ohjeet matkasta majakalle, ja ensimmäisten vinkkien perusteella ymmärrettiin, että majakkareissu olis viiden kilometrin mittainen, reitti helppokulkuinen vaikka lastenvaunuilla ja tehty parissa tunnissa. Arvuuteltiin pitkään olikohan reitti yhteen vai kahteen suuntaan viis kilometriä, mutta päätettiin lopulta varata sen verran aikaa, että ehdittäisiin käydä majakalla vaikka matka olisikin kymmenen kilsaa.

Altea-14 Altea-15 Altea-25 Altea-16

Sitten lähdettiin kolmen mimmin urhoollisella porukalla taivaltamaan kohti majakkaa. Oltiin varustauduttu kunnon vaellukselle lenkkareita ja treenishortseja myöten, mutta todellisuus iski kasvoille heti ensimmäisten metrien aikana: reitin alkupätkä kulkisi Altean läpi menevän autotien vierustaa, eli se siitä luontoreitistä! Kuljettiin lopulta aika monta kilometriä autotietä, rantapromenadia ja lopulta vielä asuinalueen läpi päästäksemme Sierra Heladan luonnonpuiston porteille, joiden takana odotti kauan haaveiltu majakka.

Siinä vaiheessa todettiin että vähän meni vissiin ohjeet ohi ymmärryksen, tai sitten oli pieni tarkkuusero suomalaisen ymmärryksessä ja espanjalaisen ohjeistuksessa, kun oltiin kävelty ainakin se viis kilometriä päästäksemme edes luonnonpuistoon. Siitä matkaa oli majakalle vielä kaksi ja puoli kilsaa, minkä lisäksi edessä oleva reitti oli päällystetty loppuun saakka. Tästä hotellin tyyppi oli siis puhunut! Viis kilsaa helppoa vaellusta, eikä tosissaan ihan meidän hotellin pihasta…

Eteneminen luonnonpuistossa olikin sitten superhelppoa, ja jos vieressä välkehtivä Välimeri oli taannut aika loistokkaat kävelymaisemat aikaisemmin, oli nyt luvassa vielä upeampia näkymiä. Sierra Heladan luonnonpuistossa on monia hyviä vaellusreittejä ja vielä enemmän upeita kalliomaisemia, ja jo tuon lyhyen reitin varrella päästiin näkemään aika reilusti hyviä näkymiä. Kirkkaan turkoosi merivesi yhdistettynä rantakallioihin ja taustalla kohoaviin vuoriin saivat ihon nopeasti kananlihalle. Aurinko paistaa porotti, vaikka oltiinkin valittu vaellukselle reissun pilvisin päivä, ja polkupyöräilijät kiihdytti meidän ohitse kun kivuttiin kaikessa rauhassa kohti majakkaa. Meidän joukon majakanvartija kävi askel askeleelta innokkaammaksi päästessään näkemään taas yhden kauniin faron, ja into tarttui kyllä meihin muihinkin.

Altea-17 Altea-24 Altea-19 Altea-26 Altea-18 Altea-33 Altea-29

Lopulta oltiin majakalla, ja kuten asiantuntija ilmaisi, oli tämä taas yks niistä majakoista jotka on kyllä todella upeita, mutta mistä on liki mahdotonta saada läheltä hyvää kuvaa. Yritin kovasti, mutta en kyllä oikein onnistunu, mutta ei sen väliä. Aivan niemen kärjessä, majakan alapuolella oli vielä kyltti jonka mukaan majakkavierailijat saattaa joskus nähdä vielä delfiinejäkin, mutta vaikka kuinka tihrustettiin mereen ja horisonttiinkin, ei siellä näkynyt delfiinin delfiiniä. Se jos mikä olis kyllä kruunannut tuon meidän vierailun!

Paluumatka lasketeltiin aika rennosti alas pitkin luonnonpuiston asfaltoitua reittiä, ja ilma alkoi seljetä entisestään. Pian vastaan tuli upea näkymä, sillä pilvet oli liikkuneet sen verran, että luonnonpuistoa vastapäätä sijaitsevan vuoren huippu pilkisteli pilvien lomasta. Samassa maisemassa turkoosi Välimeri ja terävänä kohoava huippu vetivät melko hiljaiseksi.

Altea-27 Altea-31 Altea-30 Altea-28 Altea-20 Altea-21
Lopulta meidän kevyestä viiden kilsan majakkavaelluksesta tulikin viiden tunnin mittainen taival, jonka aikana käpsyteltiin 18 kilometriä!!! Katoin reissun jälkeen puhelimen liikuntasovelluksen antamaa välimatkalukua aika epäuskoisena, sillä vaikka reissu oli aika pitkä en kuitenkaan uskonut meidän kävelleen liki 20 kilsaa majakan perässä, mutta nyt kun lasken etäisyyksiä kartan avulla täytyy todeta että tulihan sille matkalle mittaa, vaikka otettiinkin aika rennosti ja viivyttiin majakallakin melko pitkä tovi.

Mutta näiden maisemien vuoksi se kannatti, ja milloinpa vastaava reippailu ylipäätään ei kannattais, ainakaan Espanjan lämmössä? Vahva suositus siis Sierra Heladan luonnonpuistolle Alicanten tai Altean nurkilla pyöriville!

4.6.2016 4 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest