Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Kanada

Jos meidän ensimmäinen päivä Kanadassa oli kaikinpuolin mainio, toinen päivä oli siitä aika kaukana. Pahoittelen jo etukäteen tulevaa superpitkää negatiivissävytteistä postausta, mutta kai se on hyvä kertoa myös niistä päivistä, kun kaikki ei mene ihan putkeen.

Torstai alko ihan lupaavasti, sillä meidän Toronto-hostellin The Only Backpackers Innin tarjoama ilmainen aamiainen sai hymyt kaikkien huulille, sillä tarjolla oli mehevää vohvelia vaahterasiirapilla ja kermavaahdolla tuoreiden hedelmien ja marjojen kera. Terveellisyys oli taas tästä sokeripommista kaukana, mutta koska se oli ehkä torstain ainoita kohokohtia, oli sen syöminen täydellinen idea.
Kun suunniteltiin reissua etukäteen porukalla, syntyi idea siitä että mentäisiin huvipuistoon jossakin päin matkaa. Kanadasta löytyi valtava Canada’s Wonderland, mihin päätettiin sitten suunnata. Nynnykerhon perustajajäsenenä en ollu ideasta missään vaiheessa kovin innoissani, mutta päätin että possujuna on ihan ok ja tyydyin osaani ainoana soraäänenä.

RD3Oltiin ostettu huvipuistoliput etukäteen netistä 45 dollarilla torstaille, joten suunnattiin sinne sitten aamutuimaan. Matkaa hostellista huvipuistoon vajaat 40 kilometriä, mutta jumituttiin tietysti ruuhkaan ja matkaan meni reilusti yli tunti. Jo siinä vaiheessa olis pitäny älytä kääntyä takaisin, mutta kun taskussa oli liput niin huvipuistoon oli mentävä. Saatiin viimein auto parkkiin (15 dollaria, joka oltiin maksettu ennalta samalla kun ostettiin liput), ja suunnattiin kohti portteja.

Meidän reissuporsu jakautui kolmeen eri osaan: Karim ja Juho on hurjapäitä jotka tykkää korkeista ja hurjista laitteista, Janne ja Pasi alkaa voida pahoin kieputtimissa ja minä tykkään kieputtimista, jotka ei mene liian korkealle. Täydellinen kombo siis.
Mentiin heti aluksi ensimmäiseen kivannäköiseen laitteeseen, joka tuli vastaan. Se oli semmoinen kovanluokan kieputin, minne Pasi ja Janne ei tullu. Ensimmäisen kiepautuksen kohdalla huomasin että jollakulla meidän laitteesta putos kännykkä alas, ja naureskelinkin koneen pysähdyttyä Karimille ja Juholle, että jollakin urpolla putos kännykkä. Karim kokeili taskujaan ja totesi, että arvaappa kuka urpo se oli.. Sinne meni siis meidän kännykkä.

Koitettiin tiirailla sitä mutta bongattiin vaan takakuori sieltä laitteen alta, mutta itse puhelinta ei näkyny missään, eli se varmaan putos laitteen alapuolella olevaan altaaseen, joka oli täynnä vettä. Siinä vaiheessa kun tajuttiin että kännykkä oli mennyttä kalua, alkoi mieli jo vähän mustua. Koitettiin unohtaa se menemällä seuraavaan laitteeseen, mutta tunnin mittainen jonotus ei siinä paljoa auttanut, tosin laite oli huikea, mutta ei paljoa lämmittäny.

SYRACUSE JA KANADA (154) SYRACUSE JA KANADA (158)

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meillä oli tarkoitus olla huvipuistossa muutama tunti ja käydä sen jälkeen sitten tsuumailemassa Torontoa, mutta aika nopeasti tajuttiin, että hillittömän pitkien jonojen takia meillä menee siellä koko päivä. Siinä koitettiin vaihtaa kiroiluja ilonkiljahduksiin, mutta aika hankalaa se oli. Parasta oli kun alettiin ettiä vesipistettä (lämmintä oli 27 astetta ja arskaa) ja Pasi ja Janne osti turhautuneina ylihinnoitellut vesipullot, ja seuraavan mutkan takaa löytyi tietysti ilmainen vesipiste. Pasin ilme oli aika priceless siinä vaiheessa..

Lopulta seitsemän tunnin ja seitsemän laitteen jälkeen päätettiin dumpata huvipuisto ja suunnata ihastelemaan Torontoa, että nähtäis kaupungista edes jotain, eikä meidän ainoa Toronto-päivä menis huvipuistossa. Ennen keskustaa päätettiin käydä ostamassa ruokaa että voitaisiin kokkailla illalla hostellissa, ja aivan mielissään ostettiin Karimin kanssa pihvejä ja kasviksia. Oltiin vähän aikaa ajeltu ja alettiin esitellä Juholle meidän pihvien koko kunnes huomattiin, että niitä ei oo missään! Tiukka u-käännös ja takas kauppaan. En voi millään käsittää miten meillä oli jääny pihvit ottamatta mukaan, kun noissa Walmarteissa tavataan pakana ostokset kasseihin asiakkaan puolesta, ja kaikki muut meidän tavarat oli muovikassissa.

Kaikki ostokset mukana jatkettiin matkaa kohti Torontoa, missä meidän illan ainoa päämäärä oli käydä tsuumaamassa CN Toweria ja ihastelemassa kaupungin valoja tornista käsin. Saatiin auto parkkiin (15 dollaria), ja riennettiin kohti tornia auringon laskiessa. Päivän paras yllätys odotti tornin lipunmyynnissä. Lippu hissillä ylös maksoi 24 Kanadan dollaria, mutta siihen päälle iskettiin kanadalaisittain vielä verot päälle. Yleensä verot on jotain 10-15% luokkaa mutta turistikohteessa ne on nähtävästi vielä kovemmat, sillä tuohon päälle tuli veroa jotain 50 prosenttia!! Mun ja Karimin liput makso yli 70 dollaria, mikä oli kyllä ihan tajuttoman suolanen hinta siitä, että päästiin vähän ihailemaan maisemia.

Sylki suussa alennuttiin kuitenkin turistin kohtaloomme ja ostettiin liput, sillä olihan se upea lasilattia nähtävä. Suunnattiin hissillä ylös ja kohti lasilattiaa, missä meitä odotti vuosisadan pettymys. Lasilattia oli kokoelma pieniä, noin 40×50 kokoisia superlikaisia ruutuja, joiden läpi hädintuskin näkyi alhaalla oleva autotie. Just.
Laiha lohtu oli se, että päästiin ikkunan toiselta puolelta ihastelemaan kaupungin valomerta. Pääsi sitä kattelemaan myös ulkona, mutta sitä tilaa kiersi sen verran tiheä ristikko, että ei siitä juuri läpi nähnyt. Parasta tuossa CN Tower –vierailussa oli kuitenkin se, että Karim, Janne ja minä mentiin hukkaan jokainen vuorollaan. Meikäläinenkin kuljeskeli lasilattiakerrosta eestaas varmaan kuusi kertaa ympäri kunnes totesin että pojat on varmaan siirtyneet jo kerrosta ylemmäs. Hienosti meni siis!

SYRACUSE JA KANADA (167) SYRACUSE JA KANADA (161)

Ilta sai vielä kruununsa, kun jätkät nappasi nälkäisinä tornin vierestä 2,5 dollarin hodarit, ja kymmenen askelta kojun jälkeen tuli vastaan toinen joku, missä kuumia koiria kaupattiin dollaria edullisemmin. Hostelliin kun päästiin, oltiin melko iloisia siitä että meidän upea Toronto-päivä tuli päätökseen ja seuraavana aamuna jatkettaisiin matkaa takaisin kohti Jenkkilää.

Todettiin vaan, että kyllä yhden paskan päivän kestää, jos sen edestä saa 30 täydellistä päivää.

10.8.2013 10 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kun keskiviikko koitti, me mentiin Kanadaan! Lähdettiin Syracusesta ajamaan kohti Kanadan rajaa heti motelliaamiaisen jälkeen, ja Niagara Fallsilla jenkkilän puolella alkoi jo jokaista reissuroopea ja –roosaa jännittää tulevat näkemät. Meidän navigaattori ei osannut suunnistaa Kanadan puolelle, mutta onneksi rajan tuntumassa oli sen verran hyvät opasteet, että Kanada löytyi melko helposti.

Rajanylitys oli tosi nopea: jonotettiin muutama minuutti ja passintarkastuksessa heitettiin kaikkien passit tiskiin, saatiin leimat ja jatkettiin matkaa. Kuten arvata saattoi, Niagara Fallsin ympärillä oli ihan hirveää turistirysäaluetta. Muovisia ja välkkyviä kasinoita oli siellä täällä ja kaikkialla oli ihan hillittömän kallista. Parkkeerattin auto siihen vesiputousten viereen ja lähdettiin kuljeskelemaan jännittyneinä kohti pauhua.

SYRACUSE JA KANADA (64) SYRACUSE JA KANADA (89)

Ja siinä ne sitten oli: Niagaran vesiputoukset. 750 000 gallonaa vettä joka sekunti. Näkymät oli ihan käsittämättömän upeat kaiksta turistihömpötyksestä huolimatta, ja käveleskeltiinkin putousten vierttä rauhassa näkymiä ihastellen.

Oltiin vähän puhuttu että otettaisko liput putousten alapuolella risteilevään Maid of the Mist –paattiin mutta onneksi päätettiin että ei oteta, sillä ainakin ylhäältä näytti siltä että siinä ei pääse juuri muuta kuin kastumaan, sillä ylhäältä käsin putouksista oli taatusi paremmat näkemät.

SYRACUSE JA KANADA (56) SYRACUSE JA KANADA (69) SYRACUSE JA KANADA (49) SYRACUSE JA KANADA (75) SYRACUSE JA KANADA (60) SYRACUSE JA KANADA (80) SYRACUSE JA KANADA (85)

Tyytyväisinä päätökseemme myhäiltiin siinä jonkun aikaa ja nautittiin putouksen pauhusta, ja palattiin sitten takaisin autolle. Parkkimaksu oli 20 dollaria, mutta sen pystyi onneksi maksaa myös jenkkien dollareina, sillä meillä ei vielä maksuvaiheessa ollu ollenkaan kanadalaista valuuttaa. Upeiden putousnäkymien jälkeen oli taas aika syyä.

Jatkettiin samalla linjalla kuin edellisenä päivänä, ja mentiin jälleen meksikolaiseen. Tällä kertaa suunnistettiin Fijoles Fresh Mex Burritos –mestaan, joka onneksi sijaitsi sen pahimman turistirysäalueen ulkopuolella. Pihviquesadilla vaati kaverikseen meksikolaista limpparia, ja tilasinkin reissun ekan limun, kun jo ravintolan ulkopuolella mainostettiin puljusta löytyvän meksikolaista Jarritos-limua. Muut nautiskeli burritojaan, ja kaikki lähti taas raflasta tyytyväisinä mahojaan pidelleen.

RD2 SYRACUSE JA KANADA (100) SYRACUSE JA KANADA (105)

Turistirysäydestään huolimatta Kanadan Niagara Fallsista jäi mahtava fiilis, sillä eipä noin upeita luonnonnähtävyyksiä pääse ihan joka päivä ihastelemaan. Siihen kun päälle lisää vielä hyvää ruokaa niin avot!

10.8.2013 2 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Syömäsä!

Kirjoittanut Inka

Ruokaterkkuja! Meillä oli eilen tiistaina aikalailla ensimmäinen ajopainotteinen päivä, kun hurrautettiin Bostonista Syracuseen ja matkaa kertyi jotain 500 kilsaa. Oli ihan mahtava päästä kunnon ajopäivän makuun ja päästä ikkunasta fiilistelemään mahtavia maisemia. Huomattiin heti ero viime reissuun, missä rossailtiin valtaosa etelässä. Nyt kun ajeleskeltiin pohjoisessa, oli kaikkialla ihan hullun vihreää ja tosi nättiä.

Meillä oli päivälle ajelun lisäksi suunniteltuna myös toinen kohokohta eli tietysti syöminen. Tarkoitus oli mennä aamiaiselle pieneen salvadorilaiseen ravintolaan, mutta se oli luonnollisesti meidän tuurilla tietysti kiinni tiistaina. Se ei kuitenkaan haitannu hirviästi, sillä mentiin sitten naapurissa olevaan ruokakauppaan, joka tarjos mainiota vaihtelua walmarteille. Aamiaisen jälkkärille mentiin aivan mahtavaan donitsimestaan Donut Dipiin, jonka donitsit nautittiin auringonpaisteessa donitsilan parkkipaikalla naamat sokerissa.

RD1 NH JA BOSTON (137) NH JA BOSTON (149) NH JA BOSTON (153)

Sitten taas autoon ja eteenpäin. Päästiin melkein Syracuseen saakka, kun edessä alkoi olla jo ennalta tsekattu meksikolaisrafla. Pikkuruisen tien vieressä sijaitseva Ponchitos Taqueria oli ihan huikea ravintola! Pihalla paisto arska sen verran komeasti, että nykäistiin quesadillat ja burritot nassuun siinä pihalla, ja sen jälkeen mentiin, tietysti, jälkkärille.

Sen verran ehdittiin piipahtaa Syracusen keskustassa että käytiin jäätelöllä siellä. Gannon’s Isle Ice Cream oli ihan mahtava pieni jäätelömesta, jonka jätskit on tietty kotitekoisia. Yks syy miksi rakastan road tripejä yhä enemmän ja enemmän on nuo pienet sympaattiset jätskipaikat. Gannonsin sea salt jäätelö oli ihan tajuttoman hyvää, vai mitä sanotte caramel-jätskipohjaan tehdystä merisuolajäätelöstä toffeekastikkeella ja hasselpähkinällä? Nam nam!

SYRACUSE JA KANADA (20) RD3 SYRACUSE JA KANADA (6) RD2 SYRACUSE JA KANADA (24) SYRACUSE JA KANADA (27) RD4 SYRACUSE JA KANADA (38)Siitä valuttiin sitten läskeinä motellille, ja se olikin paras tähän mennessä! Oltiin tällä kertaa hurjia ja valittiin jotain uutta ja majoituttiin Microtel Innissä, mikä oli kyllä melko kallis mutta ihan tosi hyvä! Fiilis oli tyystin erilainen mitä perusmotellihuoneessa, mutta mulla jäi kyllä vähän ristiriitaiset fiilikset siitä, oliko se hyvä vai huono juttu.

Ilta päätty taas perinteisesti siihen, kun pojat joi paikallista kaljaa motellihuoneessa. Toivotaan, että tuon hirveän läskeilyn lisäksi tuo tapa jää tänne amerikkaan eikä tuu meidän mukana takaisin Suomeen sitten joskus, jos jaksetaan täältä kotia tulla.

8.8.2013 6 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest