Tasan viikko sitten maisemat oli pikkuisen erilaiset, sillä helsinkiläisten kaupunkimaisemien sijaan katselin sveitsiläisiä mäkiä ja laaksoja. Tosin koko päivä alkoi tietysti kaikkein parhaimmalla tavalla, ja lukitsin itseni ystävieni parvekkeelle pariksi tunniksi. Menin muina naisina katselemaan maisemia kun heräsin luonnollisesti lauantaiaamuna kahdeksan aikaan ja kaikki muut oli tietysti vielä nukkumassa. Onneksi totesin nopeasti että yökkärillä ei sveitsiläiselläkään parvekkeella vielä pärjännyt, ja hain sisältä kaveriksi viltin. Sitten ovi menikin lukkoon, ja kökötin parvekkeella niin kauan, että joku muu heräsi. Sitten parin tunnin päästä, sainpahan ainakin parit mukavat partsipäikkärit napattua ja tulipahan höngittyä myös raitista ilmaa koko aamun edestä.
Tän jälkeen oli ihan hyvä aloittaa varsinainen reissu, ja voitte varmaan uskoa että sain kuulla muutamat parveke-vitsit matkan aikana. Eipä sillä, tuo on aika perus, sillä en yhtään ihmetelly että kaikista ihmisistä just mulle voi käydä noin… Sainpahan kaivattua treeniä suljetun paikan kammolleni, mutta piti kyllä tirauttaa pari helpotuksen kyyneltä siinä vaiheessa, kun pääsin partsilta viimein sisälle. Niin ja olisihan siellä voinut paniikin sattuessa huutaa ja mölytä niin että kaikki olis heränny, mutta enpä kehdannut muuta kuin odottaa.
Noh, kuninkaallisesti alkanut päivä jatkui onneksi pikkusen paremmissa merkeissä, sillä aamiaisen jälkeen lähdettiin katselemaan maisemia. Eka päivä käytettiin siinä majapaikkamme Bruggin lähihuudeilla, ja täytyy kyllä sanoa että pikkusen kävi kateeksi nähdä kavereidemme perus kävelymaisemia! Sveitsi tarjoaa kyllä ihan huikeita näkymiä.
Ei voitu muuta kuin olla kiitollisia siitä, miten hyvin oltiin satuttu ajoittamaan meidän reissu: oltiin nimittäin Sveitsissä juuri kukinnan aikaan! Pellot oli täynnä kirkkaankeltaisia voikukkia ja kirsikka- sekä omenapuut aiheutti joka kerta valtavan ihastuneiden huutojen ryöpyn, ainakin meikäläisen suunnalta.
Sama reaktio oli myös noiden suloisten kylien kohdalla, sillä mieleen ei kyllä tullut ihan heti kovin montaa sympaattisempaa asumismiljöötä.
Vaikka matkan ajalle oltiin ennustettu aika kehnoa keliä, päästiin me ensimmäisenäkin päivänä välttämään sateet satumaisella tuurilla. Vettä nimittäin alkoi ripotella just viimeisten metrien aikana, kun oltiin palaamassa meidän muutaman tunnin mittaiselta kävelyreissulta takas autolle.
Kukkien lisäksi huhti-toukokuu on mainiota matkustusaikaa myös paikallisten villiyrttien vuoksi. Jo ensimmäisellä ulkoilukerralla bongattiin polun vierestä valtava kasa valkosipulintuoksuisia lehtiä, joita kuulemma on Sveitsissä tapan käyttää salaatissa. Kasvi oli englanniksi bear leek, mutta suomenkielisestä nimestä mulla ei oo mitään hajua. Kasvin nimi ei oo mitenkään harhaanjohtava, sillä lehdet todellakin tuoksuivat aivan valkosipulilta, ja maistuivat myös aika vahvasti, mutta mausta tuli ehkä enemmän kuitenkin ruohosipuli mieleen.
Meidän oli tarkoitus poimia näitä paluumatkalla isot sylilliset illallisen salaattia varten, mutta tässäkin asiassa kävi perinteiset ja suunnitelma muistui mieleen vasta kun oltiin autossa palaamassa takaisin kotiin. Eipä sitä muistettu seuraavanakaan päivänä, joten meidän mahdollisuudet päästä ahtamaan sveitsiläistä villiyrttiä kupuun meni tämän vuoden osalta siinä, sillä karhupurjon kausi on kuulemma päällä juuri nyt. Harmi, mutta ehkä ens kerralla.
Hauskaa muuten, miten sitä noinkin lyhyen reissun aikana saa paikallisoppaista valtavasti irti! Ilman Tiinaa ja Flaviota olis nämäkin kasvit jääneet maistamatta, ja monta muuta siistiä juttua kokematta.
Eng: This is how it looked like at my first day in Switzerland.
