Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

Thaimaa

Ekan Thaimaan-reissun jälkeen jouduin täälläkin toteamaan, että vaikka miten yritin, en tykännyt thaimaalaisesta ruoasta. Se tuntui olevan monelle henkilökohtainen loukkaus, ainakin reaktion perusteella, sillä niin moni tuntui suorastaan palvovan Thaimaan keittiötä. Aattelin, että vika on minussa, etten vaan oo vielä hoksannut thaimaalaisen keittiön hienoutta, ja päätin että seuraavalla kerralla yritän vielä enemmän.

Mieto ja maito -jengiin kuuluvilla matkailijoilla on tunnetusti hieman haastavaa reissussa varsinkin Aasiassa, kun ruoat on aika tuhdisti maustettuja. Maustettu ei kuitenkaan tarkoita aina tulista ruokaa, mikä avaa pieniä mahdollisuuksia myös munkaltaiselle lapsen makuaistilla varustetulle aikuiselle.

Thaimaan-työmatkan teema oli ruoka. Niin mun tuuria. Se kuitenkin tarkoitti että en pääsis pakoon paikallisen keittiön antimia vaan ruokaa tulisi vastaan joka päivä ja monta kertaa, kun päivän ohjelma rakentui juuri syömisen ympärille, kuten aika lailla aina reissatessa. Meidän opas oli Tukholmassa asuva thaimaalainen, joka palasi halusta päästä taas herkuttelemaan omilla suosikeillaan. Siispä pöydät täyttyi toinen toistaan herkullisemmista paikallisista aterioista kerta toisensa jälkeen.

Käsi sydämellä täytyy tunnustaa, että en todellakaan maistanut aivan kaikkia annoksia, mitä pöytään tuotiin jaettavaksi. Äyriäisannokset skippasin suosiolla, mutta kaikkea muuta ainakin yritin maistaa. Lopputulos oli kuitenkin se, että en oo varmaan koskaan syöny millään reissulla niin vähän, mitä tuolla Thaimaan-matkalla. Yleensä ruokahalu kaikkosi viimeistään siinä vaiheessa, kun viimeinenkin lautanen oli tuotu pöytään. Siinä sitä sitten oltiin, maistelemassa paikallisen keittiön erikoisuuksia. Helmiä sioille.

Toki thaimaalaisessa keittiössä on omat suosikit, eikä maassa todellakaan tarvi munkaan kaltaisen nirson nähdä nälkää tai turvautua länkkäriherkkuihin. Paikallisen keittiön vahvimmat maut ei todellakaan sovellu omaan makumaailmaani, ja mieluusti jäyhään niitä miedompia makuja kaikessa rauhassa.

Lopputulema oli siis, että nyt yritettyäni kaksi kertaa omalla mittapuullani aika kovasti totean, että hyvä yritys. Tämä ei jää tähän, mutta en taida jatkossakaan odottaa mitään tajunnanräjäyttäviä ruokaelämyksiä, kun suuntaan Thaimaahan seuraavan kerran. Sen sijaan fiilistelen vaikkapa niitä paratiisirantoja tai muita elämyksiä, sillä niitä ainakin löytyy, ja ne kelpaa!

Jäin miettimään edellisen aihetta käsittelevän postauksen ja sitä seuranneiden kommenttien jälkeen, millainen on oikea ruokamatkustaja? Väärin matkustettu -asenne kattaa pahimmillaan myös ruokailut ja paikoitellen vaikuttaisi siltä, että yleisen mielipiteen mukaan ei välttämättä kannata edes lähteä koko Thaimaahan, jos ei rakasta sitruunaruohoa, galangalia ja katkaraputahnaa – kalakastikkeista puhumattakaan!

Toisten matkailijoiden tuomitseminen on tosi outoa. Kaikki jotka reissaa paljon, uhraa monia asioita sen eteen, että pääsee seikkailemaan. Reissaajien muodostama yhteisö on usein hieman yhteiskunnan perusnormien ulkopuolinen, maineeltaan avarakatseinen maailma, jossa jokainen on saanut hieman kuraa niskaan valintojensa vuoksi. Ei olla tehty “kuten pitäisi” vaan on valittu maailma seikkailuineen omistusasunnon, lapsikatraan tai vaikkapa vakituisen työpaikan sijaan. Sen vuoksi siinä maailmassa painotetaan, että jokainen saa olla juuri sitä mitä on.

Näin tuntuu olevan niin kauan, kunnes tapahtuu ensimmäinen erhe. Truetravellereiden elämä käy kestämättömäksi siinä vaiheessa, kun joku joka matkailee, kehtaa kyseenalaistaa perusnormit. Väitän kuitenkin, että oon ihan yhtä lailla “oikea” matkailija, vaikka valitsenkin tulisten katkarapujen ja ihanan korianterin sijaan ananaksen, tuoreita kasviksia ja juon Changin tilalta Cola Zeroa.

Reisaajatkaan en onneksi mahdu yhteen muottiin, ja se on meidän maailman rikkaus.

16.9.2018 17 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

En voi sanoa pitkäaikaisen unelman käyneen  toteen Thaimaan-työmatkalla, mutta aika lähelle sitä kyllä päästiin. Koin toiseksi viimeisenä iltana elämyksen, josta olin ehkä jollain tasolla haaveillut mutta mitä en ollu oikeastaan koskaan pitänyt mitenkään realistisena. Uiminen bioluminesoivan, eli siis biologisesti valaistun planktonin joukossa pimeässä ja trooppisessa yössä vaikuttaa enemmän sadulta kuin todelliselta kokemukselta, mutta nähtävästi se on myös mahdollista toteuttaa. Ja miten upeaa se oli!

Bioluminenssia esiintyy luonnossa monessa paikassa, ja tulikärpäset on siitä ehkä kaikkein tunnetuin esimerkki.  Bioluminesoiva plankton on tuttu ilmiö muutamissa rantakohteissa, ja se näyttää parhaimmillaan tältä (tsekkaa kuva!).

Muistelin bioluminesoivan planktonin taikaistamia rantoja löytyvän Malediiveilta, mutta mielen vieressäkään ei käynyt, että niitä voisi olla Thaimaassa. Ei ennen kuin meidän Khanomin-resortin omistaja, ranskalainen Max, sanoi ensimmäisenä päivänä sivulauseessa, että rannoilla voi päästä uimaan planktonin joukossa. Siinä vaiheessa sana bioluminenssi ei esiintynyt, joten en tarttunut aiheeseen sen enempää. Asia kuitenkin jäi mietityttämään, ja puhuin siitä reissukavereilleni, jotka tarkistivat asian Maxilta. Siinä vaiheessa selvisi, että oli kuin olikin mahdollista nähdä bioluminesoivaa planktonia hotellin rannalla, jos oli riittävän onnekas!

Niin sitten kävi, että toiseksi viimeisenä iltana istuttiin palmujen alla hotellin terassilla, kun Max tuli kertomaan, että nyt olisi planktonia vedessä ja paljon. Nopea uikkarin vaihto, ja hetken päässä oltiinkin jo kahlaamassa vedessä, joka näytti siltä että se oli täynnä taikahippusia. Sinisen pikkuriikkiset planktonit loistivat mustassa merivedessä ja aktivoituivat liikkeen voimasta. Mitä enemmän askelia otti, sitä upeammin merivesi kimalteli. Aluksi plankton näkyi vain vaivoin, mutta mitä kauemmas hotellin valoista päästiin, sitä selkeämmin plankton välkkyi. En ollut uskoa onneani, sillä tämän maagisemmaksi ei kovin moni tilanne pääse.

Lopulta olin vedessä kuin pikkulapsi ja liikutin vuoroin käsiä ja vuoroin jalkoja samalla ihastellen sinisiä tähtipisteitä. Erityisesti käsivarsiin jäävä plankton näytti upealta, kun pisteet vain jatkoivat hehkumistaan sekunnin murto-osia liikkeen loppumisen jälkeen. Kun vedessä liikkui tasaiseen tahtiin, aaltoili plankton veden mukana. Kun taas juosta porskutin rantavesissä, tuntui että koko veden pinta on yhtä sinistä kimalletta.

Bioluminesoiva plankton oli ehkä siisteimpiä juttuja mitä oon nähny. Se on paljon sanottu, sillä samana päivänä pääsin näkemään paitsi vaaleanpunaisen delfiinin myös liejuryömijän, joka on ehkä siistein kala kaikista, ja toki elämässä on tullut nähtyä aika paljon aika siistejä asioita.

Planktonin kuvaaminen tositoimissa on lähes mahdoton tehtävä, sillä tuona iltana sen erotti paljaalla silmälläkin vain just ja just, ja siinä vaiheessa kun ehdin tarkentaa näkymään, oli plankton jo poissa. Valokuvaaminen osoittautui tosi haastavaksi, ja pitkän ähertämisen jälkeen tuloksena oli nämä kuvat. Ei todellakaan mitään masterpiece-materiaalia, eikä läheskään mitään niin upeaa kuin aikaisemmin linkkaamassani kuvassa, mutta parasta mihin minä pystyin tuona iltana. Jääpähän edes joku kuva muistoksi siitä elämyksestä.

Paikka, missä bongattiin plankton, oli Etelä-Thaimaan Khanomissa sijaitsevan Baan Thong Ching -resort ja sen edustalla oleva ranta. Thaimaassa planktonia näkee myös esimerkiksi Phuketissa, mutta väittäisin että tässä paikassa elämyksestä saa aika paljon kokonaisvaltaisemman, kun rannalla ei ole ketään muuta kuin oma jengi.

Vieläkin hengästyttää kun mietin edes koko tapausta, enkä voi edelleenkään uskoa onneani!

Kuvissa vaivoin näkyvän planktonin lisäksi myös iltatunnelmia rannalta.

9.9.2018 4 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Thaimaan-reissut herättää monenlaisia mielikuvia, joista yleisin on takuulla kuva vitivalkoisesta hiekasta, turkoosista merivedestä ja vehreistä palmuista. Samat palmunhuuruiset lasit silmillä minäkin suuntasin Thaimaahan ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten, ja olin hieman hämmentynyt, kun lomakohteet ei olleetkaan kuin mun unelmissa. Siellä täällä oli roskia, rannat ei olleetkaan niin puhtoiset ja kauniit, minkä lisäksi majoituksen taso ei myöskään aivan vakuuttanut.

Tajusin, että mun haaveilema ajatus autenttisesta mutta hyvätasoisesta Thaimaa-elämyksestä ei oo niin vaan saavutettavissa, ja oli valittava joko matkailijoiden kansoittama lomakeskus tai pieni paikallisten suosima kohde, missä joutuu heittämään hyvästit posliinipytylle ja huoneessa toimivalle wifille.  Totesin siinä vaiheessa, että oli aika naiivia odottaa saavansa kaikkea varsinkaan, kun oli budjettireissulla.

Todettuani olleeni väärässä voin jälleen todeta olleeni väärässä, sillä edellinen Thaimaan-seikkailu todisti, että maasta on yhä mahdollista löytää täydellinen paratiisiranta ja hyvä infrastuktuuri, tosin ihan kympin budjetilla se ei onnistu.

Thaimaan paras rantaparatiisi löytyy Khanomista

Okei, tuo on aika paljon sanottu varsinkin kahden vaivaisen Thaimaan-matkan kokemuksella, mutta uskallan väittää, että Khanom lukeutuu tällä hetkellä parhaisiin paikkoihin Thaimaassa. Matkailijoita on vielä suhteellisen vähän, mutta puitteet alkavat olla kohdillaan ja vain odottavat sitä, milloin suuri maailma löytää Khanomin. Näillä nurkilla pääsee toden teolla nauttimaan siitä klassisesta Thaimaan unelmakombosta, minkä lisäksi kaikki ympärillä on myös kuosissa: on sopivassa suhteessa aitoa paikallista elämää sekä matkailijoiden kaipaamia palveluja.

Khanom on vasta nousemassa matkailijoiden tietoisuuteen, mistä syystä kaikki palvelut ei tietenkään oo samalla tasolla kuin massakohteissa, mutta esimerkiksi hyviä paikallisravintoloita ja tasokkaita hotelleja alueelta löytyy jo. Valtaosa ravintoloista on pieniä, mereneläviin erikoistuneita thaimaalaispaikkoja, missä mahan saa täyteen vitosella ja parhaassa tapauksessa ruokaillessa voi katsella vieressä avautuvaa merimaisemaa.

Hotellien puolesta mulla on suositeltavana kaksi paikkaa: suomalaisomisteinen Aava Resort, joka on voittanut kaikki mahdolliset Aasian hotellipalkinnot (hinta noin sata euroa yöltä, mutta vastineeksi saa viisi tähteä) sekä Baan Thong Ching -bungalow-lomakeskus, joka on todellinen rauhan tyyssija (hinta noin 60 euroa yöltä, hieman Aavaa vaatimattomammat puitteet). Aavassa en kuitenkaan oo vielä käynyt, mutta sen perusteella mitä oon jutellut omistajien kanssa ja oon lukenut paikasta, uskaltaisin suositella sitä luksuslomaa kaipaaville matkailijoille.

Meidän majapaikka Baan Thong Ching oli ranskalaisen Maxin ja hänen thaimaalaisen vaimonsa omistama lomakylä, missä päästiin yöpymään tunnelmallisissa bungaloweissa. Toimiva ilmastointi, iso terassi ja pyöreistä ikkunoista avautuva merimaisema tekivät bungalowista ihan mahtavan. Polku mökeiltä päärakennukseen kulki palmujen alla, ja reitin varrella oli niin keinuja, riippumattoja kuin loikoiluun täydellisesti sopivia katoksiakin. Vieressä avautui koko reitin mitalta merimaisema. Siinä ei paljon muuta kaivannut.

Parasta paikassa oli tietysti ranta. Se oli julkinen, mutta käytännössä siellä ei näkynyt muita kuin hotellin asiakkaita. Koska  kuumin matkailusesonki ei ole juuri nyt käynnissä Thaimaassa, oli ranta ja hotellikin melko tyhjiä. Kun saavuttiin, oltiin hotellin ainoat vieraat, eikä siellä muutaman päivän aikana näkynyt kovin montaa muuta seuruetta. Se tarkoitti täydellistä rauhaa ja rantaa, missä sai käyskennellä käytännössä yksin.

Itse ranta oli reilun kilometrin mittainen hienohiekkainen ranta, vesi kirkasta ja edustalla kohosi Koh Samuin saari. Tuntui hullulta olla niin lähellä supersuosittua lomasaarta, kun ympärillä vallitsi täydellinen rauha, ja taustalla kuului vaan aaltojen pärske. Aika monta kertaa noiden päivien aikana mietin, että nyt ollaan aika täydellisessä lomaparatiisissa, vaikka en lomalla ollutkaan.

Miten Khanomiin pääsee?

Khanom sijaitsee Manner-Thaimaassa Nakhon Si Thammaratin provinssissa Bangkokin eteläpuolella. Matka sinne on pitkä mutta takuulla kaiken vaivan arvoinen. Me matkustettiin mennessä Bangkokin kautta ja vietettin kaupungissa ensin pari päivää, mutta paluumatkalla suunnattiin kotiin mahdollisimman suorinta reittiä. Siihen meni reilut 22 tuntia.

Paras tapa matkustaa Khanomiin on lentää joko Surat Thanin tai Nakhon Si Thammaratin lentokentälle. Molemmista jää matkaa Khanomin rannoille noin sata kilometriä, mikä tarkoittaa noin kahta tuntia autossa. Yhteyksiä on Bangkokista melko hyvin, joten mitenkään kovin vaivalloista matkustaminen ei ainakaan mun mielestä ole.

Tiet perillä Khanomissa on melko hyväkuntoisia, mutta monille rannoille ja esimerkiksi Baan Thong Chingin lomakeskukseen kulki pieni ja kuoppainen, aika lailla pottupeltoa muistuttava tie. Julkista liikennettä ei käytännössä ole, eli lomailija on taksien, lava-autojen ja skoottereiden varassa. Toisaalta kun paratiisirannalta saa kaiken tarvittavan, ei matkan aikana välttämättä tarvi huolehtia liikkumisesta juurikaan.

Khanomissa kaikki Thaimaan-odotukset palkittiin

Ensimmäisen reissun pienen pettymyksen jälkeen tuntuu hullulta olla tässä hehkuttamassa Thaimaan hienoutta, mutta niin se kelkka vaan kääntyi. Aloin suunnitella lomaa Khanomissa aika nopeasti sinne päästyäni, ja jos nyt pitäisi matkustaa Thaimaassa jonnekin juuri rannan ja palmujen perässä, en miettis kahta kertaa vaan buukkaisin heti lennot Etelä-Thaimaahan saakka.

Sain taas muistutuksen siitä, että Thaimaassa lomailu vaatii omien matkailurutiinien radikaalia muuttamista. Koska haluan nähdä ja kokea matkoilla mahdollisimman paljon, paikalleen jämähtäminen tuntuu suoraan sanottuna väärältä. Mulle matkat harvoin on puhtaasti rentoutumista, ja siinä jos missä on todella paljon opeteltavaa. Näissä palmumaisemissa voisin kuitenkin opetella sitä aivan mielelläni, ja uskoisin jaksavani pysytellä paikoillani ainakin kaksi päivää rannalla fiilistellen varsinkin, jos tarjolla olisi lentopalloverkkoa ja kajakkia, kuten Baan Thong Chingissä oli.

Rantojen lisäksi Khanomissa on toki paljon muutakin, ja jos suuntaisin noille nurkille lomalle, olis reissuun pakko lisätä esimerkiksi seikkailu viidakossa ja vesiputouksella sekä esimerkiksi veneretki, jonka tarkoitus olisi bongata vaaleanpunaisia delfiinejä (joita muuten nähtiin, mutta en ehtinyt saada kuvaa!). Tekemistäkin onneksi riittäis!

Tiedän että Thaimaassa on hurjasti muitakin rantaparatiiseja, jotka vaan odottavat löytymistään, tai ehkä säilyvät mieluusti suurten massojen ulottumattomissa. Mulle Khanom edusti sitä kaikkein parasta, mutta taas on hyvä muistaa että en tosissaan oo käynyt maassa kuin kerran ennen tätä.

Siitä syystä kutkuttaisikin kuulla, mikä on sun mielestä Thaimaan paras rantaparatiisi, mihin kannattaisi lähteä lomalle? Kaikki vinkit otetaan avosylin vastaan, sillä mulla on kutkuttava tunne siitä, että tää tuskin jäi viimeiseksi Thaimaan-seikkailuksi.

Kuva minusta nauttimassa rantaelämästä: Tine/A World of Backpacking.

6.9.2018 4 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Ensimmäiset hetket hektisessä Bangkokissa toi hetkessä mieleen parin vuoden takaiset elämäni ensimmäiset hetket Thaimaassa. Kuuma ja kostea ilma sai vaatteet liimautumaan kiinni ihoon, liikenteen valtava meteli, katuruokakojuista kantautuvat tuoksut ja paikallisten ystävälliset hymyt sai pään sekaisin silloin, mutta toisella kerralla hämmennysvaaraa ei enää ollut, kun tiesi mitä odottaa.

Aasian suurkaupungit on mulle tuntemattomia, sillä oon toistaiseksi käynyt Bangkokin lisäksi vaan Singaporessa, mikä osaltaan voi olla syynä sille, miksi kaupungit menee mun päässä aika ajoin keskenään sekaisin. Nyt kuitenkin oltiin selvästi Bangkokissa, ja reilun kymmentuntisen lentomatkan, yli tunnin mittaisen taksissa istumisen ja viiden tunnin välikuoleman jälkeen olin jokseenkin tolpillani ja valmis ottamaan vastaan sen, mitä Bangkokilla oli tarjottavanaan. Vajaan parin päivän aikana kaupunki tarjosi yllättävän paljon.

Kuten työmatkoilla on tapana, tälläkin reissulla päivät on tiukasti aikataulutettu, mutta aina ruokailujen ympärille. Ensimmäiset kosketukset thaimaalaisen keittiön antimiin saatiin uppoutumalla katuruokaan. Ekalla Thaimaan-reissulla paikallinen ruoka ei juurikaan sykähdyttänyt, joten oli kiinnostavaa nähdä miten käy työmatkalla, missä käytöstavat menevät omien mieltymysten edelle. Aloitettiin illan (ruoka)seikkailut suuntaamalla kaupunkia halkovalle Chao Phraya -joelle. Kapeiden katujen ja monien mutkien jälkeen päädyttiin lopulta River View -hostellin ylimmisä kerroksissa sijaitsevaan River Vibe -kattobaariin, mihin meidän oli määrä tulla katselemaan auringonlaskua. Pilvisen sään vuoksi auringonlaskua ei kuitenkaan näkynyt, mutta nautittiin silti maisemasta ja alkupaloista ihan kivan maiseman avautuessa silmien edessä. Baari on erityisesti reissaajien suosiossa, eikä siellä juuri paikallisia näkynyt, mutta tunnelma oli hauskan rento ja alkupalat varsin mukiinmeneviä.

Kun auringonlasku oli missattu, jatkettiin matkaa Chinatowniin. Kiinalaiskaupunginosat ei oo mulle kauhean tuttuja, sillä harvassa kaupungissa oon jaksanu oikeasti käyttää aikaa Chinatownin tutkimiseen. Nyt siihen tarjoutui kuitenkin aika erinomainen mahdollisuus. Kuljeskeltiin pitkin Chinatownia ja tutkiskeltiin ruokakojuja. Paikallisopas oli tsekannut valmiiksi paikat mihin mennään, mutta joustovaraa riitti myös vastaantulevien kojujen antimille. Michelin-logon bongaaminen Bangkokin katuruokakojujen seasta ei oo mitenkään erikoista, sillä melko moni vaatimattoman näköinen koju on saanut maininnan arvostetussa ravintolaoppaassa. Tähtiä tai Bib Gourmand -mainintoja kojuilla ei ole, mutta suositus oppaassa on aika kova juttu. Me pysähdyttiin alkuruoan jälkeen välijälkkärille, ja napattiin Patonggo-kojusta kiinalaiset donitsit mukaan reilulla eurolla. Ei paha hinta Michelin-jälkkäristä!

Ohitettiin loput Michelin-kojut, joita en kyllä onnistunut bongaamaan donitsipaikan lisäksi kuin yhden, ja suunnattiin kiireiselle pikkukadulle, jonka molemmin puolin oli ruokakojuja ja värikkäitä muovituoleja ja jonka keskellä vilisi iso joukko kävelijöitä, tuk tukeja ja autoilijoita enemmän tai vähemmän hallitussa kaaoksessa. Suunnattiin määrätietoisesti kojulle, joka oli erikoistunut kuumilla pannuilla tarjoiltaviin nuudeliannoksiin. Tirisevän kuumat nuudelit teki kauppansa, ja pääsin taas askeleen kauemmas ruokavammoista.

Ehdittiin yllättävän paljon jo ekana iltana, ja toisen Bangkokin-päivän ohjelma oli huomattavasti rennompi. Päivä alkoi ruoan ympärillä, sillä Chatuchakin kuuluisan viikonlopputorin vieressä sijaitseva Or Tor Kor -tori oli meidän ensimmäinen kohde. Siellä kierreltiin kojujen keskellä ja koin uuden makuelämyksen, kun maistoin ensimmäistä kertaa duriania!

Tuo pahamaineinen hedelmä maistui ihan ok hyvin tälle nirsolle, ja taika onkin kuulemma hedelmän kypsyydessä. Kun se on just eikä melkein oikean kypsyinen, ei se haise niin jäätävän pahalle kuin mitä tarinat antaa ymmärtää. Maku oli melko mieto ja rakenne yllättävän jauhoinen, mutta vähintään ylitin itseni kun uskaltauduin maistamaan tuota reissaajien parjaamaa herkkua. Or Tor Kor -tori on kuulemma hyvätuloisten paikallisten suosiossa, sillä ruokien laatu on siellä korkea, mikä nostaa myös hintoja peruspaikallisten ulottumattomiin. Mutta kyllä mää mieluummin maksan vähän enemmän ja en laattaa durianin maistamisen jälkeen.

Torin jälkeen luvassa oli jotain supersiistiä: elämäni ensimmäinen thaihieronta! En oo koskaan lämmenny hieronnoille mitenkään erityisesti, mitä syystä edellisreissullakin hierontaelämys jäi kokematta. Suunnattiin työmatkan puitteissa “vähän parempaan paikkaan” aivan hotellin viereen Divana-kylpylään, jossa puitteet oli vähintäänkin kohdallaan. Hektinen kaupunkitunnelma vaihtui seesteiseen rauhaan samassa hetkessä kun ovesta astui sisään. Tässä paikassa ei voinut muuta kuin rauhoittua, ja se jos mikä teki aika hyvää! Reilun parin tunnin hieronta kuorintoineen oli aika jees, ja alan pikkuhiljaa ymmärtää miksi tyypit satsaa hoitoloihin. Divanan hintataso oli tosiaan lievästi sanottuna kallis, sillä siinä missä Bangkokista saa helposti hieronnan alle kympillä, täällä tuon meidän kokeman parin tunnin setin hintalappu oli lähemmäs sata euroa. Kuten työmatkoilla kuuluu, en maksanut palvelusta tippiä enempää.

Aivan täydellisen rentoutuneena tallusteltiin sitten takaisin hotellille, joka onneksi sijaitsi tien toisella puolella. Meidän Bangkokin-majapaikka oli Sukhomvitin alueella sijaitseva Rembrandt-hotelli, jonka 26. kerroksessa sijaitseva kattobaari oli seuraava tukikohta. Huikeat maisemat ja melko erikoinen drinkki veti melko sanattomaksi, sillä näkymä oli varsinkin illan pimettyä aika fantastinen. Kun tulee pikkupitäjästä, ei pilvenpiirtäjien valossa voi muuta kuin todeta nöyränä että aika pitkälle on päästy taas. Kattoterassi oli selvästi tosi suosittu, sillä vaikka siinä vaiheessa siellä ei ollut ketään muita kun mentiin, oli kaikki paikat täynnä ja lisää tuoleja kannettiin sisältä silloin, kun alettiin tekemään lähtöä.

Ilta sai vielä kruununsa, kun suunnattiin niin ikään kävelymatkan päässä sijainneeseen The Local -ravintolaan, joka tarjoili nimensä mukaisesti paikallista ruokaa. Thaimaalaisherkkuja tilattiin pöytä täyteen vino pino, ja mun ruokavammat joutui taas koetukselle, mutta hyvin selvisin, vaikka annoskoot onkin jääneet huomattavasti normaalia pienemmiksi. Onneksi kehitystä on tapahtumassa selvästi pikkuhiljaa, ja tässä alkaa vähitellen thaimaalaisetkin maut olemaan hyviä. The Local on muuten saanut Bib Gourmand -maininnan Michelin-oppaassa, joka on heti tähtien jälkeen seuraava suositustaso. Odotukset oli siis korkeat, ja omien ruokavammojen vuoksi lopputulos ehkä ihan inan pettynyt. Mutta toisaalta ei voi valittaa kun oli oma vika, ja mangoriisi oli ainakin ihan huippua!

Siihen päättyi mun Bangkokin-seikkailut tämän reissun osalta, sillä loppuyö meni pakkaillessa ja aamulla alettiin tehdä matkaa Suvarnabhumin lentokentälle vajaan neljän tunnin yöunien jälkeen kello 5.30.

Parin päivän piipahduksen perusteella Bangkok kirkasti edellisreissusta kuvaansa selvästi, ja jotenkin siitä alkoi löytyä tuttujakin elementtejä, joihin suhtautui vähän fiilistellen. Ei se edelleenkään kipua mun suosikkikaupunkeihin, mutta se herätti nyt edelliskertaa selvemmin positiivisia fiiliksiä. Tää tuskin oli viimeinen kerta Bangkokissa, joten saa nähdä miten ajatukset ehtii vielä tulevaisuudessa muuttua! Tästä jäi siis päällimmäisenä käteen ruoka ja kattobaarit, eikä niiden perusteella voi ainakaan kovin väärää kuvaa kaupungista saada.

Mikä on sun lempijuttu Bangkokissa?

1.9.2018 0 Kommenttia
4 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit