Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

häät

Tasan vuosi sitten tällä päivämäärällä, 26. heinäkuuta oli just niin ihana päivä kuin kaikissa tarinoissa ja kertomuksissa luvataan. Jos ei nyt se elämän paras päivä, niin ainakin yks niistä kaikkein hauskimmista. Niin me vaan Karimin kanssa mennä pärräytettiin naimisiin, ja päästiin nauttimaan sinä päivänä vielä uskomattoman mahtavasta kesäsäästä, huipusta seurasta ja mahtavista herkuista. En tiijä voisko parempaa ollakaan, paitsi ehkä jos olis reissussa, mutta tuota komboa täydensikin vielä seuraavana päivänä alkanut häämatka. Siinä jos missä oli makeaa mahan täydeltä.

Voitte arvata että oon fiilistellyt meidän viimevuotista hääpäivää koko viikon oikein urakalla, ja siitä syystä tässä postauksessa ei siirappia säästellä. Toki monet näistä kuvista on vilahtaneet blogin hääaiheisissa postauksissa jo aikaisemminkin, mutta kyllähän se nyt asiaan kuuluu, että ekaa hääpäivää fiilistellään just näiden ikimuistoisten kuvien voimin.

Tulkaa siis mukaan meidän hääpäivään, ainakin noin niinkuin pintapuolisesti!

Häät-2 Häät Häät-3 Häät-4 Häät-5 Häät-6 Häät-7 Häät-8 Häät-41 Häät-9 Häät-10 Häät-11 Häät-43 Häät-12 Häät-13 Häät-44 Häät-45 Häät-14 Häät-15 Häät-17 Häät-18 Häät-19 Häät-20 Häät-22 Häät-24 Häät-23 Häät-25 Häät-26 Häät-28 Häät-27 Häät-42 Häät-46 Häät-29 Häät-21 Häät-30 Häät-32 Häät-31 Häät-47 Häät-33 Häät-34 Häät-49 Häät-35 Häät-36 Häät-48 Häät-37 Häät-38 Häät-39 Häät-40

Päivä onnistui yli odotusten, ja muistelen sitä edelleen tippa linssissä ja typerä virne naamalla. Ei oltais millään saatu meidän 40 hengen kekkereitä kasaan ilman perheen ja ystävien avustusta, ja ollaankin siitä ikuisesti kiitollisia.

Tässä vielä pikaspeksit, jos jokin jäi askarruttamaan: hääpaikkana toimi Varjakan kartano Oulunsalossa, mun puku on siskon tekemä, kultakengät kotoisasti H&M:stä, meikki ja kampaus Oulun Isokadulla sijaitsevasta MEkolmesta, tukkakukat Oulunsalon Kukka ja lahja ruusu -putiikista, Karimin puku on Tiger of Swedenin, paita teetetty, mirri henkkamaukan ja sormus äidin perintöä. Lisää hääfiilistelyä löytyy häät-tunnisteen alta.

Kuvista vielä kerran kiitos upealle Kaukokaipuu-blogin Nellalle, jota ilman meille olis jääny täysin erilaiset muistot tuosta päivästä. En tiiä mistä johtuu, mutta kummallakaan meistä ei oo oikein muistikuvia koko kekkereistä, joten on aika mahtava että voidaan palata hääpäivän tunnelmiin Nellan kuvien avulla. :)

Me ollaan fiilistelty hääpäivää koko viikonlopun ajan, ja hupi jatkuu vielä, joten palataan kaverit!

Eng: We got married one year a go, crazy!

26.7.2015 32 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kävelin juuri kolme kilometriä vesisateessa Helsingin joulukuussa. Sen reality-checkin jälkeen palaan mieluusti siihen yhteen heinäkuun päivään, jolloin aurinko paahtoi kirkkaasti ja välillä oli jopa liian kuuma.

Oon tässä huomannut, että hääpostausten kirjoittaminen matkablogiin on jotenkin äärimmäisen hankalaa. Tiedän, että lukijoiden joukossa on paljon tyyppejä, joita nää hörsellykset ei vois vähempää kiinnostaa. Tiedän kuitenkin myös, että tätä blogia lukee ainakin pari tulevaa morsianta ja muutama häitä rakastava kimuli, jotka taas tykkää hörsellyksestä, samoin kuin minä. Kaikesta vastarinnasta huolimatta tarjoankin tänään ainakin itselleni lohtua tähän eteläsuomalaiseen joulukuuhun pienellä juhlapäivämuistelulla.

Ranta-56 Juhlat-65 Ranta-31

Meidän hääpaikkana toimi vanhan kartanon pihapaviljonki Oulunsalossa meren rannalla, ja koska paikka itsessään oli melko nätti, ei koristeluilla tarvinnut peittää koko pytinkiä, vaan lähinnä tuoda pikku ripaus juhlatunnelmaa. Siispä mentiinkin aika yksinkertaisilla jutuilla, sillä pääosin itse tehdyt hääkoristeet riittivät tekemän tilasta juhlavan.

Tienvarsi- ja juhlapaikkakyltit maalasin vanhoihin ylijäämälautoihin, kynttiläkuppeina toimi mun isän glitterliimalla koristelemat ikean halvat juomalasit, maljakoina serkkutytin ja muiden avustuksella kerätyt kirkkaat lasipullot ja -purnukat, sekä vihki- ja photobooth -taustoina itse askarrellut koristeet. Katosta roikkuvat hunajakennopallerot tilasin ebaysta, mutta kaikki muu taisi syntyä aika lailla omista ja korvaamattomien apureiden käsistä.

Juhlat-86 haakoristeet1 Juhlat-16 Tanssit-38

Kukkina meillä oli muutamia floristilta tilattuja pioneja, sittarista häitä edeltävänä päivänä noudettuja markettineilikoita ja Karimin sisarusten poimimia luonnonkukkia.

Osa koristeista oli myös aika lailla sattumaa, sillä päätettiin siirtää vihkiminen kartanon päärakennuksesta pihalla olevaan telttaan vaan paria päivää ennen häitä. Teltta kaipasi kuitenkin jotain koristeluja, ja Fiskarsin palloleikkurin avulla leikkelin valkoisesta kartongista valtavan kasan valkoisia palleroita, jotka siskoni Veera sitten hääpuvun ompelun lomassa ompeli pitkäksi pallonauhaksi, joka kiinnitettiin teltan kattoon.

Jos kattokoristeet syntyivät ilman sen suurempaa vaivaa, vihkitaustan kanssa ei käynyt ihan samoin, sillä se oli ihan jäätävä homma. Askarreltiin pieniä leivinpaperikolmioita kiinni naruihin vielä paria päivää ennen häitä, ja lopulta saatiin kolmiot kiinni ja tausta valmiiksi.

Tanssit-70 Tanssit-62 Tanssit-87

Koristeiden suhteen aikataulutuksessa oli runsaasti parantamisen varaa, vaikka aloitinkin jollain tasolla hommien eteepäin viemisen melko aikaisessa vaiheessa. Tajusin sentään hankkia kaikki materiaalit hyvissä ajoin, sillä esimerkiksi vihkitaustaa varten piti metsästää valkoisia niittejä, ja taisin tilata ne lopulta Englannista. Niiden tarvetta ei olis ollu kiva huomata vasta hääviikolla.

Koristeluja puuhatessa myös perheen apu oli täysin korvaamatonta. En olis välttämättä ensimmäisenä arvannut, että meidän isän käsistä syntyy noin hienoja tuikkukuppeja, jotka saivat meidän vierailtakin ihailuja. Lisäksi saatiin apua muun muassa kukkien, onnitteluviirien ja tuon surullisenkuuluisan vihkitaustan kanssa. Seuraavien perheenjäsenten häiden kohdalla ollaankin jo nyt valmistauduttu siihen, että sitten on meidän vuoro auttaa kaikessa mahdollisessa. Ehkä jo yllättävän pian!

Kaikki kuvat on ottanut Marinella Ruusunen.

Eng: Here is a little something of our wedding decorations.

8.12.2014 6 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Me päästiin vihkisormuksen kanssa melkoisen helpolla, sillä päätettiin jo heti, että ainoastaan meikäläisen vasemmassa nimettömässä tulee olemaan kaksi sormusta, ja sulho pärjää vaan yhdellä. En oikeastaan miettinyt asiaa sekuntiakaan, vaan painelin suoraan äidin perintökorujen äärelle ja kaivoin laatikosta pienen kultasormuksen, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan oli täydellinen.

_DSF6567 _DSF6572

En halua käyttää timantteja missään tapauksessa, joten pieni kultapallero koristamassa superohutta sormusta oli mulle juuri soppeli. Hieman paksumman, kahden millin kihlasormuksen kanssa alle millimertin paksuinen vihkisormus ei näytä orvolta, sillä kaksikko pelaa aika mainiosti yhteen. Paksumpi sormus myös auttaa ohutta pysymään muodossaan, ja vaikka mulla olikin aluksi ajatus dumpata kihlasormus johonkin ja käyttää vain ohutta ja yksinkertaista vihkisormusta, niin ne ovat molemmat siihen jääneet, ainakin toistaiseksi.

Toinen tärkeä seikka on se, että sormuksella ei ole juuri rahallista arvoa. Ei vaan näe omalla kohdallani järkevänä laittaa rahaa koruihin, jotka menevä lopulta kuitenkin hukkaan. Mun 60 euron hintainen kihlasormus on hukkunut jo kahdesti, ja onneksi se on löytynyt molemmilla kerroilla. Toivotaan, ettei vihkisormus katoa, sillä se on tietysti tunnearvonsa vuoksi mulle mittaamattoman arvokas, sillä sormuksen myötä mulla on myös muisto äidistäni mukana minne vain ikinä menenkin.

Yksinkertainen vihkisormus on myös siinä mielessä melko hieno juttu, että se ei tosiaankaan näytä siltä, että se kannattaa varastaa, mikä myös omalta osaltaan tuo reissuturvallisuutta, kun ei tarvitse elämässään kanniskella blingejä.

24 29 33

Tuonne ohueen rinkulaan ei mahtunut kaiverrus, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Karimin nimen voi luntata kihlasormuksesta jos se joskus pääsee unohtumaan, ja jos hääpäivänsä unohtaa, niin sitten saa luvan unohtaa.

Ja varoitus hääjuttuja karsastaville: niitä on luvassa vielä!

Alemmat kuvat: Marinella Ruusunen

Eng: I chose to have my late mother’s simple ring as my wedding ring, and I love it. 

18.11.2014 10 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Nyt kaverit, suosittelen syömään jotain ensi alkuun ennen kuin skrollaatte alemmas, sillä tämä postaus sisältää herkullista materiaalia, joka saattaa aiheuttaa yllättävää makeanhimoa.

Midän hääkakusta meinasi tulla melkoinen fiasko, kun yrityksistä huolimatta Oulusta ei meinannut löytyä konditoriaa, jossa osattaisiin tehdä juuri meidän toiveiden mukainen kakku. First world problems, tiedän, mutta sanokaa se stressaantuneelle hääparille, jonka mielestä hyvä hääkakku on ehkä jopa pääruokaa tärkeämpi.

Lopulta etsintöjen ja useiden maistelujen jälkeen jouduttiin toteamaan, että Oulun kaupungista ei löytynyt leipomoa, josta saataisiin unelmiemme hääkakku, vaikka ei me mitään kuuta taivaalta edes yritetty pyytää. Onneksi sen sijaan me ollaan onnistuttu ympäröimään itsemme jauhopeukaloilla, joilla on loistavat leipomistaidot ja sen verran hyvä sydän, että saatiin apua kakkuongelmaan meidän perheeltä ja ystäviltä.

Hääkakut (1)Hääkakut (2)Hääkakut (10)Hääkakut (3)Hääkakut (4)

Siispä meillä oli häissä kahdeksan kakun hääkakkubuffet, joka osoittautui aivan äärimmäisen hyväksi ideaksi. Kaheksan kakkua alle 40 vieraalle oli just soppeli määrä varsinkin, kun vieraat olivat sen verran makean perään menevää sorttia kuin meillä, ja kaikkia kakkuja piti tietysti yrittää maistaa.

Kakkumenu saatiin koottua loppujen lopuksi melko helposti. Armaan veljeni ja tämän tyttöystävän kihlajaisissa tarjoilut valkosuklaamoussekakku oli se, mistä ajatus buffetista syttyi ja onneksi armas kälyni suostui leipaisemaan yhden myös meidän häitä varten. Harvinaisen hyvällä jauhopeukalolla varustettu serkkutytti taas loihti meille superherkullisen brookien, eli brownien ja cookien yhdistelmän, jota muistelen vieläkin kuola valuen, ja niin varmasti tekee valtaosa meidän vieraistakin.

Karimin isä leipoi rahkakakun, toinen bestmaneista marjaisan hyydykekakun ja meikäläinen mutakakun. Varsinaisen urakan teki kuitenkin sulho itse, joka nousi hääpäivän aattona ennen sian pieremää ylös ja leipoi kokonaiset kolme kakkua! Miekkosen käsistä syntyi kuningatarkakku, lakritsipommi ja marjainen juhlakakku, jotka kaikki olivat superherkullisia. Lisäksi vielä Karimin isä koristeli osan kakuista, joten saatiin kakkuihin kotikutoisuuden lisäksi hieman ammattilaisotetta.

Hääkakut (9)Hääkakut (5)Hääkakut (7)Hääkakut (8)Hääkakut (11)Hääkakut (12)Hääkakut (13)Hääkakut (6)Hääkakut (14)

Ja mitäs kakkubuffetista sitten tykättiin? Noh, arvaatte varmaan että se kävi kuin kuumille kiville. Seuraavana päivänä rääppiäisille taisi jäädä kaikki jämät koottuna vajaan kakun verran herkkuja, joten aika hyvin laskettiin.

Kaksi palaa per lärvi ei siis aivan riittänyt, sillä tietysti kaikki halusi maistaa useampaa kakkua, ja mieluiten tietysti illan mittaan niitä kaikkia. Taidettiin kuitenkin Karimin kanssa olla ainoita, jotka oikeasti maistoi kaikkia. :D Lapattiin ensimmäisellä kierroksella mukaan kolme lautasta, jotta saatiin palanen jokaista. Voin kertoa, että hääbingon morsian santsaa herkkuja -kohta oli ainoa, joka jäi sen illan aikana ruksimatta!

Kumpi sitten polokas? No ei kumpikaan. Ei aiottu eikä oltais keretty, kun piti päättää, mitä kakkua leikataan ekana.

Kaikki kuvat: Marinella Ruusunen

Eng: Instead of one wedding cake, we decided to have a wedding cake buffet in our wedding. It was epic.

26.10.2014 16 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit