Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Kreikka

Heti alkuun iso kiitos teille kaikille, jotka ootte jakaneet kokemuksia ja vinkkejä kesälomakohteisiin ja Kreikkaan liittyen! Ihanaa huomata, että siellä ruudun toisella puolella on ihan hillittömän monia mukavia ja kokeneita reissaajia, jotka on valmiita auttamaan matkakohteen valinnassa. Iso kiitos teistä jokaiselle! :)

Kreikan kesälomakohteiden päättäminen oli hitusen haastavaa, sillä saaria on niin valtavasti. Oma kokemus rajoittuu Zákynthokseen, joten ihan hirveän suuresta Kreikka-tietopankista ei siis voi ainakaan omaan kokemukseen nojaten puhua. Lopulta saatiin kuitenkin matkakohteet päätettyä, ja nyt noin neljää kuukautta ennen matkaa meillä on buukattuna paitsi lennot myös majoitukset ja laivamatkat. Huhhei, nyt voi vaan keskittyä odottamaan tulevaa lomaa ja fiilistelemään kesällä odottavia kohteita!

Lopulta päädyttiin valitsemaan saariksi Milos, Folegandros sekä mun unelmien Santorini, oli se sitten kuinka turistikohde tahansa. Alun alkujaan olisin halunnut matkustaa Naxokselle ja Koufonissille, mutta kun jälkimmäisestä tuntui olevan lähes mahdotonta löytää järkevän hintaista majapaikkaa, päätettiin lopulta antaa olla. Reitille Ateenasta Santorinille saatui onneksi monia muitakin saaria, ja lopulta päädyttiin Milokseen ja Folegandrokseen.

Milos vaikuttaa tosi erikoiselta ja upealta, enkä kyllä malta odottaa että päästään seikkailemaan kuuta muistuttavissa maisemissa ja ihastelemaan turkoosina helottavaa merta! Tällä hetkellä kun kevät antaa odottaa itseään se tajuton helle tuntuu ajatuksena pelkästään fantastiselta, mutta katsotaan mikä ääni on kellossa sitten, kun oikeasti ollaan helteiden armoilla. Miloksen tavoin Folegandrosin maasto vaikutti kiehtovalta ja oli se pääsyy valita saari matkakohteeksi, sillä pyramidimainen vuori näyttää ainakin kuvien perusteella tosi upealta paikalta.

Varattiin majapaikat airbnbn kautta, mistä löytyi suht edullisia ja toivottavasti ihan ok mökkejä, mutta mitään superluksusta ei tälläkään reissulla ole todellakaan luvassa. Eniten mua kummastutti laivamatkojen kalleus, ja siinä ilmeisesti näkyykin se, että ollaan matkalla elokuussa. Pakko kuitenkin ihmetellä: kolme laivamatkaa (Ateena-Milos, Milos-Folegandros sekä Folegandros-Santorini) maksoi meiltä kahdelta yhteensä noin 300 euroa, kun taas lennot Santorinilta Ateenaan oli kahdelta 40 euroa… Vähän on ehkä kusetuksen makua ilmassa, mutta näin ensikertalaisina maksetaan sitten oppirahoja jos ei muuta. (Ja nyt odotan kauhulla sitä ensimmäistä kommenttia, kun joku tulee räkänauraen kertomaan, että maksettiin laivamatkoista kymmenkertainen hinta…)

Ennen Kreikkaa on edessä vielä monta reissua, sillä tämän kevään reissukausi alkaa viimein ens viikolla! Tässä onkin oltu monta pitkää kuukautta Suomessa, joten on jo aikakin lähtä matkaan. Jihuu!

Kuvituksena tunnelmia viime lokakuun reissulta Zákynthokselle.

27.4.2017 6 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Mun oli määrä viettää 30-vuotismatkaani komeasti maapallon toisella puolella Perussa Inka traililla vaeltaen kohti Machu Picchua, mutta Perun-lentojen ollessa niin hemmetin kalliita totesin, että on aika katsella muita nurkkia. Sain teiltä tosi paljon ja tosi hyviä vinkkejä matkakohdetta ajatellen, ja oli ihana lukea teidän suosikkipaikoista ympäri maailmaa. Lopulta todettiin kuitenkin, että ei ole mitään järkeä matkustaa maailman toiselle puolelle silloin, kun Euroopassakin on ihan mahtavat kelit.

Siitä alkoikin Euroopan-kohteiden väsymätön selailu. Oltaisiin varmasti suunnattu Kroatiaan tai Albaniaan ellei oltaisi nyt toukokuussa matkustamassa pariksi viikoksi Kroatiaan, joten elokuun lomille piti keksiä joku toinen kohde. Lopulta Ullan suositus tuntui ilmiselvältä valinnalta: me lähdettäisiin Kreikkaan!

Saarihyppely Kreikassa on todellinen matkailuklassikko, ja nyt jos koskaan, kolmenkympin kynnyksellä, on aika toteuttaa se haave. Lennot me ostettiin juuri äsken, ja nyt on aika alkaa tehdä tarkkoja matkasuunnitelmia!

Ajankohta tuo jälleen kerran hurjasti haasteita, sillä tottakai me reissataan samaan aikaan kaikkien muiden kanssa. Olis ihana viimein mennä vaan sinne minne nokka näyttää ja fiilistellä paikan päällä majoituksia ja miettiä, jäädäkö samaan paikkaan useammaksikin yöksi vai jatkaako matkaa seuraavalle saarelle, mutta elokuussa se ei liene mahdollista. Siispä sisäinen suunnitelijahirmuni saa ottaa taas kerran vallan ja tulevina viikkoina täytynee plänäillä meille kesäloman laivayhteydet ja majapaikat valmiiksi.

Lennot meillä on Ateenaan, mikä tuntui kaikkein järkevimmältä vaihtoehdolta. Norwegian lentää suoraan Helsingistä tunnetuimmille lomasaarille, esimerkiksi Rodokselle tai Kreetalle, mutta lennän mieluummin Ateenaan ja matkustan sieltä käsin laivalla saarille kuin nappaan lennot lomasaarelle. Ennakkoluuloja tai ei, Rodos tai Kreeta ei todellakaan oo mielessä tulevaa matkaa suunnitellessa.

Reissuun on nelisen kuukautta aikaa, ja päädyttiin lopulta varaamaan lennot käyttäen niinkin eksoottista lentoyhtiökomboa kuin Norwegin + Aegean Airlines. Kreikkalaisyhtiön palvelut on vielä kokeilematta, joten ihan kiva päästä testaamaan myös niitä. Lennot maksoi kahdelta noin 400 euroa, joten mistään superedullisista lipuista ei oo kyse, mutta toisaalta oon tosi tyytyväinen varsinkin jos miettii, miten paljon oltaisiin joutu pulittamaan jo pelkistä lennoista sinne Peruun. Ehkä joku toinen kerta. Kulkemisesta tullaan toki maksamaan vielä pitkä penni, sillä laivaliput vie varmasti tuntuvan osan reissubudjetista.


Nyt kun lennot on ostettu, alkaa reissufiilistelyn paras osuus, eli paikkojen tsekkailu ja sopivan reitin valinta. Nyt täytyy alkaa tutustumaan pikkuruisiin kreikkalaisiin saariin, sillä mua hotsittaa vierailla kaikkein pienimmissä paikoissa. Ja siihen päälle pitää tietysti piipahtaa Santorinilla. Veikkaanpa, että pari päivää sillä saarella tulee viemään valtaosan budjetista, mutta on taatusti joka sentin arvoinen!

Ihanaa, en malta oottaa että pääsen nauttimaan siitä tukahduttavasta kuumuudesta (tässä vaiheessa tuntuu superhyvältä ajatukselta), niistä upeista rannoista sekä tietty kreikkalaisesta ruoasta. Vuhuu – kreikkalaiset mummot kesäkurpitsapullineen, täältä me tullaan!

Mitä Kreikan saarta nää suosittelisit omatoimimatkailijalle?

14.4.2017 21 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Vaeltamisesta on tullut yks mun suosikkitapoja tutustua reissukohteeseen. Oli kyseessä sitten sairaan hikinen nousu, rennon leppoisa tallustelu tai jotain siltä väliltä, oon huomannu hankkiutuvani pikkupatikoille kohteessa kuin kohteessa. Parasta siinä on tietysti se että pääsee luonnon ytimeen ja niiden huikeiden maisemien äärelle, mutta totta lienee myös se, että sitä näkymää osaa arvostaa enemmän kun sen eteen näkee vähän töitä eikä vaan suhauta autolla näköalapaikan parkkipaikalle.

Kreikassa huusin siis hep heti, kun kyseltiin innokkaita vaeltajia.

vaellus-zakinthoksella vaellus-zakinthoksella-2 vaellus-zakinthoksella-3 vaellus-zakinthoksella-4

Vaelluspäivänä otettiin aamutuimaan suunnaksi Zákinthoksen saaren eteläkärki ja pikkuruinen Kerin kylä. Reitti lähti sieltä, ja mukana oli vielä kaksi opasta jotka tiesivät alueen parhaat maisemapaikat ja otollisimmat yrttipuskat. Heitettiin heipat polun vieressä hengailleille vuohille ja lähdettiin kapuamaan. Reitti oli melko selkeä ja helppokulkuinen, mutta ilman opasta oltaisiin oltu hukassa hetkessä, sillä minkäänlaisia kylttejä ei näkynyt koko matkan varrella. Niitä ei kuulemma ole, mutta on ehkä tulossa joskus. Niinpä niin.

Vastaan tuli lomasaarille tyypillisesti vähän vanhempi saksalainen pariskunta, jotka olivat aika innoissaan reitin kasvustosta. Ei kyllä mikään ihme, sillä vaikka kasvit ei ihan hirvittävästi mua inspiroikaan, olin minäkin melko mielissäni poimiessani villiyrtteinä niin rosmariinia, timjamia kuin salviaakin. Ihan huikeaa, että niitä kasvoi vaan valtavina puskina reitin varrella!

Tuolla reissulla nähtiin myös koko matkan upeimmat maisemat, sillä jossain vaiheessa toinen oppaista ohjasi munt pienen mäen päälle, josta avautui ehkä siistein merinäkymä, jonka olen eläissäny päässyt omin silmin todistamaan: kirkkaansinisen, ja rannalla vaalean turkoosiksi helahtavan meriveden keskellä nousi valtava kallio. Taustalla ei näkynyt muuta kuin horisontti, enkä meinannut saada silmiä irti maisemasta. Huhhei!

vaellus-zakinthoksella-5vaellus-zakinthoksella-7 vaellus-zakinthoksella-9 vaellus-zakinthoksella-11 vaellus-zakinthoksella-12 vaellus-zakinthoksella-10

Hetken päästä sain maisemaan toisen perspektiivin, kun suunnattiin alueen ainoaan kahvilaan, jossa mulle parasta antia oli nimenomaan näköala. Auringon paistaessa taustalla suoraan vastaan kalliot näytti vielä entistäkin maagisemmilta. Aloin viimeistään tuossa vaiheessa tajuta, miksi ihmiset oikeasti matkustaa Kreikkaan kerta toisensa jälkeen.

En nimittäin oikeasti oo aikaisemmin tajunnut, miten upeita paratiisimaisemia Kreikassa tosiaan on. Onneksi matkailu todella avartaa, ja meikäläisenkin ennakkoluulot lensi taas vauhdilla romukoppaan. Hyvä Kreikka!

30.11.2016 6 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Nyt kun takana on pari reissua putkeen, en oikein tiiä missä järjestyksessä näitä postauksia kannattaisi alkaa purkaa, mutta hypitään nyt vähän kohteesta toiseen ja mennään fiiliksen mukaan. Vaihtuupahan ainakin aiheet! Palataan siis takaisin Kreikkaan, missä olin viime viikon. Zákinthosin lomasaari tarjosi jos minkälaisia elämyksiä itsensä voittamisesta huikeisiin maisemiin, mutta olipa saarella myös niitä supersuosittuja turistikohteitakin.

Yks niistä on varmasti tuttu kaikille jotka on edes vähän perehtyneet saareen, sillä Salakuljettajien poukama on ehdottomasti koko saaren tunnetuin nähtävyys. Kuten nimestäkin voi päätellä, liittyy kohteeseen myös mystisiä tarinoita. Korkeiden kalliolohkareiden syleilyssä sijaitsevalle pienelle rantakaistaleelle on haaksirikkoutunut vuonna 1982 laiva, joka on vuosikymmenten kuluessa lahonnut ja ruostunut. Se on kuitenkin tehnyt poukamasta erittäin kuuluisan, sillä keskellä rantaa oleva laivanraato on kieltämättä todella kiehtova.

Poukamaan pääsee tietysti pelkästään laivalla, ja sinne järjestetään risteilyjä varmasti jokaisesta saaren satamasta. Meillä kävi todellinen tuuri, sillä suhailtuamme aikamme Zákinthosin upeassa saaristossa huomattiin, että meidän vierailuhetkellä rannalla ei ollut ketään muita kuin me. Kuinka siistiä!

salakuljettajien-poukama salakuljettajien-poukama-3 salakuljettajien-poukama-4 salakuljettajien-poukama-2 salakuljettajien-poukama-8

Hypättiin kirkkaaseen rantaveteen ja kirmattiin kohti laivaa. Oli aika aavemaista kulkea pitkin laivan hylkyä. Tarinoiden mukaan alus kuului oikeastikin salakuljettajille, ja kyydissään Italian mafialle tarkoitettuja savukkeita se joutui huonolla säällä veden valtaan ja ajelehti lopulta poukamaan. Tarinan todenperäisyydestä ei kuitenkaan ole tietoa.

Ja täytyy myöntää että en ihmettele suosiota, sillä käyskentely noin eristyksissä sijaitsevalla rannalla olevan aluksen vieressä oli aika pysäyttävä kokemus. Vierailijat olivat jättäneet puumerkkinsä laivan runkoon, ja sisäpuolen pinnoille oli nosteltu suurimpia rantakiviä tarkkaan riviin. Vaikka tiesin että takana olivat saarella käyneet turistit, tuli siitä siitä huolimatta aika creepy fiilis. Huhhei!

salakuljettajien-poukama-9 salakuljettajien-poukama-10 salakuljettajien-poukama-11 salakuljettajien-poukama-12 salakuljettajien-poukama-13 salakuljettajien-poukama-15 salakuljettajien-poukama-16 salakuljettajien-poukama-17 salakuljettajien-poukama-18

Meidän seurueessa oli alle kymmenen henkeä, jotka eivät mitenkään riittäneet täyttämään rantaa. Kiertelinkin siellä kaikessa rauhassa yksikseni tovin, kuuntelin aaltojen paiskautumista kivirantaan ja tutkiskelin alusta. Vesi oli vielä lokakuussakin uintikelpoisen lämmintä, ja aurinko paistoi juuri sopivasti suoraan pilvettömältä taivaalta.

Salakuljettajien poukama on kyllä vierailemisen arvoinen kohde, monesta syystä. Se on paitsi itsessään ihan huikea elämys mielenkiintoisen historiansa ja ylipäätään erikoisuutensa vuoksi, mutta myös matka sinne on todella siisti. Reitillä on nimittäin upeita kallioita ja kirkkaana loistavia sinisiä luolia, jotka veti ainakin munt sanattomaksi hetkeksi.

salakuljettajien-poukama-19 salakuljettajien-poukama-20 salakuljettajien-poukama-21 salakuljettajien-poukama-23 salakuljettajien-poukama-22 salakuljettajien-poukama-6 salakuljettajien-poukama-5 salakuljettajien-poukama-24

Ja täytyyhän se myöntää, että elämä ei todellakaan maistunut hullummalta siinä vaiheessa, kun Kreikan aurinko lämmitti ja istuskelin kesähelmoissani laivan kannella aluksen kiitäessä pitkin saaristoa. Se elämys sopi just eikä melekeen lokakuulle.

13.10.2016 12 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit