Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Montenegro

Montenegrossa sijaitseva upea Kotorinlahti jakaa siinä mielessä mielipiteitä, että sen kiertäminen tuo nannaa verkkokalvolle mutta samalla myös lisää matka-aikaa huomattavasti varsinkin, kun vähän väliä on pysähdyttävä maisemien vuoksi. Menomatkalla etelään me (kartanlukijan päätöksestä, köh) skipattiin lahden ylittävä lauttamatka ja ajettiin lahden ympäri.

Ensimmäisen ajopäivän uhmalla ja upeiden vuoristomaisemien nälällä oli osuutta asiaan, sillä muutaman tunnin ajo ensimmäisenä päivänä tuntui vähän liiankin helpolta. Kotorinlahden ympäriajo piti ainakin huolen siitä, että matka ei loppuisi liian lyhyeen ja että maisemiakin varmasti nähtisiin.

Tuolla matkalla saatiinkin ensimmäinen kosketus turkoosiin, superkirkkaaseen rantaveteen, joka tuntui aika uskomattomalta. Pysähdeltiin aluksi vähän väliä erilaisille maisemapaikoille, kunnes edessä olevat kilometrit (ja tuleva Albanian rajan ylitys) sai ymmärtämään, että ehkä sitä aikaa ei niin paljon hukattavaksi ollutkaan, jos haluttiin päästä perille majapaikkaan vielä valoisaan aikaan.

Kotorinlahti-3 Kotorinlahti-5 Kotorinlahti-2 Kotorinlahti-6

Rakastan ensimmäisten reissupäivien jännitystä, innostusta sekä energiaa, ja ne kaikki näkyivät myös tuona päivänä. Vaikka eteen avautuisi kuinka upeita maisemia, alkavat ne tietysti jossain vaiheessa näyttää hieman tutuilta, eikä niihin enää sen jälkeen välttämättä osaa suhtautua yhtä innokkaasti. Samoin kävi myös Balkanilla.

Meidän lento oli perillä alkuillasta, ja siinä lentokentältä majapaikkaan ajellessa kumpikaan mistä ei oikeastaan voinut muuta kuin katsella suu auki ympärille avautuvaa näkymää. Hihkaisin siinä innosta piukeana, että toivottavasti me ei tämän matkan aikana kyllästytä näihin maisemiin missään vaiheessa.

En sano, että me oltaisiin kyllästytty (onko se edes näiden näkymien kohdalla mahdollista?), mutta onhan se väistämätöntä, että samanlaisia onnentansseja ei ihan jokaisen tulevan maiseman kohdalla enää tehdä. Se on kyllä harmi, sillä olis ihan mahtavaa pysyä yhtä innokkaana myös siitä viidennestä ja kuudennesta upeasta näkymästä kuin ekasta. Onneksi tällä reissulla ei ollut vänkärinkään varaa ottaa päivätorkkuja, joten maisemat kyllä sai reissun alusta loppuun ansaitsemaansa huomiota.

KotorinlahtiKotorinlahti-9KotorinlahtiKotorinlahti-8Kotorinlahti-4

Toisaalta nyt kun noita maisemia kattelee noin kaks viikkoa reissun jälkeen ja ikkunan toisella puolella on pelkkiä kerrostaloja, ei kyllä haittaa tippaakaan että ensimmäinen ajopäivä venähti vähän pitkäksi, ainakaan jos syynä oli nämä maisemat Kotorinlahdella.

Kuinka pitkään teillä riittää innostus uusien upeiden maisemien kohdalla? Turtuuko niihin jossain vaiheessa vai jaksaako ne ihastuttaa kerta toisensa jälkeen yhtä paljon?

Eng: The views around the Kotor Bay were magnificent!

8.9.2015 14 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Ennen meidän Balkanin-seikkailua jännitin matkan tulevia rajanylityksiä aika paljon. Meillä oli edessä kahdet rajanylitykset molempiin suuntiin: Kroatia-Montenegro sekä Montenegro-Albania. En löytänyt oikein mitään kunnon infoa ulkoministeriön tai autoliiton sivuilta, joten dokumenttien kanssa piti mennä aika lailla varman päälle, mikä paljastui tällä kertaa täysin oikeaksi ratkaisuksi.

Meillä oli siis alla vuokra-auto, joka valittiin puhtaasti halvimman hinnan mukaan. Jos totta puhutaan, niin mulla ei käynyt edes mielen vieressä, että sillä ei sais ajaa joidenkin maiden rajojen yli, vaan ekana ajatuksena oli että näissäkin maissa taatusti rahalla saa ja hevosella pääsee. Tähän postaukseen tulleet kommentit herätti kuitenkin aika vahvan epäilyn, ja otettiinkin heti yhteyttä autovuokraamoon selvittääksemme rajanylitysten mahdollisuuden. Kroatialaisessa Oryx-vuokraamossa totesivat vaan, että 39 euron hintaisen lisävakuutuksen (green card) ostamalla pääsee rajan yli, ja kaikki nuo meidän ilmoittamat maat Albaniaa myöten olivat ok. Ainoastaan Kosovoa varten olis tarvinnut oman lisävakuutuksensa, mutta koska me ei oltu sinne menossa, oli green card riittävä.

Balkan Balkan-2 Balkan-8

Huojentuneina jatkettiin matkan suunnittelua, ja autoa noutaessa mainittiin noista rajanylityksistä. Lisävakuutus maksettiin nuodon hetkellä, ja saatiin mukaan kirjaimellisesti green card, eli vihreä lappu jossa oli tiedot vakuutuksesta. Helppoa ja näppärää, eikä lisästressille ollut lainkaan tarvetta.

Eka rajapiste Kroatiasta Montenegroon oli jo Kroatian puolella, ja naapurimaahan mennessä rajavartioita ei tietenkään juuri kiinnostanut. Kerättiin jännitystä ekalla pisteellä oikein roppakaupalla: paperit oli valmiina kourassa, kamera piilotettuna reppuun ja muutenkin meininki varsin vakava. Tyyppi tuijotti meitä ehkä puoli sekuntia ja viitilöi sitten jatkamaan. Ei paljoa passit kiinnostaneet!

Hetken päästä oli edessä Montenegron raja, jossa jouduttiin jo vähän jonottamaan. Siellä riitti pelkät passit ja green card, saatiin nopeasti leimat ja oltiin uudessa maassa. Not bad! Oltiin kuitenkin ennen reissua kuultu kauhutarinoita julmetun pitkistä rajajonoista, jotka valtaa alueen elokuussa. Ehkä meillä vaan kävi hyvä tuuri, mutta ei taidettu seisoa jonossa kymmentä minuuttia kauempaa.

Samana iltana koittanut Albanian ja Montenegron välinen raja ei sitte ollukaan ihan yhtä helppo. Ensinnäkin raja-asemalle päästäksemme oltiin valittu pukkuisen turhan kapea oikotie, joka näytti mun kartassa ihan tavallisen kokoiselta tieltä, mutta oli tosiasiassa Yli-Iin pyöräteiden kokoinen kärrypolku. Ei siinä vielä mitään, mutta paikalliset suhailivat tiellä sen kapeudesta huolimatta sata lasissa, joten jatkuvasti sai olla sydän syrjällään. Päästiin toki perille ehjin nahoin ja ilman minkäänlaisia onnettomuuksia, mutta kuskin stressitasot oli jo aika korkealla ja tunnelma melko väsynyttä.

Raja-aseman lähestyessä jono alkoi jo kilometriä ennen rajaa. Pysähdyttiin muutaman kymmenen metrin päähän hedelmäkauppiaan kojusta ja jäätiin odottelemaan. Tien vieressä parveili kymmenisen lasta kerjäämässä, ja täytyy sanoa että tää oli eka kerta meille molemmille, kun autoa kiertää noin kymmenvuotias pikkumimmi käsi ojossa suukotellen menopelin jokaista kulmaa. Kylmäs aika paljon.

Lapsia oli vieressä koko joukko, ja ne jäi tietysti parveilemaan just siihen meidän auton viereen. Jossain vaiheessa alkoi kuulua aikamoisia tappelun ääniä, ja jo valmiiksi aika ahistavalta tuntuva tilanne kulminoitui siihen, kun kuultiin sisälle aika selvästi, kuinka meidän vuokra-auton perään osui kivi. Nice.

Karim lähti selvittään tilannetta, ja kiviä heitelleet lapset oli aivan kauhuissaan. Ilmeisesti ne oli heitelly kiviä toistensa päälle tappelun tuoksinnassa, mutta yks oli kolahtanut meidän autoon. Eipä siinä muuten mitään, mutta ei huvittanut alkaa maksumiehiksi tuommoisesta aivan ylimääräisestä, joten hymy ei ollu siinä tilanteessa aivan herkässä. Mukulat alkoi itkeä ja syytellä toisiaan, mutta onneksi autoon ei ollu tullu mitään jälkiä, niin ne luikki aika vauhdilla karkuun siinä vaiheessa, kun ne tajus että mitään rangaistuksia ei meiltä todellakaan ollut tulossa. Olisivat ilmeisesti odottaneet selkäsaunaa.

Balkan-4

Hypättiin takas autoon ja yritettiin saada fiilistä vähän nousemaan, mutta se oli tuossa tilanteessa kieltämättä hivenen haastavaa. Autojono mateli ja eteneminen kesti kauan. Noin tunnin jonotettamisen jälkeen alettiin oikeasti olla jo raja-asemalla, ja otettiin oma kaista tarkastuspisteelle. Siinä vaiheessa meidän edessä oli ehkä 20 autoa. Hetken päästä rajavirkailija tuli viittilöimään meille, että auto pitäis ajaa kahden jonon väliin. Oletettiin että siihen tehdään kolmas tarkastuspiste, ja vähän ihmetellen sekä kieltämättä aika vastahakoisesti ohjattiin auto jonojen välissä olevalle superkapealle kulkureitille. Oltiin aika kummissamme kun meidän perään ei tullutkaan muita autoja, vaan rajatarkastaja ohjasi ainoastaan meidät eteenpäin melkein kaikkien autojen ohi. Siinä vaiheessa kun jonossa oli enää pari autoa meidän edessä, viittilöi se meidät ajamaan jonossa odottavan auton eteen niin, että oltiin melkein seuraavia jonossa. Ei muuta, sitten se häippäsi. Ja me oltiin just ohitettu noin 20 auton jono rajaviranomaisen ystävällisellä avustuksella täysin ilman syytä. Sanottakoot vielä että ei oltu ainoita ulkomaalaisella autolla liikkuvia, sillä Kroatian rekkareissa olevia autoja oli muitakin.

Tällä rajalla oltiin vähän tarkempia, ja lasin toisella puolella oleva mies totesi passit ja green cardin annettuamme vaan tiukasti haluavansa “autodocuments”. Heitettiin sille sitten hanskalokerosta löytynyt muovitasku kokonaisuudessaan, ja sieltä se kaivoi haluamansa paperit.

Balkan-5 Balkan-6 Balkan-7

Muut rajanylitykset sujui sitten huomattavasti helpommin ja ilman jännitystä. Albaniasta kun palattiin Montenegroon jonotettiin ehkä kymmenen minuuttia eikä kerjäläisistä ollut tietoakaan, ainoastaan raja-asemalla vapaana kuljeskellut lehmä herätti hieman ihmetystä. Myös Montenegrosta Kroatiaan mennessä homma sujui myös varsin sutjakkaasti.

Mitä papereita piti siis olla mukana, jotta rajanylitykset Balkanilla sujui ongelmitta? Passien lisäksi green card ja auton omat paperit (muun muassa vuokraustosite). Niillä pärjäsi ilman sen kummempia kommervenkkejä!

Eng: I get a bit nervous always when I am crossing a border, but in the Balkans it was extremely exciting. Luckily we had all the documents they needed.

6.9.2015 8 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Nyt seuraa pitkästä aikaa ruokapostausta, ja minä ainakin oon enemmän kuin innoissani! Oon päässy viime aikoina kirjoittamaan ihan harmittavan vähän ruokajutuista, mutta koska myös edellisellä reissulla piti syyä joka päivä monta kertaa, ollaan taas rakkaan aiheen äärellä.

Ensimmäisenä Kroatian-aamuna suunnattiin suorinta tietä kohti ruokakauppaa. Dubrovnikin keskustan ja lentoaseman vieressä on kauppakeskittymä, jossa sijaitsi kaks suurta ruokakauppaa: paikallinen Konzum ja vähän kansainvälisempi Lidl. Parkkeerattiin Rento Konzumin pihaan ja minä kihisin innosta, sillä ruokakaupat nyt vaan on mun suosikkijuttuja reissatessa. Eka kauppareissu kesti varmaan tunnin, mutta oli sen arvoinen, sillä saatiin varusteltua läskikassit lähtökuntoon.

Seuraavana tehtävänä oli löytää sopiva piknik-paikka, jossa päästäisiin tuhoamaan eväitä. Semmoinen löytyi tosi nopeasti, jo ennen lentokenttää, sillä vastaan tuli sopiva levike, jossa oli paitsi bajamajat ja pöytä penkkeineen myös aika henkeäsalpaavat maisemat. Siinä sitten aamuyhdentoista helteessä kiskottiin kitusiin paikallisen ruokakaupan antimia. Mulle kävi muuten tuolla reissulla perinteiset, sillä olin ostanut leikkeleitä juuston kaveriksi. Nälissään en ollut suhtautunut riittävän kriittisesti mun kroatianskilsseihin, ja olin lopulta ostanut itelleni sikamakkaraa. Se tietysti selvisi vasta sen jälkeen kun olin nenästä kiinni pidellen vedellyt koko paketin tyhjäksi sillä ajatuksella, että ruokaa ei heitetä roskiin, vaikka olisi kuinka pahhaa. On varmaan helppo arvata, että en oo koskenu lihajalosteisiin sen jälkeen?

Ruokaa

Siitä päästään kuitenkin eteenpäin, meidän matkan ruokaympyrään. Se koostui lopulta joka päivä aika samanlaisista, hyviksi havaituista jutuista: jogurttia, hedelmää, siemeniä ja maapähkinöitä. Montenegrosta ostettiin seesaminsiementen kaveriksi kookoshiutaleita, ja täydennettiin varastoja isoilla pusseilla kikirikiä (paikallinen nimike maapähkinälle, mikä omaksuttiin aika nopeasti). Tää oli siis mun melko yksinkertainen eväs päivästä toiseen, kun taas Karim veteli vieressä naamaansa mitä milloinkin sinapilla kuorrutettuna.

Koko viikon meidän ruokailun pääasiassa olivatkin paikalliset hedelmät, jotka oli parhaimmillaan Albaniassa. Yritettiin ettiä hedelmiä myyvää ruokakauppaa jostain pienestä kylästä rajan tuntumassa, sillä meidän piti käyttää vielä viimeiset jäljellä olevat lekit. Löydettiin kauppa, joka oli lopulta aivan valtava pettymys, sillä ei keksitty sieltä mitään ostettavaa. Oltiin jo aika turhautuneina ajamassa pois, kunnes bongattiin toinen ruokakauppa, jonka pihalla oli iso kasa hedelmiä. Onnesta soikeina riennettiin hedelmälaatikoille, ja en oo kyllä tainnu tässä elämässä syödä yhtä herkullisia viinirypäleitä, kuin nuo nuoren albanialaispojan pussiin pakkaamat rypäleet. Ruoka oli Albaniassa käsittämättömän halpaa, ja hedelmissä ei tietenkään ollu hintoja missään. Vedettiin arvalla, ja käytettiin lopulta vain puolet jäljellä olevista rahoista. Ennen rajaa saatiin kuitenkin loputkin tuhlattua.

Ruokaa-6 Ruokaa-3 Ruokaa-7

Ruokakauppojen ero Montenegron ja Albanian välillä oli aika käsittämätön, sillä noilla meidän reiteillä Albaniassa ei vastaan tullut oikeastaan yhtään isoa ruokakauppaa. Paras mikä löydettiin muistutti kooltaan ehkä naapurin K-markettia. Montenegrossa taas oli isoja kauppoja vaikka kuinka, ja piipahdettiinkin pariin otteeseen Volin Hipermarketissa ja Hard Discount -nimisessä kaupassa hamstraamassa evästä.

Täytyy muuten nostaa hattua montenegrolaiselle tavalle lisätä työpaikkoja, sillä ruokakauppojen hevi-osastoilla näkyi todella työllistävä vaikutus, kun osastoilla oli oma työntekijä, jonka tehtävä oli punnita asiakkaiden pakkaamat hedelmät, teipata viivakooditarra pussiin ja solmia pussi kiinni. Siinä sitten nökötettiin jonossa hedelmäpussien kanssa, että saatiin eväät punnittua.

Hedelmien lisäksi meidän budjettiin mahtui pari halpaa ravintolaillallista, kun syötiin Albaniassa majapaikan ravintolassa. Niiden lisäksi piipahdettiin myös kerran katuruokakojulla, kun Karim pysäytti auton keskelle vilkasliikenteistä katua Shkoderissa hakeakseen viereisestä ruokakojusta meille evästä. Hetken siinä parkkipirkkoa silmiin tuijoteltuani se konkoilikin jo sieltä kahden lihapullilla täytetyn patongin kanssa. Eväät oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tosi herkullisia, ja hintakaan ei ihan hirveästi päätä huimannut, sillä yksi leipä oli maksanut 70 senttiä. Vieläkin melkein harmittaa, että ei käyty seuraavana päivänä hakemassa toista samanlaista satsia! Parasta oli tietysti se, että kun oltiin maassa jonka pääuskonto oli islam, ei sika-asiastakaan tarvinnut huolehtia. :)

Ruokaa-2 Ruokaa-4 Ruokaa-5

Kaikista meidän majapaikoista vaan yhdessä oli kunnollinen keittiö, joten päästiin myös kokkailemaan yhtenä iltana. Nauratti aika kovasti se meidän sporkeilla ja vesipulloilla varusteltu romanttinen dinneri, mutta ruoka oli herkullista, seura ensiluokkaista eikä sijainti Podgoricassakaan ollu mitenkään hullumpi.

Reissun jälkeen kikiriki jäi ruokasanastoon, joten herkullisten hedelmien ja muiden ruokien lisäksi saatiin jotain pysyvää, ainakin sanavarastoon. Nyt iltapalalle!

Eng: This is the food we ate during our road trip in the Balkans: simple yet delicious with lots of fresh local fruits.

1.9.2015 4 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Meidän Balkanin-matkan Montenegron-osuus ei suuntautunut esimerkiksi Maaritin, Esan ja Lauran tavoin Durmitorin kansallispuiston upeisiin maisemiin, vaan huomattavan paljon etelämmäs. Kieltämättä bloggaajakavereiden matkakokemuksista ja -suunnitelmista lukiessa ennen matkaa harmitti hieman, sillä näyttäväthän nuo vuorenhuiput ja laaksot melkoisen komeilta. Matkan alkaessa olin kuitenkin täydellisen vakuuttunut siitä että tehtiin just oikea valinta reissureitin ja -kohteiden suhteen, sillä luvassa oli meillekin aika roppakaupalla upeita maisemia.

Karim bongasi matkaa suunnitellessaan kuvan, joka muistutti aika lailla Arizonassa bongaamaamme Horseshoe Bend -luonnonmuodostelmaa. Kun selvisi, että se sijaitsee melko lailla reitillä, oli sillä silmänräpäyksellä selvää että tuolla oli vierailtava.

Matkalla varsinaiseen näköalapaikkaan matkan varrelle osui ihan valtava määrä mahtavia maisemapaikkoja, ja reissuautomme Rento seisoikin milloin minkäkin levennyksen kohdalla. Niitä oli onneksi ripoteltu aika ruhtinaallisesti noiden kapeiden vuoristoteiden varsille, eikä me oltu ainoita jotka hyödynsi niitä myös valokuvaustarkoituksessa. Tosin oltiin varmaan ainoita, jotka harrasti yopingia

Montenegro Montenegro-6 Montenegro-5 Montenegro-3 Montenegro-2 Montenegro-7 Montenegro-4 Montenegro-9

Kohteelle on varmasti olemassa jokin osuvampikin nimi, mutta meidän mielestä Montenegron Horseshoe Bend oli varsin kuvaava. Matkalla Montenegron pääkaupungista Podgoricasta rantakohde Budvaan sunnattiinkin siis suuren motarin sijaan kapealle vuoristotielle, joka tarjosi paitsi pikkuisen jännittäviä ohitustilanteita myös niiden arvoisia maisemia, joiden perässä kannattaa matkustaa aina.

Podgorican lounaispuolelle tulevaa näkymää ei ollut sinällään mitenkään vaikea löytää, sillä joen muodostaman aika majesteettisen kurvin voi bongata kartasta aika helposti, kun tietää mitä etsii. Lähinnä sitä oleva kylä on kartan mukaan Šinđon.

Taidettiin pysähtyä pari kertaa ennen oikean mutkan ja parhaimman mahdollisen näkymän löytämistä, mutta se oliki vasta alkusoittoa luvassa oleville maisemille, jotka veti aika hiljaisiksi.

Montenegro-10 Montenegro-12 Montenegro-18 Montenegro-13

Vuoristotiellä ajelu asetti omat haasteensa, sillä tie oli superkapea ja täynnä vaihtelevan tiukkoja mutkia. Huudatettiin auton torvea vähän väliä mutkissa ilmoittaaksemme että täältä tullaan, ja se oli kyllä ihan hyvä ratkaisu, sillä paikalliset kaahas melko vauhdilla tien kapeudesta ja valtavasta pudotuksesta huolimatta, eikä mutkan takaa ollut mitään mahdollisuutta muuten arvata, onko siellä joku tulossa. Lukemattoman monien läheltä piti -tilanteiden jälkeen päästiin kuitenkin ehjinä perille.

Kun oltiin saatu näkymistä tarpeeksemme, päätettiin palata moottoritielle vähän eri reittiä kuin oltiin tultu. Kruisailtiin nimittäin motarilta astetta kapeampaa tietä pitkin, ja sillä mahtui vielä jotenkuten ohittamaankin. Ei kuitenkaan jaksettu vetää kilometritolkulla väärään suuntaan, vaan käännettiin Rennon keula kohti jyrkkää siksakkitietä, joka vei meidän motarille huomattavasti nopeammin.

Pyörätien levyinen tie oli muuten tosi hyvä, mutta siinä vaiheessa kun vastaan tuli iso auto, sai ohitustilanteessa säätää melko kauan. Molempien autojen vänkärit oli lopulta autojen ulkopuolella ohjeistamassa, ja kuskit sai ohitettua loppuviimein turvallisesti. Onneksi muita ei tullut sen lyhyen matkan aikana vastaan, sillä ohitus vaati aikamoisia hermoja!

Montenegro-11Montenegro-17 Montenegro-15 Montenegro-16

Tänään on muuten viimeinen päivä osallistua Haglöfs-arvontaan, joten jos et oo vielä osallistunut, kannattaa se tehdä nyt. Samalla kantsii käydä osallistumassa arvontaan myös Pingviinimatkat-, Laura Let’s Go– ja Rimma-matkablogeissa!

Eng: The Horseshoe Bend of Montenegro made us to stop several times during our drive from Podgorica to Budva. The views were definitely worth the stops.

23.8.2015 12 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest