Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Espanja

Lyhyt, muutaman päivän mittainen matka toukokuiseen Espanjaan aloitti mun kesän oikein kunnolla, sillä liki hellelukemiin kipuavat lämpötilat, kuumana porottava aurinko ja aamu-uinnit viileähkössä Välimeressä veivät kyllä aika täydellisesti kesätunnelmiin.

Reissu meni aika vauhdilla, ja vasta viimeisenä iltana ehdin oikeasti kierrellä Altean omassa vanhassakaupungissa ihan päivänvalon aikaan.

Altean vanhakaupunki-3 Altean vanhakaupunki-4 Altean vanhakaupunki-5 Altean vanhakaupunki-6 Altean vanhakaupunki-2 Altean vanhakaupunki-9 Altean vanhakaupunki Altean vanhakaupunki-28

Espanjan Alicantessa on varmasti omat, mahtavat puolensa, mutta jos suunnitteilla on reissu tuonne Euroopan aurinkoiseen kolkkaan, suosittelen vakavasti harkitsemaan myös vierailua Alteassa. Siihen on yks harvinaisen hyvä syy, ja se on Altean aika sairaan upea vanhakaupunki.

Altea sijaitsee noin 60 kilometrin päässä Alicantesta, ja 12 kilometrin päässä Benidormista. Sinne ehtii siis vallan mainiosti vaikkapa päiväretkelle Alicantesta käsin. Koska kaupunki on ihan yhtä lailla espanjalaisten ja brittiläisten eläkeläismummeroiden ja -papparaisten rakastama kuin esimerkiksi Benidorm, ei siellä välttämättä viikon lomaksi aivan riitä puuhaa, mutta esimerkiksi yhen illan vierailuun se on aika nappi. Ja nimenomaan illan, sillä auringon laskiessa iltahämärässä kaupunki näyttää sen kaikkein upeimman puolensa.

Vanhankaupungin sydän on sen keskusaukio, joka Altean tapauksessa on aivan kaupungin katedraalin juuressa. Alue on tosi mäkinen ja korkeuserot on suuria, mikä tarkoittaa sitä että mukulakivikaduilla saa tepsutella vähän väliä yhä ylemmäs. Keskusaukio onkin vanhankaupungin korkeimmalla kohdalla, joten se on helppo löytää taivasta kohti kohoavan katedraalin sinertävän tornin perusteella.

Altean vanhakaupunki-27 Altean vanhakaupunki-10 Altean vanhakaupunki-12 Altean vanhakaupunki-8 Altean vanhakaupunki-14

Tämä espanjalainen plaza on luonnollisesti aivan täynnä ravintoloita, ja niiden terassit täyttää aukion vielä entisestään. Vieressä on myös näköalapaikka, missä voi käydä katselemassa merta ja sieltä voi myös tihrustaa vähän kauempana kuin viiden kilsan päässä kohoavaa majakkaa.

Vaikka aukio, alueen korkeuserot ja näköalat on aika siistejä, parasta mun filtterin läpi nähtynä oli kuitenkin alueen pikkukadut ja niiden tunnelma auringonlaskun aikaan. Kadut on todella kapeita, ja niitä reunustavat talot melkein kuin suoraan kreikkalaisesta postikortista, sillä väriltään rakennukset on hohtavan valkoisia. Katuja reunustavat matalat rakennukset on täynnä pikkuputiikkeja, joten alue on myös aika loistava shoppailukohde varsinkin, jos tuntuu että Espanjan-tuliaiseksi vois kerrankin ostaa jotain muutaki kuin pelkästään Mangoa tai Zaraa.

Me piipahdettiin vanhankaupungin kaduilla just sopivasti auringonlaskun aikaan meidän majakanvalloittajaporukalla. Pääkohde oli katujen varrella sijaitseva herkkukauppa eli bonboneria, mutta siitä piti tietty jatkaa vähän matkaa edemmäs pikkukauppojen ja aika lumoavan kauniin valon houkuttelemana. Toukokuu oli aika nappi vierailuaika, sillä arki-iltana kaduilla oli melko vähän porukkaa, ja iltamyöhään asti auki olleissa putiikeissa pystyi vierailemaan ilman sen suurempaa tungosta.

Altean vanhakaupunki-16 Altean vanhakaupunki-24 Altean vanhakaupunki-19 Altean vanhakaupunki-18 Altean vanhakaupunki-22 Altean vanhakaupunki-21 Altean vanhakaupunki-20 Altean vanhakaupunki-25 Altean vanhakaupunki-26

Tuo hetki jäikin mun mieleen aika täydellisenä lopetuksena reissulle, sillä höpöttely tyttöjen kanssa ja rento shoppailuhetki ennen illan dinneriä kuvissa näkyvissä maisemissa oli harvinaisen mieleenpainuva! En tiiä mikä siihen vaikutti, oliko se muutenkin hyvin onnistuneen reissun loppuvaiheen hurmostila, vanhankaupungin kauneus vai matkaseuran huonot jutut, mutta nautin kyllä tuosta hetkestä aika kovasti.

Ja Altea jäi kyllä mieleen kohteena, johon vois palata vielä joskus varsinkin, kun seuraava reissu noille nurkille on jo suunnitteilla.

11.6.2016 4 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Espanjan työreissulla päästiin yhtenä päivänä myös reippailemaan melko kunnolla, kun perusvelvollisuuksien jälkeen päivän ohjelmassa oli majakkavaellus. Mun rakas ystävä Maria on todellinen majakanvartija, ja on hurahtanut majakoihin sellaisella lujuudella, että vastaavaa harvoin tapaa. Oli siis itsestään selvää, että kun kuultiin Altean lähistöllä sijaitsevasta majakasta, oli sinne pakko lähteä vierailulle.

Saatiin hieman epäselvät ohjeet matkasta majakalle, ja ensimmäisten vinkkien perusteella ymmärrettiin, että majakkareissu olis viiden kilometrin mittainen, reitti helppokulkuinen vaikka lastenvaunuilla ja tehty parissa tunnissa. Arvuuteltiin pitkään olikohan reitti yhteen vai kahteen suuntaan viis kilometriä, mutta päätettiin lopulta varata sen verran aikaa, että ehdittäisiin käydä majakalla vaikka matka olisikin kymmenen kilsaa.

Altea-14 Altea-15 Altea-25 Altea-16

Sitten lähdettiin kolmen mimmin urhoollisella porukalla taivaltamaan kohti majakkaa. Oltiin varustauduttu kunnon vaellukselle lenkkareita ja treenishortseja myöten, mutta todellisuus iski kasvoille heti ensimmäisten metrien aikana: reitin alkupätkä kulkisi Altean läpi menevän autotien vierustaa, eli se siitä luontoreitistä! Kuljettiin lopulta aika monta kilometriä autotietä, rantapromenadia ja lopulta vielä asuinalueen läpi päästäksemme Sierra Heladan luonnonpuiston porteille, joiden takana odotti kauan haaveiltu majakka.

Siinä vaiheessa todettiin että vähän meni vissiin ohjeet ohi ymmärryksen, tai sitten oli pieni tarkkuusero suomalaisen ymmärryksessä ja espanjalaisen ohjeistuksessa, kun oltiin kävelty ainakin se viis kilometriä päästäksemme edes luonnonpuistoon. Siitä matkaa oli majakalle vielä kaksi ja puoli kilsaa, minkä lisäksi edessä oleva reitti oli päällystetty loppuun saakka. Tästä hotellin tyyppi oli siis puhunut! Viis kilsaa helppoa vaellusta, eikä tosissaan ihan meidän hotellin pihasta…

Eteneminen luonnonpuistossa olikin sitten superhelppoa, ja jos vieressä välkehtivä Välimeri oli taannut aika loistokkaat kävelymaisemat aikaisemmin, oli nyt luvassa vielä upeampia näkymiä. Sierra Heladan luonnonpuistossa on monia hyviä vaellusreittejä ja vielä enemmän upeita kalliomaisemia, ja jo tuon lyhyen reitin varrella päästiin näkemään aika reilusti hyviä näkymiä. Kirkkaan turkoosi merivesi yhdistettynä rantakallioihin ja taustalla kohoaviin vuoriin saivat ihon nopeasti kananlihalle. Aurinko paistaa porotti, vaikka oltiinkin valittu vaellukselle reissun pilvisin päivä, ja polkupyöräilijät kiihdytti meidän ohitse kun kivuttiin kaikessa rauhassa kohti majakkaa. Meidän joukon majakanvartija kävi askel askeleelta innokkaammaksi päästessään näkemään taas yhden kauniin faron, ja into tarttui kyllä meihin muihinkin.

Altea-17 Altea-24 Altea-19 Altea-26 Altea-18 Altea-33 Altea-29

Lopulta oltiin majakalla, ja kuten asiantuntija ilmaisi, oli tämä taas yks niistä majakoista jotka on kyllä todella upeita, mutta mistä on liki mahdotonta saada läheltä hyvää kuvaa. Yritin kovasti, mutta en kyllä oikein onnistunu, mutta ei sen väliä. Aivan niemen kärjessä, majakan alapuolella oli vielä kyltti jonka mukaan majakkavierailijat saattaa joskus nähdä vielä delfiinejäkin, mutta vaikka kuinka tihrustettiin mereen ja horisonttiinkin, ei siellä näkynyt delfiinin delfiiniä. Se jos mikä olis kyllä kruunannut tuon meidän vierailun!

Paluumatka lasketeltiin aika rennosti alas pitkin luonnonpuiston asfaltoitua reittiä, ja ilma alkoi seljetä entisestään. Pian vastaan tuli upea näkymä, sillä pilvet oli liikkuneet sen verran, että luonnonpuistoa vastapäätä sijaitsevan vuoren huippu pilkisteli pilvien lomasta. Samassa maisemassa turkoosi Välimeri ja terävänä kohoava huippu vetivät melko hiljaiseksi.

Altea-27 Altea-31 Altea-30 Altea-28 Altea-20 Altea-21
Lopulta meidän kevyestä viiden kilsan majakkavaelluksesta tulikin viiden tunnin mittainen taival, jonka aikana käpsyteltiin 18 kilometriä!!! Katoin reissun jälkeen puhelimen liikuntasovelluksen antamaa välimatkalukua aika epäuskoisena, sillä vaikka reissu oli aika pitkä en kuitenkaan uskonut meidän kävelleen liki 20 kilsaa majakan perässä, mutta nyt kun lasken etäisyyksiä kartan avulla täytyy todeta että tulihan sille matkalle mittaa, vaikka otettiinkin aika rennosti ja viivyttiin majakallakin melko pitkä tovi.

Mutta näiden maisemien vuoksi se kannatti, ja milloinpa vastaava reippailu ylipäätään ei kannattais, ainakaan Espanjan lämmössä? Vahva suositus siis Sierra Heladan luonnonpuistolle Alicanten tai Altean nurkilla pyöriville!

4.6.2016 4 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Vaikka Suomen aurinko antaa parhaillaan parastaan, on mulla tällä hetkellä mielessä meidän parin viikon takainen reissu Espanjaan. Matkustin työkavereideni kanssa, ja kohteena meillä oli Espanjan Altea, joka sijaitsee Alicanten pohjoispuolella, 12 kilometrin päässä Benidormista.

Muutaman päivän mittainen vierailu piti sisällään paitsi auringosta nauttimista myös agendan mukaisesti työhommia hotellilla pakertaen, mistä syystä hotellialue tulikin melko tutuksi. Onneksi vähän väliä oli mahdollisuus kuitenkin nauttia Espanjan kuumasta auringosta, ja onneksi netti toimi paikka paikoin myös ulkotiloissa, joten työhommia oli mahdollista tehdä myös auringossa.

Me majoituttiin Alteassa Cap Negret -hotellissa, joka oli todellinen espanjalaisten eläkeläisten lomaparatiisi. Taidettiin olla ainoa alle 50-vuotiaista koostunut porukka paria lapsiperhettä lukuun ottamatta, joten kanssamajoittujat takasivat melko eksoottisen, tai ehkä oikeammin autenttisen, Espanjan lomakohdekokemuksen. Muut hotellivieraat oli pääasiassa joko espanjalaisia tai brittejä, joten siinä sitä sitten oltiin tekemässä läppärillä työhommia espanjalaisten mummojen ottaessa vieressä aurinkoa yläosattomissa.

Altea Altea-5 Altea-8 Altea-11 Altea-9

Mummojen lisäksi muissakaan maisemissa ei kyllä ollut valittamisen aihetta, sillä vitivalkoista rantaviivaa, turkoosia merivettä ja ihania, tuulessa hulmuavia palmuja oli siellä täällä, tai ainakin kun osasi laittaa riittävän viilatut aurinkolasit nokalle.

Vaikka päivät oli tiukasti aikataulutettuja, pystyi tuolla matkalla ottamaan kaikein mahdollisen hyödyn irti etäpäivistä auringossa. Aloitettiin nimittäin työkavereiden kanssa molemmat matka-aamut herättävällä aamu-uinnilla Välimeressä, ja sitä ennen sain vielä kumpanakin reissuaamuna käytyä treenailemassa uusia liikesarjoja hotellin kuntosalilla. Kaikki mahdolliset paltsut tehtiin auringon alla ja meidän parvekkeelle paistanut aurinko takasi, että työhommat sujui hotellihuoneen sijaan juurikin siellä parvekkeen puolella. Ei lainkaan huono työreissu, pakko myöntää!

Altea-2 Altea-7 Altea-12 Altea-9 Altea-4 Altea-3 Altea-6
Täytyy tunnustaa, että mulla ei ollu ihan hirveät odotukset Altean suhteen, mutta kaupunki pääsi yllättämään melko kovastikin, sillä se osoittautui tosi sympaattiseksi ja kauniiksi kaupungiksi.

Nyt Helsingin helteistä nauttiessa Espanjan aurinkomaisematkaan ei tunnu kovin kaukaisilta, ja olikin aika mahtavaa päästä aloittamaan tämä kesä kunnolla Etelä-Euroopan auringon alla. Tästä se lähtee!

Onko Altea muuten tuttu paikka muille? Itse kuulin siitä ensimmäisen kerran juurikin majapaikkaa tutkiessa, naapurikaupunki Benidorm oli ennestään koettu ja krhm, melko kiehtovaksi havaittu.

31.5.2016 4 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Selailin vähän aikaa sitten lämpökaipuussani kuvia syyskuun Teneriffan-reissulta, ja aika nopeasti huomio kiinnittyi eri sinisen sävyissä loistavaan veteen ja värikkäisiin taloihin, jotka molemmat kieltämättä hyppäsivät huutomerkin lailla myös paikan päällä. Kolmantena reissupäivänä meillä oli ohjelmistossa vierailu pienessä Garachicon kaupungissa, joka on monien muiden saaren pikkukaupunkien tavoin omalla tavallaan hyvin matkailijoiden valloittama.

Garachico Garachico Garachico Garachico

Lyhyt vierailu pienessä kaupungissa ei oikeastaan olisi voinut alkaa paremmin, sillä pakumme pysäköi meren rannalle, missä oli käynnissä mieleenpainuvan kovat pauhut. Turkoosinsininen merivesi kuohusi hirvittävällä voimalla aallonmurtajiin samalla, kun varhaisen aamupäivän aurinko lämmitti. Opas puhui jotakin tien toisella puolella sijaitsevasta patsaasta, mutta sillä hetkellä en voinut keskittyä mihinkään muuhun kuin aistimaan ympäristöä.

Mun mielestä ihan turhan nopeasti me hylättiin rantabulevardi ja siirryttiin kaupungin sisäosiin, jotka olivat nekin varsinaista ilotulitusta, sillä siitä avautui kapeiden katujen verkosto, joka oli täynnä toinen toistaan värikkäämpiä taloja. Siinä mulle oikeastaan vasta avautui kanarialaisten pikkukaupunkien kauneus, juuri noissa värikkäissä taloissa. Ne oli jotain, mitä olin ehkä mielikuvissani odottanyt näkeväni enemmän Meksikossa (missä myös ne pikkukaupungit jäivät oikeastaan kokonaan näkemättä), ja olin sanalla sanoen yllättynyt siinä vaiheessa kun tajusin, että mun mielikuvien Meksikoa on myös Kanariansaarilla.

Siinä heitettiin taas romukoppaan kaikki ennakkoluulot, mitä olin tuota saariryhmää ja erityisesti Teneriffaa varten koko ikäni niin huolellisesti valmistellut. Goodbye vaan!

Garachico Garachico

Kävely värikkäiden talojen reunustamia kapeita katuja pitkin oli valitettavasti vain siirtymä, joka piti suorittaa tiukasta aikataulusta johtuen ripeästi. Olisin niin kovin mieluusti jäänyt haahuilemaan pitkin katuja, kuuntelemaan eri rakennusten historiaa ja ihmettelemään talojen värikylläisyyttä vielä hyvin paljon pidemmäksi aikaa, kuin nyt oli mahdollisuus.

Me nimittäin suunnattiin, kuten näköjään kaikki muutkin Garachicoon saapuneet turistit, kaupungin pääaukiolle ja sitä ympäröiviin nähtävyyksiin. Seuratessani paikalla olleita ihmisiä en voinut muuta kuin palata hetkeksi sinne mielikuvieni ja ennakkoluulojeni Teneriffalle, mistä munt onneksi revittiin takaisin pilvenhuuruisiin haavekuviin heti seuraavassa ja meidän lyhyen kaupunkikierroksen viimeisessä paikassa.

Palattiin nimittäin aika nopeasti takaisin rannalle, missä sijaitsi se juttu, mistä syystä olin odottanut kaupunkivierailua hyvin pitkään ja hartaasti, nimittäin uima-altaat! Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään tavallinen kaakeleilla vuorattu betoniallas, vaan ihan oikea, luontoäidin muovaama uima-allas!

Garachico Garachico Garachico

Garachicon kaupungin edustalla olevat luonnon uima-altaat ovat syntyneet jo 1700-luvulla tulivuorenpurkauksen yhteydessä. Vuoresta purkautuva hehkuva laava valui jossain vaiheessa mereen asti, ja päästyään kosketuksiin kylmän meriveden kanssa se jähmettyi niille sijoilleen muodostaen kaikeksi yllätykseksi uima-altaan! Tavallisesti altaat ovat vapaasti kaikkien käytettävissä, mutta tietenkin juuri tuolloin meidän vierailun hetkellä mereltä pauhasi niin kovat aallot, että altaat oli turvallisuussyistä suljettu. Siinä hetken aikaa aaltoja seurailtuani jätin kyllä mukisematta nurinat sikseen, sillä kukapa nyt haluaisi joutua kovan aallon vietäväksi ja paiskautua muhkuraiseen, jähmettyneeseen laavaan…

Kuten kuvista näkyy, altaita oli monen eri syvyisiä, ja luontoäiti onkin huolehtinyt myös perheen pienimmistä tarjoamalla lapsosille kahluualtaat. Portaat sen sijaan on ihan ihmisten asentamia, jotta altaisiin pääsee polskimaan helpommin.

Garachico Garachico Garachico

Näin jälkikäteen mietittynä Garachico oli oikeastaan paras paikka heti Teiden ja Anagan jälkeen, missä Teneriffan-reissun aikana käytiin. Toki vierailtiin kaupungissa vaan melko lyhyesti, joten en sitten osaa sanoa, jaksaako merta ja värikkäitä taloja ihastella loputtomiin, mutta tuon lyhyen vierailun jälkeen jäi ainakin semmoinen fiilis, että voi kun sinne pääsisi vielä uudestaankin. Ja tietty myös uima-altaisiin.

Eng: A small town called Garachico surprised me completely when I was travelling in Tenerife. I would not have thought that such a beautiful place would be found in a touristy island, but gladly my trip taught me that there is so much more about Tenerife than most of the people realize. 

16.4.2015 12 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit