Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Helsinki

Viikko sitten Suomen sosiaalisen median vaikuttajat kerääntyivät saman katon alle Clarion Helsinki -hotelliin inspiroitumaan koko vuoden edestä, kun Suomen tai mahdollisesti jopa koko maailman suurin sisällöntuotantofestivaali Ping Helsinki järjestettiin nyt kolmatta kertaa. Kaverit on olleet mukana kahdella ensimmäisellä kerralla ja kehuneet tapahtumaa kovasti, joten nyt kun pääsin ekaa kertaa mukaan kun tapahtuma järjestettiin kolmannen kerran, oli odotukset tosi kovat.

Ping Helsinki oli mulle puhtaasti työpäivä, sillä olin siellä töissä. Samalla se oli kuitenkin myös yksi siihenastisen kevään mukavimpia ja inspiroivimpia päiviä, josta ei puuttunut hymyjä tai huipputyyppejä. Just sellainen päivä, joita tässä elämässä pitäisi olla huomattavasti enemmän.

Ping tarjosi roppakaupalla inspiraatiota, ja jokainen paikalle saapunut imi taatusti kaiken mahdollisen irti päivästä. Mulle ja Millalle se teki sen, että saatiin viimein aikaiseksi istahtaa hetkeksi alas ja tehdä pitkästä aikaa podcast. Tämänkertaisen podcastin aihe on – mikäs muukaan – Ping Helsinki. Sen jälkeen luvassa on taas matkajuttuja!

Ja pst! Milla askarteli vapun kunniaksi meille Itunes-tilin, eli kaikki meidän podcastit on ladattavissa ja kuunneltavissa nykyisin myös siellä, eli ne voi ladata ja kuunnella vaikkapa lentomatkalla.

Nyt vielä vikat jutut ennen reissuunlähtöä ja mää oon valmiina Kroatiaan!

4.5.2017 0 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Oon asunut nyt reilut kaks vuotta Helsingissä, ja näiden vuosien aikana on murre keventynyt ja uudet kulmat tulleet tutuiksi samalla, kun vanhat rakkaat kotinurkat jäävät unholaan. Mulla on pitkä Helsinki to do -lista, johon kuuluu asioita, joiden tekemisestä ehkä jollain tasolla haaveilin tai jotka kuuluivat mun mielikuviin Helsinki-elämästä silloin, kun asuin vielä Oulussa. Yks niistä oli katsella auringonlaskua juurikin niin helsinkiläisittäin kun vain mahdollista, ja viimein sattui kohdalle sopiva lauantai-ilta, ja se onnistui.

Treenien jälkeisen suihkun raikkaana, tukka märkänä ja mukavimmat kollarit jalassa kiivettiin nimittäin Karimin kanssa tämän meidän 1930-luvulla rakennetun talon vinttiin, ja sieltä sitten huteria puutikkaita pitkin aina katolle saakka. Olin bongannut kattoluukun kesäkuussa, mutta nyt vasta vähän aikaa sitten uskaltauduin ehdottamaan kattovierailua, ja se odotti tuohon hetkeen saakka. Sinä päivänä meitä odotti katolla kaunis auringonlasku, ja kaupunki näytti kieltämättä melko erilaiselta tuosta perspektiivistä nähtynä.

Asutaan tosi liikennöidyn tien vieressä lähellä keskustaa, ja olikin aika silmiä avaavaa tajuta, että tuossa on paikka jonne voi mennä melkein mihin kellonaikaan tahansa, ja aina on taatusti rauhallista. Siellä sitä istuttiin koko kaupungin yläpuolella katsomassa, kun aurinko laski Helsingin edustalla. Toisella puolella näkyi kuu ja keskustan maamerkit, mutta missään ei ollut ketään muita kuin vaan me kaksi.

auringonlasku-helsingissa auringonlasku-helsingissa-8 auringonlasku-helsingissa-6 auringonlasku-helsingissa-2 auringonlasku-helsingissa-13 auringonlasku-helsingissa-14 auringonlasku-helsingissa-3 auringonlasku-helsingissa-10 auringonlasku-helsingissa-4 auringonlasku-helsingissa-15 auringonlasku-helsingissa-12

Ja täytyy vielä sanoa, että sen jälkeen kun viime vuonna päätin lopettaa nynnystelyn ja päästä irti mun ankeasta korkean paikan kammosta, on hienoja juttuja tullut eteen! Vielä on pitkä matka, mutta kyllä siitä päästään vielä irti.

Loppuun vielä lisättäkööt että talonmies (haha kyllä, meillä on sellainen!) ei välttis arvostaisi tuota meidän seikkailua jos tietäisi, joten en tietenkään kehota ketään vastaavanlaiseen hurjasteluun.

13.9.2016 0 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Helsingin keskustasta pääsee uskomattoman helposti keskelle metsää, ja se onkin yksi siisteimpiä juttuja ainakin näin maalaistytön näkökulmasta. Vaikka veri ei nyt ihan joka päivä sammalpoluille vedäkään, on kiva ajatus, että se metsä on siellä melkein takapihalla, aivan kuin kotikylässäkin.

Viime viikolla saatiin harvinaisia vieraita juuri sieltä kotikylästä, kun iskä ajaa porhalsi 1400 kilometriä ja tuli kylään. Viikonlopun säät oli just eikä melkein sitä aurinkoista loppukesää mitä oltiin tilattu, ja oikein kutsui ulkoilemaan. Niinpä me päätettiin näyttää millaiset kansallispuistot täällä etelässä on, ja suunnattiin Suomen halki ajaneen pösön nokka kohti Nuuksion kansallispuistoa.

Nuuksio Nuuksio-7 Nuuksio-2 Nuuksio-3 Nuuksio-9 Nuuksio-4Nuuksio-15 Nuuksio-5 Nuuksio-6

Tuo helsinkiläisten luonto-olohuone ei mullekaan oo mitenkään erityisen tuttu, sillä tuo kerta oli vasta toinen. Täytyy sanoa että vaellusreittien, luontoelämysten ja maisemien puolesta Nuuksio on mulle ollut Karoliinan sanoin vähän ”meeh”, mutta oon kyllä vakuuttunut että en vaan oo vielä osannut löytää niitä siisteimpiä paikkoja. Tällä kertaa lähdettiinkin hakemaan Nuuksiosta niiden eeppisten kotimaan maisemien sijaan ihan vaan puhdasta luontokokemusta ja pientä metsäterapiaa, ja se myös saatiin.

Ei lähdetty tekemään mitään urheilusuoritusta, joten otettiin reitiksi neljän kilometrin mittainen Haukanpolku, joka oli mukavasti rengasreitti. Helppokulkuinen polku ja tiheä metsä takasivat, että pystyttiin keskittymään mäntymetsän tuoksuun ja kuuntelemaan, josko Nuuksio olisi se paikka pääkaupunkiseudulla, jonne ei liikenteen äänet kantautuisi. Nyt oltiin kuitenkin aivan liian lähellä tieverkostoa, sillä aivan hiljaista ei saatu millään.

Oltiin liikkeellä sen verran aikaisin, että perinteisten retkieväiden sijaan mukana oli aamiainen! Se toki piti sisällään niitä perinteisiä retkieväitä, mutta maistui kaks kertaa paremmalta aamiaisena. Ja onko ihme, kun kuksan pohjalla on kaikkien siitä juotujen juomien maut ja repussa oli aamiaiseväitä vaikka koko kylälle. Eväsretken kruunas iskä, joka totesi että ei taida olla tuon parempaa tapaa viettää lomapäivää ja en voinut kyllä muuta kuin olla samaa mieltä, vaikka lomat on käytetty jo aikapäiviä sitten.

Nuuksio-10 Nuuksio-14 Nuuksio-16 Nuuksio-13 Nuuksio-12 Nuuksio-11 Nuuksio-18 Nuuksio-19

Vaikka Nuuksio ei aivan riittänyt vakuuttamaan tälläkään kertaa, tarjos se just sitä mitä haettiin. Ja noin rauhallisena hetkenä kesäsunnuntaina se oli kyllä oikein mainio kohde varsinkin, kun käytössä oli auto.

Ja viikko sitten puolukoita – ja vielä mustikoitakin – oli jos kuinka paljon, joten jos marjat uupuu vielä pakkasesta niin Nuuksiosta niitä ainakin löytyy!

Huippua viikonloppua!

27.8.2016 2 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Jos asuu näillä Etelä-Suomen nurkilla, vähintään kerran kesässä on pakko käydä Porvoossa. Tämän kesän osalta tuon aktiviteetin voi vetää kesän bucket listiltä yli eilisen jälkeen, kun tehtiin pieni päiväreissu kaupunkiin. Kyseessä ei ollut mikään perus piipahdus Porvoossa, vaan kuten snäppiseuraajille on varmasti jo tullut selväksi, napattiin me kavereiden kanssa aamuselta pyörät alle ja polkea suhautettiin tuohon jo legendaariset mittasuhteet saavuttaneeseen kesäkaupunkiin.

Helsingin ja Porvoon välinen välimatka on pyörän selässä noin 55 kilometriä, ja mun toimiessa kartturina kertyi matkaa mukavat 60 kilsaa ja rapiat päälle. Reitti Helsingistä eteenpäin, kehä kolmosen kohdalta on pelkkää suoraa, mutta siihen päästäkseen mun Here mapsin kartta antoi sen verran mutkikkaan reitin että ei paljoa tarvinnut maisemia katsella, kun sai jatkuvasti olla tsekkaamassa käännöksiä kartalta. Perille kuitenkin päästiin, hikisen ja mutkikkaan reissunkin jälkeen.

Porvoo-18 Porvoo-7

Tällä kertaa vierailin Porvoossa työkavereiden kanssa, sillä yks heistä asuu Porvoossa. Olikin hienoa päästä piipahtamaan kaupungissa kerrankin niin että mukana oli paikallisopas joka tiesi taatusti kaikkein näyttävimmät kolkat ja kiinnostavimmat paikat.

Tapaamispaikaksi sovittiin ravintola, jonka antimista on meidän toimistolla keskusteltu pitkin kesää useaan otteeseen, aina yhtä vuolain kehusanoin. Jokirannassa sijaitsevan Kiva-kahvilan ranskalaiset ovatkin nousseet meidän toimistolla jo legendaariseen asemaan, joten oli itsestään selvää, että päivä aloitettaisiin Kivasta. Ja kieltämättä, vaikka en ite ihan hirveästi ranuista välitä, löysin itseni lokkeilemasta kavereiden annoksilta vähän väliä. Myös mun salaatti oli hyvä, joten voin kyllä yhtyä kehusanoihin tämän paikan suhteen!

Porvoo Porvoo-2 Porvoo-4 Porvoo-3 Porvoo-5

Kiva on avattu vasta tämän kesän alussa, ja sen konsepti tuntuu osuvan aika nappiin: rento terassi, jonne voi mennä viettämään aikaa kavereiden kanssa ja jos siltä tuntuu, tilata juomien kylkeen jotain pientä purtavaa. Vitosen ranskalaiset tuskin kaataa kenenkään budjettia, ja niiden lisäksi ruokalistalla on myös salaatteja, wingsejä ja hodareita. Lista ei siis ole mitenkään pitkä, mutta riittävä pitämään terassin paikat täynnä myös pilvisenä lauantaipäivänä.

Kivasta jatkettiin matkaa kohti Vanhaa Porvoota, sillä vaikka kaikkein tärkein pyhiinvaelluspaikka eli parin kilometrin päässä keskustasta sijaitseva Brunbergin tehtaanmyymälä oli jo käyty, haluttiin vielä päästä kiertelemään Porvoossa ennen paluumatkaa. Käytiinkin vähän käveleskelemässä Vanhassa Porvoossa, mutta tällä kertaa mentiin paikallisvahvistuksen reittiä. Samoja kauppakatuja pitkin se kulki mitä aina, mutta tällä kertaa vierailtiin tavallista enemmän sisäpihoilla, jotka ovat multa ainakin jääneet kokematta.

Porvoo-19 Porvoo-17 Porvoo-16 Porvoo-10 Porvoo-9

Ja täytyy sanoa, että aika paljosta jää paitsi jos skippaa Vanhan Porvoon sisäpihat, sillä vaikka tunnelma pysyi aika lailla samanlaisena kuin varsinaisilla kaduillakin, toivat rauhalliset sisäpihat ainakin tuona lauantaina mukavaa kontrastia mukulakivikatujen väenpaljouteen. Oli myös hauska kerrankin kiinnittää huomiota siihen, miten lähes jokaisella talolla todellakin oli viimeisen päälle laitettu sisäpiha. Ohitettiin myöskin yksi yksityisalue-kyltti, mutta ihan vaan käydäksemme tsekkaamassa työkaverin ystävien pihaa, ja kieltämättä oma saunaterassi joen rannalla ei kuulosta yhtään huonolta ajatukselta!

Täytyy tunnustaa, että eilen ei kyllä olisi jaksanut enää polkea takas Helsinkiin, ja suunnitelmien mukaisesti hypättiin pyörinemme Porvoon liikenteen bussiin ja suhattiin sillä takas pääkaupunkiin. Jos menomatkalla meillä meni reilut kolme tuntia, oltiin nyt vajaassa tunnissa takaisin kotinurkilla.

Kiitokset Porvoolle, kyllä se vaan on niin kaunis!

24.7.2016 2 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit