Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

Suomi

Kaupallinen yhteistyö: Visit Syöte

Kun lähdin pari viikkoa sitten ruskaretkelle Syötteelle, en kyllä arvannut, että pääsisin näkemään talven ensilumen vielä saman reissun aikana.

Seikkailu alkoi mun osalta jo Helsingissä, missä nousin yöjunaan ja puksutin mukavimmalla mahdollisella tavalla Suomen halki perille Ouluun. Yöjunan pysähtyessä Oulun asemalle aamuneljältä olin perillä viis tuntia ennen sovittua lähtöaikaa, mutta onneksi muutaman askeleen päässä odotti anoppila, missä sain jatkaa unia vielä hetken.

Asun kaukana mun perheestä, joten retket pohjoiseen tarkoittaa aina mahdollisuutta viettää aikaa rakkaimpien kanssa. Tällä kertaa se onnistui niin, että sain Syötteen seikkailulle mukaan kälyn ja puolitoistavuotiaan veljenpojan. Se oli jo itsessään jännittävää, sillä en ollu vielä päässyt reissaamaan pikkujäbän kanssa, mutta sittemmin siitä on muotoutunut jo todellinen maailmanmatkaaja, joka tälläkin hetkellä nautiskelee lämmöstä ja auringosta etelän lomakohteessa.

Vajaan parin tunnin automatka Oulusta Syötteelle, ja perillä odotti ruskan peittämät tunturit. Majoituttiin keskusvaraamon kautta saadussa mökissä, jossa aivan ensitöiksemme laitettiin tulet takkaan, kun siihen oli mahdollisuus. Halkojen paukkuessa takassa ja punaisen maaruskan loistaessa ikkunoiden läpi lyhyt sohvalla köllöttely tiesi paikkansa, ja olin valmis retken ensimmäiseen seikkailuun.

Mulla oli ohjelmassa fatbike-pyöräretki, jonka ajaksi jätin reissuseuralaiset päiväunille mökkiin, ja otin itse suunnan Syötteen luontokeskukseen. Vaikka oonkin kulkenut Syötteen kansallispuiston maisemissa käytännössä koko ikäni, en ollut koskaan ennen bongannut luontokeskusta siitäkään huolimatta, että se on perustettu jo vuonna 2003.

Nappasin luontokeskukselta mukaani fatbiken ja siellä työskentelevän Annun, joka lähti kansallispuistoon oppaaksi. Pääsin vauhdin makuun aika nopeasti, ja muutaman kilometrin matka lähimmälle tuvalle taittui hetkessä. Ja missä maisemissa pyöräiltiin! Ohitettiin soita, vaaroja, joki ja lampia, joten näkemistä riitti. Vaikka sää olikin pilvinen, Syötteen ruska tarjosi värejä oikein kunnolla.

Olin kyllä taas niin mukavuusalueeni ulkopuolella, sillä vaikka pyöräily on enemmän kuin tuttua, paksurenkaisella fatbikella pyöräily kapeita pitkospuita pitkin oli kyllä jännää! Olin ihan vakuuttunut siitä, että oon kohta kontillani suon silmäkkeessä, mutta kieli keskellä suuta ja keskittymistä edellyttänyt tasapainoharjoitus myöhemmin pitkospuut olikin jo ohitettu!

Perillä tuvassa oli kyllä ihanaa, kun Annu laittoi tulet ja kaatoi mukiin höyryävää teetä.

Parin tunnin pyöräretken jälkeen käytiin vielä ulkoilemassa, mutta ilta mökissä tuli kuin tilauksesta, ja otettiin siitä kaikki irti. Lämmitettiin sauna, nautittiin mökkiperinteestä eli tortillaillallisesta ja lämmitettiin taas takkaa.

Sammuttiin koko konkkaronkka ysin pintaan, ja kun aamulla heräiltiin, oli illan hämärässä ikkunan läpi tihrustettu maisema todellakin valkoinen! Yöllä satanut ensilumi muutti ruskaretken lumiseikkailuksi parahultaisesti, kun meillä oli päivän ohjelmassa vaellusretki Teerivaaran huipulle.

Hiljattain avattu Teerivaaran vaellusreitti on jokaisen päiväpatikoijan unelma: Pituutta 4,5 kilometriä, vaikeustaso vaativa ja maisematkin aika ässät. Lisäksi reitin varrella on tupa, halkoliiteri, huussi ja nuotiopaikka, ja kyseessä on vieläpä rengasreitti.

Matkan varrelle osuu näyttävä suonäkymä ja pitkospuut, kallioita ja vaaramaisemia. Ei tiedetty reitin vaativuustasosta etukäteen mikä oli ihan hyvä, sillä pikkujätkä selässä ei välttämättä oltais lähdetty kaikkein vaativimmalle reitille. Matka kuitenkin sujui tosi hyvin, ja saatiin kaipaamaamme haastetta ensilumen liukastamilla kallioilla tasapainoillessa.

Muutaman kilometrin vaelluksen jälkeen perillä odotti upouusi Teeritupa, missä oli nätissä rivissä kasa halkoja, sytykkeitä ja tulitikutkin! Sytytettiin tulet ja siemailtiin termarista Syöte shopista ostettua mustaviinimarjamehua ja syötiin välipala. Olipa taas antaumuksella ihanaa.

Paluumatka takaisin luontokeskukselle hujahti nopeasti, ja siirryttiin sisätiloihin vähän kuivattelemaan ja tutustumaan näyttelyyn. Luontokeskus on maksuton, joten alueen historiasta kertovaan näyttelyyn voi tutustua maksutta. Lisäksi keskuksessa sijaitsee myös lounasravintola ja kahvila sekä matkamuistomyymälä.

Luontokeskuksen parasta antia on ehdottomasti sen työntekijöiden vinkit, eli jos oot menossa seikkailulle Syötteen kansallispuistoon ja kaipaat vinkkiä parhaista reiteistä, maisemista ja tuvista, käy kysymässä tärpit luontokeskukselta!

Kun päästiin patikkaretken ja luontokeskusvierailun jälkeen takaisin mökkiin, oli aika palata takaisin arkeen. Pakattiin kamat autoon, käytiin luovuttamassa mökin avain ja otettiin suunta takaisin kohti Oulua, just sopivasti samalla hetkellä, kun tunturin huiput peittyi paksuun sumuvaippaan.

Kiitos Syöte, olit taas ihana!

Osa kuvista: Veera Pyykkönen

22.10.2019 0 Kommenttia
4 Facebook Twitter Google + Pinterest

Vaikka oon matkustanut kotimaassa todella ahkeraan junalla, päädyin elämäni ensimmäistä kertaa makuuvaunuun vasta viime viikolla, kun palasin Oulusta takaisin Helsinkiin. Reissu ei alkanut aivan suunnitellusti, sillä alkumatkasta koin myös jotain muuta ensimmäistä kertaa, kun myöhästyin junasta! En ollut uskoa tapahtunutta kun seisoin Helsingin rautatieasemalla typötyhjällä laiturilla ja nieleskelin itkua.

Moka oli tietysti aivan oma, ja olin muistanut junan lähtöajan neljä minuuttia väärin. Olin vielä mennyt aamukuudelta nohevasti rautatieaseman vieressä sijaitsevaan kauppaan hakemaan lisää evästä, kun “aikaa oli”. En kiirehtinyt kaupassa, ja olin lopulta 14 minuuttia yli kuuden laiturilla ihan vaan nähdäkseni mun Oulun-junan perävalot. Edellisistä rautatieasemalla päässeistä itkuista olikin jo monta vuotta, eli olihan se jo aikakin purkaa pettymys hyvin näyttävällä tavalla.

Onneksi Oulun-junia liikennöi melko tiuhaan, ja olin lopulta perillä pohjoisessa vaan kolme tuntia myöhemmin ja 49 euroa köyhempänä. Puolentoista päivän mittainen vierailu oli kuitenkin joka sentin arvoinen, kun sain viettää sen perheen ja erityisesti mun pienen veljenpojan kanssa.

Paluumatka olikin sitten jännä, kun suuntasin Topin kyyditsemänä rautatieasemalla hetkeä ennen puolenyön. Ihan tosissani jännitin yöjunaa, vaikka oon tietysti matkustanut yöjunalla aikaisemmin niin Suomessa kuin ulkomaillakin, mutta varsinaista makuupaikkaa en ollut varannut koskaan aikaisemmin.

Homma meni supersimppelisti: oma hytti ja punkka löytyi helposti, ja kun konduktööri ilmoitti ettei yläpetiin saapuisi ketään matkan aikana, oli olo kuin kuninkaallisella. Pieni hytti oli siis yksin mun käytössä koko matkan!

Varustelu oli parempi kuin olin odottanut, eli kahden pedatun pedin lisäksi pienessä tilassa oli rutkasti koukkuja ja henkareita, matkatavaroille oma pieni säilytyssyvennys, yksi penkki sekä lavuaari peilikaappeineen. Lisäksi sänkyjen vieressä oleva seinähylly oli vähintään mahtava: sähköpistoke, herätyskello, valo ja säilytystila kännykälle, huulirasvalle ja silmälaseille oli oikeastaan just täydellinen mun tarpeisiin.

Myöhäinen lähtö takasi sen, että en muuta kuin vähän aikaa jaksanut kuunnella äänikirjaa, vaihtaa yökkärit ja vaipua uneen junan tasaisen puksutuksen tahdissa. Uni maistui tosi hyvin koko yön, ja heräilin aamusella just sopivasti niin, että ehdin siitä nauttia aamiaisen samalla, kun katselin Hämeenlinnan maisemien lipuvan ohi ikkunasta.

Kaikki oli lähes täydellista, mutta yöjunailussa oli yks selkeä miinus: loppupään matka kestää ikuisuuden! Juna pysähtyy Pasilassa autojuna-asemalla hyvin pitkäksi aikaa, arviolta noin 45 minuutiksi (tämä siis vain mun fiilis, voi olla oikeasti pidempi/lyhyempi), mistä syystä viisas matkailija jäisi pois Tikkurilassa ja puksuttaisi loppumatkan puolta nopeammin paikallisjunalla. Koska en ollut hoksannut tätä, kattelin hytissä Youtube-videoita siihen saakka kunnes Intercity puksutti laiturin Helsingin päärautatieasemalla.

Ja mikä parasta, ehdin suoraan meidän sunnuntain aikaiseen aamutreeniin, ja hyvin nukutun junayön jälkeen koipi nousi ja treeni kulki lähes kuin unelma! Omasta puolestani siis vahva suositus VR:n makuupaikalle, ja täytyy todeta, että 49 euron hintainen säästölippu saa todella harkitsemaan jatkossakin tätä vaihtoehtoa.

31.10.2018 2 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kaupallinen yhteistyö: Rantapallo ja 100 syytä

Suomen kesä on parasta! Sen todistaakseni itselleni en tulevan kesäloman aikana astu jalallanikaan Suomen rajojen ulkopuolelle. Maanantaina alkavan, kahden viikon mittaisen kesäloman ensimmäisen pätkän varalle mulla ei oo muita kuin kotimaata koskevia suunnitelmia, ja se ei tällä hetkellä harmita tippaakaan.

Vuoden alkupuolella oon saanut iloita itselleni riittävän tiheästä matkailutahdista, minkä ansiosta oon nyt, ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2012 sitä mieltä, että en oikeastaan edes jaksaisi lähteä mihinkään kauemmas. Se tilanne on inspiroinut katselemaan kotimaan, ja erityisesti lähihuudien kohdetarjontaa aivan uusin silmin.

Tulevan Suomi-kesäloman suunnittelussa on auttanut kotimaanmatkailua edistävä 100 syytä -sivusto, joka esittelee Suomen monipuolisia matkakohteita. Sivusto antoi aika paljon inspiraatiota, sillä kohteita löytyy ympäri maata ja listalla oli aika monta paikkaa, mistä en ole koskaan edes kuullut, vaikka elämäni ensimmäisinä kesinä huristeltiinkin varsin ahkerasti ympäri kotimaan matkakohteita.

Juhannuksen mökkitunnelmat muistuttivat taas, miksi Suomen kesä onkaan niin mahtava. Sivustolta pyydettiin yhteistyön tiimoissa valitsemaan viisi kiinnostavinta paikkaa, ja jos kesälomalla olisi kaikki aika ja mahdollisuudet, kokisin loman aikana seuraavat elämykset ja paikat:

1. Oulun tapahtumat

Elämäni aikana oon ottanut kaiken ilon irti Oulun kesätapahtumista, ja esimerkiksi jo legendaariset mittasuhteet saavuttanut Qstock, nykyisin Suomi Pop -festarina toimiva entinen Rotuaari Piknik, ja hurjan kiinnostavaksi noussut Bättre Folk on tulleet männävuosina tutuiksi. Tänä kesänä festarikattaus on aivan huikea! Mua kiinnostaisi erityisen paljon fiilistellä Qstockissa Lily Allenia ja Don Johnson Big Bandia sekä nauttia Koiteli elää! -festarin ainutlaatuisesta tunnelmasta, puhumattakaan siitä fiiliksestä, mikä Oulussa on kesällä just Qstockin aikaan. Ja samalla on pakko mainita myös kotikaupungin legendaarisimmasta kesätapahtumasta: ilmakitaransoiton mm-kisat on ehkä siisteintä, mitä Oulun kesä tarjoaa.

Tsekkaa lisätietoa Oulun kesän 2018 kiinnostavimmista tapahtumista! 

2. Ruka

Kuusamossa sijaitseva Ruka on aika paljon muutakin kuin pelkkä talvinen laskettelukohde, sillä lumien sulettua rinteillä riittää tekemistä kesälläkin. Oon edellisen kerran käynyt Rukalla kesäkuukausina joskus yläasteikäisenä, kun lähdettiin siitä vaeltamaan Karhunkierrokselle, mutta ehkä nyt olisi taas jo korkea aika. Näiden vuosien aikana Rukan kesämahdollisuudet on monipuolistuneet hurjasti, ja nykyisin siellä voi paitsi vaeltaa kolmessa eri kansallispuistossa myös esimerkiksi meloa ja laskea koskea –  muuten ihan ääripätevässä ohjauksessa, sen verran tiedän varmasti – sekä katsella myös karhuja! Karhujen katselu olis kyllä huisin jännää, sillä ajatus siitä että kontiot olisi seinän takana vaan muutaman metrin päässä autuaan tietämättöminä siitä että niitä tarkkaillaan, on äärimmäisen kiehtova. Taas yks lisäsyy lähteä kokemaan kesä-Ruka!

Lue täältä lisää, mitä kaikkea Rukalla voi tehdä kesällä

3. Aavasaksa

Jos Lapista pitäisi nimetä paikkoja missä en oo oululaisena käynyt, olis niitä pitkä liuta. Se harmittaa, sillä Suomen pohjoisilla nurkilla on ihan hurjasti kiinnostavia paikkoja, kuten esimerkiksi Aavasaksa, mistä tulee mieleen ensimmäisenä hurjan vaikuttava postikorttimaisema. Nyt kun en asu enää Oulussa enkä pääse nauttimaan auton tuomasta vapaudesta, tuntuu ihan käsittämättömältä miten siistejä paikkoja oon vaan jättänyt näkemättä! Juhannusvaellus Aavasaksalla ei kuulosta huonolta idealta ensi vuodelle, mutta aika mieluusti lähtisin sinne esim. heti.

Poimi vinkit Aavasaksalle! 

4. Espoon saaret

Kuten postauksen alussa lupasin, poimin listalle jotain kohteita lähinurkiltakin, ja sadasta listatusta kohteesta huomion kiinnitti aika merkittävästi Espoon saaristo, jossa on sivuston mukaan saaria enemmän kuin Havaijilla. Kelpais, ja tämä kokemus on ehdottomasti listalla myös tulevien kahden viikon aikana, sillä Espoohan sijaitsee lähes naapurissa. Saaristoristeily naapurikaupungissa kuulostaa aika helposti toteutettavalta varsinkin, kun matka kotoa saaristoveneen lähtösatamaan taittuu näppärästi pyörällä.

Kiinnostuitko nääki Espoon saarista? Lue lisää täältä! 

5. Food Walk Turku

Suomen Turku on ollu meillä puheissa kesäkohteena jo monen vuoden ajan ja näyttäisi, että viimein vuonna 2018 päästään taas monen vuoden jälkeen tekemään kesäretki Turkuun. Kaikki mikä liittyy ruokaan kiinnostaa aina, joten en voinut olla kiinnittämättä huomiota Food Walk Turkuun, kun sen sivuilta bongasin. Käytännössä homman nimi on se, että 44 euron hintaisella Food Walk -kortilla pääsee valitsemaan kymmenestä mukana olevasta ravintolasta viisi, joissa voi korttia vilauttamalla nauttia Food Walk -annoksen. Ehdin käydä jo vähän tsekkailemassa tarjontaa, ja kortilla saisi muun muassa burgerin, tapaksia ja jälkkäriä. Kuulostaa ihan kelpo kombolta!

Tsekkaa lisätiedot Food Walk Turku -kortista! 

Kaiken kaikkiaan sivusto tarjoaa aika roimasti inspiraatiota oman kesäloman suunnitteluun, enkä voi muuta kuin suositella hyödyntämään tarjotut ehdotukset oman kesäloman suunnitteluun. Sivuston nimen mukaisesti kohteita on sata erilaista ympäri Suomea, joten niistä löytyy varmasti kiinnostavia kaikenlaisille reissaajille.

Käyhän tsekkaamassa 100 syytä!

Mikä sun Suomi-suosikki on, löytyykö tuolta listalta?

28.6.2018 10 Kommenttia
5 Facebook Twitter Google + Pinterest

Se päivä, kun kesäaika vaihtuu, on joka ikinen vuosi yhtä suuri onnenpäivä. Sitä se on myös tänään sillä valo jatkuu, vaikka kello on jo kasin pintaan – ihanaa! Odotan kauhulla sitä päivää jos kesäaikakäytännöstä päätetään joskus luopua, sillä siinä missä talviaikaan siirtyminen ja aikaistuva pimeys vie mielen matalaksi, kompensoituu se moninkertaisesti silloin, kun kelloja siirretään taas kohti kesää. Ihan parasta.

Kesäajan kunniaksi onkin siis aika heittää hyvästit talvelle, vaikka ikkunasta ulos katsoessa tuntuukin, että kevät – kesästä puhumattakaan – on vielä aivan hemmetin kaukana. Palataan siis vielä tämän vuoden viimeiseen kotimaan talvireissuun, josta en oo ehtinyt vielä edes kirjoittaa! Piipahdin nimittäin viime kuun vaihteessa pari päivää Rovaniemellä nauttimasta kaupungin parhaista paloista, kun pääsin työmatkalle Lapin pääkaupunkiin. Edellisreissusta oli vierähtänyt jo yli puoli vuotta, joten oli tosi kiva päästä nauttimaan Rollosta talvihuumassa.

Reissu oli lyhyt mutta sitäkin tehokkaampi. Se sisälsi muun muassa herkuttelua kaupungin parhaassa sushilassa, entisessä Wakkanaissa ja nykyisessä Himossa, sekä tietysti myös muuta huippuruokaa: ehdin käydä syömässä myös jo aiemmin erinomaisiksi todetuissa Pure Pizzassa sekä Rokassa. Mua jaksaa kerta toisensa jälkeen hämmästyttää, miten mahtava ravintolakulttuuri Rollossa onkaan, mutta toisaalta eipä se ihme ole jos miettii että valtavan matkailijamäärän lisäksi myös paikalliset on ottaneet ravintolat omikseen ja käyvät ulkona syömässä vähän väliä.

Syönnin lomassa ehdin kokea myös lumiaktiviteetteja, sillä pääsin testaamaan liukulumikenkäilyä, joka oli vähän kuin hiihdon ja lumikenkäilyn risteytys. Pitkät, suksimaiset lumikengät joiden pohjassa oli karva teki Ounasvaaran laella koikkeloinnista melko vaivatonta, ja olikin tosi kiva päästä seikkailemaan tykkylumipuiden keskelle myös tälle talvea!

Reissun unohtumattomin kokemus oli kuitenkin avantouinti, jota kokeilin ekaa kertaa elämässä. Kuvattiin se myös videolle, joten mun oli pakko esittää rohkeaa ja painella suoraan avantoon sen enempää nynnyilemättä. Jälkikäteen jäin miettimään että miltä se oikein tuntui ja oliko vesi kylmää, mutta en muista koko keikasta mitään. Jos ei olis videota, jossa mää pääasiassa haukon henkeäni, en varmaan edes uskois edes käyneeni avannossa.

Tällä reissulla pääsin yöpymään igluhotellissa, mikä oli aika siistiä! Ikkunoista ei näkynyt revontulia vaikka kuinka heräilin keskellä yötä monta kertaa vilkuilemaan suoraan sängyn yläpuolella olevaa taivasta, mutta siitä huolimatta elämys kyllä oli vertaansa vailla. Illalla taivas oli onneksi täysin tähtikirkas, ja onnistuin bongaamaan sen ainoan tunnistamani tähtikuvion eli Otavan mukavasti suoraan sängystä. Aika luksusta!

Rollon-seikkailu oli lyhyt, mutta riittävän pitkä muistuttamaan, miten mahtavia kohteita meillä on täällä kotimaassakin. Erityisen silmiä avaavaa oli ymmärtää, miten paljon kaupunkiin valuu ulkomaisia matkailijoita, sillä esimerkiksi kiinalaisia oli Napapiirillä aivan valtavasti. Siinä missä igluhotellit ja muut luksusmajapaikat on näin talvisesongin aikaan ehkä kotimaan matkailijoille vähän turhan kalliita, voisin kyllä harkita yöpymistä Rollon erikoisissa hotelleissa kauden ulkopuolella.

Näiden tunnelmien mukana sanon heipat talvelle, sillä onhan sitä jo riittänyt! Ja ihanaa kevään alkua just sulle!

25.3.2018 0 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit