Jos Cliffs of Moherin suhteen kävi tajuttoman huono munkki, oli onnetar mun puolella maanantaina, kun kotimatka Irlannista koitti. Ofelian saapumisesta oli varoiteltu useaan otteeseen, ja jännättiin sormet ristissä, miten paluulennon kanssa kävis.
Kaikeksi onneksi olin varannut paluulennon maanantaiaamulle, ja aikaiselta tuntunut puoli 11 lento taisi lopulta olla viimeisiä, mitä Dublinin lentokentältä sinä päivänä nousi. En siis nähnyt kuuluisia nähtävyyksiä, mutta pääsinpähän ainakin ajoissa kotiin ilman sen suurempaa lentokenttäjähimistä, mitä voi pitää jo sinänsä voittona varsinkin, kun osa kavereista odottelee edelleen uutta paluulentoa sunnuntaina päättyneistä kisoista.
Itse Dublinin-viikko oli melko erikoinen mun näkökulmasta, sillä tosi harvoin, tai oikeastaan ei juuri koskaan, tulee matkustettua ulkomaille niin että varsinaisesta kohteesta ei oikeastaan nää yhtään mitään. Nähtävyyksien tsekkailu jäi siihen yhteen ainoaan päivään, kun hengasin sumuisilla kallioilla ja tsekkasin Dublinin kaksi nähtävyyttä aamukuuden pimeydessä ja that’s all.
Olin lähtenyt reissuun töihin ja niissä merkeissä matka kuluikin, lähinnä kisahallin, hotellin ja lyhyen kävelymatkan päässä sijaitsevan ravintolan väliä hiihtäen. Näin reissaajan näkökulmasta aika paljon jäi kaivelemaan, ja tuntuukin että voisin ihan hyvin lähteä Dubliniin uudelleen milloin vain, jos kaupungista jotain silloin vaikka sattuis näkemään.
Nyt ehdin tosiaan nähdä Ha’pennyn sillan ja puikkelehtia hetken aikaa kapeilla ja aika hauskan näköisillä kaduilla, mutta siihen jäi nähtävyyksien tsekkailu. Toisaalta oli mielenkiintoista kokea tällainenkin reissu, jossa kohteesta saa vaan ihan pienen teaserin. Ehkä ens kerralla enemmän!
Löytyykö lukijoiden joukosta Dublinin-tuntijoita, kantsiiko lähtä uudelleen?