Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

Italia

Syksyn eka Italian-seikkailu tarjosi monenlaisia paikkoja, ja neljän päivän aikana ehti kokea tosi monenlaista. Työmatkoilla parasta onkin aina se, kun pääsee näkemään ihan superpaljon juttuja lyhyessä ajassa. Koska kyseessä ei todellakaan oo mikään oma loma, ei haittaa vaikka päivät meneeki aika juostessa. Samalla voi pysähtyä välillä fiilistelemään, mihin paikkoihin haluaisi palata joskus, sitten kun on omalla matkalla.

Tässä vähän tunnelmointia tän syksyn ekan Italian-retken kohokohdista!

1. Reggio di Calabria

Calabrian alueen pääkaupunki ehti säväyttää kolmen asian ansiosta: historian, rantapromenadin ja gelaton. Viimeinen erityisesti naurattaa, mutta koska kaupunki oli reissun eka kohde, nautittiin siellä myös reissun eka gelato. Ja se jos mikä jäi mieleen.

Kiinnostavaa Reggio di Calabrian historiassa on se, että kaupunki tuhoutui 68-prosenttisesti vuoden 1908 maanjäristyksessä. Se muutti kaupunkikuvaa hyvin radikaalisti, sillä sittemmin Reggio di Calabria on tietysti jälleenrakennettu. Jos maanjäristyksestä ei tiedä, ei se juuri näy katukuvassa matkailijalle, mutta tietäjille se tuo uuden kiinnostavan näkökulman kaupungin tarkasteluun.

Italian kauneimmaksi kilometriksi kehuttu rantapromenadi on varmasti koko kaupungin ylpeys, joka me koettiin juuri oikealla tavalla eli gelato käsissä. Palmujen reunustama rantakatu löytyy lähes jokaisesta merenrantakaupungista Välimeren rantakaupungista, mutta erityisen Reggio di Calabrian rantapromenadista tekee maisema. Kirkkaalla säällä vastapäätä sijaitseva Sisilia hallitsee maisemaa tosi selvästi.

Vikana mainittu jäätelö ei oo mikään vitsi, sillä koko Italian parhaana gelateriana vuonna 2016 palkittu Cesare sijaitsee juuri Reggio di Calabriassa. Me käveltiin jäätelöbaarikulmauksen oli aivan muina naisina, kunnes parhaalla gelatonenällä varustettu matkakumppani oivalsi, millainen hidden gem ohitettiin juuri. Gelato oli superhyvää kaikkien näiden vuosien jälkeen, ja jos haluaa maistaa jotain paikallista erikoisuutta, kannattaa tilata yksi pallo bergamottijäätelöä.

2. Scilla

Sympaattinen kalastajakaupunki Scilla oli meidän kohde heti ensimmäisenä reissupäivänä, ja saatiin siellä aimo annos italialaisen merenrantakaupungin tunnelmaa! Kapeat kadut, edestakaisin poukkoilevat mukulakivet ja suuret korkeuserot, niistä oli Scilla tehty.

Kuva: Maija Astikainen

Vaikka kylään ei muuta asiaa olis, kannattaa siellä käydä kävelyretkellä ja uppoutua pikkukatujen sekamelskaan. Kun katseen pitää meren suuntaan, pääsee talojen välistä näkemään pikkuruisia kurkistuksia merelle.

3. Pizzo

Viimeisen päivän uimapaikka löytyi Pizzen kaupungista, joka itsessään oli koettu melko nopeassti, mutta jonka rannalla viihdyttiin pidempikin tovi. Vierailuun Pizzessä on oikeastaan kaupungin yleisen kauneuden lisäksi kaksi syytä: kaupungissa kehitelty tartufo-jäätelö sekä rauhallinen rantatunnelma, ainakin syyskauden puolella.

Puhutaan heti tartufosta. Se on suklaa- ja hasselpähkinäjäätelöiden yhdistelmä, ja pallon keskeltä löytyy suklaakastikesydän ja päällä on perinteisesti kaakaojauhetta. Pizzen vanhankaupungin aukio on täynnä kahviloita, jotka väittää keksineensä tartufon, mutta mene ja tiedä. Jäätelö taitaa kuitenkin olla ihan tasan yhtä hyvää kaikkialla.

Rannan vieressä sijaitsi myös kuvankaunis, kelta-turkoosi kahvila-gelateria Casa Mastroianni. Kyseessä on ketju, mutta kahvila oli niin symppis, että päätettiin mimmien kanssa kipaista sieltä vielä gelatot uintiretken päätteeksi. Kaksi euroa kahdesta jäätelöpallosta, ja budjetti kiittää!

4. Tropea

Tropean kaupunki oli meidän Italian-seikkailun tukikohta, ja aivan äärettömän kaunis, ihana ja tunnelmallinen kohde. Italialainen vanhakaupunki, kompakti koko ja kallioiden alapuolella sijaitsevat rannat sai ainakin mun sydämen. Lomakohteena kaupunki vaikutti aika täydelliseltä varsinkin, jos tavoitteena on löhötä, nauttia paikallisesta ruokakulttuurista (pastaa, pizzaa, risottoa ja gelatoa!) ja käydä uimassa.

Kaupungissa ei oo ollenkaan kansainvälisiä ketjuhotelleja, eikä hotellien rakentaminen rantojen yhteyteen oo edes sallittua. En oikein osaa päättää, tykkäsinkö enemmän vanhankaupungin tunnelmasta vai sen lähellä sijaitsevista rannoista, mutta kaikkein suurin suosikki oli ehdottomasti turkoosi merimaisema.

Kohdevinkkeinä suosittelen ainakin Quei Bravi Ragazzi -pizzeriaa ja Tonino-gelaterian sipulijäätelöä (multa jäi maistamatta, ja kaihertaa!).

5. Capo Vaticano

Paras vikana! Capo Vaticanossa piipahdettiin aivan pikaisesti, mutta se jäi mieleen erityisen upeana niemen kärjessä sijaitsevan maisemapaikan ansiosta.  Kun oltiin aikamme tiirailtu täydellisen turkoosina kimmeltävää merivettä, poistuttiin paikalta ja saavuttiin muutaman tunnin päästä veneretkellä juurikin siihen samaan maisemaan, jota oltiin aikaisemmin tiirailtu yläilmoista. Aika fantastista!

Capo Vaticanon ykkösjuttu on juurikin maisemallisuus, eikä turkoosia merimaisemaa etsivä takuulla pety.

Ja siis mitä ihmettä horisin tuossa postauksen alussa tän olleen syksyn eka Italian-reissu? No kävipä niin, että joulukuulle ilmaantui vielä Italian-hiihtoreissu, ja täällä sitä ollaan, lumiseikkailulla Pohjois-Italiassa. Pysy mukana reissun ajan seuraamalla Instan stooreja tililtä @inkakha!

9.12.2019 0 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Olin Etelä-Italian Calabriassa työmatkalla toissaviikolla, ja pääsin viettämään muutaman päivän aika huikeissa maisemissa. Calabria sijaitsee saappaankärjessä aivan Sisilian saaren vieressä, ja lokakuun loppupuolelle sijoittuneella reissulla päästiin nauttimaan parhaimmillaan 27 asteen lämpötilasta ja just sopivan lämpimästä Välimerestä.

Majoituttiin Tropean sympaattisessa pikkukaupungissa, mikä sijaitsee aivan meren rannalla ja tarjoaa hätkähdyttävät näkymät Välimereen. Kaupungista kirjoittanen myöhemmin lisempää, mutta keskitytään nyt koko reissun kohokohtaan, veneretkeen Capo Vaticanon edustalla.

Tyrrhenanmeri kimmelsi turkoosin eri sävyissä eikä saatu katsettamme irti kirkkaan veden läpi näkyvästä pohjasta, kun meidän punakattoinen vene alkoi puksuttaa kohti ulappaa. Edessä olis koko päivän odotetuin hetki, kun suomalaistoimittajat pääsisi viimein pulahtamaan veteen! Uimaretkestä oltiin puhuttu koko edellinen päivä, ja se hetki alkoi olla viimein käsillä toisen reissupäivän iltapäivänä.

Ennen uintiretkeä ihasteltiin kuitenkin vielä Calabrian rannikkoa, ja erityisesti Tropean kaupunki näytti suorastaan upealta vedestä käsin. Pastellinväriset kerrostalot nousee suoraan kalliosta, ja ne tarjosi silmäkarkkia koko rahan edestä samalla, kun silmäkulmassa vilahteli jo rannan kalliot.

Oltiin käyty aikaisemmin päivällä Capo Vaticanossa, ja katseltiin ylhäältä kalliolta käsin alas rannalle, kun meidän saksalainen opas Leanne vakuutti meidän uivan alkuillasta noissa samoissa rantavesissä. Ja siellä oltiin taas muutama tunti myöhemmin, nyt tosin hieman eri perspektiivissä.

Lokakuussa vesillä ei näkynyt paria kalastajaa lukuun ottamatta muita veneitä, ja saatiinkin uida aivan kaikessa rauhassa. Oli aika fantastista päästä vielä pulahtamaan suolaiseen Välimereen ja uimaan luonnonvesiin, todennäköisesti viimeistä kertaa tänä vuonna.

Eipä siinä muu auttanut kuin ottaa nenästä kiinni ja hypätä!

Uintiretken aikana nähtiin ohi lipuvan pari sup-lautaa, joissa oli ihmisten lisäksi myös molempien kyydissä pari koiraa! Auringon laskiessa hiljalleen koirien täyttämien lautojen siluetti oli vangitseva, ja se taisikin kerätä koko venekunnallisen huomion. Ainakin hetkeksi, ennen kuin oli taas aika hypätä Välimereen!

Reissun järjesti Aurinkomatkat, ja olin siellä toimittajana. Aurinkomatkat alkaa tarjota matkoja Calabriaan keväällä 2020.

Kuva minusta: Maija Astikainen

6.11.2019 2 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Vaikka Venetsia ei mun lempikaupunkeihin kuulukaan, oli ensimmäinen vierailukerta kaupungissa todella mieleenpainuva. Kun otin ensimmäiset askeleet rautatieasemalta kaupungin puolelle, oli fiilis todella epäuskoinen, aivan kuin olis astunu keskelle leffakulisseja. Ei kai nyt gondoleja ja kanaaleja oikeasti voi olla!

Tuo vierailu sijoittui tietysti vaihtokevääseen ja pääsiäiseen, kun vierailin pitkällä reissulla Italiassa. Triestestä oli niin lyhyt matka Venetsiaan, että siellä oli tietysti käytävä! Valittiin ajankohta ihan fiksusti, sillä vaikka pääsiäisen pyhät oli ihan lähellä, ei kaupunki ollut aivan tukossa tuolloin, puhumattakaan helteistä ja siitä karmeasta lemusta, mikä on kaikkialla Venetsiassa kesäkuukausina.

Lomogram_2014-01-22_09-22-13-PM VENEZIA2

Pikkuruiset kadut ja kauniit mutta superränsistyneet talot hurmas meidän mimmikolmikon hetkessä, ja eksyiltiin aivan antaumuksella toinen toistaan kapeampien katujen joukkoon. Lopulta karttaa oli aivan turha lukea, sillä eipä niitä minikatuja olis todennäköisesti paperikartasta edes löytynyt.

Lopulta päädyttiin pizzeriaan, ja todettiin että sama kai se on nyt känkyt vetäistä nassuun kun Venetsiaan asti oltiin tultu. En enää muista oliko kiekko mistään kotoisin, mutta sen muistan, että fiilis siinä keskellä Venetsiaa pizza kourassa istuskellessa oli aika mahtava.

VENEZIA1 Lomogram_2014-01-22_09-21-33-PM

Vaikka Venetsia superkaunis onkin, oli se aika nopeasti nähty. Gelatokaan ei maistunut sen paremmalta kuin Triestessä, joten totesin että tämä pikareissu sai riittää, ei kai sinne tarvitse toista kertaa palata. Se siitä ajatuksesta, sillä kävin Venetsiassa uudelleen muutamaa vuotta myöhemmin, kun piipahdettiin siellä Karimin kanssa reilimme päätteeksi. Eiköhän se nyt oo nähty, ainakin joksikin aikaa. Vaikka riittäähän tuossa uppoavassa kaupungissa ihastelemista.

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu sekä Kaukokaipuun Nella ja Running With Wild Horsesin Veera. Munt löytää Instagrammista nimimerkillä @inkkap.

Eng: When I visited Venice for the first time, I completely fell in love with the beauty of the city. Unfortunately that was not enough to get me really love the whole thing, since all the other tourists and kinda rude service everywhere. 

23.1.2014 19 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Mulle iski vissiin aikamoinen nälkä, kun yhtäkkiä muistin elävästi kun käytiin toukokuussa Venetsiassa pizzalla. Mulla oli päähänpinttymä, että haluan ehdottomasti käydä pizzalla Venetsiassa, ehkä sen takia että olin käyny edelliselläki Venetsian reissulla maistelemassa paikallista känkkyä. Noh, netistä sitte etittiin ihan hullun kauan jotain hyvää känkkylää ja löydettiin kaks. Toinen oli joku kaupungin halvin ja paras, joku nainen möi pizzoja jossain sillan alla (okei, ehkä mun suomennokset ei oo maailman tarkimpia) ja toinen oli semmonen ihan semiok, missä niitä pizzoja myytiin jostain luukusta (tässäkin suomennoksessa saatoin ottaa hieman taiteellisia vapauksia).

Ehottomasti haluttiin suunnata sinne sillan alle, mutta siinä oli vaan pieni ongelma. Kaikki teistä jotka ootte joskus elämässänne käyny Venetsiassa tiiätte, ettei siellä ihan noin vaan suunnistetakaan. Me oltiin fiksuja ja merkattiin kaikki kartat Karimin älypuhelimen karttaan, ja puhelimessa olevan navigaattorin avustuksella koitettiin sitten löytää kaikki mitä haluttiin. Homma toimi siihen saakka täydellisesti, kunnes puhelin nappasi jostain langattoman yhteyden ja alkoi ladata karttasivua uudelleen. Ja liikkeessä kun pysyttiin, langaton yhteys katkes vähintään yhtä nopeasti kun se oli alkanutki. Siinä sitä sitten oltiin, harmaa näyttö täynnä pisteitä merkkaamassa niitä paikkoja, missä halutiin käyä eikä kartasta jälkeäkään.

Kierrettin pari hotellia langattoman netin ja kartan toivossa kunnes tärppäs. Siis kartta. Hetken päästä ohitettiin joku nettipaikkakin minkä avustuksella ehittiin merkata kaikki paikat siihen karttaan. No, Venetsian kartat ei nyt varsinaisesti oo maailman tarkimpia, tai ainakaan ne mitä jaetaan hotelleissa ilmaiseksi, eli siinä näky ehkä neljäsosa kaikista teistä, mitä siinä kaupungin keskustassa oli.

Takaisin asiaan eli pizzeriaan. Sillan alla oleva pizzeria sijaitsi niin monen mutkan ja kurvin takana, että päätettiin jättää se tsekkaamatta ja suunnattiin siihen luukkupitseriaan, ja löydettiin se ihan ilman mitään suurempia ongelmia. No, kyseessä ei varsinaisesti ollu mikään luukku, vaan semmonen pienehkö liiketila, missä oli samassa tilassa keittiö ja ruokailutila. Känkkyjä odotellessaan pysty siis mainiosti seuraamaan pizzakokkien leipomuksia ja pizzan matkaa taikinakulhosta uuniin. Kuten monissa muissa venetsialaisissa ravitsemusliikkeissä, tässäkin känkkylässä kolmella italian kielen sanalla varustettua turistia katottiin hivenen nenän vartta pitkin. Mutta ei siinä, saatiin pizzat tilattua. Käskivät tulla takaisin 45 minuutin kuluttua. Aattelin että kertoo ihan hyvää, sillä varmasti meidän pizzaa ennen valmistetaan ainakin yhen paikallisen känkky.

No, mentiin näläkäsinä sovitun ajan päästä hakemaan pizzoja. Tuolla känkkylässä, Arte Della Pizzassa oli siis kahdenlaisia pizzoja: valamiina tiskiltä myytäviä pannupizzamaisia neliöitä ja sitten niitä meille tuttuja kokonaisia känkkyjä. Me otettiin ahneuspäissämme tietysti kumpiki omat isot pyöreät känkyt. Mentiin paikalle ja pulju oli tyhjä eikä kukaan reagoinu meihin, ja jäätiin odottelemaan. Sinä aikana tiskillä kävi monta mummelia koiriensa kanssa ja perheenäitejä lastensa kanssa hakemassa pizzoja. Sekin kerto aika hyvää paikasta.

Lopulta saatiin känkyt ja mentiin kanaalin rantaan syömään niitä. Se oli melko mahtavaa, sillä siinä pysty samalla seurailemaan sitä venetsialaista kanaalielämää. Vieressä oli nimittäin joku amispaatti, hirviät humpat soi siellä ja veneen kyydissä istuvat jätkät oli niin cooleja että ei mitään rajaa. Toisella puolella taas oli semmonen viiskymppinen pariskunta suorittamassa muuttoa! Raahasivat huonekaluja yks kerrallaan veneeseen, se oli aivan älytöntä. Yks piironki nostettiin heleposti veneen päälle, eikä heiluminen paljo haitannu, sillä ne haki vielä pari tuolia ja muistaakseni jonku pöydänki siihen pieneen moottoriveneeseen, joka oli siis ihan samanlainen ku ne lasikuituveneet, mitä näkee suomalaisissa mökkirannoissa.

Ja se pizza, se oli ihan hyvvää. Oulusta ja Ateenasta saa kyllä parempaa, mutta kyllä siitä sen 5,50 euroa maksoi.

14.9.2012 6 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit