Pallontallaajat.net
Valikko

Meidän Katalonian-reissun majapaikka sijaitsi noin tunnin ajomatkan päässä Barcelonasta, joten oli itsestään selvää, että sinne oli päästävä. Mun aikaisemmat kokemukset kaupungin suhteen rajoittuivat vuoden 2012 yksin tehdylle kaupunkimatkalle, joten oli jo hyvinkin aika verestää muistoja. Kaupunki oli jäänyt mieleen superromanttisena kohteena, mihin halusin ehdottomasti vielä palata Karimin kanssa. Noh, nyt oli sen aika, ja kaiken hyvän päälle sain mukaan vielä viis muuta reissukaveria!

Kaupunkireissut isolla jengillä on aina vähän ongelmallisia. Karim on todennut viimeistään vuoden 2013 road tripin jälkeen neljän ihmisen olevan ehdoton maksimi yhteen porukkaan kaupunkilomalla, sillä muutoin vallataan koko katu eikä jokaisen poukkoillessa eri suuntiin hommasta tule juuri mitään. Barcelonasta saatiin siis nauttia seitsemän ihmisen poukkoilusta ja hienosti meni, sillä kaikki nähtiin mitä pitikin eikä kukaan menny hukkaan.

Meidän porukasta minä olin ainoa, joka oli käynyt Barcelonassa mutta vuoden 2012 kaupunkilomasta ei rehellisyyden nimissä ollut ihan hirveän paljon mielen päällä enää tässä vaiheessa. Muistin Sagrada Familian, Parc Güellin, Passeig de Gracian ja sen, että tammikuussa oli yhtenä päivänä 17 astetta ja auringonpaistetta. Ei siis varsinaisesti ihan mitään hyödyllistä.

Aikamme suurkaupungin tarjontaa pähkäiltyämme päätettiin, että päivän aikana pitää nähdä ainakin Sagrada Familia ja Parc Güell. Otettiin ensimmäiseksi suunnaksi kirkko, mutta sitä ennen auto piti saada johonkin parkkiin. Oletus oli että katuparkin löytäminen on liian haastavaa, joten päädyttiin lopulta viemään auto Barcelona Nord -bussiaseman parkkihalliin. Se oli ihan hyvä idea, sillä parkkihalli sijaitsi reilun kilometrin päässä Sagrada Familiasta. Jaksettiin siis hyvin kävellä kirkolle, ja samalla päästiin haistelemaan kaupunkitunnelmia.

Sagrada Familialta hypättiin metroon, jolla suihkaistiin Parc Güelliin. Gaudín suunnittelema puistoalue sijaitsee reilun kahden kilometrin päässä kirkolta, mutta koska mukana oli myös heikompisaattoisia, päätettiin ehdottomasti suunnata kirkolle jotenkin muuten kuin jalan. Päästiin metrolla melko lähelle, ja pienen kahvilapitstopin jälkeen jaksettiin kivuta kukkulan laelle, missä puisto sijaitsee.

Paljon oli muuttunut kuudessa vuodessa! Ite puisto oli tietysti entisensä, mutta olin aika järkyttynyt siitä, miten näköalaterasseille pääsystä oli alettu rahastaa. Vajaa kymppi siitä että pääsi hetkeksi ennalta varatussa aikaslotissa ottamaan halutut turrekuvat tuntui suorastaan ryöstöltä varsinkin, kun sama rahastus toistui molemmissa ykköspaikoissa. Onneksi näkymät oli tullut tallennettua jo aiemmalla reissulla!

Muutoin puisto oli ihan yhtä huikea elämys kuin aikaisemmallakin kerralla, ja vaikka nytkin matkailijoita oli aika paljon, vaikka ei tietenkään mitään verrattuna kesäkuukausiin, sai puistossa nautiskella paikoitellen melkeen omissa oloissaankin.

Puiston jälkeen oltiin kaikki aika kypsää kauraa ja valmiita kotimatkalle. Paluu autolle sujui melko näppärästi, sillä puolet porukasta hyppäsi taksiin Parc Güellissä ja suuntasi parkkihalliin, kun me loput päätettiin kävellä niin pitkälle kuin ehdittäisiin, ennen kuin autokööristä ensimmäinen ehtisi tulla meitä hakemaan. Näin saatiin vähän nähdä myös katukuvaa kaikessa rauhassa!

Tuon yhden päivän perusteella Barcelonasta ei välittynyt mitenkään ruusuinen kuva, mutta onneksi aiempi kokemus osoitti kaupungin olevan maineensa veroinen. Ja tältäkin reissulta jäi kivoja fiiliksiä, erityisesti puistosta, mutta siitäkään huolimatta kukaan ei matkan loppupään haastatteluissa nostanut Barcelonaa reissun suosikkihetkien joukkoon.

28.10.2018 0 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yhteistyössä Népra

Reilujen reissuvermeiden löytämisestä on tullut yksi mun elämäni suurimpia tavoitteita, sillä jatkuva reissaaminen pakottaa kompensoimaan lentämistä elämän muilla osa-alueilla. Sen vuoksi ekologinen ja eettinen kuluttaminen on mun tärkeä tavoite, jota pidän mielessäni jatkuvasti. Siitä syystä uusien, erityisesti kotimaisten vastuullisten brändien löytäminen herättää suuria tunteita erityisesti silloin, kun tuotteet miellyttävät omaa silmää ja sopivat arkeen.

Oon vuosikausia tuskaillut epäeettisten urheiluvarusteiden kanssa, sillä tyylikkäitä ja vastuullisia urheiluvaatteita tuntui olevan lähes mahdotonta löytää. Se oli mulle pitkään tosi iso miinus, sillä rakastan treenikalsareita ja asunkin niissä käytännössä aina, kun se vain on mahdollista. Ei siis oo mikään ihme nähdä mua esimerkiksi lentokoneessa lähes samoissa kamoissa kuin lenkkipolullakin, sillä erityisesti pitkillä matkoilla mukavuuteen panostaminen on ykkösjuttu.

Ongelmana on vain ollut se, että lähes aina treenivermeissä lukee ne samat kirotut sanat, made in China. Ne sanat tuo mulle ensimmäisenä mieleen kuusvuotiaat lapset työskentelemässä hikipajassa, joten mieluiten jätän sen mielikuvan, puhumattakaan asian tukemisesta, väliin.

Kun sitten reilu vuosi sitten bongasin ravitsemustieteilijä Heidi Kinnusen instassa kuvia sammakkologoisista vermeistä ja maininnan suomalaisesta, kahden mimmin perustamasta vastuullisesta urheiluvaatebrändistä Néprasta, innostuin salamana.

Mopo lähti aika nopeasti käsistä ja hankin lyhyessä ajassa aika monipuolisen arsenaalin Népran tuotteita. Huomasin nopeasti tarttuvani niihin useammin kuin halpaketjujen treenirytkyihin, mitä edesauttoi varmasti myös vastuullisten tuotteiden käyttämisestä tullut hyvä fiilis. Oma uusi suosikki oli löytynyt!

Ja tarkkasilmäisimmät lukijat varmasti muistavatkin, että kirjoitin Néprasta jo aikaisemmin, kun listasin omat suosikkini vastuullisten vaate- ja kenkäbrändien saralta. Tätä brändiä en oo hehkutellut turhaan!

Sittemmin Népran tuotteet on valikoituneet reissukumppaneiksi kerta toisensa jälkeen, ja jotain brändiltä on tainnut olla mukana lähes jokaisella matkalla edellisen vuoden aikana. Vaikka en kaupunkilomalla juuri verkkareissa lentoja lukuun ottamatta hengailekaan, ovat Néprani osoittautuneet erinomaiseksi erityisesti aktiivisilla reissuilla. Espanjan-matkalla valkkasin Néprat mukaan muun muassa Montserratin vuoristomaisemiin ja Costa Bravan palmumaisemiin, missä ne palveli erinomaisesti.

Urheiluvaatteet on erinomainen valinta reissuun monesta syystä. Omilla matkoillani kannan matkatavarani käytännössä aina selässä, mistä syystä keveys ja monikäyttöisyys on mulle pakkausvaiheessa ykkösasioita. Kun matkataan vuoristoon tai muutoin rentoihin oloihin, on sama panostaa mukavuuteen paitsi lennolla myös kohteessa. Siihen treenitrikoot ja kevyet topit soveltuu täydellisesti.

Trikoiden lisäksi oon tykännyt reissuissa erityisesti Népran ja Pure Wasten unelmanpehmeästä t-paidasta ja jo mainituista treenitopeista. Omiksi suosikeiksi trikoista on muodostuneet ehdottomasti Terrat, jotka on mukavan napakat mutta ei kuitenkaan liian tiukat. Kaiken hyvän lisäksi housuista 65 prosenttia on kierrätysmateriaaleja, mikä tekee niistä entistä paremmat, ainakin mun päässä (ei konkreettisesti).

Vaikka rakastankin silkkivaatteita, treenikamat vie reissaajan näkökulmasta voiton monessa suhteessa.

Ensinnäkin treenivaatteet on jo lähtökohtaisesti ihan superkevyet erityisesti, jos puhutaan trikoista. Mulle vaatteiden ja kosmetiikan keveydellä on erityisen suuri merkitys, sillä kamera, linssit, tietokone, jalusta ja muu elektroniikka painaa kuin synti, joten kaiken muun mukaan otettavan on pakko kompensoida painoa. Tästä syystä pakkaan mukaan ensisijaisesti vaatteita, jotka painaa mahdollisimman vähän. Grammoillakin on väliä silloin, kun paino keskittyy harteille lentokentän pitkässä passintarkastusjonossa.

Keveyden lisäksi treenivaatteet on helppo rullata mukaan pieneen tilaan ilman pelkoa rypistymisestä. Näiden kamojen kanssa ei välttämättä tarvitse edes pakkauskuutioita, sillä housutkin saa jo ilman ulkopuolista kompressiota rullattua todella pieneksi paketiksi. Parasta on kuitenkin se, että auki rullaamisen jälkeen vaatteet näyttää aivan käyttökelpoisilta, eikä niitä tarvitse suoristaa suihkepullon avulla.

Näiden lisäksi treenivaatteissa ilahduttaa materiaalivalinta, jonka ansiosta esimerkiksi housuja ei tarvitse pestä todellakaan joka päivä. Vaatteet ei ala haisemaan kovin herkästi, minkä lisäksi ne näyttää hyvältä useita päiviä, ellei kohdalle satu tavallista suurempaa pölypilveä tai mutavyöryä.

Lyhyesti sanottuna suosin laadukkaita treenivaatteita reissuilla mukavuuden lisäksi myös sen vuoksi, että ne on ready to go -tyyppinen valinta. Kamat ulos kassista, päälle ja menoksi, eli vaatehuoltoon ei tarvitse käyttää aikaa matkalla, vaan huomion voi kiinnittää itse reissusta ja sen tarjoamista elämyksistä nauttimiseen, mikä on matkailun pääasia.

Mikä Néproista sitten tekee vastuullisen? Syitä on monia, mutta päällimmäisenä mainittakoot ne tärkeimmät: vaatteet suunnitellaan Suomessa ja ommellaan Virossa Italiasta hankituista materiaaleista. Valmistuksen keskittäminen EU-maahan tarkoittaa siis sitä, että työntekijöille on taattu inhimilliset olot ja asiallinen palkka. Tuotteen valmistusmaa onkin asia, mistä kannattaa lähteä ensimmäisenä liikkeelle vastuullisen shoppailun tiellä.

Kuluttaja saa tavallisesti tietoa vaatteen alkuperästä hyvin rajatusti, ja esimerkiksi materiaalien alkuperä on asia, joka on harvoin tiedossa. Muutenkin valmistusprosessissa on monia yksityiskohtia ja asioita, joita harvoin valaistaan kuluttajille. Sataprosenttinen vastuullisuus on äärimmäisen vaikeaa, mutta mun ajatusmaailmassa jo yritys tehdä asioita mahdollisimman hyvin on todella tärkeää, sillä sitä kautta päästään näyttämään esimerkkiä myös muille.

Népran Speak of the Frog -blogi avaa läpinäkyvästi brändin oman tuotannon eri puolia ja antaa vinkkejä esimerkiksi vaatehuoltoon tuotteiden mahdollisimman pitkän iän takaamiseksi. Ite ainaki arvostan kovasti yritystä, joka auttaa asiakkaitaan pitämään kerran ostetut tuotteet mahdollisimman hyvinä niin pitkään kuin suinkin sen sijaan, että keskittyy kauppaamaan jatkuvasti uutta kamaa vanhojen tilalle. Erityisesti pieneltä yritykseltä tämä osoittaa rohkeutta.

Postauksesta välittyy varmasti se, miten innoissani olen siitä, että meillä on Suomessa brändejä, jotka tarjoaa mahdollisuuksia tehdä vastuullisia valintoja ilman sen suurempaa vaivannäköä. Népran tuotteet maksavat saman verran kuin perinteisten urheilubrändien vaatteet, ja niitä saa tilattua näppärästi yrityksen omasta verkkokaupasta.

Mikä parasta, 4. marraskuuta 2019 saakka saatte verkkokaupan tuotteista kymmenen prosentin alennuksen koodilla ARCHIEGONELEBANON (ei koske 29.10.–1.11. käynnissä olevan Terra-kampanjan tuotteita)! Omalla kohdallani saattaa hyvin olla, että nappaan alennuskoodin vauhdittamana ostoskoriin muutamat joululahjat..

Miltä eettiset treenivermeet kuulostaa sun korvaan noin yleisesti ja erityisesti matkailuvarusteina?

Kuvissa näkyvä persikanvärinen Venus-toppi sekä pitkät Terra-trikoot on saatu Népralta, mutta muutoin omistamani kokoelma on itse ostettua tai läheisiltä lahjaksi saatua. Olin itse yhteydessä yritykseen yhteistyön tiimoilta, sillä arvostan brändiä kovasti ja halusin ehdottomasti tehdä yhteistyötä juuri Népran kanssa.

25.10.2018 0 Kommenttia
6 Facebook Twitter Google + Pinterest

Nyt on aika Kymppitonni vuodessa -projektin ensimmäisen varsinaisen vinkkipostauksen. Oli häkellyttävän ilahduttavaa huomata, miten mahtavan vastaanoton tää mun vuoden mittainen projekti teiltä sai. Se kertoo selvästi siitä, miten raha-asioista on hyvä puhua ääneen ja avata vähän sitä prosessia, millä tavoin itse kukanenkin euronsa säästää. Positiivinen vastaanotto myös rohkaisee olemaan entistä avoimempi, sillä minä en ainakaan halua olla se, joka edesauttaa tabujen pysymistä tabuina – ainakaan, jos ne liittyy rahaan.

Ensimmäinen kuukausi säästöprojektia on nyt takana, ja täytyy tunnustaa, että on mennyt vaihtelevasti. Oon onnistunut säästämään yli tavoitteen, mutta vaikuttaisi siltä, että oon sillä aiheuttanut itselleni myös ns. näennäistä köyhyyttä. Siirsin siis vähän liian ison summan säästötilille, mistä syystä käyttötilin varat hupenivat aika nopeasti ja jouduin turvautumaan luottokorttiin alta aikayksikön. Se taas tarkoittaa sitä, että männäkuun hummailujen hinta maksetaan sitten tulevan kuukauden aikana kun luottokorttilasku tulee maksettavaksi, mutta toisaalta mikäs olisikaan parempi tapa oppia kantapään kautta kuin oikeasti oppia ne kantapään kautta?

En siis pistänyt todellakaan kaikkia rahahanoja kiinni heti projektin aluksi suunnitelmista voimaantuneena, vaan pikemminkin päinvastoin, sillä mulla on nyt vähän huono omatunto tuhlailuista. Tosin uskon, että alun pieni feilaus motivoi keskittymään projektiin vielä entistä kovemmin, ainakin, jos tunnen itseäni yhtään.

Mutta, sen pidemmittä kuulumisitta, mennään asiaan!

Säästövinkki numero 1: siirrä rahat säästötileille heti palkkapäivänä

Tämä säästövinkki on syystä ensimmäisenä, sillä se on kaiken lähtökohta. On hankala säästää, jos niitä rahoja vain lepuuttaa käyttötilillä tai patjan alla, eikä oo mitään kunnollista paikkaa, mihin ne laittaa. En puutu tässä postauksessa lainkaan rahastoihin tai osakkeisiin, sillä mulla ei ole niistä mitään kokemusta, vaan keskityn ainoastaan siihen minkä osaan: säästötilillä säästämiseen.

Tää on mun mielestä helpoin ja konkreettisin asia, joka käytännössä kartuttaa säästöjä. Mää vaihdoin juuri pankkia ja mulla on tällä hetkellä käyttötilin lisäksi kaksi säästötiliä. Aiemmassa pankissa säästötilejä oli varmaan viis, mutta nyt ajattelin ainakin lähteä liikkeelle kahdella tilillä: Toinen on lyhytaikaista säästämistä varten ja on pankin papereissa käyttötili, eli sieltä voi nostaa varoja rajoituksetta ja korko on lähes olematon. Toinen tili on pankinkin kirjoissa säästötili, mistä saa tehdä OP:lla maksutta vain jokusen noston vuodessa, minkä lisäksi korko on normi käyttötiliä parempi.

Haluan pitää säästämisen mahdollisimman helppona, kuten kaiken muunkin elämässäni, mistä syystä mulla on nuo kaksi eri tyyppistä tiliä. Käytännössä säästän kahdella tasolla: pieniä ja suuria tavoitteita varten. Pieniä tavoitteita, kuten esimerkiksi Lontoon-viikonloppulomaa varten säästän tilille, mistä voin nostaa rahaa vaikka kerran tunnissa ilman, että siitä koituu mulle mitään kuluja. Sen tilin tavoite ei ole kartuttaa jättimäisiä summia loppuikää varten, vaan nimenomaan mahdollistaa ne pienet kivat jutut elämässä. Elämän suuria unelmia eli tavoitteita varten taas säästän virallisella säästötilillä, johon ei tulis mielen viereenkään kajota kuin kerran–pari vuodessa.

Tällä hetkellä mulla on päässä tavoite, että siirrän mun toimittajan palkasta, josta jää noin kaksi tuhatta euroa käteen, joka kuukausi tuhat euroa säästötileille. Käytännössä mulla jää siis kuukaudessa noin tuhat euroa vuokraan, laskuihin, ruokaan ja muuhun elämiseen, mikä tuntuu melko suurelta summalta.

Tonnin siirtäminen kuukaudessa säästöön (tai noin tonnilla pärjääminen) voi  joidenkin korvaan kuulostaa aika isolta tavoitteelta (ja samalla toisten korvaan säälittävän helpolta), mutta oon aikaisemmin pystynyt siirtämään samasta palkasta 500 euroa kuussa säästöön silloin, kun maksoin noin tuhannen euron vuokran kokonaan yksin. Nyt Karimin muutettua takaisin kotiin tuntuvin muutos on paitsi sydämessä myös lompakossa, kun vuokrasta säästyy joka kuukausi noin 500 euroa. Se tuo hurjasti lisää säästömahdollisuuksia, ja samalla kun normiarjen kuluja maksaa kaksi ihmistä, antaa se myös mahdollisuuden pieneen elintason nostoon. Win-win-tilanne!

Tuosta säästöön menevästä tonnista laitan 600 euroa varsinaiselle säästötilille, joka on isoa tavoitetta varten, ja 400 euroa säästän sivuun “käyttö”säästötilille eli käytännössä kamerahankintoja ja reissuelämää rahoittamaan. Isolle säästötilille menevä summa voisi toki olla suurempi, mutta haluan myös nauttia elämästä tämän vuoden mittaisen projektinkin aikana, sillä säästäminen ei oo mulle vaan lyhytaikainen projekti, vaan tavallaan elämäntapa, joka vaan näyttäytyy lyhyempinä projekteina. Siitä syystä yritän tehdä siitä mahdollisimman vaivatonta ja mahdollistaa itselleni myös nauttimisen samalla, kun säästelen jotain isompaa tavoitetta kohden. Tästä ajatuksesta on luvassa myöhemmin projektin varrella vielä aivan oma postauksensa!

Vuoden aikana tuolla kuukausittaisella 600 eurolla saa säästettyä 7 200 euroa, mikä ei vielä aivan riitä mun kymppitonnin tavoitteeseen, mutta vie aika pitkälle sitä kohti.

Vielä mulla ei oo suuria suunnitelmia sen suhteen, miten saan tasoitettua tuon lopun 2 800 euroa, mutta uskon että muutamalla vähän ahkerammalla säästökuukaudella ja parilla ylimääräisellä työkeikalla pääsee jo pitkälle. Lisäksi otin vähän vauhtia ja isottelin ensimmäisen säästökuukauden aluksi, ja laitoin koko tuhat euroa suoraan säästöön isoa tavoitetta varten. Piti päästä keulimaan, enkä malttanut aloittaa rauhassa. Alla tulos.

Säästösaldo, lokakuu 2018: 1 000 e / 10 000 eurosta

22.10.2018 6 Kommenttia
5 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kun lähtee lomalle aivan takki auki, voi löytää ihan huikeita paikkoja. Se todettiin Espanjan-seikkailulla, missä oltiin aivan avoimia kaikille ehdotuksille, sillä parempiakaan ei ollut tarjolla. Aivan ekana reissupäivänä Karimin porukan ollessa kuumailmapalloretkellä ajoivat he kohti ”sormivuoria”, jotka kuulemma näytti aivan mahtavilta. Myöhemmin paljastui että kyseinen kohde oli Montserrat, ja kuumailmapallokuskikin oli ehdottomasti suosittellut paikkaa, eli sinne piti tietysti päästä.

Otettiin suunta kohti Montserratia reissun puolivälissä, ja oltiin valmiita mahtaviin maisemiin. Montserratissa sijaitsee näyttävä benediktiiniläisluostari, joka on rakennettu vuoden syleilyyn jo 1000-luvulla. Luostari on jo itsessään tosi kiinnostava ja suosittu nähtävyys, mutta näkemistä riittää myös sen ympärillä.

Maisemien ilotulitus alkoi jo monta kymmentä kilometriä ennen Montserratia, kun ne kuuluisat sormivuoret tuli näkyviin. Aivan yhtäkkiä mutkan takaa paljastui vuoristomaisema, joka sai koko autollisen hetkessä hiljaiseksi. Montserrat sijaitsee 1 236 metrissä, joten kivuttiin jatkuvasti yhä ylemmäs. Jossain vaiheessa huomattiin olevamme pilvien yläpuolella. Se tuntui melko hurjalta, ja takasi sairaan hienot maisemat.

Reitin viimeiset kilometrit ajetaan mutkittelevaa vuoristotietä, jonka vierestä olisi takuulla avautunut aika huikeat maisemat, ellei näkymä olisi ollut ihan täysin pilvessä. Sumu oli paikoitellen niin tiheää, että eteneminen piti hiljentää melkein kävelyvauhdiksi, kun eteenpäin ei uskaltanut sen kovempaa mennä. Lopulta päästiin kuitenkin perille Montserratiin.

Ajettiin autolla perille saakka, mutta luostarille olis päässyt myös funikulaarilla tai köysiradalla. Pohdittiin niitäkin vaihtoehtoja hetken, sillä olishan ne ollut mielettömiä elämyksiä, mutta todettiin kuitenkin lopulta, että isossa jengissä oli niin paljon edullisempaa pyrähtää autolla perille saakka, että se sai olla meidän valinta. Asiaa puolsi myös aivan luostarin ympärille rakennettu iso parkkipaikka, mistä takuulla löytyi pysäköintitilaa lokakuussa.

Mää haaveilin kovasti pienestä vaellusreissusta Montserratissa, mutta se jäi lopulta haaveeksi. Olin googletellut reittiä, joka veisi vuoristoon, mutta juuri muita näyttäviä maisemia on etukäteen etsiessä löytänyt, eikä paikan päällä ollut sitten lopulta mitään opasteita mihinkään suuntaan.

Se harmitti vähän mutta ei mitenkään loputtomasti, sillä se kaikkein komein maisema, minkä äärelle olin ajatellut pääseväni vain vaativan vaelluksen jälkeen, olin lopulta Montserratin parkkipaikan vieressä. Näkymä oli aivan yhtä vaikuttava, vaikka sen eteen ei joutunutkaan näkemään hirveästi töitä.

Vähän käytiin kuitenkin kiertelemässä maisemapaikoilla silloin, kun muut jonotti kirkossa, joten edes vähän päästiin maistelemaan Montserratin maisemia. Vaeltamaan en sinne toista kertaa erehtyisi lähtemään, mutta kyllä nämä näkymät palkitsi aika monta kertaa päivän ajoseikkailut, jotka nekin tosin oli maisemien vuoksi aika eeppiset.

Parasta oli tietysti se, että koko paikasta ei ollut mitään tietoa ennen reissua, ja noin siisti kohde löytyi paikan päällä tutukiskelemalla. Ehkä mun sisäinen suunnittelijahirmuni on kohta aika todeta, että aina ei oo pakko plänäillä ihan hirveästi.

20.10.2018 2 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest