Pallontallaajat.net
Valikko

Ajatus siitä että varattuja lentolippuja ei olisi yhtään tuntuu sen verran karmivalta, että jo näin ennen kesälomaa asialle oli pakko tehdä jotain. Matkailijana hetkessä eläminen on paikoitellen tosi hankalaa, kun hyvien lentodiilien nappaamiseksi suunnitelmia on järkevää tehdä joskus puoltakin vuotta etukäteen, ja joskus vielä aikaisemmin. Puhumattakaan siitä että keskittyisi fiilistelemään pelkästään seuraavaksi odottavaa reissua, kun hyviä lentotarjouksia tulee vastaan harva se päivä.

Siitä syystä nyt, vaikka ollaankin kohta ihan kesälomatunnelmissa ja muutenkin mulla on ollut suurena agendana reenailla elämään enemmän ja enemmän hetkessä, on ajatukset karkailleet myös syksyyn. Jos ei nyt muuten niin siitä näkökulmasta, että mitä reissuja sitä saisi kaavailtua syksyn pimeille kuukausille.

Ja niitä suunnitelmiahan riittää! Lentolippuja ei toistaiseksi ihan kaikkiin matkoihin vielä ole, mutta niissä tilanteissa se ei oo munsta kiinni, joten luotan vahvasti siihen että reissut tulee kuitenkin onnistumaan.

Ensimmäisenä luvassa on matka Berliiniin, mihin suunnataan mun luotetun reissukaverin Mipan kanssa. Suunniteltiin reissua ihan tajuttoman pitkään ja vatvottiin ajankohtaa sekä kohdetta edestakaisin niin monta kertaa että olin paikoitellen jo ihan varma, että reissu jää lopulta toteuttamatta, mutta vielä mitä! Syyskuun loppupuolella päästään vuosien jälkeen reissaamaan taas yhdessä, sillä Mipa oli mun luottoreissukumppani vaihdon aikana vuonna 2010, ja senkin jälkeen ollaan tehty yhessä reissuja, mutta ei ihan liian moneen vuoteen. Nyt on onneksi taas sen aika! Berliini on meille tuttu, sillä ollaan oltu siellä yhessäkin aikaisemmin, mutta mitäpä sitä hyvää vaihtamaan!

Berliinin jälkeen ei oo montakaan viikkoa, kun pääsen pitkästä aikaa reissaamaan mun työkavereiden kanssa. Aikaisemmin ollaan käyty työporukalla Istanbulissa, Abu Dhabissa ja Espanjan Alteassa, mutta nyt kohteena on Kroatian pääkaupunki Zagreb, mihin mennään näillä näkymin lokakuun alussa muutamaksi päiväksi. Mulla on suunnitelmissa jatkaa reissua vielä yhdellä päivällä, jolloin pääsen toivottavasti viimein käymään Plitvicen kansallispuistossa, joka on roikkunut mun haavelistalla jo ihan liian pitkään.

Näyttäisi vähän siltä että käyn kotona nukkumassa yhden yön, ja jatkan sen jälkeen taas matkaa. Toinen lokakuun-kohde on Irlannin pääkaupunki Dublin. Tästä reissusta oon erityisen innoissani, sillä se on ensinnäkin mun ihan eka reissu Irlantiin, ja toiseksi matkan sisältö on sen verran erikoinen, että jo pelkkä ajatus herättää perhoset vatsassa. Meen nimittäin jatkamaan mun urheilutoimittajan uraa ja suuntaan videotoimittajaksi Taekwon-Don maailmanmestaruuskilpailuihin. Erityisen jännittävää tästä tekee se, että mun työnantajana ei ole Suomen tai edes Euroopan kattojärjestö vaan koko maailmanliitto!!! Se on aika hemmetin kova juttu, ja oonkin reenaillut mun englannin lausumista aika kovasti viime aikoina, että menee homma edes jotenkin maaliin.

Viimeisimpänä mutta ei todellakaan vähäisimpänä koittaa marraskuussa mun 30-vuotismatkan toinen osa. Ostin nimittäin hiljattain lennot NEW YORKIIN!!!! Tikkukirjaimista voitte päätellä miten innoissani mää oon, sillä ajatus New Yorkista tuntuu niin uskomattomalta. Viime reissusta on kolme vuotta aikaa, ja se tuntuu aivan liian pitkältä ajalta. Tää erhe on korjattava nyt, sillä kun mulla tuli vastaan Icelandairin lennot 330 eurolla ei tarvinnut kovin kauaa miettiä varsinkaan, kun vaihtoyhteydet oli aivan täydelliset. Siispä New York, nähdään marraskuussa!

Mun reissailu ei syksyllä jää suinkaan näihin reissuihin, sillä ajattelin suhata kotimaassa myös sen minkä kerkeän. Suunnitteilla on ainakin reissut Tampereelle, Kuopioon ja Ouluun, sillä tämä pyhä kolmiakseli ei poistu mun elämästä ainakaan vielä tulevana syksynä. Lisäksi kyljessä roikkuu pari muuta viritelmää, ja toivon kovasti pääseväni myös tekemään jonkun työmatkan.

Aikamoinen reissusyksy siis vaikuttaa olevan edessä! Ennen sitä vois kuitenkin koittaa nyt varausten tekemisen jälkeen elää hetkessä ja ottaa kaikki ilo irti tulevasta kesälomasta ja sekä Kreikan että Helsingin seikkailuista.

Millainen reissusyksy sulla on suunnitelmissa, mitä on luvassa?

2.8.2017 18 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kuinka siistiltä voi ihmisestä tuntua, kun kesäloman alkamiseen on enää viikko aikaa? Nyt kun on paiskinut hommia lomitta taas parisen kuukautta toukokuisen Kroatian-lomaviikon jälkeen, alkaa ajatus kolmen viikon mittaisesta vapaasta tuntua melko kutkuttavalta vatsanpohjassa.

Lomista puhutessa päätin pelata varman päälle ja lomailla silloin, kun kaikki muut on jo palanneet takaisin toimistolle. Tällä hetkellä se tuntuu tosi fiksulta ratkaisulta, sillä takana on monta työviikkoa, jolloin toimistolla ilmapiiri on ollut hommista huolimatta mukavan rento, kun valtaosa porukasta on kesälaitumilla. Nyt kun ne tyypit palaa rentoina takaisin toimistolle, on mun aika lähteä. Jihuu!

Kesäloman pääseikkailu on kahden viikon mittainen saarihyppely Kreikassa. Odotan tätä klassikkomatkaa melko ristiriitaisin tuntein, sillä kohteet on varmasti ihan ässiä, mutta Kreikan saariston elokuun kuumuus ja valtavat matkailijamassat kieltämättä vähän hirvittää. Uskon kuitenkin, että rennolla loma-asenteella pääsee pitkälle ja vältytään sen suurimmilta hermoromahduksilta.

Parin viikon Kreikan-seikkailulle mulla ei oo hirveitä suunnitelmia. Kaikki on buukattu etukäteen ja matkareitti sekä majoitukset on selviä: Ateena-päivän jälkeen otetaan laiva Milokselle, mistä suunnataan Folegandrokselle ja sieltä lopuksi Santorinille, mistä lennetään takaisin Ateenaan ja yhden hotelliyön jälkeen kotiin. Murehdin suunnitelmien tekemistä ainoastaan Ateenaan, sillä ollaan oltu siellä kerran jolloin nähtiin kaikki pakolliset kulmat, joten nyt tavoitteena on vaan ottaa hetki iisisti ja toivottavasti rennoissa tunnelmissa. Jos kuitenkin jotain Ateena-vinkkejä irtoaa, olisin niistä tosi kiitollinen!

Saarilla taas en aatellut muuta kuin nukkua ja syyä.

Sen jälkeen on vielä luvassa muutama lomapäivä Helsingissä, mikä on mulle aika uutta. Ei oo kovin monella sormella laskettavissa ne kerrat kun oon ollut arkena vapaalla Helsingissä, joten oon tästä melko innoissani! Suomi-seikkailut ei kuitenkaan rajoitu tuolla lomalla Helsinkiin, vaan viimeisen lomaviikonlopun pääteeksi hypätään vielä Helsinki-Vantaan kautta Rollon-koneeseen, ja vietetään viikonloppu Rovaniemellä treenitunnelmissa.

Oon myös asettanut itelleni lomalle yhden tavoitteen ja se on tosissaan päästää irti ja ottaa iisisti. Katsotaan, miten se onnistuu tältä suorittajalta!

Vielä viimeinen viikko, ja se mennään palmuhaaveissa! Postauksen kuvat on Madeiralta, mistä mun hotellihuoneen parvekkeelta avautui aikamoinen klassikkonäkymä.

30.7.2017 4 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Havahduin eilen siihen, että mulla on jotenkin mennyt tää kesä ihan ohi, sillä kaikki kesähumputtelut on jääneet tekemättä, tai ainakin siltä tuntuu. Syy siihen on ihan jäätävä kiire, sillä vaikka kuinka lupasin muka itselleni uudenvuodenlupaushuumassa ottavani tänä vuonna aiempaa iisimmin, ei sitä rentoutunutta ja otsarypytöntä olemusta oo peilissä juuri näkynyt.

Suurin ongelma on se että hommaa on ihan liikaa ja tunteja liian vähän, ja vaikka oon yrittänyt karsia kaikesta turhasta, täyttyy aivokoppa jatkuvasti siitä ajatuksesta, että pitäisi vielä tehdä sitä ja tätä ja tuota ja nekin. Ei oo siis ihan hirveästi jäänyt aika iltajätskeille, rantakävelyille, terassi-illoille tai edes ulkoilulle, ainakaan riittävästi.

Jotain kuitenkin saatu aikaan tämänkin kesän suhteen, kiitos viimeviikkoisen juhlaviikonlopun. Meille oli juuri seurustelun 11-vuotispäivä sekä kolmas hääpäiväkin, ja koska ne on niin lähellä toisiaan päätettiin jälleen yhdistää juhlahulinat yhdelle viikonlopulle.

Kaava oli tuttu toissavuodesta: toinen hoitaa toisen päivän ohjelman ja toinen toisen. Päivän kulusta tietää etukäteen ainoastaan järjestäjä, ja kaikki etenee yllätyksinä niin, että missään vaiheessa ei toisella oo oikeastaan mitään käryä siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Voin kertoa että oli taas pienet paineet keksiä siistiä tekemistä koko päivälle, mutta onneksi tuo viikonloppu on erinomainen mahdollisuus käydä testaamassa ne ravintolat ja elämykset, joista on pitkään ollut puhe ja joita ei oo aiemmin saanut aikaiseksi.

Mulla siinsi oma suunnitelma kristallinkirkkaana – ainakin osittain – jo edellisellä viikolla, ja odotinkin innolla millainen lauantai meillä olisi luvassa Karimin suunnitellessa ohjelmaa. Toivoin kovasti ettei vahingossa valittais samoja paikkoja tai ohjelmia, sillä siinä tilanteessa mää olisin se, jolta vaadittaisiin nopeita peliliikkeitä.

Huvittavaa kyllä, nyt ku mietin jälkeen päin tuota viikonloppua niin aika kovasti se pyöri ruuan ympärillä, ja hyvä niin! :D

Lauantaina oli tosiaan Karimin päivä, ja se oli vastuussa siitä mitä me tehtäisiin. Herättiin melko aikaisin, ja oltiin liikkeellä jo kasin pintaan. Osasin tietysti odottaa että mentäisiin johonkin syömään, sillä ruoka on aika kova juttu ihmisen elämässä myös aamiaisaikaan.

Monien mutkien kautta meidän määränpää olikin rautatieaseman kupeessa sijaitseva Radisson Blu Plaza, jonka aamiaisbuffa on varma ja aina yhtä hyvä valinta. Nappiin meni heti aamusta!

Aamiaiselta jatkettiin pienen shoppailureissun jälkeen välikuolemaan kotiin, kunnes oli taas lähdön aika. Kuljettiin pitkin Töölön nurtseja ja rantoja kunnes edessä oli legendaarinen Cafe Regatta, missä sielläkään ei oltu käyty aikaisemmin.

Pitkä jono luikerteli ulos saakka, ja kahvilla oli selvästi niin matkailijoita kuin paikallisiakin. Tarjonta oli yllättävän monipuolista, minkä lisäksi yllätyin myös siitä, että kahvilaan ei olisikaan ollut pakko varautua käteisvarannoin, sillä maksuvälineenä kävi myös kortti. Yllätys siitä syystä, että olin kuullut Regatasta niin paljon juttuja siitä miten tyypit suuntaa kahvilaan ilman käteistä ja saavat maksuaikaa seuraavaan vierailukertaan saakka ihan puhtaasti hymyilemällä.

Regatta oli kyllä hyvin symppis kahvila, enkä ihmettele lainkaan sen suosiota. Parasta oli pihalla oleva makkaranpaistopaikka, joka on varmasti tunnelmallinen erityisesti syys- ja talvi-iltoina.

Kahvittelujen jälkeen oli seuraavan ohjelmanumeron aika, ja Karim vei mut klassikkoaktiviteetin äärelle eli pelaamaan minigolfia! Tää oli jotain mistä oltiin puhuttu tosi pitkään, ja niin pitkään itse asiassa että se oli myös mun suunnitelmissa seuraavalle päivälle! Pitelin pokkaa siinä vaiheessa ja annoin mailan viuhua luottaen siihen, että kyllä mää jotain keksin tilalle.

Minigolfkohteita tuntuu tuolla Taivallahden nurkilla olevan ihan mukavasti, sillä aivan rannassa sijaitsevan radan sijaan me suunnattiin Sibeliuspuiston sydämessä sijaitsevalle radalle, jonka olemassaolosta mulla ei ollut mitään käryä ennen tuota lauantaita. Teekkareiden valmistamat radat oli paikoitellen melko haastaviakin, ja kokemus oli kyllä tosi kiva!

Dinnerille mentiin tutusti kotiin, ja Karim kokkas libanonilaishenkisen kasvisdinnerin. Maistui, ja loppuillan kruunasi vielä Musiikkitalon kesäteatteri, jossa nähtiin improteatterin esittämänä tämän kesän ohjelmisto eli Kaunotar ja hirviö sekä Liisa ihmemaassa.

Ekan päivän ohjelma nosti kyllä aika kovat paineet, sillä mulla ei ollut mitään niin siistiä suunnitelmissa. Otettiin aamu rennosti ja nukuttiin myöhään, sillä mun kaavailema ohjelma alkoi vasta 12 aikaan, jolloin meillä oli varaus Sandroon. Herkkubrunssi sunnuntain aluksi oli kyllä just sitä, mitä ihminen kaipasi hyvin syödyn päivän jälkeen.

Brunssi oli kieltämättä aika ässä, sillä juuri edellisenä päivänä aamiaisella Karim oli harmitellut kaiken maailman tahnojen ja soossien puuttumista, mihin Sandro toi juuri niitä kaivattuja tekstuureja ja makuja. Tarjolla oli hurjan laaja valikoima kasviksia, salaatteja ja tietty muun muassa hummusta ja tsatsikia, minkä lisäksi brunssiin kuului myös liuta lämpimiä ruokia lampaasta kalaan sekä tietysti herkkuja notkuva jälkkäripöytä.

Tykkäsin ruoan lisäksi tunnelmasta, sillä Sandron brunssi tarjoillaan kahdessa eri kattauksessa, mistä syystä brunssin aikana on tosi rauhallinen tunnelma, kun kesken kaiken porukkaa ei lappaa sisään. Tuona sunnuntaina käytössä oli ehkä kaksi kolmannesta pöydistä, joten tilaa oli mukavasti eikä missään vaiheessa ruokaakaan tarvinnut juuri jonottaa.

Brunssi maksaa 29,90 ja ruoan lisäksi hintaan sisältyy myös mimosat mieheen ja naiseen sekä kahvi ja tee. Ihan normisunnuntaina ei mun budjettielämäntavalla välttämättä käytäisi tuon hintaisella brunssilla, mutta noin juhlaviikonloppuna se oli aivan ässä valinta.

Eirassa sijaitsevasta Sandrosta jatkettiin sitten jalan matkaa kaupungin toiselle puolelle, Töölönlahden pohjoispuolella sijaitsevaan Talvipuutarhaan. Siinä missä pari vuotta sitten vastaavana viikonloppuna vein Karimin sinne aamiaiselle, nyt mentiin vaan tekemään sitä mitä tiesin ruusufanin arvostavan, nimittäin haistelemaan ruusuja!

Seuraavana oli varikkokäynti kotona, ja täytyy myöntää että brunssi oli sen verran täyttävä, että oltiin molemmat aikamoisessa ruokakoomassa. Olin aiemmin aamulla paniikissa etsiskellyt korvaavaa tekemistä minigolfille ja päätynyt ehkä tylsään ja helppoon, mutta tuohon koomailuhetkeen oikein sopivaan ratkaisuun. Kotoa suunnattiin illan päälle leffaan, minkä jälkeen jouduttiin yhä täysien vatsojemme kanssa toteamaan että mun kaavailema iltapala Töölön kallioilla sai nyt jäädä toiselle illalle.

Viikonloppu oli kyllä aivan huikea, ja oli superhauska taas olla täysin toisen vietävissä koko päivä. Ellei ens vuonna kohdalle satu reissua, niin otetaan taatusti uusinta tästä!

28.7.2017 2 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Toukokuinen viikon mittainen perhematka Kroatiassa herätti melko runsaasti huolta siitä, miten se tulee sujumaan. Kuten kirjoittelin blogissakin, mietin yllättävänkin kovasti sitä miten viikko samassa talossa oman rakkaan perheen kanssa menee, ja oman jännittävän lisänsä mukaan toi se, että seurueeseen kuului kaksi perhettä ja muutama lisäosa, jotka eivät juurikaan olleet aikaisemmin olleet toistensa kanssa tekemisissä. Lisäksi bonuksena vaan vähän aikaa ennen reissua seurueeseen liittyi yksi henkilö, joka ei tuntenut kuin muutaman koko seurueesta. Tämä kombo aiheutti kieltämättä melko paljon jännitystä, eikä varmaankaan mikään ihme.

Meidän reissuporukkaan kuului siis mun perhe eli Karim, mun isä, sisko, veli ja veljen vaimo. Mukana oli myös Karimin äiti, sisko, isoisä sekä tämän naisystävä ja lisäksi reissuun lähti mun veljen vaimon isä sekä veljen vaimon isän siskon mies. Meininkiä kävi myös ilostuttamassa mun serkku tyttöystävineen, kun sattuivat olemaan samalla suunnalla reissussa. Koko konklaaviin kuului siis 12–14 tyyppiä ikähaarukassa 16–76, joten aivan varmastikaan kiinnostuksen kohteet eivät kaikilla aivan täysin kohdanneet. Enemmän mua kuitenkin huoletti etukäteen ihan vaan puhtaasti käytännön asiat ja se, kenellä pinna palaa ensimmäisenä – näin perheen läsnä ollessa kun itse kukin meistä taipunee joskus taantumaan sinne pahasuisimman teinin tasolle.

Siskojen keskellä, eikä tullut edes riitaa vaikka aluksi vähän pelottikin.

Aurinkoa, hyvää seuraa ja hengailua lämmössä altaalla, se piti reissuporukan tyytyväisenä ja minimoi riitatilanteet.

Näin upeat maisemat on parhaimmillaan rakkaiden kanssa jaettuna, ja tällä reissulla niitä rakkaita riitti.

Näin pitkän ruokapöydän ääressä riitti tilaa jokaiselle, mutta kieltämättä 12 hengen ruokkiminen oli melko isotöistä, vaikka sitä ei tarvinnutkaan tehdä edes yksin eikä edes joka päivä.

Olosuhteet oli kuitenkin täydelliset kaiken maailman konfliktien välttämiselle, ja jokaiselle tarjottiin omaa tilaa niin paljon kuin sitä koki tarvitsevansa. Meidän reissuporukka jakaantui käytännössä kaksikkoihin, joista jokaiselle oli oma huone. Lisäksi mun isä ja sisko saivat vielä valita omat huoneet, joten niidenkään ei olisi ollut pakko punkata muiden kanssa samassa huoneessa jos siltä olis tuntunut. Huvilassa oli lähes jokaisessa makkarissa myös oma kylppäri, eli toisia ei tarvinnut juuri vessahädässä odotella.

Lopulta jakaannuttiin kolmeen taloon niin, että minä ja Karim sekä Karimin äiti ja sisko nukuttiin päärakennuksessa, vanhempi polvi päärakennuksen yhteydessä olevassa asunnossa, mun veli vaimoineen sekä meidän sisko otti yhden mökin ja “poikamiehet” eli mun isä, kälyn isä ja tämän siskon mies nappasi oman talonsa. Lisäksi vuokrattiin pihalle kolme autoa, ja kolmen kuskin voimin kukanenkin pystyi vierailemaan niissä paikoissa missä milloinkin kiinnosti.

Koska kyseessä oli noin iso perhereissu, ei matkalla tietenkään voinut mennä täysin omien toiveiden mukaisesti, ja kompromissien tekoon oli hyvä asennoitua jo ennen matkaa. Se oli sinällään tosi helppoa, sillä meillä oli edessä vielä toinen Kroatia-viikko jolloin pystyttiin tekemään tasan sitä mitä kiinnosti. Vaikka aluksi puhuttiinkin että jokainen voi mennä omien mieltymyksien mukaan ja tehdä sitä mitä haluaa, kyllä me pääasiassa kuljettiin porukalla. Kohteessa hajottiin tavallisesti pariin tai kolmeen pienempään ryhmään, sillä esimerkiksi Krkassa vieraillessa kaikki eivät jaksaneet lähteä vaellukselle, joten osa meni jalan ja osa tyytyi katselemaan maisemia laivamatkalta. Makarskassa taas jotkut halus lähteä puolisukellusvenereissulle, jolloin toinen osa porukasta suuntasi rantakävelylle. Kaikki meniki tosi sujuvasti, ja tuon kokoiselle porukalle kolme autoa oli just sopiva määrä, sillä kaks olis ollut liian vähän jo mielenkiinnonkohteiden jakautumisen ja oman ajan tarpeen vuoksi.

Kolme autoa ja kolme kuskia – pettämätön kombinaatio meidän reissussa.

Kartanluku toi välillä vähän mutkia matkaan, varsinkin kun pyrittiin välillä navigoimaan samaa reittiä. Ajettiin usein nätisti kolmen auton letkassa, mutta aika ajoin joku lähti aina sooloilemaan ja sitten ihmeteltiin missä muut oikein luuraa.

Koko jengi meni sulassa sovussa matkan alusta loppuun saakka, eikä ketään tehnyt mieli työntää esim. kanjonista alas.

Meidän klaanin punanokkaisimmat yhteiskuvassa kuuman päivän jälkeen. Ja nuo maisemat, niitä on ikävä!

Ilman näitä tyyppejä näitä maisemia tuskin olisi tullut nähtyä.

Koko 12-henkisellä porukalla ei olis millään onnistunut kuljeskella ympäriinsä, joten pienempiin ryhmiin hajautuminen oli fiksu veto.

Tää oli parasta, varsinkin kun samaan altaaseen mahtuivat kaikki siitä riippumatta, miten hyvin oltiin ennen tunnettu.

Mitään konflikteja tai yhtään sanaharkkaa ei reissulla – käsi sydämellä – tullut. Tietysti monet asiat kyrsi varmasti itse kutakin, mutta ei kenelläkään ei täyttynyt mitta eikä kukaan turhautunut niin paljoa, että olis ruvennut valittamaan mistään. Se oli mahtavaa, sillä jokainen halusi oikeasti ottaa reissusta kaiken ilon irti ja nautti joka hetkestä, eikä tätä matkaa pilattu turhanpäiväisellä murjottamisella. Tietysti erityisesti loppuvaiheessa ilmassa saattoi olla muutamia hienovaraisia vihjauksia siitä että ruoanlaiton sekä pöydän kattamisen ja siivoamisen voisi joskus se kuuluisa joku muukin hoitaa, mutta ne riittivät aktivoimaan kaikki hommiin.

Omalta osaltani henkinen valmistautuminen oli kuitenkin ihan tarpeen, sillä kun matkustan tavallisesti vapaa-ajalla joko itsekseni tai pääasiassa Karimin kanssa, kompromisseja ei juurikaan tarvi tehdä. Nyt oli hyvä jo ennen reissua orientoitua siihen että mennään koko jengin toiveiden mukaisesti ja luottaa, että sekin tuo ihan taatusti mahtavia hetkiä ja upeita elämyksiä, kuten toikin. Reissu sujui niin hyvin, että viimeisenä iltana kun tasattiin matkalla aiheutuneita kuluja todettiin, että tästä voisi ihan hyvin tehdä perinteen. Enkä edes usko olevani ainoa, joka oli sen ajatuksen kanssa tosissaan!

Tässä on meidän 12-henkinen reissujoukkue kokonaisuudessaan ja vannon, että kuvien ottamisen jälkeen muakaan ei työnnetty altaaseen, vaikka varmasti kiusaus oli melko kova jo tuon viikon päätteeksi.

Mua kiinnostaisi kuulla myös muiden ajatuksia ja kokemuksia perhematkoista – miten teillä on sujunut?

25.7.2017 4 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest