Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

Helsinki

Hyvää syntymäpäivää mulle! Tai siis onnea mulle reilut kaksi viikkoa sitten. En tajua, mihin aika oikein häviää, kun ei ehdi blogiakaan päivittää niin usein kuin olisi suotavaa…

Juhlin kuitenkin 31-vuotissynttäreitäni marraskuun loppupuolella, ja viime vuoden juhlien sijaan päivä meni tänä vuonna melko maltillisesti. Aloitettiin aamu kuitenkin rakkaan ystäväni ja kollegani Millan kanssa päivälle sopivissa puitteissa, Kämpin aamiaisbuffassa.

Ollaan yritetty lisätä meidän yhteisiä, töihin liittymättömiä näkemisiä aloittamalla palkkapäivät aina aamiaisella. Juhlan kunniaksi suunnattiin Kämppiin, jonka aamiaisbuffaa en ollut vielä päässyt kokeilemaan. Tässä välissä taustatietoa uudehkoille lukijoille: mää rrrrakastan aamiaisbuffetteja! Viime aikoina oon kirjoittanut niistä melko vähän, mutta voisin ehkä hieman skarpata tässä asiassa, sillä kuten elämässä yleensä, first things come first. Parasta hyvässä buffetissa on tuore ananas, hyvä pähkinävalikoima, maapähkinävoi, hyvä tee, karjalanpiirakat ja hyvät juustot. Arvostan myös suuresti, jos leivososastolla on muhkeita muffinsseja, mutta yhtä lailla tykkään kyllä chia-puurosta ja raakakakuista. Eli vähän melkein mikä tahansa kelpaa. :D

Mutta takaisin siihen Kämpin aamiaiseen. Aamupalaa tarjoillaan myös ei-vieraille, jolloin sen hinta on 32 euroa. Hintaan sisältyy kokkien valmistamat munakkaat muun muassa Radissonin tapaan, ja valikoimaan kuuluu muun muassa monenlaisia mehuja, tuoreita leipiä, hedelmiä, rahkaa, jugua, karjalanpiirakoita ja muita perusjuttuja.

Kämpin aamiaista ajatellessa voisi olettaa saavansa jotain ekstraa monessa muodossa, ja niin kyllä saikin. Aamiaisen taso oli selvästi perusketjulaa korkeampi, mistä kertoi muun muassa tuorepuristetut mehut, uunituoreet leivät ja teetä sekä kahvia koskeva pöytiintarjoilu – ihanaa luksusta erityisesti silloin, kun teetä kuluu pannukaupalla!

Oliko aamupala sitten hintansa väärti? Syntymäpäivänä ehdottomasti, ja Millan tilaamat lehtikuohut toi vielä aamuun ihanaa juhlahumua. Tavallisena aamuna en välttis ihan tuosta noin vaan olisi valmis maksamaan 32 euroa aamiaisbuffasta, mutta kyllä palkkapäivän huumassa, varsinkin juhlapäivänä.

Ah, nyt tuli taas nälkä! Kiitokset Millalle vielä seurasta, onneksi tässä kuussa on taas palkkapäivä ja meidän yhteinen aamiainen! <3

Kuvan meitsistä nappasi tietysti Milla.

9.12.2018 2 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kesäloma Helsingissä välkkyi silmissä täynnä mahdollisuuksia. Mustasaaren lisäksi tavoitteena oli vierailla jollain toisellakin ennalta tuntemattomalla saarella, ja erään aurinkoisen lomapäivän koittaessa päätettiin viimein hypätä JT Linen lauttaan Helsingin Merisatamassa ja suunnata Pihlajasaareen. Silmissä vilisi värikkäät uimakopit, hiekkaranta ja kauniit kalliot matkalla saareen, ja odotin mielikuvieni saavan vastinetta koko sen seitsemän euron hintaisen laivalipun edestä.

Perillä oli arkipäivän ajankohdasta johtuen mukavan rauhallista, eikä pahamaineisia ampiaisiakaan näkynyt. Pihlajasaari koostuu itse asiassa kahdesta saaresta, Itäisestä ja Läntisestä Pihlajasaaresta. Me suunnattiin heti pienemmälle itäiselle saarelle, sillä suunnitteilla oli ottaa testiin heti ensi alkuun saaren keittokatos ja päästä grillailemaan eväksiä. Yksi kolmesta keittokatoksesta löytyi helposti ja pyromaani-Khanjit pääsi heti laittamaan tulet uuniin.

Vietettiin keittokatoksella tulen äärellä ähräten varmaan tunti, ja kun poistuttiin kamoinemme paikalta oli heti seuraava seurue jo jonossa keittokatokselle. Vaikka koko aika saatiinkin olla kaksin ihan kaikessa rauhassa, ilmeisesti porukkaa oli kuitenkin sen verran, että grillipaikoille sai aika ajoin lähes jonottaa.

Kierrettiin itäisen saaren leirintäpaikan takana sijaitseville kallioille, mistä löydettiin just sopivan rauhallinen paikka seuraaviksi tunneiksi. Makoilu kallioilla merituulen viilentämänä Helsingin edustaa mereltä käsin katsellen oli kyllä yksi kesäloman siisteimpiä juttuja. Aika nopeasti mieleen nousi kysymys, että miksi ihmeessä me ei olla tajuttu vierailla Pihlajasaaressa koskaan aikaisemmin!?

Lähtiissä piipahdettiin vielä nopeasti uimakoppien edustalla olevalla hiekkarannalla, mutta sinilevätilanne sai pysyttelemään erityisesti sillä puolen saarta kaukana vedestä. Ei kiitos tällä kertaa!

Sovittiin että palataan Pihlajasaareen vielä uudemman kerran tänä kesänä, joskus elokuun loppupuolella. Lauttayhteydet jatkuu syyskuun alkuun saakka, joten mahdollisuuksia on melko mukavasti vaikka sitä omaa jahtia ei vielä olekaan. Paluumatkalla asteltiin muuten Ruoholahteen suuntaavaan alukseen, mikä oli sekin varsin näppärä.

Tästä tuli kertaheitolla paikka, mihin pitää ehdottomasti viedä kaikki kesävieraat. Pitäkää siis varanne!

6.8.2018 4 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Vaikka oon asunu Helsingissä jo neljä vuotta, tuntuu että en tunne kaupunkia juuri yhtään! Arkisin elämä pyörii aika tiiviisti samalla alueella, ja aiemmilla lomilla oon kiirehtinyt kaupungista pois mahdollisimman nopeasti. Aikaa seikkailuille ei siis oo ihan hirveästi jäänyt, mistä syystä odottelinkin tämän vuoden ekkaa kesälomaa aika innolla. Nyt olis aikaa löytää siistejä juttuja ympäri Helsinkiä!

Ensimmäisenä päätettiin löytää jotain uutta lähinurkilta. Me asutaan Helsingin Töölössä, ja Taivallahden kaupunginosa on ihan nurkan takana, ja periaatteessa alue venesatamineen sekä tunnelmallisine merimaisemineen on hyvinkin tuttu. Seurasaari on meidän go-to-kohde, enkä oikeastaan oo ees ajatellut, että muillakin saarilla kannattais vierailla.

Bongasin tuoreimmasta Mondosta maininnan Helsingin Mustasaaresta, minne on lauttayhteys Taivallahden satamasta. En ollut bongannut koko satamaa, joten mielenkiinto saarta kohtaan heräs heti. Saari oli siis koettava! Pakattiin lounaseväät ja viltti mukaan ja suunnattiin Taivallahteen, mistä satama löytyi nopeasti kesäteatterin vierestä, eli just siltä ainoalta nurkalta, missä ei oltu aiemmin alueella käyty.

Mustasaareen pääsee näppärästi päiväsaikaan tunnin välein liikennöivällä yhteysaluksella, ja menopaluumatka maksaa neljä euroa hengeltä. Matka kestää noin 15 minuuttia, joten mantereen kiire vaihtuu saaren rauhalliseen tunnelmaan melko nopeasti. Parasta tässä on meidän näkökulmasta tietysti lyhyt matka satamaan – aina ei tarvi lähtä Kauppatorille asti päästäkseen saareen!

Mustasaari on tosi pieni ja vehreä, rauhallinen saari. Sen omistaa Helsingin seurakunnat, mikä näkyy muun muassa psalminpätkillä varusteltuina rauhoittumispaikkoina ja kappelina, mutta muuten saarella ei oo mitenkään erityisen hengellinen tunnelma, ja se on avoinna kaikille.

Saarella sijaitsee myös kahvila, joka on erityisen tunnettu jäätävän kokoisista (melkein yhtä isoista kuin Oulun Bisketin!) korvapuusteista. Pullien lisäksi kahvilasta saa myös lounasta, ja jos mukana ei olis ollu omat eväät, oltais takuulla käyty lounastamassa aurinkoisella terassilla. Tunnelma kahvilan ympärillä oli tosi lempeä, ja se on erityisesti lapsiperheiden suosiossa. Lapsiperheiden määrää selitti myös juuri meidän vierailuaikaan alkamaisillaan oleva kesäteatteriesitys, jossa on tänä kesänä ohjelmassa Ruma Ankanpoikanen.

Me kierrettiin saari ja löydettiin mukava lounaspaikka kalliolta pienestä naapurisaaresta, aivan siirtolohkareen vierestä. Sieltä avautui merinäkymä Salmisaareen ja Ruoholahteen, vierestä lipui ohi melojia ja meidän takana vaelteli lammaslauma. Ympäri saarta oli mukavia rauhoittumispaikkoja, missä oli penkkejä aseteltu tarkasti paikan parhaalle maisemapaikalle.

Lähin saarikohde Seurasaari sai Mustasaaresta ihan hyvän haastajan. Saari kannattaa pitää mielessä just esimerkiksi lounaspaikkana, sillä helppous ja rentous puhuu Mustasaaren puolesta!

Onko saari aikaisemmin tuttu, kuka on käynyt?

7.7.2018 2 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Viime kesän majakkaretkeen ihastuneena päätin, että noista retkistä on tehtävä perinne. Koko tämän kesän mulla onkin ollut suunnitelmissa vierailla Söderskärin majakkasaarella, ja viimein näin elokuun lopun kunniaksi se onnistui. Hypättiin ala-astekaverini Hanskin kanssa pikkupurtilon kyytiin Aurinkolahden satamasta ja suunnattiin kohti majakkasaarta. Päivä oli todella tuulinen, mutta onneksi menomatkalla laiva ei edes keikkunut kovin pahasti, tai se ei ainakaan tuntunut mitenkään erityisen epämiellyttävältä enää Kreikan saartenvälisten taipaleiden jälkeen.

Söderskärillä voi vierailla Helsingistä melko näppärästi Vuosaaren satamasta liikennöivillä yleisöristeilyillä: matka kestää noin tunnin, ja risteilyillä jää majakkasaariseikkailulle parisen tuntia aikaa. Hinta on kieltämättä melko suolainen, sillä noin 60 euron hintaiseen lippuun kuuluu meno- ja paluumatkan lisäksi vain vierailu majakassa. Näin veneettömänä tuo oli kuitenkin ainoa vaihtoehto, joten ei auttanut itkeskellä.

Söderskärin majakka on rakennettu vuonna 1862, ja se ei ole ollut käytössä enää vuoden 1989 jälkeen. Noin elokuun lopulla saarella oli todella kuollutta, eikä siellä ollut mitään muuta elämää meidän noin kymmenhenkisen retkeilijäjoukon lisäksi. Todellista majakanvartijatunnelmaa siis parhaimmillaan!

Kelit ei olleet aivan täysin meidän puolella, sillä saarella tuuli niin kovasti että tukka lähti, eikä lämmintäkään ollut reilua kymmentä astetta enempää. Veikkaan että vierailu on täysin toisenlainen lämpimänä kesäpäivänä, mutta olipahan tunnelma vähintäänkin kuin muumikirjoissa, jotka ovat muuten saaneet pitkälti inspiraationsa juurikin tuosta saaresta ja majakasta.

Meidän parituntinen hujahti hetkessä, ja sinä aikana ehdittiin kiivetä majakan jyrkät portaat aivan tappiin saakka, syödä eväät ja ihastella majakkaa. Ja täytyy kyllä sanoa että vaikka en kovin montaa majakkaa noin lähietäisyydeltä olekaan nähnyt, on Söderskärin majakka todella kaunis!

Joko Söderskär on sulle tuttu?

25.8.2017 0 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit