Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

Helsinki

Kesäloma Helsingissä välkkyi silmissä täynnä mahdollisuuksia. Mustasaaren lisäksi tavoitteena oli vierailla jollain toisellakin ennalta tuntemattomalla saarella, ja erään aurinkoisen lomapäivän koittaessa päätettiin viimein hypätä JT Linen lauttaan Helsingin Merisatamassa ja suunnata Pihlajasaareen. Silmissä vilisi värikkäät uimakopit, hiekkaranta ja kauniit kalliot matkalla saareen, ja odotin mielikuvieni saavan vastinetta koko sen seitsemän euron hintaisen laivalipun edestä.

Perillä oli arkipäivän ajankohdasta johtuen mukavan rauhallista, eikä pahamaineisia ampiaisiakaan näkynyt. Pihlajasaari koostuu itse asiassa kahdesta saaresta, Itäisestä ja Läntisestä Pihlajasaaresta. Me suunnattiin heti pienemmälle itäiselle saarelle, sillä suunnitteilla oli ottaa testiin heti ensi alkuun saaren keittokatos ja päästä grillailemaan eväksiä. Yksi kolmesta keittokatoksesta löytyi helposti ja pyromaani-Khanjit pääsi heti laittamaan tulet uuniin.

Vietettiin keittokatoksella tulen äärellä ähräten varmaan tunti, ja kun poistuttiin kamoinemme paikalta oli heti seuraava seurue jo jonossa keittokatokselle. Vaikka koko aika saatiinkin olla kaksin ihan kaikessa rauhassa, ilmeisesti porukkaa oli kuitenkin sen verran, että grillipaikoille sai aika ajoin lähes jonottaa.

Kierrettiin itäisen saaren leirintäpaikan takana sijaitseville kallioille, mistä löydettiin just sopivan rauhallinen paikka seuraaviksi tunneiksi. Makoilu kallioilla merituulen viilentämänä Helsingin edustaa mereltä käsin katsellen oli kyllä yksi kesäloman siisteimpiä juttuja. Aika nopeasti mieleen nousi kysymys, että miksi ihmeessä me ei olla tajuttu vierailla Pihlajasaaressa koskaan aikaisemmin!?

Lähtiissä piipahdettiin vielä nopeasti uimakoppien edustalla olevalla hiekkarannalla, mutta sinilevätilanne sai pysyttelemään erityisesti sillä puolen saarta kaukana vedestä. Ei kiitos tällä kertaa!

Sovittiin että palataan Pihlajasaareen vielä uudemman kerran tänä kesänä, joskus elokuun loppupuolella. Lauttayhteydet jatkuu syyskuun alkuun saakka, joten mahdollisuuksia on melko mukavasti vaikka sitä omaa jahtia ei vielä olekaan. Paluumatkalla asteltiin muuten Ruoholahteen suuntaavaan alukseen, mikä oli sekin varsin näppärä.

Tästä tuli kertaheitolla paikka, mihin pitää ehdottomasti viedä kaikki kesävieraat. Pitäkää siis varanne!

6.8.2018 4 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Vaikka oon asunu Helsingissä jo neljä vuotta, tuntuu että en tunne kaupunkia juuri yhtään! Arkisin elämä pyörii aika tiiviisti samalla alueella, ja aiemmilla lomilla oon kiirehtinyt kaupungista pois mahdollisimman nopeasti. Aikaa seikkailuille ei siis oo ihan hirveästi jäänyt, mistä syystä odottelinkin tämän vuoden ekkaa kesälomaa aika innolla. Nyt olis aikaa löytää siistejä juttuja ympäri Helsinkiä!

Ensimmäisenä päätettiin löytää jotain uutta lähinurkilta. Me asutaan Helsingin Töölössä, ja Taivallahden kaupunginosa on ihan nurkan takana, ja periaatteessa alue venesatamineen sekä tunnelmallisine merimaisemineen on hyvinkin tuttu. Seurasaari on meidän go-to-kohde, enkä oikeastaan oo ees ajatellut, että muillakin saarilla kannattais vierailla.

Bongasin tuoreimmasta Mondosta maininnan Helsingin Mustasaaresta, minne on lauttayhteys Taivallahden satamasta. En ollut bongannut koko satamaa, joten mielenkiinto saarta kohtaan heräs heti. Saari oli siis koettava! Pakattiin lounaseväät ja viltti mukaan ja suunnattiin Taivallahteen, mistä satama löytyi nopeasti kesäteatterin vierestä, eli just siltä ainoalta nurkalta, missä ei oltu aiemmin alueella käyty.

Mustasaareen pääsee näppärästi päiväsaikaan tunnin välein liikennöivällä yhteysaluksella, ja menopaluumatka maksaa neljä euroa hengeltä. Matka kestää noin 15 minuuttia, joten mantereen kiire vaihtuu saaren rauhalliseen tunnelmaan melko nopeasti. Parasta tässä on meidän näkökulmasta tietysti lyhyt matka satamaan – aina ei tarvi lähtä Kauppatorille asti päästäkseen saareen!

Mustasaari on tosi pieni ja vehreä, rauhallinen saari. Sen omistaa Helsingin seurakunnat, mikä näkyy muun muassa psalminpätkillä varusteltuina rauhoittumispaikkoina ja kappelina, mutta muuten saarella ei oo mitenkään erityisen hengellinen tunnelma, ja se on avoinna kaikille.

Saarella sijaitsee myös kahvila, joka on erityisen tunnettu jäätävän kokoisista (melkein yhtä isoista kuin Oulun Bisketin!) korvapuusteista. Pullien lisäksi kahvilasta saa myös lounasta, ja jos mukana ei olis ollu omat eväät, oltais takuulla käyty lounastamassa aurinkoisella terassilla. Tunnelma kahvilan ympärillä oli tosi lempeä, ja se on erityisesti lapsiperheiden suosiossa. Lapsiperheiden määrää selitti myös juuri meidän vierailuaikaan alkamaisillaan oleva kesäteatteriesitys, jossa on tänä kesänä ohjelmassa Ruma Ankanpoikanen.

Me kierrettiin saari ja löydettiin mukava lounaspaikka kalliolta pienestä naapurisaaresta, aivan siirtolohkareen vierestä. Sieltä avautui merinäkymä Salmisaareen ja Ruoholahteen, vierestä lipui ohi melojia ja meidän takana vaelteli lammaslauma. Ympäri saarta oli mukavia rauhoittumispaikkoja, missä oli penkkejä aseteltu tarkasti paikan parhaalle maisemapaikalle.

Lähin saarikohde Seurasaari sai Mustasaaresta ihan hyvän haastajan. Saari kannattaa pitää mielessä just esimerkiksi lounaspaikkana, sillä helppous ja rentous puhuu Mustasaaren puolesta!

Onko saari aikaisemmin tuttu, kuka on käynyt?

7.7.2018 2 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Viime kesän majakkaretkeen ihastuneena päätin, että noista retkistä on tehtävä perinne. Koko tämän kesän mulla onkin ollut suunnitelmissa vierailla Söderskärin majakkasaarella, ja viimein näin elokuun lopun kunniaksi se onnistui. Hypättiin ala-astekaverini Hanskin kanssa pikkupurtilon kyytiin Aurinkolahden satamasta ja suunnattiin kohti majakkasaarta. Päivä oli todella tuulinen, mutta onneksi menomatkalla laiva ei edes keikkunut kovin pahasti, tai se ei ainakaan tuntunut mitenkään erityisen epämiellyttävältä enää Kreikan saartenvälisten taipaleiden jälkeen.

Söderskärillä voi vierailla Helsingistä melko näppärästi Vuosaaren satamasta liikennöivillä yleisöristeilyillä: matka kestää noin tunnin, ja risteilyillä jää majakkasaariseikkailulle parisen tuntia aikaa. Hinta on kieltämättä melko suolainen, sillä noin 60 euron hintaiseen lippuun kuuluu meno- ja paluumatkan lisäksi vain vierailu majakassa. Näin veneettömänä tuo oli kuitenkin ainoa vaihtoehto, joten ei auttanut itkeskellä.

Söderskärin majakka on rakennettu vuonna 1862, ja se ei ole ollut käytössä enää vuoden 1989 jälkeen. Noin elokuun lopulla saarella oli todella kuollutta, eikä siellä ollut mitään muuta elämää meidän noin kymmenhenkisen retkeilijäjoukon lisäksi. Todellista majakanvartijatunnelmaa siis parhaimmillaan!

Kelit ei olleet aivan täysin meidän puolella, sillä saarella tuuli niin kovasti että tukka lähti, eikä lämmintäkään ollut reilua kymmentä astetta enempää. Veikkaan että vierailu on täysin toisenlainen lämpimänä kesäpäivänä, mutta olipahan tunnelma vähintäänkin kuin muumikirjoissa, jotka ovat muuten saaneet pitkälti inspiraationsa juurikin tuosta saaresta ja majakasta.

Meidän parituntinen hujahti hetkessä, ja sinä aikana ehdittiin kiivetä majakan jyrkät portaat aivan tappiin saakka, syödä eväät ja ihastella majakkaa. Ja täytyy kyllä sanoa että vaikka en kovin montaa majakkaa noin lähietäisyydeltä olekaan nähnyt, on Söderskärin majakka todella kaunis!

Joko Söderskär on sulle tuttu?

25.8.2017 0 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Havahduin eilen siihen, että mulla on jotenkin mennyt tää kesä ihan ohi, sillä kaikki kesähumputtelut on jääneet tekemättä, tai ainakin siltä tuntuu. Syy siihen on ihan jäätävä kiire, sillä vaikka kuinka lupasin muka itselleni uudenvuodenlupaushuumassa ottavani tänä vuonna aiempaa iisimmin, ei sitä rentoutunutta ja otsarypytöntä olemusta oo peilissä juuri näkynyt.

Suurin ongelma on se että hommaa on ihan liikaa ja tunteja liian vähän, ja vaikka oon yrittänyt karsia kaikesta turhasta, täyttyy aivokoppa jatkuvasti siitä ajatuksesta, että pitäisi vielä tehdä sitä ja tätä ja tuota ja nekin. Ei oo siis ihan hirveästi jäänyt aika iltajätskeille, rantakävelyille, terassi-illoille tai edes ulkoilulle, ainakaan riittävästi.

Jotain kuitenkin saatu aikaan tämänkin kesän suhteen, kiitos viimeviikkoisen juhlaviikonlopun. Meille oli juuri seurustelun 11-vuotispäivä sekä kolmas hääpäiväkin, ja koska ne on niin lähellä toisiaan päätettiin jälleen yhdistää juhlahulinat yhdelle viikonlopulle.

Kaava oli tuttu toissavuodesta: toinen hoitaa toisen päivän ohjelman ja toinen toisen. Päivän kulusta tietää etukäteen ainoastaan järjestäjä, ja kaikki etenee yllätyksinä niin, että missään vaiheessa ei toisella oo oikeastaan mitään käryä siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Voin kertoa että oli taas pienet paineet keksiä siistiä tekemistä koko päivälle, mutta onneksi tuo viikonloppu on erinomainen mahdollisuus käydä testaamassa ne ravintolat ja elämykset, joista on pitkään ollut puhe ja joita ei oo aiemmin saanut aikaiseksi.

Mulla siinsi oma suunnitelma kristallinkirkkaana – ainakin osittain – jo edellisellä viikolla, ja odotinkin innolla millainen lauantai meillä olisi luvassa Karimin suunnitellessa ohjelmaa. Toivoin kovasti ettei vahingossa valittais samoja paikkoja tai ohjelmia, sillä siinä tilanteessa mää olisin se, jolta vaadittaisiin nopeita peliliikkeitä.

Huvittavaa kyllä, nyt ku mietin jälkeen päin tuota viikonloppua niin aika kovasti se pyöri ruuan ympärillä, ja hyvä niin! :D

Lauantaina oli tosiaan Karimin päivä, ja se oli vastuussa siitä mitä me tehtäisiin. Herättiin melko aikaisin, ja oltiin liikkeellä jo kasin pintaan. Osasin tietysti odottaa että mentäisiin johonkin syömään, sillä ruoka on aika kova juttu ihmisen elämässä myös aamiaisaikaan.

Monien mutkien kautta meidän määränpää olikin rautatieaseman kupeessa sijaitseva Radisson Blu Plaza, jonka aamiaisbuffa on varma ja aina yhtä hyvä valinta. Nappiin meni heti aamusta!

Aamiaiselta jatkettiin pienen shoppailureissun jälkeen välikuolemaan kotiin, kunnes oli taas lähdön aika. Kuljettiin pitkin Töölön nurtseja ja rantoja kunnes edessä oli legendaarinen Cafe Regatta, missä sielläkään ei oltu käyty aikaisemmin.

Pitkä jono luikerteli ulos saakka, ja kahvilla oli selvästi niin matkailijoita kuin paikallisiakin. Tarjonta oli yllättävän monipuolista, minkä lisäksi yllätyin myös siitä, että kahvilaan ei olisikaan ollut pakko varautua käteisvarannoin, sillä maksuvälineenä kävi myös kortti. Yllätys siitä syystä, että olin kuullut Regatasta niin paljon juttuja siitä miten tyypit suuntaa kahvilaan ilman käteistä ja saavat maksuaikaa seuraavaan vierailukertaan saakka ihan puhtaasti hymyilemällä.

Regatta oli kyllä hyvin symppis kahvila, enkä ihmettele lainkaan sen suosiota. Parasta oli pihalla oleva makkaranpaistopaikka, joka on varmasti tunnelmallinen erityisesti syys- ja talvi-iltoina.

Kahvittelujen jälkeen oli seuraavan ohjelmanumeron aika, ja Karim vei mut klassikkoaktiviteetin äärelle eli pelaamaan minigolfia! Tää oli jotain mistä oltiin puhuttu tosi pitkään, ja niin pitkään itse asiassa että se oli myös mun suunnitelmissa seuraavalle päivälle! Pitelin pokkaa siinä vaiheessa ja annoin mailan viuhua luottaen siihen, että kyllä mää jotain keksin tilalle.

Minigolfkohteita tuntuu tuolla Taivallahden nurkilla olevan ihan mukavasti, sillä aivan rannassa sijaitsevan radan sijaan me suunnattiin Sibeliuspuiston sydämessä sijaitsevalle radalle, jonka olemassaolosta mulla ei ollut mitään käryä ennen tuota lauantaita. Teekkareiden valmistamat radat oli paikoitellen melko haastaviakin, ja kokemus oli kyllä tosi kiva!

Dinnerille mentiin tutusti kotiin, ja Karim kokkas libanonilaishenkisen kasvisdinnerin. Maistui, ja loppuillan kruunasi vielä Musiikkitalon kesäteatteri, jossa nähtiin improteatterin esittämänä tämän kesän ohjelmisto eli Kaunotar ja hirviö sekä Liisa ihmemaassa.

Ekan päivän ohjelma nosti kyllä aika kovat paineet, sillä mulla ei ollut mitään niin siistiä suunnitelmissa. Otettiin aamu rennosti ja nukuttiin myöhään, sillä mun kaavailema ohjelma alkoi vasta 12 aikaan, jolloin meillä oli varaus Sandroon. Herkkubrunssi sunnuntain aluksi oli kyllä just sitä, mitä ihminen kaipasi hyvin syödyn päivän jälkeen.

Brunssi oli kieltämättä aika ässä, sillä juuri edellisenä päivänä aamiaisella Karim oli harmitellut kaiken maailman tahnojen ja soossien puuttumista, mihin Sandro toi juuri niitä kaivattuja tekstuureja ja makuja. Tarjolla oli hurjan laaja valikoima kasviksia, salaatteja ja tietty muun muassa hummusta ja tsatsikia, minkä lisäksi brunssiin kuului myös liuta lämpimiä ruokia lampaasta kalaan sekä tietysti herkkuja notkuva jälkkäripöytä.

Tykkäsin ruoan lisäksi tunnelmasta, sillä Sandron brunssi tarjoillaan kahdessa eri kattauksessa, mistä syystä brunssin aikana on tosi rauhallinen tunnelma, kun kesken kaiken porukkaa ei lappaa sisään. Tuona sunnuntaina käytössä oli ehkä kaksi kolmannesta pöydistä, joten tilaa oli mukavasti eikä missään vaiheessa ruokaakaan tarvinnut juuri jonottaa.

Brunssi maksaa 29,90 ja ruoan lisäksi hintaan sisältyy myös mimosat mieheen ja naiseen sekä kahvi ja tee. Ihan normisunnuntaina ei mun budjettielämäntavalla välttämättä käytäisi tuon hintaisella brunssilla, mutta noin juhlaviikonloppuna se oli aivan ässä valinta.

Eirassa sijaitsevasta Sandrosta jatkettiin sitten jalan matkaa kaupungin toiselle puolelle, Töölönlahden pohjoispuolella sijaitsevaan Talvipuutarhaan. Siinä missä pari vuotta sitten vastaavana viikonloppuna vein Karimin sinne aamiaiselle, nyt mentiin vaan tekemään sitä mitä tiesin ruusufanin arvostavan, nimittäin haistelemaan ruusuja!

Seuraavana oli varikkokäynti kotona, ja täytyy myöntää että brunssi oli sen verran täyttävä, että oltiin molemmat aikamoisessa ruokakoomassa. Olin aiemmin aamulla paniikissa etsiskellyt korvaavaa tekemistä minigolfille ja päätynyt ehkä tylsään ja helppoon, mutta tuohon koomailuhetkeen oikein sopivaan ratkaisuun. Kotoa suunnattiin illan päälle leffaan, minkä jälkeen jouduttiin yhä täysien vatsojemme kanssa toteamaan että mun kaavailema iltapala Töölön kallioilla sai nyt jäädä toiselle illalle.

Viikonloppu oli kyllä aivan huikea, ja oli superhauska taas olla täysin toisen vietävissä koko päivä. Ellei ens vuonna kohdalle satu reissua, niin otetaan taatusti uusinta tästä!

28.7.2017 2 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit