Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

Espanja

Vaikka Suomen aurinko antaa parhaillaan parastaan, on mulla tällä hetkellä mielessä meidän parin viikon takainen reissu Espanjaan. Matkustin työkavereideni kanssa, ja kohteena meillä oli Espanjan Altea, joka sijaitsee Alicanten pohjoispuolella, 12 kilometrin päässä Benidormista.

Muutaman päivän mittainen vierailu piti sisällään paitsi auringosta nauttimista myös agendan mukaisesti työhommia hotellilla pakertaen, mistä syystä hotellialue tulikin melko tutuksi. Onneksi vähän väliä oli mahdollisuus kuitenkin nauttia Espanjan kuumasta auringosta, ja onneksi netti toimi paikka paikoin myös ulkotiloissa, joten työhommia oli mahdollista tehdä myös auringossa.

Me majoituttiin Alteassa Cap Negret -hotellissa, joka oli todellinen espanjalaisten eläkeläisten lomaparatiisi. Taidettiin olla ainoa alle 50-vuotiaista koostunut porukka paria lapsiperhettä lukuun ottamatta, joten kanssamajoittujat takasivat melko eksoottisen, tai ehkä oikeammin autenttisen, Espanjan lomakohdekokemuksen. Muut hotellivieraat oli pääasiassa joko espanjalaisia tai brittejä, joten siinä sitä sitten oltiin tekemässä läppärillä työhommia espanjalaisten mummojen ottaessa vieressä aurinkoa yläosattomissa.

Altea Altea-5 Altea-8 Altea-11 Altea-9

Mummojen lisäksi muissakaan maisemissa ei kyllä ollut valittamisen aihetta, sillä vitivalkoista rantaviivaa, turkoosia merivettä ja ihania, tuulessa hulmuavia palmuja oli siellä täällä, tai ainakin kun osasi laittaa riittävän viilatut aurinkolasit nokalle.

Vaikka päivät oli tiukasti aikataulutettuja, pystyi tuolla matkalla ottamaan kaikein mahdollisen hyödyn irti etäpäivistä auringossa. Aloitettiin nimittäin työkavereiden kanssa molemmat matka-aamut herättävällä aamu-uinnilla Välimeressä, ja sitä ennen sain vielä kumpanakin reissuaamuna käytyä treenailemassa uusia liikesarjoja hotellin kuntosalilla. Kaikki mahdolliset paltsut tehtiin auringon alla ja meidän parvekkeelle paistanut aurinko takasi, että työhommat sujui hotellihuoneen sijaan juurikin siellä parvekkeen puolella. Ei lainkaan huono työreissu, pakko myöntää!

Altea-2 Altea-7 Altea-12 Altea-9 Altea-4 Altea-3 Altea-6
Täytyy tunnustaa, että mulla ei ollu ihan hirveät odotukset Altean suhteen, mutta kaupunki pääsi yllättämään melko kovastikin, sillä se osoittautui tosi sympaattiseksi ja kauniiksi kaupungiksi.

Nyt Helsingin helteistä nauttiessa Espanjan aurinkomaisematkaan ei tunnu kovin kaukaisilta, ja olikin aika mahtavaa päästä aloittamaan tämä kesä kunnolla Etelä-Euroopan auringon alla. Tästä se lähtee!

Onko Altea muuten tuttu paikka muille? Itse kuulin siitä ensimmäisen kerran juurikin majapaikkaa tutkiessa, naapurikaupunki Benidorm oli ennestään koettu ja krhm, melko kiehtovaksi havaittu.

31.5.2016 4 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Selailin vähän aikaa sitten lämpökaipuussani kuvia syyskuun Teneriffan-reissulta, ja aika nopeasti huomio kiinnittyi eri sinisen sävyissä loistavaan veteen ja värikkäisiin taloihin, jotka molemmat kieltämättä hyppäsivät huutomerkin lailla myös paikan päällä. Kolmantena reissupäivänä meillä oli ohjelmistossa vierailu pienessä Garachicon kaupungissa, joka on monien muiden saaren pikkukaupunkien tavoin omalla tavallaan hyvin matkailijoiden valloittama.

Garachico Garachico Garachico Garachico

Lyhyt vierailu pienessä kaupungissa ei oikeastaan olisi voinut alkaa paremmin, sillä pakumme pysäköi meren rannalle, missä oli käynnissä mieleenpainuvan kovat pauhut. Turkoosinsininen merivesi kuohusi hirvittävällä voimalla aallonmurtajiin samalla, kun varhaisen aamupäivän aurinko lämmitti. Opas puhui jotakin tien toisella puolella sijaitsevasta patsaasta, mutta sillä hetkellä en voinut keskittyä mihinkään muuhun kuin aistimaan ympäristöä.

Mun mielestä ihan turhan nopeasti me hylättiin rantabulevardi ja siirryttiin kaupungin sisäosiin, jotka olivat nekin varsinaista ilotulitusta, sillä siitä avautui kapeiden katujen verkosto, joka oli täynnä toinen toistaan värikkäämpiä taloja. Siinä mulle oikeastaan vasta avautui kanarialaisten pikkukaupunkien kauneus, juuri noissa värikkäissä taloissa. Ne oli jotain, mitä olin ehkä mielikuvissani odottanyt näkeväni enemmän Meksikossa (missä myös ne pikkukaupungit jäivät oikeastaan kokonaan näkemättä), ja olin sanalla sanoen yllättynyt siinä vaiheessa kun tajusin, että mun mielikuvien Meksikoa on myös Kanariansaarilla.

Siinä heitettiin taas romukoppaan kaikki ennakkoluulot, mitä olin tuota saariryhmää ja erityisesti Teneriffaa varten koko ikäni niin huolellisesti valmistellut. Goodbye vaan!

Garachico Garachico

Kävely värikkäiden talojen reunustamia kapeita katuja pitkin oli valitettavasti vain siirtymä, joka piti suorittaa tiukasta aikataulusta johtuen ripeästi. Olisin niin kovin mieluusti jäänyt haahuilemaan pitkin katuja, kuuntelemaan eri rakennusten historiaa ja ihmettelemään talojen värikylläisyyttä vielä hyvin paljon pidemmäksi aikaa, kuin nyt oli mahdollisuus.

Me nimittäin suunnattiin, kuten näköjään kaikki muutkin Garachicoon saapuneet turistit, kaupungin pääaukiolle ja sitä ympäröiviin nähtävyyksiin. Seuratessani paikalla olleita ihmisiä en voinut muuta kuin palata hetkeksi sinne mielikuvieni ja ennakkoluulojeni Teneriffalle, mistä munt onneksi revittiin takaisin pilvenhuuruisiin haavekuviin heti seuraavassa ja meidän lyhyen kaupunkikierroksen viimeisessä paikassa.

Palattiin nimittäin aika nopeasti takaisin rannalle, missä sijaitsi se juttu, mistä syystä olin odottanut kaupunkivierailua hyvin pitkään ja hartaasti, nimittäin uima-altaat! Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään tavallinen kaakeleilla vuorattu betoniallas, vaan ihan oikea, luontoäidin muovaama uima-allas!

Garachico Garachico Garachico

Garachicon kaupungin edustalla olevat luonnon uima-altaat ovat syntyneet jo 1700-luvulla tulivuorenpurkauksen yhteydessä. Vuoresta purkautuva hehkuva laava valui jossain vaiheessa mereen asti, ja päästyään kosketuksiin kylmän meriveden kanssa se jähmettyi niille sijoilleen muodostaen kaikeksi yllätykseksi uima-altaan! Tavallisesti altaat ovat vapaasti kaikkien käytettävissä, mutta tietenkin juuri tuolloin meidän vierailun hetkellä mereltä pauhasi niin kovat aallot, että altaat oli turvallisuussyistä suljettu. Siinä hetken aikaa aaltoja seurailtuani jätin kyllä mukisematta nurinat sikseen, sillä kukapa nyt haluaisi joutua kovan aallon vietäväksi ja paiskautua muhkuraiseen, jähmettyneeseen laavaan…

Kuten kuvista näkyy, altaita oli monen eri syvyisiä, ja luontoäiti onkin huolehtinyt myös perheen pienimmistä tarjoamalla lapsosille kahluualtaat. Portaat sen sijaan on ihan ihmisten asentamia, jotta altaisiin pääsee polskimaan helpommin.

Garachico Garachico Garachico

Näin jälkikäteen mietittynä Garachico oli oikeastaan paras paikka heti Teiden ja Anagan jälkeen, missä Teneriffan-reissun aikana käytiin. Toki vierailtiin kaupungissa vaan melko lyhyesti, joten en sitten osaa sanoa, jaksaako merta ja värikkäitä taloja ihastella loputtomiin, mutta tuon lyhyen vierailun jälkeen jäi ainakin semmoinen fiilis, että voi kun sinne pääsisi vielä uudestaankin. Ja tietty myös uima-altaisiin.

Eng: A small town called Garachico surprised me completely when I was travelling in Tenerife. I would not have thought that such a beautiful place would be found in a touristy island, but gladly my trip taught me that there is so much more about Tenerife than most of the people realize. 

16.4.2015 12 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Reissuilla paras asia on tietysti uudet maisemat ja kokemukset, mutta ainakin mulla siihen liittyy aika vahvasti aina myös ruoka. Se, mitä suuhun voi laittaa matkoilla eroaa yleensä aika paljon kotona syödystä ruuasta paitsi sen perusteella että monesti reissussa on vähän loma-asenteella myös siksi, että paikallisia herkkuja on kiva maistella.

Ainoa ongelma ruuan kanssa tulee vastaan silloin, kun on äärettömän nirso eikä voi itse tilata ruokaansa. Nostan käden ylös nirsoilun merkiksi ja myönnän, että järjestetyillä matkoilla, kuten esimerkiksi viime syyskuussa työn puolesta tehty Espanjan-reissu oli, oon ruokapöydässä monesti aika pulassa. Varsinkin Espanjassa, sillä mun ruokavammoissa lukee aina siaton ruokavalio, mutta todellisuudessahan mulla on aika paljon muitakin henkisiä allergioita, joita vaan en kehtaa aina mainita.

Yks niistä on äyriäiset. Kasvettuani kodissa jossa ei saanut koskaan laittaa kalaa sen hajun vuoksi oon pikkuhiljaa oppinut syömään ja jopa nauttimaan kalasta, mutta äyriäisiin on vielä melkoisen pitkä matka. Oon yrittäny ja epäonnistunu niiden kanssa useaan otteeseen, ja yritystä oli taas Espanjassa.

Kuten kuvista voitte päätellä, vähän tiukille meni tuo upeista aterioista nauttiminen tällä nirsoilijalla.

ruokaa (16) ruokaa (3) ruokaa (4) ruokaa (5) ruokaa (14) ruokaa (12) ruokaa (10) ruokaa (17) ruokaa (7) ruokaa (11) ruokaa (13) ruokaa (8)Reissun aterioista jäi käteen kivat muistot Kanariansaarten paistetusta vuohenjuustosta ja aidosta valencialaisesta paellasta jossa ei mun onneksi oo lainkaan äyriäisiä. Mustekalat ja muut ravut jätän mieluusti seuraavalle Espanjan-reissulle. Silloinkin se kyllä taitaa olla vaan helmiä sioille.

Eng: These are the dishes I had during my trip in the Canary Islands and Valencia.

6.1.2015 14 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Huippua itsenäisyyspäivää! Tällä hetkellä me seikkaillaan jossain päin Ruotsinmaata, mutta jotta homma ei menisi aivan täysin anti-itsenäisyyspäivämenoin, palataan hetkeksi Kanariansaarille. La Palmalta löytyi nimittäin maisema, joka tarjosi samoja sinisen ja valkoisen sävyjä mitä armaassa isänmaassamme.

La Palmalla päästiin ensimmäisenä päivänä ihmettelemään kontrasteja. Ajettiin nimittäin suoraan saaren eteläkärkeen Fuencalienteen, missä meitä odotti paitsi valtava määrä vulkaanista eli pikimustaa hiekkaa, sekä hurjasti vitivalkoista suolaa.

La Palma (2) La Palma (4) La Palma (1) La Palma (5) La Palma (7) La Palma (3) La Palma (8) La Palma (9) La Palma (6)

Visiitti oli melko mielenkiintoinen, sillä nähtiin valtava määrä suola-altaita, joiden avulla suolaa kerätään merestä. Sen ympärillä oli mustaa hiekkaa, sekä tietysti kun rannalla oltiin, myös majakka. Tai oikeastaan kaksi, kun vanhasta majakasta oli tehty vierailijakeskus ja viereen rakennettu uusi.

Näitä maisemia ihastellessa en voinut muuta kuin ihmetellä, miten upeita kontrasteja luonto tarjoaakaan. Rannikko oli oikeastaan täynnä suolaa, sillä sitä tuli vastaan niin rannalla, plakaateissa kuin tielläkin. Uskokaa pois, me maistettiin, kun alettiin ihmetellä tien varrella olevia kiteitä, että eivät kai ne voi olla suolaa, kun rannalle oli matkaa useita satoja metriä. No olipahan ne.

Meillä jää kätteilyiden seuraaminen tällä kertaa välistä, mutta mahtavaa tv-iltaa teille muille!

Eng: Happy independence day Finland! To celebrate this important day, I decided to show you guys these beautiful blue and white colours I saw in La Palma.

6.12.2014 0 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest