Pallontallaajat.net
Valikko

Kevään reissukausi rullaa mukavasti eteenpäin, sillä tämän alkuvuoden aikana on päästy kokemaan jo monia kiinnostavia kohteita, mikä tuntuu tietysti siistiltä. Pääsiäisen pitkien vapaiden kohdalla ei paljoa tarvinnut miettiä lähteäkö vai jäädä, ja tämän vuoden reissun kohteeksi valikoitui pitkästä aikaa Sveitsi.

Maa on mielessä vähän väliä, sillä mun hyvä ystävä asustaa Bruggissa, mutta siitä huolimatta reissubingo osuu Sveitsin kohdalle hävettävän harvoin – viimeksi käytiin moikkaamassa bruggilaisia kolme vuotta sitten, joten nyt oli jo enemmänkin kuin aika! Otin vielä pari lisälomapäivää matkan yhteyteen ja Kariminkin vapaat osui melko mukavasti yksiin, joten saatiin minilomasta vähän pidempi ja rennompi pienellä vaivalla.

Lähdettiin reissuun vasta lauantaina, mikä tarjosi meille pitkäperjantain edestä mahdollisuutta tehdä tasan sitä mitä mieli tekee ja tietty pakkailla rauhassa. Klassikoita on kuitenkin hankala välttää, mistä syystä mää pakkasin reissukamat siinä kymmenen aikaan illalla, kun edessä oli 4.15 odottava herätys. Hienosti meni taas!

Oltiin Zürichin lentoasemalla mukavasti jo lauantaina aamusta, joten ehdittiin viiden reissupäivän aikana tehdä vaikka mitä! Tosin jatkuvan paikasta toiseen juoksemisen sijaan otettiin tavoitteeksi oikeasti yrittää rentoutua matkan aikana, ja se sopi onneksi meidän hosteille Tiinalle ja Flaviolle.

Tehtiin matkan aikana yksi päiväretki Etelä-Sveitsiin Flavion perheen kesämökkimaisemiin, jotka vetivät kyllä melko sanattomiksi. Jätettiin auto Flavion perheen omalle parkkipaikalle ja noustiin Malvaglian kylän edustalla sijaitsevalle vuorelle gondolilla. Ihan hauska tapa taittaa kesämökkimatka!

Perillä meitä odotti sympaattisten kivimökkien rykelmä, joka sijaitsi rinteessä niin, että mökeiltä avautuva näkymä oli vähintään henkeäsalpaava. Edessä kohosivat Sveitsin Alpit, ja kirkas sää tarjosi meille eturivin paikat lumipeitteisille huipuille. Uskomatonta!

Mökeistä yksi oli Flavion perheen omistama, mutta suvulla oli kuulemma ollut aikaisemmin omistuksessa valtaosa alueen mökeistä. Kuulemma miehen isoisän isä (tai isoisä?) oli kuitenkin todennut ne melko turhiksi, ja oli jaellut niitä kysyjille viinapullosta. Onneksi hänen poikansa oli kuitenkin pyytänyt isäänsä säästämään suvulle yhden – joka ei kuulemma edes ollut sijainniltaan se kaikkein paras – ja siitä syystä mekin nyt oltiin nauttimassa alppimaisemista kavereiden suvun mökin edustalla.

Säiden puolesta pääsiäinen ei oo missään nimessä ihanteellinen aika matkustaa Sveitsiin, ainakaan jos suunnitelmissa ei oo laskuloma. Me saatiin kuitenkin nauttia ainakin osana päivistä ihan hyvästä säästä, kun aurinko paistoi ja lämmintä oli viitisentoista astetta.

Piipahdettiin mökillä tsekkaamassa tilukset, mutta koska varsinainen mökki oli parhaillaan remontin alla, ei jääty sinne eväiden syöntiä pidemmäksi aikaa. Käytiin tsekkaamassa alueen paras maisemapaikka upottavan hangen läpi kulkevasta kävelyreitistä huolimatta ja siirryttiin sen jälkeen nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta sekä kuivattelemaan kenkiä mökkien vieressä sijaitsevan Sass Malt -ravintolan terassille. Siemailtiin teetä auringon lämmittäessä ja nautittiin ympäröivästä vuoristomaisemasta. Näkymät oli kyllä aivan huikeat!!

Illan päälle käytiin vielä illastamassa Malvagliassa, sillä pitihän Etelä-Sveitsissä, jossa muuten puhuttiin kaikkialla pelkästään italiaa, käydä syömässä pizzaa. Illallinen osuikin just täydelliseen aikaan, sillä skipattiin sillä pahimmat ruuhkat ja päästiinkin melko suorilta ajamaan muutaman tunnin mittainen matka takaisin Bruggiin.

Muina päivinä otettiin reissulle vastapainoksi melko rennosti. Sunnuntaina pelailtiin mölkkylä ja fiilisteltiin aurinkoa, maanantaina taas saatiin Miia ja Timppa kylään. Meidän oli määrä siirtyä tiistaina Saksan puolelle Mipsun ja Timon luo, mutta lyhyestä välimatkasta huolimatta melko pitkäksi venyvä matka sai meidät toisiin aatoksiin, ja treffattiinkin heidät Bruggissa, mikä taisi olla lopulta kaikkien kannalta paras vaihtoehto. Saksa jäi kuitenkin kaivelemaan, joten täytynee suunnitella piakkoin reissua myös Etelä-Saksan puolelle!

Finnair lentää Zürichistä takaisin Helsinkiin iltaisin, joten keskiviikkona meillä oli vielä koko päivä aikaa ennen kotimatkaa. Päätettiin käyttää se Zürichin-vierailuun, sillä kaupunki oli jäänyt edellisreisballa meiltä molemmilta näkemättä. Ennusteissa meidän kaupunkiseikkailupäivälle luvattiin nättiä ja lämmintä säätä, mikä vaikutti tosi lupaavalta vielä Bruggissa.

Zürichiin päästyämme taivas oli kuitenkin synkentynyt ja vettä alkoi satamaan lähes samalla hetkellä kun astuttiin ulos juna-asemalta. Meillä oli suunnitelmissa kävellä rauhakseltaan kaupungin edustalla sijaitsevan järven rantaan ja tepastella takaisin mukavasti vanhankaupungin kautta. Sade kuitenkin vesitti suunnitelmat, sillä kummallakaan meistä ei oo enää pienintäkään kärsivällisyyttä kävellä sateessa kaupunkilomalla, joten käytiin melko pikaisesti järvellä, tsekattiin vanhakaupunki aika vauhdilla ja oltiin aika nopeasti takaisin rautatieasemalla. Ehkä koettais Zürich ihan kunnolla sitten seuraavalla kerralla!

Sveitsin reissu oli ihan superrento ja mukava piristys kevääseen, ja parasta oli tietysti päästä hengailemaan Tiinan ja Flavion kanssa ihan kunnolla monen päivän ajan sekä tietty nähdä Mipaa ja Timoa. Täytyy pitää huoli, että seuraavan kerran vieraillaan maassa vähän nopeammin kuin viimeksi, sillä kolme vuotta on kyllä aika nolostuttavan pitkä aika.

Ja hah, arvatkaa mitä? En ees muista millon olisin viimeksi summannut yhden reissun aika lailla kokonaisuudessaan yhdessä blogipostauksessa. :D Näköjään kun matkan päätarkoitus on hengailla kavereiden kanssa ja ottaa iisisti, raportoitavaa blogin puolelle ei synny ihan samaan tahtiin kuin tavallisella reissulla. Joskus näinkin!

8.4.2018 0 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kaikki meistä tietävät Turkin olevan ihan loistava rantalomakohde tai fantastinen paikka kaupunkimatkalle, mutta aika harvalla tulis mieleen lähteä Turkkiin laskulomalle. Laskukohteesta tulee mieleen enemmänki Suomen laskettelukeskukset, Ruotsin kohteet, Alpit ja vaikka mieluummin vielä Japanikin kuin Turkki. Päästiin kuitenkin Turkin-matkalla kokemaan, että maa tarjoaa myös mahtavia laskumaisemia!

Reissun ensimmäinen kohde oli Keski-Turkissa sijaitseva Erciyes-vuori, joka kohoaa vajaaseen neljään kilometriin ja on sydäntalvena ihan oikea laskettelukohde, kunnon lumikinoksineen ja kaikkineen. Vuorella sijaitsee yksi lasketteluksekus, Erciyes Ski Resort, joka on avattu vuonna 2011, mutta vuorella on toki lasketeltu jo vuosikymmeniä ennen sitäkin.

Laskupäivä Turkissa oli kutkuttava siitäkin syystä, että se jäi mulle tämän talven ainoaksi, sillä muut laskureissut jäi tähän syssyyn tekemättä. Siispä tuohon yhteen päivään piti asennoitua sillä silmällä, että siitä on otettava kaikki ilo irti.

Erciyes-vuorella on 34 rinnettä, joten laskettavaa riittää. Oon ihan susihuono lukemaan karttaa ja erityisesti rinteiden hahmottaminen on mulle harvinaisen hankalaa. Siitä syystä olin tosi iloinen, että saatiin turkkilainen Emrah meidän oppaaksi, ja pari kuukautta lähes päivittäin lautailua opetellut kaveri tiesikin rinteiden parhaat paikat ja vuoren näyttävimmät offarit, mutta me pyörittiin tietysti muutaman helpoimman rinteen huudeilla, kun aikaa ei kuitenkaan ollut muutamaa tuntia enempää (puhumattakaan meidän taidoista, hah!).

Siinä sai kuitenkin mainion kuvan Erciyesin hiihtokeskuksen toiminnasta, ja vaikka rinteet oli osittain melko jäässä nollakelin vuoksi sekä sää paikoin tosi pilvinen, saatiin vastapainoksi ihan upeaa auringonpaistetta ja kirkasta taivasta sekä tietysti valtava tunne vapaudesta laudan liukuessa koskemattomalla lumella. Offarit ja puuteri on auenneet mulle ihan uudelle tavalla vasta pari vuotta sitten, kun pääsin Hemavanissa kokemaan todellisen offarielämyksen. Turkissa olosuhteet oli täydelliset vasta meidän laskujen jälkeisenä päivänä, mutta kyllä tuollakin pääsi kokemaan aikamoista vauhdin hurmaa.

Erciyes-vuori kohoaa 3 970 metrin korkeuteen, joten maisemat on kirkkaalla säällä todella upeat. Aina tietyn pisteen jälkeen taivas kirkastui kuin taikaiskusta, ja olikin mahtavaa päästä laskemaan ainakin rinteen yläosa selkeässä paisteessa. Jos turvallisuus mietityttää niin ei huolta, sillä Erciyesin puitteet on kansainvälisten standardien mukaiset ja esimerkiksi hissit tulee Itävallasta.

Miten sinne Turkkiin sitten pääsee laskemaan, jos haluaa? Erciyes sijoittuu näppärästi puoliväliin matkalla Kayserin lentoasemalta Kappadokiaan, joten jos suuntaat Kappadokiaan, kannattaa matkaan yhdistää myös laskuelämys Erciyesillä. Hintataso houkuttaa jäämään laskemaan, sillä päivän hissilippu vuokrakamoineen maksaa noin 25 euroa, ja kulttuurikokemuksia saa jo vuokraamossa. Edes kenkiä ei tarvi laittaa kiinni itse, sillä vuokraamon työntekijäjäbät sitoi meille kengännauhatkin laskumonoihin, mikä oli melko häkellyttävää.

Talvikauden laskut jäi tällä kertaa siis vaan muutamaan hassuun tuntiin, mutta toivottavasti ensi kausi pitäis sisällään sitäkin enemmän laskuja.

Mitä mieltä oot, voisitko lähteä laskureissulle Turkkiin?

8.4.2018 2 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yhteistyössä Turkish Airlines

Changin lentoasema on valittu kuus kertaa peräkkäin maailman parhaaksi lentokentäksi tuhansien matkailijoiden antamiin arvosteluihin perustuvassa, arvostetussa Skytrax-palkintogaalassa vuodesta 2013 lähtien. Siihen on monia syitä: muun muassa hyvä palvelutarjonta, siisteys ja helppous on saaneet matkustajat rakastumaan lentokenttään.

Kentällä on esimerkiksi ilmaisia elokuvateattereita, nukkumisalueita, jalkahierontaa, puutarhoja ja hyvät shoppailu- ja ruokailumahdollisuudet. Niiden lisäksi perusjutut on kunnossa: ilmainen langaton netti on kaikkien saatavilla, terminaalien välillä pääsee liikkumaan nopeasti sekä helposti junalla ja juomavettä sekä mukavia istumapaikkoja on helppo löytää. Kenttä on lisäksi äänestetty moneen otteeseen maailman parhaaksi lentokentäksi nukkua, joten ei varmasti oo mikään ihme, että se herättää myös budjettireissaajan kiinnostuksen.

Oon itse asiassa jollain tasolla haaveillut vierailevani Changilla jo varmaan vuodesta 2010 lähtien. Lentokenttä, missä palvelu pelaa ilmaiseksi tuntui erityisesti silloin aika uskomattomalta, kun Helsinki-Vantaakin oli nykyiseen palvelutasoon verrattuna aivan lapsenkengissä. Olin supersiistiä päästä viimein vierailemaan haaveiden lentokentällä!

Matkan alussa saatiin Changista pieni makupala, mutta todellinen jättipotti oli tietysti palatessa, kun vietettiin siellä ihan ronskisti aikaa. Meidän lento lähti vasta 00.05, mutta kaupunkiseikkailupäivien jälkeen oltiin sitä mieltä, että ei haluta viettää sitä surullisen kuuluisaa matkan viimeistä päivää pääasiassa odotellen lentokentälle lähtöä. Siispä skipattiin se ja luovutettiin huone vasta viime minuuteilla, käytiin syömässä naapurin hawker centerissä ja suunnattiin lentoasemalle ennätyksellisen hyvissä ajoin, kokonaiset 11 tuntia ennen lennon lähtöä.

Changilla on onneksi aikaisen lähtöselvityksen palvelu, joka saattaa olla monella muullakin kentällä mutta joka on jäänyt toistaiseksi huomaamatta. Sen avulla saatiin tehtyä lähtöselvitys Turkish Airlinesin lennolle tosi hyvissä ajoin, ja seikkailu maailman parhaalla lentoasemalla oli valmis alkamaan! Turkish liikennöi lentokentän ykkösterminaalista, ja otettiinkin suunta ensimmäisenä sinne. Passintarkastuksen jälkeen meillä ei ollut enää asiaa kentällä sijaitsevaan, työntekijöille tarkoitettuun hawker centeriin, mutta onneksi muitakin ruokailumahdollisuuksia tuli päivän aikana vastaan.

Meillä oli reissussa lainassa Rimowan Topas-laukut, jotka toimi kaupunkilomalla aivan täydellisesti.

Aloitettiin aamu juomalla noin euron maksaneet (lentokentällä!) aamukahvi ja -tee kaktuspuutarhan vieressä sijaitsevassa loungessa, mistä jatkettiin sitten tutkimaan muuta kenttää. Suhattiin terminaalien väliä liikennöivillä junilla muutamissa minuuteissa terminaalista toiseen, ja käytiin läpi terminaalit 1,2 ja 3. Vierailtiin kaktuspuutarhan lisäksi myös perhos- ja orkideapiutarhoissa minkä lisäksi katsottiin yksi leffa elokuvateatterissa, makoiltiin rentoilualueella ja syötiin edullisessa hawker centerissä.

Päivä Changilla sujui vauhdilla, ja lopulta kun oli aika nousta koneeseen, oltiin tyytyväisiä siitä että päämäärättömän suhailun sijaan valittiin rauhallinen päivä maailman parhaalla lentoasemalla. Olipahan kenttä nyt nähty!

Ootko nää käyny Changilla? Mitä tykkäsit?

3.4.2018 6 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yhteistyössä Turkish Airlines

Rantaloma Singaporesta on ajatuksena aika helppo, sillä ympärillä on tosi monia saaria ja lyhyen lentomatkan päässä vielä enemmän toinen toistaan parempia rantaparatiiseja. On lähisaaret Sentosa ja Bintan, mutta lyhyen lentomatkan päässä sijaitsevat esimerkiksi monet Indonesian, Malesian ja Thaimaan rantakohteet. Valinnanvaraa on todella paljon, eikä reissaajan tarvi todellakaan tyytyä lähialueen kulissirantoihin. Miksi me sitten valittiin lomakohteeksi pahimman turremaineen saanut Sentosa?

Lopullinen syy oli helppous. Teoriassa oltiin valmiita näkemään vaivaa ja matkustamaan vähän pidempään rantaparatiisiin. Yritettiin löytää sopivaa, lähes täydellistä paikkaa pitkään, kunnes erään pitkän bussimatkan päätteeksi Karim ilmoitti että säätäminen saa luvan jäädä minimiin, ja mennään helpomman kautta. Se sopi kyllä mulle, sillä ajatus siitä että alkureissu olisi pelkkää matkustamista sai mut aika nopeasti tällä kertaa myöntymään helpompaan. Aasian autenttiset paratiisit saa siis odottaa vielä seuraavaan kertaan, ja nyt oli Sentosan aika.

Kulkeminen saarelle on todella näppärää, sillä sinne pääsee neljä dollaria eli vajaat kolme euroa maksavalla monoraililla. Ostoskeskuksen ylimmästä kerroksesta liikennöivällä monoraililla suhauttaa saarelle hetkessä, eikä paluumatkasta tarvitse maksaa mitään, kuten ei muustakaan saaren julkisesta liikenteestä.

Me saatiin saarelta juuri sitä mitä haettiin, eli mahdollisuus aloittaa Singaporen-loma parin päivän allas- ja rantapulikoinnilla. Valtava määrä laihoja palmuja, rutkasti Havaijilta roudattua valkoista hiekkaa sekä lämmin aurinko oli kaikki, mitä Sentosan-päiviltä odotettiin. Sillä ei ollut nyt merkitystä ketä varten saari oli rakennettu ja oliko hiekkaranta oikeasti ollut siellä vai ei, sillä nollaamiseen ne eivät vaikuttaneet.

Kierreltiin saarella jalan ja käytiin katsomassa yksi valoshow, mutta muuten jätettiin huvitukset ja teemapuistot väliin. Monet suuntaa saarelle nimenomaan esimerkiksi Unversal Studiosin vuoksi, mutta me ei ikinä unohdeta Juhon vuonna 2011 LA:n studiovierailun jälkeen lausumaa “Olis tullu parempi mieli jos olis polttanut ne rahat” -kommenttia, eikä edes harkittu vierailua. Käytiin toki tsekkaamassa Sentosan oma Merlion sekä aukio, jossa valmistauduttiin kovasti vastaanottamaan muutaman päivän päässä odottanutta kiinalaista uutta vuotta.

Ainoa mikä Sentosalla oli vähän huonosti oli ruokapuoli. Jenkkiravintoloiden lisäksi saarelta löytyi yksi hawker center, Malaysian Food Street, jossa oli kuitenkin melko suppea valikoima. Löydettiin sieltä kuitenkin molempina päivinä kohtuuhintaista sapuskaa, joten nälkää ei tarvinnut Sentosallakaan nähdä. Hintataso oli ehkä noin puolet kalliimpaa kuin muualla Singaporen hawker centereistä, mutta erot oli lopulta kuitenkin melko pieniä: se, maksoiko annoksesta kolme vai viis euroa ei riittänyt kaatamaan budjettia.

Millainen kuva Singaporen pahimpana turistihelvettinä pidetystä Sentosasta sitten jäi? Ainakin helmikuussa, kun matkailijoita oli vielä verrattain vähän, oli meno vähintäänkin siedettävää. Rannalla oli aika rauhallista, ja esimerkiksi iltaisin Siloso beachilla ei meidän lisäksi ollut juuri muita. Saaren tarjoamat huvitukset eivät ihan hirveästi kiinnostaneet, mutta sen sijaan ranta ja uima-allas tarjosi ihan riittävästi viihdettä pariksi päiväksi. Eli: parin päivä allasnollaukseen saari kävi mainiosti ainakin suosituimman matkailusesongin ulkopuolella. Kesällä homma voi olla toki täysin eri.

Oon siis ihan tyytyväinen että valittiin Sentosa, mutta toista kertaa sinne ei välttämättä oo tarvis kuitenkaan mennä. Pari päivää riitti myös aivan mainiosti antamaan meille sen, mitä saarelta haettiin.

Onko muita Sentosan valinneita? Ainakin vaikutti siltä, että truutravellerit kiertää saaren kaukaa mutta onko se sitten kuitenkaan niin?

31.3.2018 8 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest