Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

yhdysvallat

Ensimmäinen mielikuva Dallasista vie kaupungin mukaan nimetyn tv-sarjan ranchille ja ihmissuhdekiemuroihin, vaikka en oo eläissäni nähnyt jakson jaksoa kyseisestä sarjasta. Se oli kuitenkin ainoa mielikuva mitä osasin kaupungista rakentaa ennen vierailua, ja oli kuten mielikuvat aina: laiha, oikeastaan olematon linkki todellisuuteen. Nykypäivän Dallasissa cowboy-kulttuuri ei juuri näy katukuvassa, sillä sen on ominut täysin naapurikaupunki Fort Worth. Dallas taas on saanut pilvenpiirtäjät ja metropolitunnelman, vaikkei Teksasin suurin kaupunki olekaan.

Dallasissa oli niin paljon kaikkea, että kaupungista ei  ehtinyt saada riittävän hyvää käsitystä muutamassa päivässä. Ei, vaikka ohjelma oli tiukka, mukana oma kuski ja kaikki parhaat jutut tietävä paikallisopas. Dallas on jenkkilän yhdeksänneksi suurin kaupunki 1,3 miljoonalla asukkaallaan, ja se näkyi toisaalla selvästi, mutta ei sitten taas paikoin näkynyt ollenkaan.

Lyhyesti sanottuna voisin kuvailla Dallasin olevan ihan tavallinen jenkkien suurkaupunki, jolla on omat erikoispiirteensä mutta joka ei kuitenkaan paini lähellekään samassa sarjassa New Yorkin, Los Angelesin tai San Franciscon kaltaisten, kansainvälisesti huippusuosittujen matkailukaupunkien kanssa. En oikein osaa laittaa Dallasia mihinkään lokeroon tai verrata sitä muihin paikkoihin, mutta ehkä se on ihan hyvä, ja kertoo kaupungin omaleimaisuudesta.

Kiinnostavimmat jutut löytyy keskustan ulkopuolelta

Kaikkein sykähdyttävintä ja parasta Dallasissa vaikutti olevan ravintolakulttuuri ja keskustan ulkopuoliset alueet. Jotenkin kuvittelin ydinalueiden löytyvän monen muun paikan tavoin keskustasta, mutta Dallasin keskustaan päästyäni tajusin olevani kaukana pelipaikoilta. Kylmä pilvenpiirtäjien täyttämä alue oli keskellä päivää lähes tyhjillään, kadun varsi oli täynnä geneerisiä pihvi-, italialais- ja ranskalaisravintoloita eikä katseelle ollut juuri tarttumapintaa. Kaupungin pääkatujen Elm ja Main Streetin varrella kiinnostavin juttu oli randomisti pilvenpiirtäjien keskellä sijainnut jättimäinen silmä, Giant Eyeball -teos. Se oli parasta, mitä sain pääkaduilta irti parin tunnin vierailun aikana!

Tosin toisena päivänä vierailtiin erikseen Sixth Floor -museossa, joka sijaitsee ytimessä Elm Streetillä. Museo kertoo seikkaperäisesti presidentti John F. Kennedyn elämästä ja erityisesti murhasta, joka tapahtui museon edustalla. Kiinnostavin hetki oli ehdottomasti se, kun museon ikkunasta näki suoraan murhapaikalle samalla, kun ikkunan vieressä olevassa screenissä kerrattiim murhahetken tapahtumia juuri tuosta samasta paikasta. Vahva suositus tälle!

Jos Dallas Downtown ei sykähdyttänyt, kiinnostavia alueita kuitenkin tuntui olevan jos kuinka, kunhan tiesi minne mennä. Meillä oli onneksi mukana dallasilainen Paola, joka tunsi kaupungin eri nurkat erinomaisesti. Kaupunginosista kiinnostavimmiksi osoittautui keskustan Elm Streetin päässä sijainnut Deep Ellum -alue sekä sen koillispuolella oleva Lower Greenville.

Näiltä alueilta löytyi mun silmin kiinnostavimmat ravintolat, kahvilat ja baarit, näyttävimmät katutaideteokset ja eläväisin tunnelma. Jos en olis kokenu näitä paikkoja, olis Dallasin-vierailu jättänyt melko kylmäksi, sillä vaikka nähtiinkin paljon muutakin, oli näillä alueilla selkeästi eniten tunnelmaa.

Dallasin reissulla kannattaa unohtaa perinteiset ravintolaketjut ja tutustua kaupungin ruokatarjontaan, sillä vaihtoehtoja on! Toki pihvi ja tex mex on perinne Teksasissa, mutta Dallasissa on syytä maistella myös muuta, sillä hinta-laatusuhde on ihan ässä ja valikoima monipuolinen ja just sitä mitä voisi odottaa suurkaupungilta vuonna 2018. Vahva suositus paikallisille ravintoloille! Jos kaipaat ravintolavinkkejä Dallasiin, reissun parhaat ravintolavinkit voit tsekata kootusti täältä.

Ei mitään erikoista shoppailun saralla

Kuten aina, lähdin tällekin jenkkireissulle ostoshousut jalassa, sillä kaavailin shoppailevani reissussa jotain kivoja kesäjuttuja. Pettymys oli kuitenkin valtava, kun tajusin Dallasin kaduilla vaellellessani, että siellä ei ollut kaupan kauppaa! Jopa CVS-tyyliset kaupat loisti poissaolollaan, mikä kieltämättä harmitti. Oli pakko jättää keskusta, jos huvitti shoppailla.

Walmartin paras vastine Target ei onneksi ollu kaukana, joten hyppäsin paikallisjunan kyytiin ja suhasin shoppailemaan Targetiin. En tiijä mikä siinä on, mutta jenkkireissu ei oo jenkkireissu ellei siihen sisälly vierailua Walmartissa tai Targetissa, ja mieluiten tietysti molemmissa! Target oli taas kerran ihan mahtava, ja löysin sieltä kassillisen tuliaisia niin itelle kuin kavereillekin – iltapäivän shoppailusuccess!

Kävin myös perinteisellä mallilla, mutta itselleni tyypillisesti feilasin jälleen, enkä löytänyt sieltä juuri mitään. Dallasin keskustan lähimmät ostoskeskukset on 15 ja 25 kilometrin päässä sijaitsevat Northpark ja Galleria, joista jälkimmäinen on suurempi ja siellä mää myös kävin. Valikoima kattoi kaikki perinteiset jenkkimerkit Lululemonista Old Navyyn, mutta siitä huolimatta saldo jäi melko laihanlaiseksi. Amerikkalaista mall-tunnelmaa siellä kuitenkin oli, joten reissu ei todellakaan jäänyt turhaksi!

Älä jätä väliin maisemia tai museoita

Kaupungin näyttävin kohde on Dallasin siluetistakin erottuva 143-metrinen Reunion Tower, joka on tietysti koko kaupungin paras näköalapaikka. Mulla on hieman ristiriitainen fiilis vastaavista torneista, mutta toisaalta ne on tarjonneet hyviä kokemuksia muun muassa New Yorkissa ja Dubaissa. Ihan samaan joukkoon Dallasin Reunion ei lukeudu muun muassa näkymästä uupuvien ikonisten maisemien vuoksi, mutta maisema oli toki hieno.

Dallasin-seikkailun päätti museovierailu paikkaan, mitä mun on pakko suositella. Aivan keskustan tuntumassa sijaitseva Perot Museum of Nature and Science oli aikamoinen näky, sillä ensimmäisenä museossa oli vastassa jättimäinen dinosauruksen luuranko! En tiiä mikä paleontologi minussa asuu, mutta harva museoista löytyvä juttu on dinosaurusten luurankoja kiinnostavampaa.

Perotissa on toki paljon muutakin nähtävää, ja vaikka museo on suunnatti erityisesti lapsille – tai ehkä juuri sen vuoksi – aikuisetkin viihtyy siellä kyllä mainiosti. Museossa oli monia alueita, ja eläinmaailman petojen lisäksi siellä pääsi perehtymään muun muassa ihmisen kehitykseen (näytillä on muun muassa oikeat aivot selkäytimineen, mikä oli kieltämättä varsin kiehtova näky) sekä testaamaan eri urheilulajeja. Mieleenpainuvinta oli se, kun museon opas kertoi painokkaasti heillä käsiteltävän myös evoluutiota, vaikka se onkin saanut vastustusta ja herättänyt keskustelua. Huhhei!

Perot Museum of Nature and Science oli vähän niin kuin Heureka tai Tietomaa mutta Amerikan malliin paljon suurempi, hienompi ja modernimpi. Kaikki näyttelyt oli tehty viimeisen päälle ja kiinnostavasti, mistä syystä uskaltaisin suositella museota kyllä lämpimästi.

Eli päällimmäisenä Dallasista jäi siis mieleen pilvenpiirtäjämaisemat joiden nopea näkeminen riittää, ravintolat joissa on syömistä jos miten pitkäksi aikaa, kiinnostavat kaupunginosat, näkötorni ja pari hyvää museota.

Onko Dallas tuttu muille, mitä siistiä mulla jäi kokematta?

 

29.7.2018 5 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Edistystä tapahtuu, jopa Yhdysvaltain maahantulokäytännöissä, mitä ei kyllä voi pitää kovin todennäköisenä nykyisen presidentin aikakautena. Se oli kuitenkin uskottava Teksasissa, missä Dallas–Fort Worthin kentältä pääsi sujahtamaan maahan helpommin kuin missään tai koskaan aikaisemmin.

Kentän maahantulotarkastuksessa oli nimittäin käytössä koneet, jotka sai homman sujumaan vauhdilla. Toki lentokoneessa täytettiin sama maahantulokaavake kuin aikaisemmin, eli se sininen lappu missä kysytään muun muassa maahan rahdattavista rahavaroista ja majapaikan tiedoista perillä Amerikassa, mutta sitä ei syynätty enää samaan tapaan kuin aikaisemmin.

Vielä viime marraskuun Nykin-reissun alkajaisiksi seisottiin JFK:n lentoasemalla pitkään jonossa ja seurattiin, kun virkailijat kyseli toinen toistaan tiukempia kysymyksiä maahanpääsystä haaveilevilta matkalaisilta – ja jopa talutti muutaman pahamaineiseen takahuoneeseen. Nyt kesän reissulla pääsin sujahtamaan maahantulotarkastuksen läpi hetkessä.

Lappu täytettiin koneessa ja samat tiedot syötettiin muutamassa minuutissa lentoaseman koneeseen, joka otti myös kuvan sekä sormenjäljet. Maahan saavuttiin toki virkailijan leimasimen armosta, mutta nyt kun perusasiat oli selvitetty, kysyi virkailija vain pari hassua kysymystä (kuinka kauan aiot olla ja mitä teet täällä?), antoi himoitun maahantuloleiman ja se oli siinä. Welcome to the United States of America!

Jenkkien maahantulotarkastukset on aina olleet tosi kuumottavia. Jännitän niitä joka kerta, ja pahinta oli tietysti ekalla kerralla, kun ei oikein tiennyt mitä odottaa ja sitä vaan jännitti että osaako vastata oikein. Kertojen edetessä tarkastukseen osaa suhtautua nyt Jenkeissäkin melko rennosti varsinkin, kun ainakin kerran kohdalle on sattunut superrento maahantulotarkastaja. Toiselle road tripille lähtiessä multa kysyttiin kenen kanssa  oon reissussa, ja kun osoittelin eri jonoissa olevia jätkiä tiskin toisella puolella ollut virkapukuinen maahantulotarkastaja vaihtoi yrmyilmeen hetkessä hyväntahtoiseen nauruun ja uteli, tietääkö mun isä mun olevan matkalla noin monen miehen kanssa. Tuon ekan rennohkon kohtaamisen jälkeen en oo enää jännittänyt noita tarkastuksia niin hirveästi, mutta kieltämättä joka kerta on edelleen vähän semmoinen fiilis, että mitäköhän tästäkin tulee.

Masiinat kuitenkin rentouttavat tarkastuksia huomattavasti, ja ovat toivottavasti yleistymässä muillakin lentoasemilla. Ne ei oo mun käsittääkseni käytössä kaikkien kansallisuuksien kohdalla, mutta Estan kanssa se toimi oikein sujuvasti.

Onko kellään hiljattaista tietoa, joko Nykissäkin on masiinat käytössä, vai onko Teksas edelläkävijä? Joka tapauksessa tää oli hurjan iso yllätys ja mahtava edistysaskel, ainaki suomalaisreissaajan näkökulmasta!

Kuvat on Iceladairin lennolta matkalla Teksasiin, sillä maahantulotarkastusalueella ei tietenkään saanut kuvata.

22.7.2018 10 Kommenttia
5 Facebook Twitter Google + Pinterest

Ei vitsi miten hullu reissuvuosi 2018 on toistaiseksi ollut, palasin nimittäin just työmatkalta Jenkeistä! Piipahdin neljä päivää Teksasissa tutustumassa Fort Worthiin ja Dallasiin, enkä voi kuin todeta että olipahan mielenkiintoinen reissu.

Neljä päivää kohteessa kahdeksan tunnin aikaerolla tuntuu aika hullulta ja jopa järjettömältä varsinkin, kun Suomesta ei ole Teksasiin edes suoria lentoja. Oltiin reissussa Icelandairin kyydillä, eikä matka Helsingistä Dallas Fort Worthin lentoasemalle kestänyt lopulta mitenkään tuhottoman kauaa, sillä reilun kymmenen tunnin matkustamisen jälkeen päästiin perille!

Palailen jenkkireissun tunnelmiin tarkemmin tuonnempana, sillä näin juhannusta ennen ajatukset hypähtää aika vauhdilla kotimaan tunnelmiin, minkä lisäksi Albanian-reissun juttujakin on luvassa vielä aikamoinen kasa. Tosin on kyllä aika hyvä, että reissujuttuja on varastossa, sillä oon taas pitkästä aikaa tilanteessa, missä mulla ei ole varattuna yhden yhtä lentoa!

Neljä päivää Teksasissa sujahti hetkessä, mutta toisaalta tuntuu, että kaiken tapahtuneen eli tosi monipuolisen reissun vuoksi on myös fiilis, että matka kesti vähintään viikon. Erinomaisella aikataulutuksella ja hyvällä ohjelmalla ehtii kokea tosi paljon lyhyessäkin ajassa!

Oli aika jännä palata Teksasiin niin monen vuoden jälkeen, sillä viimeksi olin ollu siellä vuonna 2011, kun ajettiin osavaltion läpi poikien kanssa ekalla road tripillä. Tuolloin pysähdyttiin vaan Austinissa puolen päivän verran, joten oli tosi kiva päästä tutustumaan osavaltioon vähän paremmin paikallisten mimmien toimiessa oppaina. Ja mikä parasta – tästä Teksasin-vierailusta selvittiin täysin ilman sakkoja, vaikka sainkin nuhteita poliisilta ylittäessäni typötyhjää tietä muualta kuin suojatien kohdalta. En vissiin koskaan opi.. :D

Aloitettiin reissu viettämällä pari päivää Fort Worthissa, joka oli kunnon cowboy-kaupunki. Parhaimmillaan tunnelmat oli kuin 1900-luvun alkupuolen länkkärielokuvissa, missä saluunan ovi käy tiuhaan ja cowboyt juo kiljua kaksin käsin. Niistä tunnelmista vaihdettiin maisemaa Dallasiin, joka taas oli pilvenpiirtäjineen aikamoinen vastakohta Fort Worthille ja tarjosi sitä kaivattua suurkaupungin tuntua, ainakin arkkitehtuurinsa puolesta. Aika monipuolinen kombo siis, vaikka aikaa olikin niin vähän!

Päällimmäisenä reissusta jäi mieleen erinomainen ruoka, kuumuus ja huippu seura. Kohteet oli tosi mielenkiintoisia, ja oli ihana päästä taas käymään jenkeissä, joskin Teksas oli kyllä melkoinen yllärikohde. Road trip -tunnelmaan en ehtinyt päästä sillä en päässyt ite ratin taakse, ja myös vierailu Wal Martissa jäi odottamaan seuraavaa reissua, mutta pääsin kuitenkin Targetiin ja huristeltiin minibussilla ympäriinsä, eli lähes road trip -meiningeissä oltiin tälläkin reissulla!

Nyt fiilistelen matkaa täällä jetlageissani, ja koitan saada pään selvitettyä juhannusjuhlintaan mennessä kahdeksan tunnin aikaerosta. Veikkaan että ei tuu onnistumaan, mutta toivotaan parasta.

Teksasin tunnelmia kannattaa tsekata lisää Instagramin puolelta storysta, mihin oon päivittänyt kuulumisia ahkerasti. Ihanaa juhannusta ja palataan!

21.6.2018 4 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

New York on pyörinyt mielessä viime päivinä tosi kovaan tahtiin, ja oonpa jopa löytänyt itseni fiilistelemästä, miten siistiä olisi tehdä toinen muutaman päivän mittainen kaupunkipyrähdys Nykiin jo tänä vuonna.. Eikö mikään oikeasti riitä? Olisin kuvitellut että edellinen, marraskuun nelipäiväinen Nykin-seikkailu saisi kuumeen rauhoittumaan edes täksi vuodeksi, mutta vaikuttaa siltä että nyt kun on tehny yhden tuommoisen pienen matkan, on kynnys ainakin ajatuksen tasolla toisen toteuttamiseksi huomattavan matala.

Toivon kuitenkin että pysyisin edes jotenkin järjissäni enkä löytäisi yhtäkkiä itseäni ostamasta New Yorkin -lentoja, sillä let’s face it: muutaman päivän mittaiset matkat maapallon toiselle puolelle on hirveintä, mitä voin tälle maapallolle tehdä. En oo vielä edes uskaltanut laskea viime vuoden lentopäästöjä, mutta oon asettanut itselleni deadlineksi tammikuun, joten se on pakko tehdä ihan tässä lähipäivinä. Veikkaan, että numero tulee kauhistuttamaan..

Nyt kun en pääse fyysisesti palaamaan New Yorkiin, oon fiilistellyt reissua kuvien avulla. Onneksi mukana oli bloggaajaystävä Sanna, jonka kanssa oli helppo pysähtyä vähän väliä sinne, tänne ja tuonne nappailemaan kuvia joka kerta, kun jotain siistiä tuli vastaan. Ja Nykissä sitä tapahtuu usein! Jos muuten ette oo vielä tsekanneet Sannan uutta Seven Seas -blogia, kannattaa se tehdä viimeistään nyt!

Loppuun vielä videovinkki: jos et päässyt viime viikon matkamessuilla seuraamaan livenä Rantapallo Stagen paneelikeskustelua Yhdysvaltain road tripeistä ei hätää, sillä voit tsekata keskustelun Facebook Live -nauhoitteen täällä.  Mukana keskustelussa olivat Fiftyififty-blogin Sonja, Stilettikorkokanta-blogin Ulla sekä Suomi-Amerikka yhdistysten liiton Kirsi. Hyviä vinkkejä siis tuli vastaan rutkasti, joten suosittelen vahvasti tsekkaamaan tuon videon, ja vilahtaapa siellä myös meikäläinen, sillä toimin kyseisen pätkän haastattelijana.

Ihanaa viikonloppua!

27.1.2018 2 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest