Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Iso-Britannia

Hypätään hetkeksi Afrikka-seikkailuilta Lontoo-tarinoihin, sillä mulla on sieltäkin vielä muutama vinkki jakamatta. Sain ennen reissua hankittua itelleni valtavat paineet uusien huikeiden paikkojen löytämisestä, sillä edellisellä reissulla bongattu (kiitokset vaan Mipalle!!) Sky Garden levisi puskaradion välityksellä kulovalkean tavoin ja tuntui, että hetikohta lähes kaikki tutut ja puolitutut oli käyneet siellä.

Haaste oli siis löytää jotain uutta ja hienoa Lontoosta, ja St. Dunstan in the East oli kyllä ehdottomasti mun toinen suosikkipaikka uusista jutuista. Toinen sijaitsi vähän kauempana keskustasta Canary Wharfilla, ja muistutti kovasti Sky Gardenia. Bongasin kuvan Instagramista etsiessäni uusia kohteita #londonsecret-tunnisteella, ja tästä paikasta kuvat nähtyäni sain aikamoisen päähänpinttymän. Niin kovan, että kymmenen kilometrin pyöräretki suuntaansa ei mietityttänyt hetkeäkään, kun edessä oli vierailu täällä.

lontoo-16 lontoo-17 lontoo-19 lontoo-24 lontoo-18 lontoo-20 lontoo-29 lontoo-21 lontoo-22

Canary Wharfissa sijaitseva Crossrail Place Roof Garden on vähän kuin Sky Garden, eli ilmainen sisätiloissa sijaitseva puutarha, josta avautuu näkymä. Se ei tosin ole täällä ihan yhtä hyvä kuin keskellä Cityä sijaitsevassa pilvenpiirtäjässä, mutta tunnelma on kyllä yhtä ainutlaatuinen. Tuntuu hullulta kuljeskella keskellä trooppisia kasveja Lontoon syksyssä.

Tämä Roof Garden on 300 metriä pitkä puutarha-alue, joka on avoinna ilmaiseksi kävijöille joka päivä. Toisin kuin Sky Gardeniin, sinne ei ole tarpeellista varata vierailua, vaan sisälle pääsee aukioloaikojen mukaisesti milloin vain. Puutarha-alueella on myös esiintymislava, missä järjestetään aika ajoin tapahtumia. Ei todellakaan huonot puitteet!

Semisti vaatimattomista maisemista huolimatta väittäisin vierailun noin kahdeksan kilometrin päässä keskustasta sijaitsevassa kattopuutarhassa olevan kuitenkin vaivan väärti erityisesti, jos haaveissa on löytää uusia siistejä paikkoja Lontoosta. Tämä osui ja upposi, ja rennon käveleskelyn lisäksi nautin kovasti puutarhan rauhallisesta tunnelmasta ja siitä, että pystyin uppoutumaan äänikirjan jännittäviin tapahtumiin huikeassa miljöössä.

lontoo-26 lontoo-27 lontoo-25 lontoo-28 lontoo-30 lontoo-31 lontoo-32

Ja mikä parasta, Canary Wharfiin pääsi leppoisasti Lontoon kaupunkipyörällä polkien. Sillä vaikka olinkin vähän hädissäni kaupunginosan pyöräasemista, löytyi niitä mukavasti ja sain menopelini takaisin asemalle ennen lisämaksun pulittamista.

Tämä paikka kannattaakin painaa mieleen, jos haussa on näyttävä budjettikohde Lontoossa. Itse vierailin paikassa lokakuisena sunnuntaiaamupäivänä, jolloin mun lisäksi puutarhassa oli ehkä noin kymmenen ihmistä. Lisäksi visiitissä oli siistä myös se, että alueena Canary Wharf oli mulle entuudestaan uppo-outo, joten oli siistiä päästä näkemään tuo supermoderni kaupunginosa pilvenpiirtäjineen!

17.11.2016 0 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kun matkustin jokunen aika sitten pariksi viikoksi Lontooseen, en aivan aavistanut että kokisin matkalla lähes täydellisen asennemuutoksen. Siihen asti olin tosissani sitä mieltä, että mää en missään nimessä ole henkilö, joka nauttii yksin matkustamisesta.

Takana oli muutama kokemus, sillä oon tehnyt joitakin yksittäisiä reissuja itsekseni, ja todennut että en välttämättä oikein kuitenkaan osaa nauttia kokemuksista sataprosenttisesti, jos en pääse jakamaan niitä jonkun kanssa.

Lontoon kohdalla ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoja, sillä kaupunkiin oli päästävä eikä kavereiden reissukalentereista tuntunut löytyvän tilaa matkalle. Kaksi päivää tuntui sopivan mittaiselta, ja osoittautuikin täydelliseksi valinnaksi, samoin kuin Lontoo reissukohteeksi mun omalle soolomatkalle.

lontoo-9 lontoo-10 newmarket-ale-house-lontoo-12 lontoo-14

Yhtäkkiä yksin reissaaminen tuntuikin ihan tajuttoman vapauttavalta, ja oli aivan mainio kakkosvaihtoehto. Eniten tykkäsin siitä että sain todellakin mennä sinne minne nokka näyttää ilman, että piti miettiä joko kaverin jalkoja alkaa kolottaa. Ei tarvinnut välittää muista, ja se tekee näköjään joskus ihmiselle ihan hyvääkin.

Pingviinimatkojen Milla teki vähän vastaavan reissun omaan ykköskaupunkiinsa New Yorkiin aika lailla samoihin aikoihin mun Lontoon-matkan kanssa, joten napattiinkin se podcastin aiheeksi. Olikin mielenkiintoista kuulla Millan yksin tehdyistä reileistä ja miettiä, mitkä jutut nostaa lippua yksin reissaamisen puolesta.

Nostettiin podcastissa esille muutamia kimuleita, jotka on tehneet paljon matkoja myös itsekseen. Inspiraatiota yksin matkustamiseen suosittelenkin hakemaan ainakin tällä hetkellä yksin maailmanympärimatkalla olevasta Adalmina’s Secret -blogista, hurjasti yksin reissuja tehneeltä Travelloverilta, Tuntemattomaan ja takaisin -blogin superreissaaja Lauralta sekä Kaukokaipuun Nellalta.

Otetaan mieluusti aihetoiveita ja palautetta vastaan podcastiin liittyen, joten anna ihmeessä palaa!

10.11.2016 8 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Raha kiinnostaa varmasti kaikkia matkailijoita, sillä se mahdollistaa kaiken. Budjetista riippuu aina millainen reissu on, ja se määrittää matkan tason. Toiset haluaa matkustaa laadukkaasti ja reissaa harvemmin käyttäen kuhunkin matkaan suuret summat rahaa, toiset taas mieluummin jakaa saman summan useaan reissuun. Ei varmaan tarvi kauaa miettiä, kumpaan suurin osa ihmisistä kuuluu? Käsi nousee ylös sen merkiksi, että minäkin, kuten varmasti suurin osa teistä lukijoistakin, kuulun tuohon jälkimmäiseen.

Kahden päivän mittainen matka Lontoossa oli mun silmissä halpa reissu, ja itsensä huijaamisella pääsee aika pitkälle, tarkalleen ottaen 1 821 kilometrin päähän. Nyt on kuitenkin aika kattoa totuutta silmiin ja laskea reissun todelliset kulut. Kuinka paljon halvaksi ajateltu kahden päivän kaupunkipyrähdys todellisuudessa maksoi?

Lähtökohtaisesti yritin saada kaiken niin halvalla kuin suinkin, mutta siitä huolimatta halusin olla Lontoossa järkevinä aikoina ja viettää viikonlopun tunneista mahdollisimman pitkän ajan kaupungissa. Lisäksi halusin myös nukkua mukavasti omassa huoneessa ja käyttää omaa, en jaettua vessaa. Nämä molemmat pikkurilli pystyssä esitetyt toiveet nosti reissun budjettia merkittävästi, sillä kaikkein halvimpia lentoja ja kaikkein halvinta majapaikkaa en voinut valita.

lontoo-matkabudjetti-4

Siispä maksoin lennoista, jotka oli Lontoossa lauantaiaamuna ja lähtivät sunnuntai-iltana 136,70 euroa. Yhden yön majapaikasta ok-tason hotellissa taas maksoin Hotels.comin Welcome rewards -pisteiden käytön jälkeen 26,82 euroa (oikea hinta 75,56 euroa). Lennot ja majoitus maksoivat siis yhteensä 163,52 euroa. Ei paha.

Siihen päälle tulevat vielä lentokenttäkuljetukset. Suosin Helsingin-päässä Finnairin omaa bussia, joka on mun mielestä mukava ja nopea, eikä hintaero julkisiin ole juuri mitään. Siispä matkakassaa verotti 11,5o euron hintainen menopaluulippu jo lähtiissä. Lontoossa suosin yleensä junaa, ja tälläkin kertaa hyppäsin Gatwickin kentällä junaan, vaikka bussit olis tietysti voinut saada huomattavasti halvemmalla. Nyt kuitenkin aika oli rahaa tärkeämpää, ja pulitin suosiolla edestakaisesta junalipusta 34,90 euroa. Punnan kurssi oli suomalaisittain edullinen, sillä punta vastasi reissuhetkellä noin 1,10 euroa, joten se toi tuntuvan alennuksen käytännössä kaikkiin maksuihin. Lentokenttäkuljetukset maksoi siis tuolla reissulla yhteensä 46,40 euroa. Se on kieltämättä aika paljon.

Hoidin syömiset omaan tapaani ruokakaupasta, ja Isossa-Britanniassa jos missä se hoituu niin helposti! Omat evääni haen briteissä kaikkein mieluiten sieltä ruokakaupasta, mistä kaiken saa vaivatta. Mun ruokailut koostui pääasiassa kasviksista, hedelmistä ja kanasta, jota nappasin mukaan niin kylmänä kuin lämpimänäkin. Eväät vetelin naamaan milloin milläkin puiston penkillä istuen, ja se sopi mun reissun teemaan varsin mainiosti. Tarkkoja kuitteja en säilyttänyt, ja yleensä mukaan lähti muutakin kuin pelkät eväät, mutta kahden päivän ruokakauppaostokset teki reissun hullaantumisheräteostosten kanssa 25,37 euroa. Siihen lisäksi hotellissa sai tosiaan aamiaisen, joka tosin jäi mun osalta melko vaatimattomaksi.

Kuljin paikasta toiseen pääasiassa jalan, mutta toisena päivänä hyppäsin sitten Lontoon kaupunkipyörän selkään. Koska en ehtinyt palauttaa ekaa pyörää ajoissa, jouduin maksamaan siitä aloitusmaksun lisäksi vielä yhden puolen tunnin käyttömaksun, joten päivän pyöräilyt laihdutti mun reissukassaa hurjalla 4,44 eurolla. Ei paha varsinkaan jos miettii, että yks metrolippu olis maksanu jo pelkästään lähemmäs viis euroa.

Tässä on periaatteessa kaikki kulut, sillä lennot, majoitus, lentokentältä kulkeminen, ruokailu ja paikallisliikenne riittää reissulle. Välttämättömät kulut matkasta oli siis 238,73 euroa. Täytyy myöntää tässä vaiheessa, että ihan hyvä suoritus!

lontoo-matkabudjetti lontoo-matkabudjetti-5 lontoo-matkabudjetti-3 lontoo-matkabudjetti-2

Se ei kuitenkaan jäänyt mun osalta siihen, kuten on varmasti helppo arvata. En tullut reissusta kotiin todellakaan tyhjin käsin, sillä mukaan tarttui aika paljon tuliaisostoksia, mutta ne voi onneksi jättää tämän reissulaskelman ulkopuolelle, sillä niiden suhteen jokainen voi päättää minkä verran tuhlaa vai tuhlaako mitään, kun kyseessä ei todellakaan ole mikään välttämättömyys. Ja mainittakoot vielä että kaikki huvitukset joita itselleni soin tuon reissun aikana olivat ilmaisia, joten niistäkään ei siis tullut kuluja.

Tämän laskelman perusteella uskallan kuitenkin todeta, että matka tuli yllättävän halvaksi, ja oli todella jokaisen sentin arvoista päästä käymään suosikkikaupungissa taas pitkästä aikaa. Kieltämättä ajatus uudesta vastaavasta reissusta keväälle alkaa pikkuhiljaa jo syntyä, mutta katsotaan pystynkö hillitsemään itseni. Tosin kun Lontoo kutsuu niin se silloin myös kutsuu.

29.10.2016 6 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Siellä ne on aina olleet, jo vaikka miten monella reissulla. Hyde Parkin nurkalla, punaisen puhelinkopin vieressä, liikenteessä rohkelikkojen ajamina ja siellä täällä katujen varsilla. Lontoon kaupunkipyörät on tavallaan kiinnostaneet mua jo tosi pitkään, mutta en oo sitten kuitenkaan rohkaistunut riittävästi kokeilemaan niitä.

Syitä siihen on ollu monia, esimerkiksi nyt päällimmäisenä vaikka brittilän vasemmanpuoleinen liikenne. Huhhei, kun sinne autojen sekaan pitäisi lähteä vielä jengaamaan!

lontoon-kaupunkipyora-5 lontoon-kaupunkipyora-6

En aikonut kokeilla kaupunkipyöriä tälläkään reissulla, mutta tajutessani sunnuntaina auringon paistavan täydeltä taivaalta ja mun seuraavaan kohteeseen olevan kymmenen kilometriä matkaa, päätin viettää aamun mieluummin pyörän selässä kuin pimeissä metrotunneleissa. Se oli nappi valinta, sillä jos olisin vatvonut asiaa pidempään, olis pyörä jäänyt varmasti tälläkin kertaa kokematta. Nyt kun vaan päätti ja nappasi seuraavan vastaantulleen pyörän, homma oli siinä!

Vuokraaminen oli superhelppoa ja se onnistui ilman mitään kommervenkkejä omalla pankkikortilla. Syötin kortin sisään, ja pyörästä veloitettiin päiväkohtainen kahden punnan aloitusmaksu. Toiset kaksi puntaa joutuu maksamaan silloin, kun sama pyörä on ollut käytössä yli puoli tuntia. Eli käytännössä siis aloitusmaksun lisäksi yhden päivän aikana pyöristä ei tartte maksaa mitään jos niitä käyttää alle 30 minuuttia kerrallaan, mutta jokaisesta yli puolen tunnin pätkästä kertyy aina se kaksi puntaa lisää maksua.

Maksutietojen antamisen jälkeen masiina sylkee ulos kuitin, jossa on koodi pyörän vapauttamista varten. Koska olin aikaisin liikkeellä pyöriä oli tarjolla runsaasti ja sain rauhassa valita niistä hyväkuntoisen menopelin. Mitään sen kummempia säätöjä pyörälle ei voi tehdä, mutta penkin korkeuden säätämisellä pääsee pitkälle.

lontoon-kaupunkipyora lontoon-kaupunkipyora-4

Sitten olikin jo aika viskata kangaskassi etutarakalle ja hypätä vasemmalle kaistalle! Onneksi aloitin pyöräretken rauhallisesta osasta kaupunkia, joten sain rauhassa totutella ns. väärällä puolella ajamiseen ja tietty myös pyörään. Lopulta Lontoo avautui pyöräilijän silmin katottuna oikein mainiona kaupunkina!

Autoilijat antoi oikein mainiosti tilaa pyöräilijälle, kaksipyöräisille suunnattuja omia kaistoja oli yllättävän paljon ja reittien avulla pääsi suit sait sukkelaan jopa ruuhkaisimmistakin paikoista. Ja täytyy sanoa, että Thamesin vierttä polkiessani, upeiden siltojen ja kaupungin ikonisten nähtävyyksien ohi suihkatessani tukka Lontoon syysauringossa hulmuten en voinut muuta kuin ihmetellä että miksi, oi miksi mulla kesti näin pitkään ennen kuin uskalsin kokeilla kaupunkipyörää? Mahtavampaa tapaa liikkua kaupungissa saa hakea.

Mulla oli tosiaan edessä taitettavana kymmenen kilometrin matka, enkä ollut aivan varma ehdinkö ihan puolessa tunnissa määränpäähän. Ja enpä myöskään ollut varma siitä, että onkohan niin kaukana edes pyöräparkkeja joihin voin menopelini palauttaa, mutta päätin luottaa hyvään tuuriin ja poljin menemään. Jossain vaiheessa matkan varrella totesin että puolen tunnin aikaikkuna oli umpeutumassa, mutta parkkeja ei tullut vastaan riittävän ajoissa. Eipä se mitään haitannut, sillä kaksi puntaa ei nyt ihan vielä budjettia kaatanut, vaikka tietysti paremmalla ennakoinnilla senkin maksun olis voinut välttää.

lontoon-kaupunkipyora-2 lontoon-kaupunkipyora-3 lontoon-kaupunkipyora-8

Jos olisin suunnitellut kaupunkipyöräilyä vähän etukäteen, olisin ollut fiksu ja ladannut puhelimeen Santanderin pyöräsovelluksen, josta näkyy parkkien sijainnit. Nyt olin keskustan pikkukarttojen ja tuurin varassa, mitkä nekin tosin kannatteli yllättävän pitkälle.

Lopulta pääsin perille ja löysin pyöräparkin, ja palatessani bongasin vielä pyöräilijöille tarkoitetun pikakaistan, joka vei munt hetkessä takaisin Lontoon keskustaan. Siellä vaihtelin pyöriä vähän väliä: ylittelin siltoja jalan ja hyppäsin sitten taas pyörän selkään, ja fiilistelin kaupunkia oikein olan takaa. Jotenkin Lontoo sai taas aivan uudet kasvot, kun kaupunkia tarkasteli kaksipyöräisen selästä!

Voi kestää aika kauan ennen kuin uskallan kokeilla kaupunkipyöriä esimerkiksi New Yorkissa, mutta tää Lontoo-kokemus on jo ihan hyvä alku.

Mites nää, ootko kokeillut kaupunkipyöriä jossain? Kannattiko?

24.10.2016 0 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit