Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

majoitus

Majapaikan suositteleminen New Yorkista on aina yhtä vaarallista, sillä koskaan ei voi tietää miten hyvä tuuri itsellä on ollut ja miten paljon paikka on voinut muuttua lyhyessäkin ajassa. Siitä huolimatta otan riskin ja suosittelen hotellia, missä yövyttiin Sannan kanssa marraskuun reissulla. Se oli nimittäin niin hyvä!

Buukattiin Pod 51 paria kuukautta ennen reissua ja maksettiin siitä noin sata euroa yöltä. Kombo oli oikeastaan aika täydellinen: oma huone kerrossänkyineen ja käsienpesualtaineen jaetulla kylpyhuoneella toimi oikein loistavasti varsinkin, kun meidän huone sattui sijaitsemaan ihan muutaman askeleen päässä kylppäreistä ja vastapäisestä ovesta pääsi kerrosta ylemmäs sijaitsevalle katolle. Kattoterassi lieneekin se juttu, mikä viimeistään sai munt kiljahtamaan ilosta: se, kun noustiin terassille ensimmäistä kertaa iltahämärässä lennon jälkeen, oli täydellinen tapa aloittaa New Yorkin -matka.

Kattoterassi oli pääosin tyhjä meidän marraskuisen vierailun ajan, sillä siellä ei ollut mitään baaria tai kahvilaa, vain muutamia pöytiä ja tuoleja, joihin olisi lämpimämmällä säällä voinut istahtaa tuntikausiksi katselemaan ympärillä kokoavia pilvenpiirtäjiä. Eipä sillä, kyllä me Sannan kanssa otettiin terassista kaikki ilo irti marraskuun pikkupakkasissakin, ja erityisesti ensimmäisen aamun auringonnousu oli hetki, joka jää mieleen pitkäksi aikaa. Auringon noustessa pikkuhiljaa Manhattanin ylle alkoi kaupungissa valaistua, ja tunnelma oli kaikin puolin maaginen.

Aamiainen ei tietenkään kuulunut hintaan, mutta sen sai napattua viereisestä delistä mukavasti. Nimensä mukaisesti huone oli tosi kompakti, mutta toimi meillä oikein mainiosti. Tärkeintä oli tietysti siisteys ja sitä se oli, eikä New Yorkissa kovasti ongelmia aiheuttavia luteitakaan näkyny.

Myös respan tilat oli tosi mukavat, ja siellä oli oma kahvila kuin pieni sisäpihakin, missä arvatenkaan ei ollut hyisellä kelillä yhtään ketään. Voin kuitenkin kuvitella, että kesäsäällä se on tosi mukava paikka viettää iltaa.

Ja ainiin, se sijainti! Tässä Podissa se oli aivan täydellinen Manhattanin-seikkailuihin, sillä se sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Times Squaresta, joka on mun mielestä ihan hyvä mittapuu. Kävellen pääsee siis tosi pitkälle, ja metroasemakin oli ihan lyhyen kävelymatkan päässä!

Jos siis etsit siistiä ja edullista majapaikkaa Nykistä, kannattaa tsekata Pod 51!

Loppukevennyksenä vielä kuva, joka kuvaa meidän reissua mainiosti: Sannuli pyyhkimässä kyyneliä ja minä ilveilemässä minkä ehdin. Hyvin meni matka!

11.1.2018 2 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Santorinilla on melko kalliin lomakohteen maine, ja kieltämättä hieman hirvitti siinä vaiheessa, kun tehtiin päätös matkustaa sinne.

Kesälomalle ei ollut luvassa mitään överibudjettia, mutta tiedossa kyllä oli että Santorinin majapaikkaan tulisi hupenemaan selvästi isompi summa muihin yösijoihin verrattuna varsinkin, kun ei haluttu majoittua missään kämäluukussa vaan oikeasti nauttia Santorinin-vierailusta.

Perinpohjaisen selvityksen tuloksena osoittautui, että hinta-laatusuhteeltaan paras majailukohde ei välttämättä ole se kaikkein halvimpien hotellien kotipaikka Kamari, vaan aivan Firan kaupungin kulmilla ja sitä kautta ihan tulivuorikraaterin eli kalderan kynnyksellä sijaitseva Karterados. Kyseessä on aivan minikokoinen pikkukaupunki, joka sekin on aika lailla matkailijoiden täyttämä: hotelleja, pikkukauppoja ja ravintoloita on todella mukavasti, minkä lisäksi Karteradoksesta kävelee Firaan noin 20 minuutissa. Kuulosti meille juuri täydelliseltä, joten alettiin etsiä majapaikkaa Karteradoksesta.

Se löytyi itse asiassa paljon helpommin kuin osattiin edes haaveilla, sillä bongattiin melko nopeasti Ikaros hotel, jonka kuvien näkemisen jälkeen päätös oli syntynyt. Majapaikka kustansi noin 80 euroa yötä kohden, ja oli jokaisen euron arvoinen. Vanha perhehotelli oli hiljattain saanut paksun valkoisen maalikerroksen kaikkialle, ja huoneet oli sisustettu todella pelkistetysti mutta tyylikkäästi. Saatiinkin nauttia Santorinin valkoturkoosista tunnelmasta myös huoneessa, joka oli sisustettu saaren värien mukaisesti. Palvelu oli supertasokasta, ja esimerkiksi viimeisenä päivänä saatiin käydä vielä snorkausreissun jälkeen hotellilla suihkussa, vaikka oltiin kirjauduttu ulos jo aikaisemmin aamulla.

Hyvä sijainti takasi myös sen, että päästiin kulkemaan Firaan jalkaisin eli ei jouduttu hyppäämään bussin kyytiin aivan joka päivä. Bussi kuitenkin kulki tosi läheltä meidän hotellia, mikä oli näppärä esimerkiksi silloin kun suunnattiin Kamariin tai lentokentälle. Oiaan mennessä käveltiin ensin Firan bussiasemalle, mistä noustiin sen jälkeen Oiaan vievään linja-autoon. Bussilla kulkeminen oli Santorinilla suht edullista, ja kyyti maksoi aina kahdesta kolmeen euroa naamaa kohden per suunta. Verkosto ei oo mitenkään hirveän laaja, mutta keskeisille paikoille pääsee ongelmitta julkisilla.

Me todettiin Santorinilla, että skipataan kreikkalaiset ravintolat ja nautitaan paikallisista raaka-aineista herkuttelemalla kauden kasviksilla ihan vaan koti- eli hotellioloissa. Mentiinkin matkalla aiemmilla budjettireissuilta tuttuun tyyliin, eli ostettiin valtaosa ruoasta kaupasta ja puputettiin purkkipapuja hotellihuoneessa. Huvittavaa tai ei, meille siitä on tullut lomasta kertova tapa, joka herättää pääasiassa vaan hyviä fiiliksiä. Toki välillä tuli fiilis että onpa tää nyt kämästä, mutta siinä tilanteessa paineltiinkin syömään seuraava ateria paikalliseen tavernaan. Nyt on jo kova ikävä Kreikan superherkullisia persikoita, nektariineja ja kirsikkatomaatteja, joita tuli ahdettua ääntä kohti vähän väliä ja kaksin käsin. Nam!

Ymmärrän toki että valtaosa reissaajista ei oo valmiita syömään tölkkipapuja hotellihuoneessa vaan kaipaisi oikeasti käytäntöön sovellettavia ruokavinkkejä Santorinille, mutta mitään varsinaisia ravintolasuosituksia mulla ei valitettavasti oo antaa. Saarella on kuitenkin rutkasti niin edullisia kuin kalliitakin ruokapaikkoja, ja budjettiystävällisiä vaihtoehtojakin on. Jos haluat syödä illallista kalderan reunalla, kannattaa suunnata Firan ja Oian välissä oleviin pikkukaupunkeihin, joiden ravintolat on varmasti halvempia kuin noissa reissajien suosisimissa kaupungeissa.

Neljän päivän kokemuksella voin siis suositella Santorinia myös budjettikohteeksi. Mulla on ylhäällä tarkat laskelmat koko reissun kuluista, ja läväytän ne kaikki sitten samaan postaukseen, eli ihan euromääräiset summat on luvassa vielä myöhemmin.

18.9.2017 2 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yhteistyössä Hostel Cafe Koti

Reissasin kesälomalla Kreikan lisäksi myös kotimaassa, sillä Söderskärin majakkaseikkailun lisäksi piipahdin loman päätteeksi yhden viikonlopun verran Rovaniemellä. Saatiin yhteen viikkoon aikamoisen kovasti vaihtelevat sääolot, kun Kreikassa helli reilusti yli 30 asteen lämpö ja Rovaniemellä vastassa oli pieni tuisku ja +4. Siinä oli kontrastia kerrakseen.

Nopeasti todettiin molemmat Karimin kanssa melkein heti Rolloon päästyämme, että fiilis oli todella kotoisa. Vaikka kumpikaan meistä ei sen kummemmin ole koskaan viettänyt ihan hirveästi aikaa Rovaniemellä (Karim inttiä lukuun ottamatta), oli olo kuin kotiin olisi tullut. Selvästi 200 kilometriä ei ollut matka eikä mikään, kun oltiin päästy noinkin lähelle Oulua.

Kotoisa tunnelma jatkui edelleen, kun kirjauduttiin sisälle majapaikkaan. Yövyttiin viikonloppu Rollon keskustassa sijaitsevassa Hostel Cafe Kodissa, mikä oli erinomainen tukikohta tuohon viikonloppuun. Meillä oli ohjelmistossa pari päivää rankkaa treeniä, kun Rovaniemellä järjestettiin hollantilaisen mestarin otteluseminaari. Päästiin keskustasta näppärästi treenipaikalle, mutta myös kaupungin erinomaisen ravintolatarjonnan äärelle, joten sijainti oli juuri soppeli.

Kodinomainen tunnelma on hostellin the juttu, ja se näkyy hauskoissa yksityiskohdissa. Mukavien makkareiden ja tunnelmallisten yhteistilojen lisäksi hostellissa esimerkiksi kaikkien huoneiden ovissa on sukunimet. Niitä ei oo valkattu aivan randomilla, vaan nimet ovat hotellin rakentamisessa mukana olleiden työntekijöiden. Aika siistiä!

Meille oli buukattu superior-luokan kahden hengen huone, eli käytännössä kahden hengen huoneista se vähän isompi. Siellä oli kaikki tarvittava rankasta päivästä selviytymiseen ja akkujen lataamiseen: pehmeät sängyt, erinomainen äänieristys, tilava kylppäri ja keittiö aivan oven takana. Kodinomaisuutta lisäsi katosta roikkuva korituoli (miksi kaikissa hotelleissa ei vois olla tämmöistä) sekä sängylle asetellut viltit. Jos totta puhutaan, niin me taidettiin molemmat vaipua lähes päiväunenomaiseen koomaan melkein suorilta huoneeseen saapumisen jälkeen.

Oli kuitenkin noustava, sillä suunnitelmissa oli olla ensimmäisten joukossa tuona perjantaina avatussa meksikolaisravintola Yucassa. Sopivasti siinä vaiheessa kun ravintola avattiin neljältä, oltiin me lähes nälkäkuoleman partaalla ja valmiina tarttumaan ravintolan ovenripaan häämatkasta muistuttavien makuelämyksien muodossa. Hostel Cafe Kodista käveli Yucaan muutaman minuutin, joten välimatka oli just sopiva seminuutuneeseen olotilaan, ja hetken päästä meitä jo ohjattiin pöytään uudenkarheassa ravintolassa.

Yuca oli todellinen tuulahdus Meksikoa keskelle Rovaniemeä, ja oli hauska seurata myös paikan henkilökuntaa, miten täpinöissään ne olikaan avauspäivänä. Me tilattiin listalta lähes kaikki tacot mitä ruokavammat antoivat myöten, ja maisteltiin niin sieni-, kala-, kana- kuin nautatacojakin.

Kaksi tacoa mieheen ja yksi tostada jaettavaksi sekä guacamole lisukkeeksi oli meille just sopivasti, ja maut veivät todellakin takaisin Meksikoon. Eniten tykättiin molemmat kalatacosta, mutta Yucan guacamole räjäytti pankin. En oo missään syönyt niin hyvää guacamolea, joten se kannattaa ehdottomasti testata Rollossa – ja melkeinpä matkustaa kaupunkiin jo sen vuoksi, ainakin jos sattuu lähinurkilla pyörimään. Nam!

Loppuilta sujui hostellissa rentoutuen, sillä yritettiin parhaamme mukaan valmistautua tulevaan koitokseen. Vieraskeittiö tarjosi näppärästi mahdollisuuden valmistaa leiripäivää varten just oikeanlaiset eväät, joilla jaksaisi varmasti.

Sama tunnelma jatkui aamiaisella, joka tarjoiltiin Kodin kahvilassa. Tarjolla oli puuroa, jugua, kananmunia, mysliä, leipää, kasviksia, hedelmiä, juustoa ja leikkeleitä, sekä tietysti kahvia, teetä ja mehua. Aamiainen oli hyvä ja perus, ja siinä oli panostettu selvästi määrän sijaan laatuun. Saatiin koostettua hyvät ja monipuoliset aamiaiset ilman övereitä, joita ei tuona päivänä kannattanut edes harkita vetävänsä, sillä parin tunnin päästä oltiin jo potkimassa.

Aamiainen maksaa seitsemän euroa, ja on avoinna myös kaupunkilaisille, eli melko hyvä diili! Erityisesti leipä ja mysli ovat saaneet kehuja ja voin yhtyä kehujien joukkoon, ja niistä maistoi herkkujen olevan paikan päällä tehtyjä. Aamiaistila sijaitsi mukavasti kahvilan päädyssä, joten mahdollisimman kaukainen sijainti ulko-oveen ja respatiskiin nähden takasi myös suht rauhalliset aamiaistunnelmat.

Kaiken hyvän lisäksi napattiin hostellilta vielä vuokrapyörät mukaan, joilla päästiin näppärästi polkaisemaan parin kilometrin päässä sijaitsevalle treenipaikalle. Rovaniemen julkinen liikenne aiheutti aika monta miettimisen paikkaa, sillä ei oltais päästy leiripaikalle julkisilla, ja kävelyyn olis mennyt ihan tuhottomasti aikaa. Kodin pyörät osoittautuikin painonsa arvoisiksi kullassa, kun suhattiin niillä hetkessä paikasta toiseen. Majapaikkojen vuokrapyöriä pitäis kyllä hyödyntää useamminkin, sillä onhan ne ihan tosi näppäriä!

Viikonlopun aikana ehdittiin tutustua Rollon ravintolatarjontaan vielä enemmänkin, kun käytiin illastamassa niin Kauppayhtiön Pure Pizzassa (NAM!!) kuin aikaisemmalla Rovaniemen-seikkailulla tutuksi tulleessa Rokassakin. Kaikki sapuskat oli erinomaisia, enkä voi muuta kuin nostaa peukkua rovaniemeläisille kaupungin mahtavasta ravintolatarjonnasta – ihan huikea!

Hostel Cafe Koti tarjosi meille majapaikan, aamiaisen sekä vuokrapyörät yhteistyön tiimoilta, ja muistutti taas miksi ei todellakaan kannata pitää niitä reissu-uran alussa hankittuja hostellikokemuksia ensimmäisenä mielessä kun alkaa harkita hostellia majapaikaksi. Kokonaisuutena ainakin tämä hostelli oli varmasti parempi mitä perinteinen, aivan tavallinen ketjuhotelli olisi voinut tarjota, ja tämä pitää muistaa jatkossakin. Tän vierailun tärkein oppi olikin se, että hostelli ei todellakaan aina ole yhtä kuin koinsyömä kämäpunkka baarin yläkerrassa, onneksi.

10.9.2017 2 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kaupallinen yhteistyö: Solo Sokos Hotel Estoria

Kuten itkeskelin teille tässä postauksessa, on viime aikoina pidellyt vähän kiirettä. Se on näkynyt muun muassa siinä että en oo ehtinyt nukkua tarpeeksi, mikä ei oo kyllä lainkaan ok. Kahdeksan tunnin unitavoite on lipsunut lähemmäs kuutta tuntia, mikä tarkoittaa sitä että täällä on kulkenut yks haukotteleva robotti. Oon todennut että kiireeseen ja stressiin auttaa parhaiten irtiotto, pelin puhaltaminen poikki vähäksi aikaa ja voimien kerääminen. Sitten taas jaksaa.

Mulle paras tapa irtautua hommista hetkeksi on tietysti matkailu. Vaikka viime aikoina reissuja on riittänyt, teki parin päivän kesäretki Tallinnaan keskellä viikkoa todella hyvää. Siitäkin huolimatta että työt seurasivat mukana läppärissä ja illatkin täyttyivät kieltämättä muista töistä jo maisemanvaihdos teki kaikesta huomattavasti aiempaa kevyempää. Parasta oli kuitenkin nukkua ja syödä hyvin!

Majoituttiin matkan ensimmäinen yö jo hyvin tutuksi tulleessa Solo Sokos Hotel Estoriassa, joka sijaitsee aivan lyhyen kävelymatkan päässä Tallinnan satamasta ja vanhastakaupungista, eli näin Suomenlahdelta saapuvan näkökulmasta keskellä kaikkea. Erikoista hotellissa on sen kodinomaisuus: yhteisissä tiloissa on olohuone (sekä lähes loputtomat konvehti-, pähkinä-, keksi-, tee- ja kahvivalikoimat) ja hotelleille poikkeuksellisesti lakanat on valkoisen sijaan iloisen värikkäät.

Parasta huoneissa – erityisesti juuri tällä kertaa – olivat kuitenkin sängyt. Harvemmin sopivan napakka patja ja paksut peitot ovat tarjonneet yhtä taivaalliselta tuntuvaa pesää kuin nyt, kun niille todella oli tarvetta. Soin itselleni kokonaiset kahdeksan tuntia unta, ja jätin vielä verhot auki jotta heräisin mahdollisesti herätyskellon sijasta auringonvaloon. Meidän huoneesta avautui uskomaton näkymä suoraan vanhaankaupunkiin, eli aamumaisemien suhteen ei ollut paljon paremmasta väliä.

Hotelliyöpymisissä on parasta jatkaa rentoa ja rauhallista aamutunnelmaa vielä hotelliaamiaisella, joka on onneksi Estoriassa Solo-tyyliin aivan ässä. Sokos Hotellien Solo-konseptin hotelleissa aamiainen on tavallista parempi, mikä näkyy valikoiman monipuolisuudessa: munakokkelien ja pekonin sijaan tarjolla on myös runsaasti perinteisiä klassikkotuotteita parempia vaihtoehtoja. Lisäksi tee tarjoillaan pöytään, mikä on pieni mutta harvinaisen mukava lisä!

Tällä kertaa testailtiin erityisesti aamiaisen vegevaihtoehtoja, sillä välillä on myös näin sekasyöjänäkin kiva asettautua muiden saappaisiin ja kokeilla, miten tällaissa paikoissa syöminen sujuu erilaisilla ruokarajoitteilla. Estoriassa tarjonta on erityisen hyvä, ja saatavilla on monenlaisia salaatteja ja paahdettuja kasviksia. Kasvissyöjälle tarjolla oli melko täysipainotteinen valikoima, mutta vegaani olisi kyllä ollut proteiinin suhteen melkoisissa ongelmissa, sillä ei-eläinperäisiä proteiininlähteitä ei juuri ollut. Mää en kuitenkaan lähtenyt kokeilussani vegaanilinjalle, ja vaikuttikin siltä että kasvisruokailijalle (tässä tapauksessa ainakin lakto-ovo-vegetaristille) tarjonta oli monipuolinen ja mahdollisti täysipainotteisen aamiaisen ilman syrjityksi tulemisen fiilistä.

Mun omaksi suosikiksi nousi aamiaisella tarjottu rucola-kananmuna-avokadosalaatti sekä uunikasvikset. Jälkkäripuolella riitti että tarjolla oli tuoretta ananasta, mikä piti kroonisesti tropiikkiin kaipaavan ananasfanin tyytyväisenä. Jälkimmäinen oli oikeastaan suurin syy siihen, miksi en edes miettinyt aamiaisen tilaamista huoneeseen. Se olisi ollut mahdollista, mutta tarkkojen ananasannosten tilausohjeiden sijaan koin paremmaksi vaihtoehdoksi vain päätyä lappaamaan keltaista kultaa kulhoon tasan sen verran mitä mieli teki.

Tavallisesti hotelliaamiaisilla häiritsee hektinen tunnelma, mistä syystä koen parhaaksi konkoilla aamiaiselle yleensä heti sen auettua. Tällä kertaa jätin aamupalan kuitenkin poikkeuksellisesti aamiaisravintolan viimeiselle tunnille, ja vaikka ihmisiä riitti, oli fiilis kuitenkin rauhallisempi kuin tavallisesti tuohon aikaan.

Yhden teepannullisen ja taas kerran hyväksi havaitun Estoria-aamiaisen jälkeen Tallinnassa jaksoi taas seikkailla pitkälle iltapäivään, vaikka tällä kertaa överit jäikin vajaiksi – vegehaasteen lisäksi kokeilin myös kohtuutta, mikä oli sekin ihan virkistävä vaihtoehto näin harvakseltaan toteutettuna. :D

Tämä postaus on osa Sokos Hotellien Brändibloggaaja-kampanjaa, jonka ensimmäisen yhteistyöpostauksen julkaisin Oulun Original Sokos Hotel Arinan Hailuoto-teemaisesta Luoto-huoneesta.

22.6.2017 2 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit