Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Norja

Ei oltu päästy vielä edes perille Rondanen kansallispuiston parkkipaikalle, kun koko auto oli täynnä ihastelun kiljahduksia. Ennen auton parkkeeraamista pysähdeltiin monta kertaa, sillä maisemista piti saada kuvia jo ennen kuin oltiin ulos autosta. Se jos mikä kertoo kaiken oleellisen maisemista: ei vaan voi odottaa, että näkee lisää.

Upeita maisemia tuli vastaan niin paljon, että päätin jakaa meidän Rondanen seikkailun useampaan postaukseen. Ihan vaan sen vuoksi, että jokainen upea maisema sais arvoisensa huomion, sillä noita ei nyt vaan voi niputtaa.

Lähdetään liikkeelle siitä mistä mekin, eli parkkipaikalta!

_DSF7778 _DSF7782 rondane1 _DSF7790

Käsittämättömän upean sinistä taivasta, lumen peittämiä vuorenhuippuja ja supersuloisia vuoristomökkejä sekä melkoisen karua kasvustoa oli edessä silmänkantamattomiin. Siinä vaiheessa ei voinut muuta kuin iloita siitä, että me oltiin ensimmäisessä autolastillisessa joka tuotiin parkkipaikalta minivaelluksen lähtöpisteeseen, sillä sillä aikaa kun Kea nouti muuta porukkaa alhaalta ylös Europcarilta saadulla Onni-Kalella, saatiin me Millan ja Karimin kanssa ihmetellä ympärillä olevia maisemia oikein olan takaa ja kaksin käsin.

_DSF7805 rondane3 _DSF7829 rondane2

Enpä pannut pahakseni tuota parkkipaikalla odottamista, sillä kieltämättä noita maisemia olisi voinut tiirailla niin linssin läpi kuin ilmankin loppumattomiin. Jo vaellusreissun alussa ja edellispäivän maisemailotulituksen jälkeen oli pakko fiilistellä, miten mahtavia paikkoja Sadun onnistui meille Norjasta näyttää noinkin lyhyen visiitin aikana.

Lopulta loppukööri kurvasi paikalle ja aloitettiin pienimuotoinen vaellus. Mulla ei oo mitään hajua siitä miten pitkään lopulta käveltiin, ei varmaan kovin montaa kilometriä, mutta maisemat oli sitä luokkaa, että olisin poistunut aivan tyytyväisenä jo parkkipaikalta takaisin alas, sillä sekin olis jo riittänyt, kun en tiennyt mitä tuleman piti.

rondane4 _DSF7832 rondane5 _DSF7884 rondane6

Voitte uskoa, että jos jo parkkipaikalla maisemat oli sitä luokkaa että haavi ei meinannut millään pysyä kiinni, oli edessä semmoista ilotulitusta, että ei paremmasta väliä. Palataan niihin kuitenkin myöhemmin, sillä tässäkin lienee jo näkymiä kerrakseen.

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Europcarin kanssa.

Eng: Rondane national park in Norway offered a bunch of views.

9.6.2014 6 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Autolla Norjassa

Kirjoittanut Inka

Viime viikonlopun Norjan reissulla suhailtiin hillitöntä kyytiä paikasta toiseen, ja liikkumista helpotti Europcarilta mukaan saatu auto. Alkuperäinen suunnitelma oli liikkua kohteiden välillä junalla, mutta jokainen joka on kuunaan kuullutkaan Norjan hintatasosta tietää, että se ei välttämättä ole se kaikkein kirkkain kuningasidea. Siispä päätettiin napata alle oma autokyyti, kun noita pysähdyspaikkoja oli reitin varrella useita ja kilometrejä kertyi.

Kaikeksi onneksi Satu järkkäsi meille blogiyhteistyön tiimoilta auton, ja niinpä me huristeltiin Norjan maisemissa tuliterällä Mazdalla. Autossa oli kuulemma mittarissa alle sata kilometriä noutohetkellä, joten melkoisen tuoreesta pelistä oli kyse. Siniharmaa kaveri sai nimekseen Onni-Kale erään hienon, hyvin nuoren miehen mukaan.

_DSF7705 _DSF7714 _DSF7734 _DSF7726

Luovutin suosiolla kuskin penkin jollekulle innokkaammalle ja tyydyin ite korsaamaan takapenkillä. Homma meni mun kohdalta aika sujuvasti: hengattiin Millan ja Karimin kanssa Oslon lentokentällä auringossa leppoisasti se pari tuntia, mikä meni kun Juuso ja Kea kävi nappaamassa auton, istuin takapenkillä kuola valuen unia ihastellen kaikki pidemmät automatkat ja palautushetkellä kävelin vaan ulos autosta. Aika simppeli autoreissu siis tällä kertaa!

Välillä ei kyllä yhtään käyny kuskeja kateeksi, sillä tiet oli aika ajoin käsittämättömän kapeita, ja välillä piti ihmetellä, että onko kyseessä ihan tosissaan kaksikaistainen tie, kun tuntui että siinä mahtui juuri ja juuri ajamaan normaalilla henkilöautolla. Ne kerrat, kun pikkutiellä vastaan tuli isompi auto, piti tarrata tiukasti kiinni ovenkahvaan.

Muutenkin ajelu oli Norjassa melko hurjaa. Paikalliset posotti kapeilla vuoristoteillä ihan hillitöntä kyytiä myös mutkissa, ja me yritettiin pysyä perässä. Vauhdista huolimatta kyyti oli kuitenkin tasaista ja varmaa, joten olin ihan onnellinen, että sain ihmetellä norjalaista liikennekäyttäytymistä sieltä takapenkiltä käsin.

_DSF7740 _DSF7744 _DSF7735 _DSF7360

Erityisesti näin pohjoissuomalaiselle autoilu Norjassa on ainakin käsitteenä supertuttu. Muistan lapsena kun isovanhemmat teki autoreissuja Norjaan, ja onpa niitä tehty myös meidän perheessä, tosin meikäläinen ei oo ikinä päässy mukaan. Eli ei siinä mitään uutta ole, mutta kieltämättä vähän hirvitti ajatus siitä, että ite pitäisi ajaa jotain isoa asuntoautoa noilla kapeilla vuoristoteillä.

En siis saanu tällä kertaa sanoa, että olisin ajanut autolla myös Norjassa. Ehkä ens kerralla sitten.

Postaus on tehty yhteistyössä Europcarin kanssa.

Eng: I have not driven in Norway, and wish I never will.

6.6.2014 14 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Tämä pitkä viikonloppu on kulunut uskomattoman upeassa seurassa mahtavissa maisemissa. Matkattiin torstaina Norjaan Sadun luo, ja viikonloppu oli todellakin täynnä toinen toistaan hienompia juttuja. Reissussa oli paitsi minä ja Karim, myös mainioista matkablogeistaan tutut Milla ja Juhana sekä Kea.

Koko matka sai alkunsa ilmaan heitetystä ideasta, kun Satu ja Milla puhuivat reissusta Norjaan. Ei mennyt kauaa kun Facebook kävi kuumana ja Norwegianin superhalpojen lentotarjousten jälkeen meillä oli taskussa piletit Osloon. Satu kehitteli mainiona hostina meille mahtavan ohjelman joka oli täynnä hienoja maisemia ja ikimuistoisia haasteita. Heti torstaina saatiin maistaa niitä upeita näkymiä, joita Norjalla oli tarjota, sillä heitettiin heti vaelluskengät jalkaan ja suunnattiin valloittamaan Øyerin kylän lähellä sijaitsevaa Nevelfjellettiä.

_DSF7441 _DSF7534 norja1 _DSF7541

Jo matka tuntureiden luo sai takapenkin haukkomaan henkeä, sillä maisemat parani kilometri kilometriltä. Korvissa paukkui matkan edetessä yhä korkeammalle, ja kohta missään ei kasvanut muuta kuin kitukasvuisia kuusia.

Alhaalla Lillehammerissa kuljettiin shortsit jalassa ja ihasteltiin vihreää nurtsia ja voikukkia. Nurmikko hävis melko nopeasti matkalla ylös, ja kukkien sijaan maassa olikin lunta! Jalassa oli kuitenkin edelleen shortsit, sillä lämmintä riitti lumihangista huolimatta. Enpä oo ennen päässy toikkaroimaan shortseissa lumihangessa, mutta nyt oon.

_DSF7456 _DSF7461 _DSF7470 _DSF7520

Upeinta Nevelfjelletillä oli rauha. Vastaan tuli vain muutama hassu ihminen, ja muuten saatiin nousta aivan keskenämme. Mukana oli myös Sadun nuorimmainen muksu, joka taisi kuulua niihin meidän porukan kokeneimpiin norjalaisten tunturien valloittajiin 10 kuukauden iästään huolimatta! Ehkä me vielä joskus saadaan se kiinni. :D

Vaikka tuntui että lämmintä oli lähemmäs 20 astetta, näkyi maisemannurkassa myös edelleen jäässä oleva järvi! Se tuntui kieltämättä ihan hullulta, sillä ihan lähellä oli niin kesäistä. Eipä siinä voinut muuta kuin taas kerran fiilistellä sitä, miten mahtavaa matkailu on. Oon matkustanu supervähän vuoristossa, joten nuo maisemat teki vielä suuremman vaikutuksen, mitä olisin uskonut. Ja kieltämättä herätti innostuksen reisbata tuommoisissa maisemissa vielä enemmän, vaikka aikaisemmin oon kuvitellut olevani hyvinkin kaupunkilomailija!

_DSF7562 _DSF7550 norja3 _DSF7523 norja2 _DSF7606 _DSF7592

Reissun ensimmäinen vaellus kesti muutaman tunnin, mutta antoi hyvän käsityksen siitä, mitä tulevina päivinä olikaan luvassa. Aivan huipulle asti ei jaksettu kivuta, sillä kuten monesti tuntureilla on tapana, se vain jatkui ja jatkui. Lopulta luovutettiin, sillä siihen asti nähdyt maisemat oli melko henkeäsalpaavia ja alaskin piti vielä päästä.

Ja maisemat suorastaan vaati potkukuvia, joten annettiin Karimin kanssa palaa!

Palattiin takaisin kotiin tänä aamuna, ja olo on kuin reissuviikonlopun jäliltä kuuluukin: ihan superväsynyt! Matka oli kuitenkin aivan täydellisen onnistunut, ja vaikka unta ei ehkä oo plakkarissa ihan niin paljon kuin olis tarpeen, menee ens viikko jo pelkästään tämän viikonlopun muistoilla. Seikkailupostauksia on siis luvassa! :)

Eng: I spent this weekeng in Norway. These photos has been taken in our hike to Nevelfjellet.

1.6.2014 14 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Meidän paluumatka Lontoosta kotiin Ouluun kesti kaksi päivää! Lähdettiin tiistaina aamulla aikaisin ja oltiin keskiviikkona illalla kotona. Meillä oli 15 tunnin vaihtoväli Norjassa Ryggen kentällä, mikä sijaitsee noin 100 kilometrin päässä Oslosta. Sinne ei siis menty, sillä paikallisen hintatason mukaisesti se olis tullu melekoisen kalliiksi. Koska Terhi oli kertonut kahen kilometrin päässä kentältä sijaitsevan Ryggen olevan melko pikkuinen kyläpahanen, ajateltiin että mennään kymmenen kilsan päähän Mossiin, minkä piti olla suht iso kaupunki.

Ja niin mentiin. Menolippu maksoi 15 kruunua per naama, ja paluulippu 35. Very nice. Euroissa siis kymmenen kilsan matka makso 1,90 e ja paluulippu 4,40, joten ei mitenkään hullun tyyristä. Eka saatiin lapsialennus, sitte opiskelija-alennus.

Mutta siihen Mossiin!! Ei vitsi mikä paikka, en liiottele yhtään ku sanon että sen kahen tunnin aikana mitä siellä viihdyttiin, nähtiin ehkä alle 20 ihmistä. Melko hiljaista siis. Ei jääny oikeen mitään muuta käteen ku että nytpä on käyty Mossissa ja nähty vähän Norjaa.

10.6.2011 0 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest
Vanhemmat artikkelit