Montenegrossa sijaitseva upea Kotorinlahti jakaa siinä mielessä mielipiteitä, että sen kiertäminen tuo nannaa verkkokalvolle mutta samalla myös lisää matka-aikaa huomattavasti varsinkin, kun vähän väliä on pysähdyttävä maisemien vuoksi. Menomatkalla etelään me (kartanlukijan päätöksestä, köh) skipattiin lahden ylittävä lauttamatka ja ajettiin lahden ympäri.
Ensimmäisen ajopäivän uhmalla ja upeiden vuoristomaisemien nälällä oli osuutta asiaan, sillä muutaman tunnin ajo ensimmäisenä päivänä tuntui vähän liiankin helpolta. Kotorinlahden ympäriajo piti ainakin huolen siitä, että matka ei loppuisi liian lyhyeen ja että maisemiakin varmasti nähtisiin.
Tuolla matkalla saatiinkin ensimmäinen kosketus turkoosiin, superkirkkaaseen rantaveteen, joka tuntui aika uskomattomalta. Pysähdeltiin aluksi vähän väliä erilaisille maisemapaikoille, kunnes edessä olevat kilometrit (ja tuleva Albanian rajan ylitys) sai ymmärtämään, että ehkä sitä aikaa ei niin paljon hukattavaksi ollutkaan, jos haluttiin päästä perille majapaikkaan vielä valoisaan aikaan.
Rakastan ensimmäisten reissupäivien jännitystä, innostusta sekä energiaa, ja ne kaikki näkyivät myös tuona päivänä. Vaikka eteen avautuisi kuinka upeita maisemia, alkavat ne tietysti jossain vaiheessa näyttää hieman tutuilta, eikä niihin enää sen jälkeen välttämättä osaa suhtautua yhtä innokkaasti. Samoin kävi myös Balkanilla.
Meidän lento oli perillä alkuillasta, ja siinä lentokentältä majapaikkaan ajellessa kumpikaan mistä ei oikeastaan voinut muuta kuin katsella suu auki ympärille avautuvaa näkymää. Hihkaisin siinä innosta piukeana, että toivottavasti me ei tämän matkan aikana kyllästytä näihin maisemiin missään vaiheessa.
En sano, että me oltaisiin kyllästytty (onko se edes näiden näkymien kohdalla mahdollista?), mutta onhan se väistämätöntä, että samanlaisia onnentansseja ei ihan jokaisen tulevan maiseman kohdalla enää tehdä. Se on kyllä harmi, sillä olis ihan mahtavaa pysyä yhtä innokkaana myös siitä viidennestä ja kuudennesta upeasta näkymästä kuin ekasta. Onneksi tällä reissulla ei ollut vänkärinkään varaa ottaa päivätorkkuja, joten maisemat kyllä sai reissun alusta loppuun ansaitsemaansa huomiota.
Toisaalta nyt kun noita maisemia kattelee noin kaks viikkoa reissun jälkeen ja ikkunan toisella puolella on pelkkiä kerrostaloja, ei kyllä haittaa tippaakaan että ensimmäinen ajopäivä venähti vähän pitkäksi, ainakaan jos syynä oli nämä maisemat Kotorinlahdella.
Kuinka pitkään teillä riittää innostus uusien upeiden maisemien kohdalla? Turtuuko niihin jossain vaiheessa vai jaksaako ne ihastuttaa kerta toisensa jälkeen yhtä paljon?
Eng: The views around the Kotor Bay were magnificent!