Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Italia

Vaikka Venetsia ei mun lempikaupunkeihin kuulukaan, oli ensimmäinen vierailukerta kaupungissa todella mieleenpainuva. Kun otin ensimmäiset askeleet rautatieasemalta kaupungin puolelle, oli fiilis todella epäuskoinen, aivan kuin olis astunu keskelle leffakulisseja. Ei kai nyt gondoleja ja kanaaleja oikeasti voi olla!

Tuo vierailu sijoittui tietysti vaihtokevääseen ja pääsiäiseen, kun vierailin pitkällä reissulla Italiassa. Triestestä oli niin lyhyt matka Venetsiaan, että siellä oli tietysti käytävä! Valittiin ajankohta ihan fiksusti, sillä vaikka pääsiäisen pyhät oli ihan lähellä, ei kaupunki ollut aivan tukossa tuolloin, puhumattakaan helteistä ja siitä karmeasta lemusta, mikä on kaikkialla Venetsiassa kesäkuukausina.

Lomogram_2014-01-22_09-22-13-PM VENEZIA2

Pikkuruiset kadut ja kauniit mutta superränsistyneet talot hurmas meidän mimmikolmikon hetkessä, ja eksyiltiin aivan antaumuksella toinen toistaan kapeampien katujen joukkoon. Lopulta karttaa oli aivan turha lukea, sillä eipä niitä minikatuja olis todennäköisesti paperikartasta edes löytynyt.

Lopulta päädyttiin pizzeriaan, ja todettiin että sama kai se on nyt känkyt vetäistä nassuun kun Venetsiaan asti oltiin tultu. En enää muista oliko kiekko mistään kotoisin, mutta sen muistan, että fiilis siinä keskellä Venetsiaa pizza kourassa istuskellessa oli aika mahtava.

VENEZIA1 Lomogram_2014-01-22_09-21-33-PM

Vaikka Venetsia superkaunis onkin, oli se aika nopeasti nähty. Gelatokaan ei maistunut sen paremmalta kuin Triestessä, joten totesin että tämä pikareissu sai riittää, ei kai sinne tarvitse toista kertaa palata. Se siitä ajatuksesta, sillä kävin Venetsiassa uudelleen muutamaa vuotta myöhemmin, kun piipahdettiin siellä Karimin kanssa reilimme päätteeksi. Eiköhän se nyt oo nähty, ainakin joksikin aikaa. Vaikka riittäähän tuossa uppoavassa kaupungissa ihastelemista.

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu sekä Kaukokaipuun Nella ja Running With Wild Horsesin Veera. Munt löytää Instagrammista nimimerkillä @inkkap.

Eng: When I visited Venice for the first time, I completely fell in love with the beauty of the city. Unfortunately that was not enough to get me really love the whole thing, since all the other tourists and kinda rude service everywhere. 

23.1.2014 19 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Mulle iski vissiin aikamoinen nälkä, kun yhtäkkiä muistin elävästi kun käytiin toukokuussa Venetsiassa pizzalla. Mulla oli päähänpinttymä, että haluan ehdottomasti käydä pizzalla Venetsiassa, ehkä sen takia että olin käyny edelliselläki Venetsian reissulla maistelemassa paikallista känkkyä. Noh, netistä sitte etittiin ihan hullun kauan jotain hyvää känkkylää ja löydettiin kaks. Toinen oli joku kaupungin halvin ja paras, joku nainen möi pizzoja jossain sillan alla (okei, ehkä mun suomennokset ei oo maailman tarkimpia) ja toinen oli semmonen ihan semiok, missä niitä pizzoja myytiin jostain luukusta (tässäkin suomennoksessa saatoin ottaa hieman taiteellisia vapauksia).

Ehottomasti haluttiin suunnata sinne sillan alle, mutta siinä oli vaan pieni ongelma. Kaikki teistä jotka ootte joskus elämässänne käyny Venetsiassa tiiätte, ettei siellä ihan noin vaan suunnistetakaan. Me oltiin fiksuja ja merkattiin kaikki kartat Karimin älypuhelimen karttaan, ja puhelimessa olevan navigaattorin avustuksella koitettiin sitten löytää kaikki mitä haluttiin. Homma toimi siihen saakka täydellisesti, kunnes puhelin nappasi jostain langattoman yhteyden ja alkoi ladata karttasivua uudelleen. Ja liikkeessä kun pysyttiin, langaton yhteys katkes vähintään yhtä nopeasti kun se oli alkanutki. Siinä sitä sitten oltiin, harmaa näyttö täynnä pisteitä merkkaamassa niitä paikkoja, missä halutiin käyä eikä kartasta jälkeäkään.

Kierrettin pari hotellia langattoman netin ja kartan toivossa kunnes tärppäs. Siis kartta. Hetken päästä ohitettiin joku nettipaikkakin minkä avustuksella ehittiin merkata kaikki paikat siihen karttaan. No, Venetsian kartat ei nyt varsinaisesti oo maailman tarkimpia, tai ainakaan ne mitä jaetaan hotelleissa ilmaiseksi, eli siinä näky ehkä neljäsosa kaikista teistä, mitä siinä kaupungin keskustassa oli.

Takaisin asiaan eli pizzeriaan. Sillan alla oleva pizzeria sijaitsi niin monen mutkan ja kurvin takana, että päätettiin jättää se tsekkaamatta ja suunnattiin siihen luukkupitseriaan, ja löydettiin se ihan ilman mitään suurempia ongelmia. No, kyseessä ei varsinaisesti ollu mikään luukku, vaan semmonen pienehkö liiketila, missä oli samassa tilassa keittiö ja ruokailutila. Känkkyjä odotellessaan pysty siis mainiosti seuraamaan pizzakokkien leipomuksia ja pizzan matkaa taikinakulhosta uuniin. Kuten monissa muissa venetsialaisissa ravitsemusliikkeissä, tässäkin känkkylässä kolmella italian kielen sanalla varustettua turistia katottiin hivenen nenän vartta pitkin. Mutta ei siinä, saatiin pizzat tilattua. Käskivät tulla takaisin 45 minuutin kuluttua. Aattelin että kertoo ihan hyvää, sillä varmasti meidän pizzaa ennen valmistetaan ainakin yhen paikallisen känkky.

No, mentiin näläkäsinä sovitun ajan päästä hakemaan pizzoja. Tuolla känkkylässä, Arte Della Pizzassa oli siis kahdenlaisia pizzoja: valamiina tiskiltä myytäviä pannupizzamaisia neliöitä ja sitten niitä meille tuttuja kokonaisia känkkyjä. Me otettiin ahneuspäissämme tietysti kumpiki omat isot pyöreät känkyt. Mentiin paikalle ja pulju oli tyhjä eikä kukaan reagoinu meihin, ja jäätiin odottelemaan. Sinä aikana tiskillä kävi monta mummelia koiriensa kanssa ja perheenäitejä lastensa kanssa hakemassa pizzoja. Sekin kerto aika hyvää paikasta.

Lopulta saatiin känkyt ja mentiin kanaalin rantaan syömään niitä. Se oli melko mahtavaa, sillä siinä pysty samalla seurailemaan sitä venetsialaista kanaalielämää. Vieressä oli nimittäin joku amispaatti, hirviät humpat soi siellä ja veneen kyydissä istuvat jätkät oli niin cooleja että ei mitään rajaa. Toisella puolella taas oli semmonen viiskymppinen pariskunta suorittamassa muuttoa! Raahasivat huonekaluja yks kerrallaan veneeseen, se oli aivan älytöntä. Yks piironki nostettiin heleposti veneen päälle, eikä heiluminen paljo haitannu, sillä ne haki vielä pari tuolia ja muistaakseni jonku pöydänki siihen pieneen moottoriveneeseen, joka oli siis ihan samanlainen ku ne lasikuituveneet, mitä näkee suomalaisissa mökkirannoissa.

Ja se pizza, se oli ihan hyvvää. Oulusta ja Ateenasta saa kyllä parempaa, mutta kyllä siitä sen 5,50 euroa maksoi.

14.9.2012 6 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Venezia Santa Lucia

Kirjoittanut Inka

Venetsian Santa Lucian asema oli meidä reilin vihoviimeinen kohde. Se valiutui mukaan sen vuoksi, että se on yksi niitä eurooppalaisia paikkoja missä vain on pakko käydä, eikä Karim ollu sitä vielä nähny. Mää kävin Venetsiassa ekaa kertaa pääsiäisenä 2009, ja nyt piti uhrautua käymään uudelleen.

Uhrautua sen vuoksi, että kaikessa romanttisuudessaan ja mysteeriydessään Venetsian on pahimpia eurooppalaisia turistirysiä, missä oon ikinä vieraillut. Kaiken lisäksi kuumalla säällä (kuten nyt oli) siellä haisee aivan järkyttävän pahalle, pienillä kujilla eksyy sekunnissa eikä koko kaupungissa tunnu olevan ruokakaupan ruokakauppaa.

Ekat askeleet kaupungissa oli tälläkin kertaa ne kaikkein parhaimmat. Kun astuu ihan perusrautatieasemalta ulos, tuntuu kuin olis elokuvan kulisseissa, sillä toisin kuin valtaosassa muista maailman kaupungeista, täällä oikeasti näyttää siltä, miltä mainoskuvissa annetaan ymmärtää. On kauniita taloja, gondoleja ja kanaaleja loputtomiin.

Meidän Venetsia -vierailu kesti vajaan vuorokauden verran. Sinä aikana ehittiin kovasti kierrellä ja eksyä aivan täydellisesti, toki ihastella hienoja taloja mutta myös nyrpistellä nenää kanaalien likaiselle vedelle ja sieltä kantautuville hajuille. Käytiin myös syömässä gelatoa (Karim rucolagelatoa, meitsi ihan perinteistä nocciolaa) ja tietty myös pizzaa.

Venetsia todella on niitä paikkoja, missä pitää käydä kerran elämässä, onhan se aivan mahtava. Toista kertaa sinne ei kuitenkaan välttämättä edes halua.

18.7.2012 3 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kanaaleja, kapeita pikkukatuja, gondoleja, gelatoa ja pizzaa, niihin loppui meidän reili. 13 päivää Balkanilla oli loistava tapa aloittaa kesä, ja aivan mahtava paikka matkustaa. Saavuttiin eilen illalla Ouluun, ja kaikki lennot oli vähän ajoissa, mikä oli melko erikoista. Kaiken lisäksi sain juustolle lemuavan matkalaukkunikin takaisin tänä aamuna. Jes.

Palataan myöhemmin kymmenien reilipostausten kera, nyt pitää vähän levähtää.

1.6.2012 0 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit