Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

USA

Las Vegas on kohde, joka herättää todella ristiriitaisia ajatuksia. Toisaalta kaupunki on aivan tajuttoman hieno kaikkine neonvaloineen ja övereine kasinoineen. Toisaalta taas fiilis kaupungissa on ihan todella päälleliimattu, eikä juuri mikään tunnu oikeasti aidolta. Tosin se on ehkä osa sitä Vegas-kokemusta, että hyväksyy olevansa aivan keinotekoisessa paikassa. Ja samalla hyväksyy ne muut turistit, jotka parveilevat valtavina massoina kahden litran kokoinen drinksu kädessään vastaan ahtailla kaduilla.

Mulle Las Vegas on noin ajatuksen tasolla tosi kiehtova paikka. Erityisen sykähdyttävä on se perinteinen Las Vegas -ajatus, missä polskitaan uima-altaissa hulppeiden kasinojen valomainosten (sekä tietysti palmujen!!) alla. Kaupungissa kiinnostaa nimenomaan ne palmut ja arkkitehtuuri, sillä vaikka toki yksikätisiä rosvoja on käytävä kättelemässä kerran Vegasin-reissuun, jätän noin muuten uhkapelit suosiolla niille, jotka siitä jotain saavat.

Toisaalta taas Vegas on todellinen vastenmielisyyksien pesä, mistä on hankala löytää mitään aitoa ja minkä kaduilla kävellessä alkaa aika nopeasti hajota vastaantuleviin örveltäjiin. On aika hassua, että vielä kolmenkaan vierailun jälkeen en oikeen osaa muodostaa mielipidettäni kaupungista.

Las Vegas Las Vegas-2 Las Vegas-3 Las Vegas-5

Viimeisimmällä vierailulla haluttiin löytää jotain uutta ja kokea vanha Las Vegas oikein kunnolla, mistä syystä varattiin majoitus Fremont Streetin puolelta. Kyseessä on Las Vegasin vanha kasinoalue, joka on nykyisin katettu kadunpätkä. Se on täysin erilainen kuin hulppeiden hotellien täyttämä Strip, enkä vieläkään osaa kertoa kummasta tykkään enemmän, tai oikeammin, kumpi on vähemmän kauhea.

Meidän majapaikka oli The D Las Vegas, joka oli varausvaihessa käytännössä koko kaupungin halvin järkevällä sijainnilla oleva hotelli. Se sattuikin olemaan aivan Fremont Streetin keskellä, joten sijaintia ei ainakaan voinut moittia. Hotelli oli melko nuhjuinen, mutta se jotenkin kuului ja sopi mainiosti Fremont Street -kokemukseen. Ei sinne mihinkään viimeisen päälle luksushotelliin oltukaan menossa, vaan nimenomaan etsimään sitä autenttista Las Vegas -elämystä.

Ja sitähän saatiin, tai ainakin niin pitkälle kuin se on tuossa kaupungissa mahdollista. Fremont Streetin katetulla osuudella oli valtavat kekkerit meneillään jatkuvasti, ja siellä täällä silmien eteen avautui näkymiä, joita en välttämättä olis toivonut pääseväni ihastelemaan. Kaiken maailman katutaiteilijoita riitti kadunkulma toisensa perään, ja kasinoiden sisäänheittäjinä toimivat puolialastomat misut herätti taas runsaasti ajatuksia elämän epäreiluudesta.

Las Vegas-6 Las Vegas-8 Las Vegas-9 Las Vegas-10 Las Vegas-11 Las Vegas-12 Las Vegas-13 Las Vegas-15 Las Vegas-14 Las Vegas-16

Paras juttu Fremont Streetistä oli se pätkä kadusta, joka alkoi katetun osuuden loputtua. Vasta silloin pimeässä yössä hohtavat neonvalot pääsi kunnolla oikeuksiinsa. Tunnelma muuttui heti, kun katettu kadunpätkä loppui.

Meidän hotelli sijaitsi tosiaan aivan Fremont Streetin ytimessä, ja koska huone oli jo kuudennessa kerroksessa, kadulta ja kasinolta kantautui hirveä mökä meidän huoneeseen asti. Tosin se ei paljoa häirinnyt, sillä oltiin lyhyen kasinokierroksen jälkeen sen verran naatteja, että oltais nukuttu varmaan vaikka keskellä Fremont Streetin mölinää.

Aamulla oli aika mahtava fiilis herätä samaan aikaan Las Vegasin kanssa. Aurinko nousi hilijalleen ja huoneen ikkunasta avautui ihan täysin toisenlainen näkymä kuin edellisiltana. Ei näkynyt myöskään enää ziplinellä kadun yli lentäviä juhlijoita, saati neonvalojen välskettä.

Las Vegas-17

Takana näkyvät vuoret ja nousevan auringon valo saivat jopa hetkeksi kuvittelemaan, että nyt oltiin ihan rauhallisessa osassa kaupunkia. Ehkä noin aamusella, mutta iltaisin totuus oli kyllä aivan toinen.

Eng: Last time I visited Las Vegas it was all about finding new experiences. That’s why we booked a hotel in Fremont Street and didn’t even visit the Strip, because we wanted to experience something new. Fremont Street was definitely memorable and different!

3.5.2016 4 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Meidän Utahin kansallispuistokierros ei jäänyt pelkkään Zionin kansallispuistoon, sillä seuraavana päivänä ohjelmassa oli valloittaa myös noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä sijaitseva Bryce Canyonin kansallispuisto. Näin ekat kuvat Bryce Canyonista jo kauan ennen meidän vuoden 2011 ensimmäistä road tripiä, ja se on kummitellut mielessä siitä saakka. Ymmärrettävästi ensimmäisellä Amerikan-löytöretkellä meidän ykkösprioriteetti oli Grand Canyon, joten Bryce jäi silloin näkemättä. Nyt oli kuitenkin sen aika.

Punaiset kalliot mielessä alettiin suunnitella päivävaellusta Bryce Canyonilla, ja valittavana oli lukuisia maisemareittejä. Ei haluttu käyttää koko päivää tähän kansallispuistoon, sillä suunnitelmissa oli vierailla samana päivänä vielä lyhyen matkan päässä sijaitsevassa Capitol Reefissä. Siitä syystä valkattiinkin suht lyhyt reitti.

Maisemien puolesta paras valinta muutaman tunnin visiitille oli yhdistää puiston suosituin Navajo Loop Trail sekä vierailut Sunrise ja Sunset pointeissa. Näin päästiin kaikkein parhaimpien maisemien äärelle meille sopivassa ajassa.

Aloitettiin päivän minivaellus lumisista maisemista, sillä lämpötila oli tuona maaliskuun päivänä Bryce Canyonillakin sen verran lähellä nollaa, että lumelta oli haastava välttyä. Kanjoni sijaitsee noin kahden ja puolen kilometrin korkeudessa, joten kevät ei ollu aivan yhtä pitkällä kuin merenpinnan tasolla. Lisäksi tuuli oli aika kova, ja kerrospukeutuminen oli ainoa tae säilyä suht koht lämpimänä vaelluksen nousuista huolimatta.

Bryce Canyon Bryce Canyon-2 Bryce Canyon-3 Bryce Canyon-4

Oltiin taas liikkeellä joskus aamupäivästä, mikä takasi sen että liikkeellä oli aika paljon muitakin ja parkkipaikan löytäminen oli ihan hemmetin hankalaa. Suosittelenkin suuntaamaan kansallispuistoihin ruuhkien välttämiseksi aikaisin aamusta tai iltapäivällä, jos vaan mahdollista. Tällä kertaa meillä kävi tuuri ja saatiin paikka melko läheltä meidän reitin aloituspaikkaa eli Sunrise Pointia. Heti kun päästiin parkkipaikalta kanjonin reunalle, alkoi maisemien ilotulitus.

Siinä meidän edessä avautu valtavan kokoinen Bryce Canyon oranssinpunaisina hohtavine kallioineen. Maisema oli sanalla sanoen upea, ja sitä olis voinut tuijottaa paikoillaan jos miten pitkään ellei hyytävä viima olis pakottanu liikkeelle. Onneksi polku parkkipaikalta kulki aivan kanjonin viertä, joten näkymää sai ihastella heti vierailun alkajaisiksi niin kovasti kuin mieli teki. Ja sehän teki, vai mitä mieltä ootte näistä maisemista?

Bryce Canyon-5 Bryce Canyon-6 Bryce Canyon-7 Bryce Canyon-8 Bryce Canyon-12 Bryce Canyon-9 Bryce Canyon-10 Bryce Canyon-11 Bryce Canyon-14

Kun päästiin reitin varsinaiselle aloituspisteelle Sunrise Pointille, alkoi laskeutuminen alas kanjoniin. Se oli reitin helpoin osuus, ja lasketeltiinkin alas melko vauhdikkaasti ihastellen samalla eteen tulevia näkymiä. Tuo kansallispuisto on kyllä yhtä maisemian ilotulitusta toisen perään, ja varsinkin vaelluksen alkuvaiheessa oli todella haastavaa pysyä nahoissaan, kun edessä avautu jatkuvasti upeita maisemia. Fiilis oli kieltämättä kuin lännen elokuvassa!

Alhaalla kanjonissa oli yllättävän tiheä kasvusto, ja välillä kuljettiin melkein ihan kunnon metsässä. Männyt ja kuuset ei riittäneet ihan sykähdyttämään, ja jotenkin alhaalla kävellessä oli melko hankala oikeasti ymmärtää olevansa valtavassa kanjonissa. Kävely oli kuitenkin tosi helppoa, sillä alhaalla ei tuullu oikeastaan yhtään, joten kylymä ei yllättäny. Lompsittiinkin leppoisasti eteenpäin ja tuijoteltiin ympärillä kohoavia näkymiä niska vääränä.

Osa reiteistä oli suljettu talven ja kivivyöryjen vuoksi, joten ei päästy aivan meidän suunnitelmien mukaista reittiä. Tehtiin alhaalla kuitenkin parin kilsan mittainen mutka parempien maisemien perässä, ihan niinkuin niitä ei oltais nähty riittävästi vielä tuohon mennessä, mutta se kannatti. Päästiin nimittäin kävelemään puistossa pikku pätkä liki kahdestaan ilman että muita vierailijoita oli näköpiirissä ainoatakaan, ja sen kukkuraksi vielä vierailtiin jollain tavalla jopa mun kaikkien aikojen luontokohdesuosikki Antelope Canyonia muistuttavassa paikassa.

Kannatti tehdä pieni mutka!

Bryce Canyon-15 Bryce Canyon-16 Bryce Canyon-18 Bryce Canyon-17 Bryce Canyon-20 Bryce Canyon-19 Bryce Canyon-21 Bryce Canyon-23 Bryce Canyon-22

Raskainta kanjonivaelluksessa oli tietysti nousu takas kanjonin pohjalta sen jälkeen, kun oli käpsytellyt reilun tunnin ja katellut maisemia toisen perään. Eipä sieltä kuitenkaan muuten ylös päässyt, joten lähettiin kipuamaan kohti korkeuksia.

Siinä vaiheessa maisemat jäi vähän paitsioon, kun keskityttiin kiipeämään välillä hyvinkin jyrkkiä polkuja. Kanjonissa oli meidän lisäksi tosi paljon iäkkäämpiä tyyppejä mutta myös lapsiperheitä, ja hyvin näytti pienet mukulatkin kiipeävän ylös pohjalta.

Välillä nousu kävi sen verran jyrkäksi, että oli pakko pitää pieni taukoja ja onneksi piti, sillä näitä näkymiä en kyllä olis halunnu missata sen takia että tuijotin vaan maata tai kengänkärkiä.

Lopulta hikisen nousun jälkeen päästiin takas kanjonin reunalle, ja kyllä jäin vielä siinäkin vaiheessa aika sanattomana tuijottamaan näkymiä. Aika vaikea näin Pohjois-Suomen kasvattina välillä ymmärtää miten upeita paikkoja tämä maailma on pullollaan.

Bryce Canyon-25 Bryce Canyon-24 Bryce Canyon-26 Bryce Canyon-28 Bryce Canyon-30 Bryce Canyon-27 Bryce Canyon-29

Aiemmin meidän jenkkireissut on olleet aika lailla kaupunkipainotteisia, mutta viimeistään tämän jälkeen minä ainakin mielessä vannoin että kansallispuistot on jatkossakin kohteena muutenkin kuin drive thru -tyylillä. Tämmöisten maisemaelämysten kokeminen tuntuu nimittäin ainakin tällä hetkellä siltä kaikkein omimmalta jutulta varsinkin, kun siihen mukaan saa vähän haastavia nousuja ja korkean paikan kammon karkottamista. Jälkimmäistä ei onneksi tällä seikkailulla näkynyt kertaakaan.

Meidän reitti oli komeasti alle kymmenen kilsan mittainen, mutta siitä huolimatta siihen kului nousuineen, laskuineen ja jatkuvine kuvaustaukoineen useampi tunti. Haluttiin käydä vielä tsekkaamassa etelämpänä sijaitseva Natural Bridge -kaari, mutta ajomatkalla kohti maisemia alkoi sataa lunta! Iski ihan kunnon myräkkä, ja siinä sitten oltiin taas vaihteeksi ihan paineissa tiellä pysymisestä. Lopulta meidän vierailu sillan äärellä oli tosi lyhyt, sillä lumen tuiskutessa ei pakkasasteissa kovin kauaa jaksanut olla ulkoilmassa. Onneksi meillä kävi sen verran hyvä tuuri, että kanjonivaelluksella ei vielä satanu!

Bryce Canyon-31 Bryce Canyon-32

Siinä vaiheessa päätettiin jättää Capitol Reef välistä, sillä kuumeisena Bryce Canyonin vaellus sai riittää sille päivälle. Se kieltämättä harmitti, mutta onneksi noillekin nurkille pääsee aina takas!

Eng: Our visit in Bryce Canyon National Park was full of memorable views. I wanted to visit the canyon for such a long time, so this was something I was really excited about.

24.4.2016 12 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Tämä lienee jo mun viides road trip -huomiopostaus, mutta minkäs teet kun joka reissun jälkeen mieleen tulee uusia ja taas uusia asioita, joita kokee kertomisen arvoiseksi. Nyt tällä reissulla mitään sen suurempia yllätyksiä ei tullut vastaan, kun takana oli jo kaks pidempää ajomatkaa, mutta kyllä siellä uusia juttuja edelleen oli.

Tässä siis listattuna automatkaa ajatellen viimeisimmän jenkkireissun mieleenpainuvimmat huomiot.

Carpool-kaistat tuli vastaan jo ensimmäisenä reissupäivänä, kun huristeltiin San Josesta Milpitakseen. Kyseessä on siis salmiakin muotoisella symbolilla tiehen merkatut kaistat, jotka on tarkoitettu autoille, joissa on kyydissä vähintään kaksi ihmistä. Kaistat on siitä hyviä, että niissä on vähemmän ruuhkaa kuin muilla kaistoilla mikä tarkoittaa sitä, että siellä pääsee painelemaan vähintään sallittua ajonopeutta. Suosittelen, jos vaatimukset täyttyvät.

Oikealle kääntyminen punaisilla on yksi siisteimpiä juttuja amerikkalaisessa liikenteessä. Sen opin jo ensimmäisellä Amerikan automatkalla, mutta piti tälläkin kertaa fiilistellä sitä miten se nopeuttaakaan liikennettä ja on niin kovin kätevä juttu! Ei paljoa tartte punaisissa seisoskella, kun saa luvan kanssa mennä niitä päin. Ei huono!

USA road trip-10 USA road trip-3 USA road trip-2 USA road trip-7

Bensa on todella halpaa. Ja kun sanon halpaa, todella tarkotan sitä. Vastapainoksi se voi myös olla tosi kallista riippuen siitä missä päin huristelee. Polttoaine myydään jenkeissä gallonoittain, ja yksi gallona on noin 3,8 litraa eli karkeasti ajateltuna nelisen litraa. Halvin löytämämme gallona bensaa maksoi 1,90 dollaria, mikä teki noin 50 senttiä litralta. Siis 50 senttiä litralta! Ihan käsittämätöntä. Siihen sitten vastapainoksi bongattiin Lake Tahoelta 3,60 dollarin gallonahinta, ja arvaatte varmaan että jäi tankkaamatta, vaikka range huiteli jo kaksinunmeroisissa luvuissa?

Maisemien vaihtelu on hyvin vauhdikasta, ja jälleen kerran jäin monttu auki tuijottamaan, miten nopeasti näkymät muuttuivat täysin toisenlaisiksi todella lyhyessä ajassa. Ensin oli punaista kalliota, sen jälkeen harmaasävyistä kuivaa preeriaa ja hetken päästä edessä kohosi lumihuippuiset vuoret ja tietä reunustavat pellot olivat lumipeitteen alla. Kyllä siinä kelpaa painaa kaasua, kun näkymät on sitä luokkaa kuin telkkaria kattois.

Autolla ajaminen on tehty helpoksi, sillä autolla pääsee kaikkialle ja parkkipaikkoja on aina. Tiet on leveitä ja pääosin hyväkuntoisia, eikä kaistat lopu ihan heti kesken. Interstate-teiden eli suurten motarien varrella on loputtomasti palveluja, eikä paljoa tartte jännittää loppuuko bensa tai tyhjeneekö läskikassi, kun voi luottaa siihen että edessä on varmasti ruokakauppoja, ravintoloita ja huoltoasemia.

USA road trip-5 USA road trip-4 USA road trip-9 USA road trip-11 USA road trip-6 USA road trip-8

Liikennesäännöt ja -kulttuuri on aika samankaltaisia kuin Suomessa, sillä muutamia pieniä asioita lukuun ottamatta ainakaan road trip -matkailijalle ei suuria eroja esiinny. Merkittävin ero oli mun silmiin ylinopeus, sillä taisin välillä ajaa jopa 20 kilometriä tunnissa ylinopeutta, enkä siltikään pysynyt muun liikenteen mukana. Kannattaa kuitenkin olla varuillaan ettei oo ite se joka kaasuttaa hullun lailla, sillä ylinopeussakot ei oo se kaikkein mukavin tuliainen, vaikka mieleenpainuvan muiston toki tuo.

Tämmöisiä pieniä huomioita tällä kertaa, tuliko uusia juttuja? Kaikki mun road trip -vinkit löydät kootusti täältä.

Eng: I just love driving in the US, it is so easy!

21.4.2016 10 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Antelope Island -vierailun lisäksi meidän Salt Lake City -päivään kuului paljon muutakin. Ennen matkaa mulla ei ollut kaupungista juuri minkäänlaisia mielikuvia, sillä ainoa juttu minkä Salt Lake Citystä tiesin oli mormonitemppeli. Siitäkin olin kuullut lukiokaveriltani, joka oli mormoni. Haastattelin miestä Kalevaan hieman ennen hänen kahden vuoden mittaista lähetyssaarnaajaurakkaansa, ja ne tarinat mielessä suuntasin kaupunkiin. Listalla ei siis ollut juuri muuta kuin tuo kuuluisa temppeliaukio, mutta päivän mittaan eteen tuli kuitenkin aika paljon kaikkea muuta.

Outoja nähtävyyksiä rakastavina matkailijoina selviteltiin etukäteen myös se, mitä erikoista Utahissa olisi. Bongattiin yks juttu, ja se oli Up – kohti korkeuksia -elokuvan talo. Tuo kaikkien matkailijoiden suosikkianimaatio on myös meidän lemppareita, joten sen inspiroimana rakennettu talo oli tietysti nähtävä. Huvittavaa siinä oli se, että talo oli kuin mikä tahansa asuintalo ja sijaitsi tietty ihan tavallisella amerikkalaisella omakotitaloalueella. Talo on siis yksityishenkilöiden koti, ja se vaan sattuu olemaan kuin ilmetty Up-talo.

Taloa on ok käydä tiirailemassa lyhyen aikaa ja omistajien silmissä myös kuvien ottaminen on ok, mutta portissa oli kyltti, joka ilmoitti omistajien toivovan innokkaimpien ottavan yhteyttä etukäteen ennen kuin saapuvat talon eteen pönöttämään ilmapallojen kanssa. Veikkaan, että tätä lajia on noilla nurkilla nähty aika paljon. Kiinnostuneille tiedoksi, että talo sijaitsee osoitteessa 13218 S. Herriman Rose Blvd, Herriman, Utah.

Salt Lake City

Seuraavana luvassa oli syömistä, sillä satuttiin kattomaan jenkkireissun ekana päivänä Man V. Food -sarjan Salt Lake City -jakso, ja Adam Richman tietysti tiesi koko kaupungin parhaat ruokapaikat. Siispä suunnattiin miehen suosittelemana melko lähellä Up-taloa sijaitsevaan Crown Burger -ravintolaan.

Jo pihalla meitä oli vastassa savuinen grillatun lihan tuoksu, joten jos siinä vaiheessa ei vielä ollut näläkä, iski se viimeistään autosta noustessa. Ravintolan miljöö oli tosi yllättävä, sillä koristeelliset seinämaalaukset ja mojova huonekorkeus ei ensimmäisenä tuonu mieleen pikaruokalaa. Ravintolan väritys haiskahti kuitenkin melko vahvasti 90-luvulle, joten fiiniysyritys jäi todellakin yritykseksi.

Grillatun lihan tuoksu oli vahvasti läsnä myös ravintolan sisäpuolella, ja metallisten paistinlastojen tasainen rytmi paistoalustaa vasten teki hetkessä selväksi että nyt todellakin oltiin siellä pikaruokalassa. Ravintolan erikoisuus on pastramihampurilaiset, jotka siis sopivat mainiosti myös meille sikavammaisille. Perusburgerin mukana oli siis valtava määrä pastramia, mikä kuulosti tosi herkulliselta näin hampurilaisia rakastavan makunystyröistä. Paikan toinen erikoisuus, majoneesista ja ketsupista valmistettu fry sauce, ei sen sijaan herättänyt ihan samanlaista nälkää.

Napattiin minikkoburgerien eli Crown burgerien kylkeen vielä paistettuja kesäkurpitsoita, ja niin oli tuostakin kasviksesta tehty uppopaistettu versio. Burgerit oli ihan huppuja, sillä mää tykkäsin hampurilaispihvin ja pastramin kombosta todella kovasti. Myös kesäkurpitsat katosivat aika nopeasti.

Salt Lake City-2 Salt Lake City-3 Salt Lake City-5 Salt Lake City-4 Salt Lake City-6

Huvittavaa paikassa oli sen asiakaskunta. Ravintola on perheyritys, joka on perustettu 1970-luvulla ja sillä oli selvästi omat kanta-asiakkaansa, jotka oli käyneet paikassa sen avaamisesta lähtien. Meidän lisäksi Crown Burgerissa oli ainakin noin päiväsaikaan pääasiassa harmaapäisiä papparaisia vaimoineen, ja joillakin taisi olla myös lapsenlapset mukana. Palvelu oli ainakin sen tasoista että kyllä määkin kävisin tuossa paikassa vuosikymmenten ajan. Lämmin suositus siis!

Kun navat oli täynnä, lähdettiin tsekkailemaan sitä varsinaista Salt Lake Cityä. Kaupunki on Utahin osavaltion pääkaupunki, ja siitä syystä sieltä löytyy tietysti myös kapitolirakennus. Noita komeita pytinkejä ollaan päästy aikaisemmin ihastelemaan kahdessa paikassa: Washington D.C.:ssä sekä Austinissa, joten oli nyt jo aika.

Ei piipahdettu kapitolin sisäpuolella, sillä ulkopuolellakin oli nähtävää. Parasta oli kirsikkapuiden määrä, sillä kapitolialuetta kiertävä polku oli täysin vaaleassa kukassa olevien puiden reunustama! Keskustan korkeimmalla kohdalla sijaitsevalla kapitolikukkulalla kävi kuitenkin sen verran kova tuuli, että taudin kourissa ei jaksettu mitenkään kovin pitkään siellä kekkaloida, joten suunnattiin aika nopeasti viimassa liehuvien jenkkilippujen alta vieressä sijaitsevalle temppeliaukiolle.

Salt Lake City-10 Salt Lake City-7 Salt Lake City-8 Salt Lake City-9 Salt Lake City-11

Temppeliaukio oli aika jännittävä kohde. Se oli kuitenkin ainoa paikka jonka tiesin kaupungista etukäteen, joten sitä kohtaan oli hieman odotuksia. Tosin en kyllä tiiä mitä siitä odotin, ehkä semmoista superuskonnollista tunnelmaa, ja että aukio olis täynnä tulevia ja nykyisiä lähetyssaarnaajia.

No todellisuudessa aukiolla oli meleko hiljaista. Bongattiin yhdet hääkuvaukset, tosin niistä puuttui sulhanen, mutta aukio kieltämättä tarjosi melko komeat puitteet pelkän morsiamenkin kuvaukseen. Lisäksi nähtiin muutama muu turre, mutta muuten aukiolla ei ollut juuri muita. Temppeliin olisi päässyt vierailulle, mutta me jätettiin se välistä sillä rehellisyyden nimissä se ei todellakaan kiinnostanut. Mulle riitti, että pääsin käymään aukiolla. Sen enempää en tuolta uskonnolliselta kohteelta kaivannut.

Salt Lake City-12 Salt Lake City-13 Salt Lake City-15 Salt Lake City-14 Salt Lake City-16

Salt Lake City -päivän päätteeksi luvassa oli yksi road trippien parhaita juttuja: saapuminen motelliin ja iltarötväys. En tiiä johtuuko se mun laiskurin perusluonteesta vai mistä, mutta rakastan reissupäivinä sitä tunnetta, kun monen monen tunnin kiertelyn ja kävelyn jälkeen on aika palata tai saapua majapaikkaan, heittää kengät hiiteen ja hypätä sängylle nörsäämään tai katsomaan telkkaria.

Salt Lake Cityssä meidän majapaikka oli aivan keskustan tuntumassa sijaitseva Royal Garden Inn, joka oli samaa tasoa muiden majapaikkojen kanssa eli aivan niin perusmotelli kuin voi olla. Se oli just hyvä, sillä ei kaivattu mitään krumeluuria tälläkään kertaa vaan nämä puitteet riitti mainiosti suihkuun ja nukkumiseen.

Peruspalvelujen lisäksi motellille täytyy myös antaa lisäpisteet juuri meidän kakkoskerroksessa olevan ulko-oven edessä kasvavista kukkivista puista, joita kävin ihastelemassa kerta toisensa jälkeen.

Salt Lake City-17 Salt Lake City-18 Salt Lake City-19

Päivän päätteeksi tein myös pienen läskikassi-inventaarion. Teille jotka ette termiä tunne, läskikassi on siis road tripeillä mukana oleva, elintärkeä muovipussi joka on täynnä reissuevästä. Nimen mukaan kassista pitää löytyä tietysti kaikkea läskiä, mutta olin matkan alussa aika huolissani meidän läskikassin sisällöstä. Siellä oli nimittäin pääasiassa melkeinpä pelkästään porkkanaa, pähkinöitä ja omppua, mutta Salt Lake Cityssä onnistuin päivittämään läskikassin nimensä arvoiseen kuntoon.

Salt Lake City-21 Salt Lake City-20

Mun läskikassista löytyi hunajapaahdettuja maapähkinöitä (en turhaan saanut ekalla jenkkireissulla lisänimeä Honey roasted), Quest Bar, sokeritonta suklaata, Super treatsin carob-suklaata (blogin kautta saatu matkaeväs), Urtekramin pähkinöitä (nekin blogin kautta) sekä omaa amerikkalaista suosikkikarkkia eli maapähkinävoilla täytettyjä M&M’s-karkkeja. Nam! Ja kuten huomaatte, sokerilliset ja sokerittomat tuotteet kulki mun läskikassissa oikein sulassa sovussa.

Näillä pärjäsi pitkälle, ja osa noista kantautui vielä kotiinkin saakka, joten läskikassi olis selvästi pitänyt päivittää jo aikaisemmin.

Tälläkin reissulla mulla oli tosi kova houkutus ostaa semmoinen jättikokoinen pussi noita maapähkinävoilla täytettyjä M&M’s-karkkeja, mutta vastustin kiusausta vielä. Ehkä ens kerralla, tosin se on mun kohdalla ihan sama onko kourassa kaupan suurin vai pienin pussi, sillä karkit häviää yhdeltä istumalta joka tapauksessa. Niin kävi myös tällä kertaa, vaikka tuossakin säkissä olis syömistä varmaan useammalle viikolle.

Tämmöistä siis Salt Lake Cityssä, miltä vaikuttaa?

Eng: One day in Salt Lake City was very interesting: we ate excellent pastrami burgers in Crown burger, visited not only the Utah state capitol but also the Salt Lake mormon temple and had lovely time in our motel Royal Garden Inn.

19.4.2016 7 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest