Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Alankomaat

Rotterdamin aamu valkeni valoisana – tietty, kun edessä oli kaupunkihengailun sijaan ajelua. Hostelliyö oli reissun karmein, sillä meidän lisäksi neljän hengen dormissa oli vanhempi ranskalaispariskunta, jotka keskellä yötä riensivät huoneeseen huudellen ranskankielisiä tervehdyksiä. Rakkautta näihin raneihin lisäsi pariskunnan miespuolisen vahvistuksen komea kuorsausserenadi myöhemmin yöllä, ah, hostellielämän hyvät puolet. Tämän kokemuksen jälkeen muistin kuitenkin varmasti ottaa aina korvatulpan mukaan hostelliin asti, joten vastaavanlaisia serenodioita ei tarvinnut enää kuulla.

Hostelliaamiaisen (paahtoleipää ja mysliä) jälkeen suunnattiin takaisin autolle, ja parinkymmenen minsan kävely kävi melko mukavasti aurinkoisessa kelissä.

Tätä Rotterdamin semivaatimatonta pihataidetta, ei paha

Karim ja tuulimylly, kun kerran Hollannissa.

Parasta road tripeissä on se, kun pääsee näkemään sitä kaupunkien ulkopuolista elämää. Me ajeleskeltiin pitkän matkaa (Hollannin välimatkojen sallimissa rajoissa tietenkin) maaseudulla ja pysähyttiin pienemmissä kaupungeissa ruokakaupassa. Jossain vaiheessa viereen tuli niin komeat pellot, että piti pysäyttää ensimmäiselle vastaantulleelle pikkutielle ja hypätä ulos nauttimaan keväästä, valosta ja lämmöstä, mutta myös ah siitä ihanasta lannan lemusta.


Hollantilaisten landea

Ei vielä kovin ryytyneet reissaajat

Ford Fiesta ja kuski, kyrsii edelleen kun en päässyt ratin taa

Nuo välimatkat on oikeesti aivan naurettavia, ajettiin Rotterdamista Haagiin reilu puolisen tuntia sisältäen kauppareissun, kun sitä matkaa ei ole kuin se reilut parikymmentä kilsaa. Siis aivan naurettavia välimatkoja näin suomalaisesta näkökulmasta! Ehdittiin helposti sitten yhden päivän aikana tsirpaista parissakin kaupungissa, tuona kyseisenä tiistaina hengattiin kolmessa hollantilaisessa kaupungissa, mikäs siinä. Täällä onnistuis ehkä, jos kävis Oulusta Kemin kautta Torniossa, mutta se ei välttämättä olis yhtä siistiä..

12.3.2012 2 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Antwerpenin pikapyörähdyksen jälkeen suunnattiin siis tummansiniset Ford Fiestamme nokka kohti Rotterdamia, ja voi pojat sitä upeiden rakennusten määrää! Olin ennen reissua ymärtänyt, että kaupungin arkkitehtuuri on hivenen erilaista kuin Keski-Euroopassa noin yleensä, mutta vasta paikan päälle päästyäni tajusin miten hienoista taloista oikeastaan on kyse. Ylläpuolella olevassa kuvassa pilkistelevä veikeä talo bongattiin autosta käsin rautatieaseman vierestä, ja se toi hyvän startin tälle Rotterdamin talobongailulle.

Meidän vierailu rajoittui ainoastaan maanatai-iltaan sillä tiistaina lähettiin jatkamaan matkaa melko aikaisin. Illan aikana ehdittiin kuitenkin nähdä kaupunkia melko mukavasti, sillä rossattiin auto 20min kävelymatkan päähän hostellista joten jo matkalla majoituspaikkaan kerettiin ihastella ympäriinsä.

Samassa hostellissa oli respan mukaan vain hetki sitten tsekannut itsensä sisään suomalaisporukka, jotka olivat myös road tripillä. Jätkistä nähtiin vain vilaus, samoin kuin niiden suomirekkarisesta menopelistään, mutta muita suomalaisia ei reissulla tullut edes etäisesti vastaan. Kun saatiin kamat kannettua neljän hengen hehkeään dormiimme, tutkailtiin hetki Rotterdamin karttaa. Kaupunkivierailuun ei oltu juurikaan valmistauduttu tsekkaamalla mitään paikkoja etukäteen, sillä meidän oli tarkoitus illallistaa erään vanhan vaihtotuttavuuden kanssa, ja oltiin luotettu siihen että Jannylta saadaan hyviä vinkkejä myös siihen, mitä kaupungissa kannattaa nähdä. Illallissuunnitelmat kuitenki peruuntuivat, ja oltiinkin aivan omien tietojemme armoilla. Ei käyny kuitenkaan kettanasti, sillä ehittiin ennen pimeää käveleskellä pitkin kaupunkia sen verran, että oltiin kyllä tyytyväisiä näkemäämme!

Vaihdossa ollessani tutustuin useisiin hollantilaisiin, ja jossain vaiheessa pääsin maistamaan myös maan herkkua stroopwaffeleita. Suomentaa en nimeä osaa, mutta kyseessä on pyöreitä vohvelikeksejä, joiden välissä on kinuskikastiketta. Suuntasinkin sitten sokerihiirenä suoraan lähikaupan keksihyllylle, ja sieltä valitsin sen sortin, missä kinuskikastiketta oli niin paljon, että sitä valui yli äyräiden pitkin pussia. Kuten kuvista huomaa, oltiin Karimin kanssa erittäin tyytyväisiä valintaan, ja herkkuja kuluikin reissun aikana parikin pussia.

Ehittiin ennen pimeää tsuumailla kaupunkia ihan mukavasti, ja seitsemältä riennettiin hostellin happy hourille ja  hollantilaisen sapuskan maisteluiltaan. Valittiin majapaikaksi Room Rotterdam, joka osoittautuikin aivan mahtavaksi valinnaksi. Loistavaa palvelua, siistit huoneet ja hyvä simppeli aamiainen, ainoastaan huonekaverit olis voinu vaihtaa sellaisiin, jotka ei huutele ranskaa keskellä yötä.

Tuon pikaisen reissun seurauksena tykästyin Rotterdamiin kyllä tosi kovasti, ja lähtisin mielelläni kyllä uudelleenkin, tosin mielummin pidemmäksi aikaa. Kaupungista jäi tosi hyvä fiilis, ja sieltä varmaan löytyis tekemistä ja ihmeteltävää reilusti pidemmäksiki aikaa. Mutta se ehkä näissä road tripeissä onkin ideana – tsekataan pikaisesti monta paikkaa ja katsotaan, mihin kannattaa tulla uudelleen. Rotterdamiin nyt ainakin!

11.3.2012 2 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Road trip alkoi!!

Kirjoittanut Inka


Rossailua räntäsateessa välillä Bryssel-Antwerpen

Maanantaiaamuna kipitettiin kohti Brysselin lentokenttää matkalaukut kainalossa vuosisadan karmeimmassa räntäsateessa. Kaupunki oli ihan ihmeissään, kun räntää tuli vaakasuorassa, ja juna-asemalle päästyämme oltiin saatu takkien ylle mukava valkoinen verho. +2 asteen lämpötila yhdistettynä märkään ja kovaan räntäsateeseen ei ollu ehkä sitä, mikä meillä oli mielessä tätä reissua suunnitellessa, mutta viimeistään lentokenttäjunaan päästyämme alkoi jo vähän lämmittää – kiitos pääasiassa junan lämmityssysteemin, mutta kyllä sekin lämmitti ainakin mieltä, että tiesi kohta pääsevänsä autoon ja sitä kautta reissun tukikohtaan!

Auton kanssa venkslattiin varausvaiheessa melko pitkään. Meillä oli kokemusta Hertzistä ja Budgetista, eikä kumpikaan vuokraus ollu menny mitenkään putkeen. Hertz aiheutti harmaita hiuksia jenkkilässä, mutta palautteeseen vastattiin asiallisesti ja korvauksia kärsimyksistä tarjottiin niin jenkkien kuin Suomen toimipisteestä (ei sillä että niihin olisi päässyt käsiksi kukaan muu kuin se, jonka nimi vuokrauspapereissa seisoi). Budgetilta saatiin karmivinta palvelua ikinä sitä käyttäessämme Beirutissa, ja tiukkaan palautteeseen vastattiin Suomen toimistossa että sori, ei voida tehdä mitään kun vuokrasitte auton ulkomailta. Libanonin toimistosta ei vastattu mitään. Eli Budget oli ehoton no-no, Hertziä saattoi vielä harkita käyttävänsä.

Oltiin melkeen jo varaamassa autoa Hertziltä, kun ne nosti vuokrauksen hintaa parin päivän sisään (joskus monta kuukautta sitten) monta kymppiä. Sen jälkeen päätettiin katella, josko jostain löytyis edullisempia vaihtoehtoja. Traveljigsaw’n kautta päädyttiin tekemään vuokraus Advantage -nimiseltä vuokrausfirmalta. Kaikki maksettiin heti, niin päästiin vähän havemmalla.

Ei siinä muuten mitään, mutta Advantagesta en ollu koskaan kuullutkaan ja asiallisen oloisista nettisivuista huolimatta välillä kävi pieni väristys, että saakohan niille maksetuille 150 eurolle koskaan mitään vastinetta. Viimeistään Brysselin lentokentälle tultuamme ja huomattuamme, että autovuokraustiskien joukossa ei ole Advantagen tiskiä, alko jo kaduttaa. Vuokrauslapuista onneksi huomattiin, että tiski sijaitsee parkkipaikalla, huh!

Parkkipaikallakaan ei näkyny muita kuin Hertzin, Avisin, Europcarin ja muiden isojen vuokraamoiden kylttejä, kunnes sitten Karim haukan katseellaan bongas Advantagen pienen kyltin jostain pylväiden välistä. Siellä se oli samassa toimistossa Hertzin kanssa!

Vuokraus meni muuten aivan mainiosti, paitsi että mun luottokorttia ei hyväksytty. Sain uuden kortin muutama viikko sitten ja kun pankin kirje käski heti leikata vanhan kortin kahtia ja heittää sen roskiin, mietin vähän aikaa kannattaako, kun vuokraus on sillä kortilla tehty. Siinä tilanteessa luotin pankkiin, sillä eipä kortissa ollu muuta muutosta kuin se kolminumeroinen tunnusluku. No, hyvä minä, eipä uutta korttia sitten hyväksyttykään. Tietenkään Visa Electron ei myöskään toiminu, joten meillä ei ollu muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa vuokraajan nimeä (mikä on mun mielestä melko omituista, sillä en voi käsittää, miksi sitä varmistusmaksua ei voitu suorittaa mun uudella kortilla, kun se kerta oli olemassa).

Onneksi Karim oli pari viikoa sitten hankkinu ensimmäisen luottokorttinsa, niin saatiin vuokraus suoritettua (edelleen kyllä epäilyttää, että meitä huijattiin, eivät vaan halunneet antaa autoa naiskuskille). Yllärimaksuja tuli vuokraustilanteessa 60,50e, mikä oli kuulemma nuoren kuskin maksuja, eli jos vuokraaja on alle 25-vuotias. Ihmettelin tätä maksua vähän ääneen, kun siitä ei oltu missään puhelimessa tai papereissa mainittu, vaikka oltiinkin erikseen kysytty. Kuulemma nettisivuilla on tämä mainittu selvästi, riippumatta siitä että me ei sitä huomattu. Myöhemmin tsekattiin papereista että nuoren kuskin maksu peritään, jos vuokraaja on iältään 21-23. Karim on 23, minä 24 joten jos mun kortti olis toiminu, oltais säästetty se 60e. Haisee huijaukselta, sanon minä.

En kyllä malta odottaa sitä marraskuun päivää kun täytän 25 ja voin olla varma, että nuo lisämaksurumbat ja huijausyritykset autovuokraamojen kanssa on melko varmasti ohi. Niin ja tosiaan, autosta löytyi vanhoja vuorkauslappuja joissa oli Hertzin logo..

No, tärkeintä oli että saatiin auto ja että se oli hyvä. Neliovinen Ford Fiesta oli ihan mukiinmenevä, ja parasta tietty oli se Diesel-moottori, niin säästetään polttoainekuluissa edes vähän. Ollaan suunniteltu, että tankataan täyteen vasta Luxemburgissa, missä ei oo polttoaineveroa, niin päästään vähän edullisemmin.

Alun perin ideana oli tosiaan se, että minä ajaisin. Aluksi sen takia että varaus tehtiin mun kortilla eikä jaksettu alkaa näin lyhyellä matkalla miettimään mitään lisäkuskihommia, myöhemmin sen takia että Karimilla on oikea käsi murtunu ja se otti vasta viime perjantaina kipsin pois, joten manuaaliauton ajaminen ei välttämättä ole sitä suurinta herkkua.

Karimin käsi on tuntunu kestävän ihan hyvin, ja meikä on päässy pelkääjän paikalle eli kuvaajan paikalle. Tykkään jostain syystä ihan hulluna kuvata autosta, joten sitä lajia riittää.

Brysselistä ajettiin aivan karmeassa kelissä Antwerpeniin, missä etittiin 20 minuuttia parkkipaikkaa ja sen jälkeen käytiin pyörähtämässä keskustassa yhdessä jätskipaikassa, mikä oltiin tsekattu etukäteen. Jäätelöä räntäsateessa, hyvä minä! Mut viileydestä huolimatta mango- ja passionhedelmäjätski oli ehkä parasta, mitä sinä päivänä suuhuni laitoin.

Superlyhyen Antwerpen -visiitin jälkeen suunnattiin auton tummansininen keula kohti Alankomaita ja Rotterdamia. Olin hivenen pettynyt, että missään vaiheessa ei tullut semmoista suurta kylttiä joka ilmoitti meidän saapuneen Belgiasta Alankomaihin. Jos Jenkkien osavaltioiden rajoilla on aivan älyttömän kokoiset kyltit, olisin voinut olettaa, että Euroopassakin on. Ainakin Tornio-Haaparanta -akselilla, mutta se on vissiin joku jäänne muinaisilta ajoilta ennen Schengeniä.

Rotterdamissa ajeltiin vähän aikaa suu auki ja ihmeteltiin upeaa arkkitehtuuria. Moderneja pilvenpiirtäjähenkisiä rakennuksia siellä täällä, ja niiden vieressä sitten vanhanaikaisia peri-Hollantilaisia tiilitaloja. Kaupunki on tosiaan pommitettu aika pahasti toisen maailmansodan aikana, joten kaikki nuo hienot rakennukset on ilmeisesti uudisrakentamisen peruja.

Parkkipaikan etsiminen toi Rotterdamissa vähän päänvaivaa, mutta löydettiin lopulta saari, jossa sai parkkeerata ilmaiseksi – nää hollantilaisten parkkikäytännöt on kyllä niin epäloogisia että en ikinä tuu ymmärtämään, mutta toivotaan että säästytään reissun aikana parkkisakoilta!

8.3.2012 2 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest
Vanhemmat artikkelit