Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Helsinki

Havahduin eilen siihen, että mulla on jotenkin mennyt tää kesä ihan ohi, sillä kaikki kesähumputtelut on jääneet tekemättä, tai ainakin siltä tuntuu. Syy siihen on ihan jäätävä kiire, sillä vaikka kuinka lupasin muka itselleni uudenvuodenlupaushuumassa ottavani tänä vuonna aiempaa iisimmin, ei sitä rentoutunutta ja otsarypytöntä olemusta oo peilissä juuri näkynyt.

Suurin ongelma on se että hommaa on ihan liikaa ja tunteja liian vähän, ja vaikka oon yrittänyt karsia kaikesta turhasta, täyttyy aivokoppa jatkuvasti siitä ajatuksesta, että pitäisi vielä tehdä sitä ja tätä ja tuota ja nekin. Ei oo siis ihan hirveästi jäänyt aika iltajätskeille, rantakävelyille, terassi-illoille tai edes ulkoilulle, ainakaan riittävästi.

Jotain kuitenkin saatu aikaan tämänkin kesän suhteen, kiitos viimeviikkoisen juhlaviikonlopun. Meille oli juuri seurustelun 11-vuotispäivä sekä kolmas hääpäiväkin, ja koska ne on niin lähellä toisiaan päätettiin jälleen yhdistää juhlahulinat yhdelle viikonlopulle.

Kaava oli tuttu toissavuodesta: toinen hoitaa toisen päivän ohjelman ja toinen toisen. Päivän kulusta tietää etukäteen ainoastaan järjestäjä, ja kaikki etenee yllätyksinä niin, että missään vaiheessa ei toisella oo oikeastaan mitään käryä siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Voin kertoa että oli taas pienet paineet keksiä siistiä tekemistä koko päivälle, mutta onneksi tuo viikonloppu on erinomainen mahdollisuus käydä testaamassa ne ravintolat ja elämykset, joista on pitkään ollut puhe ja joita ei oo aiemmin saanut aikaiseksi.

Mulla siinsi oma suunnitelma kristallinkirkkaana – ainakin osittain – jo edellisellä viikolla, ja odotinkin innolla millainen lauantai meillä olisi luvassa Karimin suunnitellessa ohjelmaa. Toivoin kovasti ettei vahingossa valittais samoja paikkoja tai ohjelmia, sillä siinä tilanteessa mää olisin se, jolta vaadittaisiin nopeita peliliikkeitä.

Huvittavaa kyllä, nyt ku mietin jälkeen päin tuota viikonloppua niin aika kovasti se pyöri ruuan ympärillä, ja hyvä niin! :D

Lauantaina oli tosiaan Karimin päivä, ja se oli vastuussa siitä mitä me tehtäisiin. Herättiin melko aikaisin, ja oltiin liikkeellä jo kasin pintaan. Osasin tietysti odottaa että mentäisiin johonkin syömään, sillä ruoka on aika kova juttu ihmisen elämässä myös aamiaisaikaan.

Monien mutkien kautta meidän määränpää olikin rautatieaseman kupeessa sijaitseva Radisson Blu Plaza, jonka aamiaisbuffa on varma ja aina yhtä hyvä valinta. Nappiin meni heti aamusta!

Aamiaiselta jatkettiin pienen shoppailureissun jälkeen välikuolemaan kotiin, kunnes oli taas lähdön aika. Kuljettiin pitkin Töölön nurtseja ja rantoja kunnes edessä oli legendaarinen Cafe Regatta, missä sielläkään ei oltu käyty aikaisemmin.

Pitkä jono luikerteli ulos saakka, ja kahvilla oli selvästi niin matkailijoita kuin paikallisiakin. Tarjonta oli yllättävän monipuolista, minkä lisäksi yllätyin myös siitä, että kahvilaan ei olisikaan ollut pakko varautua käteisvarannoin, sillä maksuvälineenä kävi myös kortti. Yllätys siitä syystä, että olin kuullut Regatasta niin paljon juttuja siitä miten tyypit suuntaa kahvilaan ilman käteistä ja saavat maksuaikaa seuraavaan vierailukertaan saakka ihan puhtaasti hymyilemällä.

Regatta oli kyllä hyvin symppis kahvila, enkä ihmettele lainkaan sen suosiota. Parasta oli pihalla oleva makkaranpaistopaikka, joka on varmasti tunnelmallinen erityisesti syys- ja talvi-iltoina.

Kahvittelujen jälkeen oli seuraavan ohjelmanumeron aika, ja Karim vei mut klassikkoaktiviteetin äärelle eli pelaamaan minigolfia! Tää oli jotain mistä oltiin puhuttu tosi pitkään, ja niin pitkään itse asiassa että se oli myös mun suunnitelmissa seuraavalle päivälle! Pitelin pokkaa siinä vaiheessa ja annoin mailan viuhua luottaen siihen, että kyllä mää jotain keksin tilalle.

Minigolfkohteita tuntuu tuolla Taivallahden nurkilla olevan ihan mukavasti, sillä aivan rannassa sijaitsevan radan sijaan me suunnattiin Sibeliuspuiston sydämessä sijaitsevalle radalle, jonka olemassaolosta mulla ei ollut mitään käryä ennen tuota lauantaita. Teekkareiden valmistamat radat oli paikoitellen melko haastaviakin, ja kokemus oli kyllä tosi kiva!

Dinnerille mentiin tutusti kotiin, ja Karim kokkas libanonilaishenkisen kasvisdinnerin. Maistui, ja loppuillan kruunasi vielä Musiikkitalon kesäteatteri, jossa nähtiin improteatterin esittämänä tämän kesän ohjelmisto eli Kaunotar ja hirviö sekä Liisa ihmemaassa.

Ekan päivän ohjelma nosti kyllä aika kovat paineet, sillä mulla ei ollut mitään niin siistiä suunnitelmissa. Otettiin aamu rennosti ja nukuttiin myöhään, sillä mun kaavailema ohjelma alkoi vasta 12 aikaan, jolloin meillä oli varaus Sandroon. Herkkubrunssi sunnuntain aluksi oli kyllä just sitä, mitä ihminen kaipasi hyvin syödyn päivän jälkeen.

Brunssi oli kieltämättä aika ässä, sillä juuri edellisenä päivänä aamiaisella Karim oli harmitellut kaiken maailman tahnojen ja soossien puuttumista, mihin Sandro toi juuri niitä kaivattuja tekstuureja ja makuja. Tarjolla oli hurjan laaja valikoima kasviksia, salaatteja ja tietty muun muassa hummusta ja tsatsikia, minkä lisäksi brunssiin kuului myös liuta lämpimiä ruokia lampaasta kalaan sekä tietysti herkkuja notkuva jälkkäripöytä.

Tykkäsin ruoan lisäksi tunnelmasta, sillä Sandron brunssi tarjoillaan kahdessa eri kattauksessa, mistä syystä brunssin aikana on tosi rauhallinen tunnelma, kun kesken kaiken porukkaa ei lappaa sisään. Tuona sunnuntaina käytössä oli ehkä kaksi kolmannesta pöydistä, joten tilaa oli mukavasti eikä missään vaiheessa ruokaakaan tarvinnut juuri jonottaa.

Brunssi maksaa 29,90 ja ruoan lisäksi hintaan sisältyy myös mimosat mieheen ja naiseen sekä kahvi ja tee. Ihan normisunnuntaina ei mun budjettielämäntavalla välttämättä käytäisi tuon hintaisella brunssilla, mutta noin juhlaviikonloppuna se oli aivan ässä valinta.

Eirassa sijaitsevasta Sandrosta jatkettiin sitten jalan matkaa kaupungin toiselle puolelle, Töölönlahden pohjoispuolella sijaitsevaan Talvipuutarhaan. Siinä missä pari vuotta sitten vastaavana viikonloppuna vein Karimin sinne aamiaiselle, nyt mentiin vaan tekemään sitä mitä tiesin ruusufanin arvostavan, nimittäin haistelemaan ruusuja!

Seuraavana oli varikkokäynti kotona, ja täytyy myöntää että brunssi oli sen verran täyttävä, että oltiin molemmat aikamoisessa ruokakoomassa. Olin aiemmin aamulla paniikissa etsiskellyt korvaavaa tekemistä minigolfille ja päätynyt ehkä tylsään ja helppoon, mutta tuohon koomailuhetkeen oikein sopivaan ratkaisuun. Kotoa suunnattiin illan päälle leffaan, minkä jälkeen jouduttiin yhä täysien vatsojemme kanssa toteamaan että mun kaavailema iltapala Töölön kallioilla sai nyt jäädä toiselle illalle.

Viikonloppu oli kyllä aivan huikea, ja oli superhauska taas olla täysin toisen vietävissä koko päivä. Ellei ens vuonna kohdalle satu reissua, niin otetaan taatusti uusinta tästä!

28.7.2017 2 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Viime viikot on menneet ulkoillessa aina melkoisen typerä virne naamalla, sillä Helsingissä on ollut uskomattoman kaunista. Munsta tuntuu että oon lähes joka vuosi onnistunut olemaan parhaimman kukkaisajan reissussa, mutta tänä vuonna oon päässyt nauttimaan luonnon upeudesta aivan eri tavalla kuin aikaisemmin, tai ainakin se siltä tuntuu.

Naapurustosta on löytynyt myös oma suosikkipaikka, joka on aivan ässä tähän vuodenaikaan, nimittäin Hietaniemen hautausmaa. Se sijaitsee meiltä vaan kivenheiton päässä, joten ollaan löydetty itsemme iltakävelyiltä, ihanan romanttisesti hautausmaalta. :D Paikka on kuitenkin aivan supernätti juuri nyt, kun syreenit kukkii ja tuoksu on vähintään huumaava. Jos siis jonkun Helsinki-vinkin voin antaa tähän alkukesään, on se juurikin tuo hautausmaan alue, jota ei kannata missata!

Näissä tunnelmissa toivotan ihanaa juhannusta! Mulla se kuluu Oulu–Kainuu–Koillismaa-akselilla, minne on luvattu vähintäänkin hyytävää keliä. Palataan, kaverit!

23.6.2017 0 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Viikko sitten Suomen sosiaalisen median vaikuttajat kerääntyivät saman katon alle Clarion Helsinki -hotelliin inspiroitumaan koko vuoden edestä, kun Suomen tai mahdollisesti jopa koko maailman suurin sisällöntuotantofestivaali Ping Helsinki järjestettiin nyt kolmatta kertaa. Kaverit on olleet mukana kahdella ensimmäisellä kerralla ja kehuneet tapahtumaa kovasti, joten nyt kun pääsin ekaa kertaa mukaan kun tapahtuma järjestettiin kolmannen kerran, oli odotukset tosi kovat.

Ping Helsinki oli mulle puhtaasti työpäivä, sillä olin siellä töissä. Samalla se oli kuitenkin myös yksi siihenastisen kevään mukavimpia ja inspiroivimpia päiviä, josta ei puuttunut hymyjä tai huipputyyppejä. Just sellainen päivä, joita tässä elämässä pitäisi olla huomattavasti enemmän.

Ping tarjosi roppakaupalla inspiraatiota, ja jokainen paikalle saapunut imi taatusti kaiken mahdollisen irti päivästä. Mulle ja Millalle se teki sen, että saatiin viimein aikaiseksi istahtaa hetkeksi alas ja tehdä pitkästä aikaa podcast. Tämänkertaisen podcastin aihe on – mikäs muukaan – Ping Helsinki. Sen jälkeen luvassa on taas matkajuttuja!

Ja pst! Milla askarteli vapun kunniaksi meille Itunes-tilin, eli kaikki meidän podcastit on ladattavissa ja kuunneltavissa nykyisin myös siellä, eli ne voi ladata ja kuunnella vaikkapa lentomatkalla.

Nyt vielä vikat jutut ennen reissuunlähtöä ja mää oon valmiina Kroatiaan!

4.5.2017 0 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Oon asunut nyt reilut kaks vuotta Helsingissä, ja näiden vuosien aikana on murre keventynyt ja uudet kulmat tulleet tutuiksi samalla, kun vanhat rakkaat kotinurkat jäävät unholaan. Mulla on pitkä Helsinki to do -lista, johon kuuluu asioita, joiden tekemisestä ehkä jollain tasolla haaveilin tai jotka kuuluivat mun mielikuviin Helsinki-elämästä silloin, kun asuin vielä Oulussa. Yks niistä oli katsella auringonlaskua juurikin niin helsinkiläisittäin kun vain mahdollista, ja viimein sattui kohdalle sopiva lauantai-ilta, ja se onnistui.

Treenien jälkeisen suihkun raikkaana, tukka märkänä ja mukavimmat kollarit jalassa kiivettiin nimittäin Karimin kanssa tämän meidän 1930-luvulla rakennetun talon vinttiin, ja sieltä sitten huteria puutikkaita pitkin aina katolle saakka. Olin bongannut kattoluukun kesäkuussa, mutta nyt vasta vähän aikaa sitten uskaltauduin ehdottamaan kattovierailua, ja se odotti tuohon hetkeen saakka. Sinä päivänä meitä odotti katolla kaunis auringonlasku, ja kaupunki näytti kieltämättä melko erilaiselta tuosta perspektiivistä nähtynä.

Asutaan tosi liikennöidyn tien vieressä lähellä keskustaa, ja olikin aika silmiä avaavaa tajuta, että tuossa on paikka jonne voi mennä melkein mihin kellonaikaan tahansa, ja aina on taatusti rauhallista. Siellä sitä istuttiin koko kaupungin yläpuolella katsomassa, kun aurinko laski Helsingin edustalla. Toisella puolella näkyi kuu ja keskustan maamerkit, mutta missään ei ollut ketään muita kuin vaan me kaksi.

auringonlasku-helsingissa auringonlasku-helsingissa-8 auringonlasku-helsingissa-6 auringonlasku-helsingissa-2 auringonlasku-helsingissa-13 auringonlasku-helsingissa-14 auringonlasku-helsingissa-3 auringonlasku-helsingissa-10 auringonlasku-helsingissa-4 auringonlasku-helsingissa-15 auringonlasku-helsingissa-12

Ja täytyy vielä sanoa, että sen jälkeen kun viime vuonna päätin lopettaa nynnystelyn ja päästä irti mun ankeasta korkean paikan kammosta, on hienoja juttuja tullut eteen! Vielä on pitkä matka, mutta kyllä siitä päästään vielä irti.

Loppuun vielä lisättäkööt että talonmies (haha kyllä, meillä on sellainen!) ei välttis arvostaisi tuota meidän seikkailua jos tietäisi, joten en tietenkään kehota ketään vastaavanlaiseen hurjasteluun.

13.9.2016 0 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit