Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

kamat

Kestävä kuluttaminen onkin varmasti jollain tasolla lähes jokaisen aktiivisesti reissailevan mielessä. Otsikoihin se nousi taas hiljattain Ylen julkaiseman artikkelin mukana, ja hyvä niin!

Aihe on ollut mun mielessä paljon ja pitkään. Vaikka ostan edelleen valitettavan paljon rytkyjä ja romua ihan tavallisista ketjuloista, yritän kuitenkin tehdä edes jollain tavalla kestäviä valintoja aina kuin suinkin, ja aika ajoin panostan myös selvästi toisia kestävämpiin ratkaisuihin.

Mun vaatekaappi onkin aika sekalainen seurakunta epäeettistä halpisryysyä sekä vastuullisesti tuotettuja vaatteita. Siinä missä kenkien suhteen laatu korvaa määrän -ajattelu on iskostunut kupoliin jo vuosia sitten, vaateostoksilla tätä ajattelutapaa pitää vielä harjoitella.

Vaatekaupoilla yritän pitää mielessä sen, että kustakin vaatekappaleesta pitää löytyä jotain hyvää. Oli se sitten kestävä ja laadukas luonnonmateriaali, kotimainen suunnittelija, kierrätysmateriaali, eettinen tuotanto tai vaikkapa se, että tuotteen ostaessa tukee hyvää asiaa. Tästä tulee lipsuttua erityisesti H&M:n alennusosastolla, mutta onneksi hyviä valintoja on nykyisin entistä helpompi tehdä, eikä se välttämättä aina (vaikka kyllä yleensä) vaadi huomattavasti suurempaa budjettia.

Kokosin tässä yhteen muutamia mun suosikkimerkkejä, joiden tuotteet on todettu omassa käytössä hyviksi ja toimiviksi sen lisäksi, että ne on myös tuotettu eettisesti.

1. R-Collection

Kuka muistaa vielä ala-asteen anorakit, jollaiset piti olla kaikilla eikä mikään muu merkki kelvannut kuin kajaanilainen R-Collection? Mun viininpunainen anorakki oli tosi kovassa käytössä sen syksyn kun se oli mulle sopiva, ja sen jälkeen R-Collectionin tuotteet unohtuivat vähäksi aikaa. Löysin merkin uudelleen amk-aikoina, ja se on nyt taas alkanut kiinnostaa samalla tavalla kuin aikaisemminkin.

Sivupotkukuva slovenialaisessa viiden tähden hotellissa R-collectionin silkkihousuissa, joissa muuten jalka nousee!

R-Collectionissa on jotain perisuomalaista, eikä mikään ihme sillä kaikki mikä suunnitellaan edes lähellä Oulua saa multa isot peukut. R-Collectioninkaan vaatteita ei enää ommella Suomessa, sillä tuotanto on pääasiassa Virossa (esimerkiksi useimmat silkkituotteet tehdään Turkissa), joten se on yhtä lailla reilua. Materiaaleina käytetään pääasiassa luonnonmateriaaleja ja esimerkiksi college- ja trikootuotteiden kankaat valmistetaan Orivedellä.

R-Collectionin tuotteiden laadusta en voi sanoa mitään huonoa, sillä kaikki merkin vaatteet on olleet ihan älyttömän kestäviä. Karimilla on esimerkiksi edelleen käytössä vuonna 2009 ostettu talvitakki, jota se käytti ainakin viisi vuotta talvikausina päivittäin, ja nytkin lähemmäs joka talvipäivä. Tässä yhdistyy siis monta hyvää juttua! Se mikä munt herätti taas kiinnostumaan uudelleen merkistä oli sen SS18-mallisto, jossa oli tosi monia siistejä juttuja!

Tsekkaa R-Collectionin mallisto täältä!

2. Kuula + Jylhä

Mun ihastuminen Kuula + Jylhään ei kestänyt kauaa, vaan oli enemmänkin ihastusta ensinäkemältä. Ensin se alkoi kengistä, mutta tajusin kyseessä olevan enemmän kuin ihastumista heti, kun näin Kuula + Jylhän laukkumalliston. Piparireunaiset While-tuotteet vei mun sydämen mennessään, mutta meni kuitenkin parikin vuotta, ennen kuin hankin toistaiseksi ainoan Kuula + Jylhäni.

Erinomaiseksi osoittautunut reissulaukku Singaporessa helmikuussa.

Minikokoinen musta nupukkinahkainen While-laukku juhlisti toissakeväistä palkankorotusta just sopivasti, ja on roikkunut olallani siitä lähtien. Pieni laukku on osoittautunut erinomaiseksi reissukaveriksi muun muassa Kreikassa, Singaporessa ja New Yorkissa, minkä vuoksi se pääsee maailmalle varmasti vielä useita kertoja. Välillä tekisi mieli hankkia sille kaveriksi erivärinen isosisko, mutta toistaiseksi oon tyytynyt ihastelemaan laukkuja etäältä, kenkämallistoista puhumattakaan.

Kuula + Jylhä on suomalaisten Essi Kuulan ja Marika Jylhän brändi, jonka tuotteet valmistetaan käsityönä Suomessa Ylivieskassa, Kankaanpäässä ja Helsingissä sekä Virossa Tallinnassa.

Tsekkaa Kuula + Jylhän mallisto!

3. Terhi Pölkki

Jos mun rakkaus Kuula + Jylhään on vielä melko tuore tapaus, Terhi Pölkin kohdalla puhutaan jo aika pitkäaikaisesta tunteenpalosta. Taisin hankkia ensimmäiset terhipölkkini, värjäämättömästä nahasta valmistetut Ola-nilkkurit, vuoden 2013 keväällä, ja sen jälkeen on ollut menoa. Tällä hetkellä mun kokoelmassa on kolmet Terhi Pölkin suunnittelemat kengät, joista suosikiksi ovat nousseet reissukenkien asemaan päässeet Peter-kengät.

Terhi Pölkki -kenkämerkin takana on tietysti suomalainen kenkäsuunnittelija Terhi Pölkki, jonka tuotteet valmistetaan kasviparkitusta nahasta Portugalissa. Tuotteiden valmistuksessa noudatetaan sekä inhimillisiä että ekologisia arvoja, sillä kengät valmistetaan laadukkaista materiaaleista portugalilaisessa perheyrityksessä.

Terhi Pölkki

Maailman kauneimmat kengät, Terhi Pölkin Emil-sandaalit on palvelleet vuodesta 2013 lähtien.

Mun vanhimmat pölkit on olleet käytössä siis vuodesta 2013, ja ovat edelleen todella hyväkuntoiset. Oon tietysti huolehtinut kengistä tosi tarkasti, sillä niiden hintaluokka liikkuu 200–300 eurossa, mikä suorastaan pakottaa vaalimaan kenkäparia mahdollisimman hyvin. Nahkapohjaisiin kenkiin oon käynyt suutarilla lisäämässä kumipohjat heti hankkimisen jälkeen, mikä on varmasti Suomen oloihin tuonut lisää käyttöikää.

Terhi Pölkin SS18-mallisto on ollut jotenkin erityisen sykähdyttävä ja voipahan olla, että siitä on hankittava vielä neljännet pölkit. Haaveissa olisi löytää viimein the reissukenkäpari, ja tuossa mallistossa on kyllä jokunen, joka houkuttelee aika vahvasti.

Käy kurkkaamassa Terhi Pölkin mallisto!

4. Népra

Tuskailin monta vuotta epäeettisten urheiluvaatteiden kanssa, sillä opin jo 12-vuotiaana Niken käyttävän halpatyövoimaa ja sen, että Adidaksen lenkkarit valmistetaan ainakin osittain hikipajoissa. Siispä hihkuin innosta tutustuessani kotimaiseen Népraan, joka on suomalaisten Aman ja Essin vuonna 2015 perustama vastuullinen urheiluvaatteita tuottava yritys.

Alkukesän fiilistelyt uusissa Néproissa – kyllä kelpas!

Népran tuotteet valmistetaan Virossa, materiaalit hankitaan Italiasta ja aina mahdollisuuksien mukaan materiaalit ovat kierrätettyjä. Mulla on toistaiseksi Népralta syntymäpäivälahjaksi saadut (kiitos Karim ja tytöt!<3) Saturnus-housut ja Juno-paita, jotka on olleet aivan loistavia. Lisäksi hankin keväällä myös kuvassakin näkyvän Phobos-bomberin sekä Terra-trikoiden copped-version ja Fortuna-topin (mopo irtosi käsistä “vähän”). Asun käytännössä aina treenikalsareissa, ja oon ollut todella onnellinen omista saturnuksistani. Nyt suunnitelmissa on hankkia vielä täyspitkät versiot Terra-trikoista, sillä cropatut versiot ovat osoittautuneet käytössä tosi hyviksi!

Népran tuotteet ovat samoissa hinnoissa kuin kansainvälisten urheilubrändien vaatteet, mikä tekee valinnasta entistä helpompaa. Treenitrikoot maksavat noin 80 euroa ja t-paidat noin 50 euroa. Toki se on enemmän kuin halpaketjujen urheilumallistoissa, mutta minä ainakin maksan mielelläni enemmän tuotteesta, jonka hintaa ei ole alennettu tuohamalla lapsuutta tai alistamalla ihmistä.

Tutustu Népran tuotteisiin täällä!

5. Pomar

Kengät on selvästi mun heikko kohta, tai sitten niiden osalta on merkittävästi vaatteita helpompaa löytää merkkejä, joiden reilut tuotteet miellyttävät. Kotimainen Pomar on toinen kenkäbrändi, joka on saanut mut puolelleen, kuten tekin tiedätte.

Kotimainen Pomar edustaa sitä pientä prosenttia kenkämerkeistä, jotka vielä valmistaa kenkänsä Euroopassa.

Pomarissa parasta on juuri tuotteiden reiluus. Ne valmistetaan Viroissa, joten työntekijöille maksetaan kenkien valmistuksesta kelpo korvaus. Lisäksi kenkien kestävät materiaalit takaavat, että Pomarit pysyvät hyvinä kausi toisensa jälkeen.

Mallistossa on monia ns. mummokenkiä, mutta sen ei kannata antaa hämätä! Pomarilta löytyy nimittäin tosi kivoja kenkiä, jotka näyttävät ajankohtaisilta ja joiden suunnittelussa on huomioitu eri kausien trendit. Ja yritys on muuten ollut pystyssä jo vuodesta 1960, mikä on ihan huippua!

Tutustu Pomarin tuotteisiin!

+ Muut suosikit

Näiden lisäksi on monia muita merkkejä, joiden tuotteet valmistetaan kestävästi ja kestävistä materiaaleista. Esimerkiksi ranskalainen kenkämerkki Veja, suomalainen uimapukuvalmistaja Halla x Halla, niin ikään uimapukuja kierrätysmateriaaleista valmistava Ohoy, ranskalainen talviurheilubrändi Picture Organic Clothing, kotimainen Costo sekä tietysti One for one -aatteesta tunnettu kenkämerkki Toms.

Farkkuosastolta on vastaan tullut kesän kuluessa ylläreitä, sillä mää tuskailin tosi pitkään ennen kuin löysin edes jollain tavalla eettisiä farkkuja. Ja sitten löysin, en yhen vaan kaksi merkkiä! Molemmat löytyi lopulta Carlingsista. Skandinavialainen Karve on joutsenmerkitty farkkumerkki, joka pyrkii käyttämään tuotteissaan mahdollisimman luonnonmukaisia väriaineita ja kantaa muutenkin huolta vaatteidensa ympäristökuormasta. Tosin omat Karveni on valmistettu Turkissa, mutta hiljaa hyvä tulee. Toisena yllätyksenä oli jo ennalta tuttu ruotsalainen Nudie Jeans, joka panostaa myrkyttömiin väriaineisiin ja muun muassa tarjoaa tuotteilleen ilmaiset korjaukset eliniäksi.

Erityinen hatunnosto on osoitettava vielä ruotsalaiselle Haglöfsille, jonka Eco Proof -malliston tuotteet valmistetaan paitsi kierrätysmateriaaleista myös mahdollisimman kestäviksi ja helposti korjattaviksi, mikä pidentää tuotteen käyttöikää ja niin vähentää uusien tuotteiden ostamista. Ihan huikean rohkea tapa yritykseltä yrittää saada kuluttajia valitsemaan yksi hyvä tuote usean huonon sijaan.

Myös perinteisistä halpaketjuista voi onneksi nykyisin löytää ainakin jollain tavalla kestäviä tuotteita. Mun suosikeiksi on nousseet esimerkiksi H&M:n kierrätysmateriaaleihin pohjautuva Conscious Collection sekä laadukkaisiin materiaaleihin painottuvat Premium Collection, ja vastaavia mallistoja löytyy muiltakin ketjuilta. Kaikkea ei voi tietenkään vaihtaa yhdessä yössä eettisiin, mutta pienillä päätöksillä ja panostamalla yhteen hyvään tuotteeseen viiden huonon sijaan pääsee jo pitkälle.

Uusiin, edes jollain lailla reiluihin merkkeihin tutustuminen kiinnostaa aina, siispä munsta olis tosi ihana kuulla, mikä on sun eettinen suosikki? Ja oliko nää kaikki jo tuttuja? Onko näillä asioilla sun mielestä edes mitään virkaa? Tämä on aihe, mistä kuulisin enemmän kuin mielelläni just sun näkemyksen, joten anna palaa!

19.8.2018 4 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yhteistyössä Pomar

Kengät on onnistuneen reissun perusta, kirjaimellisesti. Se on jokaisen reissaajan tiedossa, sillä huonoilla kengillä ei tuu mitään muuta kuin paha mieli ja jalat täyteen rakkoja. Reissukengät on mulle hyvin pyhä asia, sillä kun se oikea pari sattuu kohdalle, ei silloin ole paremmasta väliä. Jauhan kerta toisensa jälkeen siitä, kuinka mun rakkain reissukenkäpari on jo vuosia sitten tullut tiensä päähän, eikä kesäreissuille ole vieläkään löytynyt korvaajaa.

Talvireissuilla – tai arjessa – ei sen sijaan tarvitse juuri itkeä. Mulla on ollut pitkään käytössä talvireissukenkinä Timberlandit, jotka on kaikin puolin erinomaiset jalassa ja luotettavat säällä kuin säällä, mutta yksi asia niissäkin on ollut vialla: eettisyys. Tälle voi monet naurahtaa, mutta kun lentomatkustan paljon, haluan tehdä eettisesti ja/tai ekologisesti kestäviä valintoja aina, kun se on mahdollista. Erityisesti kenkäostoksilla, sillä nämä kriteerit tuntuvat täyttyvän kenkien osalta kaikkein helpoimmin.

Tein pari vuotta sitten yhteistyötä suomalaisen Pomarin kanssa, ja jo silloin vaikutuin paitsi kenkien alkuperästä myös laadusta. Suomalaisen Pomarin kengät valmistetaan valvotuissa oloissa Viron Pärnussa, ja työntekijät saavat työstään kunnon palkkaa. Vuonna 1960 perustettu kotimainen yritys kuuluukin siihen kolmeen prosenttiin, joka enää valmistaa kenkänsä Euroopassa.

Saatiin syksyllä Karimin kanssa reissukengät Pomarilta, ja viimeistään nyt pakkasten sekä loputtoman lumen tultua kengät on päässeet todelliseen testiin. Erityisesti Etelä-Suomessa asuvana osaan arvostaa pakkasen- ja lumenpitävyyden lisäksi myös Gore Tex -ominaisuutta, sillä pahimpina loska- ja rapakkokeleinä ei paljoa tarvitse miettiä mitkä kengät kaivan kaapista jalkaan. Ilo onkin melko suuri silloin, kun pystyn pokalla vetämään mokkakengissäni suoraan rapakosta läpi.

Saan aina ihan hitosti kiksejä siitä, kun hankin halpaketjun tusinatuotteen sijaan jotain hyvistä materiaaleista reilusti valmistettua, jonka voi odottaa kestävän vuosikausia kovassakin käytössä. Pomarin kengät kuuluvat juuri tähän kategoriaan, samoin kuin monen muun suomalaismerkin kengät, esimerkiksi ikisuosikkini Terhi Pölkin (joka on muuten uudessa SS-mallistossaan tuonut takaisin monia vuosien takaisia suosikkeja) tuotteet.

Syksyllä saadut kengät ovat edelleen priimaa, ja otaksun niiden kestävän hyväkuntoisina vielä vuosia. Sitten kun mun Timberlandit joskus hajoaa, oon katsonut jo valmiiksi vastaavat popot kotimaiselta Pomarilta. Parasta tässä onkin se, että kengät ovat eettisyydestään huolimatta samassa hintaluokassa esimerkiksi juuri Timberlandien kanssa. Enää ei siis tartte miettiä maksaako kiljoonan eettisistä kengistä vai reilun satasen kenkäparista, jonka valmistusmaasta tai -oloista ei voi mennä takuuseen, sillä jatkossa aattelin valita sekä reiluuden että järkevän hinnan.

Ja pst, Pomarilla on just nyt meneillään talvikenkien ale, joka kannattaa tsekata!

Kuvat: Veera Pyykkönen

1.3.2018 0 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yhteistyössä Haglöfs

En varmasti oo ainoa, joka on tänä vuonna kironnut olematonta talvea. Pohjoisen kasvattina oon tottunut siihen että marraskuun lopussa pakkanen paukkuu, hengitys huurtuu ja kännykästä loppuu akku viimeistään puolimatkassa kotia. Nyt on toisin, siihen on Helsingissä saanut tottua.

Marraskuun lopussa melkein itkin ilosta, kun sain todistaa omalta osin Helsingin talven ensilunta. Se sattui juuri ennen matkaa Ouluun ja Yli-Iihin, missä mua odottikin todellinen taikatalvi: lunta satoi, pakkanen puri ja revontuletkin näyttäytyivät, tosin vain lyhyesti.

Sain pohjolan talvea varten Haglöfsiltä takin, joka muistuttaa monesta asiasta. Siljan parka on tarkoitettu paukkupakkasille, ja takuulämmön lisäksi sen valmistuksessa on huomioitu myös ympäristönäkökulma. Hyvän talvitakin määritelmä on mulle se että jo sitä katsellessa tulee lämmin, ja Siljan parka todella lunastaa lupaukset, sillä tässä takissa ei tarvitse palella. Yhtä tärkeää on myös vaatteen ekologisuus.

Mitä enemmän lennän, sitä enemmän yritän pitää huolen, että teen kestäviä valintoja niin paljon kuin mahdollista. Se on onneksi nykyisin melko helppoa, sillä eettisiä ja ekologisia tuotteita on tarjolla rutkasti, eikä hintaerotkaan oo enää onneksi aivan älyttömiä. Lisäksi on mahtavaa, että ihan tavallisille kuluttajille tutut ketjut tarjoavat vihreitä mallistoja.

Niin myös Haglöfs, jonka oma Take Care -merkki vilkkuu vaatteissa, joiden suunnittelussa ja valmistuksessa on huomioitu ekologinen näkökulma. Merkki myönnetään tuotteille, jotka ovat joko bluesign-sertifioituja eli vapaita vaarallisista kemikaaleista tai valmistettu kierrätysmateriaalista tai luomupuuvillasta (Haglöfs käyttää vaatteissaan ainoastaan luomupuuvillaa). Jo 66 prosenttia merkin tuotteista on Take Care -merkattuja, mutta matkaa täyteen sataan on vielä.

Lähes aina kun jauhaa papatan ekologisista valinnoista, kohtaan kriittisen kysymyksen siitä onko yksilön valinnoilla mitään merkitystä eli onko sillä väliä, jos yksi Inka tässä maailmassa ostaa tavallisen tusinarätin sijaan kestävän tuotteen? Ja onko vihreistä vaatteista puhuttaessa automaattisesti kyse viherpesusta vai voiko ne todella olla oikeasti ekologisia?

Kuten aina, tässäkin tapauksessa vastuu jää kuluttajan harteille. Kuten jo tämän postauksen kahdesta ensimmäisestä sanasta voi päätellä, mää luotan Haglöfsiin, Take Care -merkkiin ja siihen että isotkin yritykset voi oikeasti tehdä kestäviä ratkaisuja. Tietty viherpesuakin on, eikä kaikki oo aina niin vehreää kuin annetaan ymmärtää, mutta oon sitä mieltä että jos edes yhdessä asiassa voi tehdä pienenkin valinnan ekologiseen tai eettiseen suuntaan, on se sama tehdä.

Eettiset ja ekologiset valinnat on asioita, joita yritän pitää mielessä jatkuvasti. Tottakai shoppailen säännöllisen epäsäännöllisesti ihan perusketjuissa ja ostan sekundarättejä, mutta pääsääntöisesti yritän pitää mielessä sen, että hieman kalliimpi ekologinen tuote on aina tusinatavaraa parempi valinta. Mieluummin ostan yhdet kestävät farkut kuin kymmenet huonot.

Sama pätee myös talvitakkiin, ja toivottavasti tää lämmittääkin mua vielä kymmenenkin vuoden päästä!

Ja Haglöfisistä puheen ollen: blogin kahdeksanvuotisen taipaleen kunniaksi järjestetty kisa on nyt päättynyt, ja voittajaksi valikoitui Saara alla olevalla kommentilla:

Hei Inka! Onnea kahdeksasta blogivuodesta!
Olen kolmikymppinen helsinkiläistynyt terveydenhuoltoalan työntekijä ja luontoalan opiskelija. Matkailun suhteen olen vähän myöhäisherännäinen. Vasta ulkona liikkumisen, omaan urheilulajiin liittyvän matkailun ja budjettireissaamisen myötä matkailun mahdollisuudet ovat vasta todella auenneet. Minusta hienointa matkustamisessa on uusien paikkojen ja upeiden maisemien lisäksi se, kun saa rakennettua jonkinlaisen arjen ja turvallisuuden tunteen omalla epämukavuusalueellaan vieraassa ympäristössä. Hienoa on myös ymmärtää, miten loppujen lopuksi ihmisten elämässä toistuvat samat asiat maailman eri kolkissa, että vieraistakin kulttuureista tavoittaa aina jotain tuttua.
Tutustuin blogiisi Libanoniin liittyen. Vajaa kaksi vuotta sitten suunnittelin järjestötoimintaan liittyvää matkaa. Jännitti, ja oli upeaa löytää tekstisi ja kuvasi, jotka toivat maasta esiin ihan erilaisen puolen kuin mitä siihen mennessä olin löytänyt: ongelmien ja sotien sijasta kauniin ja kiinnostavan matkailukohteen. Muutamaa kuukautta myöhemmin beirutilaisessa sairaalassa tiputuksessa kuuntelin puhelimen latauslistalta sinun ja Millan podcastia, ja suomen kieli ja arkinen aihe matkalle pakkaamisesta lohduttivat siinä tilanteessa (ei ollut vakavaa :) ).
Jäin blogisi lukijaksi ja nykyään tämä on yksi harvoja, joihin palaan viikottain. Taisi olla myös ensimmäinen blogi, jota koskaan kommentoin! Kuvat ovat hienoja, ja pidän tekstin raikkaudesta ja rehellisyydestä. Minusta blogistasi välittyy innostunut tunnelma ja tekemisen ilo. Olen saanut paljon myös konkreettisia vinkkejä esimerkiksi Kalifornian reissuun, pakkaamiseen ja budjettimatkustamiseen liittyen.
Toivon blogillesi vielä jatkoa ja menestystä!

Voittajalle on laitettu sähköpostia. Iso kiitos teille kaikille, jotka osallistuitte kilpailuun ihanilla kommenteillanne! Voittajan valitseminen ei ollut helppoa, ja kisan ratkeaminen venyi myös sen vuoksi, että halusin käydä vastaamassa kaikkiin postaukseen tulleisiin kommentteihin. Nöyrä kiitos teille! <3

29.11.2017 2 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Mun kamerakalusto on saanut viime kuukausina aikamoista täydennystä, sillä Hvarilla sattuneen pyöräilyonnettomuuden myötä olin uuden linssihankinnan edessä. Sitä ennen ostin talvella Kenian safareita varten uuden linssin, ja oon ehtinyt kartuttaa kokoelmaa vielä ihan viime viikkoinakin yhdellä uudella tulokkaalla.

Tsekataas siis läpi, millä kalustolla tämän blogin kuvat syntyvätkään.

Runkoon ei ole tullut muutoksia, ja kuten tässä esittelypostauksessa on kerrottu, kuvailen edelleen Canonin 6D (N) -rungolla. Se on ollut ihan huikea runko ja mulla käytössä nyt parisen vuotta, enkä oo löytänyt siitä mitään moitittavaa. Välillä iskee tietysti himo uuteen runkoon varsinkin nyt, kun kutosesta ollaan julkaisemassa uutta versiota. En kuitenkaan tee ihan vielä niin paljon kuvauskeikkoja, että toisen rungon hankkiminen olisi mitenkään perusteltua, eikä rungon päivityksellekään ole tällä hetkellä perusteluja, joten vielä mennään vanhalla. Ja mikäs siinä, kun sen tuntee ja se toimii mainiosti!

Nykyisin mun linssikokoelma käsittää neljä lasia, ja vaikka mulla on ollut aina tarkoitus määrän edellä, on tuo kokoelma paisunut jo sellaisiin mittasuhteisiin, että en ainakaan ite koe järkeväksi kasvattaa sitä ainakaan määrällisesti. Nyt koen että mulla on kaikki, mitä omaan kuvaukseeni tarvitsen.

Kokoelmaan kuuluu kaksi kalliimpaa ja kaksi halvempaa linssiä. Ihan kaikilta en oo saanu arvostusta siihen että ruuvaan kutoseeni halpasarjan linssejä, mutta kuten aina, tässäkin menee tarkoitus kaiken muun edelle.

Kallista sarjaa edustavat Canon EF 135 mm f/2.0 L USM -objektiivi, jonka hankin Kenian safareita varten päästäkseni vähän lähemmäs seeproja ja leijonia. Ihan pelkästään sen takia en kuitenkaan voinut perustella itselleni 1 150 euron arvoisen linssin ostamista, ja se onkin ollut kovassa käytössä niin hää- kuin urheilukuvauksessakin. Linssi on maksanut itsensä jo takaisin, enkä voi muuta kuin todeta, että kyseessä oli todellakin nappiostos!

Myös vanhan Canonin 50-millisen tilanne hankkimani Sigman Art-sarjan 50 mm f/1.4 GD HSM -linssi on vähän arvokkaampi. Noin 750 euron hintainen lasi toi kaivatun upgreidauksen Canonin 50-milliselle 1.4-linssille, ja heti kun sain tarkennuksen säädettyä telakan avulla, oli objektiivi yhtä timanttia. Oon ollut tosi tyytyväinen siitäkin huolimatta, että linssi on tosi iso ja hemmetin painava, eikä sitä kantaessa voi välttyä niskasäryltä.

Halpissarjan vanha suosikki on Canon EF 20 mm f/2.8 USM, jonka hankin vähän aikaa uuden rungon ostamisen jälkeen. Se on osoittautunut erinomaiseksi maisema- sekä selfie-linssiksi ja lähtee mukaan melkeinpä aina. Lasi on melko pieni (ainakin noihin kahteen edellä mainittuun verrattuna) ja kevyt, joten sen nappaaminen mukaan ei edellytä kovin pitkää miettimistä varsinkaan, kun linssi on niin monikäyttöinen. Tosin nyt kun aloin katsella linssin myyntihintaa rupesin vähän kyseenalaistamaan sitä, että onko kyseessä sittenkään halpissarjan linssi. Ostin omani käytettynä Helsingin Töölössä sijaitsevasta Optotekista, missä lasi maksoi muistaakseni 350 euroa. Uutena lasi näyttää maksavan 600 euroa, joten mistään halpiksesta ei todellakaan olekaan kyse. Oon saanut monesti kuitenkin vähän kummastunutta kommenttia tuosta lasista, mikä jaksaa jälleen kerran ihmetyttää!

Uusin ja edullisin tulokas mun kokoelmaan on lasi, jota olin himoskellut jo todella pitkään ja meinannut ostaa moneen otteeseen. Canon EF 40 mm f/2.8 STM on ollut mun hyppysissä ja rungossakin kiinni moneen otteeseen, mutta vasta nyt vastaan tuli niin hyvä tarjous, että korjasin lasin pois 170 eurolla. Linssi on superpieni sekä kevyt, ja aivan eri kaliiberia mun muun kokoelman, varsinkaan noiden painavien lasien kanssa. Suunnitelmissa on käyttää 40-millistä kaupunkilinssinä, joka kulkee mukana vaivattomasti mutta aika näyttää, mikä rooli tuolla pannukakkulinssillä tulee olemaan osana tätä objektiiviryhmää.

Kuten voi huomata, kaikki lasit ovat kiinteäpolttovälisiä linssejä, kuten mulla aina. Linssien vaihtaminen on the go on monen mielestä varmasti tosi työlästä ja jopa typerää, mutta mää oon niin tottunut siihen, että en jaksa kokea sitä mitenkään vaivalloisena. Tavallisesti mukana kulkeekin vähintään kaksi lasia, joita vaihtelen sitten tarpeen ja tilanteen mukaan.

Näillä siis syntyvät tämän blogin kuvat. Jälkikäsittelen kuvia lisäksi tietysti paikoitellen melko vahvastikin, mikä varmasti näkyy. Kiinnostaisiko teitä lukea postaus siitä, miten editoin kuvat?

Kreikan-lomalle nappaan mukaan 20-millisen ja 40-millisen, mikä on kombo joka kieltämättä jännittää aika lailla. Keveys on kuitenkin nyt etusijalla, joten katsotaan millaisia otoksia näillä syntyy! Reissuhumua kantsii seurata Facebookissa ja Instassa, blogi päivittyy toki myös tulevina viikkoina, mutta ei aivan tuoreeltaan paikan päältä kuitenkaan.

Tärkein on kuitenkin vielä kysymättä, eli mikä on sun luottokombo reissukuvauksessa?

8.8.2017 14 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit