Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Meksiko

Satoja vuosia vanhat Maya-intiaanien jättämät rauniot, vitivalkoinen hiekka turkoosina välkehtivä merta ja kirkkaansinistä taivasta vasten sekä kuumana hellivä Karibian aurinko oli kombo, jota odotin häämatkalta ehkä kaikkein eniten. Haaveilevan unelmaisia Tulum-kuvia loputtomasti ihailtuani en millään malttanut odottaa, että pääsisin ihastelemaan unelmamaisemaa omin silmin.

Toisensa Meksiko-päivänä oli lopulta Tulumin aika, ja lähdettiin liikenteeseen heti aamiaisen jälkeen, vaikka edessä oli juuri ne päivän kuumimmat tunnit ja ajoa vain sata kilometriä. Se tarkoitti siis sitä, että satuttiin paikalle just pahimmoilleen hikoilemaan.

_DSF1282 _DSF1284 _DSF1292 tulum1 _DSF1298

Reilun tunnin ajomatkan jälkeen käännyttiinkin jo kohti Tulumin raunioita, ja heti risteyksessä meitä oli vastassa kaveri, joka halusi ehdottomasti tarjota meille parkkipaikan ja vinkkejä “vain tippejä vastaan”. Olin epäileväinen kuin kyyninen kameli, enkä olis millään halunnut jättää autoa kaverin ohjeistamalla paikalle, sillä olin valmistautunut reissuun lukemalla liudan kusetustarinoita temppelipaikoista. Karim kuitenkin oli toista mieltä, ja auto sai jäädä niille sijoilleen vierailun ajaksi parin jenkkidollarin tippiä vastaan.

Edessä oli vielä noin kilometrin mittainen kävelymatka raunioille, ja siinä ne huijausyrityksen vasta alkoivat. Vastaan tuli koju, josta huutelevat nainen ojensi meille ilmaisen alueen kartan ja vinkkaisi, että raunioiden vieressä oleva ranta oli suljettu ja uimassa pitäisi käydä muualla, jossakin hänen osoittamassaan paikassa. Paikkaan pääsi tietysti ainoastaan ostamalla hänen kauppaamansa retken. Otettiin kartta kiitollisena mukaan ja jatkettiin matkaa kohti raunioita.

Kilometrin mittaisen matkan olis pääsy kulkemaan myös shuttlella, jonka hinta jäi epäselväksi, sillä kuumuudesta huolimatta kilometrin mittainen matka oli käveltävissä. Satuttiin lipunmyyntiin harmillisesti samaan aikaan yhden shuttle-lastillisen kanssa, mutta ei jouduttu onneksi jonottamaan kauaa. Pesot tiskiin ja liput kouraan, ja oltiin taas lähempänä Maya-raunioita. Lippu maksoi muutaman euron verran, joten kallista ei ainakaan ollut.

_DSF1305 _DSF1324 _DSF1307 _DSF1334 tulum3

Aluksi alkoi vähän ahistaa, sillä kuljettiin tosiaan valtavan turrejoukon perässä. Onnistuttiin kuitenkin suhauttamaan niistä ohi, ja viimeistään siinä vaiheessa kun päästiin kunnolla aukealle temppelialueelle pystyi taas hengittää – tai olis pystyny, ellei henki olis salpautunu edessä aukeavan maiseman upeudesta!

Tulumin Maya-rauniot oli todella vaikuttavat, ja hetkeksi ehdittiin jopa unohtaa selkää pitkin valuva hiki ja vieressä ähisevät muut turistit. Alue oli lopulta melko pieni mutta tuolle säälle sopivan kokoinen, sillä ei siellä tosissaan olis kovin paljon kauempaa kyenny olemaan. Kierreltiin ihastelemassa raunioita ehkä noin tunnin verran, minkä jälkeen oli mentävä viidakon suojiin.

Rannasta sen verran että sehän löytyi, ja auki näytti olevan. Se vaan oli ihan tupaten täynnä, joten sinne ei todellakaan tullut mielen viereenkään mennä polskimaan.

_DSF1338 _DSF1352 _DSF1357 _DSF1360 _DSF1366 tulum2 _DSF1374 _DSF1376 tulum4 _DSF1378 _DSF1386

Alueen ulkopuolelle päästyämme ihmeteltiin ihan jäätävän pitkää jonoa, joka ei kuitenkaan ollut lipunmyyntiin. Lopulta selvisi kymmenien ihmisten jonottavan shuttle-pysäkille, kyytiä vaan ei näkyny eikä kuulunu. Päätettiin luottaa taas jalkojemme voimaan ja käpsytellä lyhyt matka takaisin autolle, jos se siellä enää oli.

Paluumatkalla sama nainen joka oli lyönyt meille kartan kouraan huuteli nyt häikäilemättömänä ohikulkeville tiedoksi, että kyseinen pulju oli virallinen lipunmyynti vaikka se ei kyllä ollut niillä hinnoilla sitä nähnytkään.

Ehdin siinä matkan aikana kuvitella jos millaiset autopommit meitä odottamaan, mutta lopulta auto odotti tasan siinä minne se oli jätetty ja aivan samassa kunnossa. Eli lopulta säästettiin, sillä parin dollarin tippi oli pienempi summa kuin se, mitä Tulumin raunioiden virallisesta parkkipaikasta olis pitäny maksaa. Eli selvittiin Tulumin reissusta alle kympillä, ei siis kovin huono.

Eng: These photos are taken at Tulum ruins in Mexico.

18.8.2014 20 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Terve, täällä sitä ollaan takaisin Suomessa. Lento New Yorkista toi meidät takaisin Helsinkiin aamuyhdeksän pintaan, ja tässä sitä nyt törrötetään. Häät meni mahtavasti ja samoin myös häämatka, joka onnistui yli odotusten! Nyt sitten meikämimmi ihmetteleekin paitsi muuttunutta siviilisäätyä, myös vaan yhtä nimeä ulko-ovessa. Seuraavaksi luvassa on jetlagipöhöilyä, ja sen jälkeen kerron teille meidän häämatkasta sekä tietty niistä häistä, kunhan saan kuvia käsiini.

Siihen saakka tässä pienet kuvaterkut New Yorkista ja Riviera Mayalta:

_DSF1008 _DSF1265 _DSF1142 _DSF1292 _DSF0626 _DSF0789 _DSF1022 _DSF1476 _DSF1374 _DSF1339 _DSF1653 _DSF1524 _DSF2457 _DSF1886 _DSF2317 _DSF2386

Uuden nimen myötä vaihtui myös Instagram-tunnus, ja meikäläiset löytää nykyään @inkakha-nimimerkin takaa! Palataan, kun selviää selviänkö jetlagista helepolla.

Eng: Here is a sneak peek to our honeymoon.

10.8.2014 26 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Meksiko lähestyy

Kirjoittanut Inka

Reissusuunnittelu ei oo jääny pelkästään New York -suunnitelmien varaan, sillä onhan meillä muutaman viikon päästä edessä myös toinen kohde. Jos New York tuntuu jo vähän tutulta, Meksiko ja Jukatanin niemimaa taas ei sitten millään. Kaiken muun hulinan keskellä en oo ees hirveästi ehtinyt paneutua armottomaan reissusuunnitteluun, mutta onneksi kyseessä on matka, jonne voi mennä rennolla otteella nautiskelemaan olosta.

Jotain ollaan kuitenkin saatu eteenpäin, kiitos Karimin. Me nimittäin vuokrataan auto Meksikossa. Varaus on jo tehty, ja meitä odottaakin oma menopeli Cancunin lentokentällä, kun saavutaan Meksikoon. Kieltämättä jännittää aika hurjasti, mutta täytyy tunnustaa että oon suht iloinen siitä, että pääkuskin kohdalla en ole tällä kertaa minä.

Päädyttiin lopulta vuokraamaan auto sen vuoksi, että kaikki tuntui niin hirveältä kynytykseltä. Seinä tuli vastaan jo siinä vaiheessa, kun mietittiin millä päätäisiin kaikkein kätevimmin lentokentältä meidän hotellille, joka sijaitsee 30 kilometrin päässä Cancunin lentokentältä. Hotellin tarjoama shuttle olis maksanu lähemmäs sata euroa suunnalta, ja se tuntui pikkuisen ylihinnoitellulta, ja mieluummin oltais vaikka kävelty.

meksiko1 meksiko2 meksiko3 © stephen dyrgas 2007

Sama kusetus olis ollu edessä, jos oltais otettu hotellilta joku retki. Koska ollaan aika viimeisen päälle omatoimimatkailijoita ja hotellien retkipaketit ja muu hömppä on aika tuntemattomia juttuja, olin oikeasti melko pöyristynyt lukiessani, että päiväretki Maya-temppelille hotellista olis maksanu kahdelta lähemmäs 200 dollaria.

Siitä syystä päädyttiin siihen, että napataan mieluummin alle oma auto ja kruisaillaan sitten oman aikataulun mukaan sinne, minne milloinkin huvittaa. Resortissa on onneksi oma ilmainen parkkipaikka, joten siitä ei sentään veloiteta hillitöntä ylihintaa, ainakaan verkkosivujen mukaan mutta saa nyt nähä.

Nyt vaan jännittää se, minkä verran kaiken maailman lisämaksuja on maksettava siinä vaiheessa, kun tiskin toisella puolella oleva kaveri oivaltaa meidän olevan espanjaa taitamattomia turisteja. Niin tai näin, meitä odottaa siellä onneksi ihan tajuttoman upeat maisemat, jotka lohduttaa siinä vaiheessa jos oivaltaa tulleensa huijatuksi.

Löytyykö ajokokemusta Meksikosta, tuleeko jotain erityispiirteitä ottaa huomioon?

Kuvat on Flickr-palvelun creative commons -tagin alaisia kuvia käyttäjiltä Leonardo Pallotta, Alessandro Zilio, Daniel Rubio ja Stephen Dyrgas

Eng: Have you driven in Mexico? How is it like?

9.7.2014 21 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Tänään oli merkittävä päivä, sillä kuukausien kyyläilyn, lentohakusivustojen päivittämisen ja loppumattomalta tuntuneen lentojen tsuumailun jälkeen ostettiin viimein lennot häämatkaa varten New Yorkiin.

NYC (107)

Ei se ihan helppoa kuitenkaan ollut. Mää elättelin toivetta että matkustettaisiin hanimuunilla Virgin Atlanticin kyydissä, sillä kyseinen yhtiö on selvästi paras, millä oon kuunaan lentänyt. Bongattiin sopivat lennot jo viime kesänä sopuhintaan (muistaakseni jotain 650-700e/naama), mutta viime hetkellä jätettiin kuitenkin ostamatta. VA:n lennot on semmosia että niitä ei kesäsesongin aikana oikein löydä edullisesti, ja niinpä nämäkin katos aika nopeasti.

Jäljelle jäi se toiseksi paras ja tietty järkevin vaihtoehto eli Finnairin suorat lennot. Niissä ei ollu mitään muuta ongelmaa kuin se törkeän kallis hinta, sillä lennot maksoi yhdeltä 820 euroa! Piti hieraista silmiä muutamaan otteeseen, sillä oon maksanut Hki-NYC -lennoista keskimäärin sitä 500 euroa, joten tuo tuntui melko törkeältä riistolta, ja päätettiin jäädä kärsivällisinä odottamaan oikeasti hyviä lentotarjouksia.

Hinnat ei laskenu sitten millään, ja joulukuun 5.päivä hakkasin päätä seinään tajuttuani, että Finskin lahjakortit oli 3.päivä 20% alessa joulukalenterissa. Odoteltiin vähän että josko ne sen vielä toista kertaa tarjoais, mutta aattona oli pakko todeta, että nyt oltiin juostu onnemme ohitse. Huvikseen tsekkasin josko joku onnenmyyrä olisi kauppaamassa lahjakorttiaan huuto.netissä, ja niinhän siellä oli myynnissä tonnin lahjakortti 850 eurolla. Päätettiin ottaa riski, sillä haluttiin säästää edes jotain. Tuossa vaiheessa alkoi nimittäin tuntua jo melko epätoivoiselta.

NYC (110) nykki NYC (115)

Finnair julkisti eilen Finnair Plus -asiakkaille suunnatut lentoalet, ja me tietysti ooteltiin niitä kieli pitkällä. Toissayönä näin jo unta että saatiin lennot kuudella sadalla, ja olin tietysti hurjan onnellinen. Eilen aamulla olin heti kasilta kärppänä kyläämässä lentoja, ja niin siellä oli New York! Ilo loppui lyhyeen siinä vaiheessa kun linkit eivät toimineetkaan, ja muutamaa hetkeä myöhemmin kaikki Ameriikan-lentotarjoukset oli hävinneet Finskin sivuilta. Odoteltiin kärsivällisenä tähän aamuun saakka, ja se vaikutti kannattavan, sillä niin siellä vaan komeili New York 499 eurolla! Ehdin jo vähän innostua, mutta sitten saatiin kylmää kyytiä kun 477 (!) euron lentotarjoukset oli voimassa vain helmikuulle.

Se siitä sitten. Ei auttanut muu kuin ostaa törkeän kalliit lennot, sillä ei missään nimessä jäädä vielä odottelemaan, josko tarjouksia tulisi sillä onhan tässä jo odoteltu. Lyhyellä reissulla suora lento tuntui järkevimmältä vaihtoehdolta erityisesti, kun vaihtoehtoina oli sama setti kuin jenkkireissulle mennessä (juoksentelua lentokentällä häämatkalla, ei kiitos ellei oo pakko) tai sitten 20 tunnin vaihto Istanbulissa. Lopulta maksettiin harvinaisen pitkin hampain kaksista Hki-Nyc -lennoista 1 676 euroa! Eipä se pahalta olis häämatkalla tuntunut jos siihen olis saanu jotain ekstraa, mutta kyllä vähän syletti maksaa semmoinen summa perustasoisista lennoista. Noh, ei auta muu kuin toivoa että kehataan huudella olevamme häämatkalla niin isoon ääneen, että saatais joku upgreidaus. 150 euron säästö lahjakortin kautta lämmittää vähän, mutta toistaiseksi koitan vaan olla ajattelematta sitä ylihintaa, mikä noista lennoista maksettiin.

Ja kun samaan syssyyn ostettiin vielä lennot Oulusta Helsinkiin, on meidän kaikki häämatkalennot nyt ostettu ja varmistettu, että me lähetään matkalle häistä seuraavana päivänä, aivan kuten pikkutyttönä haaveilin!

Eng: Today we bought the last flights for our honeymoon. The Finnair flights from Helsinki to New York were ridiculously expensive, but we didn’t really have a choice. At least we don’t have to worry about the flights anymore.

3.1.2014 16 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest