Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Kroatia

Toukokuinen viikon mittainen perhematka Kroatiassa herätti melko runsaasti huolta siitä, miten se tulee sujumaan. Kuten kirjoittelin blogissakin, mietin yllättävänkin kovasti sitä miten viikko samassa talossa oman rakkaan perheen kanssa menee, ja oman jännittävän lisänsä mukaan toi se, että seurueeseen kuului kaksi perhettä ja muutama lisäosa, jotka eivät juurikaan olleet aikaisemmin olleet toistensa kanssa tekemisissä. Lisäksi bonuksena vaan vähän aikaa ennen reissua seurueeseen liittyi yksi henkilö, joka ei tuntenut kuin muutaman koko seurueesta. Tämä kombo aiheutti kieltämättä melko paljon jännitystä, eikä varmaankaan mikään ihme.

Meidän reissuporukkaan kuului siis mun perhe eli Karim, mun isä, sisko, veli ja veljen vaimo. Mukana oli myös Karimin äiti, sisko, isoisä sekä tämän naisystävä ja lisäksi reissuun lähti mun veljen vaimon isä sekä veljen vaimon isän siskon mies. Meininkiä kävi myös ilostuttamassa mun serkku tyttöystävineen, kun sattuivat olemaan samalla suunnalla reissussa. Koko konklaaviin kuului siis 12–14 tyyppiä ikähaarukassa 16–76, joten aivan varmastikaan kiinnostuksen kohteet eivät kaikilla aivan täysin kohdanneet. Enemmän mua kuitenkin huoletti etukäteen ihan vaan puhtaasti käytännön asiat ja se, kenellä pinna palaa ensimmäisenä – näin perheen läsnä ollessa kun itse kukin meistä taipunee joskus taantumaan sinne pahasuisimman teinin tasolle.

Siskojen keskellä, eikä tullut edes riitaa vaikka aluksi vähän pelottikin.

Aurinkoa, hyvää seuraa ja hengailua lämmössä altaalla, se piti reissuporukan tyytyväisenä ja minimoi riitatilanteet.

Näin upeat maisemat on parhaimmillaan rakkaiden kanssa jaettuna, ja tällä reissulla niitä rakkaita riitti.

Näin pitkän ruokapöydän ääressä riitti tilaa jokaiselle, mutta kieltämättä 12 hengen ruokkiminen oli melko isotöistä, vaikka sitä ei tarvinnutkaan tehdä edes yksin eikä edes joka päivä.

Olosuhteet oli kuitenkin täydelliset kaiken maailman konfliktien välttämiselle, ja jokaiselle tarjottiin omaa tilaa niin paljon kuin sitä koki tarvitsevansa. Meidän reissuporukka jakaantui käytännössä kaksikkoihin, joista jokaiselle oli oma huone. Lisäksi mun isä ja sisko saivat vielä valita omat huoneet, joten niidenkään ei olisi ollut pakko punkata muiden kanssa samassa huoneessa jos siltä olis tuntunut. Huvilassa oli lähes jokaisessa makkarissa myös oma kylppäri, eli toisia ei tarvinnut juuri vessahädässä odotella.

Lopulta jakaannuttiin kolmeen taloon niin, että minä ja Karim sekä Karimin äiti ja sisko nukuttiin päärakennuksessa, vanhempi polvi päärakennuksen yhteydessä olevassa asunnossa, mun veli vaimoineen sekä meidän sisko otti yhden mökin ja “poikamiehet” eli mun isä, kälyn isä ja tämän siskon mies nappasi oman talonsa. Lisäksi vuokrattiin pihalle kolme autoa, ja kolmen kuskin voimin kukanenkin pystyi vierailemaan niissä paikoissa missä milloinkin kiinnosti.

Koska kyseessä oli noin iso perhereissu, ei matkalla tietenkään voinut mennä täysin omien toiveiden mukaisesti, ja kompromissien tekoon oli hyvä asennoitua jo ennen matkaa. Se oli sinällään tosi helppoa, sillä meillä oli edessä vielä toinen Kroatia-viikko jolloin pystyttiin tekemään tasan sitä mitä kiinnosti. Vaikka aluksi puhuttiinkin että jokainen voi mennä omien mieltymyksien mukaan ja tehdä sitä mitä haluaa, kyllä me pääasiassa kuljettiin porukalla. Kohteessa hajottiin tavallisesti pariin tai kolmeen pienempään ryhmään, sillä esimerkiksi Krkassa vieraillessa kaikki eivät jaksaneet lähteä vaellukselle, joten osa meni jalan ja osa tyytyi katselemaan maisemia laivamatkalta. Makarskassa taas jotkut halus lähteä puolisukellusvenereissulle, jolloin toinen osa porukasta suuntasi rantakävelylle. Kaikki meniki tosi sujuvasti, ja tuon kokoiselle porukalle kolme autoa oli just sopiva määrä, sillä kaks olis ollut liian vähän jo mielenkiinnonkohteiden jakautumisen ja oman ajan tarpeen vuoksi.

Kolme autoa ja kolme kuskia – pettämätön kombinaatio meidän reissussa.

Kartanluku toi välillä vähän mutkia matkaan, varsinkin kun pyrittiin välillä navigoimaan samaa reittiä. Ajettiin usein nätisti kolmen auton letkassa, mutta aika ajoin joku lähti aina sooloilemaan ja sitten ihmeteltiin missä muut oikein luuraa.

Koko jengi meni sulassa sovussa matkan alusta loppuun saakka, eikä ketään tehnyt mieli työntää esim. kanjonista alas.

Meidän klaanin punanokkaisimmat yhteiskuvassa kuuman päivän jälkeen. Ja nuo maisemat, niitä on ikävä!

Ilman näitä tyyppejä näitä maisemia tuskin olisi tullut nähtyä.

Koko 12-henkisellä porukalla ei olis millään onnistunut kuljeskella ympäriinsä, joten pienempiin ryhmiin hajautuminen oli fiksu veto.

Tää oli parasta, varsinkin kun samaan altaaseen mahtuivat kaikki siitä riippumatta, miten hyvin oltiin ennen tunnettu.

Mitään konflikteja tai yhtään sanaharkkaa ei reissulla – käsi sydämellä – tullut. Tietysti monet asiat kyrsi varmasti itse kutakin, mutta ei kenelläkään ei täyttynyt mitta eikä kukaan turhautunut niin paljoa, että olis ruvennut valittamaan mistään. Se oli mahtavaa, sillä jokainen halusi oikeasti ottaa reissusta kaiken ilon irti ja nautti joka hetkestä, eikä tätä matkaa pilattu turhanpäiväisellä murjottamisella. Tietysti erityisesti loppuvaiheessa ilmassa saattoi olla muutamia hienovaraisia vihjauksia siitä että ruoanlaiton sekä pöydän kattamisen ja siivoamisen voisi joskus se kuuluisa joku muukin hoitaa, mutta ne riittivät aktivoimaan kaikki hommiin.

Omalta osaltani henkinen valmistautuminen oli kuitenkin ihan tarpeen, sillä kun matkustan tavallisesti vapaa-ajalla joko itsekseni tai pääasiassa Karimin kanssa, kompromisseja ei juurikaan tarvi tehdä. Nyt oli hyvä jo ennen reissua orientoitua siihen että mennään koko jengin toiveiden mukaisesti ja luottaa, että sekin tuo ihan taatusti mahtavia hetkiä ja upeita elämyksiä, kuten toikin. Reissu sujui niin hyvin, että viimeisenä iltana kun tasattiin matkalla aiheutuneita kuluja todettiin, että tästä voisi ihan hyvin tehdä perinteen. Enkä edes usko olevani ainoa, joka oli sen ajatuksen kanssa tosissaan!

Tässä on meidän 12-henkinen reissujoukkue kokonaisuudessaan ja vannon, että kuvien ottamisen jälkeen muakaan ei työnnetty altaaseen, vaikka varmasti kiusaus oli melko kova jo tuon viikon päätteeksi.

Mua kiinnostaisi kuulla myös muiden ajatuksia ja kokemuksia perhematkoista – miten teillä on sujunut?

25.7.2017 4 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kroatian-reissun toisella rentoiluviikolla Jelsassa meillä ei tosiaan ollut sen kummempaa suunnitelmaa kuin vetää lonkkaa, ottaa iisisti ja hoitaa työhommat kunnialla maaliin. Viikonloppuna kuitenkin kaivattiin jo sen verran toimintaa, että päätettiin vuokrata pyörät alle ja käydä huristelemassa noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevassa Stari Gradissa katsomassa vähän kaupungin tunnelmia.

Saatiin pyörät vuokrattua näppärästi lyhyen matkan päässä meidän majapaikasta kymmenellä eurolla päiväksi ja lähdettiin ajelemaan. Reitti oli melko selkeästi merkattu, ja kulki niin autoteiden laitamilla kuin varsinaisilla pyörä- ja peltoteilläkin. Ylämäkeä oli sen verran kiirettävästi, että aloin kirota jo ensimmäisessä mäessä eikä siinä vaiheessa kyllä leppoisasta sunnuntaipyöräilystä ollut tietoakaan, kun homma ei tuntunut luistavan alkuunkaan.

Lopulta pyörä lähti kutienkin rullaamaan tosi mukavasti ja alettiin lähestyä Stari Gradia. Matkalla vastaan oli tullut ehkä kourallinen ihmisiä ja pari hassua autoa, mutta muuten oltiin saatu rossailla aivan kaikessa rauhassa ja keskenämme muutamia pyöräilijäporukoita lukuun ottamatta. Hvarin saari tuntuikin olevan aika suosittu pyöräilykohde, sillä siellä näkyi yllättävän paljon ammattimaisiin varusteisiin (eli siis pyöräilypaitoihin) sonnustautuneita ajelijoita.

Hetkeä ennen Stari Gradia kuultiin meitä lähestyvä iso pyöräilijäjoukko, ja väistettiin Karimin kanssa samaan aikaan niin, että meidän sarvet osui toisiinsa. Hetkeä myöhemmin löysin itseni pyörän alta penkasta jalat ruvella ja kamat levällään. Hienosti meni varsinkin, kun edellisestä pyörällä kaatumisesta on lähes kymmenen vuotta aikaa!

Kaatumisessa ei sattunut ruhjeita kummempaa – tai niin siis luulin. Todellinen vahinko selvisi vasta perillä Stari Gradissa, kun yritin ottaa kuvia kamerassa kiinni olleella 50-millisellä, joka ei kuitenkaan edes yrittänyt tarkentaa yhtään mihinkään. Onneksi linssi oli kaatumisessa se joka sai pahimmat vahingot, mutta kieltämättä siinä tilanteessa syletti aika lailla, kun lempilinssi hajosi kesken reissun.

Sainkin taas oivan muistutuksen matkavakuutuksen tarpeellisuudesta, ja kotiin palattua painelinkin suorilta linssikaupoille. Tällä kertaa Canonin 50 mm f/1.4 -linssin tilalle tuli huomattavasti isompi ja painavampi Sigman 50 mm f/1.4, joka ainakin toistaiseksi on ollut aivan loistava. Oli siis tavallaan onni onnettomuudessa, kun linssin hajottua sain syyn hankkia sen tilalle piirun verran paremman.

Sattuuhan näitä, mutta täytyy toivoa että vastaavaa ei ihan heti tulis reissussa kohdalle uudelleen.

20.7.2017 4 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kun aloin haaveilla Kroatian-matkasta ensimmäistä kertaa vuonna 2009, oli mulla ensimmäisenä mielessä ne ainoat kaksi kohdetta jotka maasta tiesin: Split ja Dubrovnik. Maalasin kaupungeista valtavia mielikuvia ja kuvittelin itseni kävelemään rennosti rantapromenadeille ja nauttimaan palmujen koristamista maisemista. Kroatia oli mun haavemaailmassa täydellinen kohde, ja sinne oli päästävä niin pian kuin suinkin!

Matkustin Kroatiaan ensimmäistä kertaa vuonna 2012, kun reilattiin Karimin kanssa Balkanilla. Kohteena ei suinkaan ollut Split eikä Dubrovnik, vaan tietysti Zagreb, paikka josta ajattelin että sinne nyt viimeisenä kannattaa Kroatiassa mennä. Kaupunki lopulta onnistui ylittämään odotukset ja voittamaan meidät puolelleen. Silloin ajattelin että jos Zagreb on näin siisti, en malta edes odottaa miten mahtavia paikkoja nuo haavekuvieni rantakaupungit olisikaan.

Muutamaa vuotta myöhemmin pääsin viimein käymään Dubrovnikissa, kun palattiin Karimin kanssa Balkanille. Silloin suuntana oli viimein niin kauan odotettu Dubrovnik, joka ei todellakaan tuottanut pettymystä. Nyt kun edessä oli viimein vierailu Splitissä, olin haljeta innosta – se olis varmasti ihana!

Ja sitten kaupunki olikin aika plääh. Piipahdin siellä pariinkin otteeseen: ensin muutaman tunnin mittaisella vanhankaupungin kierroksella, sitten usean tunnin rantapromenadihengailulle. Nämä yhdistettynä painajaismaisimpaan ajokokemukseen naismuistiin en saanut Splitistä irti aivan sitä, mitä olisin odottanut.

Yritys oli kuitenkin kova, ja oli kaupungissa paljon viehättäviä elementtejä. Esimerkiksi palmujen reunustama rantapromenadi oli tosi kaunis, samoin vanhassakaupungissa sijaitseva Diocletianuksen palatsi. Kaupunki kuitenkin tuntui noin parin pikavisiitin perusteella melko sieluttomalta, eikä se vaikuttanut olevan läheskään niin viehättävä kuin esimerkiksi Zadvarje tai Makarska. Samaa mieltä tuntui olevan koko meidän 12-henkinen seurue.

Oli kuitenkin mahtava päästä viimein käymään Splitissä kaikkien näiden vuosien jälkeen, ja vaikka kaupunki ei ehkä lunastanutkaan odotuksia noiden lyhyiden vierailujen perusteella, olisin valmis antamaan sille milloin vain toisen mahdollisuuden. Eli ehkä me vielä kohdataan Splitin kanssa!

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta Splitiin ihastuneita? Mikä kaupungissa viehätti, mikä multa jäi tajuamatta?

11.7.2017 24 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yksi reissaamisen parhaita hetkiä on se, kun on valinnut matkakohteen täysin randomilla ja matkustaa kohteeseen täysin ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia ihan vain huomatakseen, että juuri se paikka on täydellisesti sitä, mitä sillä hetkellä kaipaa.

Mulle kävi juuri noin Kroatiassa, kun ensimmäisen viikon päätteeksi hypättiin Jadrolinijan paattiin Splitin satamasta ja suunnattiin Hvarin saarella sijaitsevaan Jelsan pikkukaupunkiin. Aluksi vaikutti siltä, että Jelsa on vain pieni kyläpahanen, joka on Hvarin saarella se vihoviimeinen kolkka minne kannattaa mennä. Lonely Planetkin oli sitä mieltä, että sitä ei missään nimessä kannata ainakaan erehtyä valitsemaan ainakaan matkan tukikohdaksi, mutta onneksi me luettiin opaskirjaa vasta kohteen valitsemisen jälkeen, sillä muuten Jelsa olis melko suurella todennäköisyydellä jäänyt välistä.


Ja eipä siinä kaupungissa itsessään ollut yhtään mitään ihmeellistä, mutta se ei ollutkaan tuon reissun onnistumisen kannalta merkityksellistä. Tai ehkä oikeastaan just oli, sillä se ettei virikkeitä ollut ihan loputtomiin takasi sen, että tuo viikko tuli pyhitettyä täysin ja puhtaasti rentoutumiselle: etätyöpäiville parvekkeella, rennoille lounaille asunnolla ja rauhallisille iltakävelyille meren äärellä. Mitä sitä muuta ihminen kaipaa hektisen kevään jälkeen?

Jelsa ei siis missään nimessä ole ylpeydeksi Hvarin bilesaarimaineelle, eikä siellä vielä noin ennen varsinaisen sesongin alkua tuntunut juuri muita matkailijoita meidän lisäksi olevan. Se on kuitenkin täydellinen kohde, jos tavoitteena ei oo muuta kuin nautiskella Kroatian ihanasta tunnelmasta ja asioista, jotka on maalle niin tyypillisiä: punatiilikattoisista taloista, komeista vuoristo- tai ainakin kukkulamaisemista sekä kristallinkirkkaasta Adrianmerestä ja ihanista kivi- ja kalliorannoista. Niitä kaupungissa nimittäin riittää.

Jelsa sijaitsee Hvarin saaren pohjoisrannikolla ja on noin 3 500 asukkaan kylä tai pikkukaupunki, virallisesta määritelmästä en ole täysin varma. Siellä on muutamia turistiravintoloita, useita kauppoja, tunnelmallinen pieni vanhakaupunki ja satama. Sekä tietysti niitä Kroatialla tyypillisiä rantoja, joita vasten lätisee turkoosina hehkuva merivesi. Ei muuta, mutta kaikessa viehättävyydessään ei se kyllä muuta tarvitsekaan.

Täytyy kyllä tässä vaiheessa tunnustaa, että Kroatia on kyllä vienyt ison palan mun sydämestä, sillä näitä kuvia katellessa ja noihin rentoihin tunnelmiin edes henkisesti palatessa ei voi kyllä muuta sanoa kuin sen, että voisin mennä takas vaikka heti. Ja itse asiassa seuraava Kroatia-seikkailu voi olla lähempänä kuin arvaankaan, sillä syksylle on jo suunnitteilla yksi Kroatian-reissu, mutta siitä lisää sitten, kun suunnittelut muuttuvat konkreettisiksi lentolipuiksi.

Iso räikänheilutus siis Jelsalle ja muille kroatialaisille pikkukaupungeille, joissa ei periaatteessa oo mitään erikoista mutta tunnelmaa senkin edestä!

4.7.2017 4 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit