Pallontallaajat.net
Valikko
Search results for

"oulu"

Kirjoitin aikaisemmin siitä, miten Thaimaalainen ruoka ei aiivaan täysin vetänyt mua puolelleensa, vaikka odotukset ja yrityskin olivatkin kovat. Maistelin aika monenlaista sapuskaa, ja yritin tosissani löytää paikallisesta keittiöstä ne omaan makumaailmaan sopivat jutut.

Yks iso yritys makumaailmaan pääsemiseksi oli kokkikurssille osallistuminen, sillä mulle ei riittänyt se että maistelin ruokia, vaan halusin päästä myös käsiksi paikallisiin raaka-aineisiin ja oppia tuntemaan ne. Thaimaassa järjestetään tosi paljon juuri turreille suunnattuja kokkikursseja, ja Koh Lantalla oli runsaasti valikoimaa.

Meidän ei tarvinnut kovin kauaa miettiä, sillä bongattiin Time for Lime, joka on yhteydessä saarella toimivaan eläinten suojakotiin, ja kokkikoulun tuotot menee suoraan eläinten hyväksi. Päästiin siis paitsi oppimaan thaimaalaisesta ruoasta myös tekemään vähän hyvää, ja se tietysti sopi.

Meitä oli pieni, noin kymmenen hengen porukka jolla kokkailtiin illan aikana kaksi eri ateriaa. Ensimmäiseksi tutustuttiin lyhyen luennon aikana thaimaalaisen keittiön pääraaka-aineisiin, ja maisteltiin keittiölle tyypillisimpiä makuja. Meidän ohjaajana toimi supersymppis Noi, joka heitti välillä aika hulvatontakin läppää, joten kokkikoulussa ei tosiaan tarvinnut jännittää hetkeäkään.

Me kokattiin kaks pientä ateriaa, jotka ilmensivät perinteisiä thaimaalaisia makuja mutta eivät kuitenkaan olleet niitä kaikkein perinteisimpiä ruokia. Tää oli hyvä ja huono, sillä tavallaan oli kiva opetella jotain tosi uutta, mutta tavallaan olis ollu mahtava oppia tekemään just niitä kaikkein perinteisimpiä ruokia. Tosin tämä auttoi ymmärtämään thaimaalaisen keittiön monipuolisuuden, ja pysyttiinpähän me tietysti paikallisen makumaailman äärellä, mikä oli kuitenkin se koko illan tärkein pointti.

Joillakin kokkikursseilla tutustustaan ruokakulttuuriin ostosten tekemisestä lähtien, mutta ruokamarkkinoille suuntaamisen sijaan raaka-aineet oli hankittu valmiiksi, ja me keskityttiin pelkästään kokkaamiseen. Pieni porukka takasi sen että kaikkiin oli helppo tutustua, ja huvittavin oli yksi kanadalainen pariskunta, johon törmättiin Thaimaan-matkan aikana jatkuvasti paitsi Lantalla myös Lipellä, missä ne muun muassa sattumoisin majoittui samassa majapaikassa meidän kanssa.

Kokattiin kurssilla yhteensä neljää thaimaalaista ruokaa: kookosmaitopohjaista kanakeittoa, paistettua tofua, uppopaistettuja kasvispihvejä sekä paistettua kanaa. Sapuskat tehtiin kätevästi kahdessa osassa niin että välillä käytiin syömässä, ja kokkailun lomassa saatiin myös vinkkejä thaimaalaiseen esillepanoon.

Ilta oli tosi kiva, ja oli mukava päästä maistelemaan juuri noita perusmakuja riippumatta siitä, miten ne itselle maistui.

Kokkikouluun osallistuminen taitaa olla aika klassikkoaktiviteetti Thaimaahan suuntaaville turreille, enkä ihmettele yhtään, sillä olihan se mukavaa!

2.3.2017 6 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Ihanaa joulua kaikille! Siellä Suomessa taitaa jouluaatto olla alkamaisillaan, lunta tuiskuttaa kunnon pyrynä, joulupukin kuumalinja pauhaa telkkarissa ja keittiöstä oletettavasti kantautuu pipareiden ja muiden jouluherkkujen makea tuoksu.

Täällä Thaimaassa tunnelma on täysin eri: aurinko paistaa, palmut heilahtelee vähän tuulessa ja on todella kuuma. Me aloitettiin tämä jouluaatto aikaeron vuoksi jo tuntikausia sitten aamu-uinnilla kirkkaanturkoosissa Andamaanienmeressä, minkä jälkeen siirryttiin rannalla sijaitsevaan hotellin ravintolaan aamiaiselle.

jouluaatto-10jouluaattojouluaatto-3
Päivä on kulunut seikkaillen pitkin saarta palmumaisemia ihastellen, ja kuumuuden takia paras paikka onkin ollut meressä, missä käytiin snorklailemassa oikein kunnolla. Siinä on ollut meidän joulusauna. Hetki sitten tultiin takaisin bungalowiin joulupäivälliseltä, joka nautittiin tänä vuonna intialaisessa ravintolassa.

Vähän erilainen jouluaatto.

Illaksi ei oo muita suunnitelmia kuin skypettelyt perheen kanssa, mutta veikkaanpa että Koh Lipen ensimmäisen vapaapäivän kunniaksi mennään katsomaan auringonlaskua. On kans niin kuuma, että tästä on paineltava suoraan mereen.
jouluaatto-8 jouluaatto-12 jouluaatto-5jouluaatto-9jouluaatto-7 jouluaatto-13

Oon jouluna matkalla ensimmäistä kertaa mutta vaikka kuinka yritin nauttia joulutunnelmasta ennakkoon, viettää etukäteisjoulun ja motivoitua olemaan jouluna poissa on aika ajoin fiilis ollut vähän melankolinen. Se on onneksi ollut aivan hetkellistä, mutta voipi olla että Sallan sanoin kaikki tämä kompensoituu ens jouluna, kun otan kaiken irti taas Suomi-joulusta.

Nyt kuitenkin toivotan oikein ihanaa joulua teille huipuille lukijoille, nauttikaa, riippumatta siitä missä ootte!

24.12.2016 2 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Ennenaikainen joulu

Kirjoittanut Inka

Oman perheen joustavuutta arvostaa erityisesti siinä tilanteessa, kun omat suunnitelmat vaikuttavat kaikkien elämään ja siitä huolimatta jokainen on valmis muuttamaan perinteitä. Tästä joustavuudesta minä saan olla erityisen kiitollinen tänä vuonna, sillä mun ja Karimin joulun reissusuunnitelmat sotki ilmiselvästi meidän perheen joulunvieton.

Mun puolen perhe on melko pieni, sillä mulla on kaksi sisarusta, joista toinen on naimisissa. Äidin kuoleman jälkeen joulut on olleet meille hyvin tärkeätä aikaa, ja oikeastaan niitä harvoja ajankohtia vuodessa, kun koko konkkaronkka on koolla. Siitä syystä päätös joulun viettämisestä muulla kuin perinteisellä tavalla ei ollut mikään pieni juttu, mutta onneksi kaikesta jännityksestä huolimatta mun perhe suhtautui siihen hyvin.

Sen seurauksena me vietettiin joulua jo! Otettiin itsenäisyyspäiväviikonloppuna esille kuusi, koristeet, jouluvalot, -matto sekä -pöytäliinat, leipastiin torttuja ja pipareita sekä jaettiin lahjat. Sunnuntai oli kuin jouluaatto paitsi ehkä jopa parempi, sillä kuun alussa nopeasti yllättänyt joulu ei ollut jättänyt aikaa stressaamiselle tai muulle, joten yhdessäolo oli päivän pääasia ilman turhaa huseeraamista.

joulu-2016-2 joulu-2016-4 joulu-2016-6 joulu-2016-3 joulu-2016-5 joulu-2016-7 Viikko sitten oli 20 astetta pakkasta, korkeat kinokset ja joulutunnelmaa enemmän kuin olisi voinut arvata. Meidän vaaleansinisessä kotitalossa oli olohuoneessa kuusi koristeltuna, lahjat aseteltuna sen alle ja keittiössä jouluateria katettuna. Koko porukka oli aivan joulutunnelmassa, sillä se ei todellakaan ole kiinni kalenterista. Joulu on silloin kun sen tekee.

Jouluateria oli varmasti tähänastisen elämäni paras, ja sen valmistelun lomassa kurkittiin perinteisesti ikkunan lävitse, kun oravat ja pikkulinnut kilpaili herkuista takapihan lintulaudalla. Jouluperinteet jatkui joulusaunan ja lahjojen muodossa.

Kaikesta etukäteisjännityksestä ja joulunajan missaamisen harmittelusta huolimatta täytyy tunnustaa, että tässä vaiheessa joulu ulkomailla tuntuu tosi kivalta ajatukselta varsinkin, kun meidän etukäteisjoulu oli noin valtava menestys. Kun perhe on noin joustava ja ymmärtävä, mahdollistaa se monia asioita. Tosin katsotaan, miten ääni muuttuu kellossa kun kalenteri näyttää joulua ja me ollaan lumikinosten ja pakkasten peittämän Yli-Iin sijaan palmujen alla Thaimaassa.

joulu-2016-11 joulu-2016-10 joulu-2016-9 joulu-2016-12 joulu-2016-13 joulu-2016-8 joulu-2016-14

Parasta etukäteisjoulussa oli ehkä se, että ekan joulun jälkeen sama juttu oli edessä uudelleen seuraavana päivänä, kun vietettiin juhlaa Karimin perheen kanssa. Nyt vaan sitte on koko viikko ihmetelty miksi ihmeessä porukka huseeraa joulua, kun se meni jo. :D

Ja voin muuten kertoa että on aika jännät paikat, kun ylihuomenna olisi määrä hypätä Aeroflotin siiville ja matkustaa ekaa kertaa elämässä Thaimaahan – apua!

11.12.2016 10 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Viikko sitten nautin Oulun syksystä samalla, kun pitkäaikainen ystäväni meni naimisiin. Ruska oli ehkä nähnyt jo parhaat hetkensä, ja oli aika outoa hypätä Helsingin just alkaneesta väriloistosta tunnin lennolla siihen pisteeseen, kun moni puu oli jo ihan paljaana. Unohdan aina välillä miten etelässä mun toinen kotikaupunki onkaan, ja kuinka pohjoisen säät on aivan eri luokkaa kuin 600 kilsaa etelämpänä.

Viileä tuuli ja pohjoisen viima toivottivat tervetulleeksi tuttuun kaupunkiin, ja täytyy myöntää että tuntui kyllä taas kerran aivan tajuttoman ihanalta olla Oulussa! Ihastelin ruskaa vähän väliä, ja kaikkein paras se oli tutussa juhannuksenviettopaikassa, jossa tällä kertaa oli vehreiden lehtien sijaan melko syksyinen tunnelma. Vaikka kesän loppuminen kieltämättä ahdisti meleko kovasti, muistutti Oulun syksy että onneksi elämä jatkuu elokuunki jälkeen. Ei sen muistamiseen mennytkään kuin koko syyskuu.

oulu-9 oulu-2 oulu-4 oulu-7 oulu-8 oulu-5

Ruskan upeiden värien lisäksi Oulussa oli parasta myös ihmiset. Kuten aina, viikonloppu oli täynnä perheen ja ystävien seuraa, ja se sai taas kerran miettimään miten siistiä onkaan kutsua kahta kaupunkia kodiksi! Sen jälkeen kun oltiin piipahdettu Oulun maalaismaisemissa, ehdin vielä hengailla keskustassakin. Suuntana oli Cafe Rooster, jonka hampurilaisista olin kuullut niin paljon kehuja viime aikoina, että oli pakko käydä verestämässä vähän muistoja.

Rakennus oli yhtä ihana kuin aina ennenkin, ja Rooster on kieltämättä tuonut Ouluun pitkään kaivattua kahvilakulttuuria. Hampurilaisosuus ei kuitenkaan mennyt aivan nappiin, sillä sain vaihteeksi taas lautaselle summamutikassa tilaamalla pekonia, jonka onneksi pikkuveljeni korjasi omalle lautaselleen alta aikayksikön. Burgeri oli aika heikko suoritus, mikä oli harmi sillä odotukset oli korkealla ja toiveet vielä sitäkin suuremmat.

Ens kerralla pitää ehkä kokeilla puljun brunssia, ja mennä hampurilaisten perässä Tubaan, joka sekin on multa vielä kokeilematta!

oulu-10 oulu-11 oulu-12 oulu-13oulu-15 oulu-14 oulu-16

Vielä ennen matkaa lentokentälle ehdin tehdä pakolliset Oulu-fiilistelyt eli pelleillä Toripolliisin edessä, fiilistellä torinrannan voittamatonta tunnelmaa ja nauttia ruskan upeudesta.

Rento tunnelma jatkui lentokentällä, missä käyskentelin rauhallisesti turvatarkastuken läpi kunnes näin porukan nousemassa Norwegianin koneeseen ja ryhdyin panikoimaan myöhästyväni lennolta. Kerta se olis ensimmäinenkin, ja riensin portaat täysillä ylös portille, josta oon kulkenut Helsingin-lennolle melkein joka kerta viime vuosien aikana. Portti oli just suljettu, ja sitä ruvettiin avaamaan mulle kun vähän melkein jo itku kurkussa panikoin portilla. Siinä vielä varmistivat että onhan mulla viiden lento ja kun sanoin että joo joo ja löin boarding passin kouraan, sain kuulla että mulla onkin vasta kuuden lento. Ja sekunnissa oli tämän maailmanmatkaajan (yeah, right) naama korvia myöten punainen ja kiitin kauniisti. Onneksi oman lennon lähtöportilla oli eri porukka.

Sattuuhan sitä savotassa, ja varsinkin munkaltaiselle koheltajalle. Eipä tuo haittaa, ja onneksi Oulu oli ihana!

8.10.2016 2 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest