Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Iso-Britannia

Raha kiinnostaa varmasti kaikkia matkailijoita, sillä se mahdollistaa kaiken. Budjetista riippuu aina millainen reissu on, ja se määrittää matkan tason. Toiset haluaa matkustaa laadukkaasti ja reissaa harvemmin käyttäen kuhunkin matkaan suuret summat rahaa, toiset taas mieluummin jakaa saman summan useaan reissuun. Ei varmaan tarvi kauaa miettiä, kumpaan suurin osa ihmisistä kuuluu? Käsi nousee ylös sen merkiksi, että minäkin, kuten varmasti suurin osa teistä lukijoistakin, kuulun tuohon jälkimmäiseen.

Kahden päivän mittainen matka Lontoossa oli mun silmissä halpa reissu, ja itsensä huijaamisella pääsee aika pitkälle, tarkalleen ottaen 1 821 kilometrin päähän. Nyt on kuitenkin aika kattoa totuutta silmiin ja laskea reissun todelliset kulut. Kuinka paljon halvaksi ajateltu kahden päivän kaupunkipyrähdys todellisuudessa maksoi?

Lähtökohtaisesti yritin saada kaiken niin halvalla kuin suinkin, mutta siitä huolimatta halusin olla Lontoossa järkevinä aikoina ja viettää viikonlopun tunneista mahdollisimman pitkän ajan kaupungissa. Lisäksi halusin myös nukkua mukavasti omassa huoneessa ja käyttää omaa, en jaettua vessaa. Nämä molemmat pikkurilli pystyssä esitetyt toiveet nosti reissun budjettia merkittävästi, sillä kaikkein halvimpia lentoja ja kaikkein halvinta majapaikkaa en voinut valita.

lontoo-matkabudjetti-4

Siispä maksoin lennoista, jotka oli Lontoossa lauantaiaamuna ja lähtivät sunnuntai-iltana 136,70 euroa. Yhden yön majapaikasta ok-tason hotellissa taas maksoin Hotels.comin Welcome rewards -pisteiden käytön jälkeen 26,82 euroa (oikea hinta 75,56 euroa). Lennot ja majoitus maksoivat siis yhteensä 163,52 euroa. Ei paha.

Siihen päälle tulevat vielä lentokenttäkuljetukset. Suosin Helsingin-päässä Finnairin omaa bussia, joka on mun mielestä mukava ja nopea, eikä hintaero julkisiin ole juuri mitään. Siispä matkakassaa verotti 11,5o euron hintainen menopaluulippu jo lähtiissä. Lontoossa suosin yleensä junaa, ja tälläkin kertaa hyppäsin Gatwickin kentällä junaan, vaikka bussit olis tietysti voinut saada huomattavasti halvemmalla. Nyt kuitenkin aika oli rahaa tärkeämpää, ja pulitin suosiolla edestakaisesta junalipusta 34,90 euroa. Punnan kurssi oli suomalaisittain edullinen, sillä punta vastasi reissuhetkellä noin 1,10 euroa, joten se toi tuntuvan alennuksen käytännössä kaikkiin maksuihin. Lentokenttäkuljetukset maksoi siis tuolla reissulla yhteensä 46,40 euroa. Se on kieltämättä aika paljon.

Hoidin syömiset omaan tapaani ruokakaupasta, ja Isossa-Britanniassa jos missä se hoituu niin helposti! Omat evääni haen briteissä kaikkein mieluiten sieltä ruokakaupasta, mistä kaiken saa vaivatta. Mun ruokailut koostui pääasiassa kasviksista, hedelmistä ja kanasta, jota nappasin mukaan niin kylmänä kuin lämpimänäkin. Eväät vetelin naamaan milloin milläkin puiston penkillä istuen, ja se sopi mun reissun teemaan varsin mainiosti. Tarkkoja kuitteja en säilyttänyt, ja yleensä mukaan lähti muutakin kuin pelkät eväät, mutta kahden päivän ruokakauppaostokset teki reissun hullaantumisheräteostosten kanssa 25,37 euroa. Siihen lisäksi hotellissa sai tosiaan aamiaisen, joka tosin jäi mun osalta melko vaatimattomaksi.

Kuljin paikasta toiseen pääasiassa jalan, mutta toisena päivänä hyppäsin sitten Lontoon kaupunkipyörän selkään. Koska en ehtinyt palauttaa ekaa pyörää ajoissa, jouduin maksamaan siitä aloitusmaksun lisäksi vielä yhden puolen tunnin käyttömaksun, joten päivän pyöräilyt laihdutti mun reissukassaa hurjalla 4,44 eurolla. Ei paha varsinkaan jos miettii, että yks metrolippu olis maksanu jo pelkästään lähemmäs viis euroa.

Tässä on periaatteessa kaikki kulut, sillä lennot, majoitus, lentokentältä kulkeminen, ruokailu ja paikallisliikenne riittää reissulle. Välttämättömät kulut matkasta oli siis 238,73 euroa. Täytyy myöntää tässä vaiheessa, että ihan hyvä suoritus!

lontoo-matkabudjetti lontoo-matkabudjetti-5 lontoo-matkabudjetti-3 lontoo-matkabudjetti-2

Se ei kuitenkaan jäänyt mun osalta siihen, kuten on varmasti helppo arvata. En tullut reissusta kotiin todellakaan tyhjin käsin, sillä mukaan tarttui aika paljon tuliaisostoksia, mutta ne voi onneksi jättää tämän reissulaskelman ulkopuolelle, sillä niiden suhteen jokainen voi päättää minkä verran tuhlaa vai tuhlaako mitään, kun kyseessä ei todellakaan ole mikään välttämättömyys. Ja mainittakoot vielä että kaikki huvitukset joita itselleni soin tuon reissun aikana olivat ilmaisia, joten niistäkään ei siis tullut kuluja.

Tämän laskelman perusteella uskallan kuitenkin todeta, että matka tuli yllättävän halvaksi, ja oli todella jokaisen sentin arvoista päästä käymään suosikkikaupungissa taas pitkästä aikaa. Kieltämättä ajatus uudesta vastaavasta reissusta keväälle alkaa pikkuhiljaa jo syntyä, mutta katsotaan pystynkö hillitsemään itseni. Tosin kun Lontoo kutsuu niin se silloin myös kutsuu.

29.10.2016 6 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Siellä ne on aina olleet, jo vaikka miten monella reissulla. Hyde Parkin nurkalla, punaisen puhelinkopin vieressä, liikenteessä rohkelikkojen ajamina ja siellä täällä katujen varsilla. Lontoon kaupunkipyörät on tavallaan kiinnostaneet mua jo tosi pitkään, mutta en oo sitten kuitenkaan rohkaistunut riittävästi kokeilemaan niitä.

Syitä siihen on ollu monia, esimerkiksi nyt päällimmäisenä vaikka brittilän vasemmanpuoleinen liikenne. Huhhei, kun sinne autojen sekaan pitäisi lähteä vielä jengaamaan!

lontoon-kaupunkipyora-5 lontoon-kaupunkipyora-6

En aikonut kokeilla kaupunkipyöriä tälläkään reissulla, mutta tajutessani sunnuntaina auringon paistavan täydeltä taivaalta ja mun seuraavaan kohteeseen olevan kymmenen kilometriä matkaa, päätin viettää aamun mieluummin pyörän selässä kuin pimeissä metrotunneleissa. Se oli nappi valinta, sillä jos olisin vatvonut asiaa pidempään, olis pyörä jäänyt varmasti tälläkin kertaa kokematta. Nyt kun vaan päätti ja nappasi seuraavan vastaantulleen pyörän, homma oli siinä!

Vuokraaminen oli superhelppoa ja se onnistui ilman mitään kommervenkkejä omalla pankkikortilla. Syötin kortin sisään, ja pyörästä veloitettiin päiväkohtainen kahden punnan aloitusmaksu. Toiset kaksi puntaa joutuu maksamaan silloin, kun sama pyörä on ollut käytössä yli puoli tuntia. Eli käytännössä siis aloitusmaksun lisäksi yhden päivän aikana pyöristä ei tartte maksaa mitään jos niitä käyttää alle 30 minuuttia kerrallaan, mutta jokaisesta yli puolen tunnin pätkästä kertyy aina se kaksi puntaa lisää maksua.

Maksutietojen antamisen jälkeen masiina sylkee ulos kuitin, jossa on koodi pyörän vapauttamista varten. Koska olin aikaisin liikkeellä pyöriä oli tarjolla runsaasti ja sain rauhassa valita niistä hyväkuntoisen menopelin. Mitään sen kummempia säätöjä pyörälle ei voi tehdä, mutta penkin korkeuden säätämisellä pääsee pitkälle.

lontoon-kaupunkipyora lontoon-kaupunkipyora-4

Sitten olikin jo aika viskata kangaskassi etutarakalle ja hypätä vasemmalle kaistalle! Onneksi aloitin pyöräretken rauhallisesta osasta kaupunkia, joten sain rauhassa totutella ns. väärällä puolella ajamiseen ja tietty myös pyörään. Lopulta Lontoo avautui pyöräilijän silmin katottuna oikein mainiona kaupunkina!

Autoilijat antoi oikein mainiosti tilaa pyöräilijälle, kaksipyöräisille suunnattuja omia kaistoja oli yllättävän paljon ja reittien avulla pääsi suit sait sukkelaan jopa ruuhkaisimmistakin paikoista. Ja täytyy sanoa, että Thamesin vierttä polkiessani, upeiden siltojen ja kaupungin ikonisten nähtävyyksien ohi suihkatessani tukka Lontoon syysauringossa hulmuten en voinut muuta kuin ihmetellä että miksi, oi miksi mulla kesti näin pitkään ennen kuin uskalsin kokeilla kaupunkipyörää? Mahtavampaa tapaa liikkua kaupungissa saa hakea.

Mulla oli tosiaan edessä taitettavana kymmenen kilometrin matka, enkä ollut aivan varma ehdinkö ihan puolessa tunnissa määränpäähän. Ja enpä myöskään ollut varma siitä, että onkohan niin kaukana edes pyöräparkkeja joihin voin menopelini palauttaa, mutta päätin luottaa hyvään tuuriin ja poljin menemään. Jossain vaiheessa matkan varrella totesin että puolen tunnin aikaikkuna oli umpeutumassa, mutta parkkeja ei tullut vastaan riittävän ajoissa. Eipä se mitään haitannut, sillä kaksi puntaa ei nyt ihan vielä budjettia kaatanut, vaikka tietysti paremmalla ennakoinnilla senkin maksun olis voinut välttää.

lontoon-kaupunkipyora-2 lontoon-kaupunkipyora-3 lontoon-kaupunkipyora-8

Jos olisin suunnitellut kaupunkipyöräilyä vähän etukäteen, olisin ollut fiksu ja ladannut puhelimeen Santanderin pyöräsovelluksen, josta näkyy parkkien sijainnit. Nyt olin keskustan pikkukarttojen ja tuurin varassa, mitkä nekin tosin kannatteli yllättävän pitkälle.

Lopulta pääsin perille ja löysin pyöräparkin, ja palatessani bongasin vielä pyöräilijöille tarkoitetun pikakaistan, joka vei munt hetkessä takaisin Lontoon keskustaan. Siellä vaihtelin pyöriä vähän väliä: ylittelin siltoja jalan ja hyppäsin sitten taas pyörän selkään, ja fiilistelin kaupunkia oikein olan takaa. Jotenkin Lontoo sai taas aivan uudet kasvot, kun kaupunkia tarkasteli kaksipyöräisen selästä!

Voi kestää aika kauan ennen kuin uskallan kokeilla kaupunkipyöriä esimerkiksi New Yorkissa, mutta tää Lontoo-kokemus on jo ihan hyvä alku.

Mites nää, ootko kokeillut kaupunkipyöriä jossain? Kannattiko?

24.10.2016 0 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Oon ottanut tavoitteeksi löytää jokaisella Lontoon-reissulla kaupungista jotain uutta ja mielenkiintoista. Jonkun paikan mikä ei ole vielä aivan kaikkien kaupungissa piipahtavien suomalaisten tiedossa mutta mikä on niin mahtava, että kohta on. Viimeksi se kohde oli ystäväni Mipan vinkkaama Sky Garden, ja tällä kertaa hullaannuin keskellä City of Londonia sijaitsevasta St. Dunstan in the East -puutarhasta.

Molempia yhdistää monikin asia. Ne on esimerkiksi kummatkin ihania vehreitä keitaita, sijaitsevat aivan kaupungin ytimessä ja ovat vielä kaiken hyvän lisäksi ihka ilmaisia. Itse asiassa St. Dunstan in the East sijaitsee aivan kivenheiton päässä Sky Gardenista.

st-dunstan-in-the-east st-dunstan-in-the-east-4 st-dunstan-in-the-east-12 st-dunstan-in-the-east-2 st-dunstan-in-the-east-13 st-dunstan-in-the-east-5 st-dunstan-in-the-east-7

Kyseessä on siis entisen kirkon puutarha, joka on sanalla sanoen huikea. Kirkko on rakennettu vuonna 1100,  ja sitä korjailtiin kovasti aina vuoteen 1941 asti, jolloin se tuhoutui pommituksissa. Sen jälkeen sitä ei enää otettu käyttöön, vaan siitä päätettiin tehdä julkinen puutarha, joka avattiin vuonna 1970. Edellisen kerran puutarhaa kunnostettiin keväällä 2015, ja siellä oli edelleen monen sortin töitä käynnissä. Aika ihme siis, etten ollu kuullu siitä koskaan aikaisemmin.

Oli huvittavaa, miten vaikealta puutarhan löytäminen tuntui, sillä vaikka olin merkinnyt paikan karttaan, sain kiertää sen ensin ympäri löytääkseni sisäänkäynnin. Tosin saattoi osansa olla myös sillä, että olin paikalla niin aikaisin, ettei kaikkia portteja oltu vielä ehditty edes avata. Se oli hyvä aika, sillä sain tepastella puutarhassa katsellen niska vääränä rakennelmien välistä helottavaa aurinkoa, kaikessa rauhassa suomalaiseen tyyliin sopien.

Puutarhassa parasta oli kauneuden lisäksi rauhallinen tunnelma. Oli todella vaikea uskoa että nyt oltiin miljoonakaupungin ytimessä, aivan Thamesin kulmilla ja Lontoon kiireisen bisneskeskuksen vieressä. Toki oli sunnuntaiaamu, mutta siitä huolimatta rauhallisuus löi lähes ällikällä.

st-dunstan-in-the-east-3 st-dunstan-in-the-east-11 st-dunstan-in-the-east-14 st-dunstan-in-the-east-8st-dunstan-in-the-east-15 st-dunstan-in-the-east-6 st-dunstan-in-the-east-10st-dunstan-in-the-east-16 st-dunstan-in-the-east-17

Rakennelmien reunustamia vehreitä aukioita oli runsaasti, ja niissä riitti yksityiskohtia: seinälle nostettu aurinkokello, tuolin selkänojiin kaiverretut muistokirjoitukset sekä tarkkaan asetelmaan istutetut viherkasvit. Penkeillä olis voinu istuskella tuntikausia ja unohtaa täysin olevansa Lontoossa, sillä tunnelma oli kuin Ison-Britannian maaseudulla lähempänä sitä 1100-lukua.

Aika nopeasti avoimet portit kuitenkin houkutteli sisälle monia muitakin, ja hiljainen tunnelma oli tiessään. Oli aika onnekasta sattua  paikalle niin aikaisin aamulla, että sain napattua hetken yksikseni puistossa, sillä ilman sitä maagisuus ei välttämättä olis auennut aivan samalla tavalla.

Jos siis kaipaat rauhallista keidasta keskellä vilkasta turistipäivää, tsekkaa St. Dunstan in the East Lontoossa!

20.10.2016 10 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Lontoo on majoituksen suhteen vähän kuin New York, mutta hinnat on onneksi kuitenkin eurooppalaisittain hivenen maltillisempia. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että halvalla on käytännössä mahdoton saada hyvää ja keskihintaisia, kaikinpuolin mainioita majoitusvaihtoehtoja on vähän. Jos sellainen sattuu löytymään, kyse on yleensä puhtaasti tuurista.

Mulla on monenlaisia majoituskokemuksia Lontoosta, mutta pääasiassa oon punkannu kaupungissa hostelleissa. Oon kokenut superkämäsen kymmenen punnan hostellielämyksen (Dover Castle Hostel and Bar, ei enää ikinä kiitos), suht kämäsen mutta ihan siistin hostellin sekä oikeasti suosittelun arvoisen siistin hostellin (Generator, lisää tässä postauksessa).

Oon yöpynyt kaupungissa aikaisemmin myös suht edullisessa hotellissa, josta jäi ihan hyvä fiilis. Nyt kun olin reissussa yksin, päätin sijoittaa hotellihuoneeseen. Bongasin hyvältä vaikuttavan majapaikan ja tsekattuani perusasioiden olevan kunnossa, varasin sen sen enempää miettimättä.

newmarket-ale-house-lontoo-12 newmarket-ale-house-lontoo-4 newmarket-ale-house-lontoonewmarket-ale-house-lontoo-9 newmarket-ale-house-lontoo-2 newmarket-ale-house-lontoo-3

Lontoon hotelli oli täynnä positiivisia yllätyksiä. Kuten snäppiseuraajille valkeni, yllätyin lähes jokaisesta asiasta hotellissa. Newmarket Ale House -pubin yläkerrassa Camdenissa sijaitseva hotelli oli suht edullinen, noin 60 euroa yöltä, ja odotinkin pääseväni sillä hinnalla majoittuvani jossain jäätävässä läävässä. Niin ei kuitenkaan käynyt.

Hotellille tullessani respan kaveri oli nukuksissa, ja sain muutamaan kertaan huudella ennen kuin tyyppi heräsi. Oli aika paljon pokassa pitelemistä kun tyyppi ihan tosissaan oli kuin mitään ei olis tapahtunutkaan, ja antoi avaimen. Sitten vaan perinteisiä brittiläisiä superjyrkkiä portaita ylös ja huoneeseen.

Se olikin mukava ja viihtyisä sekä kivan valoisa, ja vessan oven avattuani huomasin viimein helpotuksesta, sillä huone ja hotelli oli oikeasti oikein mainioita! Ei tuossa pienessä huoneessa aikaa vietetä päiväkaupalla, mutta se ei nyt oo tarkoituskaan. Hain naapurin Tescosta eväät illaksi ja nautiskelin ne sängyssä ikkunan edessä samalla bongaillen mustia takseja ja punaisia kaksikerrosbusseja. Todellinen Lontoo-fanaatikon unelma. Ja ikkunasta bongasin myös parin ratsupoliiseja, jotka viimeistään nostivat naamalle unelmareissuista tutun typerän virneen. Ihanaa!

newmarket-ale-house-lontoo-5 newmarket-ale-house-lontoo-6 newmarket-ale-house-lontoo-7 newmarket-ale-house-lontoo-8 newmarket-ale-house-lontoo-10 newmarket-ale-house-lontoo-11

Aamiainen oli myös yllätys, sillä pubin tunnelma oli tosi lämmin ja mukava punavalkoisine pöytäliinoineen, minkä lisäksi taustamusiikki valittu Frank Sinatra toimi oikein mainiosti. Odotin jotain paahtoleipä per naama -tyyppistä aamiaista mutta pikkubuffassa oli paljon muutakin: munia, paahtoleipä, juustoa, jugua, muroja ja hedelmiä. Ihan perus siis, mutta viimeistään loistavan teevalikoima kohdalla nostin peukut pystyyn: ei pettymyksiä!

Siispä uskaltaudunkin suosittelemaan majapaikkaa niille joita hivenen kehno sijainti ei haittaa. Hotelliin kävelee Camden Townista kymmenisen minuuttia, joten siinäkin suhteessa se kyllä on aivan mukiinmenevä.

Kuvissa näkyvät muuten myös lähtöpäivän pakkaussetit ja kamat, jotka mulla oli mukana reissussa. Koska ekana päivänä tuli myös shoppailtua, reissun ostokset on niin ikään pakattuna jo valmiiksi. Aika vähällä sitä ihminen pärjää yhden yön reissussa, vaikka tuossakin on kieltämättä hartioiden mielestä aika paljon tavaraa, kun kaikki kulki kuitenkin jatkuvasti mukana. Uudeksi suosikiksi nousi pakkauskuutio, jonka nappasin mukaani Covent Gardenin Mujista. Se oli mahtava!

16.10.2016 4 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest