Norja

Vaikka ylitin itseni totaalisesti Norjan reissulla hyppäämällä koskeen, sai ne hypyt jäädä siltä osin siihen. Olin kuitenkin ajatuksen kanssa ainoa, sillä samalle päivälle osui vielä mahdollisuus hypätä alas sillalta, ja latvasta lahot reissukaverini innostuivat tietysti ajatuksesta. Mikäs siinä, ei kait sitä paremminkaan voisi lauantai-iltaansa viettää.

Tai jos totta puhutaan, niin minähän sinne olin melkein ensimmäisten joukossa hyppäämässä. Päätin että nyt mennään, kun siihen kerran mahdollisuus on. Tosin kun ilta ja sitä myöten tositoimet kävi lähemmäksi, sitä nynnymmäksi tulin ja lopulta totesin, että homma saa jäädä mun osalta siihen. Ehkä vaikka sitten ens kerralla.

Siispä katselin, kun reissukaverini yksi toisensa jälkeen tiputtautuivat alas sillalta, on kai sekin omalla tavallaan ihan hyvää viihdettä. Juuso meni ensin, sen jälkeen taisi olla Milla, Karim, Kea ja lopulta myös Satu. Kaverit pukivat ylleen valjaat ja kypärän, kiinnittyivät siltaan ja hyppäsivät alas. Sitten kuului valtava huuto, sitten naurunremakka ja siellä alhaalla oli tyyppi keinumassa edestakaisin joen yläpuolella.

Hyppääjät kiskottiin ylös käsivoimin, ja joka ikinen nousi takaisin sillalle typerä virnistys naamalla ja päällä innostunut huohotus joka kertoi melkoisen mahtavasta kokemuksesta. Eipä sitä toisaalta voine mitään muuta kuin uhkua onnellisuutta sen jälkeen, kun kroppa on täynnä adrenaliinia ja takana melkoisen tiukka paikka.

Vieläkään ei kaduta tippaakaan etten mennyt, mutta oon ihan superiloinen että muut meni ja sai ikimuistoisen kokemuksen. Ja pitäähän sitä joka porukassa aina joku nynny olla, eikö vaan?

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Heidal Raftingin kanssa, joka tarjosi mahdollisuuden siltahyppyyn.

Eng: Look at my friends, they are crazy.

Kuten kaikille on varmasti jo käynyt selväksi, Rondanen kansallispuisto Norjassa on paikka, minne todellakin kannattaa suunnata jos mielessä on lyhyt (ja miksei pitkäkin) vaellus ja haaveissa vesiputouksia. Tässä tulee vielä yksi postaus tuosta mahtavasta kansallispuistosta, toiset voitte lurkata tästä ja tästä.

Tässä vaiheessa alkoi olla jo hivenen väsynyt tunnelma, sillä takana oli jokusen tunnin verran vaellusta, riemunkiljahduksia ja satoja ruutuja napattuna. Siitä huolimatta maisemat jaksoi vakuuttaa upeudellaan edelleen.

Muiden matkabloggaajien kanssa reissaaminen oli siinä mielessä superhelppoa, että kertaakaan ei tarvinnut nolostella sitä, jos halusi pysähtyä johonkin nappailemaan kuvia. Siinä vaiheessa kun ajatus kuvan ottamisesta tuli, joku oli jo todennäköisesti kohdistanut linssinsä samaan kohteen suuntaan. Siinä on tietysti se ikävä puoli, että matkanteko on ihan tautisen hidasta, mutta toisaalta kenelläpä olis noissa maisemissa ollut kiire.

En voi vieläkään lakata ihmettelemästä sitä, miten hyvät kelit meille oikein sattui kohdalleen tuolle reissulle. Kun Suomesta lähettiin, niin lämmintä tais olla alle kymmenen astetta ja vettä tuli taivaan täydeltä, ja Norjassa sitten odotti ihan mahtavan lämmin auringonpaiste. Olis tääkin vaellus ollut pikkuisen ankeampi, jos olis ripsutellut vettä.

Ja kuten tuosta toiseksi viimeisestä kuvasta näkee, innokkaita kuvaajia tosiaan riitti! Satu, Milla ja Juuso sekä Kea kulkivat lähes koko matkan kamera kädenjatkeena, ja oli siinä Karimilla vähän kestämistä. Mutta onneksi reissuvuodet meikäläisen kanssa on kasvattaneet miehen kärsivällisyyttä niin, että pinna ei kiristynyt tippaakaan, eli jotain hyötyä siitäkin on ollut. :)

Eiköhän tässä ollut nyt viimeisetkin palat Rondanesta. Täytyy vielä sanoa, että toukokuussa näkemäni Ronda ja Rondane olivat molemmat sen verran upeita paikkoja, että tästälähin painan kaasua heti, kun joku ehdottaa matkaa paikkaan, jonka nimi alkaa Rondalla. Se ei voi näiden perusteella olla mitään muuta kuin henkeäsalpaava. Ja oikeasti, mikä sattuma että nuo reissukohteet sattui just samalle kuukaudelle!

Eng: I really recommend a trip to Rondane National Park in Norway, the place is just so beautiful!

Heitin jo aikaisemmin ilmoille muutaman kuvan meidän Rondanen kansallispuiston vaellukselta, ja tässä tulee loput. Kuten sanoin aikaisemmin, mulle olis riittäny jo pelkästään ne maisemat, mitä nähtiin parkkipaikalle. Satu tiesi kuitenkin paremmin, ja kehotti meitä talsimaan vielä eteenpäin, sillä kunnon vaelluksellehan sitä oltiin tultu eikä pelkästään ihmettelemään parkkipaikka kuin jotkut hölömöt, joita me kieltämättä oltiin myös.

Toki olin kuullut, että tuona päivänä nähtäisiin vesiputous, mutta en sitten ajatellut asiaa sen suuremmin. Kun sitten viimein alettiin lähestyä putousta, kuultiin ensin vaimeaa veden pauhua joka askel askeleelta koveni kovenemistaan ja lopulta nähtiin se kaukaa, kiittelin jälleen mielessä sitä hetkeä, kun idea reissusta sai alkunsa.

Lunta oli vesiputouksenkin äärellä maassa melko hurjasti, mutta se ei paljoa menoa hidastanut – paitsi tietty silloin kun koko koipi upposi hankeen, mutta ei sen väliä. Ihmeteltiin putousta hetken aikaa ylhäältä käsin, ja fiilisteltiin, että uskaltaisikohan sitä laskeutua alas,  kunnes hetken päästä Juuso oli jo hävinnyt.

Minnes muuallekaan valokuvaaja katosi, kuin sinne putouksen juurelle. Kohta sinne oli laskeutunut Kea ja Karim, eikä Millan mua alas komentaessa ollut siis muita vaihtoehtoja kuin lähteä laskeutumaan.

Kävin hakemassa vähän vauhtia vastapäätä putousta ja kohta oltiinkin jo aivan putouksen juurella. Eka kerta niin lähellä noin valtavaa vesiputousta oli aika käsittämätön. Veden pauhu peitti alleen oikeastaan kaikki muut äänet, mutta muutaman askeleen päässä putouksesta muiden puheen kuuli jo ihan vaivatta.

Tämä tais olla toinen reissu, missä bongasin vesiputouksen. Kolmisen vuotta sitten Yosemitessa nähtiin vesiputouksia mutta vain tosi kaukaa, eikä ne sillon (ehkä aikamoisesta reissuväsymyksestä ja nähtävyysähkystä johtuen) tehny ihan yhtä kovaa vaikutusta kuin nämä Rondanen vesiputoukset.

Hurjin juttu oli  muuten se, että joku hurja on kuulemma laskenut kajakilla tuosta vesiputouksesta alas. Ei siitä kaikkein suurimmasta, vaan siitä vähän pienemmästä vasemmanpuoleisesta. Ihan käsittämättömän hullua!

Eng: I loved these waterfalls in Rondane National Park in Norway.