Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

Iso-Britannia

Viime vuoden reissuista on vielä hieman käsittelemättä, ja palataan nyt joulukuuhun ja Lontooseen. Mun on nimittäin pakko kirjoittaa meidän majapaikasta! Valkattiin hotellin sijaan majapaikaksi tällä kertaa asunto, mikä oli paras idea pitkään aikaan.

Reissattiin Lontooseen siis kolmistaan, joten meitä oli useampi jakamassa huonekuluja, mistä syystä pystyttiin panostaa majoitukseen tavallista enemmän. Lopulta varattiin pari yötä Shoreditchista parin makuuhuoneen asunnosta. Sonderin tarjoama kolmio osoittautui erinomaiseksi valinnaksi näin kaveriporukalla reissatessa, sillä oma olohuone ja keittiö tarjosivat mahdollisuuden rentoon hengailuun sen sijaan, että oltaisiin kökötetty ahtaassa hotellihuoneessa.

Hintakin oli ihan verrattavissa hotellihuoneeseen, ja esimerkiksi edellisen Lontoon-reissun Ace-hotelli oli suunnilleen samaa hintaluokkaa tämän kanssa. Kahden yön majoitus maksoi lopulta noin 550 euroa, ja kolmelle jaettuna siitä jäi reilut 180 euroa kullekin. Tilaa olis ollut vielä yhdelle, joten silloin majoitus olis tullu vielä halvemmaksi.

Meidän reissuporukassa yks hienoimmista asioista oli se, että en ollut ainoa aamuvirkku. Herättiin Annan kanssa molempina aamuina lähes samalla hetkellä, joten seuraa riitti varhaisesta aamusta. Oltiin sovittu aamiainen sunnuntaille meidän luona, ja käytiinkin Nellan vielä nukkuessa hakemassa aamupalatarpeet.

Oli mahtava lopetus reissulle aloittaa se viimeisenä aamuna meidän omassa kodikkaassa majapaikassa, sillä haluttiin ottaa ihanasta kämpästä kaikki irti ja nauttia siitä viime metreille saakka. Käytiin noutamassa eväät läheisestä Sainsbury’sistä ja katettiin pöytä kukkuroilleen kaiken maailman aamiaisherkkuja. Samalla päästiin seurailemaan ikkunoista, kun Hoxton Square alkoi hiljalleen herätä sunnuntaiaamuun (tai mennä nukkumaan lauantai-illan jäljiltä).

Oman asunnon vuokraaminen osoittautui jälleen kerran aivan erinomaiseksi valinnaksi, ja tää kämppä oli monesta syystä täys kymppi. Sen lisäksi että itse asunto oli suorastaan huibbu, oli sen sijainti myös aika ässä. Kuten ruokapostauksesta kävi ilmi, ruokailtiin aika paljon naapuruston ravintoloissa ihan puhtaasti siitä syystä, että tarjontaa oli ja paikat osoittautui tutkailun jälkeen vielä oikein erinomaisiksi. Tässä asunnossa majoittuessa ei siis tarvinnut lähtä pitkälle seikkailulle vatsa kurnien etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Kämpästä oli myös (mun mittapuulla) kävelymatka Lontoon keskeisimmille pelipaikoille, mutta perille pääsi vaivatta myös bussilla.

Buukattiin asunto Hotels.comin kautta, mikä oli varsin näppärää. Hetkeä ennen reissua saatiin tarkat ohjeet avaimen löytämiseksi, ja kaikki sujui tosi vaivattomasti. Tykättiin tästä itse asiassa niin paljon, että jos meidän kesän uusintareissu toteutuu, valitaan aika suurella todennäköisyydellä tää sama majapaikka jälleen!

Pahoittelut muuten aivan jäätävistä kuvista, en kuitenkaan halunnut jättää postausta julkaisematta sen takia, että kuvat oli karseaa kuraa. Onneksi mimmit kuitenkin vähän parantaa kuvien laatua! <3

6.1.2019 0 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kaupunkireissuilla kerta kerralta tärkeämpään rooliin nousee ruoka. Lontoon-viikonlopusta ei puuttunut herkuttelua, sillä nälkä tuli tietysti monta kertaa päivässä ja ravintolatarjonta oli loputon.

Meidän reissulla ruokailut hoitui oikeastaan aikalailla itsestään. Ei tehty juurikaan pohjatyötä vaan suunnattiin aika lailla sinne minne nokka näytti, mutta tietysti kaupungissa asuva ystävä tiesi ainakin sen pari hyvää paikkaa, missä oli pakko käydä.

Koko matkaseurue oli täynnä mimmejä jotka on asunu ulkomailla ja reissannut paljon, joten silmää ravintolavalinnoille oli siinä missä joustoakin. Tehtiin päätökset nopeasti ja ruokailun suhteen reissu oli äärimmäisen vaivaton.

Onneakin oli aika lailla matkassa, sillä melkein kaikki ravintolat oli aivan nappeja, eikä ne muutkaan huonoja olleet. Siispä mulla on kerrankin tarjota teille vähän ravintolavinkkejä Lontooseen! En oo ikinä myöskään syönyt kaupungin ravintoloissa niin paljon kuin nyt, joten nyt on mahtava sauma suositella paikkoja.

Täältä siis pesee!

1. Where The Pancakes Are, Southwark

Aloitettiin herkuttelu Kristan lempiravintolassa, joka oli jo nimenä mulle tuttu: tässä paikassa meidän piti aamiaistaa Annikan kanssa vuoden 2017 Lontoon-reissulla, mutta edellisenä yönä London Bridgellä väkijoukkoon ajaneen pakettiauton vuoksi alueen kaikki paikat oli suljettu, myös tämä. Oli siis viimein aika päästä maistamaan kovasti hehkutettuja pannareita!

Helpolla se vierailu ei kuitenkaan onnistunut, sillä vaikka oli perjantai ja kello noin kymmenen aamulla, oli ravintolaan jonoa. Odoteltiin ulkosalla reilut puoli tuntia, minkä aikana ehdittiin mainiosti vaihtaa kuulumiset ja just kun alkoi ihan oikeasti jo vähän palella, pöytä vapautui ja päästiin sopivasti sisälle.

Ruokalista pohjautui tietysti pannukakkuihin, ja skipattuani kokonaan täysin makeat pannarit valinta oli mun osalta lopulta aika helppo: pannarit halloumilla, mustikoilla ja siirapilla sekä kurkumalatte kylkeen. Reilun kympin maksanut kombo voi kuulostaa vähintään erikoiselta, mutta maistui taivaalliselta: pannukakut oli just niin kuohkeita kuin Muumeissa, rapea halloumi aivan ihanaa ja kombo mustikoiden sekä siirapin kera toimi aivan loistavasti! Tosi vahva suositus tälle, ja tekisi melkein mieli matkustaa Lontooseen jo pelkästään tämän annoksen vuoksi.

Tattariallergikoiden sen sijaan kannattaa kiertää tämä paikka kaukaa, sillä pannaritaikinassa käytetään tattaria. Huonossa (meidän) tapauksessa herkuttelun jälkeen luvassa saattaa olla vaikka sairaalareissu.

Ravintolan puolesta on kuitenkin sanottava se, että jäin unelmoimaan pannareista moneen otteeseen vierailun jälkeen, lopputuloksesta huolimatta!

Hintataso: pannariannokset reilun kympin.

2. Radio Alice Pizza, Hoxton

Aivan meidän majapaikan naapurissa sijainnut Radio Alice Pizza koitui ruokapaikaksi aivan sattumalta, mutta oli lopulta oikein mainio löytö. Paikka näytti ulkoa käsin tosi sympaattiselta ja viihtyisältä, joten asteltiin sisälle sen enempää asiaa miettimättä. Perjantaina alkuillasta tilaa oli rutkasti, joten saatiin valita pöytä oman maun mukaan jonottamisen sijaan.

Listalla olevat pizzat oli melko erikoisia ja perinteisen tonnikala-ananas-linjan sijaan oli valittava jotain muuta. Päätin ottaa villin kortin eli kanapizzan, joka sisälsi muun muassa pottumuusia ja korianteria (jälkimmäistä en nyt suoranaisesti rakasta), enkä pettynyt. Ei pizza mikään kaikkien aikojen paras ollu, mutta yllättävän hyvä!

Parasta pizzassa oli ehdottomasti pohja, joka oli just sopivan sitkeää. Ravintolassa taas miljöö oli viihtyisä ja esimerkiksi avokeittiö sijaitsi hauskasti keskellä ravintolaa, ja kaikista alakerran pöydistä oli näkymä pizzauunin ympärille.

Tykkäsin, ja menisin uudestaankin, joten uskallan suositella myös sulle!

Hintataso: pizzat noin kympin.

3. The Breakfast Club, Hoxton

Niin ikään aivan majapaikan vieressä sijaitsi myös tunnetun The Breakfast Clubin ravintola, mihin suunnattiin aamiaiselle toisen päivän alkajaisiksi. Matkaa oli valehtelematta 120 metriä, joten matkan aikana ei ainakaan nälkään kuoltu.

Oltiin ravintolassa lauantaiaamuna puoli kymmeneltä jolloin ei ollut vielä ruuhkaa, mutta puolen tunnin päästä tilanne oli jo aivan toinen. Paikalle kannattaa siis saapua aikaisin, jos ei kiinnosta seisoskella jonossa ennen aamupalaa!

Olin käynyt ketjun ravintolassa vuosia aiemmin Mipsun kanssa, joten tiesin vähän mitä odottaa. Paikan sisustus oli täynnä hauskoja ja värikkäistä yksityiskohtia ja viittauksia popkulttuuriin, ja koko ravintola oli superkuvauksellinen! Saatiin istumapaikka pyöreästä loossista ja se oli just hyvä.

Ruokalista oli niin monipuolinen, että valinnan vaikeus iski monta kertaa, mutta lopulta otin Eggs Florentine kurpitsapohjalla ja se oli hyvä! Myös muut kehu annoksiaan kovasti ja naureskeltiinkin meidän onnistuneelle ravintolaputkelle. Saatavilla oli erilaisten kananmuna-annosten lisäksi muun muassa smoothieita, pannareita ja avokadoleipiä.

Kokonaisuus toimi ravintolassa erinomaisen hyvin, ja mun oli vielä pakko käydä erikseen ottamassa vessaselfie, kun vessat oli niin hienot ysärin suosikkipiirrettyjen hahmoilla koristeltujen tapettien ansiosta. Tääkin oli aivan nappi!

Hintataso: annokset reilun kympin.

4. Five Guys, Soho

No niin, nyt asiaa! Five Guysin hampurilaisketju on tuttu jo vuoden 2011 jenkkien road tripiltä, ja oon tavallaan päättänyt, etten käy ketjun paikoissa muualla kuin jenkeissä, mutta nyt periaatteet sai kyytiä! Raivokkaassa ihmispaljoudessa suoritetun hitaan etenemisen ja muiden matkailijoiden väistelyn jälkeen en alkanut inttämään, kun Pret A Manger vaihtui lennossa viereiseen Five Guysiin.

Astuttiin sisään täpötäyteen hampurilaisravintolaan ja tunnelma oli tosi hektinen, eikä vapaita pöytiäkään juuri ollut. Saatiin kuitenkin tilattua sapuskat sen kummemmin jonottamatta ja pöytäkin löytyi lopulta, eli ihan hyvin meni. Mikään rauhallinen nollauspaikka ääriään myöten täysi ja meluisa ravintola ei todellakaan ollut, mutta siitä huolimatta onnistuttiin rauhoittumaan hetki ruokailun lomassa.

Ja ne sapuskat, ai että! Hampurilaiset oli superhyviä kuten aina, ja myös ranskikset maistui, eli nam. Kun puhutaan burgereista, Five Guys lukeutuu ehdottomasti mun lemppareihin, oli miljöö karsea tahi ei.

Ja mainittakoot vielä varoituksena: listalla ei oo kasvishampurilaista, vaan vegeannos on hampurilaissämpylä kaikilla täytteillä. Ei tyydyttävä, sanoi Anna, enkä ihmettele.

Hintataso: hampurilaiset vajaan kympin.

5. Busaba, Hoxton

Tämäkin ravintola bongattiin kotikulmilta ehkä 200 metrin päästä asunnolta, ja tehtiin pöytävaraus lauantai-iltana parin tunnin päähän kun kuljettiin paikan ohitse matkalla kotiin. Totuuden nimissä en hihkunut riemusta thaimaalaisen ravintolan edessä, mutta en alkanut vänkäämään vastaankaan, kun ruokalistalla oli laksaa.

Suosittu ja pirun äänekäs ravintola oli paikka, missä sai kommunikoida vierustoverin kanssa huutaen, mikä ei ainakaan sille kaikkein intiimeimmälle illalliselle liene se paras vaihtoehto. Sitäkin enemmän häiritsi kuitenkin isot neliön malliset pöydät, missä illastettiin tuntemattomien vieressä. Tiiän, ihan järkyttävää suomalaiselle! Haha, ei se kyllä niin paha ollut mitä annoin ymmärtää, ja illallinen eteni oikein mukavissa merkeissä.

Paikan päällä kukaan ei tietenkään halunnut valittaa, mutta lopulta taidettiin kaikki olla sitä mieltä, että palvelu oli hidasta ja ruoka vaan semi ok. Drinkit oli kuitenkin kuulemma ensiluokkaisia.

Thaimaalaisen ruoan ystäville paikka on varmasti mukava elämys, ja vaikka en jäänyt käännös haaveilemaan tästä laksasta päiväkausiksi, ei ravintolasta nyt hirveästi valitettavaa ollut. Ihan samanlaisiin sfääreihin ei kuitenkaan päästy kuin muissa paikoissa.

Hintataso: pääruuat reilun kympin.

6. Franze & Evans, Shoreditch

Viimeiseksi suositukseksi listalla on sunnuntain lounaspaikka, joka oli reissun viimeinen ravintola. Tämä toiminee kaikkein parhaiten aamiaisella, mutta me suunnattiin ravintolaan sunnuntaina lounaalle, jolloin se oli edelleen ääriään myöten täynnä. Odotettiin istumapaikkaa ulkosalla viitisen minuuttia, kunnes meille oli tullut tilaa.

Ruokalistalla on pääosin aamiaisjuttuja: munia, mysliä, jogurttia, täytettyjä leipiä ja aamiaislautasia, mutta sen lisäksi myös pastaa, salaatteja ja burgereita. Meidän seurue osoittautui lopulta äärimmäisen yksimieliseksi, ja tilata törräytettiin kaikki burgerit. Myös juomatarjonta oli vakuuttava, ja saatavilla oli niin paikan päällä tehtyä lemonadea, kombuchaa, punajuurilattea kuin ihan peruskahviakin.

Miljöö oli viihtyisä mutta kiireinen, ja mekin istuttiin samassa pöydässä ventovieraiden kanssa, mutta sehän oli käynyt jo tutuksi.  Paikka oli tosi kiva, mutta hampparit oli kieltämättä vähän pettymys. Palaisin kyllä uudestaan, mutta tällä kertaa valkkaisin listalta jotain muuta.

Hintataso: hampparit alle kympin.

Nyt sun suokkarit tiskiin: mitä kannattaa kokeilla seuraavalla kerralla?

Ja mites muuten tuo ravintoloiden kuvausinto, hieman laski reissutunnelman tiivistyessä. Saanette kuitenkin vähän ees osviittaa myös loppupään paikoista! Kuvat missä mun naama vilahtaa, nappasi aina yhtä ihana Nella<3.

12.12.2018 2 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kavereiden kanssa tehdyt reissut on ikimuistoisia! Olin taas pitkästä aikaa perinteisellä tyttöjen reissulla ja ai että, miten hyvin akkuja sai ladattua jo kolmessa päivässä ihan vaan lörpöttelemällä turhanpäiväisiä mutta samalla sillä hetkellä hyvin tärkeiltä tuntuvia juttuja, shoppailemalla rennosti mutta harkitusti, syömällä hyvin ja haahuilemalla ympäri Euroopan lempikaupunkia. Tästä pitäisi tehdä säännöllinen tapa!

Suunnattiin Lontooseen perjantaiaamuna yhdessä mun vanhojen työkavereiden Nellan ja Annan kanssa. Mun pitkäaikainen työpari Krista muutti syksyllä Lontooseen opintojen perässä, eikä kukaan meistä aikonut jättää käyttämättä mahdollisuutta tyttöjen viikonlopusta Lontoossa. Reissu osoittautuikin kuningasideaksi, sillä kaikki meni pieniä kommelluksia lukuun ottamatta täysin nappiin!

Viikonlopun ohjelmassa ei ollut mitään lukittua, ja naureskeltiinkin sille, miten jokainen meistä tunsi olonsa enemmän tai vähemmän vapaamatkustajaksi matkan alkajaisiksi, kun mitään valmisteluja ei oltu tehty lentojen ja majoituksen varaamista enempää. Oli helppo lähteä matkaan, kun tiesi jo etukäteen Lontoosta löytyvän takuuvarmasti kiinnostavaa tekemistä vaikka viikkokausiksi.

Matka alkoi heti jännittävissä tunnelmissa, kun yksi meistä sai alkajaisiksi ensimmäisestä ravintolasta allergian vuoksi anafylaktisen shokin. Hengenvaarallisen allergisen reaktion yllättäessä matkasuunnitelmat vaihtui hetkessä, ja sen sijaan että oltaisiin suunnattu Kristan opiskelija-asuntoon viemään matkatavarat säilöön siihen saakka että päästään meidän majapaikkaan, suunnattiin asuntolan vieressä sijaitsevaan silmäsairaalaan. Emergency-osastolla meidät otettiin onneksi asiallisesti vastaan, ja silmäsairaalastakin löytyi asiantuntevaa henkilöstöä hoitamaan ensiapu hengenvaarallisessa tilanteessa. Meillä oli todella onnea matkassa, kun shokin ensioireet huomattiin nopeasti ja sairaala sijaitsi lähellä.

Silmäsairaalan ensiavusta suhattiin vielä ambulanssilla läheiseen yleissairaalaan, mistä päästiin jonkun tunnin jälkeen poistumaan, kun tarpeelliset kokeet oli tehty ja uskallettiin todeta selvinneemme säikähdyksellä. Tosin tässä vaiheessa mainittakoon ettei ambulanssissa ollut tilaa meidän koko seurueelle, joten käytiin viemässä matkatavarat Kristalle ja ostamassa evästä sairaalaa varten, jotta siinä odotellessa pystyttiin syömään suklaakeksejä tunnelman keventämiseksi.

Kun sairaalaepisodi oli ohitse, oltiin valmiita ottamaan Lontoo haltuun! Kello oli jo sen verran että päästiin jo sisään meidän majapaikkaan, joka sijaitsi Hoxton Squaren alueella. Perinteisen hotellin sijaan oltiin buukattu Hotels.comin kautta Sonderin asunto, jonne astuessa leuat loksahti kaikilta lähes sijoiltaan. Kahden makuuhuoneen kämppä oli mahtava, ja siitä on luvassa vielä oma postauksensa.

Nopean freesauksen jälkeen alkoi olla jo sudennälkä, mutta onneksi apu löytyi läheltä: meidän talon ulko-ovea vastapäätä sijaitsevasta ravintolasta. Syötiin reissussa paljon ja hyvin, mistä johtuen mulla on kerrankin ravintolavinkkejä jaettavaksi Lontoosta! Nekin tosin on luvassa myöhemmin, sillä nyt keskitytään muuhun kuin ruokaan.

Eka päivä meni aika pitkälti sairaalaepisodin ympärillä, ja Lontoon, tai ylipäätään sen että oltiin Englannissa, fiilistelyt jäi odottamaan seuraavaan päivään. Lauantaina kuitenkin nautittiin kaupungista edellispäivänkin edestä!

Aamiaisen jälkeen suunnattiin tutuille turrehuudeille Annan ja Nellan kanssa Kristan suunnatessa yliopistolle ahertamaan ryhmätyön parissa, ja käveltiin jalat kipeiksi osittain annettiin runtua myös budjetille.

Reitti kulki aika tuttujen pelipaikkojen lävitse. Aloitettiin matka Covent Gardenista, jonka pikkuputiikit ja hauska tunnelma nostatti Lontoo-fiiliksen omiin sfääreihinsä. Kävin nappaamassa maailman parhaat sukkahousut Heistin pop-upista ja jatkettiin matkaa Leicester Squaren väkijoukon läpi Piccadilly Circusiin, ja sieltä taas Sohoon. Whole Foods teehyllyineen kuuluu mun vakiokohteisiin Lontoossa, eikä sitä voinut ohittaa tälläkään kertaa.

Carnaby streetin jouluvalojen lähestyessä suupielet alkoi lähennellä korvia, sillä juuri Lontoon överit jouluvalot oli asia, mitä kaikki meistä oli odottaneet kaikkein eniten! Sohon tunnelma oli ihana, vaikka Black Friday -viikonlopun vuoksi jengiä oli varmasti liikkeellä normaaliakin enemmän. Se ei kuitenkaan juuri haitannut! Alueen pikkuputiikit jaksaa ihastuttaa kerta toisensa jälkeen, mutta parin kaupan jälkeen suunnattiin seuraavaan täsmäiskukohteeseen: Regent Streetin Uniqlon kasmirneuleosastolle.

Regent Streetin jouluvalot oli upeat, mutta ihmispaljous oli aivan jäätävä! Jengiä tursusi joka puolelta ja kadut kävi vauhdilla ihan liian kapeiksi. Onneksi kuitenkin jo viereisellä pikkukadulla oli enemmän tilaa, ja päästiin pakenemaan lähestyvää hermoromahdusta.

Päätettiin yhteistuumin suunnata syömään ja istuskelemaan hetkeksi, jotta oltaisiin valmiita seuraavaan haasteeseen: Oxford Streetin Primarkiin. Kyseinen kauppa on ehkä koko Lontoon kamalin ja ehdottomasti huonoin idea on vierailla siellä lauantai-iltapäivällä, kun jättimäinen liike pursuaa rekkien välissä harhailevia shoppailijoita. Primarkista on pakko mainita se, että irlantilaispulju on halpakaupoista ehkä hirvein, eikä siinä ole vastuullisuuden häivääkään. En oo ylpeä siitä että käyn siellä lähes jokaisen Lontoon-reissun yhteydessä. Vastuullisuus on aihe jota pidän tärkeänä, eikä Primark voisi olla siitä kauempana, mutta en nyt ajatellut valehdella ja jättää vierailumainintaa poiskaan tästä postauksesta. Kävin, ostin kaksi vaatetta ja lähdin. Ostosten määrä vähenee kerta kerralta ja uskon, että tulevaisuudessa alan jossain vaiheessa skipata vierailut, mutta vielä en oo siellä saakka.

Primarkista selviydyttyämme oltiin aivan poikki ja päätettiin lähteä kotiin nollaamaan hetkeksi ennen illallista. Meillä oli majapaikan suhteen tuuria matkassa, sillä taas löydettiin läheisiltä nurkilta hyvä ravintola, ja kun mahat oli täynnä oltiin valmista kauraa. Päivän shoppailukierros oli onnistuneista täsmäiskuista huolimatta tosi raskas, ja uni tuli vauhdilla alakerran baarin vauhdikkaasta menosta ja jumputuksesta huolimatta.

Viimeinen päivä käytettiin lähihuudeilla Shoreditchissä ja Brick Lanella, missä kiinnostavaa tunnelmaa riitti niiden tyttöjen reissulle elintärkeiden putiikkien ja kahviloiden avulla. Pari löytöä myöhemmin kello alkoi muistuttaa matkan päättymisestä, ja jouduttiin tunnustamaan jäähyväisten lähestyvän. Oli ollut ihanaa viettää mimmien kanssa viikonloppua vauhdikkaine käänteineen, eikä matka ehtinyt edes loppua, kun jo alettiin suunnitella seuraavaa keväälle.

Gatwickille päästyämme saatiin kuulla lennon olevan myöhässä, ja puolenyön aikaan odottanut kotiinpaluu siirtyi lopulta tunnilla. Todellinen klassikkopäätös Lontoon-reissulle, mutta edellisten päivien tuomalla energialla selvisi hyvin vielä kotiin saakka.

Iso kiitos vielä mimmit huippuseurasta! <3

7.12.2018 0 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Lontoon-reissu piti sisällään muutakin kuin shoppailua ja juoruamista, sillä reissun kohokohta oli ehdottomasti lauantai-iltapäivälle buukattu musikaali. Pohdiskeltiin musikaalia tytsyjen kanssa hetken aikaa, mutta huomattuani jo legendaariset mittasuhteet saaneeseen Book of Mormoniin olevan vielä lippuja jäljellä, oli päätös tehty. Pari klikkausta ja yksi luottokortin vilautus myöhemmin meillä oli liput musikaaliin!

Mikä ihmeen Book of Mormon?

Muistan vielä elävästi kun kuulin musikaalista ekan kerran viitisen vuotta sitten, ja mietin kovasti miten mormoneista kertova musikaali voi olla niin hulvattoman hauska, että se on loppuunmyyty ilta toisensa jälkeen. Selvittämättä juonesta sen enempiä totesin kuitenkin lopulta, että kait South Parkin kirjoittajien musikaali uppoaa joillekin, mutta mua se tuskin naurattaisi (tässä olin niin väärässä kuin ihminen voi olla, siitä lisää myöhemmin). Mietin että vois kait se kuitenkin olla ihan siisti nähdä sitten joskus, jos onnistuisin joskus saamaan liput käsiini.

Teille, jotka ette mun tavoin olleet tienneet musikaalin juonesta aiemmin, tässä vähän esimakua:

Book of Mormon kertoo siis kahdesta mormonipojasta, jotka lähtevät lähetystyöhön Ugandaan. Musikaali sai ensi-iltansa Broadwaylla vuonna 2011 ja nopeasti sen jälkeen myös Lontoon West Endissä. Book of Mormon kylpi alusta saakka suosiossa ja kuten sanottua, viime hetken lipuista oli turha unelmoida.

Musikaalilippujen ostaminen

Kävin muutamaa kuukautta ennen reissua huvikseen tsekkaamassa lippujen tilanteen musikaalin virallisilla nettisivuilla, ja niitähän olikin saatavilla. Se oli aika hyvä aika varata liput, sillä sivuston mukaan ne kannattaa ostaa viimeistään 2,5 kuukautta ennen esitystä, joten meidän ajoitus oli lähes täydellinen.

Otettiin liput mukiinmeneviltä paikoilta ja maksettiin niistä lopulta noin 80 euroa naamaa kohti, ja nyt musikaalin nähtyäni voin kyllä todeta, että esitys oli täysin hintansa väärti.

Book of Mormoniin saa, käsittääkseni Lontoon lisäksi myös Nykissä, ostettua halpoja 20 punnan/dollarin lippuja, jos on tuuria. Esityksiin järjestetään arvonta, jonka voittajat saa ostaa kaksi edullista lippua musikaaliin. Se on aika loistava mahis budjettireissaajillekin päästä tsekkaamaan musikaali, sillä halpoja viime hetken lippuja ei tähän musikaaliin oo edelleenkään saatavilla.

Mahtava musikaali!

Lontoon Book of Mormon esitetään Prince of Wales -teatterissa Leicester Squarella eli alueella, mikä vilisee toinen toistaan krumeluurimpia musikaaliteattereita. Keskeinen sijainti takasi sen, että jopa me löydettiin paikalle siitäkin huolimatta, että kartanlukunakki oli osunut mun kohdalle. Lippujen nouto alkoi kahdelta (eli mun päässä paikalla piti olla viimeistään kahdelta), ja kun oltiin nurkilla jo puolelta ehdittiin vielä kieriskellä China Townissa haistelemassa tunnelmaa.

Oltiin teatterilla viittä vaille kaksi, ja lähes olematon jono luikerteli jo vauhdilla sisälle. Kaivoin kiireessä esiin meidän varausvahvistusta, mutta en aivan ehtinyt saada oikeaa tiedostoa esille kun olin jo tiskillä – uskomattoman nopeaa toimintaa! Liput onneksi löytyi nimellä, eikä varausvahvistusta edes kysytty. Huippumukava henkilökunta ohjasi eteenpäin, ja vaan joitakin minuutteja myöhemmin istuttiinkin jo paikoilla superjyrkässä ja toistaiseksi vielä lähes typötyhjässä katsomossa.

Valmiina musikaaliin!

Viimein musikaali alkoi, ja moro! Meni noin kaks sekuntia ennen ensimmäisiä räkänauruja, jotka ei sitten ottaneet loppuakseen – ja sama tilanne tuntui olevan lähes kaikilla muillakin saliin astuneilla. Huumori oli tosi kieroutunutta, paikoitellen jopa aika sairasta, mutta samalla niin hulvatonta! Sali vaan raikui naurusta.

Sen enempää spoilaamatta sanon, että kolme tuntia hurahti puoliaikoineen silmänräpäyksessä. Pelkäsin etukäteen vähän että lyhyeksi jääneiden yöunien vaikutuksesta vetäisin parit tirsat pimeässä teatterissa esityksen aikana, mutta siihen ei naurulta kyennyt.

Kun Book of Mormon lopulta päättyi ja viimeisetkin aplodit oli loppuneet, vyöryi salista ulos harvinaisen hyväntuulinen ihmismassa. Meitäkin nauratti ja laulatti vielä pitkään, ja tuossa linkatussa videossa kuuluvaa Hello-biisiä on hyräilty toimistolla päivästä toiseen. Jopa niin kovasti, että nekin työkaverit jotka ei ees reissussa olleet, on jääneet kiinni hyräilemästä biisiä.

Sen enempää kehumatta voin suositella tätä täysin: Book of Mormon kantsii todellakin nähdä!

Mitä mieltä oot muuten väliotsikoista? Päätin kokeilla ekaa kertaa, ja en nyt tiiä ovatko ne tulleet jäädäkseen. Kannattaisiko?

3.6.2018 2 Kommenttia
4 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit