Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Kreikka

Suurin syy miksi päädyttiin pysähtymään Miloksen saarella meidän pariviikkoisen Kreikan saarihyppelyn aikana, oli Sarakinikon ranta. Koko reitti oikeastaan muotoutui sen ja Santorinin auringonlaskun ympärille, sillä nuo oli ne kaksi asiaa, mitkä halusin ehdottomasti nähdä eikä muulle ollut niin väliä.

Sarakinikon ranta on ehdottomasti Miloksen kuuluisin nähtävyys, ja kiinnostavan siitä tekee sen tosi erikoinen ulkonäkö. Valkoisten kallioiden ympärillä sijaitseva superpieni ranta on tosi suosittu uimapaikka, vaikka sitä varsinaista rantakaistaletta ei juuri kymmentä metriä enempää olekaan. Se ei haitannut meitä eikä tuntunut haittaavan ketään muutakaan kallioilla makoillutta, sillä maisema on todellakin kuin jostain ihan muualta kuin maasta. Sarakinikon rantsu onkin saanut lempinimen kuuranta, enkä yhtään ihmettele miksi.

Rannalle pääseminen osoittautui melko haastavaksi, sillä me majoituttiin saaren pääkaupungissa Plakassa, ja päästäksemme bussilla Plakasta Sarakinikoon olisi meidän ensin pitänyt matkustaa Plakasta Miloksen satamakaupunkiin, ja sieltä sitten osittain samaa reittiä Sarakinikoon eri bussilla. Ei jaksettu alkaa säätää, ja mentiin mieluummin omilla aikatauluilla jalan, vaikka se tarkoittikin ihan hullun pitkäksi venynyttä kävelyä elokuun kuumuudessa.

Matkaa Plakasta Sarakinikoon tulee viitisen kilometriä, mutta koskaan ei oo viis kilometriä tuntunut noin pitkältä! Meillä kului reittiin reilusti yli tunti, mikä on aika hullua kun miettii että yleensä tuollainen välimatka taittuu huomattavasti nopeammin. Pääasiallisesti kuljettiin autoteiden pientareita pitkin, mutta tiet on Miloksella sen verran pieniä, että se oli aivan ok. Kun lopulta päästiin Sarakinikolle, oli fiilis mahtava paitsi pitkän kävelymatkan päättymisen myös ihan tajuttoman upeiden maisemien vuoksi.

Tällaisen maiseman sijaitseminen Kreikassa alleviivaa sitä, minkä niin monet reissaajat on huomanneet jo vuosikymmeniä sitten: Kreikka on täynnä todella upeita paikkoja! Tämän näkymän äärellä on aivan turha mutristella omien ennakkoluulojen kanssa.

Me heitettiin rantapyyhkeet valkoiselle kalliolle, käytiin uimassa, fiilisteltiin kuutunnelmaa ja nautittiin lämmöstä. Vieressä rohkelikot hyppeli kalliolta suoraan veteen ja vaikka paikalla oli melko runsaasti porukkaa, kallioilla riitti ihan rutkasti tilaa.

Paluumatka ei taaskaan ollut niin jäätävän pitkä kuin menomatka, mutta toista kertaa ei Miloksen-päivien aikana enää Sarakinikolle menty. Jos matka olis ollut vähän helpompi olis se varmasti ollut meidän päivittäinen kohde, mutta nyt sai yks kerta riittää. Sarakiniko oli ehdottomasti parasta Miloksella, joten vaikka aikaa olis vaan yks päivä, kannattaa saarella ehdottomasti piipahtaa just tuon elämyksen vuoksi.

Ja tähän väliin täytyy tunnustaa että vähän kieltämättä mietitytti keväällä valita Kreikka lomakohteeksi, kun se ei kuitenkaan oo ollut mun ykköshaave. Toki saarihyppely oli unelmien reissulistalla pitkään, mutta olisin yhdeltä istumalta voinut mainita 20 muuta kohdetta, jotka kiilaisi Kreikan yli. Oli kuitenkin tosi hyvä että nyt päädyttiin juurikin Kreikkaan, sillä kyllähän nää maisemat on ihan huikeat, ei siitä mihinkään pääse.

30.9.2017 2 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Santorinilla on melko kalliin lomakohteen maine, ja kieltämättä hieman hirvitti siinä vaiheessa, kun tehtiin päätös matkustaa sinne.

Kesälomalle ei ollut luvassa mitään överibudjettia, mutta tiedossa kyllä oli että Santorinin majapaikkaan tulisi hupenemaan selvästi isompi summa muihin yösijoihin verrattuna varsinkin, kun ei haluttu majoittua missään kämäluukussa vaan oikeasti nauttia Santorinin-vierailusta.

Perinpohjaisen selvityksen tuloksena osoittautui, että hinta-laatusuhteeltaan paras majailukohde ei välttämättä ole se kaikkein halvimpien hotellien kotipaikka Kamari, vaan aivan Firan kaupungin kulmilla ja sitä kautta ihan tulivuorikraaterin eli kalderan kynnyksellä sijaitseva Karterados. Kyseessä on aivan minikokoinen pikkukaupunki, joka sekin on aika lailla matkailijoiden täyttämä: hotelleja, pikkukauppoja ja ravintoloita on todella mukavasti, minkä lisäksi Karteradoksesta kävelee Firaan noin 20 minuutissa. Kuulosti meille juuri täydelliseltä, joten alettiin etsiä majapaikkaa Karteradoksesta.

Se löytyi itse asiassa paljon helpommin kuin osattiin edes haaveilla, sillä bongattiin melko nopeasti Ikaros hotel, jonka kuvien näkemisen jälkeen päätös oli syntynyt. Majapaikka kustansi noin 80 euroa yötä kohden, ja oli jokaisen euron arvoinen. Vanha perhehotelli oli hiljattain saanut paksun valkoisen maalikerroksen kaikkialle, ja huoneet oli sisustettu todella pelkistetysti mutta tyylikkäästi. Saatiinkin nauttia Santorinin valkoturkoosista tunnelmasta myös huoneessa, joka oli sisustettu saaren värien mukaisesti. Palvelu oli supertasokasta, ja esimerkiksi viimeisenä päivänä saatiin käydä vielä snorkausreissun jälkeen hotellilla suihkussa, vaikka oltiin kirjauduttu ulos jo aikaisemmin aamulla.

Hyvä sijainti takasi myös sen, että päästiin kulkemaan Firaan jalkaisin eli ei jouduttu hyppäämään bussin kyytiin aivan joka päivä. Bussi kuitenkin kulki tosi läheltä meidän hotellia, mikä oli näppärä esimerkiksi silloin kun suunnattiin Kamariin tai lentokentälle. Oiaan mennessä käveltiin ensin Firan bussiasemalle, mistä noustiin sen jälkeen Oiaan vievään linja-autoon. Bussilla kulkeminen oli Santorinilla suht edullista, ja kyyti maksoi aina kahdesta kolmeen euroa naamaa kohden per suunta. Verkosto ei oo mitenkään hirveän laaja, mutta keskeisille paikoille pääsee ongelmitta julkisilla.

Me todettiin Santorinilla, että skipataan kreikkalaiset ravintolat ja nautitaan paikallisista raaka-aineista herkuttelemalla kauden kasviksilla ihan vaan koti- eli hotellioloissa. Mentiinkin matkalla aiemmilla budjettireissuilta tuttuun tyyliin, eli ostettiin valtaosa ruoasta kaupasta ja puputettiin purkkipapuja hotellihuoneessa. Huvittavaa tai ei, meille siitä on tullut lomasta kertova tapa, joka herättää pääasiassa vaan hyviä fiiliksiä. Toki välillä tuli fiilis että onpa tää nyt kämästä, mutta siinä tilanteessa paineltiinkin syömään seuraava ateria paikalliseen tavernaan. Nyt on jo kova ikävä Kreikan superherkullisia persikoita, nektariineja ja kirsikkatomaatteja, joita tuli ahdettua ääntä kohti vähän väliä ja kaksin käsin. Nam!

Ymmärrän toki että valtaosa reissaajista ei oo valmiita syömään tölkkipapuja hotellihuoneessa vaan kaipaisi oikeasti käytäntöön sovellettavia ruokavinkkejä Santorinille, mutta mitään varsinaisia ravintolasuosituksia mulla ei valitettavasti oo antaa. Saarella on kuitenkin rutkasti niin edullisia kuin kalliitakin ruokapaikkoja, ja budjettiystävällisiä vaihtoehtojakin on. Jos haluat syödä illallista kalderan reunalla, kannattaa suunnata Firan ja Oian välissä oleviin pikkukaupunkeihin, joiden ravintolat on varmasti halvempia kuin noissa reissajien suosisimissa kaupungeissa.

Neljän päivän kokemuksella voin siis suositella Santorinia myös budjettikohteeksi. Mulla on ylhäällä tarkat laskelmat koko reissun kuluista, ja läväytän ne kaikki sitten samaan postaukseen, eli ihan euromääräiset summat on luvassa vielä myöhemmin.

18.9.2017 2 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

”Kreikkaan elokuussa? Hullukonäolet, saaret on taatusti pullollaan turisteja!”

Siinä lause, jonka sain kuulla lukemattomia kertoja ennen Kreikan-lomaani niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin. Vaikka en olisi edes kysynyt, teki itse kukanenkin mulle hyvinkin selväksi sen, että nyt oltiin tehty erhe, oltiin väärillä vesillä ja uppoavassa laivassa. Kukaan täysjärkinen ei lähtisi Kreikan saarille elokuussa, ja oli absurdia että sitä edes ajattelisi. Noh, me mentiin.

Kreikka on tänäkin kesänä ollut suomalaisten ykkössuosikkikohde, ja erityisesti maan saaret ovat vetäneet matkailijoita niin Pohjoismaista kuin muualtakin maailmasta. Nyt jos koskaan oli aika ottaa härkää sarvista ja lähteä katsomaan, millainen se maailman suosituin matkailumaa on kaikkein pahimpana eli suosituimpana aikana. Henkinen valmistautuminen oli huipussaan, ja olin ihan takuuvarma, että pääsiäisjunassa puolipaniikissa tehdyn päätöksen seurauksena tultaisiin viettämään jo muutenkin harvinaisen ja liian lyhyen kesäloman kaksi viikkoa kävelemässä jonossa suosituissa lomakohteissa.

Muuta vielä mitä! Niin ei käynyt ainakaan ekassa kohteessa. Okei, tunnustettakoot kuitenkin että aivan sinne suosituimpaan kohteeseen ei kuitenkaan lähdetty, vaan jätettiin sekä Kreeta että Rodos muiden matkailijoiden tutkittavaksi. Kyseessä oli kuitenkin oma loma, eli se piti saada tehdä omalla tavalla. Mietittiin pitkään saarikohteita ja reitin ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Egeanmerellä sijaitseva, melko erikoisen muotoinen Milos.

Milos on mukavankokoinen saari, jonka pääkaupunki Plaka toimi myös meidän tukikohtana matkan ajan. Varattiin saarelle neljä päivää aikaa, ja harvinaisen laiskan etukäteissuunnittelun tuloksena bongattiin saarelta muutama ranta ja yksi ohittamaton luontonähtävyys. Toki sekin oli ranta, mutta se jos mikä kertoo saaresta kaiken oleellisen.

Saaren pääkaupunki Plaka oli just sitä, mitä Kreikan saarilta lähetettävistä postikorteista näkee: valkoiseksi kalkittuja pieniä rakennuksia vieri vieressä, sinisiä ikkunoita ja ovia sekä kiikkeriä, kapeille kaduiille nostettuja värikkäitä tuoleja. Tätä maisemaa riitti Plakassa kulma toisensa jälkeen, ja kaikeksi tuuriksi meidän majapaikka sijaitsi aivan muutaman nurkan takana (kyllä, eksyttiin ekojen päivien aikana aika monta kertaa…) kaupungin ravintola- ja putiikkikeskittymästä. Sijainti oli siis erinomainen, jos mietti juuri ruokapaikkoja.

Seuraava kuva havainnollistaa aika hyvin sen, miten suuri ruuhka Plakassa oli noin elokuisina lomaviikkoina keskipäivän aikaan.

Lounassalaattia kerjääviä kissoja lukuun ottamatta ei siis juuri ketään melkein missään.

Plaka muistutti tosi paljon Espanjan Altean kaunista vanhaakaupunkia, eikä pienistä tavernoista tai kreikkalaisia nahkatuotteita kauppaavista pikkuputiikeista ollut puutetta. Päivisin Plaka oli todella hiljainen ja kuuma, mutta auringon laskettua ja ilman viilennyttyä se täyttyi pikkuhiljaa. Varsinainen elämä alkoikin kaupungissa vasta iltakahdeksan jälkeen, mutta onneksi silloinkaan ei tarvinnut kävellä jonossa, paitsi kun eksyi kapealle ei-valaistulle kujalle ja oli pakko pitää kaverista kiinni ettei olisi eksynyt kovin pahasti.

Miloksen saari on todella pieni, eikä siellä siis näkynyt niitä pahamaineisia matkailijamassoja lainkaan. Kaikkialla saatiin kulkea todella rauhassa, eikä ruuhkia ollut. Matkailijoiden puute näkyi myös heikohkona infrastuktuurina, sillä kävelyreitit oli pääasiassa kinttupolkuja ja nekin oli merkitty auttamattoman huonosti. Esteettömyydestä oli turha puhua, enkä olisi ehkä uskaltanut heikommilla nilkoilla lähteä välttämättä kipuamaan edes Plakan päänähtävyydelle eli isolle kirkolle.

Huonolla infralla on kuitenkin puolensa, sillä esimerkiksi autoja ei tarvinnut paljoa kuunnella ja patikkareitin varrella oli vähän väliä viikunapuita, joiden oksat roikkuivat kypsistä, mehevistä hedelmistä. Viikunavarkaissa käyminen olikin elämys, joka jää mieleen yhtenä Miloksen parhaimmista jutuista!

Meidän päivät meni Miloksella tosi rauhallisissa merkeissä. Varattiin tosi vaatimaton majapaikka Airbnb:n kautta – se oli itse asiassa niin vaatimaton eli kämänen, että en kehdannut ottaa sieltä edes yhtään kuvaa – ja noustiin aamuisin melko aikaisin ennen kuumimpia tunteja, jotta ehdittiin käydä pihalla ennen kuin vetäydyttiin pariksi tunniksi nauttimaan ilmastoinnista. Iltaisin oli taas viileämpää, jolloin käytiin parin kilometrin päässä sijaitsevalla rannalla, syömässä tavernassa tai katselemassa auringonlaskua. Meidän majapaikan vieressä oli erinomainen spotti, mistä käsin oli helppo nauttia auringonlaskusta.

Lopulta oltiin kuitenkin melko tyytyväisiä, kun neljä päivää Miloksella oli ohi ja päästiin jatkamaan matkaa. Kuljettiin saarella pääasiassa jalkapatikassa sillä bussiyhteydet eivät oo millään Kreikan saarella mitenkään erinomaiset, eikä kuumina päivinä jaksanut kulkea kovin pitkää matkaa. Pisin reissu taisi olla Plakasta Sarakinikoon, minne matkaa tuli viitisen kilometriä suuntaansa. Se yhdistettynä kuumaan ilmastoon ja jatkuvasti muuttuviin korkeuseroihin teki kävelymatkasta raskaamman kuin olisin osannut kuvitella.

Milos on kuitenkin tosi sympaattinen saari, ja jo Sarakinikon upean kuumaisen rannan vuoksi vierailun arvoinen. Jos nyt suunnittelisin reissun uudelleen, varaisin Milokselle kuitenkin ehkä vain pari päivää, tai sitten buukkaisin majapaikan aivan hyvän uimarannan vierestä. Nyt kävelymatka rannalle oli inan verran liian pitkä, eikä siellä tullut käytyä tarpeeksi.

Sarakinikosta on tulossa vielä aivan oma postauksensa, sillä se oli ehdottomasti koko saaren paras juttu!

12.9.2017 2 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kun ryhdyttiin suunnittelemaan Kreikan-kesälomaa, oli alusta saakka itsestään selvää, että matkan pääidea ei ollut jähiä mantereella, vaan lähteä toteuttamaan jo pitkään bucket listillä odotellut Kreikan saarihyppely. Tämä oli aivan loistava mahdollisuus toteuttaa unelmissa siintänyt klassikkomatka!

Saarten valinta aiheutti hieman päänvaivaa, sillä mulla oli kriteerinä valkata sellaisia saaria, mistä en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Kreikan perinteisimmät lomasaaret on niin matkailuklassikoita, että mulla on valitettavasti kertynyt niistä melkoiset ennakkoluulot, joita en ollut vielä tällä matkalla valmis kohtaamaan. Tästä syystä päädyttiin valitsemaan reitille pieniä saaria, jotka eivät ole kansainvälisten matkatoimistojen kohdelistoilla. Tällä oli tarkoitus myös taata se, että saaret eivät olisi aivan täynnä muita reissaajia, joten saataisiin vähän myös rauhaa.

Tosin tämä reisba oli myös erinomainen tilaisuus päästä viimein näkemään Santorinin kuuluisa auringonlasku viimein omin silmin, eikä sitä voinut jättää välistä. Siitä syystä meidän kohteet piti löytää Egeanmereltä, mieluiten jostain Ateenan ja Santorinin väliltä liian pitkien merimatkojen välttämiseksi. Loputa päädyttiin valitsemaan kohteiksi Miloksen ja Folegandroksen saaret. Molemmat täyttivät kriteerit eli en ollut kuullut kummastakaan aikaisemmin minkä lisäksi kummallakin näytti olevan komeita maisemia ja rantoja, joten se riitti meille.

Laivamatkojen varaaminen oli vähän yllätyksellistä. Olin jotenkin olettanut matkojen olevan suht edullisia, korkeintaan kympin-parin luokkaa mutta vähänpä mää tiesin kreikkalaisten laivojen hinnoittelusta elokuussa. En tiedä oliko kyseessä saarten suosituin matkailusesonki vai ovatko hinnat huipussaan aina, mutta kyllä syletti siinä vaiheessa, kun alettiin maksella laivamatkoja. Kullekin laivamatkalle tuli hintaa keskimäärin 50 euroa, eli yhteensä kolme merietappia maksoi meiltä kahdelta noin 300 euroa. Ensimmäinen matka oli muutaman tunnin mittainen, kaksi muuta noin tunnin pituisia.

Ostettiin liput hyvissä ajoin eli muutamaa kuukautta etukäteen netistä ja se oli hyvä, sillä sesonki muistutti itsestään täpötäysissä laivoissa. Laivoissa ei sinällään ollut mitään erikoista, mutta siitä huolimatta yllätyttiin monessakin asiassa. Paikat oli merkitty mikä oli lopulta ihan hyvä asia, mutta esimerkiksi keskimmäisellä matkalla meille ei oltu annettu viereisiä paikkoja siitäkään huolimatta, että oltiin tehty check in jo päiväkausia etukäteen. Sama ongelma tuntui olevan monilla muillakin, ja vaihdeltiinkin melko ronskilla kädellä paikkoja ennen laivan lähtemistä.

Myös kova merenkäynti tuli yllätyksenä, ja vaikka oonkin saarihypellyt niin Thaimaassa kuin Kroatiassakin, missään en oo voinut matkan aikana niin pahoin kuin Kreikassa. Ensimmäinen etappi Ateenasta Milokselle meni mun osalta melko hyvin siitäkin huolimatta että vedin melko ronskin aamiaisen juuri hetkeä ennen laivan lähtöä, mutta Karim taas voi silloin tosi pahasti, vaikka ei edes ehtinyt syödä juuri mitään ennen pahoinvoinnin alkamista. Seuraavalle matkalle varauduttiin todella pienellä aamiaisella ennen matkaa ja se oli hyvä idea, sillä säästyttiin kokonaan matkapahoinvoinnilta. Viimeinen laivamatka oli taas ihan yhtä tuskaa, kun vaatimattomista eväistä huolimatta voitiin molemmat tosi pahoin koko matka. Onneksi mukana oli netflix, jonne tallennettua sarjaa katsoessa keskittyminen kiinnittyi johonkin muuhun kuin keikkuvan laivan aiheuttamaan kuvotukseen.

Lisäksi laivoissa oli paikoitellen myös todella kovalla pauhaava ilmastointi, joten suosittelen kovasti nappaamaan mukaan jotain lämmintä, ellet halua jäätyä kuoliaaksi sisällä laivassa, kun ulkona on paahtava helle.

Laivat oli kuitenkin todella kätevä tapa liikkua saarelta toiselle, mutta päädyttiin onneksi kuitenkin palaamaan takaisin Santorinillta Ateenaan lentäen. Halpalentoyhtiö Volotean kyydissä meidän lennot maksoivat vaan noin 30 euroa hengeltä, eli lentäminen tuli myös huomattavasti laivamatkaa edullisemmaksi, ja oli tietty myös nopeampi.

Kun saavuttiin viimeisen, puolitoista tuntia myöhässä alkaneen, merimatkan päätteeksi Santorinin satamaan, todettiin molemmat että oli matkan fiksuin päätös palata Ateenaan takaisin lentäen. Syynä ei ollut ainoastaan laivamatkojen aiheuttama pahoinvointi vaan myös satamien – ja erityisesti Santorinin sataman – kauheus. Laivalle piti odottaa pääasiassa auringon alla ilman sen kummempaa katosta, mikä voi käydä melko tukalaksi Kreikan auringon paahtaessa 40 asteessa. Lisäksi erityisesti Santorinilla satamassa oli todella hektinen, ankea ja turistihuijauksia täynnä oleva tunnelma, mikä oli todellinen antikliimaksi koville odotuksille ja sille odottavallle kutkutukselle, mikä vatsanpohjassa oli saarelle saapuessa. Toki tämä on arkipäivää kaikissa maailman suurissa matkailukohteissa, mutta Santorinin satamassa jos missä oli olo, että yksittäisen turistin toiveet ovat merkityksettömiä, kunhan siltä saa vaan nyhdettyä kaiken mahdollisen rahan irti.

Laivamatkat ovat mun mielestä pakollinen paha saarihypellessä, mutta eivät kuitenkaan missään nimessä syy jättää elämystä kokematta. En sano että laivat oli mitenkään superkämäsiä ja äärimmäisen huonoja hinta-laatusuhteeltaan, mutta veikkaan että suosituimman sesongin ulkopuolella ja kestävämmällä vatsalla kokemus voi olla jopa erinomainen. Kannatti siis käydä, mutta en välttämättä omaa vatsariepua laittaisi samojen haasteiden eteen enää toista kertaa.

Näihin juttuihin kannattaa siis varautua jos suunnittelet tai haaveilet saarihyppelystä Kreikassa, mutta missään nimessä matkaa ei kannata näiden asioiden takia jättää tekemättä.

Postauksen kuvat on Folegandroksen saarella sijaitsevalta Agalin rannalta, joka toimi meidän tukikohtana muutaman päivän ajan.

4.9.2017 5 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit