Pallontallaajat.net
Valikko

Teiltä tuli kyselyjä meidän Kroatian-lomahuvilasta, joten tässä tulee ihan kunnon esittelypostaus meidän talosta.

Varasin majapaikan superhelposti Airbnbn kautta, ja kaikki kävi todella kätevästi. Meitä oli tosi iso seurue, mikä osaltaan rajasi talojen valikoimaa. Tarjolla oli tosi paljon erilaisia kömmänöitä eri hintaluokista, ja valinnanvaraa riitti. Otettiin lopulta parhaalta vaikuttava majapaikka eli iso huvila, missä oli kaikki mukavuudet omista makkareista ja vessoista uima-altaaseen sekä tietty saunaan, poreammeeseen ja ulos viritettyyn valkokankaaseeen. Lisäksi pihalla oli melkeinpä kaikki aktiviteettimahdollisuudet: pingis, sulkkis, futis ja jousiammunta.

Käytännössä valintaprosessi hoitui niin, että selailtiin mun veljen Topin kanssa Airbnbn tarjontaa ja poimittiin sieltä omia suosikkejamme. Lopulta valittiin kaksi, jotka laitettiin koko porukalle ehdolle. Sieltä sitten äänestettiin, ja tosi tasaisen äänestyksen päätteeksi valittiin Knricissä sijainnut huvila, joka oli tietysti nappivalinta.

Sain Airbnbn kautta yhteyden majoittajaan vaivatta, ja se vastaili todella nopeasti sekä oli äärettömän ystävällinen ja avulias. Lopullinen vuokrahinta näytti kokonaisuudessaan melko suolaiselta, sillä viikkohinta oli yli 2000 euroa, mutta kun se jaettiin koko reissuköörin kesken tuli majoitukselle hintaa 180 euroa naama viikolta, eli noin 25 euroa yöltä henkeä kohden. Sen maksoi mieluusti, kun sai vastineeksi aika hulppeat puitteet.

Ison asunnon vuokraaminen noin porukalla oli kyllä ihan mahtava ratkaisu, sillä esimerkiksi hotelli olis käyny huomattavasti kalliimmaksi eikä olis tarjonnu läheskään samankaltaista mahdollisuutta hengata rennosti porukassa, kokkailla dinnereitä ja viettää aikaa yhessä. Oon kyllä ihan täysin Airbnbn puolella jatkossakin aina kun vaan mahdollista mutta erityisesti, kun ollaan liikkeellä vähänkään isommalla porukalla.

Kun saavuttiin, oli meidän isäntäväki täydessä tohinassa laittamassa taloa valmiiksi. Kun päästiin kunnolla asettautumaan, toi pihapiirissä asuva noin kasikymppinen Gina poikansa kanssa meille tervetuliaisksi paikallista viiniä, juustoja, leipää ja muuta snäcksiä. Aika loistava osoitus paikallisesta vieraanvaraisuudesta, mikä sai joukon suomalaisia melko hiljaisiksi. Vuolailla saksankielisillä kiitoksilla otettiin eväkset vastaan, ja nautittiin ensimmäinen yhteinen lounas pihapiirin pitkän pöydän äärellä. Siinä oli mahtava aloitus yhteisreissulle!

Avainsana huvilalla oli rentous. Päivät alkoi rennosti tuntikausien aamiaisella pitkän pöydän äärellä ja jatkui päivästä riippuen eri ohjelmalla. Iltaisin kokattiin yhessä dinneriä, joka katettiin pihan pitkälle pöydälle. Gina toi vähän väliä meille oman puutarhansa luomuksia, milloin salaattia ja persiljaa, milloin retiisiä. Yhtenä päivänä saatiin valtava pellillinen suklaakakkua, ja sehän kelpasi.

Huvilassa oli yhteensä kolme eri majoitusrakennusta: päärakennus missä oli kaksi makkaria ja rakennuksen toisessa päässä erillisen sisäänkäynnin kautta pääsi vielä kahteen makuuhuoneeseen. Lisäksi oli yksi yhden makkarin rakennus sekä vielä erillinen rakennus, missä oli kahdessa kerroksessa kaks makuuhuonetta, keittiö ja kylppärit. Jokaisella makkarilla oli omat vessat, joten se oli tosi kätevää. Huvilan tiluksilla oli myös katettu ulko-olohuone missä oli pitkä pöytä joka sopi täydellisesti meidän dinnereille sekä olohuonemainen tila ja tykki sekä valkokangas, mistä katottiin leffoja harva se ilta.

Myös pihan puitteet oli lähes täydelliset. Uima-altaan lisäksi pihalla oli poreallas ja sauna, kaukoputki, pingispöytä, sulkapalloverkko, jousipyssymahdollisuus sekä leikkipaikka, joka tosin ei meidän jengiä ihan hirveästi kiinnostanut. Kaiken kaikkiaan oltiin tosi tyytyväisiä kaikkiin aktiivimahdollisuuksiin. Vitsailtiin että tenniskenttä vaan puuttui, mutta se kuulemma valmistuu tiluksille ensi kesäksi. :D

Airbnbn kautta buukattu huvila oli siis kaikin puolin ihan mahtava kokemus, ja oltiin kaikki tosi tyytyväisiä siihen valintaan. Tätä kyseistä majapaikkaa voin suositella vahvasti, ja mikäli sulla on suunnitteilla vastaavanlainen reissu noille nurkille, lisätietoa majapaikasta löydät täältä.

Miltä meidän huvilakokemus vaikuttaa, lähtisitkö ite?

7.6.2017 6 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Olin viikonlopun Lontoossa. Olin suunnitellut viettäväni huolettoman viikonlopun Euroopan lempikaupungissani ajatellen lauantain ja sunnuntain sisältävän pääasiassa shoppailua, syömistä ja hurjasti kävelyä. Ehkä soin jo ennen reissua ajatuksen sille, että yksin matkailu mahdollistaisi hetken itsetutkiskelua ja veisi mua askeleen enemmän kohti sitä ihmistä mikä haluaisin tässä elämässä olla, mutta sen kummempia pohdintoja en ollut tuolle viikonlopulle kaavaillut. Toisin kuitenkin kävi.

Sunnuntaiaamuna heräsin viestitulvaan, kun ystävät ja perheenjäsenet tarkistivat mun olevan kunnossa. Todellisuus iski vasta kun kerkesin nopeiden vastausten jälkeen tsekata uutiset, ja luin edellisyön tapahtumista. Aika tosi läheltä piti, tavallaan.

Majoituin parin kilsan päässä päässä London Bridgeltä. Sillä hetkellä kun valkoinen pakettiauto kurvasi ihmisjoukkoon, minä tosin olin jo pitkän päivän ja parin tunnin aikaeron uuvuttamana syvässä unessa. Sunnuntaiksi oltiin sovittu Annikan kanssa brunssi Southwarkin alueelle aivan Borough Marketin lähelle, missä pakettiautoista rientäneet puukkomiehet riehuivat. Kaikki paikat oli kuitenki poikkeuksellisesti kiinni, joten saatiin keksiä toinen vaihtoehto ekalle suunnitelmalle. Lisäksi poliiseja ja median edustajia oli lähes kaikkialla aivan valtavasti.

Näin matkailijana vois olla helppo säikähtää tällaisesta ja todeta, että turvallisinta olis varmaan pysytellä kotona. Mun ajatus oli sunnuntaina toisenlainen ja totesin, että sillä hetkellä kun mää nostin pääni hostellipedillä olleesta tyynystä, ei maailmassa varmaan ollut turvallisempaa paikkaa olla. Tilanteen jo rauhoituttua useita tunteja aikaisemmin sattuneen iskun jälkeen oli helppo luottaa siihen, että Lontoon virkavalta oli ehtinyt kaikkialle.

Terrorismin pelon kanssa toiminee sama ajattelutapa kuin lentopelonkin kanssa: se on ihan turhaa, sillä jos jotain on sattuakseen, sille tuskin mahtaa yhtään mitään edes pelkäämällä. Kun nykymaailmassa räjähtelee niin itä- kuin länsinaapurissakin, ei Helsingissäkään voi kuvitella olevansa täysin turvassa. Se kait pitänee vaan hyväksyä, ellei halua muuttaa takaisin Yli-Iihin.

Kuten aina elämässä, myös matkaillessa on pakko ottaa riskejä mikäli haluaa nähdä ja kokea uusia paikkoja, kulttuureja sekä elämyksiä. Matkailusta on tavallaan turvallisuus kaukana, mutta toisaalta niin se on elämästäkin noin yleensä.

Lontoon tapahtumat järkyttivät tietysti aika lailla erityisesti, kun sattui olemaan juuri silloin paikan päällä mutta myös sen takia että kyseessä on kaupunki, johon mulla on niin suuri rakkaussuhde että palaan sinne vuosi toisensa jälkeen. Kun vastailin läheisten viesteihin olevani elossa ja merkitsin Facebookiin olevani turvassa mietin toivoneeni joskus aikaisemmin, ettei mun tarvis koskaan tehdä kumpaakaan noista asioista. Näköjään kerta se on ensimmäinenkin.

Nyt tuntuu että tää vaan on muistutus siitä että maailma on nykypäivänä tällainen, eikä sille voi oikein mitään. Kuitenkin nyt jos koskaan tarvitaan rohkeutta, sillä jos jotain haluaa elämässä tehdä on se tehtävä siitä huolimatta, että jotain vois sattua.

5.6.2017 4 Kommenttia
5 Facebook Twitter Google + Pinterest

Odotin ennakkoon Madeiran-työmatkalta kaikkein eniten luontoelämyksiä ja hulppeita maisemia, enkä toden totta joutunut pettymään. Muun muassa Pingviinimatkat-blogista tuttu ystäväni Milla oli hehkuttanut saarta ennakkoon niin paljon, että tiesin melko tarkasti, että nyt oltaisiin vähintään silmiähivelevien näkymien äärellä. Ne lupaukset lunastettiin heti reissun alkuun, sillä ensimmäisenä Madeiran-päivänä suuntasin saaren itäisimpään kolkkaan Ponta de São Lourençon vaellukselle.

Kyseessä on noin neljän kilometrin mittainen vaellusreitti, joka kuljetaan hobittimaiseen tyyliin sinne ja takaisin, jolloin koko reissun pituudeksi tulee rapeat kahdeksan kilsaa. Reitti on yksi saaren suosituimmista, mutta tuona toukokuisena aamupäivänä matkalla ei onneksi ollut juurikaan ruuhkaa. Välillä jouduttiin toki kävelemään jonossa sillä reitti on melko kapea, ja sen päässä käydään vain kääntymässä joten vastaantulijoita oli vähän väliä.

Ponta de São Lourenço oli aika loistava aloitus Madeiran maisemailotulitukselle, sillä se mykisti jo alkumetreiltä lähtien. Karut kalliot, kukkivat niityt ja turkoosina kimaltava merimaisema samassa näkymässä vetivät myös mun polvet veteliksi. Ihan tajutonta, miten yhteen paikkaan voikin mahtua monta niin huikeaa näkymää!

Reitin valloittamisessa kului yllättävän pitkä aika, sillä meillä meni siihen useampi tunti. Toki maasto on paikoitellen hyvinkin haastavaa, ja lämpötilan noustessa samaan aikaan auringon kanssa vaikeustaso nousee myös. Vastaan tuli kuitenkin välillä ihan vitivalkoitukkaisia mummoja, joten siinä vaiheessa ei voinut muuta kuin uskotella itelle että ei tää tunnu missään ja mennä vaan.

Reitti päättyi aivan niemen kärkeen, mistä avautui Atlantti. Se ei kuitenkaan ollut mun silmissä matkan paras vaihe, vaan kuten niin monesti muulloinkin, myös nyt matka oli päämäärää tärkeämpi, sillä reitin varrella oli muutamia aivan tajuttomia paikkoja. Oma suosikki oli ehdottomasti kohta, joka sijaitsi lähes siellä kaikkein itäisimmässä kohdassa ja mistä avautui länsisuuntaan hyvin poukkoileva maisema. Tää oli jotain, mitä lättä-Suomessa asuva osaa arvostaa!

Koska reitti on tosi suosittu panostetaan siellä myös vierailijoiden turvallisuuteen, ja pahimmilla paikoilla oli tukevat kaiteet. Korken paikan kammo ja muut nynnyilyt loistivat tälläkin kertaa poissaolollaan, joten alan pikkuhiljaa uskoa, että pahimmat pelot on jo selätetty ja nyt on seikkailujen vuoro. En kuitenkaan lähde vielä soittelemaan räikkää, mutta toivo on kova!

Me vaellettiin reitti melko hissuksiin, mutta vastaan tuli paikallisia hurjapäitä, jotka kävivät vetämässä kahdeksan kilometrin lenkin polkujuoksutyyliin melko vauhdilla. Siinä saikin varmasti aikamoisen treenin, kun konkoili ylös ja alas vähän väliä. Harha-askeleille ei todellakaan oo tuolla reitillä sijaa, joten ehkä menisin ite kuitenkin lönkyttämään vähän turvallisimmille reiteille.

Mikäli Ponta de São Lourenço alkoi kiinnostaa (toivottavasti, sillä se todella kannattaa), suosittelen lukemaan reitistä myös Lähtöportti-blogin Mikan postauksen.

2.6.2017 2 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Tajusin juuri tätä postausta kirjoittamaan alkaessani, että enpä oo koskaan aikaisemmin reissannut kahta viikkoa pelkillä käsimatkatavaroilla! Haaste on siis ihan todellinen, sillä vaikka koenkin olevani neljännen tason pakkausmestari aiheuttaa kaikkien vaatteiden, kosmetiikan ja elektroniikan mahduttaminen yhteen käsimatkatavarasettiin (50 l laukku + 20 l personal item) haastavalta. Kaikesta onneksi selviää timanttisella suunnittelulla, ja sitä taitoa multa onneksi löytyy!

Kahden viikon mittaisen Kroatian-reissun pakkaamiseen valmistautuminen lähti siis liikkeelle pakkauslistasta. Koostin sen tavalliseen tapaan kolme pääperiaatetta muistaen, ja pidin mielessä reissun ajankohdan, sääennusteet sekä ohjelman. Tavoitteena oli pakata tietysti mahdollisimman fiksusti: niin vähän kamaa kuin suinkin, kaikki vaatteet toisiinsa mätsäten eikä tietenkään mitään ylimääräistä. Tällä kertaa ei mennyt tälläkään pakkausmestarilla aivan täysin nappiin, vaikka ihan ok-suoritus olikin. Kuten aina, mukana oli jotain liian vähän sekä tietysti muutama käyttämättä jäänyt asia.

Näihin kahteen kassiin mahtui mun koko omaisuus. Mukana oli ikuiset luottokumppanit, blogin kautta saatu Haglöfsin 50-litrainen Lava-laukku sekä kaikkien aikojen paras reissureppu eli perinteinen 20 litran kokoinen Fjällräven Kånken -klassikkoreppu. Näiden kanssa on reissattu käsimatkatavaravarustuksella niin monta kertaa, että uskoin kaksikon selviytyvän myös tästä keikasta ongelmitta.

Ja hyvin kamat kyllä sujahtikin noihin laukkuihin, vaikka kieltämättä jäätävän elektroniikka-arsenaalin roudaaminen mukana kaikkien muiden vermeiden lisäksi aiheuttaakin aika ajoin harmaita hiuksia.

Tuossa yllä olevassa kuvassa näkyy, minkä verran mulla oli lopulta tavaraa mukana. Vaatteet sujahti näppärästi eri pussukoihin, kengät suojattuina muovipusseihin ja kaikki muutkin kamat oli erinäisissä pussukoissa, minkä lisäksi mukana oli varalta vielä yksi pussukka likapyykkiä varten.

Läppärilaukkuja kuvassa on kaksi, sillä mukana oli todellakin kaks läppäriä. Roudasin kaksi viikkoa sekä omaa että työkonetta, sillä se on kaikessa idioottimaisuudessaan mun tapa. Toisella viikolla molemmat koneet oli kuitenkin käytössä ja vieläpä samaan aikaan, joten aivan turhaan ne ei mukana olleet. Mutta kuten näettä, aika vähällä tavaramäärällä mentiin! Näiden lisäksi mukana oli tietty kamera ja vaihtolinssi, minkä lisäksi tästä kuvasta puuttuu syystä tai toisesta vielä yksi pieni pussukka, joka piti sisällään kaikki maailman laturit.

Tsekataan kuitenkin vielä tarkemmin mun pakkauslistaa ja sitä, mitä tällä kertaa oli mukana:

Kosmetiikasta mukaan olin pakannut monet vanhat tutut, ja näiden kuvassa näkyvien asioiden lisäksi Marimekon pisarakuvioiseen pussukkaan kätkeytyi myös mun meikkipussi. Sisältö on monien tuotteiden osalta sama kuin tässä vuosi sitten julkaistussa melko tarkassa kosmetiikkapostauksessa.

Shampoo on vaihtunut palashampoosta perinteiseen nestemäiseen versioon, sillä jouduin lopulta toteamaan palasaippuat tällä hetkellä liian tuhdeiksi mun herkälle päänahalle. Sen sijaan puteliin kätkeytyi superhyvää Rahuan luomushampoota, ja tällä reissulla mukana oli myös saman merkin hoitoainetta (molemmat tuotteet saatu blogin kautta). Saippua eli suihkugeelipullossa taas on elokuiselta Berliinin-reissulta ostetun Alverden luomusuihkugeelin viimeiset pisarat.

Erona edelliseen pakkauspostaukseen tällä kertaa mukana oli myös niin ikään blogin kautta saatu Dr Bronner’sin laventelintuoksuinen luomukäsidesi sekä Avrilin päivävoide, jonka kohdalla tein klassikkomokan: testasin uutta tuotetta reissussa. Jo toisena päivänä kirosin, että olisi vaan pitänyt ottaa hyväksi havaittu Madaran DD-voide mukaan ja olla siihen tyytyväinen. Lisäksi tällä kertaa mukaan lähti lähestyvän 30-vuotispäivän kunniaksi myös Laveran silmänympärysvoide ja maailman paras huulivoide eli Sierra Beesin rasva. Hammastahnaa kuvassa ei näy, sillä ostettiin se vasta paikan päällä. Hammasharja sen sijaan oli mukana, mutta oli kuvaushetkellä toisaalla.

Aika perus kosmetiikka-arsenaalilla siis mentiin!

Näissä kolmessa kuvassa näkyvät mukana olleet vaatteet ja kengät. Ylemmässä kuvassa näkee, miten vaatteet vei kaikkein suurimman tilan, sillä kaks pussukkaa, pari pussukkaa kenkiä ja yks lämmin college ei mee aivan pieneen tilaan. Toki ilmat puristettuina pussukat on melko pieniä, mutta vähemmälläkin olisi pärjännyt.

Tässä koko lista siitä, mitä mulla oli mukana (ellei kiinnosta, skrollaa suoraan loppuun):

Kengät (4 paria, järjetöntä!)

– Vaelluslenkkarit
– Kaupunkitohvelit eli Tomsit
– Släbärit (ehdottomat!)
– Sandaalit (en käyttäny kertaakaan, paitsi yhesti kastelin ne pihalla, tosin ei ne silloinkaan jalassa olleet)

> Yhteenvetona todettakoot, että sandaalit olis voinu jättää kotia, muita ei.

Vaatteet

– Takki
– Kahdet shortsit (toisia käytin ehkä kerran, eli olis voinu jättää kotiin)
– Pitkät farkut
– Minihame
– 1 pitkä mekko (käytin kerran, eli ihan turha)
– 1 haalari (päällä nolla kertaa, nimim. ”pakkausmestari” yeah, right!)

– 4 toppia
– 3 siistiä pitkähihaista (tuolle reissulle olisi riittänyt vähempikin, yks jäi käyttämättä)
– 2 t-paitaa
– 3 treenitoppia/t-paitaa
– 1 pitkähihainen treenipaita (turha!)
– 2 treenikalsarit (näitä ei voi koskaan olla liikaa)
– 1 treenishortsit
– 1 kollaripaita

– 2 settiä yökkäreitä
– 2 rintsikat + 3 urheilurintsikat
– 2 bikinit (koska yksillähän ei pärjää, what?!)
– 7 alushousut
– 5 paria sukkia (koska oli kesä, kaks paria olis riittäny)

> Ensi kertaa varten voisi muistaa, että pakkaa vaan niitä vaatteita mitkä on luottotuotteita kotonakin, sillä niitä ainakin tulee käytettyä.

Laukut

– Haglöfs Lava 50
– Fjällräven Kånken
– Käsilaukku
– Kangaskassi

> Kaikki tuli tarpeeseen, hyvin meni näiden osalta!

Elektroniikka

– 2 läppäriä + laturit
– ulkoinen kovo (jos olis tehny mieli vaikka kesken reissun katella vanhoja kuvia, eli ihan turha, mutta onneksi pieni)
– Kameran vara-akku ja laturi
– Kamera + 2 linssiä, 20 mm ja 50 mm (jälkimmäisen olis voinu jättää kotia, kun se hajosi reissussa joten siltäkin vaivalta olis säästyny helposti)
– Kännykkä ja laturi

> Jatkossa mukaan aina power bank, kun sellainen kerta on olemassa!

Mitä vielä

– Kosmetiikka
– Bullet journal + kynät
– Kroatian Lonely planet
– Vedenpitävä pussukka

> Ei lisättävää, hyvin meni.

Alan olla pikkuhiljaa suht tyytyväinen mun pakkaustaitoihin, vaikka petrattavaakin toki olis. Tällä reissulla päätavoite oli saada kamat mahtumaan annettuihin raameihin, ja vaikka mukana oli nolosti ylimääräistä, ei laukkujen koosta tai niiden painosta tarvinnut kuitenkaan tapella lentokentällä, mikä on aina vähintään ainakin henkinen voitto.

Nyt mua kiinnostaa tietää, kiinnostaako sua näin tarkat, vähän vanhanaikasetkin, pakkauslistat?

30.5.2017 20 Kommenttia
4 Facebook Twitter Google + Pinterest