Pallontallaajat.net
Valikko

Meidän Kroatian-huvila sijaitsee Splitin ja Makarskan puolivälissä, mutta kuitenkin vähän lähempänä Makarskaa. Ei varmaan yllätä, että joukko suomalaismatkustajia on tykästynyt enemmän Makarskan pikkukaupungin tunnelmaan ja rauhaan kuin Splitin kaltaisen matkailijamagneetin meininkiin.

Piipahdettiin Makarskassa jo ensimmäisenä reissupäivänä, ja vaikka suurin osa porukasta ei vielä vajaan viikonkaan reissun jälkeen muista kaupungin nimeä (Marsalkka, Madagaskar, Marakatti, mitä näitä nyt on…), on Makarska selkeästi koko porukan suosikki. Ja eipä siinä, yhdyn itsekin kyllä vuolaisiin ylisanoihin kun mainitaan vuori, rantabulevardi, turkoosi vesi, palmut ja aurinko. Siihen kun vielä yhdistetään selvästi Splitiä edullisempi hintataso ja mun Saksan suosikkikemppari Dm, alkaa lomakaupungissa olla asiat kohdillaan.

Kaupungin keskusta on tosi pieni ja meno keskittyy selvästi rantabulevardin ympärille, missä mekin ollaan valtaosa ajastamme palloiltu. Lyhyt rantakatu on – kuten melkeinpä missä tahasa Välimeren rantakaupungissa – kahviloiden ja ravintoloiden reunustama, ja matkan varrella on myös ”paikallisia” tuotteita kauppaavia kojuja ja jätskikiskoja. Siis lähes kaikkea, mitä lomailija voisi matkallaan kaivata.

Parasta Makarskassa on kuitenkin mun mielestä vuoret, jotka kohoaa heti kaupungin takana. Biokovon vuoriston huippu Sveti Jure nousee 1762 metrin korkeuteen, ja vaikka se mikään Mount Everest ei nyt varsinaisesti olekaan, on vuoristo kyllä melkoisen komea. Varsinkin yhdistettynä palmumaisemaan.

Meidän reissun aikana kelit on olleet muun Euroopan tavoin epätavanomaisen kylmät, mutta siitä huolimatta piipahdettiin tietysti rannalla. Makarskan rivieralla on loputtomasti nättejä kivirantoja, mutta kaupungin edustalla sijaitseva lyhyt rantakaistale oli noin pilvisenä päivänä sen verran tyhjä, että se oli oikein hyvä valinta. Eipä sillä, rannalla käväsi meidän lisäksi kaksi muuta ihmistä, jotka oli arvatenkin suomalaisia.

Jatkettiin rannalta Poluotok sveti Petar -puistoon, joka sijaitsee aivan rantsun vieressä. Iso viheralue oli täynnä mäntymetsän tuoksua mutta parasta siinä oli kuitenkin aivan rantakallioiden tuntumaan tehty polku, joka luikerteli kuohuavien kallioiden välissä. Piipahdettiin myös puiston edustalla komeilevan majakan luona, ja auringon paistaessa kävelyreissu rantakallioilla oli kyllä Makarskan parasta antia. Varsinkin, kun välillä muisti kattoa toiseen suuntaan ja kuikuilla vuoristoa.

Retken huvittavin hetki sattui maisemia ihastellessa, kun just heitin ilmoille isoon ääneen valtavat ylistyssanat hulppeista näkymistä, ja noin puolta sekuntia myöhemmin silmäkulmaan sattui rantakallioilla auringosta nauttineen naturistimiehen paljas takapuoli. Hieno hetki ihmisen elämässä.

Seuraavaksi uusiin seikkailuihin, sillä tänään on luvassa niin pitkään odotettu ensimmäinen kansallispuistovierailu!

10.5.2017 6 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Terkut lomalaiselta! Viime torstaina kun läppäsin työkoneen kiinni en kyllä olis voinut olla enää enempää mielissäni, sillä silloin alkoi loma! Hypättiin perjantaina lentokoneeseen koko kööri, ja nyt ollaan nautiskeltu vapaudesta aivan täysillä tässä jo neljän päivän ajan. Lomaillaan siis 12-henkisellä porukalla Kroatiassa lähellä Splitiä, mistä ollaan buukattu valtava huvilakompleksi.

Kaikki on sujunut aivan loistavasti, ja tää konsepti on näin perhematkalle aivan loistava. Meillä on kolme autoa, seitsemän makkaria ja aika isot yhteiset tilat, mikä mahdollistaa sen että voidaan kolmen kuskin voimin kuljeskella ympäriinsä silloin kun huvittaa, mutta myös viettää aikaa yhdessä tai itsekseenkin talolla.

Tänään kun mietin että mikähän viikonpäivä se mahtaa olla tajusin, että nyt oon kyllä niin lomalla. Ja vitsi se tunne on ihana! Ollaan otettu tosi rennosti, mutta siitä huolimatta on ehditty tehdä vaikka mitä: pari kaupunkireissua niin Makarskalle kuin Splitiinkin, mutta sen lisäksi ollaan rentoiltu oikein kunnolla talolla sekä käyty seikkailemassa naapurihuudeilla. Lähialueen neulansilmämutkat ja kapeat vuoristotiet on tulleet tutuiksi.

Meidän majapaikka sijaitsee vuoriston syleilyssä, ja makuuhuoneen ikkunasta avautuu todella upea vuoristonäkymä. Asustellaan tosi pienessä kroatialaiskylässä, missä on vaan kourallinen taloja, arvioisin ehkä 10–20. Pihalla juoksee paitsi koirat ja kissat myös kanat ja kukot ympäriinsä, eikä tunnelma varmaan vois olla enää rennompi – ihan täydellinen lomapaikka siis!

Kaikki kansallispuistot on vielä toistaiseksi jääneet näkemättä, sillä kelit on olleet sen verran vaihtelevat, että vielä ei oo uskallettu lähtä pidemmälle reissulle pihalle koko päiväksi. Huomenna piti olla eka yritys mutta näyttääkin siltä että kelit on superkehnot (tosin ei kyllä ihan samanlaiset mitä uutisten mukaan Suomessa on tällä hetkellä), joten taidetaan siirtää Krkassa vierailua vielä yhdellä päivällä. Ajoittaisista sateista huolimatta tällä hetkellä tuntuu aika hyvältä ajatukselta se, että ollaan täällä pari viikkoa.

Lomalaisella siis kaikki hyvin – Kroatia kuittaa!

8.5.2017 12 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Viikko sitten Suomen sosiaalisen median vaikuttajat kerääntyivät saman katon alle Clarion Helsinki -hotelliin inspiroitumaan koko vuoden edestä, kun Suomen tai mahdollisesti jopa koko maailman suurin sisällöntuotantofestivaali Ping Helsinki järjestettiin nyt kolmatta kertaa. Kaverit on olleet mukana kahdella ensimmäisellä kerralla ja kehuneet tapahtumaa kovasti, joten nyt kun pääsin ekaa kertaa mukaan kun tapahtuma järjestettiin kolmannen kerran, oli odotukset tosi kovat.

Ping Helsinki oli mulle puhtaasti työpäivä, sillä olin siellä töissä. Samalla se oli kuitenkin myös yksi siihenastisen kevään mukavimpia ja inspiroivimpia päiviä, josta ei puuttunut hymyjä tai huipputyyppejä. Just sellainen päivä, joita tässä elämässä pitäisi olla huomattavasti enemmän.

Ping tarjosi roppakaupalla inspiraatiota, ja jokainen paikalle saapunut imi taatusti kaiken mahdollisen irti päivästä. Mulle ja Millalle se teki sen, että saatiin viimein aikaiseksi istahtaa hetkeksi alas ja tehdä pitkästä aikaa podcast. Tämänkertaisen podcastin aihe on – mikäs muukaan – Ping Helsinki. Sen jälkeen luvassa on taas matkajuttuja!

Ja pst! Milla askarteli vapun kunniaksi meille Itunes-tilin, eli kaikki meidän podcastit on ladattavissa ja kuunneltavissa nykyisin myös siellä, eli ne voi ladata ja kuunnella vaikkapa lentomatkalla.

Nyt vielä vikat jutut ennen reissuunlähtöä ja mää oon valmiina Kroatiaan!

4.5.2017 0 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Lapsuuden perhematkoista on jäänyt mieleen monia todella ihania hetkiä, kuten vaikkapa tuntikausia jatkuneet uintireissut perheenjäsenten kanssa, automatkan viihteeksi keksityt pelit sekä tietysti perhettä yhdistät hauskat sisäpiirijutut. Sitten on tietysti se kolikon toinen puoli, mikä erityisesti tietyssä iässä tuntui olevan huomattavasti noita muita näkökulmia merkityksellisempi: tuntikausien autossa istuminen, sisarusten ärsyttävät luonteenpiirteet ja tavat sekä puhtaasti vaan se fakta, että vieläkään ei pääse reissuun kavereiden kanssa vaan matkaseura on jälleen kerran se oma perhe.

Vuosien varrella on tullut reissattua nyt vastaavasti kavereiden kans aivan todella paljon, ja olikin vaan ajan kysymys milloin on taas perhematkan aika. Vuonna 2010 tehtiin viikon mittainen reissu Lontooseen kolmestaan iskän ja mun veljen Topin kanssa, mutta sittemmin ei olla juuri yhdessä reissattu. Kunnes saatiin idea lähtä juhlistamaan iskän 55-vuotissynttäreitä Kroatiaan.

Meidän perhe on ollut rikki aina siitä lähtien kun meidän äiti kuoli mun ollessa 22-vuotias, ja vaikka se on sitonut meitä jäljellä olevia entistä tiiviimmin yhteen, joka ikinen hetki – vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin – on kuitenkin läsnä se vahva ajatus, että jotain hyvin merkityksellistä ja oleellista puuttuu. Meillä on omat tapamme selvitä siitä yhdessä perheenä, mutta kaikkien ollessa tapahtuneesta edelleen aivan hajalla (voiko joku joskus rehellisesti päästä yli perheenjäsenen kuolemasta?) on selvää, että myös ulkopuolelta tulevien tuki on tosi tärkeää.

Osaksi siitä syystä me on kerätty meidän tulevalle perhematkalle niin iso jengi kuin suinkin, ja näyttää siltä että parhaimmillaan meitä majoittuu samassa mökissä 14 tyyppiä. Siinä ei toivottavasti ehdi paljoa äidin perään itkeskellä (paitsi ehkä vuoden angstirikkaimpana päivänä eli äitienpäivänä), kun ottaa kaiken ilon irti noin isolla porukalla tehdystä reissusta.

Toki suurella porukalla matkustamisessa on myös varjopuolensa, ja siinä missä juuri kerrottiin Namen matkailuillassa meidän road tripien selviytymissuunnitelmaan kuuluneista herrasmiessopimuksista, oon kaavaillut vastaavaa henkisen hermoromahduksen estävää suunnitelmaa myös tälle matkalle. Siinä missä ollaan ennen jenkkireissuja pyritty ennustamaan ja väistämään kaveriporukalla kaikki mahdolliset potentiaaliset konfliktitilanteet jo etukäteen sopimalla niihin meidän mielestä parhaat käytösmallit, en mää ala haastattelemaan meidän 70-vuotiaita reissukavereita etukäteen siitä millaisissa reissutilanteissa niillä palaa käpy.

Toki myös olosuhteet on erit, kun nyt ollaan ahtaan perheauton sijaan valtaosa ajasta isossa talossa ja kukin omilla teillämme ja jo lähtökohtaisesti ideana on että kukin tekee mitä haluaa sen sijaan, että vietetään yhdessä kylkimyyryssä valtaosa ajasta. Se ei kuitenkaan poista konfliktitilanteiden vaaraa ja ihan saletisti jotain draamaa syntyy, vaikka sitä yrittäisi välttää viimeiseen saakka. Lähtökohdat konflikteille on vähän turhankin mehukkaat, sillä mukana on niin iso jengi erilaisia ihmisiä erilaisista reissutaustoista. Onneksi lääniä riittää ja autoja on useita.

Mun selviytymiskeinot tuolle reissulle on ottaa mahdollisimman iisisti ja keskittyä rentoon lomailuun sekä niihin asioihin, mitä mää lähen sinne reissuun tekemään. Lomailu, rentoilu, reenaaminen ja päiväreissut mielessä annan muiden tehdä rauhassa lomallaan just sitä mitä ne itse haluaa ja jätän matkaoppaan roolin muille. Suurin huolenaihe mulla onkin juuri se että joudun jollain tavalla matkaoppaaksi, mutta niin kauan kuin puitteet on kunnossa voisin kuvitella että mun olemattomille palveluille ei oo tarvetta.

Vaikka odotan reissua tosi kovasti mulla on myös pieni pelko perssiissä siitä, että samalla hetkellä kun astutaan siskon kanssa lentokoneeseen teini-iän nahistelu palaa samaan tapaan kun perheen läsnä ollessa järkevinkin aikuinen voi taantua pahimmassa murrosiässä olevan kitisevän teinin tasolle. Tällä viikollahan se nähdään miten siinä käy – toivottakaa onnea ja pitäkää peukkuja pystyssä! Ja jos jollain on hyviä vinkkejä perhematkalta selviytymiseen niin otan kaikki vuolaiden kiitosten kanssa vastaan!

Kuvissa tunnelmia meidän vuoden 2010 Lontoon perhematkalta.

1.5.2017 6 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest