Pallontallaajat.net
Valikko

The big 30

Kirjoittanut Inka

Apua miten hullulta tuntuu olla 30. Mulla on tänään synttärit ja kieltämättä nyt, vuonna 2017 marraskuun 20. päivä tuntuu aika hurjalta ajatukselta. Oon miettinyt kovasti kolmikymppisyyttä koko vuoden, samalla kun oon yksi toisensa jälkeen juhlinut kavereideni synttäreitä. Onko siinä jotain merkityksellistä? Kannattaako asialle edes antaa mitään huomioarvoa?

Niin tai näin, 30 ei oo mulle mikään pikkujuttu. Koska oon suorittaja, asetin itselleni reilu vuosi sitten, ollessani vielä 28-vuotias, tavoitteellisen listan asioita, joita haluan tehdä ja kokea vielä ennen kuin oon 30 vuotta. Listalla oli aika monia, isoja ja pieniä juttuja. Muun muassa uudessa maanosassa vierailu, pelkojen voittaminen ja joku haastava juoksukisa. Tosi monet asiat ehdin tehdä ennen tätä päivää, mutta muutamat jutut jäi odottamaan toteutumistaan kolmikymppiselle, ja mikäs siinä.

Eniten ylpeä oon siitä, että mun pelot vettä ja korkeita paikkoja kohtaan on ehkä hieman lieventyneet, vaikka en ookaan päässyt missään nimessä niistä kokonaan eroon. Ne ei kuitenkaan rajoita mun elämää saati matkailua enää niin paljon kuin aikaisemmin, ja vaikka viime kesänä Kreikan-lomalla pitikin hengitellä snorklausreissun aluksi vähän aikaa vedessä ennen kuin uskalsin laittaa pään pinnan alle, niin tässä mennään pikkuhiljaa oikeaan suuntaan.

Lisäksi pääsin seikkailemaan jo viime vuoden puolella Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa, jotka oli molemmat mulle aivan uusia nurkkia. Myös keväällä Millan kanssa koettu Arctic Challenge oli jotain, mitä en olis vielä vähän aikaa sitten uskonut edes kykeneväni tekemään.

Multa on kysytty  tosi moneen kertaan että joko kriisittää, ja ehkä vähän, vaikka en lopulta ihan tosissani tiiäkään että miksi. Kuulemma pitäisi olla kriisi sen takia että biologinen kello tikittää ja pitäisi olla pulla uunissa, vaikka tosiasiassa reissaajallahan ei ole mitään muuta stressin aihetta kuin se, että onko sähköpostissa tarpeeksi lentolippuja. Tällä hetkellä mulla on yhet, ja se tuntuu vähän liian vähältä mutta silläkin pärjää.

Aattelin aloittaa kolmikymppisyyden rennosti ja uskotella itselleni, että se ei oo mikään big deal. Oon aina ollut sitä mieltä että ikäkriisi johtuu siitä että elämä ei oo sitä, mitä olisi siihen mennessä halunnut sen olevan. Täytyy kuitenkin myöntää että oon kyllä ihan tyytyväinen siihen mitä mulla on: ympärillä on ihan huikeita tyyppejä, arki rullaa tosi mukavasti, treeneissä on hauskaa, töissä supermukavaa, matkustusmahdollisuuksia on reilusti ja vaikka välimatka perheeseenkin onkin yli puoli Suomea, ei sekään tunnu liian raskaalta.

Ainoastaan kaks asiaa puuttuu, ja ne on maailmanympärimatka ja arki aviomiehen kanssa. Molemmat on kuitenkin kovasti agendalla, joten kriiseilyn sijaan voisinkin keskittyä kehittämään kärsivällisyyttä!

Tänään herätessäni mikään ei ollut muuttunut eilisestä, joten nyt lienee oikea hetki todeta, että elämä on oikein hyvää näin kolmikymppisenäkin. Ja jos kavereiden lupauksiin on luottaminen, niin tää kuulemma paranee tästä vaan!

Eli 30, bring it on, mää oon valamis!

Postauksen kuvat on otettu Nykissä, iso kiitos niistä Sannalle!

20.11.2017 12 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

On kyllä ihan jäätävän vaikea päättää, mistä lähteä purkamaan New Yorkin -seikkailua! Haastavammaksi siitä tekee vielä lagaava netti ja jet lagin vuoksi vähän väliä ummistuvat silmät, mutta yritän saada tämän postauksen tosi kovasti tehtyä.

Päätin lopulta lähtä liikkeelle reissun huimimmasta kokemuksesta, eli korkeimmista maisemista, jotka tällä kertaa näyttäytyivät One World Observatorystä eli World Trade Centerin kaksoistornien tilalle rakennetusta One World Trade Center tai Freedom Tower -tornista. Meidän ei tarvinnut Sannan kans edes kauaa miettiä mikä kohde valitaan maisemapaikaksi, sillä tätä en ollut vielä nähnyt, ja Sannuli oli onneksi tosi avoimin mielin valmis tsuumailemaan näitä maisemia uudemman kerran.

Ostettiin liput etukäteen, ja pääsin siinä vaiheessa hyvin helpolla että niistä huolehti reissukaveri. Hinnaksi tuli noin 30 euroa, ja mun mielestä tuolla kokemuksella elämys oli kyllä jokaisen sentin arvoinen. Vierailu marraskuussa takasi, että jonoja ei juurikaan ollut ja että saatiin nautiskella maisemista tasan sillä paikalla missä haluttiinkin. Veikkaan että kesäsesonkina fiilis olis ollut vähän toisenlainen, joten vaikka monena reissupäivänä tuntui että jäädyttiin hyytävän viiman vuoksi, oli hyisessä marraskuisessa ajankohdassa paljon hyvääkin.

Suhattiin pienen jonotuksen jälkeen melko siistillä hissillä 102. kerrokseen 47 sekunnissa. Korvat meni lukkoon ja mahanpohjassa korisi jännitys, kun noustiin kohti korkeuksia. Perillä meitä odotti lyhyt esitys, jonka jälkeen eteen lävähti ikkunoista avautuva maisema, ja se jos mikä oli fantastisen upea!

Manhattan yläilmoista nähtynä jaksaa vaikuttaa joka ikinen kerta. Tosin tää oli mulle vasta kolmas, kun aiemmin oon päässyt näkemään sen ainoastaan Empire State Buildingista ja Top of the Rockista. Tämä elämys oli yhtä vaikuttava kuin ensimmäinen, sillä jostain syystä Top of the Rock jäi jollain tavalla pliisuksi. Se oli onneksi kuitenkin tästä elämyksestä kaukana.

Lähdettiin heti kiireellä kiertelemään, jotta ehdittäisiin nähdä auringonlasku. Oltiin varattu meille aikaikkuna klo 15.30, mutta saavuttuamme paikalle todettiin että nyt jonotellaan hetki, ja oltiin ylhäällä vasta lähempänä neljää. Alun jonotus olikin ainoa, sillä muuten ei juuri jouduttu seisoskelemaan jonossa, ja sehän on aina mukava juttu. Lopulta ehdittiin kuitenkin nähdä auringonlasku oikein mainiosti, ja oli kieltämättä henkeäsalpaavaa päästä todistamaan, miten auringonsäteet värjäsi valtavan pilvenpiirtäjämeren oranssin eri sävyihin.


Löydettiin erinomainen spotti, mistä näkyi sekä Manhattan (mukaan lukien Empire State Building!) että Brooklynin silta, ja parkkeerattiin siihen aikamme ympäriinsä kävelyämme. Freedom Towerissa maisemia katsellaan lasin läpi, mistä olin kieltämättä oikein tyytyväinen noissa hyisissä lämpötiloissa, missä meitä ei olisi kirveelläkään saanut seisoskelemaan pihalla tuntikausia odotellen auringonlaskua.

Lopulta odotus palkittiin, ja pilvenpiirtäjä toisensa jälkeen alkoi syttyä satoihin valoihin, jotka näytti kaukaa katottuna mikroskooppisen pieniltä, mutta oli tietysti todellisuudessa ihan kunnon ikkunan kokoisia. Me ihasteltiin tuota näkymää pääasiassa kameroiden linssien läpi tosi pitkään ja nautittiin siitä että kerrankin kohdalle oli sattunut hyvä spotti, kunnes todettiin että oli aika lähteä ja päästää muut kerroksen parhaalle paikalle.


Freedom Tower oli kokemuksena tosi positiivinen, ja siitä jäi hirveän hyvä mieli. Erityisen iso syy oli varmasti vierailuajankohdalla, sillä oon vieraillut muinoin myös Empire State Buildingissa lokakuussa, jolloin jonoja ei ollut edes nimeksi. Vahva suositus siis tälle kokemukselle, sillä eihän noihin maisemiin vaan voi kyllästyä!

16.11.2017 2 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Jollekin vajaan neljän päivän mittainen reissu pitkän lentomatkan taakse vois kuulostaa hulluudelta, mutta kun kohde on New York, ei se oo mitään muuta kuin fiksua. Toki olis pidempi reissu kaikin puolin (paitsi ehkä budjetin kannalta) parempi, mutta jos toinen vaihtoehto on jättää kokonaan lähtemättä, ei valintaa tarvi juuri miettiä.

Meidän reissu on sujunut mahtavasti! Nykissä on niin paljon nähtävää että päivät olis kuluneet jo vanhoja suosikkipaikkoja katsellessa, uusista paikoista puhumattakaan. Me ollaan koitettu saada hyvä kombinaatio molempia, ja ollaan onnistuttu siinä aika hyvin: kokoajan vähän jotain tuttua mutta myös jatkuvasti jotain uutta.

Nyt takana on kolme päivää ja on lähtöpäivän aamu. Kirjoittelen tätä hotellihuoneen yläpedillä Sannan vielä nukkuessa, sillä kello on vasta puoli kuusi aamulla, mikä kertoo siitä miten en oo saanu käännettyä mun unirytmiä kuin vähän, ja se on ihan OK. Aikaiset aamut on ollu aina mun juttu, ja kun aurinko laskee täälläkin jo neljän–viiden maissa, on kaupunki joka ei koskaan nuku oikein hyvä seikkailukohde myös varhain aamulla.

Reissuun on mahtunut ihan hirveästi: ollaan shoppailtu tosi paljon, kävelty kymmeniä kilometrejä, syöty hulluna hamppareita, tunnelmoitu ihanaa kaupunkia, nähty upeita auringonlaskuja, käyty musikaalissa, nautittu Central Parkista ja katseltu maisemia korkealta pilvenpiirtäjästä. Toki ollaan saatu myös osamme aika tehottomasta palvelukulttuurista ja metrojen sekoiluista, mutta siitä huolimatta en pääse mihinkään siitä, että Nyki on ihana!

Tänään edessä on vielä vikat tuliaishankinnat, viimeinen bagel with cream cheese -aamiainen ja vikat vilaukset pilvenpiirtäjiin ennen kotimatkaa. Nyt lyhyt reissu tuntuu tosi hyvältä ja ihanalta piristykseltä syksyn keskellä, mutta voin olla toista mieltä muutaman päivän päästä, kun kiroan jet lagia. Tosin eipä sen väliä, sillä siitäkin huolimatta lähtisin matkalle varmasti milloin vaan uudelleen, oli aikaerorasitusta tai ei.

Nyt alan valmistautua vikaan päivään, ja palaan teidän ihaniin, viime postaukseen jättämiin kommentteihin vielä tuonnempana. Kasivuotiskisaan ehtii osallistua vielä, sillä aikaa on reippaasti. Jos siis haluat voittaa setin meikän matkailusuosikkeja, tsekkaa vielä edellinen postaus!

Ja lisää Nykin-tunnelmia on Insta storyn puolella @inkakha-tilillä. Käy tsekkaan myös ne!

12.11.2017 4 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Tuntuu hullulta, että oon pitänyt julkista nettipäiväkirjaa matkailusta jo kahdeksan vuoden ajan! Blogi sai aluksi alkunsa journalistikoulun tietotekniikkatunnilla missä piti opetella käyttämään bloggeria, jäi unholaan kuukausiksi kunnes sitten todellisen blogi-innostuksen sytyttyä kaivoin vanhan tilin esille ja aloin tulittaa tekstiä.

Postauksia on syntynyt kahdeksan vuoden aikana lähes 1 500, ja varsinkin alkuvuosina kirjoittelin harva se päivä. Silloin vapaa-aikaakin oli enemmän, mutta suurin rajoite kirjoittelulle on ollut sittemmin ihan omassa päässä: ilkeät kommentit tai vaihtoehtoisesti yleisesti kommenttien puute, matkailuaiheen tiukka rajaus ja oman suunnan etsiminen ovat selvästi viime vuosina vieneet postausten julkaisuaktiivisuutta. Toisaalta samalla, kun reissutunnelmia julkaisee jo verekseltään Instagramissa ja muualla sosiaalisessa mediassa oon monta kertaa pohtinut, mikä matkatunnelmia välittävän reissublogin merkitys enää on?

Näillä tunnelmilla hyppään uuteen blogivuoteen, joka tosin alkoi jo lokakuun puolivälissä, kun olin Irlannissa hummailemassa. En ehtinyt silloin järjestää asian tiimoilta mitään, ja blogisynttärit on muutenkin tupanneet mulla jäädä viime vuosien aikana juhlistamatta. Nyt oli kuitenkin fiilis että jotain pitää tehdä, ja sen pitää olla juuri teille!

Kahdeksan blogivuoden kunniaksi oon kasannut paketin, johon kuuluu mun kahdeksan suosikkituotetta, jotka oon kokenut matkojeni varrella enemmän tai vähemmän hyödyllisiksi. Omien luottotuotteiden tuoma ilo on kiva jakaa eteenpäin kun voi seistä sataprosenttisesti kokemusten myötä niiden takana.

Lähes kaikki tuotteista oon ostanut itse, mutta yhden tuotteen pyysin yhteistyönä. Halusin nimittäin tarjota jollekulle teistä mun kaikkien aikojen suosikkilaukun, Haglöfsin Lava 50 -matkakassin ilostuttamaan reissuja. Mun violetti Lava on näkynyt blogissa tiuhaan tahtiin ja se onkin mun mukana lähes kaikilla mahdollisilla matkoilla. Laukku on aivan ässä, ja menee niin käsimatkatavarana kuin ruumassakin, joten olin tosi mielissäni kun sain vastauksen, että Haglöfs lahjoittaisi mieluusti Lavan mukaan synttärikilpailuun.

Myös osa muista tuotteista on näkynyt blogissa monta kertaa, ja ovat varmasti tuttuja monelle teistä.  Mujin mainio s-koon pakkauskuutio ja 30 millilitran uudelleentäytettävät nestetuubit kuuluu mun vakiokalustoon, samoin pieni spray-purkki, jonka avulla vaatteen kuin vaatteen saa suoristettua rypyistä suihkuttamalla niihin vettä ja antamalla kuivua. Siggin juomapullot on ollu mulla päivittäisessä käytössä vuodesta 2009 lähtien, joten oli ilmiselvää että hankin arvontaan 0,6-litraisen pullon. Lisäksi mukaan valikoitui pari kosmetiikkatuotetta: kotimaisen Flow kosmetiikan sheivaussaippua joka on aivan mahtava sekä Weledan Skin Food, josta ei valitettavasti saanut matkaversiota lähi-Ruohonjuuresta. Lisäksi mukana on myös Clas Ohlsonista hankittu suojapussi Lavalle ruumaa varten.

Miltäs kuulostaa? Ite oon ainakin aivan lapsellisen innoissani tästä!

Kisapalkintona on siis setti, johon kuuluu edellä mainitut kahdeksan tuotetta. Koska haluan antaa sen nimenomaan jollekulle teistä rakkaista lukijoista, on nyt aika arvonnan sijaan kilpailulle, johon valitsen itse voittajan. Osallistu kilpailuun kommentoimalla tätä postausta ja kertomalla kuka oot sekä miten oot päätynyt mun blogin pariin. Näin määki pääsen tutustumaan teihin!

Viimeinen osallistumispäivä on sunnuntai 19. marraskuuta.

Nyt kuitenkin New Yorkiin! Ellei tunnelmia päivity matkan aikana blogiin saakka, voi menoa ja meininkiä seurata tuttuun tyyliin Instagramista @inkakha ja @sannasmag -tilien takaa. Adios!

8.11.2017 85 Kommenttia
4 Facebook Twitter Google + Pinterest