Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

Iso-Britannia

Lontoon-kaupunkiseikkailun odotetuin hetki oli ehdottomasti The Lion King -musikaali. Oon tainnut haaveilla sen näkemisestä ekaa kertaa jo vuonna 2013, kun jenkkireissulla yritin ehdottaa, josko musikaali mahtuisi budjettiin. Silloin ei mahtunut, eikä sen jälkeenkään oo tullut tilaisuutta päästä nauttimaan klassikkoesityksestä.

Nyt tilanne sai kuitenkin luvan muuttua, ja päätin nauttia yksin reissaamisen parhaista puolista ja varata viimein lipun Lontoon Lyceum Theatressa esitettävään Lion Kingiin.

Lapsuudesta tuttu klassikkomusikaali

Suurin syy Leijonakuninkaan valitsemiselle oli tietysti se, että tarina oli hyvinkin tuttu lapsuuden suosiskkielokuvasta. En oikeasti tunne kovinkaan monen maailman ykkösmusikaalin tarinoita, joten Leijonakuningas on siinä mielessä turvallinen valinta, että se puhuttelee niitäkin, jotka ei oo edes kiinnostuneita musikaaleista.

Mää ite oon nähnyt leffan viimeksi muistaakseni vuonna 2006, joten nyt uuden, ensi kesänä ensi-iltansa saavan Leijonakuningas-leffan ensi-illan kynnyksellä oli hyvä verestää muistoja musikaalin muodossa. Juoni mukailee tosi uskollisesti elokuvan juonta, mistä syystä sitä on varmasti helppo seurata myös niillä junnuilla, joille englanti ei vielä taivu.

Tässä vähän fiilistä trailerin muodossa:

Musikaali heitti siis kertaheitolla sisälle Simban elämän moninaisiin vaiheisiin ja täytyy myöntää, että vaikka tarina oli tosiaan hyvinkin tuttu, herätti se tunteita laidasta laitaan ihan samaan tapaan kuin silloin ensimmäistä kertaa nähtynä.

Lippujen hankkiminen etukäteen

Oon käynyt yhden kerran aikaisemmin Lyceum Theatren ovella kysymässä edullisia jämälippuja päivän näytökseen, mutta sain silloin kuulla, ettei Leijonakuninkaasta koskaan jää lippuja enää ovelta myytäväksi. Sama oli vastaus toissavuonna New Yorkin Tkts-kojussa, jossa ilmoitettiin, etteivät he koskaan pääse myymään Lion Kingiin muuta kuin ei oota.

Ostin liput noin kuukautta etukäteen teatterin verkkokaupasta, ja maksoin Grand Circle -paikoista, jotka on siis melko kaukana lavasta, 69 puntaa eli tämän hetken kurssin mukaan noin 80 euroa.  Jos olisin ollut liikkeellä vähän aikaisemmin, olisin ehkä voinut saada samaan hintaan liput paremmalta paikalta, mutta eipä se elämys nytkään jäänyt vaillinaiseksi.

Mun paikassa oli tosin hyvää se, että eteen istahti viisihenkinen seurue, jossa oli kaksi pikkujunnua. Vaikka junnujen äiti istuikin sopivasti just mun edessä ja heilui jatkuvasti puolelta toiselle, palkittiin kärsivällisyys siinä vaiheessa kun musikaali kävi hyeenoineen turhan jännäksi pienille, ja koko seurue joutui poistumaan nopeasti toisen puoliajan alkamisen jälkeen. Oli tietysti harmillista että esitys oli liian jännä, mutta toisaalta mun näkökulmasta tilanteessa ei voinut tehdä enää siinä vaiheessa muuta kuin nauttia.

Pitkä odotus palkittiin

Musikaali oli sanalla sanoen elämys. En voinut olla äimistelemättä esiintyjien monipuolista taitoa, sillä osan pääroolista hoitivat häthätää kymmenvuotiaat junnut, joiden esiintymisessä ei ollut tippaakaan epävarmuutta. Myös lavastus ja erityisesti puvustus vei sanattomaksi. Oli lisäksi tosi hienoa katsella, miten tarkasti ja ainakin mulle uskottavasti esiintyjät onnistui matkimaan eläinten liikkeitä.

Kuten aiemmin mainitsin, koin musikaalin aikana kyllä kaikki tunteet ihan äärilaidasta toiseen. Se varmaan on hyvän musikaalin merkki, mutta kyllä tietysti jos ite saisin päättää, jättäisin huutomäryt välistä erityisesti, kun on yksin liikkeellä. Sille ei vaan nyt mahtanut mitään.

Ja pakko vielä mainita varoituksen sana teatterista! Sama käy varmasti kaikkiin Lontoon West Endin vanhoihin musikaaliteattereihin, joten paina mieleen: jos et oo kiinnostunut kipuamaan noin kymmentä kerrosta portaita ja laskeutumaan sen jälkeen alas istumapaikalle superjyrkkää portaikkoa pitkin, valkkaa istumapaikka jostain muualta kuin Grand Circlesta. Vaikka nilkutinkin ylös kipeän koipeni kanssa, ei se ollut mitään verrattuna siihen, miten epämieluisasti useampikin vanhempi pariskunta hikoili portaita ensin ylös ja sitten alas.

Nyt kun pitkään odotettu klassikkomusikaali on nähty, voi alkaa miettiä, mitä seuraavaksi. Tällä hetkellä mulla on plakkarissa vasta neljä musikaalia: Viva Forever, Phantom of the Opera, Book of Mormon ja Lion King.  Onneksi musikaalit ei katsomalla lopu, ainakaan tällä mun kerta vuodessa -tahdilla.

Mikä sun suosikki on, mitä mun kannattaisi seuraavaksi nähdä? Ja ootko nähny Leijonakuninkaan? Mitä tykkäsit?

28.3.2019 0 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Southamptonin-työmatkaa varatessa tajusin edessäni olevan mahdollisuuden, josta en voinut kieltäytyä, ja yhdistin työmatkaan pari päivää lomailua, kun jäin risteilyn jälkeen vielä Lontooseen melkein kahdeksi kokonaiseksi päiväksi. Mitään sen kummempia suunnitelmia en tehnyt, sillä halusin vaan päästä fiilistelemään Lontoon tunnelmaa, näkemään siellä asuvaa Kristaa ja okei, yks musikaalikokemus piti tietysti saada!

Pääsin majoittumaan työn puolesta aivan fantastisessa hotellissa, ja kannoin kimpsuni ja kampsuni heti Southamptonista saapumisen jälkeen suoraan King’s Crossin vieressä sijaitsevaan Great Northern Hoteliin. Aivan St. Pancrasin juna-asemaa vastapäätä oleva huone oli valmis jo puolenpäivän aikaan, joten pääsin kirjautumaan sisään huoneeseen, vaikka olin varautunut vaan viemään kamani säilytykseen. Kerrassaan täydellistä!

Huone oli aika huikea erityisesti Lontoon mittapuulla. Valoisista ikkunoista avautui näkymä suoraan kadulle, ja vaikka itse huone oli tosi tunnelmallinen, olisin voinut viettää aikaa jo pelkästään huoneen ihanassa kylppärissä. Oon majoittunu Lontoossa aiemmin aikamoisissa kämäluolissa, joten tää oli niihin verrattuna sen verran upea, että hehkutukselle ei meinaa tulla loppua.

Ennen kaupunkipäivän aloittamista ehdin käydä tsekkaamassa vielä hotellin pantryn, mutta kävin teevalikoimaan käsiksi vasta päivän päätteeksi. Sitä ennen oli kuitenkin luvassa vaikka mitä!

Sateisen sunnuntaipäviän tärkein ohjelma oli musikaali. Lion King oli kuitenkin sen verran siisti elämys, että siitä on luvassa vielä oma postauksensa. Musikaalin jälkeen treffattiin Kristan kanssa ja käytiin istuskelemassa musikaaliteatterin lähikuppilassa sadetta pitelemässä siihen saakka, kun meidän illallisen pöytävaraus alkoi lähestyä.

Käytiin syömässä Great Northern Hotelin omassa Plum + Spilt Milk -ravintolassa, joka oli sekin aika omaa luokkaansa. Mieleen painui erityisesti maailman paras munakoisoannos, jonka uskaltauduin tilaamaan sillä ajatuksella, että tuon tasoisessa paikassa myös munakoiso osataan varmasti valmistaa oikein, ja niin onneksi oli. Myös muut ruuat oli tosi hyviä, mutta erityisesti tuo mun pääruoka oli kovasti mieleen.

Illallinen venyi niin pitkäksi, kuin odottaa saattaa. Ei oltu nähty Kristan kanssa pariin kuukauteen, mutta onneksi pystyttiin siirtymään mun huoneeseen juoruamaan vielä sen jälkeen, kun ei enää kehdattu istuskella tyhjentyneessä ravintolassa. Hotellin aamiainenkin oli Plum + Spilt Milkissä, joten pääsin nauttimaan ravintolan ruokalistasta kahteen otteeseen.

Nähtiin vielä seuraavana päivänä ennen mun iltalentoa. Maanantaiaamun kanaalikävely päätyi Camdeniin, ja muutenkin vaan pääasiassa käveltiin ympäriinsä aika lailla ilman päämäärää. Nälän iskiessa Fizrovian alueella läheltä löytyi vietnamilainen House of Ho -ravintola, missä pideltiinkin taas sadetta ihan hyvä tovi.

Olosuhteet ei muutenkaan olleet aivan mun puolella noiden kaupunkiseikkailupäivien aikana, sillä sen lisäksi että keli oli melko huono (klassinen +10, tuulta ja sadetta), olin onnistunut telomaan nilkkani melko huonoon kuntoon, minkä vuoksi en ollut aivan mulle ominaisessa kävelykunnossa. Kumpikaan ei kuitenkaan vaivannut ihan mahdottomasti, ja sekä kylmyys että kipu unohtuu melko nopeasti Lontoon kaltaisessa kaupungissa!

Vielä ennen paluuta hotellille ja junamatkaa Victorian kautta takaisin Gatwickin lentoasemalle istahdettiin vielä teelle ravintolan naapurissa sijainneeseen kahvilaan. Samalla tajusin, että mun Lontoon seikkailut on muuttuneet, ja enää en oo käyny moneen reissuun tiirailemassa kaupungin perinteisimpiä turrenähtävyyksiä, vaikka aina ennen mun piti joka kerta nähdä niistä jokainen. Vaikuttaisi siis siltä, että mun ja Lontoon suhde on edennyt seuraavalle tasolle.

Kiitos taas Lontoo, olit yhtä ihana ku aina! <3

23.3.2019 0 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Risteilyalukset ja -kokemukset tuntuvat kiehtovan tosi monia, ja mitä enemmän jengi käy risteilyillä, sitä enemmän itse kukanenkin tuntuu hurahtavan konseptiin. Ja eipä mikään ihme, sillä kuulostaahan se aika fantastisen helpolta olla hotellihuoneen tasoisessa hytissä ja herätä joka aamu uudessa fantastisessa satamassa, puhumattakaan siitä, että valtava viihdekeskus loputtomine ravintolapalveluineen on jatkuvasti läsnä.

Siitä huolimatta en oo käyny koskaan risteilyllä. Ja meni tähän 31 vuoden kypsään ikään saakka, että edes yövyin ensimmäistä kertaa risteilyaluksella. Nyt kun ensimmäinen kokemus on takana, täytyy sanoa, että ihan hyvin näkisin itteni viettämssä rennon leppoista lomaa risteilyaluksella.

Olin siis viime viikon perjantaista sunnuntaihin Southamptonissa upouuden MSC Bellissima -aluksen kastetilaisuudessa. Suuntasin Britteihin aikaisin perjantaiaamuna, ja hyppäsin Gatwickin lentoasemalta suoraan Southamptoniin vievään bussiin. Ja voin kertoa, että jännitti! Vaikka jonkun verran on jossain tullut seikkailtua, niin siitä huolimatta olo on aina uuden äärellä sama, eli tautisen jännä. Pieni jännitys yhdistettynä superaikaiseen aamuherätykseen on todellakin omiaan takaamaan se, että reissua edeltävänä yönä ei juuri nukuta.

Kaikki meni kuitenkin tosi smoothisti eikä jännittämiselle ollut perusteita. Risteilyelämys oli just niin siisti kuin kaikki oli luvanneetkin, vaikka kokonaista elämystä en tietenkään pari päivää satamassa viettäneestä laivasta ihan saanut irti. Se oli kuitenkin hyvä eka kokemus, eli vähän pääsi maistamaan sitä, mitä oikealla reissulla voisi olla luvassa.

Käytännössä siis nousin perjantaina puolen päivän aikaan laivaan ja nautiskelin ohjelmasta, ruoasta ja seurasta su-aamuun saakka laivan pysyessä sen koko ajan paikoillaan Southamptonin satamassa. Kyseessä oli siis työmatka ja uuden laivan kastetilaisuus, joka huipentui lauantai-illan gaalaan, jossa oli aika hulppea meininki: kansainvälisiä huippuartisteja ja -viihdyttäjiä, rutkasti kultaa ja kimalletta sekä neljän ruokalajin illallinen. Risteilyglamouria siis parhaimmillaan!

Pääsin gaalatilaisuudessa vielä muun pressin tavoin ihan ykköspaikoille istumaan, joten siinä vaiheessa ei ollut paremmasta juurikaan väliä. Gaalateltta oli rakennettu satamaan, joten sitä varten poistuttiin laivasta. Tilaisuus oli aika fantastinen, ja se alkoi Matteo ja Andrea Bocellin esityksellä, ja sai silmänräpäyksessä koko kehon kananlihalle. Siinä ei haitannut edes vieruskaverin vieressä istuskeleva ranskalaismummo, joka huuteli kovaäänisesti törkeyksiä edessä aika ajoin seisomaan nousseelle valokuvaajalle.

Puheiden lomassa jatkui myös esitysten ilotulitus, sillä Bocellien jälkeen lavalle nuosi laivalla esiintyvä Cirque du Soleil at Sea -ryhmä!! Sekin esitys oli ihan jäätävän hieno, ja enää edessä oli laivan kummin Sophia Lorenin toimittama perinteinen nauhanleikkaus sekä tietysti laivan kastaminen samppanjapullon rikkomisella. Kaikki nimeämisperinteet oli siis läsnä, ja se oli hauska todistaa omin silmin.

Palataan vielä myöhemmin risteilyelämyksen tarkempaan kulkuun, itse laivaan ja siihen, mitä kaikkea siellä tuli tehtyä, mutta tässä välissä tällaiset pikaiset fiilistelyterkut!  Mun piti julkaista tää postaus jo tämän viikon alkajaisiksi, mutta koska en saanut kuvankäsittelyohjelmaa syystä tai toisesta avatuksi moneen päivään, en päässyt myöskään käsiksi risteilykuviin.

Tässä kuitenkin nyt pikaterkut, sillä suuntaan seuraavaksi taas Helsinki-Vantaalle ja tällä kertaa sitä kautta pallon toiselle puolelle. Seuraa seikkailuja instan puolella @inkakha-nimimerkin takaa! Kivaa viikonloppua!

8.3.2019 6 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Nyt voin paljastaa, että kutkuttaa!

Tajusin nimittäin aivan hetki sitten, että mun tämän vuoden ensimmäinen matka odottaa jo ensi viikolla. Toki siinä vaiheessa ollaan jo maaliskuun puolella, joten saa luvan odottaakin, mutta en juuri voinut peitellä innostusta kun tajusin eilen, että ens viikolla on reissun aika!

Ja minkälaisen reissun! Kyseessä on samalla vuoden eka työmatka, mutta sain vanhana ninjana ujutettua siihen vajaan parin päivän verran semilomailua Lontoossa (Elinan erinomaisen esimerkikin saattelemana). Suuntaan kaupunkiin aikaisin perjantaiaamuna, ja kun sunnuntaiaamusta työtohinat loppuu, laitan päälle omalomavaihteen maanantai-iltaan saakka. Suunnitelmiakin on jo vaikka mitä!

Tää tulee olemaan nyt kolmas kerta Lontoossa vuoden sisällä, eikä tunnu missään (paitsi omassatunnossa, tietysti). Eniten innoissani oon tietysti työkaverini Kristan näkemisestä, mutta luvassa on muitakin siistejä juttuja. Esimerkiksi Leijonakuningas-musikaali! Muistan, kun jo vuonna 2013 road tripillä ehdottelin muina naisina, josko oltaisiin menty porukalla nauttimaan Broadway-musikaalista ja katsomaan Leijonakuningasta. Silloin ei kenenkään (ehkä ei myös oma) budjetti moisiin humputuksiin liiennyt, joten jäi välistä. Sittemmin oon yrittänyt tehdä asian eteen jotain jo monta kertaa, mutta aina feilannut. Nyt, rakkaat ystävät, mulla on ilo ilmoittaa sähköpostissa olevien lippujen varmistaneen tämän elämyksen toteutumisen. Viimeinkin! Voitte myös luottaa siihen, että raporttia on luvassa jälleen.

Muutoin mulla on mielessä pienehkö kosmetiikkavaraston täydennys Bootsissa (mutta vain pieni, koska jenkkireissu odottaa kulman takana), teevaraston täysi täydennys Whole Foodsissa, taas vierailu Hummingbird Bakeryssa ja siinä kai se jo meneekin. Odotan tietysti myös ruokaelämyksiä, sillä onhan mulla siellä perillä odottamassa aivan erinomainen asiantuntija, jolta saan takuulla hyvät tipsit ruokapaikkoihin.

Ja oon kieltämättä aika innoissani myös siitä mahdollisuudesta, että kelien ollessa kohdillaan (jos näin onnellisesti sattuu käymään) pääsen näkemään myös pilkahduksen aurinkoa ja ehkä nauttimaan hivenen keväisemmistä lämpötiloista.

Ens viikolla siis Lontooseen, aijettä!!

19.2.2019 0 Kommenttia
4 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit