Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Kroatia

Palasin eilen kotiin kahden viikon Kroatian-reissulta. Tämä kyseinen reissu oli mun vuoden 2017 ensimmäinen matka, ja se antoikin odottaa itseään harvinaisen pitkään, sillä nythän ollaan jo toukokuussa! Neljä reissutonta kuukautta saivat muun muassa mun Instagram-tilin päivittymään aika kovaan tahtiin reissun aikana, minkä IG-seuraajat varmasti huomasivat. En vaan voinut vastustaa!

Tämä kyseinen reissu oli suunnitelmissa pitkään, sillä lennot ostettiin jo viime vuoden syyskuussa, eli kahdeksan kuukautta ennen matkaa. Se on aikamoista ennakointia jopa mun mittapuulla, mutta koska kyseessä oli aika spesiaali reissu, oli lennot pakko hankkia hyvissä ajoin oman ja muidenkin mielenrauhan vuoksi – lippujen edullisesta hinnasta puhumattakaan!

Kun palattiin kotiin tajusin, että olin onnistunut budjetoimaan reissun – taas kerran – niin hyvin, että matkan vuoksi ei tarvinnut vierailla reissusäästötilillä lainkaan. Suuret maksut osuivat kätevästi eri kuukausille niin että sain ne maksettua näppärästi aina saapuneesta palkasta, eikä säästöihin tarvinnut käydä käsiksi. Sama juttu oli nyt reissunkin suhteen, mikä tietysti miellyttää superbudjetoijaa.

Tästä syystä ajattelinkin laskea meidän reissun menot yhteen, jotta saisitte vähän kuvaa siitä minkä verran maksaa kahden viikon mittainen reissu, joka ei rokota säästötiliä. En pitänyt tarkkaa päiväkirjaa kuluista reissun aikana, joten summat on tosiaan summittaisia, mutta kuitenkin suuntaa-antavia minkä uskon riittävän. Tässä siis selvitys siitä, paljonko maksoi kahden viikon yhdistetty perheloma ja etätyöviikko Kroatiassa!

Ensimmäinen viikko, perhematka

Lennot Helsinki-Split-Helsinki 150 euroa
Viikon majoitus hulppeassa huvilassa 180 euroa
Auton vuokra 45 euroa
Bensat ja tietullit 20 euroa
Ruoat (sis. ravintolat ja kahvilat) 60 euroa
Sisäänpääsymaksu kansallispuistoon 15 euroa

Yhteensä 470 euroa

Summa kuulostaa pieneltä ja sitä se onkin, mutta kannattaa huomioida että meitä oli tosi iso jengi liikkeellä. Hulppeankaan huvilan vuokraaminen ei käy kovin kalliiksi kun porukassa on 12 ihmistä, samoin kolmen auton vuokraaminen on yhtä lailla melko edullista – varsinkin jos ratin takana on vaan yksi kuski. Ruokien lopullinen hintalappu tuli mulle aika yllätyksenä, mutta toisaalta me syötiin pääasiassa huvilalla itse kokattua ruokaa, ja käytiin vaan parilla lounaalla ravintolassa, jolloin silloinkin mun keitot tai salaatit eivät ihan hirveästi maksaneet.

Toinen viikko, etätöissä

Viikon majoitus vaatimattomassa asunnossa 109 euroa
Laivamatkat Split-Jelsa-Split 11 euroa
Ruoat (sis. kahvilat) 40 euroa
Lentokenttäbussi Splitissä 5 euroa
Polkupyörän vuokraaminen 10 euroa

Yhteensä 175 euroa

Ja tämä summa jos mikä saa vähän ihmettelemään, voiko olla noin halpaa, mutta selitys on tosi yksinkertainen. Tää viikko tuli bonuksena perheviikon päälle, eli lennot oli jo maksettu ja meidän piti maksaa liikkumisista ainoastaan laivamatkat mantereelta Hvarin saarelle. Viikon tavoite oli rauhoittua ja olla vaan paikallaan ottaen iisista samalla tietysti hoitaen työhommat, joten mihinkään ei oikeastaan mennyt rahaa. Kokkailtiin kämpillä, käytiin pari kertaa kahvilla tai jätskillä ja vuokrattiin pyörät yhtenä päivänä, mutta muuten asioitiin vaan ruokakaupassa. Tajusin myös vasta nyt, että en oikeastaan edes ostanut mitään muuta kuin ruokaa koko reissulla!

Ja nyt kun lasketaan nuo molemmat summat yhteen, tuli kahden viikon Kroatian-seikkailun hintalapuksi siis 645 euroa yhtä henkeä kohden. Tämä todistaa monta asiaa, muun muassa sen että reissaaminen ei todellakaan oo kallista, Kroatia on aivan nappi valinta ja superedullinen kohde toukokuussa, perhematkailu kannattaa myös rahallisesti ja että matkailumahdollisuuksista kannattaa ottaa kaikki irti, sillä se että tajuttiin venyttää reissua vielä toisella viikolla ei käynyt meille juuri sen kalliimmaksi kuin saman ajan viettäminen kotona.

Miltä tää budjetti kuulostaa, olisko realistisesti toteutettavissa myös sun tapauksessa?

20.5.2017 6 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Pahanmakuinen aamutee ei oo kovin montaa kertaa maistunut yhtä hyvältä kuin kroatialaisen kerrostaloasunnon parvekkeella pienen saaristokylän heräämistä seuratessa. Kukot kiekuu, linnut laulaa, kirkkojen kellot kilkattaa vähän väliä ja sivusta nouseva aurinko heijastaa valoa edessä oleville kukkuloille ja alhaalla laaksossa sijaitsevan kylän keskustaan. Parvekkeelle se ei vielä paista, joten teekupposen kaverina on asunnon varusteluihin kuuluvaa laventelin värinen – ja tuoksuinen – viltti.

Jo tuon joka aamu toistuvan elämyksen vuoksi yhden aivan tavallisen työviikon vaihtaminen etäviikkoon Kroatiassa kannatti.

Tuntuu hullulta, että on mennyt jo melkein kaks viikkoa siitä kun kokoonnuttiin 12-henkisellä porukalla Helsinki-Vantaalle ja noustiin Norwegianin lentokoneeseen. Viikko sitten heitettiin heipat kymmenelle reissukaverille ja jäätiin Karimin kanssa kaksistaan. Silloin mietittiin että tuntuupa kontrasti tosi valjulta, ja olisi ehkä ollut sama painella samalla koneella perheen kanssa Suomeen asti. Ei kuitenkaan mennyt yhtä päivää kauempaa ku muistettiin taas se ilo mikä on reissata kaksistaan, ja tää viikko on sujahtanut edellisen tapaan hetkessä.

Siinä missä eka viikko oli lomailua ja perheen kanssa paikasta toiseen suhailua, tää toinen viikko on ollut puhtaasti paikallaanoloa ja töihin keskittymistä. Meillä ei oo ollu ohjelmassa yhtään mitään, sillä arkipäivät on varattu siihen että hoidetaan hommat ja otetaan rennosti loppuaika. Ja vitsi miten hyvää se on tehny! Meidän illat on täyttyneet treenien ja velvollisuuksien sijaan rennoista kävelyistä, yhdestä tappavan kuumasta juoksulenkistä, kauppareissuista saarikylän pikkumarketeissa ja hedelmätoreilla sekä leffoista.

Samalla tän parin viikon reissun avainsanana on ollut uudet kokemukset. Jo ylipäätään matkustustapa on tullut meille aivan uudenlaisena, sillä tavallisesti ollaan paikoillaan aivan minimaalinen aika ja suhataan paikasta toiseen vaihdellen tukikohtaa päivän–parin välein. Nyt ollaan oltu viikko aina samassa paikassa, ja vaikka ekan viikon aikana vierailtiin joissakin lähialueen kohteissa tää toinen viikko ollaan kyllä puhtaasti jähitty paikoillamme. Ei olla käyty edes Hvarin saaren pääkaupungissa joka sijaitsee vaan jonkun 30 kilometrin päässä, mutta se ei haittaa. On tosi hyvä välillä opetella rauhoittumaan myös reissatessa.

Enää edessä on viimeinen ilta Jelsassa, ja se aateltiin käyttää samalla tavalla kuin aikaisemmatkin: ruokaa kämpillä, ehkä iltakävely auringonlaskun värjäämillä kallioilla, viimeiset vilaukset turkoosiin mereen ja sitten parvekkeelle Sherlock Holmesin pariin.

Huomenna meitä odottaa Suomen ihana kevät, ja viikonlopun jälkeen mun on taas aika suunnata Helsinki-Vantaan kautta maailmalle, sillä mua odottaa ens viikolla työmatka Madeiralla. Että se siitä paikallaan jähimisestä. :) Pakko vielä mainita, että onnistuin sunnuntaina pyörällä kaatuessani rikkomaan mun 50-millisen linssin, jolle täytyy ehtiä viikonlopun aikana hankkimaan vielä korvaava linssi ennen Madeiran-koneen lähtöä. Selvästikään mun reissuhistoriaan ei mahdu Balkanin-matkaa, jolla joku kameraväline ei hajoa, sillä vastaava linssi päsähti palasiksi myös vuoden 2012 Balkanin-seikkailulla. Hyvä minä!

18.5.2017 4 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Tulikohan otsikkoon nyt varmasti riittävästi ylisanoja? Ne kertovat hyvin siitä, millaisen fiiliksen Splitin pohjoispuolella sijaitseva Krkan kansallispuisto jätti: olin aika kovasti puiston lumoissa.

Krkan kansallispuisto on perustettu vuonna 1985 ja se ei ole Unesco-kohde, toisin kuin maan superkuuluisa Plitvicen kansallispuisto, joka muuten jäi tällä reissulla loppujen lopuksi kaikista suunnitelmista huolimatta näkemättä. Krka sijaitsee Šibenikin alueella, noin tunnin ajomatkan päässä Splitistä. Kuivassa vuoristossa ajellessa ei aivan ensimmäisenä arvaisi muutaman mutkan päässä odottavan vehreän luonnonpuiston, ja voin vaan arvata miten uskomaton fiilis on ollut niillä, jotka ovat löytäneet ensimmäisinä 70-kilometrisen joen ympärille nousseen tiheän kasvuston.

Joen varrella sijaitsevaan kansallispuistoon on useita sisäänkäyntejä, ja me päädyttiin lopulta astumaan sisään Skradinista mikä oli hyvä valinta, sillä sieltä liikennöi myös bussi sekä laiva, joka kuljetti heikompisaattoiset vierailijat luonnonpuiston porteille asti ja oli kevyt vaihtoehto neljän kilometrin kävelyreitille.

Kävely oli kuitenkin aivan loistava tapa virittäytyä perillä odottaviin upeisiin maisemiin ja saada vähän esimakua siitä, millainen Krka todella on. Hulppeat siltamaisemat ja heti alkumetreiltä lähtien turkoosina sekä smaragdinvihreänä välkehtivä vesi olivat hyvinkin sen neljän kilometrin kävelymatkan väärtejä. Koska vierailu sijoittui toukokuun alkuun ei missään vaiheessa tullut liian kuuma siitäkään huolimatta, että saatiin retkelle siihenastisen reissun aurinkoisin ja lämpimin päivä.

Perillä puistossa maksettiin sadan kunan eli noin 15 euron hintainen sisäänpääsymaksu, joka sisälsi käytännössä kaiken. Krkassa voi vierailla myös yksittäisissä kohteissa joihin voi ostaa erilliset liput, mutta jos aikoo käydä useammassa kannattaa napata kaikki kohteet sisältävä lippu.

Krkan paras näkymä on heti sisäänkäynnin vieressä, sillä siihen laskeutuvat puiston kuuluisat vesiputoukset. Joen yli on rakennettu pitkä ja kapea silta, joka on varmasti suosituimman sesongin aikana aivan tukossa. Ellei pidempää kävelyä jaksa tehdä, on siltamaisema yhdistettynä laivareissuun jo matkan arvoinen.

Alueella on lukuisia kävelyreittejä, mutta yleisin tapa tutustua Krkaan kulkee joen päälle rakennettuja laiturimaisia siltoja pitkin. Noin kahden kilsan mittaisella reitillä pääsee nousemaan ison määrän portaita vesiputousten päälle ja alkulähteille sekä näkemään joen kalakantaa ja monia muita pieniä ja suuria vesiputouksia. Paras anti on ehdottomasti kaikki mikä liittyy vesiputouksiin, mutta kyllä reitti on ehdottomasti kävelemisen arvoinen. Mun veli puhui Krkasta eläintarhana, mikä antaa osviittaa siitä, että nähtiin matkan varrella todella monia eri eläimiä.

Siltojen kävelyreitti sijaitsee pääosin tiheiden puiden peittämässä varjoisassa metsässä, mikä on hieno juttu erityisesti kuumana päivänä. Sen varrella on monia näköalapaikkoja, mistä vesiputoukset pääsee näkemään eri vinkkeleistä: oma suosikki oli ehdottomasti varsinaiselta reitiltä poikennut kinttupolku, jonka päähän rakennettu näköalapaikka sijaitsi aivan pitkän vesiputousrivin yläpuolella. Käsittämättömän maagista!

Koska Krka on Kroatian suosituimpia kansallispuistoja, on myös palvelut sen mukaiset. Nyt kun oltiin isolla porukalla josta osa jaksoi kävellä enemmän kuin toiset, oli mielenkiintoista nähdä miten hyvin kaikki kuitenkin kokivat puiston olleen varsinainen elämys, vaikka koettiin se niin eri tavoilla. Ja hyvä niin!

Lopuksi täytyy vielä ihmetellä, että ei löydetty Krkasta uimapaikkaa! Olin nähny sieltä niin paljon kuvia missä porukka polskii vesiputousten juurella, että olisin otaksunut sen löytyvän hetkessä. Toki toukokuu saattoi tarkoittaa sitä että vesi oli vielä liian kylmää uimiseen mistä syystä siellä ei näkynyt turistin turistia uimassa, mutta tunnustettakoot nyt kuitenkin sekin, että siinä vaiheesa kun astahdin kahlaamaan sillan vierestä veteen, oli puiston työntekijä hetkeä myöhemmin viittomassa mua nousemaan sieltä. Jokiuiskentelut jäi siis tällä kertaa välistä, tosin vesi oli kyllä sen verran kylmää että ehkä ihan hyvä.

Miltä Krka näyttää? Tiiän että teistä tosi moni on käynyt siellä, joten olisi kiva kuulla myös muiden kokemuksia kansallispuistosta.

13.5.2017 10 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Meidän Kroatian-huvila sijaitsee Splitin ja Makarskan puolivälissä, mutta kuitenkin vähän lähempänä Makarskaa. Ei varmaan yllätä, että joukko suomalaismatkustajia on tykästynyt enemmän Makarskan pikkukaupungin tunnelmaan ja rauhaan kuin Splitin kaltaisen matkailijamagneetin meininkiin.

Piipahdettiin Makarskassa jo ensimmäisenä reissupäivänä, ja vaikka suurin osa porukasta ei vielä vajaan viikonkaan reissun jälkeen muista kaupungin nimeä (Marsalkka, Madagaskar, Marakatti, mitä näitä nyt on…), on Makarska selkeästi koko porukan suosikki. Ja eipä siinä, yhdyn itsekin kyllä vuolaisiin ylisanoihin kun mainitaan vuori, rantabulevardi, turkoosi vesi, palmut ja aurinko. Siihen kun vielä yhdistetään selvästi Splitiä edullisempi hintataso ja mun Saksan suosikkikemppari Dm, alkaa lomakaupungissa olla asiat kohdillaan.

Kaupungin keskusta on tosi pieni ja meno keskittyy selvästi rantabulevardin ympärille, missä mekin ollaan valtaosa ajastamme palloiltu. Lyhyt rantakatu on – kuten melkeinpä missä tahasa Välimeren rantakaupungissa – kahviloiden ja ravintoloiden reunustama, ja matkan varrella on myös ”paikallisia” tuotteita kauppaavia kojuja ja jätskikiskoja. Siis lähes kaikkea, mitä lomailija voisi matkallaan kaivata.

Parasta Makarskassa on kuitenkin mun mielestä vuoret, jotka kohoaa heti kaupungin takana. Biokovon vuoriston huippu Sveti Jure nousee 1762 metrin korkeuteen, ja vaikka se mikään Mount Everest ei nyt varsinaisesti olekaan, on vuoristo kyllä melkoisen komea. Varsinkin yhdistettynä palmumaisemaan.

Meidän reissun aikana kelit on olleet muun Euroopan tavoin epätavanomaisen kylmät, mutta siitä huolimatta piipahdettiin tietysti rannalla. Makarskan rivieralla on loputtomasti nättejä kivirantoja, mutta kaupungin edustalla sijaitseva lyhyt rantakaistale oli noin pilvisenä päivänä sen verran tyhjä, että se oli oikein hyvä valinta. Eipä sillä, rannalla käväsi meidän lisäksi kaksi muuta ihmistä, jotka oli arvatenkin suomalaisia.

Jatkettiin rannalta Poluotok sveti Petar -puistoon, joka sijaitsee aivan rantsun vieressä. Iso viheralue oli täynnä mäntymetsän tuoksua mutta parasta siinä oli kuitenkin aivan rantakallioiden tuntumaan tehty polku, joka luikerteli kuohuavien kallioiden välissä. Piipahdettiin myös puiston edustalla komeilevan majakan luona, ja auringon paistaessa kävelyreissu rantakallioilla oli kyllä Makarskan parasta antia. Varsinkin, kun välillä muisti kattoa toiseen suuntaan ja kuikuilla vuoristoa.

Retken huvittavin hetki sattui maisemia ihastellessa, kun just heitin ilmoille isoon ääneen valtavat ylistyssanat hulppeista näkymistä, ja noin puolta sekuntia myöhemmin silmäkulmaan sattui rantakallioilla auringosta nauttineen naturistimiehen paljas takapuoli. Hieno hetki ihmisen elämässä.

Seuraavaksi uusiin seikkailuihin, sillä tänään on luvassa niin pitkään odotettu ensimmäinen kansallispuistovierailu!

10.5.2017 6 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit