Pallontallaajat.net
Valikko

Joka ikinen kerta mää lupaan itselleni että järjestän loman alun niin että voin pakata ja lähteä kaikessa rauhassa ja joka ikinen kerta huomaan, että eipä se taaskaan nappiin mennyt. Tää päivä on ollut niin klassista lennolle lähtöä kuin vaan voi kuvitella, eikä rennosta lähdöstä oo voinu puhua lähimainkaan.

Fiksu tyyppi olis tietysti valmistautunut tiistaina lähtevälle lennolle jo edellisenä viikonloppuna, tai jopa edellisellä viikolla jos viikonloppu oli täynnä suunnitelmia. No mää päätin tehä vähän toisin ja vetää edellisviikon ihan yhtä sata lasissa kuin aiemminkin, ja olin vielä sopivasti viikonlopunkin tuomaroimassa Sastamalassa SM-kisoissa. Maanantai oli sopivasti aamusta iltaan tiimin kick off, joten pakkaamiselle oli tasan kaksi mahdollisuutta: maanantain myöhäisilta ja tiistai-iltapäivä hetkeä ennen lähtöä. Piipahdin kuitenkin töissä vielä tiistaina, ja kun kiirepakkailun jälkeen purin stressiä tirauttamalla pienet itkut suihkussa ennen lähtöä lentokentälle totesin, että hienosti meni taas.

Jokin siinä kuitenkin on, että vaikka lähteminen on nykyisin aina yhtä stressaavaa, en vois kuvitellakaan viettäväni lomia lähtemättä reissuun. Maiseman vaihtaminen on lähes täydellisen toimiva tapa keskittyä ihan muuhun kuin kodin ympyröihin, työkiireisiin tai harrastusten tuomiin velvollisuuksiin. Lentokenttäbussissa nukuttujen pikapäikkäreiden jälkeen olin kuitenkin jo lähes uusi ihminen (eli käytännössä Karim uskalsi taas jutella mulle), ja todellinen reissufiilis iski viimeistään siinä vaiheessa, kun odoteltiin koneen lähtöä.

Tosin kieltämättä vois tehdä ihan hyvää kokeilla lomaa ihan vaan kotikonnuilla, mutta veikkaanpa että sellaista mahdollisuutta ei oo ihan heti luvassa. Jos taskussa ei loman alkaessa oo lentoja maailmalle, on suunnattava vähintään pohjoisen kotiin.

Jos mulla olis kaikki maailman aika, olisin ajastanut teille muutamia postauksia matkan ajaksi, sillä tämän loman aion ottaa ihan täysin blogivapaasti. Päivitän kuulumisia instaan, mutta muuten tuskin tuutte munsta kuulemaan. Pahoittelut tästä, mutta kuten tästä postauksesta voi päätellä, viime aikoina on riittänyt tekemistä. Mieluusti vältän nuo stressi-itkut jatkossa, joten otan nyt kerrankin hyvällä omallatunnolla loman kannalta.

Palataan siis sitten, kun rento loma on tehnyt tehtävänsä ja akut on taas täynnä virtaa!  (Paitsi yks podcast-postaus mulla on valmiina odottamassa, että saatais nauhoitus editoitua. Ehkä se tulee ulos tässä loman aikana..)

7.2.2018 0 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Nyt on taas tullut aika iskeä faktat tiskiin, eli laskea viime vuoden lentomatkustelun aiheuttamat tuhot. Tämä vuotuinen perinne muistuttaa mua kerta toisensa jälkeen siitä, miten matkailulla on myös toinen puoli ja kuinka on tärkeää pitää kiinni kestävistä elintavoista jokapäiväisessä elämässä. Eihän se kaikkea kompensoi, tietenkään, mutta kuten jaksan joka vuosi mainita, niin otetaan tänäkin vuonna: pakko se on yrittää.

Kuten aina ennenkin, lasken lentopäästöt ICAO:n eli International Civil Aviation Organisationin päästölaskurilla. Jätän aiempien vuosien tapaan työmatkojen lennot laskematta koska noh, ne ei oo aivan mun henkilökohtaisesti valittavissa. Nyt lähtee!

Vuoden 2017 lentopäästöt

Helsinki–Dubrovnik–Helsinki 341.2 kg
Helsinki–Lontoo–Helsinki 312.0 kg
Helsinki–Ateena–Helsinki 422.8 kg
Helsinki–Berliini–Helsinki 237.4 kg
Helsinki–Rovaniemi–Helsinki 176.6 kg
Helsinki–Dublin–Helsinki 414.0 kg
Helsinki–Reykjavik–New York–Reykjavik–Helsinki 897.8 kg

Minä siis aiheutin vuonna 2017 lentomatkustamisellani hiilidioksidipäästöjä 2 801,8 kiloa.

Vertailun vuoksi edellisvuoden lentelyni aiheutti päästöjä 4 909,2 kg, ja se oli mulle kyseenalainen ennätysvuosi, sillä koskaan aikaisemmin mun lentomatkustaminen ei oo kuormittanut maapalloa niin paljon kuin vuonna 2016. Se olikin kaikkien aikojen reissuvuosi, joten sillä on todellakin kääntöpuolensa.

Mikä sitten oli vuonna 2017 paremmin? No ensinnäkin siinä missä lensin edellisvuonna kotimaan sisällä kokonaiset viisi kertaa, nyt Suomen-lentoja oli listassa ainoastaan yhdet. Vaihdoin vuonna 2017 kaikki Oulun-lennot junamatkoihin, sillä vuoden ainoa kotimaan lentomatka suuntautui Rovaniemelle. Sen lisäksi matkojen määrä oli huomattavasti pienempi kuin aiempana vuonna, eikä kaukomatkojakaan ollut kuin yksi. Kolmas muutos oli suorien lentojen suosiminen, sillä vuoden ainoa koneenvaihdollinen lentoyhteys oli New Yorkiin, jonne suuntasin Reykjavikin kautta. Siitä koitui päästöjä noin 200 kiloa suoria lentoja enemmän.

Vuonna 2018 yritän kompensoida lentomatkustuksen aiheuttamia päästöjä jatkamalla samaa linjaa kuin viime vuonna, eli ei Oulun-lennoille, lennän pääasiassa suoria lentoja ja yritän malttaa matkakuumeen kanssa. Voin kyllä kertoa että se on hemmetin hankalaa varsinkin, kun viime vuosi kompensoi edellisvuotta ollen melko vaatimaton matkailuvuosi. Tällä hetkellä matkakuume onkin melko kova, ja vuoden ekat lennot sisältää koneenvaihdon, että se siitä vahvasta alusta…

Katsauksia edellisvuosien lentopäästöihin löytyy blogin omatunto-tunnisteen alta.

Lentopäästöt on tietysti vain yksi osa siitä, minkä verran ihminen aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä. Oma summittainen kulutus on helppo laskea Sitran Elämäntapatestin avulla. Mää tein testin, mutta valehtelin vähän lentomatkustamisen kanssa, sillä halusin Sitran testistä nollatuloksen lentojen suhteen, jotta voin lisätä ICAO:n laskurin tulokset Sitran tulokseen. Näin sain laskettua summittaisen kokonaistuloksen siihen, kuinka paljon aiheutan elollani hiilidioksidipäästöjä.

Sitran testistä tuli mun elintavoilla 4 100 kiloa hiilidioksidipäästöjä vuotta kohden. Siihen kun lisätään lentelyn aiheuttamat päästöt, on kokonaistulos 6 901,8 kiloa. Keskimääräinen Sitran Elämäntapatestin tekijä sai tulokseksi 7 500 kiloa, joten vaikka matkustankin huomattavasti enemmän kuin perus-Piritta, ei mun siitä huolimatta tartte välttämättä potea ihan valtavan huonoa omaatuntoa. Ehkä.

Paljonko sun lentomatkat aiheutti päästöjä? Laskisitko ite?

31.1.2018 26 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

New York on pyörinyt mielessä viime päivinä tosi kovaan tahtiin, ja oonpa jopa löytänyt itseni fiilistelemästä, miten siistiä olisi tehdä toinen muutaman päivän mittainen kaupunkipyrähdys Nykiin jo tänä vuonna.. Eikö mikään oikeasti riitä? Olisin kuvitellut että edellinen, marraskuun nelipäiväinen Nykin-seikkailu saisi kuumeen rauhoittumaan edes täksi vuodeksi, mutta vaikuttaa siltä että nyt kun on tehny yhden tuommoisen pienen matkan, on kynnys ainakin ajatuksen tasolla toisen toteuttamiseksi huomattavan matala.

Toivon kuitenkin että pysyisin edes jotenkin järjissäni enkä löytäisi yhtäkkiä itseäni ostamasta New Yorkin -lentoja, sillä let’s face it: muutaman päivän mittaiset matkat maapallon toiselle puolelle on hirveintä, mitä voin tälle maapallolle tehdä. En oo vielä edes uskaltanut laskea viime vuoden lentopäästöjä, mutta oon asettanut itselleni deadlineksi tammikuun, joten se on pakko tehdä ihan tässä lähipäivinä. Veikkaan, että numero tulee kauhistuttamaan..

Nyt kun en pääse fyysisesti palaamaan New Yorkiin, oon fiilistellyt reissua kuvien avulla. Onneksi mukana oli bloggaajaystävä Sanna, jonka kanssa oli helppo pysähtyä vähän väliä sinne, tänne ja tuonne nappailemaan kuvia joka kerta, kun jotain siistiä tuli vastaan. Ja Nykissä sitä tapahtuu usein! Jos muuten ette oo vielä tsekanneet Sannan uutta Seven Seas -blogia, kannattaa se tehdä viimeistään nyt!

Loppuun vielä videovinkki: jos et päässyt viime viikon matkamessuilla seuraamaan livenä Rantapallo Stagen paneelikeskustelua Yhdysvaltain road tripeistä ei hätää, sillä voit tsekata keskustelun Facebook Live -nauhoitteen täällä.  Mukana keskustelussa olivat Fiftyififty-blogin Sonja, Stilettikorkokanta-blogin Ulla sekä Suomi-Amerikka yhdistysten liiton Kirsi. Hyviä vinkkejä siis tuli vastaan rutkasti, joten suosittelen vahvasti tsekkaamaan tuon videon, ja vilahtaapa siellä myös meikäläinen, sillä toimin kyseisen pätkän haastattelijana.

Ihanaa viikonloppua!

27.1.2018 2 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Terkut talvisesta Helsingistä! Siinä missä täällä nautitaan hyvin harvinaisista (ja ihanista) pakkasista, karkailee mieli vähän väliä jo valoisampiin paikkoihin. Yksi niistä kohteista on Madeira, mistä mulla on vielä ainakin yksi juttu jakamatta ja se on tää!

Luonnon uima-altaat on kiehtoneet mua aina, tai ainakin siitä lähtien kun ekan kerran tajusin sellaisia olevan olemassa. Nyt ei siis puhuta mistään metsälammista tai muista, vaan tulivuorenpurkausten yhteydessä syntyneistä laava-altaista. Vulkaanisilla saarilla sijaitsevia altaita on maailmassa tosi monia, mutta siitä huolimatta kuulin niistä ekaa kertaa vasta muutama vuosi sitten ollessani Teneriffalla.

Ajatus siitä, että tulivuoren purkauksen jälkeen laava on vyörynyt veteen tajuttomalla voimalla ja jäähtynyt hetkessä niille sijoilleen päästyään kosketuksiin viileän meriveden kanssa, on äärimmäisen kiehtova. Joissakin paikoissa laava on jähmettynyt niin, että se muodostaa uima-altaiden muotoisia alueita. Lomalaisten näkökulmasta aika kiehtovaa!

Näitä luonnon uima-altaita on myös Madeiralla, ja useimmat suuntaavat ikimuistoisen uimareissun perässä Porto Moniziin. Siellä sijaitsee saaren kuuluisin uimapaikka, ja sen kyllä huomaa. Vaikka vierailin paikalla varsinaisen matkailusesongin ulkopuolella, oli altaat ja niiden välillä kulkevat käytävät pullollaan porukkaa. Uimakoppeja ei ole, joten tyypit vaihtaa uikkarit paikan päällä parhaillaan vain puolen metrin levyisillä käytävillä.

Porto Moniz on täysin matkailijoiden hallussa, ja jos paikalliset suunnittelevat uimareissua luonnon muovaamalle uima-altaalle, ottavat he suunnakseen lyhyen matkan päässä Porto Monizista sijaitsevan Seixalin. En ihmettele, sillä Seixalin uimapaikka oli kuin sadusta! Turkoosinvihreä kirkas vesi tarjoaa tosi rauhallisen uintimahdollisuuden paikassa, jossa kivireunan toisella puolella pauhaa meri. Vesi vaihtuu aaltojen vaikutuksesta, eikä siis ole mitenkään likaista tai sameaa, vaan tosi kirkasta, kuten kuvistakin näkee.

Parasta Seixalin uima-altaissa oli kauneuden lisäksi se, että se oli lähes tyhjä, sillä meidän lisäksi altaalla oli ehkä viisi ihmistä. Ensisijaisesti uimapaikka oli kuitenkin uskomattoman kaunis, mikä tekee lähtemättömän vaikutuksen, tai teki ainakin minuun.

Koska kyseessä oli työmatka, mulla jäi nämä uima-altaat kuitenkin omakohtaisesti kokematta enkä ehtinyt uimaan. Puitteet vaikuttivat kuitenkin olevan sen verran otolliset, että olisin kyllä voinut käyttää hetken altaassa pulikointiin, mutta tää taisi olla taas yksi niistä työmatkailuhetkistä, jolloin paikka merkitään muistiin ja takaisin palataan toivottavasti vielä joskus omalla ajalla.

Ootko nää päässyt kokeileen luonnon uima-altaita? Millaista oli?

22.1.2018 4 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest