Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Iso-Britannia

Olin viikonlopun Lontoossa. Olin suunnitellut viettäväni huolettoman viikonlopun Euroopan lempikaupungissani ajatellen lauantain ja sunnuntain sisältävän pääasiassa shoppailua, syömistä ja hurjasti kävelyä. Ehkä soin jo ennen reissua ajatuksen sille, että yksin matkailu mahdollistaisi hetken itsetutkiskelua ja veisi mua askeleen enemmän kohti sitä ihmistä mikä haluaisin tässä elämässä olla, mutta sen kummempia pohdintoja en ollut tuolle viikonlopulle kaavaillut. Toisin kuitenkin kävi.

Sunnuntaiaamuna heräsin viestitulvaan, kun ystävät ja perheenjäsenet tarkistivat mun olevan kunnossa. Todellisuus iski vasta kun kerkesin nopeiden vastausten jälkeen tsekata uutiset, ja luin edellisyön tapahtumista. Aika tosi läheltä piti, tavallaan.

Majoituin parin kilsan päässä päässä London Bridgeltä. Sillä hetkellä kun valkoinen pakettiauto kurvasi ihmisjoukkoon, minä tosin olin jo pitkän päivän ja parin tunnin aikaeron uuvuttamana syvässä unessa. Sunnuntaiksi oltiin sovittu Annikan kanssa brunssi Southwarkin alueelle aivan Borough Marketin lähelle, missä pakettiautoista rientäneet puukkomiehet riehuivat. Kaikki paikat oli kuitenki poikkeuksellisesti kiinni, joten saatiin keksiä toinen vaihtoehto ekalle suunnitelmalle. Lisäksi poliiseja ja median edustajia oli lähes kaikkialla aivan valtavasti.

Näin matkailijana vois olla helppo säikähtää tällaisesta ja todeta, että turvallisinta olis varmaan pysytellä kotona. Mun ajatus oli sunnuntaina toisenlainen ja totesin, että sillä hetkellä kun mää nostin pääni hostellipedillä olleesta tyynystä, ei maailmassa varmaan ollut turvallisempaa paikkaa olla. Tilanteen jo rauhoituttua useita tunteja aikaisemmin sattuneen iskun jälkeen oli helppo luottaa siihen, että Lontoon virkavalta oli ehtinyt kaikkialle.

Terrorismin pelon kanssa toiminee sama ajattelutapa kuin lentopelonkin kanssa: se on ihan turhaa, sillä jos jotain on sattuakseen, sille tuskin mahtaa yhtään mitään edes pelkäämällä. Kun nykymaailmassa räjähtelee niin itä- kuin länsinaapurissakin, ei Helsingissäkään voi kuvitella olevansa täysin turvassa. Se kait pitänee vaan hyväksyä, ellei halua muuttaa takaisin Yli-Iihin.

Kuten aina elämässä, myös matkaillessa on pakko ottaa riskejä mikäli haluaa nähdä ja kokea uusia paikkoja, kulttuureja sekä elämyksiä. Matkailusta on tavallaan turvallisuus kaukana, mutta toisaalta niin se on elämästäkin noin yleensä.

Lontoon tapahtumat järkyttivät tietysti aika lailla erityisesti, kun sattui olemaan juuri silloin paikan päällä mutta myös sen takia että kyseessä on kaupunki, johon mulla on niin suuri rakkaussuhde että palaan sinne vuosi toisensa jälkeen. Kun vastailin läheisten viesteihin olevani elossa ja merkitsin Facebookiin olevani turvassa mietin toivoneeni joskus aikaisemmin, ettei mun tarvis koskaan tehdä kumpaakaan noista asioista. Näköjään kerta se on ensimmäinenkin.

Nyt tuntuu että tää vaan on muistutus siitä että maailma on nykypäivänä tällainen, eikä sille voi oikein mitään. Kuitenkin nyt jos koskaan tarvitaan rohkeutta, sillä jos jotain haluaa elämässä tehdä on se tehtävä siitä huolimatta, että jotain vois sattua.

5.6.2017 4 Kommenttia
5 Facebook Twitter Google + Pinterest

Hypätään hetkeksi Afrikka-seikkailuilta Lontoo-tarinoihin, sillä mulla on sieltäkin vielä muutama vinkki jakamatta. Sain ennen reissua hankittua itelleni valtavat paineet uusien huikeiden paikkojen löytämisestä, sillä edellisellä reissulla bongattu (kiitokset vaan Mipalle!!) Sky Garden levisi puskaradion välityksellä kulovalkean tavoin ja tuntui, että hetikohta lähes kaikki tutut ja puolitutut oli käyneet siellä.

Haaste oli siis löytää jotain uutta ja hienoa Lontoosta, ja St. Dunstan in the East oli kyllä ehdottomasti mun toinen suosikkipaikka uusista jutuista. Toinen sijaitsi vähän kauempana keskustasta Canary Wharfilla, ja muistutti kovasti Sky Gardenia. Bongasin kuvan Instagramista etsiessäni uusia kohteita #londonsecret-tunnisteella, ja tästä paikasta kuvat nähtyäni sain aikamoisen päähänpinttymän. Niin kovan, että kymmenen kilometrin pyöräretki suuntaansa ei mietityttänyt hetkeäkään, kun edessä oli vierailu täällä.

lontoo-16 lontoo-17 lontoo-19 lontoo-24 lontoo-18 lontoo-20 lontoo-29 lontoo-21 lontoo-22

Canary Wharfissa sijaitseva Crossrail Place Roof Garden on vähän kuin Sky Garden, eli ilmainen sisätiloissa sijaitseva puutarha, josta avautuu näkymä. Se ei tosin ole täällä ihan yhtä hyvä kuin keskellä Cityä sijaitsevassa pilvenpiirtäjässä, mutta tunnelma on kyllä yhtä ainutlaatuinen. Tuntuu hullulta kuljeskella keskellä trooppisia kasveja Lontoon syksyssä.

Tämä Roof Garden on 300 metriä pitkä puutarha-alue, joka on avoinna ilmaiseksi kävijöille joka päivä. Toisin kuin Sky Gardeniin, sinne ei ole tarpeellista varata vierailua, vaan sisälle pääsee aukioloaikojen mukaisesti milloin vain. Puutarha-alueella on myös esiintymislava, missä järjestetään aika ajoin tapahtumia. Ei todellakaan huonot puitteet!

Semisti vaatimattomista maisemista huolimatta väittäisin vierailun noin kahdeksan kilometrin päässä keskustasta sijaitsevassa kattopuutarhassa olevan kuitenkin vaivan väärti erityisesti, jos haaveissa on löytää uusia siistejä paikkoja Lontoosta. Tämä osui ja upposi, ja rennon käveleskelyn lisäksi nautin kovasti puutarhan rauhallisesta tunnelmasta ja siitä, että pystyin uppoutumaan äänikirjan jännittäviin tapahtumiin huikeassa miljöössä.

lontoo-26 lontoo-27 lontoo-25 lontoo-28 lontoo-30 lontoo-31 lontoo-32

Ja mikä parasta, Canary Wharfiin pääsi leppoisasti Lontoon kaupunkipyörällä polkien. Sillä vaikka olinkin vähän hädissäni kaupunginosan pyöräasemista, löytyi niitä mukavasti ja sain menopelini takaisin asemalle ennen lisämaksun pulittamista.

Tämä paikka kannattaakin painaa mieleen, jos haussa on näyttävä budjettikohde Lontoossa. Itse vierailin paikassa lokakuisena sunnuntaiaamupäivänä, jolloin mun lisäksi puutarhassa oli ehkä noin kymmenen ihmistä. Lisäksi visiitissä oli siistä myös se, että alueena Canary Wharf oli mulle entuudestaan uppo-outo, joten oli siistiä päästä näkemään tuo supermoderni kaupunginosa pilvenpiirtäjineen!

17.11.2016 0 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kun matkustin jokunen aika sitten pariksi viikoksi Lontooseen, en aivan aavistanut että kokisin matkalla lähes täydellisen asennemuutoksen. Siihen asti olin tosissani sitä mieltä, että mää en missään nimessä ole henkilö, joka nauttii yksin matkustamisesta.

Takana oli muutama kokemus, sillä oon tehnyt joitakin yksittäisiä reissuja itsekseni, ja todennut että en välttämättä oikein kuitenkaan osaa nauttia kokemuksista sataprosenttisesti, jos en pääse jakamaan niitä jonkun kanssa.

Lontoon kohdalla ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoja, sillä kaupunkiin oli päästävä eikä kavereiden reissukalentereista tuntunut löytyvän tilaa matkalle. Kaksi päivää tuntui sopivan mittaiselta, ja osoittautuikin täydelliseksi valinnaksi, samoin kuin Lontoo reissukohteeksi mun omalle soolomatkalle.

lontoo-9 lontoo-10 newmarket-ale-house-lontoo-12 lontoo-14

Yhtäkkiä yksin reissaaminen tuntuikin ihan tajuttoman vapauttavalta, ja oli aivan mainio kakkosvaihtoehto. Eniten tykkäsin siitä että sain todellakin mennä sinne minne nokka näyttää ilman, että piti miettiä joko kaverin jalkoja alkaa kolottaa. Ei tarvinnut välittää muista, ja se tekee näköjään joskus ihmiselle ihan hyvääkin.

Pingviinimatkojen Milla teki vähän vastaavan reissun omaan ykköskaupunkiinsa New Yorkiin aika lailla samoihin aikoihin mun Lontoon-matkan kanssa, joten napattiinkin se podcastin aiheeksi. Olikin mielenkiintoista kuulla Millan yksin tehdyistä reileistä ja miettiä, mitkä jutut nostaa lippua yksin reissaamisen puolesta.

Nostettiin podcastissa esille muutamia kimuleita, jotka on tehneet paljon matkoja myös itsekseen. Inspiraatiota yksin matkustamiseen suosittelenkin hakemaan ainakin tällä hetkellä yksin maailmanympärimatkalla olevasta Adalmina’s Secret -blogista, hurjasti yksin reissuja tehneeltä Travelloverilta, Tuntemattomaan ja takaisin -blogin superreissaaja Lauralta sekä Kaukokaipuun Nellalta.

Otetaan mieluusti aihetoiveita ja palautetta vastaan podcastiin liittyen, joten anna ihmeessä palaa!

10.11.2016 8 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Raha kiinnostaa varmasti kaikkia matkailijoita, sillä se mahdollistaa kaiken. Budjetista riippuu aina millainen reissu on, ja se määrittää matkan tason. Toiset haluaa matkustaa laadukkaasti ja reissaa harvemmin käyttäen kuhunkin matkaan suuret summat rahaa, toiset taas mieluummin jakaa saman summan useaan reissuun. Ei varmaan tarvi kauaa miettiä, kumpaan suurin osa ihmisistä kuuluu? Käsi nousee ylös sen merkiksi, että minäkin, kuten varmasti suurin osa teistä lukijoistakin, kuulun tuohon jälkimmäiseen.

Kahden päivän mittainen matka Lontoossa oli mun silmissä halpa reissu, ja itsensä huijaamisella pääsee aika pitkälle, tarkalleen ottaen 1 821 kilometrin päähän. Nyt on kuitenkin aika kattoa totuutta silmiin ja laskea reissun todelliset kulut. Kuinka paljon halvaksi ajateltu kahden päivän kaupunkipyrähdys todellisuudessa maksoi?

Lähtökohtaisesti yritin saada kaiken niin halvalla kuin suinkin, mutta siitä huolimatta halusin olla Lontoossa järkevinä aikoina ja viettää viikonlopun tunneista mahdollisimman pitkän ajan kaupungissa. Lisäksi halusin myös nukkua mukavasti omassa huoneessa ja käyttää omaa, en jaettua vessaa. Nämä molemmat pikkurilli pystyssä esitetyt toiveet nosti reissun budjettia merkittävästi, sillä kaikkein halvimpia lentoja ja kaikkein halvinta majapaikkaa en voinut valita.

lontoo-matkabudjetti-4

Siispä maksoin lennoista, jotka oli Lontoossa lauantaiaamuna ja lähtivät sunnuntai-iltana 136,70 euroa. Yhden yön majapaikasta ok-tason hotellissa taas maksoin Hotels.comin Welcome rewards -pisteiden käytön jälkeen 26,82 euroa (oikea hinta 75,56 euroa). Lennot ja majoitus maksoivat siis yhteensä 163,52 euroa. Ei paha.

Siihen päälle tulevat vielä lentokenttäkuljetukset. Suosin Helsingin-päässä Finnairin omaa bussia, joka on mun mielestä mukava ja nopea, eikä hintaero julkisiin ole juuri mitään. Siispä matkakassaa verotti 11,5o euron hintainen menopaluulippu jo lähtiissä. Lontoossa suosin yleensä junaa, ja tälläkin kertaa hyppäsin Gatwickin kentällä junaan, vaikka bussit olis tietysti voinut saada huomattavasti halvemmalla. Nyt kuitenkin aika oli rahaa tärkeämpää, ja pulitin suosiolla edestakaisesta junalipusta 34,90 euroa. Punnan kurssi oli suomalaisittain edullinen, sillä punta vastasi reissuhetkellä noin 1,10 euroa, joten se toi tuntuvan alennuksen käytännössä kaikkiin maksuihin. Lentokenttäkuljetukset maksoi siis tuolla reissulla yhteensä 46,40 euroa. Se on kieltämättä aika paljon.

Hoidin syömiset omaan tapaani ruokakaupasta, ja Isossa-Britanniassa jos missä se hoituu niin helposti! Omat evääni haen briteissä kaikkein mieluiten sieltä ruokakaupasta, mistä kaiken saa vaivatta. Mun ruokailut koostui pääasiassa kasviksista, hedelmistä ja kanasta, jota nappasin mukaan niin kylmänä kuin lämpimänäkin. Eväät vetelin naamaan milloin milläkin puiston penkillä istuen, ja se sopi mun reissun teemaan varsin mainiosti. Tarkkoja kuitteja en säilyttänyt, ja yleensä mukaan lähti muutakin kuin pelkät eväät, mutta kahden päivän ruokakauppaostokset teki reissun hullaantumisheräteostosten kanssa 25,37 euroa. Siihen lisäksi hotellissa sai tosiaan aamiaisen, joka tosin jäi mun osalta melko vaatimattomaksi.

Kuljin paikasta toiseen pääasiassa jalan, mutta toisena päivänä hyppäsin sitten Lontoon kaupunkipyörän selkään. Koska en ehtinyt palauttaa ekaa pyörää ajoissa, jouduin maksamaan siitä aloitusmaksun lisäksi vielä yhden puolen tunnin käyttömaksun, joten päivän pyöräilyt laihdutti mun reissukassaa hurjalla 4,44 eurolla. Ei paha varsinkaan jos miettii, että yks metrolippu olis maksanu jo pelkästään lähemmäs viis euroa.

Tässä on periaatteessa kaikki kulut, sillä lennot, majoitus, lentokentältä kulkeminen, ruokailu ja paikallisliikenne riittää reissulle. Välttämättömät kulut matkasta oli siis 238,73 euroa. Täytyy myöntää tässä vaiheessa, että ihan hyvä suoritus!

lontoo-matkabudjetti lontoo-matkabudjetti-5 lontoo-matkabudjetti-3 lontoo-matkabudjetti-2

Se ei kuitenkaan jäänyt mun osalta siihen, kuten on varmasti helppo arvata. En tullut reissusta kotiin todellakaan tyhjin käsin, sillä mukaan tarttui aika paljon tuliaisostoksia, mutta ne voi onneksi jättää tämän reissulaskelman ulkopuolelle, sillä niiden suhteen jokainen voi päättää minkä verran tuhlaa vai tuhlaako mitään, kun kyseessä ei todellakaan ole mikään välttämättömyys. Ja mainittakoot vielä että kaikki huvitukset joita itselleni soin tuon reissun aikana olivat ilmaisia, joten niistäkään ei siis tullut kuluja.

Tämän laskelman perusteella uskallan kuitenkin todeta, että matka tuli yllättävän halvaksi, ja oli todella jokaisen sentin arvoista päästä käymään suosikkikaupungissa taas pitkästä aikaa. Kieltämättä ajatus uudesta vastaavasta reissusta keväälle alkaa pikkuhiljaa jo syntyä, mutta katsotaan pystynkö hillitsemään itseni. Tosin kun Lontoo kutsuu niin se silloin myös kutsuu.

29.10.2016 6 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit