Pallontallaajat.net
Valikko

En aikonut tehdä enää yhtään ulkomaanmatkaa Lontoon-seikkailujen jälkeen tänä vuonna, mutta niin vain kävi, että tein. En mitään isoa, mutta kansainväliseksi reissuksi laskettavissa kuitenkin. Piipahdin siis päivän Tallinnassa, sillä edellisestä reissusta oli kuitenkin kulunut jo kuukausia, ja syykin oli ehkä paras mahdollinen: nähdä kavereita.

Kaupungissa nimittäin odottivat (tai oikeammin minä odotin, kun mun laiva oli perillä ennen muita) Sanna ja Maria sekä Sannan mies Pekka. Huvittavaa oli se, ettei olla ehditty nähdä Sannan kanssa koko syksynä vaikka asutaankin vaan muutaman kilometrin päässä toisistamme, joten oli melko surkuhupaisaa matkustaa naapurimaahan treffeille. Mariaa taas en ollu nähny lähes pariin vuoteen naisen seikkailtua maailman äärissä, joten oli vähintään asiallista suunnata Suomenlahden yli treffejä varten!

Tallinnassa ohjelma oli aika rento, eikä siinä päivä Tallinnassa -risteilyn aikaikkunassa mahdottomia kerkeäkään. Kävin ennen mimmien tapaamista ratsaamassa Kaubamajan luonnonkosmetiikkaosaston (aina ykkönen1!) ja saman puljun ruokakauppapuolen karkkiosaston tuliaisten toivossa. Menestyksekkään ostoshuumailun jälkeen suuntasin odottelemaan päivän seuralaisiani.

Lopulta oli luvassa niin iloinen jälleennäkeminen, ettei paremmasta väliä.

Sitä seurasi joulutorifiilistelyt vanhassakaupungissa, ja Tallinna laittoi kyllä parastaan. Oon käyny Tallinnan joulutorilla kerran aikaisemmin mutta silloinkin tammikuussa, kun pari vuotta sitten aloitettiin vuosi lähtemällä reissuun ensimmäisen päivän kunniaksi. Nyt oli siis korkea aika käydä tsekkaamassa joulutori ihan joulua odotellessa, ja kannatti, sillä tunnelmaa riitti.

Tallinna oli kyllä muutenkin niin ihana ja taas kerran mietin, miksi kaupungissa ei tuu käytyä nykyistä useammin, vaikka se on tuossa aivan vieressä. Tänä vuonna tajusin onneksi käydä etelänaapurissa kahdesti, mutta useamminkin soisi, kun matkustaminen on niin helppoa.

Joulutorihumuun oli helppo unohtua. Raatihuoneentori oli täynnä jengiä, mutta myös kojuja, valoja ja koristeita. Glögiä sai vaikka miten monesta kojusta ja samalla olis voinu ostaa tuliaiseksi karseimmat joulukoristeet ja kitcheimmät matkamuistot. Ne jäi hankkimatta, kun jatkettiin matkaa vauhdikkaasti karusellinkin ohi kohti Tallinnan vanhankaupungin muita katuja. Perinteiset oven vieressä seisomiskuvat jäi tälläkin kertaa ottamatta, mutta muuten klassikot, kuten Toompean kukkula, kutsuivat.

Kiertelyn jälkeen alkoi olla pöytävarauksen aika, ja otettiin suunnaksi Rataskaevulla sijaitseva, jo legendaariset mittasuhteet saavuttanut Vegan Restoran V, missä en ollut käynyt koskaan aikaisemmin, eli olihan jo korkea aika!

Ravintola oli melko pieni ja pöytä ahdas, mutta hyvin mahduttiin. Mulla taisi olla aikamoinen nälkä, sillä tilasin lopulta kolme ruokalajia: mimmien kanssa yhdessä alkuruokalautasen, pääruoaksi kvinoapihvin bataattimuusilla ja jälkkäriksi vielä raakakakun ja teetä. Loppusumma taisi kivuta 25 euron tienoille, ja maha oli niin täynnä että nappikin meinasi irrota.

Ruoka oli tosi hyvää! Mää rakastan just tuon tyyppistä ruokaa, ja vastaavissa ravintoloissa pitäisi käydä useamminkin, mutta erityisesti Suomessa välillä sylettää maksaa jäätäviä hintoja, joten nää valinnat on erityisen jees reissussa. Tällä ravintolavierailukerralla pääasiassa ei kuitenkaan ollut ruoka vaan seura, ja olisin viihtynyt mimmien kanssa saman pöydän äärellä varmasti vielä toisetkin kolme tuntia, ellei olis tullut yhtäkkinen kiire takaisin satamaan.

Klassinen Tallinnan-päiväretki oli siis summattavissa aika nopeasti: pari täsmäiskua Kaubamajaan, kierros vanhassakaupungissa ja ravintolavierailu. Reilussa kuudessa tunnissa olis varmasti ehtinyt enemmänkin, mutta tällä kertaa nämä riitti. Ja jääpähän jotain seuraavalle kerralle.

Kiitti tytöt! <3

18.12.2018 0 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kaupunkireissuilla kerta kerralta tärkeämpään rooliin nousee ruoka. Lontoon-viikonlopusta ei puuttunut herkuttelua, sillä nälkä tuli tietysti monta kertaa päivässä ja ravintolatarjonta oli loputon.

Meidän reissulla ruokailut hoitui oikeastaan aikalailla itsestään. Ei tehty juurikaan pohjatyötä vaan suunnattiin aika lailla sinne minne nokka näytti, mutta tietysti kaupungissa asuva ystävä tiesi ainakin sen pari hyvää paikkaa, missä oli pakko käydä.

Koko matkaseurue oli täynnä mimmejä jotka on asunu ulkomailla ja reissannut paljon, joten silmää ravintolavalinnoille oli siinä missä joustoakin. Tehtiin päätökset nopeasti ja ruokailun suhteen reissu oli äärimmäisen vaivaton.

Onneakin oli aika lailla matkassa, sillä melkein kaikki ravintolat oli aivan nappeja, eikä ne muutkaan huonoja olleet. Siispä mulla on kerrankin tarjota teille vähän ravintolavinkkejä Lontooseen! En oo ikinä myöskään syönyt kaupungin ravintoloissa niin paljon kuin nyt, joten nyt on mahtava sauma suositella paikkoja.

Täältä siis pesee!

1. Where The Pancakes Are, Southwark

Aloitettiin herkuttelu Kristan lempiravintolassa, joka oli jo nimenä mulle tuttu: tässä paikassa meidän piti aamiaistaa Annikan kanssa vuoden 2017 Lontoon-reissulla, mutta edellisenä yönä London Bridgellä väkijoukkoon ajaneen pakettiauton vuoksi alueen kaikki paikat oli suljettu, myös tämä. Oli siis viimein aika päästä maistamaan kovasti hehkutettuja pannareita!

Helpolla se vierailu ei kuitenkaan onnistunut, sillä vaikka oli perjantai ja kello noin kymmenen aamulla, oli ravintolaan jonoa. Odoteltiin ulkosalla reilut puoli tuntia, minkä aikana ehdittiin mainiosti vaihtaa kuulumiset ja just kun alkoi ihan oikeasti jo vähän palella, pöytä vapautui ja päästiin sopivasti sisälle.

Ruokalista pohjautui tietysti pannukakkuihin, ja skipattuani kokonaan täysin makeat pannarit valinta oli mun osalta lopulta aika helppo: pannarit halloumilla, mustikoilla ja siirapilla sekä kurkumalatte kylkeen. Reilun kympin maksanut kombo voi kuulostaa vähintään erikoiselta, mutta maistui taivaalliselta: pannukakut oli just niin kuohkeita kuin Muumeissa, rapea halloumi aivan ihanaa ja kombo mustikoiden sekä siirapin kera toimi aivan loistavasti! Tosi vahva suositus tälle, ja tekisi melkein mieli matkustaa Lontooseen jo pelkästään tämän annoksen vuoksi.

Tattariallergikoiden sen sijaan kannattaa kiertää tämä paikka kaukaa, sillä pannaritaikinassa käytetään tattaria. Huonossa (meidän) tapauksessa herkuttelun jälkeen luvassa saattaa olla vaikka sairaalareissu.

Ravintolan puolesta on kuitenkin sanottava se, että jäin unelmoimaan pannareista moneen otteeseen vierailun jälkeen, lopputuloksesta huolimatta!

Hintataso: pannariannokset reilun kympin.

2. Radio Alice Pizza, Hoxton

Aivan meidän majapaikan naapurissa sijainnut Radio Alice Pizza koitui ruokapaikaksi aivan sattumalta, mutta oli lopulta oikein mainio löytö. Paikka näytti ulkoa käsin tosi sympaattiselta ja viihtyisältä, joten asteltiin sisälle sen enempää asiaa miettimättä. Perjantaina alkuillasta tilaa oli rutkasti, joten saatiin valita pöytä oman maun mukaan jonottamisen sijaan.

Listalla olevat pizzat oli melko erikoisia ja perinteisen tonnikala-ananas-linjan sijaan oli valittava jotain muuta. Päätin ottaa villin kortin eli kanapizzan, joka sisälsi muun muassa pottumuusia ja korianteria (jälkimmäistä en nyt suoranaisesti rakasta), enkä pettynyt. Ei pizza mikään kaikkien aikojen paras ollu, mutta yllättävän hyvä!

Parasta pizzassa oli ehdottomasti pohja, joka oli just sopivan sitkeää. Ravintolassa taas miljöö oli viihtyisä ja esimerkiksi avokeittiö sijaitsi hauskasti keskellä ravintolaa, ja kaikista alakerran pöydistä oli näkymä pizzauunin ympärille.

Tykkäsin, ja menisin uudestaankin, joten uskallan suositella myös sulle!

Hintataso: pizzat noin kympin.

3. The Breakfast Club, Hoxton

Niin ikään aivan majapaikan vieressä sijaitsi myös tunnetun The Breakfast Clubin ravintola, mihin suunnattiin aamiaiselle toisen päivän alkajaisiksi. Matkaa oli valehtelematta 120 metriä, joten matkan aikana ei ainakaan nälkään kuoltu.

Oltiin ravintolassa lauantaiaamuna puoli kymmeneltä jolloin ei ollut vielä ruuhkaa, mutta puolen tunnin päästä tilanne oli jo aivan toinen. Paikalle kannattaa siis saapua aikaisin, jos ei kiinnosta seisoskella jonossa ennen aamupalaa!

Olin käynyt ketjun ravintolassa vuosia aiemmin Mipsun kanssa, joten tiesin vähän mitä odottaa. Paikan sisustus oli täynnä hauskoja ja värikkäistä yksityiskohtia ja viittauksia popkulttuuriin, ja koko ravintola oli superkuvauksellinen! Saatiin istumapaikka pyöreästä loossista ja se oli just hyvä.

Ruokalista oli niin monipuolinen, että valinnan vaikeus iski monta kertaa, mutta lopulta otin Eggs Florentine kurpitsapohjalla ja se oli hyvä! Myös muut kehu annoksiaan kovasti ja naureskeltiinkin meidän onnistuneelle ravintolaputkelle. Saatavilla oli erilaisten kananmuna-annosten lisäksi muun muassa smoothieita, pannareita ja avokadoleipiä.

Kokonaisuus toimi ravintolassa erinomaisen hyvin, ja mun oli vielä pakko käydä erikseen ottamassa vessaselfie, kun vessat oli niin hienot ysärin suosikkipiirrettyjen hahmoilla koristeltujen tapettien ansiosta. Tääkin oli aivan nappi!

Hintataso: annokset reilun kympin.

4. Five Guys, Soho

No niin, nyt asiaa! Five Guysin hampurilaisketju on tuttu jo vuoden 2011 jenkkien road tripiltä, ja oon tavallaan päättänyt, etten käy ketjun paikoissa muualla kuin jenkeissä, mutta nyt periaatteet sai kyytiä! Raivokkaassa ihmispaljoudessa suoritetun hitaan etenemisen ja muiden matkailijoiden väistelyn jälkeen en alkanut inttämään, kun Pret A Manger vaihtui lennossa viereiseen Five Guysiin.

Astuttiin sisään täpötäyteen hampurilaisravintolaan ja tunnelma oli tosi hektinen, eikä vapaita pöytiäkään juuri ollut. Saatiin kuitenkin tilattua sapuskat sen kummemmin jonottamatta ja pöytäkin löytyi lopulta, eli ihan hyvin meni. Mikään rauhallinen nollauspaikka ääriään myöten täysi ja meluisa ravintola ei todellakaan ollut, mutta siitä huolimatta onnistuttiin rauhoittumaan hetki ruokailun lomassa.

Ja ne sapuskat, ai että! Hampurilaiset oli superhyviä kuten aina, ja myös ranskikset maistui, eli nam. Kun puhutaan burgereista, Five Guys lukeutuu ehdottomasti mun lemppareihin, oli miljöö karsea tahi ei.

Ja mainittakoot vielä varoituksena: listalla ei oo kasvishampurilaista, vaan vegeannos on hampurilaissämpylä kaikilla täytteillä. Ei tyydyttävä, sanoi Anna, enkä ihmettele.

Hintataso: hampurilaiset vajaan kympin.

5. Busaba, Hoxton

Tämäkin ravintola bongattiin kotikulmilta ehkä 200 metrin päästä asunnolta, ja tehtiin pöytävaraus lauantai-iltana parin tunnin päähän kun kuljettiin paikan ohitse matkalla kotiin. Totuuden nimissä en hihkunut riemusta thaimaalaisen ravintolan edessä, mutta en alkanut vänkäämään vastaankaan, kun ruokalistalla oli laksaa.

Suosittu ja pirun äänekäs ravintola oli paikka, missä sai kommunikoida vierustoverin kanssa huutaen, mikä ei ainakaan sille kaikkein intiimeimmälle illalliselle liene se paras vaihtoehto. Sitäkin enemmän häiritsi kuitenkin isot neliön malliset pöydät, missä illastettiin tuntemattomien vieressä. Tiiän, ihan järkyttävää suomalaiselle! Haha, ei se kyllä niin paha ollut mitä annoin ymmärtää, ja illallinen eteni oikein mukavissa merkeissä.

Paikan päällä kukaan ei tietenkään halunnut valittaa, mutta lopulta taidettiin kaikki olla sitä mieltä, että palvelu oli hidasta ja ruoka vaan semi ok. Drinkit oli kuitenkin kuulemma ensiluokkaisia.

Thaimaalaisen ruoan ystäville paikka on varmasti mukava elämys, ja vaikka en jäänyt käännös haaveilemaan tästä laksasta päiväkausiksi, ei ravintolasta nyt hirveästi valitettavaa ollut. Ihan samanlaisiin sfääreihin ei kuitenkaan päästy kuin muissa paikoissa.

Hintataso: pääruuat reilun kympin.

6. Franze & Evans, Shoreditch

Viimeiseksi suositukseksi listalla on sunnuntain lounaspaikka, joka oli reissun viimeinen ravintola. Tämä toiminee kaikkein parhaiten aamiaisella, mutta me suunnattiin ravintolaan sunnuntaina lounaalle, jolloin se oli edelleen ääriään myöten täynnä. Odotettiin istumapaikkaa ulkosalla viitisen minuuttia, kunnes meille oli tullut tilaa.

Ruokalistalla on pääosin aamiaisjuttuja: munia, mysliä, jogurttia, täytettyjä leipiä ja aamiaislautasia, mutta sen lisäksi myös pastaa, salaatteja ja burgereita. Meidän seurue osoittautui lopulta äärimmäisen yksimieliseksi, ja tilata törräytettiin kaikki burgerit. Myös juomatarjonta oli vakuuttava, ja saatavilla oli niin paikan päällä tehtyä lemonadea, kombuchaa, punajuurilattea kuin ihan peruskahviakin.

Miljöö oli viihtyisä mutta kiireinen, ja mekin istuttiin samassa pöydässä ventovieraiden kanssa, mutta sehän oli käynyt jo tutuksi.  Paikka oli tosi kiva, mutta hampparit oli kieltämättä vähän pettymys. Palaisin kyllä uudestaan, mutta tällä kertaa valkkaisin listalta jotain muuta.

Hintataso: hampparit alle kympin.

Nyt sun suokkarit tiskiin: mitä kannattaa kokeilla seuraavalla kerralla?

Ja mites muuten tuo ravintoloiden kuvausinto, hieman laski reissutunnelman tiivistyessä. Saanette kuitenkin vähän ees osviittaa myös loppupään paikoista! Kuvat missä mun naama vilahtaa, nappasi aina yhtä ihana Nella<3.

12.12.2018 2 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Hyvää syntymäpäivää mulle! Tai siis onnea mulle reilut kaksi viikkoa sitten. En tajua, mihin aika oikein häviää, kun ei ehdi blogiakaan päivittää niin usein kuin olisi suotavaa…

Juhlin kuitenkin 31-vuotissynttäreitäni marraskuun loppupuolella, ja viime vuoden juhlien sijaan päivä meni tänä vuonna melko maltillisesti. Aloitettiin aamu kuitenkin rakkaan ystäväni ja kollegani Millan kanssa päivälle sopivissa puitteissa, Kämpin aamiaisbuffassa.

Ollaan yritetty lisätä meidän yhteisiä, töihin liittymättömiä näkemisiä aloittamalla palkkapäivät aina aamiaisella. Juhlan kunniaksi suunnattiin Kämppiin, jonka aamiaisbuffaa en ollut vielä päässyt kokeilemaan. Tässä välissä taustatietoa uudehkoille lukijoille: mää rrrrakastan aamiaisbuffetteja! Viime aikoina oon kirjoittanut niistä melko vähän, mutta voisin ehkä hieman skarpata tässä asiassa, sillä kuten elämässä yleensä, first things come first. Parasta hyvässä buffetissa on tuore ananas, hyvä pähkinävalikoima, maapähkinävoi, hyvä tee, karjalanpiirakat ja hyvät juustot. Arvostan myös suuresti, jos leivososastolla on muhkeita muffinsseja, mutta yhtä lailla tykkään kyllä chia-puurosta ja raakakakuista. Eli vähän melkein mikä tahansa kelpaa. :D

Mutta takaisin siihen Kämpin aamiaiseen. Aamupalaa tarjoillaan myös ei-vieraille, jolloin sen hinta on 32 euroa. Hintaan sisältyy kokkien valmistamat munakkaat muun muassa Radissonin tapaan, ja valikoimaan kuuluu muun muassa monenlaisia mehuja, tuoreita leipiä, hedelmiä, rahkaa, jugua, karjalanpiirakoita ja muita perusjuttuja.

Kämpin aamiaista ajatellessa voisi olettaa saavansa jotain ekstraa monessa muodossa, ja niin kyllä saikin. Aamiaisen taso oli selvästi perusketjulaa korkeampi, mistä kertoi muun muassa tuorepuristetut mehut, uunituoreet leivät ja teetä sekä kahvia koskeva pöytiintarjoilu – ihanaa luksusta erityisesti silloin, kun teetä kuluu pannukaupalla!

Oliko aamupala sitten hintansa väärti? Syntymäpäivänä ehdottomasti, ja Millan tilaamat lehtikuohut toi vielä aamuun ihanaa juhlahumua. Tavallisena aamuna en välttis ihan tuosta noin vaan olisi valmis maksamaan 32 euroa aamiaisbuffasta, mutta kyllä palkkapäivän huumassa, varsinkin juhlapäivänä.

Ah, nyt tuli taas nälkä! Kiitokset Millalle vielä seurasta, onneksi tässä kuussa on taas palkkapäivä ja meidän yhteinen aamiainen! <3

Kuvan meitsistä nappasi tietysti Milla.

9.12.2018 2 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kavereiden kanssa tehdyt reissut on ikimuistoisia! Olin taas pitkästä aikaa perinteisellä tyttöjen reissulla ja ai että, miten hyvin akkuja sai ladattua jo kolmessa päivässä ihan vaan lörpöttelemällä turhanpäiväisiä mutta samalla sillä hetkellä hyvin tärkeiltä tuntuvia juttuja, shoppailemalla rennosti mutta harkitusti, syömällä hyvin ja haahuilemalla ympäri Euroopan lempikaupunkia. Tästä pitäisi tehdä säännöllinen tapa!

Suunnattiin Lontooseen perjantaiaamuna yhdessä mun vanhojen työkavereiden Nellan ja Annan kanssa. Mun pitkäaikainen työpari Krista muutti syksyllä Lontooseen opintojen perässä, eikä kukaan meistä aikonut jättää käyttämättä mahdollisuutta tyttöjen viikonlopusta Lontoossa. Reissu osoittautuikin kuningasideaksi, sillä kaikki meni pieniä kommelluksia lukuun ottamatta täysin nappiin!

Viikonlopun ohjelmassa ei ollut mitään lukittua, ja naureskeltiinkin sille, miten jokainen meistä tunsi olonsa enemmän tai vähemmän vapaamatkustajaksi matkan alkajaisiksi, kun mitään valmisteluja ei oltu tehty lentojen ja majoituksen varaamista enempää. Oli helppo lähteä matkaan, kun tiesi jo etukäteen Lontoosta löytyvän takuuvarmasti kiinnostavaa tekemistä vaikka viikkokausiksi.

Matka alkoi heti jännittävissä tunnelmissa, kun yksi meistä sai alkajaisiksi ensimmäisestä ravintolasta allergian vuoksi anafylaktisen shokin. Hengenvaarallisen allergisen reaktion yllättäessä matkasuunnitelmat vaihtui hetkessä, ja sen sijaan että oltaisiin suunnattu Kristan opiskelija-asuntoon viemään matkatavarat säilöön siihen saakka että päästään meidän majapaikkaan, suunnattiin asuntolan vieressä sijaitsevaan silmäsairaalaan. Emergency-osastolla meidät otettiin onneksi asiallisesti vastaan, ja silmäsairaalastakin löytyi asiantuntevaa henkilöstöä hoitamaan ensiapu hengenvaarallisessa tilanteessa. Meillä oli todella onnea matkassa, kun shokin ensioireet huomattiin nopeasti ja sairaala sijaitsi lähellä.

Silmäsairaalan ensiavusta suhattiin vielä ambulanssilla läheiseen yleissairaalaan, mistä päästiin jonkun tunnin jälkeen poistumaan, kun tarpeelliset kokeet oli tehty ja uskallettiin todeta selvinneemme säikähdyksellä. Tosin tässä vaiheessa mainittakoon ettei ambulanssissa ollut tilaa meidän koko seurueelle, joten käytiin viemässä matkatavarat Kristalle ja ostamassa evästä sairaalaa varten, jotta siinä odotellessa pystyttiin syömään suklaakeksejä tunnelman keventämiseksi.

Kun sairaalaepisodi oli ohitse, oltiin valmiita ottamaan Lontoo haltuun! Kello oli jo sen verran että päästiin jo sisään meidän majapaikkaan, joka sijaitsi Hoxton Squaren alueella. Perinteisen hotellin sijaan oltiin buukattu Hotels.comin kautta Sonderin asunto, jonne astuessa leuat loksahti kaikilta lähes sijoiltaan. Kahden makuuhuoneen kämppä oli mahtava, ja siitä on luvassa vielä oma postauksensa.

Nopean freesauksen jälkeen alkoi olla jo sudennälkä, mutta onneksi apu löytyi läheltä: meidän talon ulko-ovea vastapäätä sijaitsevasta ravintolasta. Syötiin reissussa paljon ja hyvin, mistä johtuen mulla on kerrankin ravintolavinkkejä jaettavaksi Lontoosta! Nekin tosin on luvassa myöhemmin, sillä nyt keskitytään muuhun kuin ruokaan.

Eka päivä meni aika pitkälti sairaalaepisodin ympärillä, ja Lontoon, tai ylipäätään sen että oltiin Englannissa, fiilistelyt jäi odottamaan seuraavaan päivään. Lauantaina kuitenkin nautittiin kaupungista edellispäivänkin edestä!

Aamiaisen jälkeen suunnattiin tutuille turrehuudeille Annan ja Nellan kanssa Kristan suunnatessa yliopistolle ahertamaan ryhmätyön parissa, ja käveltiin jalat kipeiksi osittain annettiin runtua myös budjetille.

Reitti kulki aika tuttujen pelipaikkojen lävitse. Aloitettiin matka Covent Gardenista, jonka pikkuputiikit ja hauska tunnelma nostatti Lontoo-fiiliksen omiin sfääreihinsä. Kävin nappaamassa maailman parhaat sukkahousut Heistin pop-upista ja jatkettiin matkaa Leicester Squaren väkijoukon läpi Piccadilly Circusiin, ja sieltä taas Sohoon. Whole Foods teehyllyineen kuuluu mun vakiokohteisiin Lontoossa, eikä sitä voinut ohittaa tälläkään kertaa.

Carnaby streetin jouluvalojen lähestyessä suupielet alkoi lähennellä korvia, sillä juuri Lontoon överit jouluvalot oli asia, mitä kaikki meistä oli odottaneet kaikkein eniten! Sohon tunnelma oli ihana, vaikka Black Friday -viikonlopun vuoksi jengiä oli varmasti liikkeellä normaaliakin enemmän. Se ei kuitenkaan juuri haitannut! Alueen pikkuputiikit jaksaa ihastuttaa kerta toisensa jälkeen, mutta parin kaupan jälkeen suunnattiin seuraavaan täsmäiskukohteeseen: Regent Streetin Uniqlon kasmirneuleosastolle.

Regent Streetin jouluvalot oli upeat, mutta ihmispaljous oli aivan jäätävä! Jengiä tursusi joka puolelta ja kadut kävi vauhdilla ihan liian kapeiksi. Onneksi kuitenkin jo viereisellä pikkukadulla oli enemmän tilaa, ja päästiin pakenemaan lähestyvää hermoromahdusta.

Päätettiin yhteistuumin suunnata syömään ja istuskelemaan hetkeksi, jotta oltaisiin valmiita seuraavaan haasteeseen: Oxford Streetin Primarkiin. Kyseinen kauppa on ehkä koko Lontoon kamalin ja ehdottomasti huonoin idea on vierailla siellä lauantai-iltapäivällä, kun jättimäinen liike pursuaa rekkien välissä harhailevia shoppailijoita. Primarkista on pakko mainita se, että irlantilaispulju on halpakaupoista ehkä hirvein, eikä siinä ole vastuullisuuden häivääkään. En oo ylpeä siitä että käyn siellä lähes jokaisen Lontoon-reissun yhteydessä. Vastuullisuus on aihe jota pidän tärkeänä, eikä Primark voisi olla siitä kauempana, mutta en nyt ajatellut valehdella ja jättää vierailumainintaa poiskaan tästä postauksesta. Kävin, ostin kaksi vaatetta ja lähdin. Ostosten määrä vähenee kerta kerralta ja uskon, että tulevaisuudessa alan jossain vaiheessa skipata vierailut, mutta vielä en oo siellä saakka.

Primarkista selviydyttyämme oltiin aivan poikki ja päätettiin lähteä kotiin nollaamaan hetkeksi ennen illallista. Meillä oli majapaikan suhteen tuuria matkassa, sillä taas löydettiin läheisiltä nurkilta hyvä ravintola, ja kun mahat oli täynnä oltiin valmista kauraa. Päivän shoppailukierros oli onnistuneista täsmäiskuista huolimatta tosi raskas, ja uni tuli vauhdilla alakerran baarin vauhdikkaasta menosta ja jumputuksesta huolimatta.

Viimeinen päivä käytettiin lähihuudeilla Shoreditchissä ja Brick Lanella, missä kiinnostavaa tunnelmaa riitti niiden tyttöjen reissulle elintärkeiden putiikkien ja kahviloiden avulla. Pari löytöä myöhemmin kello alkoi muistuttaa matkan päättymisestä, ja jouduttiin tunnustamaan jäähyväisten lähestyvän. Oli ollut ihanaa viettää mimmien kanssa viikonloppua vauhdikkaine käänteineen, eikä matka ehtinyt edes loppua, kun jo alettiin suunnitella seuraavaa keväälle.

Gatwickille päästyämme saatiin kuulla lennon olevan myöhässä, ja puolenyön aikaan odottanut kotiinpaluu siirtyi lopulta tunnilla. Todellinen klassikkopäätös Lontoon-reissulle, mutta edellisten päivien tuomalla energialla selvisi hyvin vielä kotiin saakka.

Iso kiitos vielä mimmit huippuseurasta! <3

7.12.2018 0 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest