Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

Kreikka

Kun ryhdyttiin suunnittelemaan Kreikan-kesälomaa, oli alusta saakka itsestään selvää, että matkan pääidea ei ollut jähiä mantereella, vaan lähteä toteuttamaan jo pitkään bucket listillä odotellut Kreikan saarihyppely. Tämä oli aivan loistava mahdollisuus toteuttaa unelmissa siintänyt klassikkomatka!

Saarten valinta aiheutti hieman päänvaivaa, sillä mulla oli kriteerinä valkata sellaisia saaria, mistä en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Kreikan perinteisimmät lomasaaret on niin matkailuklassikoita, että mulla on valitettavasti kertynyt niistä melkoiset ennakkoluulot, joita en ollut vielä tällä matkalla valmis kohtaamaan. Tästä syystä päädyttiin valitsemaan reitille pieniä saaria, jotka eivät ole kansainvälisten matkatoimistojen kohdelistoilla. Tällä oli tarkoitus myös taata se, että saaret eivät olisi aivan täynnä muita reissaajia, joten saataisiin vähän myös rauhaa.

Tosin tämä reisba oli myös erinomainen tilaisuus päästä viimein näkemään Santorinin kuuluisa auringonlasku viimein omin silmin, eikä sitä voinut jättää välistä. Siitä syystä meidän kohteet piti löytää Egeanmereltä, mieluiten jostain Ateenan ja Santorinin väliltä liian pitkien merimatkojen välttämiseksi. Loputa päädyttiin valitsemaan kohteiksi Miloksen ja Folegandroksen saaret. Molemmat täyttivät kriteerit eli en ollut kuullut kummastakaan aikaisemmin minkä lisäksi kummallakin näytti olevan komeita maisemia ja rantoja, joten se riitti meille.

Laivamatkojen varaaminen oli vähän yllätyksellistä. Olin jotenkin olettanut matkojen olevan suht edullisia, korkeintaan kympin-parin luokkaa mutta vähänpä mää tiesin kreikkalaisten laivojen hinnoittelusta elokuussa. En tiedä oliko kyseessä saarten suosituin matkailusesonki vai ovatko hinnat huipussaan aina, mutta kyllä syletti siinä vaiheessa, kun alettiin maksella laivamatkoja. Kullekin laivamatkalle tuli hintaa keskimäärin 50 euroa, eli yhteensä kolme merietappia maksoi meiltä kahdelta noin 300 euroa. Ensimmäinen matka oli muutaman tunnin mittainen, kaksi muuta noin tunnin pituisia.

Ostettiin liput hyvissä ajoin eli muutamaa kuukautta etukäteen netistä ja se oli hyvä, sillä sesonki muistutti itsestään täpötäysissä laivoissa. Laivoissa ei sinällään ollut mitään erikoista, mutta siitä huolimatta yllätyttiin monessakin asiassa. Paikat oli merkitty mikä oli lopulta ihan hyvä asia, mutta esimerkiksi keskimmäisellä matkalla meille ei oltu annettu viereisiä paikkoja siitäkään huolimatta, että oltiin tehty check in jo päiväkausia etukäteen. Sama ongelma tuntui olevan monilla muillakin, ja vaihdeltiinkin melko ronskilla kädellä paikkoja ennen laivan lähtemistä.

Myös kova merenkäynti tuli yllätyksenä, ja vaikka oonkin saarihypellyt niin Thaimaassa kuin Kroatiassakin, missään en oo voinut matkan aikana niin pahoin kuin Kreikassa. Ensimmäinen etappi Ateenasta Milokselle meni mun osalta melko hyvin siitäkin huolimatta että vedin melko ronskin aamiaisen juuri hetkeä ennen laivan lähtöä, mutta Karim taas voi silloin tosi pahasti, vaikka ei edes ehtinyt syödä juuri mitään ennen pahoinvoinnin alkamista. Seuraavalle matkalle varauduttiin todella pienellä aamiaisella ennen matkaa ja se oli hyvä idea, sillä säästyttiin kokonaan matkapahoinvoinnilta. Viimeinen laivamatka oli taas ihan yhtä tuskaa, kun vaatimattomista eväistä huolimatta voitiin molemmat tosi pahoin koko matka. Onneksi mukana oli netflix, jonne tallennettua sarjaa katsoessa keskittyminen kiinnittyi johonkin muuhun kuin keikkuvan laivan aiheuttamaan kuvotukseen.

Lisäksi laivoissa oli paikoitellen myös todella kovalla pauhaava ilmastointi, joten suosittelen kovasti nappaamaan mukaan jotain lämmintä, ellet halua jäätyä kuoliaaksi sisällä laivassa, kun ulkona on paahtava helle.

Laivat oli kuitenkin todella kätevä tapa liikkua saarelta toiselle, mutta päädyttiin onneksi kuitenkin palaamaan takaisin Santorinillta Ateenaan lentäen. Halpalentoyhtiö Volotean kyydissä meidän lennot maksoivat vaan noin 30 euroa hengeltä, eli lentäminen tuli myös huomattavasti laivamatkaa edullisemmaksi, ja oli tietty myös nopeampi.

Kun saavuttiin viimeisen, puolitoista tuntia myöhässä alkaneen, merimatkan päätteeksi Santorinin satamaan, todettiin molemmat että oli matkan fiksuin päätös palata Ateenaan takaisin lentäen. Syynä ei ollut ainoastaan laivamatkojen aiheuttama pahoinvointi vaan myös satamien – ja erityisesti Santorinin sataman – kauheus. Laivalle piti odottaa pääasiassa auringon alla ilman sen kummempaa katosta, mikä voi käydä melko tukalaksi Kreikan auringon paahtaessa 40 asteessa. Lisäksi erityisesti Santorinilla satamassa oli todella hektinen, ankea ja turistihuijauksia täynnä oleva tunnelma, mikä oli todellinen antikliimaksi koville odotuksille ja sille odottavallle kutkutukselle, mikä vatsanpohjassa oli saarelle saapuessa. Toki tämä on arkipäivää kaikissa maailman suurissa matkailukohteissa, mutta Santorinin satamassa jos missä oli olo, että yksittäisen turistin toiveet ovat merkityksettömiä, kunhan siltä saa vaan nyhdettyä kaiken mahdollisen rahan irti.

Laivamatkat ovat mun mielestä pakollinen paha saarihypellessä, mutta eivät kuitenkaan missään nimessä syy jättää elämystä kokematta. En sano että laivat oli mitenkään superkämäsiä ja äärimmäisen huonoja hinta-laatusuhteeltaan, mutta veikkaan että suosituimman sesongin ulkopuolella ja kestävämmällä vatsalla kokemus voi olla jopa erinomainen. Kannatti siis käydä, mutta en välttämättä omaa vatsariepua laittaisi samojen haasteiden eteen enää toista kertaa.

Näihin juttuihin kannattaa siis varautua jos suunnittelet tai haaveilet saarihyppelystä Kreikassa, mutta missään nimessä matkaa ei kannata näiden asioiden takia jättää tekemättä.

Postauksen kuvat on Folegandroksen saarella sijaitsevalta Agalin rannalta, joka toimi meidän tukikohtana muutaman päivän ajan.

4.9.2017 5 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Okei, otsikossa on havaittavissa ehkä pientä liioittelua, mutta kyllä Kreikan Santorini lukeutuu niin mun kuin monen muunkin matkailijan silmissä varmasti niiden kauneimpien kohteiden topkymppiin. Yritin hillitä intoani Oian auringonlaskua kohtaan olemalla edes vähän skeptinen sen Santorinin kuuluisan auringonlaskun suhteen mutta turhaan, sillä se oli tasan niin kaunis kuin kuvitella saattaa. Eikä edes elokuun jättimäiset turistimassat vieneet sitä kokemusta senttiäkään huonompaan suuntaan.

Meillä oli tavoitteena kokea Oian auringonlasku heti ensimmäisenä iltana Santorinilla. Se oli kuulopuheiden mukaan kaikkein kuuluisin, kaunein ja näyttävin, joten oli parasta tarkastaa heti alkajaisiksi mistä Santorinilla oli oikein kyse. Oian kaupunki sijaitsee Santorinin saaren pohjoisosassa, ja vaikka useimmat saarella vierailevat matkailijat piipahtavatkin Oiassa, harva lopulta yöpyy siellä. Mekin valittiin majapaikka muualta, ja matkustettiin kaupunkiin alkuillasta bussilla erittäin mutkittelevia vuoristoteitä pitkin. Kun lopulta päästiin mönkijöiden ja skoottereiden ohitse ja perille kaupunkiin, oli selvää että nyt ollaan pelipaikoilla. Matkailijoita oli aivan tuhottomasti, ja hyvät auringonlaskun katselupaikat löysi helposti vaan seuraamalla muita.

Käveltiinkin jonossa monta kertaa ympäri Oiaa, ja nopeasti päätettiin jättää se kaikkein kuuluisin auringonlaskupaikka kokematta. Aivan Oian päässä sijaitsee nimittäin niemi, mistä auringonlaskun näkee selvimmin ja siitä syystä sinne menee joku muukin. Mulle kuitenkin riitti nähdä kaupungin valkoiset talot ja sinikattoiset kirkot taustalla loimuavaa auringonlaskua vasten, erityisesti kun kraatterin eli kalderan toiselle puolelle heijastui vielä auringon viimeiset säteet.

Ei ollut aivan sama mihin kohti kalderan reunaa jäi katselemaan auringonlaskua, mutta ei paikalla kuitenkaan loppupeleissä ollut ihan hirveästi merkitystä. Erinomaisia spotteja oli vaikka kuinka, ja maisema näytti aina piirun verran erilaiselta riippuen siitä, missä kohti seisoi. Me kierrettiin muutama paikka ja käveltiin vähän edestakaisin jonossa kunnes löydettiin sopiva paikka, joka ei ollut edes kovin pahasti tukossa.

Tämmöisissä maailman kuuluisimmissa matkailukohteissa ja paikoissa on aina hieman skeptinen sen suhteen, onko paikka oikeasti niin siisti kuin kuvissa. Santorinin auringonlasku oli. Paikassa oli auringon laskiessa jotain hyvin maagista, eikä sen lumoa vähentänyt edes se, että sitä maisemaa ihasteli aivan tajuton matkailijajoukko. Rauhaakin olisi saanut, sillä esimerkiksi monet oialaisravintolat olivat tyhjillään ja niiden terasseilta olisi varmasti avautunut vähintään yhtä hulppea näkymä, kuin mitä me päästiin nyt todistamaan.


Parasta maisemassa oli se, että se oli yhtä lumoava molempiin suuntiin: niin auringonlaskua vasten kuin sen myötäisestikin. Oian auringonlasku oli kyllä semmoinen elämys mikä mun oli saatava kokea tässä elämässä ja se oli kaiken sen vaivan arvoinen.

Aurinko laski noin kello 20.30, ja hypättiin siitä seuraavaan bussiin. Onnikoita kohti Firan kaupunkia oli runsaasti, sillä samaan aikaan lähti kolme bussia. Me ehdittiin keskimmäiseen mutta ei mahduttu enää istumaan, mutta rehellisuuden nimissä minä ainakin olin niin juuri nähtyjen maisemien hurmassa, että seisomapaikka bussissa ei haitannut tippaakaan. Yksi elämän suurista matkailuhaaveista oli juuri käynyt toteen, eikä kovin moni muu asia tässä maailmassa voita sitä tunnetta.

Kuvia on paljon, mutta ymmärrätte varmasti miksi: tämän paremmaksi ei fiilis kyllä tule.

26.8.2017 6 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Terkut kesälomalaiselta! Kreikan pariviikkoinen loma on nyt ohitse, ja palattiin eilen Aegeanin lennolla takaisin kotiin. Kaks viikkoa hujahti hetkessä, ja piti sisällään kaivattuja herkkuruokia, upeita maisemia, hulluna uimista ja suolaista vettä sekä tietysti aurinkoa.

Reissu meni tosi hyvin, mutta toki esimerkiksi pari ekaa majapaikkaa oli ihan jäätäviä lääviä ja vaati vähän vaivaa lomatunnelman kaivamiseen. Onneksi majapaikat kuitenkin parani matkan edetessä ja fiilis oli muutenkin korkealla. Mua varoiteltiin tosi paljon etukäteen siitä, että Kreikkaan ei kannata matkustaa elokuussa, mutta meidän saarihyppely sujui oikein mukavasti lähes 35 lämmöstä ja paikoitellen suuristakin turistilaumoista huolimatta.

Reitti eteni Ateenasta Miloksen saarelle, mistä jatkettiin Folegandrokselle, sieltä Santorinille ja takaisin Ateenaan. Kaks ekaa saarta oli sen verran pieniä että siellä ei juuri ruuhkailtu, mutta Santorinilla oli molempien edestä porukkaa. Olin kuitenkin ehkä varoitusten saattelemana varautunut vieläkin pahempaan, joten eipä nuo kokemukset mitenkään erityisen järkyttäviä ollu. Kuumuus oli matkailijamassoja pahempi, sillä hiki tuli hetkessä, mutta onneksi sekä siestat että ilmastointi on keksitty.

Tässä vähän kuvatunnelmia reissusta perinteisesti näin tuoreeltaan, palailen seikkailuihin tarkemmin ihan kohta!

Palataan pian!

22.8.2017 2 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Heti alkuun iso kiitos teille kaikille, jotka ootte jakaneet kokemuksia ja vinkkejä kesälomakohteisiin ja Kreikkaan liittyen! Ihanaa huomata, että siellä ruudun toisella puolella on ihan hillittömän monia mukavia ja kokeneita reissaajia, jotka on valmiita auttamaan matkakohteen valinnassa. Iso kiitos teistä jokaiselle! :)

Kreikan kesälomakohteiden päättäminen oli hitusen haastavaa, sillä saaria on niin valtavasti. Oma kokemus rajoittuu Zákynthokseen, joten ihan hirveän suuresta Kreikka-tietopankista ei siis voi ainakaan omaan kokemukseen nojaten puhua. Lopulta saatiin kuitenkin matkakohteet päätettyä, ja nyt noin neljää kuukautta ennen matkaa meillä on buukattuna paitsi lennot myös majoitukset ja laivamatkat. Huhhei, nyt voi vaan keskittyä odottamaan tulevaa lomaa ja fiilistelemään kesällä odottavia kohteita!

Lopulta päädyttiin valitsemaan saariksi Milos, Folegandros sekä mun unelmien Santorini, oli se sitten kuinka turistikohde tahansa. Alun alkujaan olisin halunnut matkustaa Naxokselle ja Koufonissille, mutta kun jälkimmäisestä tuntui olevan lähes mahdotonta löytää järkevän hintaista majapaikkaa, päätettiin lopulta antaa olla. Reitille Ateenasta Santorinille saatui onneksi monia muitakin saaria, ja lopulta päädyttiin Milokseen ja Folegandrokseen.

Milos vaikuttaa tosi erikoiselta ja upealta, enkä kyllä malta odottaa että päästään seikkailemaan kuuta muistuttavissa maisemissa ja ihastelemaan turkoosina helottavaa merta! Tällä hetkellä kun kevät antaa odottaa itseään se tajuton helle tuntuu ajatuksena pelkästään fantastiselta, mutta katsotaan mikä ääni on kellossa sitten, kun oikeasti ollaan helteiden armoilla. Miloksen tavoin Folegandrosin maasto vaikutti kiehtovalta ja oli se pääsyy valita saari matkakohteeksi, sillä pyramidimainen vuori näyttää ainakin kuvien perusteella tosi upealta paikalta.

Varattiin majapaikat airbnbn kautta, mistä löytyi suht edullisia ja toivottavasti ihan ok mökkejä, mutta mitään superluksusta ei tälläkään reissulla ole todellakaan luvassa. Eniten mua kummastutti laivamatkojen kalleus, ja siinä ilmeisesti näkyykin se, että ollaan matkalla elokuussa. Pakko kuitenkin ihmetellä: kolme laivamatkaa (Ateena-Milos, Milos-Folegandros sekä Folegandros-Santorini) maksoi meiltä kahdelta yhteensä noin 300 euroa, kun taas lennot Santorinilta Ateenaan oli kahdelta 40 euroa… Vähän on ehkä kusetuksen makua ilmassa, mutta näin ensikertalaisina maksetaan sitten oppirahoja jos ei muuta. (Ja nyt odotan kauhulla sitä ensimmäistä kommenttia, kun joku tulee räkänauraen kertomaan, että maksettiin laivamatkoista kymmenkertainen hinta…)

Ennen Kreikkaa on edessä vielä monta reissua, sillä tämän kevään reissukausi alkaa viimein ens viikolla! Tässä onkin oltu monta pitkää kuukautta Suomessa, joten on jo aikakin lähtä matkaan. Jihuu!

Kuvituksena tunnelmia viime lokakuun reissulta Zákynthokselle.

27.4.2017 6 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest