Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

Thaimaa

Apua, miten upea matka mulla on takana! Palasin juuri viikon mittaiselta työmatkalta, ja ennakkoväsymyksestä huolimatta reissu meni tositosi hyvin.

Lähdettiin siis matkaan viikko sitten perjantaina. Lennettiin Bangkokiin suorien lentojen sijaan Istanbulin kautta, ja vietin paluumatkalla toivottavasti viimeiset tuntini Atatürkin lentoasemalla, kun Istanbulin uusi lentokenttä avataan huhtikuun alussa. Menolento oli fantastinen, sillä koneen takaosan jäätyä melko tyhjäksi mun onnistui napata kokonainen penkkirivi itelleni, joten sain oikaistua koko 162-sentin pituudellani makuuasentoon lentomatkan ajaksi.

Perillä Thaimaassa odotti kuumuus! Vietettiin iltaa ja yötä rauhallisesti Suvarnabhumin lentokenttähotellissa, ja aamulla jatkettiin taas matkaa lentokentän kautta. Tunti Bangkok Airwaysin potkurikoneessa, ja oltiin perillä Tratin lentoasemalla. Meidän ensimmäinen tukikohta oli Chanthaburi, missä ei tosin alkupätkästä nähty kovin montaa paikkaa: vanhankaupungin markkinat, läheinen Phlion vesiputous ja tietysti hotelli.

Chanthaburista jatkettiin matkaa kohti Siaminlahden rantaa, ja tunnin pikavenematkan jälkeen oltiin perillä Koh Koodilla. Se oli kolmas thaimaalainen saari missä vierailin, ja niin upea! Turkoosi merivesi, tuulessa huojuvat palmut ja vitivalkoinen hiekka on kombo, josta on mahdotonta saada tarpeekseen, ja se jaksaa hätkähdyttää joka kerta.

Vietettiin Koh Koodilla kaksi yötä, ja sinä aikana ehdittiin tehdä myös snorklaus- ja saariretki noin puolen tunnin matkan päässä sijaitsevalle Koh Rangille, joka oli myös huikea. Vaikka en oo mikään rantalomailija, molemmat paikat teki kyllä suuren vaikutuksen.

Lisäksi päästiin näkemään, miten paikalliset istuttavat meren pohjaan uutta korallia myrskyissä tuhoutuneiden tilalle. Oli fantastista päästä kuulemaan ja näkemään, miten lähes 70-vuotias nainen oli alueen kovin tietäjä tässä asiassa. Rouva sukeltelikin pitkän tovin etsiessään korallia, jonka oli istuttanut 11 kuukautta aikaisemmin näyttääkseen meille, miten vauhdilla korallia kasvaa.

Koh Koodin paratiisista palattiin vielä yhdeksi yöksi takaisin Chanthaburiin, missä päästiin vielä tutustumaan kaupunkiin kaikessa rauhassa.

Reissu oli kaikkine siirtymisineen melko hektinen, mutta se kuuluu asiaan tässä ammatissa. Laskin, että kahdeksasta päivästä käytettiin aika lailla puolet siirtymisiin ja puolet eri kohteissa olemiseen, mutta vaikka se kuulostaa aika kovalta tahdilla, oli se aivan ok työmatkalla.

Kolmas Thaimaan-reissu tarjosi siis ihanasti monipuolisuutta aiempiin kokemuksiin verrattuna ja loi taas vahvemmin uskoa sille, että maasta löytää kyllä fantastisia elämyksiä ja sen oman paratiisin, kunhan on valmis näkemään vaivaa sen löytämiseen ja perille pääsemiseen.

Palataan lisätunnelmiin pikapuolin!

Kuvat on poikkeuksellisesti tällä kertaa puhelimesta, eli napattu Huawein P20 Pro -puhelimella.

16.3.2019 7 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Ekan Thaimaan-reissun jälkeen jouduin täälläkin toteamaan, että vaikka miten yritin, en tykännyt thaimaalaisesta ruoasta. Se tuntui olevan monelle henkilökohtainen loukkaus, ainakin reaktion perusteella, sillä niin moni tuntui suorastaan palvovan Thaimaan keittiötä. Aattelin, että vika on minussa, etten vaan oo vielä hoksannut thaimaalaisen keittiön hienoutta, ja päätin että seuraavalla kerralla yritän vielä enemmän.

Mieto ja maito -jengiin kuuluvilla matkailijoilla on tunnetusti hieman haastavaa reissussa varsinkin Aasiassa, kun ruoat on aika tuhdisti maustettuja. Maustettu ei kuitenkaan tarkoita aina tulista ruokaa, mikä avaa pieniä mahdollisuuksia myös munkaltaiselle lapsen makuaistilla varustetulle aikuiselle.

Thaimaan-työmatkan teema oli ruoka. Niin mun tuuria. Se kuitenkin tarkoitti että en pääsis pakoon paikallisen keittiön antimia vaan ruokaa tulisi vastaan joka päivä ja monta kertaa, kun päivän ohjelma rakentui juuri syömisen ympärille, kuten aika lailla aina reissatessa. Meidän opas oli Tukholmassa asuva thaimaalainen, joka palasi halusta päästä taas herkuttelemaan omilla suosikeillaan. Siispä pöydät täyttyi toinen toistaan herkullisemmista paikallisista aterioista kerta toisensa jälkeen.

Käsi sydämellä täytyy tunnustaa, että en todellakaan maistanut aivan kaikkia annoksia, mitä pöytään tuotiin jaettavaksi. Äyriäisannokset skippasin suosiolla, mutta kaikkea muuta ainakin yritin maistaa. Lopputulos oli kuitenkin se, että en oo varmaan koskaan syöny millään reissulla niin vähän, mitä tuolla Thaimaan-matkalla. Yleensä ruokahalu kaikkosi viimeistään siinä vaiheessa, kun viimeinenkin lautanen oli tuotu pöytään. Siinä sitä sitten oltiin, maistelemassa paikallisen keittiön erikoisuuksia. Helmiä sioille.

Toki thaimaalaisessa keittiössä on omat suosikit, eikä maassa todellakaan tarvi munkaan kaltaisen nirson nähdä nälkää tai turvautua länkkäriherkkuihin. Paikallisen keittiön vahvimmat maut ei todellakaan sovellu omaan makumaailmaani, ja mieluusti jäyhään niitä miedompia makuja kaikessa rauhassa.

Lopputulema oli siis, että nyt yritettyäni kaksi kertaa omalla mittapuullani aika kovasti totean, että hyvä yritys. Tämä ei jää tähän, mutta en taida jatkossakaan odottaa mitään tajunnanräjäyttäviä ruokaelämyksiä, kun suuntaan Thaimaahan seuraavan kerran. Sen sijaan fiilistelen vaikkapa niitä paratiisirantoja tai muita elämyksiä, sillä niitä ainakin löytyy, ja ne kelpaa!

Jäin miettimään edellisen aihetta käsittelevän postauksen ja sitä seuranneiden kommenttien jälkeen, millainen on oikea ruokamatkustaja? Väärin matkustettu -asenne kattaa pahimmillaan myös ruokailut ja paikoitellen vaikuttaisi siltä, että yleisen mielipiteen mukaan ei välttämättä kannata edes lähteä koko Thaimaahan, jos ei rakasta sitruunaruohoa, galangalia ja katkaraputahnaa – kalakastikkeista puhumattakaan!

Toisten matkailijoiden tuomitseminen on tosi outoa. Kaikki jotka reissaa paljon, uhraa monia asioita sen eteen, että pääsee seikkailemaan. Reissaajien muodostama yhteisö on usein hieman yhteiskunnan perusnormien ulkopuolinen, maineeltaan avarakatseinen maailma, jossa jokainen on saanut hieman kuraa niskaan valintojensa vuoksi. Ei olla tehty “kuten pitäisi” vaan on valittu maailma seikkailuineen omistusasunnon, lapsikatraan tai vaikkapa vakituisen työpaikan sijaan. Sen vuoksi siinä maailmassa painotetaan, että jokainen saa olla juuri sitä mitä on.

Näin tuntuu olevan niin kauan, kunnes tapahtuu ensimmäinen erhe. Truetravellereiden elämä käy kestämättömäksi siinä vaiheessa, kun joku joka matkailee, kehtaa kyseenalaistaa perusnormit. Väitän kuitenkin, että oon ihan yhtä lailla “oikea” matkailija, vaikka valitsenkin tulisten katkarapujen ja ihanan korianterin sijaan ananaksen, tuoreita kasviksia ja juon Changin tilalta Cola Zeroa.

Reisaajatkaan en onneksi mahdu yhteen muottiin, ja se on meidän maailman rikkaus.

16.9.2018 17 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

En voi sanoa pitkäaikaisen unelman käyneen  toteen Thaimaan-työmatkalla, mutta aika lähelle sitä kyllä päästiin. Koin toiseksi viimeisenä iltana elämyksen, josta olin ehkä jollain tasolla haaveillut mutta mitä en ollu oikeastaan koskaan pitänyt mitenkään realistisena. Uiminen bioluminesoivan, eli siis biologisesti valaistun planktonin joukossa pimeässä ja trooppisessa yössä vaikuttaa enemmän sadulta kuin todelliselta kokemukselta, mutta nähtävästi se on myös mahdollista toteuttaa. Ja miten upeaa se oli!

Bioluminenssia esiintyy luonnossa monessa paikassa, ja tulikärpäset on siitä ehkä kaikkein tunnetuin esimerkki.  Bioluminesoiva plankton on tuttu ilmiö muutamissa rantakohteissa, ja se näyttää parhaimmillaan tältä (tsekkaa kuva!).

Muistelin bioluminesoivan planktonin taikaistamia rantoja löytyvän Malediiveilta, mutta mielen vieressäkään ei käynyt, että niitä voisi olla Thaimaassa. Ei ennen kuin meidän Khanomin-resortin omistaja, ranskalainen Max, sanoi ensimmäisenä päivänä sivulauseessa, että rannoilla voi päästä uimaan planktonin joukossa. Siinä vaiheessa sana bioluminenssi ei esiintynyt, joten en tarttunut aiheeseen sen enempää. Asia kuitenkin jäi mietityttämään, ja puhuin siitä reissukavereilleni, jotka tarkistivat asian Maxilta. Siinä vaiheessa selvisi, että oli kuin olikin mahdollista nähdä bioluminesoivaa planktonia hotellin rannalla, jos oli riittävän onnekas!

Niin sitten kävi, että toiseksi viimeisenä iltana istuttiin palmujen alla hotellin terassilla, kun Max tuli kertomaan, että nyt olisi planktonia vedessä ja paljon. Nopea uikkarin vaihto, ja hetken päässä oltiinkin jo kahlaamassa vedessä, joka näytti siltä että se oli täynnä taikahippusia. Sinisen pikkuriikkiset planktonit loistivat mustassa merivedessä ja aktivoituivat liikkeen voimasta. Mitä enemmän askelia otti, sitä upeammin merivesi kimalteli. Aluksi plankton näkyi vain vaivoin, mutta mitä kauemmas hotellin valoista päästiin, sitä selkeämmin plankton välkkyi. En ollut uskoa onneani, sillä tämän maagisemmaksi ei kovin moni tilanne pääse.

Lopulta olin vedessä kuin pikkulapsi ja liikutin vuoroin käsiä ja vuoroin jalkoja samalla ihastellen sinisiä tähtipisteitä. Erityisesti käsivarsiin jäävä plankton näytti upealta, kun pisteet vain jatkoivat hehkumistaan sekunnin murto-osia liikkeen loppumisen jälkeen. Kun vedessä liikkui tasaiseen tahtiin, aaltoili plankton veden mukana. Kun taas juosta porskutin rantavesissä, tuntui että koko veden pinta on yhtä sinistä kimalletta.

Bioluminesoiva plankton oli ehkä siisteimpiä juttuja mitä oon nähny. Se on paljon sanottu, sillä samana päivänä pääsin näkemään paitsi vaaleanpunaisen delfiinin myös liejuryömijän, joka on ehkä siistein kala kaikista, ja toki elämässä on tullut nähtyä aika paljon aika siistejä asioita.

Planktonin kuvaaminen tositoimissa on lähes mahdoton tehtävä, sillä tuona iltana sen erotti paljaalla silmälläkin vain just ja just, ja siinä vaiheessa kun ehdin tarkentaa näkymään, oli plankton jo poissa. Valokuvaaminen osoittautui tosi haastavaksi, ja pitkän ähertämisen jälkeen tuloksena oli nämä kuvat. Ei todellakaan mitään masterpiece-materiaalia, eikä läheskään mitään niin upeaa kuin aikaisemmin linkkaamassani kuvassa, mutta parasta mihin minä pystyin tuona iltana. Jääpähän edes joku kuva muistoksi siitä elämyksestä.

Paikka, missä bongattiin plankton, oli Etelä-Thaimaan Khanomissa sijaitsevan Baan Thong Ching -resort ja sen edustalla oleva ranta. Thaimaassa planktonia näkee myös esimerkiksi Phuketissa, mutta väittäisin että tässä paikassa elämyksestä saa aika paljon kokonaisvaltaisemman, kun rannalla ei ole ketään muuta kuin oma jengi.

Vieläkin hengästyttää kun mietin edes koko tapausta, enkä voi edelleenkään uskoa onneani!

Kuvissa vaivoin näkyvän planktonin lisäksi myös iltatunnelmia rannalta.

9.9.2018 4 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Thaimaan-reissut herättää monenlaisia mielikuvia, joista yleisin on takuulla kuva vitivalkoisesta hiekasta, turkoosista merivedestä ja vehreistä palmuista. Samat palmunhuuruiset lasit silmillä minäkin suuntasin Thaimaahan ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten, ja olin hieman hämmentynyt, kun lomakohteet ei olleetkaan kuin mun unelmissa. Siellä täällä oli roskia, rannat ei olleetkaan niin puhtoiset ja kauniit, minkä lisäksi majoituksen taso ei myöskään aivan vakuuttanut.

Tajusin, että mun haaveilema ajatus autenttisesta mutta hyvätasoisesta Thaimaa-elämyksestä ei oo niin vaan saavutettavissa, ja oli valittava joko matkailijoiden kansoittama lomakeskus tai pieni paikallisten suosima kohde, missä joutuu heittämään hyvästit posliinipytylle ja huoneessa toimivalle wifille.  Totesin siinä vaiheessa, että oli aika naiivia odottaa saavansa kaikkea varsinkaan, kun oli budjettireissulla.

Todettuani olleeni väärässä voin jälleen todeta olleeni väärässä, sillä edellinen Thaimaan-seikkailu todisti, että maasta on yhä mahdollista löytää täydellinen paratiisiranta ja hyvä infrastuktuuri, tosin ihan kympin budjetilla se ei onnistu.

Thaimaan paras rantaparatiisi löytyy Khanomista

Okei, tuo on aika paljon sanottu varsinkin kahden vaivaisen Thaimaan-matkan kokemuksella, mutta uskallan väittää, että Khanom lukeutuu tällä hetkellä parhaisiin paikkoihin Thaimaassa. Matkailijoita on vielä suhteellisen vähän, mutta puitteet alkavat olla kohdillaan ja vain odottavat sitä, milloin suuri maailma löytää Khanomin. Näillä nurkilla pääsee toden teolla nauttimaan siitä klassisesta Thaimaan unelmakombosta, minkä lisäksi kaikki ympärillä on myös kuosissa: on sopivassa suhteessa aitoa paikallista elämää sekä matkailijoiden kaipaamia palveluja.

Khanom on vasta nousemassa matkailijoiden tietoisuuteen, mistä syystä kaikki palvelut ei tietenkään oo samalla tasolla kuin massakohteissa, mutta esimerkiksi hyviä paikallisravintoloita ja tasokkaita hotelleja alueelta löytyy jo. Valtaosa ravintoloista on pieniä, mereneläviin erikoistuneita thaimaalaispaikkoja, missä mahan saa täyteen vitosella ja parhaassa tapauksessa ruokaillessa voi katsella vieressä avautuvaa merimaisemaa.

Hotellien puolesta mulla on suositeltavana kaksi paikkaa: suomalaisomisteinen Aava Resort, joka on voittanut kaikki mahdolliset Aasian hotellipalkinnot (hinta noin sata euroa yöltä, mutta vastineeksi saa viisi tähteä) sekä Baan Thong Ching -bungalow-lomakeskus, joka on todellinen rauhan tyyssija (hinta noin 60 euroa yöltä, hieman Aavaa vaatimattomammat puitteet). Aavassa en kuitenkaan oo vielä käynyt, mutta sen perusteella mitä oon jutellut omistajien kanssa ja oon lukenut paikasta, uskaltaisin suositella sitä luksuslomaa kaipaaville matkailijoille.

Meidän majapaikka Baan Thong Ching oli ranskalaisen Maxin ja hänen thaimaalaisen vaimonsa omistama lomakylä, missä päästiin yöpymään tunnelmallisissa bungaloweissa. Toimiva ilmastointi, iso terassi ja pyöreistä ikkunoista avautuva merimaisema tekivät bungalowista ihan mahtavan. Polku mökeiltä päärakennukseen kulki palmujen alla, ja reitin varrella oli niin keinuja, riippumattoja kuin loikoiluun täydellisesti sopivia katoksiakin. Vieressä avautui koko reitin mitalta merimaisema. Siinä ei paljon muuta kaivannut.

Parasta paikassa oli tietysti ranta. Se oli julkinen, mutta käytännössä siellä ei näkynyt muita kuin hotellin asiakkaita. Koska  kuumin matkailusesonki ei ole juuri nyt käynnissä Thaimaassa, oli ranta ja hotellikin melko tyhjiä. Kun saavuttiin, oltiin hotellin ainoat vieraat, eikä siellä muutaman päivän aikana näkynyt kovin montaa muuta seuruetta. Se tarkoitti täydellistä rauhaa ja rantaa, missä sai käyskennellä käytännössä yksin.

Itse ranta oli reilun kilometrin mittainen hienohiekkainen ranta, vesi kirkasta ja edustalla kohosi Koh Samuin saari. Tuntui hullulta olla niin lähellä supersuosittua lomasaarta, kun ympärillä vallitsi täydellinen rauha, ja taustalla kuului vaan aaltojen pärske. Aika monta kertaa noiden päivien aikana mietin, että nyt ollaan aika täydellisessä lomaparatiisissa, vaikka en lomalla ollutkaan.

Miten Khanomiin pääsee?

Khanom sijaitsee Manner-Thaimaassa Nakhon Si Thammaratin provinssissa Bangkokin eteläpuolella. Matka sinne on pitkä mutta takuulla kaiken vaivan arvoinen. Me matkustettiin mennessä Bangkokin kautta ja vietettin kaupungissa ensin pari päivää, mutta paluumatkalla suunnattiin kotiin mahdollisimman suorinta reittiä. Siihen meni reilut 22 tuntia.

Paras tapa matkustaa Khanomiin on lentää joko Surat Thanin tai Nakhon Si Thammaratin lentokentälle. Molemmista jää matkaa Khanomin rannoille noin sata kilometriä, mikä tarkoittaa noin kahta tuntia autossa. Yhteyksiä on Bangkokista melko hyvin, joten mitenkään kovin vaivalloista matkustaminen ei ainakaan mun mielestä ole.

Tiet perillä Khanomissa on melko hyväkuntoisia, mutta monille rannoille ja esimerkiksi Baan Thong Chingin lomakeskukseen kulki pieni ja kuoppainen, aika lailla pottupeltoa muistuttava tie. Julkista liikennettä ei käytännössä ole, eli lomailija on taksien, lava-autojen ja skoottereiden varassa. Toisaalta kun paratiisirannalta saa kaiken tarvittavan, ei matkan aikana välttämättä tarvi huolehtia liikkumisesta juurikaan.

Khanomissa kaikki Thaimaan-odotukset palkittiin

Ensimmäisen reissun pienen pettymyksen jälkeen tuntuu hullulta olla tässä hehkuttamassa Thaimaan hienoutta, mutta niin se kelkka vaan kääntyi. Aloin suunnitella lomaa Khanomissa aika nopeasti sinne päästyäni, ja jos nyt pitäisi matkustaa Thaimaassa jonnekin juuri rannan ja palmujen perässä, en miettis kahta kertaa vaan buukkaisin heti lennot Etelä-Thaimaahan saakka.

Sain taas muistutuksen siitä, että Thaimaassa lomailu vaatii omien matkailurutiinien radikaalia muuttamista. Koska haluan nähdä ja kokea matkoilla mahdollisimman paljon, paikalleen jämähtäminen tuntuu suoraan sanottuna väärältä. Mulle matkat harvoin on puhtaasti rentoutumista, ja siinä jos missä on todella paljon opeteltavaa. Näissä palmumaisemissa voisin kuitenkin opetella sitä aivan mielelläni, ja uskoisin jaksavani pysytellä paikoillani ainakin kaksi päivää rannalla fiilistellen varsinkin, jos tarjolla olisi lentopalloverkkoa ja kajakkia, kuten Baan Thong Chingissä oli.

Rantojen lisäksi Khanomissa on toki paljon muutakin, ja jos suuntaisin noille nurkille lomalle, olis reissuun pakko lisätä esimerkiksi seikkailu viidakossa ja vesiputouksella sekä esimerkiksi veneretki, jonka tarkoitus olisi bongata vaaleanpunaisia delfiinejä (joita muuten nähtiin, mutta en ehtinyt saada kuvaa!). Tekemistäkin onneksi riittäis!

Tiedän että Thaimaassa on hurjasti muitakin rantaparatiiseja, jotka vaan odottavat löytymistään, tai ehkä säilyvät mieluusti suurten massojen ulottumattomissa. Mulle Khanom edusti sitä kaikkein parasta, mutta taas on hyvä muistaa että en tosissaan oo käynyt maassa kuin kerran ennen tätä.

Siitä syystä kutkuttaisikin kuulla, mikä on sun mielestä Thaimaan paras rantaparatiisi, mihin kannattaisi lähteä lomalle? Kaikki vinkit otetaan avosylin vastaan, sillä mulla on kutkuttava tunne siitä, että tää tuskin jäi viimeiseksi Thaimaan-seikkailuksi.

Kuva minusta nauttimassa rantaelämästä: Tine/A World of Backpacking.

6.9.2018 4 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit