Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

Kenia

Keniassa kaikkein parasta oli safarit, aivan 100-0. Vietettiin kaksi päivää aivan Masai Maran kansallispuiston vieressä, ja sinä aikana hyppäsin kolme kertaa avokattoisen Jeepin tai muun vastaavan auton kyytiin. Pääsin vierailulle eläinten asuttamaan puistoon eri vuorokaudenaikoina: varhaisena aamuna, päivällä ja vielä illalla hetkeä ennen auringonlaskua.

Ensimmäinen kerta oli kaikkein pisin. Lähdettiin liikkeelle noin kahdeksan aikaan aamulla, ja takapenkki täyttyi innokkaista reissaajista, jotka odotti malttamattomana Afrikan eläimien näkemistä niiden luonnollisessa elinympäristössä. En kyllä muista milloin olis viimeksi kutkuttanut yhtä kovasti kuin silloin!

safari-masai-mara safari-masai-mara-3 safari-masai-mara-6 safari-masai-mara-10 safari-masai-mara-12 safari-masai-mara-16 safari-masai-mara-13

Afrikka on ollut mulle aina tosi kaukainen ajatus, safareista puhumattakaan. Mun lähin kontakti seeproihin on lähinnä lapsuuden satukirjoista ja lastenohjelmista, joten siinä vaiheessa kun bongasin vierestä ensimmäiset Afrikan eläimet, olo oli todella absurdi. Muutama yksittäinen seepra jolkotteli kaikessa rauhassa pitkin savannia eivätkä olleet moksiskaan meistä vierailijoista. Sillä sitä me todellakin oltiin, vierailijoita niiden maailmassa.

Seeprojen jälkeen nähtiin valtavia afrikannorsuja, jotka tekivät taivalta neljän ryhmänä muutaman sadan metrin päässä. Ylväiden eläinten siluetin näkeminen oli pysäyttävä kokemus, sillä viimeistään niiden valtava koko vetää eläimen rinnalla ihmisen hyvin nöyräksi. Olin salaa haaveillut että päästäisiin näkemään myös leijona, mutta jotenkin en pitänyt sitä mahdollisena, sillä ajankohta ei ollut paras mahdollinen. Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun Masai-heimoon kuulunut kuskimme John pysäytti auton tien vereen ja suositteli katsomaan oikealle. Siinä se oli, harvinaisen komea urosleijona!

Kaveri oli tullut nautiskelemaan vielä aamun tuomasta viileydestä ja otti tosi rauhallisesti. Sen näkymä oli varmasti tosi koominen, sillä vastassa oli vajaan kymmenen safarimatkailijan ryhmä, jonka kaikki jäsenet tuijottivat herkeämättä eläimen jokaista liikettä pitkien objektiiviensa läpi. Savannin kuningas esittelikin meille parhaita puoliaan ja mykisti porukan esitellessään purukalustonsa. Tuon pedon kynsissä ei kyllä kovin pitkään selviäisi.

safari-masai-mara-7 safari-masai-mara-15 safari-masai-mara-4 safari-masai-mara-11 safari-masai-mara-18 safari-masai-mara-19 safari-masai-mara-22 safari-masai-mara-17 safari-masai-mara-21 safari-masai-mara-24

Lisäksi nähtiin myös naarasleijonia, biisoneita, haaskalla olleita lintuja, puussa piileskelevä leopardi ja tietysti kirahveja. Muutaman tunnin mittaisella safarilla noin valtava eläinten kirjo sai pään pyörälle, enkä osaa edes kuvitella millaista Masai Marassa olis vierailla suuren vaelluksen aikaan, kaikkien eläinten ollessa liikekannalla.

Kansallispuiston säännöt kielsi tiukasti autosta poistumisen kesken safarin. Meillä oli ohjelmassa kuitenkin piknikaamiainen, ja puiston mainiosti tuntenut kuski pysäköi Jeepin turvalliseen paikkaan ehkä yhtä tähänastisen elämäni erityisintä eväsretkeä varten. Keitetyistä munista, pillimehusta, pannukakuista ja muun muassa banaanista koostuva aamiainen nautittiin nimittäin muutaman sadan metrin päässä seeproista!

safari-masai-mara-29 safari-masai-mara-32 safari-masai-mara-30 safari-masai-mara-27 safari-masai-mara-35 safari-masai-mara-28 safari-masai-mara-33 safari-masai-mara-31 safari-masai-mara-34

Kun matkan ensimmäinen safari oli ohitse, vielä päivän päätteeksi meille tarjoutui mahdollisuus lähtä vielä toiselle safarille, saman päivän aikana, enkä tietenkään voinut jättää sitä mahdollisuutta väliin. Se todella kannatti, sillä aamupäivän jälkeen big fivesta eli Afrikan viidestä suurimmasta eläimestä puuttui vielä sarvikuono ja virtahepo, mutta iltasafari toi sen verran onnea, että nähtiin kaikki viisi suurta yhdessä päivässä.

Sarvikuono oli poikasineen tosi kaukana, mutta onneksi meillä oli kiikarit mukana joten pystyttiin näkemään eläimet paremmin niiden avulla. En nähnyt poikasta omin silmin, mutta kaverit kertoi sen olleen mukana! Vähän ajan päästä bongattiin myös virtahepoja, kun iso kasa eläimiä loikoili rennosti Mara-joessa.

safari-masai-mara-36 safari-masai-mara-37 safari-masai-mara-39 safari-masai-mara-40 safari-masai-mara-38 safari-masai-mara-41

Päästiin autosta pois myös virtahepojen katselupaikalla, sillä eläimiin oli riittävän turvallinen välimatka. Oltaisiin varmasti voitu tuijottaa eläimiä tuntikausia, mutta puisto oli juuri sulkeutumassa ja meidän piti taistella aikaa vastaan ehtiäksemme portin toiselle puolelle. Kuski painoi kaasua täysiä, ja kuoppaiset peltotiet tarjosi rauhallisessakin vauhdissa melko hurjan kyydin takapenkkiläiselle, ja vauhdin kiihtyessä saatiin nauttia tuosta kenialaiseksi hieronnaksi kutsusta menosta oikein urakalla. Ehdittiin lopulta ulos ennen kuutta, ja kuskikin oli tyytyväinen. Vaikka ei nähty pilvien vuoksi täydellistä auringonlaskua, maalasi laskeva aurinko kuitenkin aika upeita sävyjä taivaalle.

Safarit oli mulle ehdottomasti tuon reissun parasta antia, ja oon niin iloinen että lähdin mukaan kaikille kolmelle reissulle. Masai Maran kansallispuisto on tosi kallis, sillä päivän sisäänpääsy maksaa yhdeltä hengeltä 70 euroa, mutta elämyksenä on varmasti jokaisen sentin arvoinen. Kansallispuistoon voi mennä omine nokkineen, mutta lienee itsestäänselvää että puiston tuntevan kuskin avulla kokemuksesta saa enemmän irti minkä lisäksi se tuo myös lisää turvallisuutta, sillä teille on helppo eksyä. Masait tietävät eläimistä aivan valtavasti, ja kokemus oliskin jäänyt aika valjuksi, jos eläimiä koskeva tieto olis ollu pelkästään omien Avara luonto -katselukertojen varassa.

Enkä todellakaan saanut safareista tarpeekseni, sillä aloin jo suunnitella seuraavaa safarimatkaa! Suuri vaellus on koettava ehdottomasti vielä joku päivä, ja Kenian lisäksi oon alkanut haaveilla myös muista Afrikan safarikohteista.

23.11.2016 12 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Ensimmäisenä Afrikan-matkasta kuultuani en välttämättä olis uskonut suuntaavani rantakohteisiin, vaan silmissä siinsi ensimmäisenä juurikin safarit. Kenian monipuolisuus selvisi kuitenkin aika nopeasti, kun tajusin Taiskan biisistäkin tutun Mombasan rantakaupungin sijaitsevan juurikin Keniassa ja maan olevan aivan Intian valtameren rannalla.

Siispä kun ohjelmassa oli vierailu Mombasassa, olin melko innoissani. Majoituttiin alueella Diani Beachilla, mikä sijaitsee noin parin tunnin ajomatkan päässä Mombasasta. Vierailu kaupungissa kuulosti mahtavalta! Todellisuudessa Mombasa oli kuitenkin aika jäätävä. Se on noin miljoonan asukkaan kaupunki, mikä näkyy katukuvassa matkailijoillekin. Ihmisiä on kaikkialla, autot soittavat torvea jatkuvasti, jätteet lemuaa kuumassa ilmassa ja teiden päällä leijuu rakennustyömaalta kantautuva pölykerros. Ei ehkä kuitenkaan se unelmien rantakohde.

Tosin Mombasan puolustukseksi sanottakoot se, että en juurikaan vieraillut kaupungissa, vaan ajoin suoraan valtavan rakennustyömaan vieressä sijaitsevalle satamalle. Se kuitenkin mitä näin, ei vielä aivan riittänyt vakuuttamaan, ja lukuisista haaveista huolimatta tuon reissun upeimmat rantaelämykset tulivatkin eteen juuri siellä Diani Beachin rannoilla.

diani-beach diani-beach-2 diani-beach-4diani-beach-6
Samaisella rannalla meille tuli eteen mahdollisuus snorklailla, ja kirkkaanturkoosina kimaltelevan veden edessä ei tarvinnut montaa kertaa miettiä lähteäkö vai ei. Takana oli tosi pitkä aamupäivä joka oli osaltaan ollut aika täynnä pettymyksiä, joten iltapäivän snorklailureissu värikkäiden kalojen joukossa kuulosti siihen väliin oikein sopivalta.

Ja eipähän tarvinnut pettyä! Hypättiin heti hotellin rannasta laivaan, jossa oli tietysti lasipohja jotta pystyttiin katselemaan rantavesissä uiskentelevia merihirviöitä. Vesi oli todella matalaa, ja tuntuu että 20 minuutin laivassa olon jälkeen vettä ei ollut edelleenkään metriä enempää. Toki mentiin rannikkoa myöten, mutta siitä huolimatta.

Matkan varrella piipahdettiin myös pienellä luodolla, joka nousi vähän matkan päässä rannasta. Oli huvittavan näköistä nähdä siellä olevat ihmiset, sillä aluksi näytti tosissaan siltä että tyypit kävelisi veden päällä! Meidän myöhäisen vierailuajan vuoksi vesi oli jo sen verran korkealla että luodon päällä oli jo jokunen sentti vettä, mutta se oli sen verran matalaa edelleen, ettei kahlaaminen tuottanut ongelmia.

diani-beach-8 diani-beach-3 diani-beach-7 diani-beach-9

Jos matkalla opin eri kulttuureista jotain niin ainakin sen, että kenialainen meininki on todellakin rauhallista. Hakuna matata, sillä kaikki järjestyy kuitenkin aivan ilman hötkyilyjäkin. Meidän mukana oppaana ollut paikallismies puhui niin hitaasti, että suomalaisella kärsivällisyydellä varustettua malttamatonta snorklailijaa ehti jo alkaa turhauttaa. Mies myös antoi meille oikein runsain mitoin aikaa katsella veneen lasipohjan alapuolella avautuvia näkymiä samalla, kun ryhmä pohjoismaalaisia alkoi jo kiirehtiä kärsimättöminä. Teki kyllä oikein hyvää harjoitella kärsivällisyyttä ja eittämättä jos noilla nurkilla viettäisi pidemmän tovin, ei paljoa odottelu ihmistä painaisi.

Lopulta ohjelma eteni ja saatiin kouraan niin snorkkelit kuin uintimaskitkin. Päätin unohtaa vesipelkoni ja heittäydyin lämpimän ja kirkkaan meriveden syleilyyn. Kieltämättä mun piti muutamaan kertaan hengitellä hyvinkin syvään ja rauhoittua ennen kasvojen upottamista veteen, mutta pakokauhu oli kaukana siitä tasosta mitä se oli snorklaillessani ensimmäistä kertaa viitisen vuotta sitten.

Pinnan alla avautui aikamoinen maailma, ja osasin ehkä ensimmäistä kertaa nauttia siitä oikein kunnolla. Pikkuhiljaa sitä nynnykin oppii nauttimaan jännittävistä elämyksistä!

13.11.2016 10 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Tällä reissulla aamut on olleet ehdottomasti parasta aikaa. Takana on kohta koko viikon matka, ja univelka on aivan järjetön, sillä melkeinpä jokaiselle aamulle kello on pitänyt asettaa soimaan viideltä alkavalla numerolla. Huhhuh! Ohjelma on tosi tiukka, mistä syystä vuorokauden jokaisesta tunnista otetaan kaikki irti, mikä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että matkaan lähdetään monesti jo komeasti ennen seiskaa. Mua se ei tietenkään aamuvirkkuna juuri haittaa, ja on mahtava oikeasti ottaa tästä matkamahdollisuudesta kaikki irti.

Yksi näitä varhaisen aamun kokemuksia oli pari päivää sitten, kun vaellettiin Longonot-vuorelle. Tai kyseessä on pikemminkin sammuneen tulivuoren kraatteri. Majoituttiin sitä edeltävä yö Naivasha-järven rannalla, ja hotellin pihalla seikkaili öisin muun muassa virtahepoja ja seeproja mistä syystä pimeällä liikkuessa piti soittaa aseistettu vartija saattamaan pihan perällä sijaitsevasta mökistä hotellin päärakennukselle. Tuona aamuna ei virtahepoja näkynyt, mutta onnistuin bongaamaan sellaisen edellisenä iltana huoneeseen palatessani. Aivan hullu fiilis!

longonot longonot-2 longonot-6 longonot-3 longonot-5 longonot-7 longonot-4

Longonot-tulivuorivaelluksen lähtöpaikka sijaitsee 2 100 metrin korkeudessa, joten jo lähtökohtaisesti hengitys tuntui hieman raskaammalta kuin normaalisti matalemmissa korkeuksissa vaeltaessa. Korkein kohta sijaitsee vajaassa 2 500 metrissä. Meitä oli viisi tulivuoren huiputtajaa, ja mukaan lähti myös Longonotin kansallispuiston kaksi työntekijää: toinen oppaaksi ja toinen vartioimaan aggressiivisten paviaanien varalta. Kyllä, luit oikein.

Nousu oli aika raskas, sillä vaikka reitti oli melko hyvä ja porrastettu osittain hiekkasäkeillä kulun helpottamiseksi, polulla oleva paksu pölykerros teki nousemisesta kaikkein jyrkimmässä kohdissa todella vaikeaa. Jouduttiin pitämään pausseja useaan otteeseen, ja noin tunnin nousun jälkeen oltiin viimein huipulla. Valtavan kraatterin avautuessa silmien edessä fiilis oli todella upea!

longonot-9 longonot-10 longonot-12 longonot-11 longonot-14 longonot-20 longonot-17 longonot-18

Kraatterin ympäri kulkeva polku on 7,2 kilometriä pitkä ja tarjoaa vaihtelevasti nousuja ja laskuja. Meidän aikataulu oli niin tiukka että ei oltais millään ehditty kiertää koko kraatteria, joten käveltiin vain puolisen tuntia lakea pitkin ja palattiin sitten samaa reittiä takaisin. Maisemat ohuen polun molemmille puolille vetivät kyllä melko sanattomaksi.

Myös kraatterin pohjalla olis voinut vierailla jos aikaa olis ollut enemmän. Jotkut jopa yöpyy siellä teltoissa, siitäkin huolimatta että pohjalla asuu useita leopardeja. Mää jättäisin ehkä väliin sen ja myös hurjan vaikean reitin vuoksi, sillä polku pohjaan on vielä jyrkempi kuin nousu tulivuoren laelle.

Viimeistään paluumatkalla alas pudotellessa tajusin, miten fiksua olikaan lähteä vaellukselle aamuvarhain. Kellon lähestyessä yhtätoista lämpötilat nousi sen mukaisesti, ja siinä vaiheessa kun päästiin kansallispuiston portille oli jo ihan tajuttoman kuuma. Sen tosin tiesi jo aamulla, kun ensimmäistä kertaa Kenian-seikkailun aikana jo kuudelta oli niin lämmin, että ulkona tarkeni mainiosti shortseilla ja t-paidalla kun aikaisemmin mulla oli ollu visusti kevytuntsa lämmittämässä.

longonot-15 longonot-20 longonot-21 longonot-22 longonot-23 longonot-24 longonot-19

Loppuun täytyy vielä mainita, että oli ihana päästä ensimmäistä kertaa tällä reissulla laittamaan kroppa lujille! Muuten meidän matka on fyysisesti todella kevyt, joten tuo toi kaivattua vaihtelua. Reissu oli siis aika raskas, eikä välttämättä sovi kaikkein kokemattomimmille ja huonokuntoisimmille vaellusliisoille tai-laureille, mutta on ehdottomasti jokaisen hikikarpalon arvoinen!

9.11.2016 8 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Tämän takia minä matkustan.

Olin ehkä päässyt jo jollain tavalla unohtamaan sen kaikkein merkittävimmän syyn, mikä saa pyörittelemään karttapalloa tuntikausia ja käyttämään kaikki ansaitut varat lentolippuihin. Syytän siitä oikeastaan pelkästään itseäni ja taipumusta matkustaa kerta toisensa jälkeen niihin melko samoihin kohteisiin.

Mun ei ehkä kannattaisi sanoa tätä ääneen, mutta väittäisin jopa, että kun jatkuvasti on tekemisissä matkailun kanssa ja pyörii vaan samalla puolella palloa, matkailusta voi tulla hetkittäin jopa tylsää. Ja siinä vaiheessa ei auta muuta kuin katsoa peiliin ja pyörittää karttapalloa aivan uuteen nurkkaan.

Siinä vaiheessa kun matkailusta tulee rutiinia, on aika sekoittaa pakkaa.

aamusafari-2

Siitä syystä Kenian-seikkailu tuli kuin tilauksesta. Oon muutenkin ottamassa tänä vuonna uusia aluevaltauksia haltuun maapallon osalta, ja lähestyvä Thaimaan-matka on osa tätä prosessia. En oo ehkä kokenu kiinnostusta paikkoihin missä en oo käynyt aiemmin pääasiassa puhtaasti tietämättömyyttäni, ja se asia on hyvä sekä tiedostaa että korjata nyt. Uskallan jopa väittää, että tämä reissu on jo nyt herättänyt niin paljon ajatuksia, että esimerkiksi ens vuodelle tehdyt reissusuunnitelmat saattaa saada hyvinkin huutia. Ainakin oon alkanut haaveilla jo nyt parin päivän jälkeen jo seuraavasta Afrikan-matkasta!

Miten Kenia on sitten kohdellut? No aika mainiosti! Lentokoneyön jälkeen saavuttiin maan pääkaupunkiin Nairobiin neljän aikaan aamulla, ja kun päästiin hotellille, edessä oli tunnin yöunet ennen aamiaista ja lähtöä. Lennettiin pikkukoneella Masai Maran kansallispuistoon, missä ollaan oltu viimeiset kaksi päivää.

Nämä pari päivää on kyllä olleet juuri sitä taianomaista Afrikkaa mistä oon kuullut puhuttavan ja kehuttavan. Oon ehtinyt käydä jo kolmella safarilla ja nähdä sen kuuluisan big fiven sekä lukemattomia muita eläimiä. En osaa päättää onko kirahvi vai seepra mun oma suosikki, mutta niiden näkeminen vähän väliä on kyllä tuonut monta kertaa niin leveän hymyn kasvoille, että sitä ei oo voinut pyyhkiä mikään. Ei edes viiden tunnin mittaisiksi lyhentyneet yöunet.

aamusafari-6aamusafari-15

Kaksi edellistä yötä oon viettänyt teltassa aivan Masai Maran kansallispuiston reunamilla. Aamuisin herätyskello on soinut jo ennen kuutta, ja Kenian aamut ovat tervehtineet hyytävän kylmällä teltalla. Iltaisin kuumavesipullo on lämmittänyt peiton alla, ja yläpuolella on avautunut uskomattoman kirkas tähtitaivas, kun ainoa valo on tullut telttaan saattaneiden Masai-miesten taskulampuista. Samalla on saattanut kuunnella miesten lanteilla olevista kolikkovöistä joka askeleella kuuluvaa kilinää.

Oon päässyt nukahtamaan kuunnellen lintujen sirkutusta ja pohtien, laahustaako telttakankaan toisella puolelle seepra vai hyeena. Aamuisin nouseva aurinko on värjännyt taivaan sadoilla punaisen, keltaisen, oranssin sekä violetin sävyillä ja safareilla oon saanut kenialaista hierontaa ainakin takapuoleen aivan riittävästi jeepin takapenkillä pomppiessa.

Ei kait sitä muuten voin sanoin kuvailla: tää on ollut aivan huikea kokemus! Jo nyt, vaikka takana on vasta kaksi päivää.

aamusafari-13aamusafari-9aamusafari-10

Seuraavaksi meidän on määrä nousta toista kertaa Air Kenyan pikkukoneen kyytiin ja vaihtaa maisemaa. Tulevina päivinä ohjelmassa on paitsi lisää safareita myös tulivuorivaellus, Mombasan rantoja ja Nairobin miljoonakaupungin kuhinaa. Katsotaan, ehtiikö mieli muuttua Afrikan suhteen seuraavien päivien aikana, vai oonko tän ensimmäisen reissun jälkeen yhtä rakastunut ainakin tähän maanosan kolkkaan kuin just tällä hetkellä.

Kuvissa tunnelmia tämän aamun tunnin mittaiselta aamusafarilta.

6.11.2016 10 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest
Vanhemmat artikkelit