Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

Islanti

Yhteistyössä Iceland Airwaves

Vaikka mun tämän syksyn Islannin-seikkailu oli melko lyhyt, ehdin nähdä muutakin kuin keikkapaikkoja. Lauantaina oli nimittäin luvassa seikkailupäivä, kun ohjelmassa oli kuuden tunnin mittainen bussiretki Reykjavikista maan kuuluisimmalle vesiputoukselle Gullfossille. Se ei suinkaan ollut päivän ainoa kohde, vaan pysähdyttiin myös lilluttelemassa laguunissa ja ihmettelemässä geysirejä – täydellinen Islanti-päivä siis!

Islannista tuleekin ensimmäisenä mieleen hulppeat luontokohteet, joista ei ihan helpolla saa tarpeekseen. Mun ongelma on toistaiseksi ollut se, että en oo vieraillut maassa vielä matkalla, jolla mun olis ollu mahdollista vuokrata itse autoa ja lähtä seikkailemaan juuri niille nurkille, mitkä kiinnostavat eniten. Oon kuitenkin molemmilla reissuilla saanut huomata, että päivämatkan päässä Reykjavikista sijaitsee tosi hienoja paikkoja, joten siinä mielessä pääkaupungin pitäminen tukikohtana ei vaikuta kovin huonolta idealta. Esimerkiki kevään reissulla käytiin päiväseltään Thingvellirin kansallispuistossa, ja nyt pääsin näkemään jotain muuta.

Tämä päiväretki oli erinomainen esimerkki siitä, mitä Reykjavikista käsin ehtii nähdä yhdessä päivässä vielä marraskuussakin, kun päivänvalon määrä alkaa olla tosi rajattu.

Reissu alkoi rennosti Secret Lagoonissa

Lähdettiin liikkeelle Reykjavikista 11 aikaan, ja ensimmäisenä suuntana oli noin tunnin ajomatkan päässä sijaitseva Secret Lagoon eli Gamla Laugin, joka on yksi Islannin vanhimpia laguuneja. Noin kymmenen asteen lämpötila ja navakka tuuli yhdistettynä kuumaan veteen oli täydellinen kombo, ja olisin voinut lillutella lämpimässä vedessä ikuisuuden. Tällä reissulla oivalsin entistä paremmin sen, miten suuri merkitys kuumilla lähteillä on islantilaisessa kulttuurissa enkä ihmettele, sillä kyllä määkin menisin mieluusti työpäivän jälkeen vaan nauttimaan maan uumenista pulppuavasta kuumasta vedestä.

Secret Lagoon oli huomattavasti vaatimattomampi kuin esimerkiksi maailmankuulu Blue Lagoon tai monet ne kaksi muuta uimalaa, missä oon Islannissa vieraillut. Täällä oli toimivat pukuhuneet ja suihkutilat kuten kuuluu, minkä lisäksi pihalla oli yksi suuri lämmin, kivipohjainen laguuni. Pienempikin allas olisi ollut, mutta siellä vesi oli kiehahtanut jo sataan asteeseen, joten se kierrettiin kaukaa.

Vedessä rentoutumisen lisäksi ehdin myös kiertää tsekkaamassa nopeasti kaksi muuta kuumaa lähdettä, jotka sijaitsivat aivan päälaguunin vieressä. Vesi todellakin kiehui, ja vahvasta rikin hajusta tuli ensimmäisenä mieleen kananmuna. Lämpötila oli kymmenisen astetta, mutta uimisen jälkeen lähteiden vieressä oli niin kuuma, että jätin takin suosiolla sisätiloihin.

Välipysähdys geysirillä

Seuraavana luvassa oli geysir, ja satuttiin paikalle juuri parahiksi niin, että ehdittiin nähdä sen purkautuvan kolme kertaa. Tämä geysiralue oli turistien kansoittama, mutta mun silmiin tosi hieno, kun en paremmastakaan tiennyt. Alueella oli viitisen geysiriä, ja yks niistä purkautui meidän vierailun aikana. Se oli mahtavaa!!!

Käytiin kuitenkin käveleskelemässä alueella ja täytyy todeta, että Islannin luonto on superkaunista! Meidän vierailun aikana sää oli tosi harmaa, kuten marraskuussa ilmeisesti tyypillisesti, mutta siitä huolimatta maisema oli täynnä värejä. Geysirejä ympäröi monet värit ja vesi oli paikoitellen syvänsinistä, paikoitellen kirkkaanturkoosia.

Islannissa on tosi paljon geysirejä ja tää sijaitsi Bláskógabyggðssa, kymmenisen kilometrin päässä Gullfossin putouksilta eli juuri Golden Circle -kierroksen pelipaikoilla.

Jättimäisen vesiputouksen äärellä

Ja sitten päästiinkin viimeiseen kohteeseen, joka oli ehkä se kaikkein odotetuin. Gullfossin putouksista minäkin olin kuullut etukäteen, ja olin melko mielissäni, kun linja-auton nokka alkoi lähestyä bussien täyttämää parkkipaikkaa. Kultaiseksi vesiputoukseksi nimetty Gullfoss on osa Islannin Golden Circle -kierrosta, ja siitä syystä se on niin suosittu kohde. Toki suosiota selittää myös paikan mahtavuus, sillä näkymät on tosi hienot!

Vesi laskeutuu kymmeniä metrejä alas kanjoniin, ja suuri vesiputous on sanalla sanoen upea.

Saatiin kävellä jokusen sadan metrin verran parkkipaikalta, kunnes päästiin varsinaisen vesiputouksen äärelle. Lämmintä oli siinä vaiheessa vajaat kymmenen astetta, mutta tuuli oli hirvittävä, minkä lisäksi vesiputouksesta kuohui vettä valtoimenaan naamalle. Se vaan lisäsi tunnelmaa, ja puhuri oli paikoin niin voimakas, että jouduttiin kävelemään 45 asteen kulmassa.

Kävely vesiputoukselle oli aikamoista selviytymistä, eikä maisemista varsinaisesti onnistunut keskittyä nauttimaan lopulta perilläkään, sillä tuuli oli tosi navakka. Myräkkä kuitenkin oli omiaan juuri tuolle paikalle, ja se korosti entisestään vesiputouksen mahtavia voimia.

En ihmettele, miksi Gullfoss on valikoitunut mukaan Golden Circle -kierrokselle ja miksi se on täynnä reissaajia. Ihan huikea paikka!

Gullfossin jälkeen noustiin takaisin autoon melko väsyneinä koko jengi (tai ainakin minä), ja suunnattiin takaisin kohti Reykjavikia. Paluumatka kesti puolisentoista tuntia, joten siinä ajassa ehti nähdä aikamoisen määrän islantilaisia maisemia – tai olis ehtinyt, jos a) kykenisi pysyttelemään hereillä liikkuvassa kulkuneuvossa tai b) aurinko ei olis laskenut aika lailla viideltä, jonka jälkeen tuli säkkipimeää.

Reissu oli tosi onnistunut ja kohteet hyviä, mutta täytyy myöntää että seuraavalla Islannin-reissulla toivon näkeväni jo vähän jäätikköä ja pääseväni kunnolla vuoristoon. Tässä oli tosi hyvä alku, ja se kasvatti nälkää Islannin luontonähtävyyksiä kohtaan entisestään.

23.11.2018 0 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yhteistyössä Iceland Airwaves

Ai vitsi miten siisti seikkailufiilis oli sillä hetkellä, kun viime torstaina astelin Icelandairin lentokoneeseen valmiina viettämään lopun viikkoa festaritunnelmissa maan pääkaupungissa Reykjavikissa. Suuntana oli huippusuositut, 20-vuotisjuhlavuottaan viettävät Iceland Airwaves -festarit, jotka on vähän kuin Islannin vastine meidän Flow’lle: pääkaupunki täyttyy kiinnostavista esiintyjistä ympäri maailmaa, ja ne taas houkuttaa rutkasti kansainvälistä festariyleisöä.

Festareilla oli ihan hurjan hyvä meininki! Perinteisten kesäfestareiden, jollaisilla oon vaan käyny, sijaan Reykjavikissa keikat järjestettiin kahviloissa, klubeilla, kirkossa, museoissa ja monissa muissa paikoissa, jopa pankissa. Kaupungin ollessa superpieni välimatkat oli tosi lyhyitä, joten keikkapaikasta toiseen liikkuminen oli tosi vaivatonta, kun tuntui että paikan kuin paikan välimatka oli 200 metriä. Esiintyjiä oli paitsi Pohjoismaista myös muun muassa Jenkeistä, Briteistä, Virosta ja Saksasta. Suurimmasta osasta en ollut koskaan kuullutkaan mutta en todellakaan ollut ainoa, sillä mitä jututin paikalle saapuneita musiikkialan toimittajiakin, oli monilla muilla sama tilanne ku mulla. Se kääntyi kuitenkin edukseen, sillä kyselin tosi avoimesti suosituksia ja sain niitä sieltä sun täältä, minkä avulla löysin lopulta aika mainion kattauksen eri keikkoja.

Mahtavat keikat ja erikoiset esiintymispaikat

Viikonlopun siisteimpiin lukeutunut keikka oli jo ekana iltana torstaina, kun Reykjavikin taidemuseossa oli luvassa Alman keikka. En ollu koskaan nähny sen esiintyvän, joten elämys nosti kyllä niskakarvat pystyyn! En oo mikään musiikkiasiantuntija, mutta vitsi yleisössä oli mahtava meiniki, kun Alma ja Anna täytti hallin huikealla asenteellaan. Mun osalta torstai jäi kahteen keikkaan, sillä ennen Almaa kävin katsomassa norjalaisen Fiehin keikan, mikä oli just hyvä lämppä ennen illan ykköstä.

Painelin nukkumaan aikaisin eli mun aikaa yhdeltä, sillä luvassa oli aamuherätys. Kuudelta mun ohjelmassa oli melko kiinnostavalta kuulostanut reivi + joogatapahtuma, joka osoittautui aivan ässäksi! Mua nauratti siellä jortsutessani, miten hauskaa olis aina aloittaa perjantait aamureiveillä. :D Tykkäsin hommasta monesta syystä: ekaksikin kroppa avattiin ja pyöriteltiin rennosti ja perin pohjin, päällä oli urheilukalsongit eli mikäs sen parempaa, kaikki keskitty vaan omaan fiilikseen, mutta silti tunnelma oli tosi yhteisöllinen. Huikean siisti kokemus, jonka jälkeen oli hurjan epätodellinen fiilis, sillä kieltämättä ajatus parin tunnin jortsukinkereistä aamun alkajaisiksi tuntui melko kaukaiselta, kun perjantai-iltana konkoilin keikoille.

Ehdin käydä perjantain ja lauantain aikana omalla mittapuullani ihan mukavasti katsomassa keikkoja, mutta en päässy missään nimessä samoihin lukemiin kuin musiikkiin mua intohimoisemmin suhtautuvat alan toimittajat. Kuuntelin haavi auki, kun tyypit oli käyny katsomassa lähes kymmenen keikkaa yhden illan aikana – ihan hullua!

Yks kiinnostavimmista jutuista Iceland Airwaves -festareilla oli keikkapaikat. Oli hullun kutkuttavaa löytää itsensä jonottamasta pääsyä kirkkoon, taidemuseoon tai kansallisteatteriin keikan vuoksi. Kun asiaa ajattelee, on kombo ihan huikea: arkkitehtonisesti mahtavista rakennuksista pääsee nauttimaan aivan uudella tavalla, kun sinne astelee keikalle. Voin kertoa, että muuten ei olisi varmastikaan tullut vietettyä aikaa esimerkiksi kauniissa Fríkirkjanissa, mutta nyt istuskelin siellä tuntikausia.

Alman keikan lisäksi päällimmäisinä jäivät mieleen kaikkien hehkuttaman Ólafur Arnaldsin ja koko Islannin rakastaman Ásgerin keikat. Islantilainen pianisti Ólafur Arnalds veti kansallisteatterissa setit kahtena iltana, ja mun oli pakko käydä vetämässä hotellissa vielä power napit ennen yökahdelta (mun aikaa, kiitos aikaero!) alkanutta keikkaa. Ja kyllä kannatti, sillä se oli upea!

Myös Ásgeir hurmas mut heti. Kyseessä on Islannin suosituimpiin muusikoihin kuuluva laulaja-lauluntekijä, jonka keikat järjestettiin juurikin jo mainitussa Fríkirjan-kirkossa. Musiikista paremmin perillä olevat ovat kuvailleet miehen tuotantoa elektroniseksi folkiksi, ja ainakin mielikuvien islantilaiseen tunnelmaan Ásgeirin akustinen setti vei hetkessä. Miehellä on tuotantoa sekä englanniksi että islanniksi, mutta “I am so grateful you are here, there are so much more what you could be doing”- sanoihin alkaneella keikalla biisit oli yhtä lukuun ottamatta islanniksi.

Tykkäsin keikasta niin paljon, että mun oli pakko päästä seuraavana iltana uudestaan. Siellä  siis istuin kahtena iltana täpötäyden kirkon penkillä iho kananlihalla kuunnellen biisejä, joiden sanoituksista en ymmärtänyt yhtään mitään. Ja täytyy tässä vaiheessa tunnustaa, että Ásgeirin tuotanto soi taustalla tälläkin hetkellä, ja on soinut korvanapeissa perjantaista lähtien. Vahva suositus!

Kaikin puolin toimiva kokonaisuus

Kuten jo mainitsin, se, että keikat sijaitsi eri paikoissa ympäri kaupunkia ei haitannut yhtään, vaan oli oikeastaan pelkkää plussaa. Oli tosi siistiä kulkea paikasta toiseen lyhyitä välimatkoja ja päästä näkemään monta eri paikkaa. Samalla myös kaupunki tuli tutuksi, kun sahasi samoja nurkkia monta päivää putkeen. Omaksi suosikiksi nousi jo moneen kertaan mainittu Fríkirkjan tunnelmansa vuoksi, mutta samalla täytyy tunnustaa että Islannin musiikkitalo Harpa jäi suunnitelmista huolimatta keikkapaikkana kokematta. Jääpähän jotain ensi kertaan!

Olin aluksi vähän pihalla siitä, miten onnistun navigoimaan keikalta toisella ja pitämään huolta siitä, että en missaa mitään. Merkkasin aluksi keikat ja suunnitelmat mun Google-kalenteriin, kunnes tajusin ladata festivaalin oman sovelluksen. Sen avulla löysi kaiken mahdollisen infon ja sai rakennettua oman aikataulun sen mukaan, mitä aikoi tai halusi käydä katsomassa.

Mää majoituin aivan Reykjavikin sydämessä (tosin kuten sanottu, mikä siellä ei sijaitsisi keskeisellä paikalla?) sijaitsevassa Hiltonille kuuluvassa Reykjavik Konsulat Hotel -hotellissa. Sijainti oli vähintään erinomainen, ja tämän vuoden keväällä avattu hotelli oli kaikin puolin tosi hyvä. Sijainti mahdollisti sen, että pystyin tosiaan käymään ottamassa nokkaunet keikkojen välillä, piipahtamassa nopeasti vessassa tai vaikka hakemassa unohtuneita kamoja. Kun siirtymisiä ei tarvinnut miettiä oikeastaan ollenkaan, keveni reissu huomattavasti.

Mun huone sijaitsi kolmannessa kerroksessa ja oli kaikin puolin nappi! Sähköpistokkeet ja valokatkaisijat löytyi näppärästi sängyn vierestä, laskutilaa oli riittävästi minkä lisäksi himmentimellä varustettu valaistus oli erityisen miellyttävä. Mua ilahdutti tietty myös aamiainen, mikä ei ollu missään nimessä parasta tasoa, mutta tosi hyvä kuitenkin. Löytyi skyriä ja kalaa, joten paikallismakujakin oli!

Áfram Island!

Kaiken kaikkiaan festariviikonloppu Islannissa oli tosi unohtumaton kokemus, ja harkitsen sitä varmasti uudestaan vielä tulevaisuudessa. Ennen reissua jännitti ihan sikana, sillä en oo todellakaan se tyyppi joka lähtee yksin ulkomaille festareille, mutta kuten aina ja kaikkialla, tästäkin selvittiin, oli tosi hauskaa ja mukaan tarttui mainioita tuttuja sekä hauskoja muistoja.

Pakko muuten vielä mainita, että mietin etukäteen aika kovastikin, miten talvifestareille kannattais pukeutua. Taisin jossain vaiheessa jopa googlettaa kuvia edellisvuoden tapahtumasta, että tietäisin mikä on asiaankuuluvaa. Noh, islantilaiseen tapaan vastaus oli melko mutkaton: tuu just sellaisena kuin oot. Valtaosa jengistä oli pukeutunu ihan normivaatteisiin, eikä esimerkiksi Flow’n kaltaista tyylikuningatarten välistä taistoa näkynyt lainkaan. Muutenkin tuntui, että pintaliitoporukan sijaan festareilla oli läsnä koko Islanti. Toki keikat oli niin myöhään että ajankohta ajoi kaikkein nuorimmat kävijät nukkumaan, mutta kävijöiden ikä venyikin sitten ihan komeasti toiseen suuntaan, keikalla kuin keikalla näki aika lailla kaikenikäistä väkeä. Hyvin mahtui sekaan!

Islannista on tulossa vielä muutakin juttua, mutta ai vitsi alkoi tehdä mieli lähtä maahan uudestaan mahdollisimman pian omalle lomalle! Tääkin reissu oli huhtikuun matkan tavoin pressimatka, joten maassa on vielä miljoona paikkaa ja maisemaa, mitä on jäänyt näillä kahdella matkalla näkemättä. Toivottavasti ens kerralla taas lisää!

11.11.2018 0 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kirkas aamu, aurinkoinen sää ja ympärillä edellisiltana tutuksi tulleita tyyppejä, joiden nimistä muistaa ehkä puolet. Sillä tunnelmalla lähdin oranssissa Haglöfsin gore-takissani elämäni ensimmäiselle Islannin kansallispuistovaellukselle. Olin varautunut hillittömään tuuleen, vesisateeseen ja kylmyyteen, mutta vaikutti siltä että tuona päivänä ei vettä sataisi. Työmatkan tiukkaan ohjelmaan ei mahtunut kuin yksi vaellus ja sekin verrattain lähelle: vajaan 40 kilometrin päässä Reykjavikista sijaitsevaan Thingvellirin kansallispuistoon.

Tätä retkeä odotin koko Islannin-matkalta ehkä eniten, sillä kuvissa nähdyt hulppeat kansallispuistomaisemat, uskomattomat vuoret, mahtavat vesiputoukset ja muut unohtumattomat näkymät oli piirtyneet mun verkkokalvolle niin tiukasti, että en millään meinannut malttaa! Vaikka vaellus oli vain vajaat kymmenen kilometriä, päätin silti odottaa tähänastisen elämäni parasta Islannin-seikkailua.

Aloitettiin vaellus iskemällä kengät Islannin maaperän mutaan tunnetuissa Game of Thrones -maisemissa ja lähdettiin liikkeelle. Tuuli oli hyytävä, ja mietin alusta alkaen välikerroksen kaivamista repusta, sillä vaikka sää oli aurinkoinen oli puistossa oikeasti tosi kylmä. Reitti oli melko helppokulkuinen, mutta maisemiin oli silti paikoin haastava keskittyä, kun piti varoa seuraavaa askelta.

Tuon reissun yksi parhaimpia juttuja oli ihan mahtava reissuporukka, sillä mukana oli tosi kansainvälinen joukko toimittajia aina New Yorkista Lontooseen ja tietty myös Helsinki–Tukholma-akselille. Oli kiinnostavaa kuulla Thingvellirin maisemien äärellä tyyppien töistä ja reissusuunnitelmista sekä siitä, millaista on olla toimittaja eri paikoissa. Mukana oli muun muassa brittiläisen The Sun -skandaalilehden toimittaja, joka osoittautui työpaikkansa maineesta huolimatta supersymppikseksi tyypiksi.

Vaelluksen aikana pääsin paitsi kuulemaan hurjista seikkailuista myös näkemään paljon, ja päällimmäisenä mieleen retken jäi ensimmäinen pysähdys, kun Islannin jalkamallomaajoukkueen fanipaitaan sonnustautuneet oppaat tarjoili meille Thingvellirin järvivettä, mikä oli tosi kylmää ja tosi hyvää! Lähdeveden juominen vaelluksella on aina parasta, ja niin se oli tälläkin kertaa mieleenpainuva elämys. :)

Reissu eteni hiljakseltaan kohti Öxarárfossin vesiputousta, mikä oli erinomainen päätöspiste vaellukselle. Thingvellirin vaellus oli tuon reissun ainoa tilaisuus päästä Islannin luonnon keskelle, eli Islantiin on siis pakko päästä uudestaan kunnon luontoseikkailulle!

Haaveissa siintää jäätiköiden näkeminen, maan muiden upeiden vesiputousten kokeminen sekä tietysti ihan perinteinen kultaisen kierroksen road trip.  Esimerkiksi tästä Maaritin postauksesta välittyy niin upeita tunnelmia ja kauniita maisemia, että maahan on pakko päästä vielä uudestaan, ja ajan kanssa!

6.6.2018 0 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Islannin pääkaupunki Reykjavik pääsi yllättämään, vaikka mulla ei sen suurempia mielikuvia kaupungista etukäteen juuri ollut ehtinyt kertyä. En kuitenkaan osannut odottaa näin kylämäistä ilmapiiriä ja värikkäitä taloja, sillä jotenkin olin kuvitellut kaupungin olevan jotain ihan muuta, en tosin osaa pukea sanoiksi mitä.

Löysin kuitenkin itseni fiilistelemästä kaupungin tunnelmaa, joka ainakin noin ensikertalaisen silmissä muistutti tosi paljon mielikuvien alppikyliä tai ainakin ruotsalaisten hiihtokaupunkien tunnelmaa. Ensivaikutelma antoi ymmärtää Reykjavikin keskustan olevan täynnä villapaitakauppoja ja muita turistihoukutuksia, mutta tunnelma muuttui heti, kun pahimmalta turistikadulta Hverfisgatalta astui syrjään.

Se kokemus paljasti kaupungissa olevan myös paljon muuta. Tunnelmallisia pieniä kahviloita, suomalaisittainkin överikalliita design-putiikkeja, ruokakauppoja, ravintoloita ja kivoja aukioita. Eli aivan tavallista elämää lunnien ja villapaitakauppojen täyttämien matkamuistomyymälöiden lisäksi.

Tiukasta aikataulusta huolimatta mulla oli aikaa piipahtaa keskustassa kolme kertaa. Ensin heti kaupunkiin saapumisen jälkeen, seuraavana iltapäivänä Blue Lagoon -vierailun rentouttamana sekä viimeisenä päivänä virallisella, ohjelmaan kuuluneella kaupunkikierroksella hetkeä ennen lähtöä. Onneksi vierailu ei siis jäänyt vaan yhteen pikaiseen piipahdukseen, vaan sain Reykjavikistakin kolme täysin erilaista kokemusta. Kaikkien niiden perusteella uskaltaisinkin sanoa, että kaupunki on paljon muuta kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää, sillä turrekerroksen alta paljastuu sydämellinen mutta edelleen melko pieni kaupunki, missä paikallista elämää pääsee seurailemaan aitiopaikalta.

Kaupungin merkittävimmät nähtävyydet sijaitsee aika näppärästi lyhyen kävelykierroksen sisällä, ja puolessatoista tunnissa ehtii tsekata kaikki tärkeimmät paikat. Mää valkkasin reitille keskustassa sijaitsevan Reykjavíkurtjörn-lammen edustalla kohoavan kaupungintalon, peri-islantilaista arkkitehtuuria edustavan Fríkirkjanin, melko erikoisen Sun Voyager -monumentin ja Harpan näyttävän konserttitalon. Viimeisenä reissupäivänä käytiin myös Hallgrímskirkja-kirkossa sekä tietysti tsekkaamassa kaupungin parhaat maisemat kirkon kasikerroksen näköalatasanteelta. Samana sadepäivänä noustiin Harpanin vieressä sijaitsevalle Arnarhóll-kukkulalle, missä muun muassa islantilaiset olivat vastaanottamassa ja juhlimassa maan jalkapallomaajoukkuetta edellisten futiksen MM-kisojen jälkeen.

Reykjavikissa kannattaa piipahtaa myös kaupungin satamassa, mistä esimerkiksi valassafarit liikennöivät. Mun majapaikka sijaitsi aivan sataman vieressä, joten sain nauttia hotelliaamiaisellakin ikkunasta avautuvaa Esjan-vuoren vallitsemaa maisemaa. Vuorinäkymä hallitseekin Reykjavikia melko vahvasti, sillä Esjan näkyy tosi hyvin kaupungin rannikolla. Jos mulla olis ollut aikaa enemmän, olisin ehdottomasti halunnut käydä tsekkaamassa vielä noin viiden kilometrin päässä keskustasta sijaitsevan Gróttan saaren majakan, mutta se oli pakko jättää seuraavaan kertaan.

Lyhyen vierailun perusteella Reykjavik vaikutti tosi symppikseltä ja pienehköltä kaupungilta, missä vois ilomielin käydä uudelleen.

8.5.2018 0 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit