Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

Libanon

Sotien runtelemassa Libanonissa on melko vähän nähtävyyksiä, mutta jos jotain maassa on nähtävä, on se Libanonin puna-valko-vihreässä lipussakin komeilevat seetrit. Seetripuut, arabiaksi arezit, on Libanonin symboli ja jotain, mistä paikalliset tuntuvat olevan hyvinkin ylpeitä. Sain kuulla loppumattomasti suosituksia vierailla seetrimetsässä ekalla, tokalla ja kolmannellakin Libanonin-reissulla, ja nyt neljännen matkan aikana hypättiin viimein harmaaseen vuokra-nissaniin ja ajettiin kolmen tunnin mittainen automatka Beirutista vuorille, missä seetrit kasvaa.

Automatkailu ei Libanonissa oo ihan yhtä leppoista kuin vaikkapa Suomessa tai Jenkeissä, sillä liikenne todellakin on kaoottista. Olin rehellisesti tosi ihmeissäni jo siitä, että paikallisesta vuokraamosta peräisin oleva auto hälytti siinä vaiheessa kun oltiin liikkeellä ja kuskin turvavyö ei ollutkaan kiinni. Turvavöiden käyttö ei nimittäin todellakaan kuulu maan tapoihin, joten olisin kuvitellut että vuokraamon pojat ja tytöt olis viritelly auton asetuksia sen verran, ettei turvavyötä olis pakko käyttää. Ihan hyvä kuitenkin, että se oli jääny tekemättä.

Libanonin seetrit-22 Libanonin seetrit-21 Libanonin seetrit-23

Ensimmäinen pätkä Beirutista pohjoiseen meni jo edellisen päivän automatkalta tutuksi tulleella reitillä, sillä suunnattiin pohjoiseen kohti Jouniehin kaupunkia. Suunnilleen sieltä kohdin lähdettiin sitten nousemaan vuorille, ja siinä sitä sitten köröteltiin kapeita vuoristoteitä pitkin. Maisemat oli täysin erilaisia mitä Beirutissa ollessa voisi uskoa, ja pienen maan luonnon monipuolisuus iski kasvoille kertaheitolla. Maisemat oli kyllä aivan tajuttoman upeita. Ensimmäisenä ei tulisi välttämättä mieleen, että Libanonin-road tripin aikana vois nähdä vesiputouksia tai vehreitä laaksoja. Välillä nähtiin jopa lunta.

Tosi pitkältä tuntuneen kolmituntisen jälkeen oltiin perillä seetripuistossa. Siinä meidän edessä ne viimein nousi, Libanonin tunnukset, maan lipustakin löytyvät seetrit. Osa puista on tuhansia vuosia vanhoja, jotkut aivan beibejä eli vaan muutaman vuosikymmenen ikäisiä. Vanhat puut kyllä tunnisti, sillä paksu runko ja jäätävä koko ei jättäneet paljoa arvailun varaan.

Libanonin seetrit Libanonin seetrit-2 Libanonin seetrit-12 Libanonin seetrit-3 Libanonin seetrit-4 Libanonin seetrit-7 Libanonin seetrit-5 Libanonin seetrit-6 Libanonin seetrit-8 Libanonin seetrit-9 Libanonin seetrit-13 Libanonin seetrit-10 Libanonin seetrit-11

Oli kuitenkin aika älyttömän surkuhupaisaa, että just sillä hetkellä kun oltiin ajettu kolme tuntia seetrien luo, alkoi sataa. Lämpötila oli siinä vaiheessa ehkä kymmenisen astetta tai vielä vähemmän, sillä jossain vaiheessa tais tulla jopa räntää. Säätiedotusten seuraaminen ei kuitenkaan oo ihan samoilla kantimilla kuin Suomessa, sillä lähes aina voi olettaa auringon paistavan täysillä, ja meidän varautuminen vesisateen varalta oli olematonta. Siispä loppujen lopuksi kävi niin, että me oikeasti ajettiin yhteensä kuus tuntia – kolme tuntia sinne ja toinen mokoma takas – käydäksemme seetripuistossa korkeintaan 15 minuuttia! Siinä oli paikallista tehokkuutta kerrakseen.

Tummanvihreät seetrit näytti harmaata taustaa vasten todennäköisesti tavallistakin tummemmalta, ja huipuilta laskeutuva sumu peitti viereisten kukkuloiden takaa avautuvat näkymät. Vehreää puistossa kyllä oli koko Beirutin edestä, ja vaikka nahkatakin kauluksesta selkää pitkin tipahteleva sadevesi ei tuntunut mitenkään erityisen ihanalta, oli puuvanhukset kieltämättä melko vaikuttavia. Siitäkin huolimatta, että koko reissussa ei kyllä ollut ihan hirveästi järkeä.

Libanonin seetrit-14 Libanonin seetrit-15 Libanonin seetrit-17 Libanonin seetrit-20 Libanonin seetrit-18 Libanonin seetrit-16 Libanonin seetrit-19

Tärkein tuli kuitenkin tehtyä ja seetrit nähtyä, mutta kieltämättä illalla kun mietittiin miten oltais voitu käyttää paremmin kolmannes meidän reissusta, tuli mieleen ehkä sata 200 muuta asiaa. Tosin nyt voi ainakin todeta kaikille seetrireissua ehdotteleville sukulaisille, että kohde on koettu, ja seuraavaksi vois nähdä jotain muuta.

Seetreille pääsee tosiaan aika kätevästi omalla autolla, mutta koska se on yks niistä Libanonin harvoista nähtävyyksistä, järjestetään sinne myös ohjattuja retkiä Beirutista. Päiväreissun hinta on yleensä jossain 50-100 euron kieppeillä, joten omalla autolla matkustaminen käy kyllä huomattavasti huokeammaksi ainakin, jos reissuun on lähdössä useampi kuin yksi.

Ehkä meki vielä käydään seetreillä uudemman kerran, mutta siinä vaiheessa täytyy reissu kyllä sijoittaa kaikkein kuumimmille kuukausille jotta voi olla varma, että vesisateen uhkaa ei oo edes vuorilla.

Mutta pakko vielä pysähtyä miettimää miten siistiä on, että yks maan tärkeimpiä nähtävyyksiä ja tunnuksia on puu! En voisi kuvitella suomalaisten tohottavan yhtä paljon meidän upeista koivuista, vaikka kieltämättä voisi olla aihetta.

Eng: Finally I was able to see the long praised Lebanese cedars! We just had the worst luck in the world when going there, since after three hours of driving from Beirut it started to rain at the same second we arrived in the national park. Went there for a quick 15 minutes and came back to the car. Time well spent.

15.5.2016 4 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Beirutin-reissu jätti aika sanattomaksi.

Viiden vuoden aikana kaupungissa ei ollu muuttunu juuri mikään, ja sitten toisaalta taas aivan kaikki. Suurimmat muutokset ei mun silmään näkyneet kuitenkaan katukuvassa, vaan oli tapahtunu siellä perheessä, sillä tosi moni oli muuttanut Libanonista pois. Se taas toisaalta heijastaa maan nykyistä tilannetta, joka vaan on kestämätön useimmille. Töitä ei oo ja sen vuoksi tulevaisuus kotimaassa näyttää tosi epävarmalta, mikä yhdistettynä ailahtelevaan polittiseen ilmapiiriin sekä turvallisuustilanteeseen saa monet heittämään hyvästit Libanonille.

Beirut-13 Beirut-8 Beirut-2 Beirut-5 Beirut-11

Kertoo aika paljon se, että kolme sotaa nähnyt, palestiinalaissyntyinen Beirutissa lähes koko elämänsä asunut 80-vuotias perheen pää, isoäiti, hyvästelee kotikaupunkinsa sekä useimmat lapsensa ja lapsenlapsensa ja lähtee maapallon toiselle puolelle koska elämä Beirutissa on niin epävarmaa. Tuon ikäisen libanonilaisisoäidin koko elämä pyörii perheen ympärillä, eikä varmasti oo helppo päätös muuttaa suureen tuntemattomaan siitäkään huolimatta, että siellä asuisi yksi lapsi perheineen kun tietää, että useimpia Libanoniin jääneitä hän ei tapaa enää koskaan.

Kaikki nuoret keiden kanssa juttelin oli sitä mieltä, että Libanonissa ei oo tulevaisuutta. Lähtökohdat millekään on kuitenkin niin huonot että ulkomaille muuttaminen ei oo itsestään selvää. Esimerkiksi Karimin 26-vuotiaalle serkulle ei myönnetty Jenkkien turistiviisumia jotta se olis päässy moikkaamaan Losiin muuttanutta isoäitiä, toisin kuin sen noin kuuskymppisille äidille ja tädille, joilla aviomiehet jää odottamaan Libanoniin vaimojensa paluuta. Yhdysvaltain viranomaiset taisi todeta, että on liian suuri riski että mies olis jääny laittomana siirtolaisena Jenkkilään, että viisumia ei olis kannattanu antaa. Ja omien sanojensa mukaan se olis todennäköisesti niin tehnytkin.

Jos en olis tienny noita taustoja, olis Beirut näyttäytyny mulle tuon lyhyen reissun aikana just samanlaisena kuin aina ennenkin. Kadut ei olleet täynnä syyrialaisia vaikka niitä tosin on Libanonissa maan kokoon nähden aivan valtavasti, Telegraphin valokuvaama roskien muodostama garbage river ei kulkenut ainakaan niiltä nurkilta missä mää kävin ja kadulla elämänmeno näytti just samanlaiselta kuin aina ennenkin.

Beirut-12 Beirut-3 Beirut-10 Beirut Beirut-9 Beirut-7 Beirut-6 Beirut-14

Olin odottanut aiempaa kaoottisempaa tunnelmaa, valtavaa kerjäläismäärää, kaikkialle pykättyjä pakolaisleirejä ja huomattavasti likaisempaa kaupunkikuvaa kuin aikaisemmilla matkoilla. Kuitenkin jos noiden kolmen päivän perusteella pitäis arvioida, mikään merkittävä ei ollu muuttunu viiden vuoden aikana. Toki se että niin ei ollu just niillä nurkilla missä vierailin ei tarkota sitä, ettei Beirutin laitamat oo esimerkiksi täynnä syyrialaisten pakolaisleirejä. Suurin yllätys oli kuitenkin roskakuskit, sillä olin uutisten perusteella oottanut että aiemmilla reissuilla kaduilla parvelleita Sukleen-siivousyhtiön miehiä ei näkyis enää turkooseissa haalareissaan, mutta yhä edelleen niitä tuli vastaan vähän väliä.

Matka oli siis parilla sanalla sanottuna ajatuksia herättävä. Kolme päivää oli aivan liian lyhyt ja mun arabian kielitaito aivan liian huono, mutta ihmiset niin välittömiä ja lämpimiä kuin vaan kuvitella saattaa.

Tilanteen seuraaminen tiedotusvälineiden kautta ja turvallisuustason arviointi ulkoministeriön matkustustiedotteiden perusteella antoi siis melko yksipuolisen kuvan. Toki nekin tiedonmuruset perustuu johonkin ja pitää taatusti paikkansa, mutta jättää myös aika paljon sanomatta. Ja mitä pidempi aika edellisestä reissusta on, sitä helpompi on unohtaa ne asiat, joista tiedotusvälineissä ei kerrota.

Pikavisiitti jätti siis fiiliksen, että takaisin on päästävä mieluiten aiemmin kuin myöhemmin, ja mun on pakko oppia lisää arabiaa. Lentoja ostaessa mietin että onkohan noin lyhyt reissu oikeasti 400 euron lentolippujen arvoinen, mutta oli se. Ens vuonna on pakko päästä uudelleen, vaikka vaan kolmeksi päiväksi.

Eng: Three days in Beirut were not enough, but enough to convince us that we shouldn’t wait for five years for our next visit. I was surprised how everything looked the same as five years ago, and I didn’t feel any less safe than I did before. 

10.5.2016 8 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Neljä vuotta siihen meni mutta viimein hetki sitten jouduin toteamaan, että mulla on ihan jäätävä reissukuume Beirutiin! Edellinen matka oli osaltaan sen verran fiasko, että en olis uskonu matkakuumeen iskevän näinkään pian, mutta toisaalta en ehkä sillon vuonna 2011 edes osannu ajatella, milloin se vuosi 2015 oikeastaan onkaan.

Matkakuume on hiipinyt vaivihkaa, ja viimeisen viikon aikana Libanonin pääkaupunki on ollut mielessä jatkuvasti. Se johtuu osaksi siitä että Karimin sisarukset on ostamassa miltei kilpaa lentolippuja Beirutiin kesäkuulle, osaksi siitä että mää vähän niinkuin oletin meidän vierailleen siellä viime vuonna, ainakin omissa suunnitelmissa.

LIBANON (108) LIBANON (112) LIBANON (193) LIBANON (221) LIBANON (298)

Mulla oli nimittäin ajatuksena, että oltais piipahdettu Beirutissa viime lokakuussa vähän niinkuin juhlistamassa meidän naimisiinmenoa jälkikäteen myös Libanonin-sukulaisten kanssa. Niin ei kuitenkaan käynyt, sillä mieheni lähti opintojen perässä muualle, eikä mahdollisuutta reissulle sitten ollutkaan. Onnistuin hylkäämään ajatuksen Beirutin-matkasta jonnekin syvälle aivokoppaan, mutta nyt se sitten on noussut sieltä eikä tunnu katoavan millään, vaikka reissua ei oo tulossa.

Olisin kovasti halunnut aloittaa tämän postauksen kertomalla että meillä on suunnitteilla matka Beirutiin, mutta siitä huolimatta että miltei koko muu perhe tuntuu olevan matkalla sinne, me ei olla menossa. Siitä syystä yritänkin vakuutella itselleni, että ei meidän oikeastaan edes kannata mennä sinne, sillä jos tämän kerran järkisyyt saisi tunnepohjaisen matkakaipuun kaikkoamaan. Kokeillaan!

Ensinnäkin lentoliput Helsingistä Beirutiin ovat nykyään puolet kalliimmat kuin ne oli vuonna 2011, sillä yllättäen poliittisen tilanteen vuoksi sinne lennetään huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin. Se on se suurin syy, enkä oikeasti oo ihan heti maksamassa lennoista 300 euroa nuppia kohden, sillä ne 200 euron lennot on vielä ihan liian lähellä muistissa.

Toinen syy on sitten se poliittinen tilanne. Tottahan on se että mulla ei oo oikeesti hajuakaan millainen kaaos siellä odottaisi, joten yritän nyt vaan hyväksyä sen, että mieheni ei halua nähdä entistä kotikaupunkiaan nykyisenkaltaisessa tilassaan. Panssarivaunut aseistettuine sotilaineen, aika karussa kunnossa oleva kaupunki ja jäätävän kalliit hinnat riippumatta mihin menee on mulle tuttuja juttuja, mutta en tosiaan tiiä oonko valmis kohtaamaan sen pakolaismäärän, mitä beirutilaisilla kaduilla ja pakolaisleireillä tänä päivänä on.

LIBANON (117) LIBANON (168) LIBANON (250) LIBANON (198) LIBANON (201)

Lisäksi meidän majapaikassa eli mummulassa ei oo nykyään enää vapaita makuukammareita, kun kaupungin vuokrataso on ampaissut niin jäätävään nousuun, että yksi sukulaisperheistä on muuttanut takaisin kotiin. Toki meille tilaa varmasti löytyisi aina, mutta majoittuminen mummon luona on ollut aina se helpoin ratkaisu, joten tuntuisi ikävältä että muut joutuisivat säätämään valtavasti sen vuoksi, että me saataisiin katto päämme päälle.

Koska meillä ei omaa reissua oo nyt tulossa, odotan valtavalla mielenkiinnolla niitä tuliaistarinoita, mitä kesäkuussa sinne matkaava porukka tuo tullessaan. Eniten kiinnostaa tietysti pakolaistilanteen näkyminen kadulla eli se, kuinka se vaikuttaisi myös meidän omaan matkaan.

LIBANON (281) LIBANON (284) LIBANON (203) LIBANON (304) LIBANON (114) LIBANON (192)

Se ensimmäinen kerta, kun pääsen matkustamaan Libanoniin libanonilaisella sukunimelläni saa siis odottaa vielä jonkun tovin. Sitä odotellessa vois vaikkapa opetella muutaman sanan arabiaa, kun ei nuo skillsit tunnu tässä peukaloita pyöritellessä itsestään tulevan.

Kuvituksena on fiilistelymielessä valokuvia meidän edelliseltä matkalta Beirutiin, joka tapahtui niinkin kauan aikaa sitten kuin elokuussa 2011. Voisin ottaa tuon rusketuksen takaisin esimerkiksi vaikka heti.

Eng: Oh Beirut, I miss you so!

24.2.2015 8 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kuinka moni teistä on joskus tehnyt matkustusilmoituksen, eli siis ilmoittanut ulkoministeriölle, että tuolla reissaan tuohon aikaan? Mää en oo ikinä, ja totta puhuen sen tekeminen ei oo käyny mielen vieressäkään muuten kuin silloin, kun reissasin ekaa kertaa Libanoniin. Lopulta se jäi tekemättä kokonaan, eikä se oo sen koommin edes mietityttänyt.

LIBANON (114) LIBANON (119) LIBANON (279) LIBANON (168)

Lueskelin tuossa jokunen aika sitten Ruotsin matkustustiedotetta, ja olin todella yllättynyt lukiessani, että ulkoministeriö suosittelee matkustusilmoituksen tekemistä myös silloin, kun matkustaa armaaseen puoluettomaan naapurimaahamme Ruotsiin. No voin kertoa että en maanantaina paljoa matkustusilmoituksia täytellyt. Sittemmin tutkailin noita matkustusilmoitussuosituksia ja siltä vaikutti, että on oikeastaan ihan sama mihin menee jos Suomen rajojen ulkopuolelle astuu, on matkustusilmoitus aina suositeltava.

Toki se on ihan ymmärrettävää, sillä jos jossain sattuu jotakin (ja kaikkiallahan voi tietysti sattua), on ulkoministeriöllä hyvä tietää, onko paikalla suomalaisia reissaajia. Jotenkin oon aina ajatellut, että todellisuudessa noissa tilanteissa myös ulkoministeriölle tieto kantautuu sukulaisten, ei matkustusilmoituksen kautta.

LIBANON (196) LIBANON (87) LIBANON (86) LIBANON (267)

Aikaisemmin oletin, että matkustusilmoituksen tekemistä tulee harkita riskialttiisiin maihin matkustaessa, mutta en koskaan aikaisemmin tajunnut, että periaatteessa kaikkialla on riskialtista. Oivallus tuskin muuttaa mitään, mutta onpahan sentään tästä lähin tiedossa, että ilmoituksen tekemistä voisi harkita joka kerta, kun tassunsa rajojen ulkopuolelle asettaa.

Mutta mites te, ootteko täytelleet matkustusilmoituksia? Jos joo niin minkä maiden kohdalla?

Kuvat on tietysti sieltä riskialttiista Libanonista.

Eng: No translation this time, sorry!

21.11.2013 19 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest