Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Iso-Britannia

Kävin kesäkuun alussa pari päivää Lontoossa, ja vaikka reissu sattuikin keskelle aivan jäätävää reissukautta, tiesi se siitä huolimatta paikkansa. Vain minä ja Lontoo, siinä on kombo joka toimii joka kerta, vaikka en noin muuten ihan hirveästi olekaan yksin matkailija.

Kahdelle päivälle en ollut suunnitellut oikeastaan mitään. Siinä missä oon aikaisemmilla reissuilla asettanut itselleni kovan tavoitteen löytää jotain uutta ja siistiä kaupungista, tällä kertaa halusin vaan pyöriä niissä samoissa tutuissa paikoissa ja pysyä visusti omalla mukavuusalueellani. Eikä se mikään huono idea ollut, sillä reissun aikana koetut elämykset oli aivan ässiä!

Matkapäivät ei tosiaan pitäneet sisällään yhtään mitään ihmeellistä. Kävelin ahkerasti paikasta toiseen ja fiilistelon Lontoon katujen tunnelmaa niin kovasti kuin kykenin. Kävin shoppailemassa Oxford Streetillä ja Carnaby Streetillä, kiertelin Sohon pikkukatuja, istuskelin puistoissa, nappasin perinteiset puistopäikkärit (yksin reissatessa mukana oli tietysti myös pieni jännitysaspekti), kuuntelin kovasti äänikirjoja ja nautin kaupungin tunnelmasta. Kun kävely alkoi tuntua jaloissa hyppäsin pyörän selkään, ja muistin aika nopeasti miksi se ei välttämättä oo hyvä idea Lontoon iltapäiväruuhkassa varsinkaan, jos automaattisesti ajaa väärällä puolen tietä…

Päivä sujui tosi nopeasti, ja löysin uusia lempipaikkoja niin Leicester Squarelta kuin Hyde Parkistakin. Oli muuten hauska huomata miten oon onnistunut missaamaan Leicester Squaren, sillä kävin siellä ekaa kertaa vasta toissa reissulla. Mun lempipaikka Lontoossa on ehdottomasti Trafalgar Square, mutta kyllä nuo kaupungin muutkin turreaukiot on kieltämättä aika tunnelmallisia!

Siinä missä olin edellisellä reissulla päässyt tosi helpolla majoituksen suhteen löytämällä hyvän ja halvan majapaikan lähes sormia napsauttamalla, oli tällä kertaa majoituksen etsiminen huomattavasti työläämpää. Kesäkuu on tietysti huomattavasti syksyä kiireisempää matkustusaikaa, ja jotenkin vetkuttelin majapaikan varaamisen kanssa viimeiseen asti. Kävin toki vähän väliä jo hyvissä ajoin tsekkailemassa majapaikkoja, mutta kun mitään täysin sopivalta vaikuttavaa ei tullut vastaan, jätin varauksen odottamaan. Sama toistui useita kertoja, kunnes tajusin paria viikkoa ennen reissua että mulla ei oo vieläkään majapaikkaa!

Silloin ei ollut enää saumaa vitkutella, ja buukkasin lopulta itelleni hostellimajoituksen. Mulla on Lontoosta hyviä ja huonoja hostellikokemuksia, mutta viimeisimmän, Lauran kanssa koetun Generator-hostellimajoituksen kokemusten perusteella uskalsin varata itelleni hostellipedin pitkästä aikaa, ja vielä hyvillä mielin. Valkkasin Hostelwordin valikoimassa saatavilla olevista majapaikoista parhaimmat arvostelut saaneen hostellin, ja maksoin sänkypaikastani noin 30 euroa sen enempää harmittelematta. Halpaa kuin saippua, ainakin jos vertaa hotelleihin.

Majoituin lopulta siis Lontoon Wombats-hostellissa. Saman ketjun hostellit on tullut testattua pariin otteeseen Wienissä, eikä tälläkään kertaa tarvinnut pettyä. Majoituin kuuden tytön dormissa, missä oli oma kylpyhuone, joten perusmukavuudet oli taattu. Oli ilahduttavaa huomata että tässä hostellissa oli oikeastaan kaikki mitä reissaaja kaipaa huoneen oman kylppärin lisäksi: lukolliset kaapit, sängyn yhteydessä oleva pieni hylly, lamppu sekä sähköpistoke. Tosin huoneessa oli aivan tautisen kuuma kun saavuin sinne aurinkoisen päivän päätteeksi, mutta ikkunat avattuani alkoi taas hengittäminenkin olla helpompaa.

Koin kieltämättä oloni vähän käppyräksi siellä niiden just ja just parikymppisten reissaajien joukossa. Ikä- ja aikaero näkyi esimerkiksi siinä että mää saavuin tyylilleni uskollisena hostelliin joskus seitsemän pintaan ja olin vaivoin hereillä yheksään. Nukahdin lopulta huoneeseen johon yksikään huonekaveri ei ollut vielä palannut. :D Aamulla nousin vastaavasti seiskan pintaan, tosin innokkaimmat kaupunkilomailijat oli siihen mennessä jo nousseet, mutta ehdin vaihtaa muutaman sanan ennen lähtöä yöllä liikenteessä olleen misun kanssa, joka kertoi omat fiiliksensä yön tapahtumista.

Kuten kirjoitin jo aikaisemmin, ekan päivän rento tunnelma sai vähän kolhuja yön tapahtumien myötä. Lontoo oli kuitenkin taas kerran sama vanha tuttu, ja munsta alkaakin tuntua että näistä kaksipäiväisistä kahdenkeskisistä kohtaamisista saattaa tulla tapa!

8.7.2017 0 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Olin viikonlopun Lontoossa. Olin suunnitellut viettäväni huolettoman viikonlopun Euroopan lempikaupungissani ajatellen lauantain ja sunnuntain sisältävän pääasiassa shoppailua, syömistä ja hurjasti kävelyä. Ehkä soin jo ennen reissua ajatuksen sille, että yksin matkailu mahdollistaisi hetken itsetutkiskelua ja veisi mua askeleen enemmän kohti sitä ihmistä mikä haluaisin tässä elämässä olla, mutta sen kummempia pohdintoja en ollut tuolle viikonlopulle kaavaillut. Toisin kuitenkin kävi.

Sunnuntaiaamuna heräsin viestitulvaan, kun ystävät ja perheenjäsenet tarkistivat mun olevan kunnossa. Todellisuus iski vasta kun kerkesin nopeiden vastausten jälkeen tsekata uutiset, ja luin edellisyön tapahtumista. Aika tosi läheltä piti, tavallaan.

Majoituin parin kilsan päässä päässä London Bridgeltä. Sillä hetkellä kun valkoinen pakettiauto kurvasi ihmisjoukkoon, minä tosin olin jo pitkän päivän ja parin tunnin aikaeron uuvuttamana syvässä unessa. Sunnuntaiksi oltiin sovittu Annikan kanssa brunssi Southwarkin alueelle aivan Borough Marketin lähelle, missä pakettiautoista rientäneet puukkomiehet riehuivat. Kaikki paikat oli kuitenki poikkeuksellisesti kiinni, joten saatiin keksiä toinen vaihtoehto ekalle suunnitelmalle. Lisäksi poliiseja ja median edustajia oli lähes kaikkialla aivan valtavasti.

Näin matkailijana vois olla helppo säikähtää tällaisesta ja todeta, että turvallisinta olis varmaan pysytellä kotona. Mun ajatus oli sunnuntaina toisenlainen ja totesin, että sillä hetkellä kun mää nostin pääni hostellipedillä olleesta tyynystä, ei maailmassa varmaan ollut turvallisempaa paikkaa olla. Tilanteen jo rauhoituttua useita tunteja aikaisemmin sattuneen iskun jälkeen oli helppo luottaa siihen, että Lontoon virkavalta oli ehtinyt kaikkialle.

Terrorismin pelon kanssa toiminee sama ajattelutapa kuin lentopelonkin kanssa: se on ihan turhaa, sillä jos jotain on sattuakseen, sille tuskin mahtaa yhtään mitään edes pelkäämällä. Kun nykymaailmassa räjähtelee niin itä- kuin länsinaapurissakin, ei Helsingissäkään voi kuvitella olevansa täysin turvassa. Se kait pitänee vaan hyväksyä, ellei halua muuttaa takaisin Yli-Iihin.

Kuten aina elämässä, myös matkaillessa on pakko ottaa riskejä mikäli haluaa nähdä ja kokea uusia paikkoja, kulttuureja sekä elämyksiä. Matkailusta on tavallaan turvallisuus kaukana, mutta toisaalta niin se on elämästäkin noin yleensä.

Lontoon tapahtumat järkyttivät tietysti aika lailla erityisesti, kun sattui olemaan juuri silloin paikan päällä mutta myös sen takia että kyseessä on kaupunki, johon mulla on niin suuri rakkaussuhde että palaan sinne vuosi toisensa jälkeen. Kun vastailin läheisten viesteihin olevani elossa ja merkitsin Facebookiin olevani turvassa mietin toivoneeni joskus aikaisemmin, ettei mun tarvis koskaan tehdä kumpaakaan noista asioista. Näköjään kerta se on ensimmäinenkin.

Nyt tuntuu että tää vaan on muistutus siitä että maailma on nykypäivänä tällainen, eikä sille voi oikein mitään. Kuitenkin nyt jos koskaan tarvitaan rohkeutta, sillä jos jotain haluaa elämässä tehdä on se tehtävä siitä huolimatta, että jotain vois sattua.

5.6.2017 4 Kommenttia
5 Facebook Twitter Google + Pinterest

Hypätään hetkeksi Afrikka-seikkailuilta Lontoo-tarinoihin, sillä mulla on sieltäkin vielä muutama vinkki jakamatta. Sain ennen reissua hankittua itelleni valtavat paineet uusien huikeiden paikkojen löytämisestä, sillä edellisellä reissulla bongattu (kiitokset vaan Mipalle!!) Sky Garden levisi puskaradion välityksellä kulovalkean tavoin ja tuntui, että hetikohta lähes kaikki tutut ja puolitutut oli käyneet siellä.

Haaste oli siis löytää jotain uutta ja hienoa Lontoosta, ja St. Dunstan in the East oli kyllä ehdottomasti mun toinen suosikkipaikka uusista jutuista. Toinen sijaitsi vähän kauempana keskustasta Canary Wharfilla, ja muistutti kovasti Sky Gardenia. Bongasin kuvan Instagramista etsiessäni uusia kohteita #londonsecret-tunnisteella, ja tästä paikasta kuvat nähtyäni sain aikamoisen päähänpinttymän. Niin kovan, että kymmenen kilometrin pyöräretki suuntaansa ei mietityttänyt hetkeäkään, kun edessä oli vierailu täällä.

lontoo-16 lontoo-17 lontoo-19 lontoo-24 lontoo-18 lontoo-20 lontoo-29 lontoo-21 lontoo-22

Canary Wharfissa sijaitseva Crossrail Place Roof Garden on vähän kuin Sky Garden, eli ilmainen sisätiloissa sijaitseva puutarha, josta avautuu näkymä. Se ei tosin ole täällä ihan yhtä hyvä kuin keskellä Cityä sijaitsevassa pilvenpiirtäjässä, mutta tunnelma on kyllä yhtä ainutlaatuinen. Tuntuu hullulta kuljeskella keskellä trooppisia kasveja Lontoon syksyssä.

Tämä Roof Garden on 300 metriä pitkä puutarha-alue, joka on avoinna ilmaiseksi kävijöille joka päivä. Toisin kuin Sky Gardeniin, sinne ei ole tarpeellista varata vierailua, vaan sisälle pääsee aukioloaikojen mukaisesti milloin vain. Puutarha-alueella on myös esiintymislava, missä järjestetään aika ajoin tapahtumia. Ei todellakaan huonot puitteet!

Semisti vaatimattomista maisemista huolimatta väittäisin vierailun noin kahdeksan kilometrin päässä keskustasta sijaitsevassa kattopuutarhassa olevan kuitenkin vaivan väärti erityisesti, jos haaveissa on löytää uusia siistejä paikkoja Lontoosta. Tämä osui ja upposi, ja rennon käveleskelyn lisäksi nautin kovasti puutarhan rauhallisesta tunnelmasta ja siitä, että pystyin uppoutumaan äänikirjan jännittäviin tapahtumiin huikeassa miljöössä.

lontoo-26 lontoo-27 lontoo-25 lontoo-28 lontoo-30 lontoo-31 lontoo-32

Ja mikä parasta, Canary Wharfiin pääsi leppoisasti Lontoon kaupunkipyörällä polkien. Sillä vaikka olinkin vähän hädissäni kaupunginosan pyöräasemista, löytyi niitä mukavasti ja sain menopelini takaisin asemalle ennen lisämaksun pulittamista.

Tämä paikka kannattaakin painaa mieleen, jos haussa on näyttävä budjettikohde Lontoossa. Itse vierailin paikassa lokakuisena sunnuntaiaamupäivänä, jolloin mun lisäksi puutarhassa oli ehkä noin kymmenen ihmistä. Lisäksi visiitissä oli siistä myös se, että alueena Canary Wharf oli mulle entuudestaan uppo-outo, joten oli siistiä päästä näkemään tuo supermoderni kaupunginosa pilvenpiirtäjineen!

17.11.2016 2 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kun matkustin jokunen aika sitten pariksi viikoksi Lontooseen, en aivan aavistanut että kokisin matkalla lähes täydellisen asennemuutoksen. Siihen asti olin tosissani sitä mieltä, että mää en missään nimessä ole henkilö, joka nauttii yksin matkustamisesta.

Takana oli muutama kokemus, sillä oon tehnyt joitakin yksittäisiä reissuja itsekseni, ja todennut että en välttämättä oikein kuitenkaan osaa nauttia kokemuksista sataprosenttisesti, jos en pääse jakamaan niitä jonkun kanssa.

Lontoon kohdalla ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoja, sillä kaupunkiin oli päästävä eikä kavereiden reissukalentereista tuntunut löytyvän tilaa matkalle. Kaksi päivää tuntui sopivan mittaiselta, ja osoittautuikin täydelliseksi valinnaksi, samoin kuin Lontoo reissukohteeksi mun omalle soolomatkalle.

lontoo-9 lontoo-10 newmarket-ale-house-lontoo-12 lontoo-14

Yhtäkkiä yksin reissaaminen tuntuikin ihan tajuttoman vapauttavalta, ja oli aivan mainio kakkosvaihtoehto. Eniten tykkäsin siitä että sain todellakin mennä sinne minne nokka näyttää ilman, että piti miettiä joko kaverin jalkoja alkaa kolottaa. Ei tarvinnut välittää muista, ja se tekee näköjään joskus ihmiselle ihan hyvääkin.

Pingviinimatkojen Milla teki vähän vastaavan reissun omaan ykköskaupunkiinsa New Yorkiin aika lailla samoihin aikoihin mun Lontoon-matkan kanssa, joten napattiinkin se podcastin aiheeksi. Olikin mielenkiintoista kuulla Millan yksin tehdyistä reileistä ja miettiä, mitkä jutut nostaa lippua yksin reissaamisen puolesta.

Nostettiin podcastissa esille muutamia kimuleita, jotka on tehneet paljon matkoja myös itsekseen. Inspiraatiota yksin matkustamiseen suosittelenkin hakemaan ainakin tällä hetkellä yksin maailmanympärimatkalla olevasta Adalmina’s Secret -blogista, hurjasti yksin reissuja tehneeltä Travelloverilta, Tuntemattomaan ja takaisin -blogin superreissaaja Lauralta sekä Kaukokaipuun Nellalta.

Otetaan mieluusti aihetoiveita ja palautetta vastaan podcastiin liittyen, joten anna ihmeessä palaa!

10.11.2016 8 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit