Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

Turkki

Palasin eilen kotiin Turkista, ja pää on vieläkin aivan pyörällä. Vietin edelliset kahdeksan päivää maassa työmatkalla, jonka tarkoitus oli löytää Turkista jotain aivan uutta perinteisten rantakohteiden sekä Istanbulin-kaupunkiloman rinnalle. Ja voin kertoa, että uusia kokemuksia tuolta matkalta ei puuttunut!

Työskentelen siis matkailutoimittajana Rantapallossa, ja urapolkuani olen avannut paremmin tässä postauksessa. Työni mahdollistaa aika ajoin myös reissuja ulkomaille, mistä saan olla tosi kiitollinen, sillä matkat on pääasiassa olleet tosi upeita ja täynnä ikimuistoisia elämyksiä, ja niin oli myös tämäkin.

Meillä oli pääasiassa kaksi kohdetta, joiden ympärillä reissun aikana pyörittiin. Ensin ohjelmassa oli vuoristo-osuus Kappadokiassa ja sitten mentiin rantahumuun Antalyaan. Oli hullua kokea viikon aikana ensin talvi ja useiden kilometrien korkuiset lumihuippuiset vuoret, sitten kevään tuntua kivisavupiippujen keskellä ja lopulta aivan kesää rantahumussa. Yhdessä viikossa!

Parasta reissussa oli ehdottomasti – kuten edellisestäkin postauksesta ilmenee – yli kymmenen vuoden unelman toteuttaminen eli kuumailmapallolento Kappadokian yllä. Oon edelleen haljeta onnesta kun edes mietin koko kokemusta.

Sen lisäksi reissussa oli myös monia muita huippujuttuja, kuten esimerkiksi Düdenin vesiputous, joka loksautti mun leuan jalkojen tasolle heti ensinäkemältä, sekä esimerkiksi road tripillä ihastellut uskomattoman kauniit ajomaisemat ja Etelä-Turkin hulppeat rannat.

Viikoksi riitti näkemistä, ja tuo seikkailu avasikin silmät Turkista aivan uudella tavalla. Totta kai tiesin Kappadokiasta ja oon tietoinen myös monista muista Turkin upeista luontokohteista, mutta silti on aivan eri asia lukea niistä kuin kokea ne itse, olla paikan päällä ja nähdä ne omin silmin.

Turkin-seikkailusta riittää paljon kerrottavaa, mutta aloitetaan seikkailukertomukset tuttuun tapaan tällä fiilistelyllä, sillä mikä voittaisi fiilistelyn? Ihanaa viikonloppua!

16.3.2018 0 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

APUA!!!! Tiedättekö sen fiiliksen, kun on haaveillut jostakin jo vuosikausia, jopa vuosikymmenen, ja se viimein toteutuu? Mää oon saanut hykerrellä tässä tunteessa vuoden sisällä jo kaksi kertaa, ensin Santorinilla viime kesänä ja nyt tänään Turkin Kappadokiassa. Toteutin nimittäin tänään aamun sarastaessa pitkäaikaisen matkaunelmani ja osallistuin kuumailmapallolennolle Kappadokiassa!!!

Fiilis on edelleen aivan uskomaton, enkä osaa lainkaan pukea sanoiksi sitä tunnetta, jonka vallassa olin tänään. Saan varmasti sulatella tätä kokemusta vielä pitkään, mutta halusin siitä huolimatta jakaa ensifiilikset teille. Ai että, kun on onnekas olo! Kuumailmapallon korissa ollessani sen leijuessa rauhakseltaan eteenpäin noin kahden kilometrin korkeudessa olo oli täysin epätodellinen. Siinä me vaan oltiin työkaverini Kristan kanssa aivan rauhallisina, sillä kumpikaan ei sisäistänyt sitä, mitä sillä hetkellä juuri tapahtui. Enkä totuuden nimissä ole sisäistänyt vieläkään.

En voi uskoa, että mää oikeasti pääsin kokemaan sen! Ihanaa!

Lisäraportti on takuulla luvassa myöhemmin. Terveiset Turkista, meidän matka jatkuu huomenna Antalyaan!

11.3.2018 0 Kommenttia
6 Facebook Twitter Google + Pinterest

Tämä saa luvan jäädä mun viimeiseksi Alanya-postaukseksi, sillä onhan kaupungista nyt tullut jauhettua ehkä liiankin. Totuus kuitenkin on se, että pieni määrä aurinkoa ja 30 astetta lähestyvä lämpötila saa pimeydestä saapuvan kriittisenkin matkailijan ihastumaan itseensä. Ja niin kävi myös Alanyan kohdalla, ainakin osittain ja ainakin jälkikäteen. Mitä enemmän pureksin reissua näin matkan jälkeen, sitä enemmän oon vakuuttunut siitä että se oli kiva kohde. Vaikka aika selvästi muistan olleeni paikan päällä monestakin asiasta sitä mieltä, että ei kait tää nyt oo mistään kotoisin.

Ilmeisesti näin reissun jälkeen on kuitenkin helppoa muistaa vaan ne kivat jutut, joten antaapa negailujen siis olla. Parasta Alanyassa oli ehdottomasti lämpötila, joka helli kyllä oikein antaumuksella (paitsi yhtenä päivänä, mutta sehän kuuluu asiaan). Sen lisäksi muistelen hymynkare suupielissä myös meri- ja vuoristomaisemia sekä tietysti ruokaa. Turkkilaiset eväkset maistu harvinaisen hyviltä!

Tämä ranta oli paras Alanyassa näkemäni, ja jos olisin ollu vapaalla, olisin jo uimassa tuolla.

Tämä ranta oli paras Alanyassa näkemäni, ja jos olisin ollu vapaalla, olisin jo uimassa tuolla.

Punainen torni Alanyan vanhan sataman tuntumassa oli ihan kiva.

Punainen torni Alanyan vanhan sataman tuntumassa oli ihan kiva.

Tätä maisemaa katellessa ei voi muuta kuin fiilistellä Alanyaa. Ihan sama, vaikka se olis paljon muutakin kuin tätä.

Tätä maisemaa katellessa ei voi muuta kuin fiilistellä Alanyaa. Ihan sama, vaikka se olis paljon muutakin kuin tätä.

Yks onnellinen reissaaja vuoristomaisemissa!

Yks onnellinen reissaaja vuoristomaisemissa!

Turkkilainen aamiainen oli ehdottomasti koko reissun parhaita aterioita.

Turkkilainen aamiainen oli ehdottomasti koko reissun parhaita aterioita.

Näitä mattoja mää kuolasin kaikkialla. Tää oli luolaan pystytetyssä moskeijassa.

Näitä mattoja mää kuolasin kaikkialla. Tää oli luolaan pystytetyssä moskeijassa.

Yksinäinen kalastaja kruunasi viimeisen illan auringonlaskun.

Yksinäinen kalastaja kruunasi viimeisen illan auringonlaskun.

Tässä oli ne jutut mitä multa jäi reissusta päällimmäisenä mieleen: ruoka, merimaisemat, auringonlaskut ja matot. Vitsi kun budjetti olisi antanut myötä, niin olisin roudannut kotiin useammankin maton, mutta ehkä se on hyvä edetä tässäkin mattoasiassa yks kerrallaan. Ja olla kiitollinen siitä, että sain edes yhden superkivan matkamuiston koristamaan eteisen lattiaa.

Ihanaa joulukuun alkua kaverit!

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu sekä Kaukokaipuun Nella ja Wanderlust Expert Veera. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @inkakha.

Eng: These are the best bits in Alanya for me: the food, the views, the sun and of course all the beautiful kilim carpets!

3.12.2015 20 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest
On helppo heittää omatoimimatkaajan reppu selkään ja pistää laput silmille todeten, että suosittujen lomakohteiden nähtävyydet on roskaa, eipäaitoa ja paikkoja, joilla ei ole oikeasti mitään arvoa maailmassa. Sen sijaan on melko vaikeaa yrittää omatoimimatkaajana kokea aidosti ilman ennakkoluuloja paikat, joita kohtaan ei oikeastaan koskaan ole tuntenut mitään kiinnostusta.

Alanya oli  mulle just semmonen paikka. Ennen reissua heittelin päässäni jatkuvasti vitsiä, että oon menossa Analyaan, sillä se kuvasi mun ennakkoluuloisessa mielessä kohdetta melko hyvin. Ajattelin Alanyan olevan täynnä pelkkiä puolialastomia kännituristeja, suomalaisia puhumassa paksulla murteella ryystäen kaljaa ja kulttuurin loistavan poissaolollaan. Onneksi olin väärässä, ainakin osittain.

Sen lisäksi että sain kunnon tuuletuksen omille ennakkoluuloilleni, pääsin myös piipahtamaan kaupungin suurimmissa turistikohteissa. Siis niissä historiallisissa paikoissa, joissa känniturret käy jos jaksaa rantalöhöilyltään ja baarijuoksemiseltaan muuta. Yritin ottaa neutraalin suhtautumisen ja nähdä paikat samalla innolla, mitä tsuumailen pilvenpiirtäjiä Manhattanilla tai kiertelen raunioita Meksikossa.

Alanya-Linnake Alanya-Linnake-4 Alanya-Linnake-3 Alanya-Linnake-2
Ensimmäinen kohde oli Alanyan kaikkein tärkein nähtävyys: kaupunkia historiansa aikana lukuisia kertoja muureillaan suojannut Alanyan linnake. Kirjoitin kohteesta aivan oman postauksensa, sillä sieltä avautuvat maisemat sen ansaitsivat. En oo ite mitenkään museoiden perään, joten itse rakennuksena (tai pitäis ehkä sanoa raunioina) linnake ei juuri kiinnostanut, mutta sieltä avautuvat maisemat kyllä. Niiden vuoksi linnakevierailu oli vaivan väärti, sillä maisemat oli kyllä koko kaupungin parhaat.

Jos olisin ollut lomalla, olisin todennäköisesti napannut mukaan hyvät eväät sekä runsaasti vettä ja kävellyt sen muutaman kilometrin mittaisen nousun vuorelle, vaikka se aika tappohommaa olis siinä kuumuudessa voinut olla. Hyvän reenin jälkeen eväätkin olis maistuneet kahta paremmin, erityisesti kun niitä olis vonut popsia ihan huippumaisemissa.

Yks huvittava ohjelmanumero linnakkeella oli muuten maisemien lisäksi suomituristipariskuntien keskinäinen riitely siitä, miten linnakkeella oli liian kuuma ja kuinka toinen osapuoli ei ollut todellakaan tullut Alanyaan kiertelemään mitään homeisia raunioita.

Punainen-torni-Alanya Punainen-torni-Alanya-3 Punainen-torni-Alanya-2 Punainen-torni-Alanya-4
Alanyan linnakkeen alapuolella sijaitseva punainen torni on osa linnaketta mutta kuitenkin itsenäinen nähtävyys. Se sijaitsee vanhassa satamassa, missä on nykyisin pääasiassa ravintoloita ja aika karseita merirosvolaivoja, jotka vie lomakansaa öisille bileristeilyille Alanyan edustalle. Punainen torni itsessään on kyllä aika kehno nähtävyys, sillä se on, noh, torni. Siinä itsessään ei oo kyllä juuri mitään näkemistä.

Mielenkiintoisempi on tornin takaa lähtevä muuri, jonka vierustaa pitkin pääsee tallustamaan laivatalleihin asti. Tai miten se nyt sanotaankaan, se paikka missä laivoja on ennen muinoin rakennettu ja säilytetty. Parasta siinä matkalla on pikkuruinen ranta, joka on pääasiassa paikallisten suosiossa sillä turistit pulikoi jossain ihan muualla. Se pieni ranta on ehkä punaisen tornin nurkkien paras juttu, sillä itse tornissa ei tosiaan oo hirveästi nähtävää.

Toki tarinat tornin huipulta hyökkääjiä kohti valutetusta kuumasta oliiviöljystä ja muista melko mielenkiintoisista ratkaisuista tekevät siitä kiehtovamman, mitä se ilman historian kertomuksia olis.

Damlatas-tippukiviluola-Alanya-4 Damlatas-tippukiviluola-Alanya-3 Damlatas-tippukiviluola-Alanya Damlatas-tippukiviluola-Alanya-2
Sitten on vielä Alanyassa sijaitseva Damlatas-tippukiviluola. Luola on tosi pieni, ja käytännössä sen näkee kävelemällä portaat alas. Ja siinä se. Pienestä koosta huolimatta se on aika siisti kokemus varsinkin, jos se on ensimmäinen rippukiviluola, jonka reissaaja pääsee elämässään kokemaan.

Lämpötila on tippukiviluolien tavoin aina sama, noin 20 astetta vuodenajasta riippumatta. Se on ihan mukava juttu erityisesti kesäkuumalla, kun tippukiviluolaan voi mennä viilentymään ulkona tohottavalta helteeltä. Sanotaan että Damlataksessa (Haukiputtaalla on muuten saman niminen känkkylä, kieltämättä huvitutti kun tajusin mistä se todennäköisesti on saanut nimensä) ilma on erityislaatuista, ja ihmiset tuleekin tippukiviluolaan hengittelemään useita tunteja kerrallaan, kuulemma monen viikon jaksoissa. Myös meidän vierailun aikana siellä oli pari mammaa makoilemassa ja ihan vaan hengittelemässä. Ihan hyvä nollausharjoitus se ainakin on, ellei muuta.
Alanyan tippukiviluola-4 Alanyan tippukiviluola-7 Alanyan tippukiviluola-8 Alanyan tippukiviluola-9
Mainittakoot ekstranähtävyytenä vielä kaupungin ulkopuolella sijaitseva Dim cave -tippukiviluola, joka oli jo semmoinen nähtävyys, mitä voin suositella täysin varauksetta. Suuri tippukiviluola oli meidän vierailun aikana tyhjillään, sillä meidän lisäksi siellä oli vaan kaks muuta turistia.

Jos Damlataksen luola on pikkuruinen ja nähty viidessä minuutissa, sai tässä luolassa kierrellä ainakin sen tunteroisen ennen kuin tuntui siltä että nyt vois nousta takas ihmisten ilmoille. Hienosti on muuten ahtaan- ja suljetun paikan kammoiset otettu tuolla huomioon, sillä missään vaiheessa ei tajua, että on oikeasti kallion sisällä luolassa. Tosin siellä täällä varoiteltiin mahdollisista sähkökatkoksista, ja en tiijä millaisen paniikin siinä olis saanu aikaiseksi jos yhtäkkiä olis kaikkialla ympärillä ollu vaan mustaa.

En nyt ehkä välttis matkustais Alanyaan ihan vaan pelkästään tuon tippukiviluolan vuoksi, mutta jos siellä nyt muutenkin sattuu olemaan, niin suosittelen kyllä lämpimästi piipahtamaan juuri tässä tippukiviluolassa. Damlatas ei nyt ihan nimittäin vedä tälle vertoja. Ja plussaa vielä muutenkin siististä sijainnista vuoristomaisemissa!

Alanyasta jäi siis käteen pari ihan siistiä paikkaa, jotka onnistuivat jollain tasolla yllättämään positiivisesti. Vielä en ehkä omalla rahalla lomalle sinne lähtis, mutta katotaan asiaa uudemman kerran sitten helmikuun lopulla, kun alkaa pimeys ahdistaa ja parinsadan euron äkkilähdöt Alanyaan alkaa houkuttaa ihan uudella tavalla.

Eng: When I heard I was going to visit Alanya, my first reaction was pure laughter. This was a destination I was not interested in at all, but when departure came closer and closer I decided to give it a chance. The main sights in the city – Alanya castle, the red towe, Damlatas cave and Dim cave – might not be the most interesting sights in the world, but I would really recommend the castle and the Dim cave, if you happen to visit this city. They offer nothing too special, but a nice experience.
28.11.2015 6 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest