Norja

Ei oltu päästy vielä edes perille Rondanen kansallispuiston parkkipaikalle, kun koko auto oli täynnä ihastelun kiljahduksia. Ennen auton parkkeeraamista pysähdeltiin monta kertaa, sillä maisemista piti saada kuvia jo ennen kuin oltiin ulos autosta. Se jos mikä kertoo kaiken oleellisen maisemista: ei vaan voi odottaa, että näkee lisää.

Upeita maisemia tuli vastaan niin paljon, että päätin jakaa meidän Rondanen seikkailun useampaan postaukseen. Ihan vaan sen vuoksi, että jokainen upea maisema sais arvoisensa huomion, sillä noita ei nyt vaan voi niputtaa.

Lähdetään liikkeelle siitä mistä mekin, eli parkkipaikalta!

Käsittämättömän upean sinistä taivasta, lumen peittämiä vuorenhuippuja ja supersuloisia vuoristomökkejä sekä melkoisen karua kasvustoa oli edessä silmänkantamattomiin. Siinä vaiheessa ei voinut muuta kuin iloita siitä, että me oltiin ensimmäisessä autolastillisessa joka tuotiin parkkipaikalta minivaelluksen lähtöpisteeseen, sillä sillä aikaa kun Kea nouti muuta porukkaa alhaalta ylös Europcarilta saadulla Onni-Kalella, saatiin me Millan ja Karimin kanssa ihmetellä ympärillä olevia maisemia oikein olan takaa ja kaksin käsin.

Enpä pannut pahakseni tuota parkkipaikalla odottamista, sillä kieltämättä noita maisemia olisi voinut tiirailla niin linssin läpi kuin ilmankin loppumattomiin. Jo vaellusreissun alussa ja edellispäivän maisemailotulituksen jälkeen oli pakko fiilistellä, miten mahtavia paikkoja Sadun onnistui meille Norjasta näyttää noinkin lyhyen visiitin aikana.

Lopulta loppukööri kurvasi paikalle ja aloitettiin pienimuotoinen vaellus. Mulla ei oo mitään hajua siitä miten pitkään lopulta käveltiin, ei varmaan kovin montaa kilometriä, mutta maisemat oli sitä luokkaa, että olisin poistunut aivan tyytyväisenä jo parkkipaikalta takaisin alas, sillä sekin olis jo riittänyt, kun en tiennyt mitä tuleman piti.

Voitte uskoa, että jos jo parkkipaikalla maisemat oli sitä luokkaa että haavi ei meinannut millään pysyä kiinni, oli edessä semmoista ilotulitusta, että ei paremmasta väliä. Palataan niihin kuitenkin myöhemmin, sillä tässäkin lienee jo näkymiä kerrakseen.

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Europcarin kanssa.

Eng: Rondane national park in Norway offered a bunch of views.

Tämä pitkä viikonloppu on kulunut uskomattoman upeassa seurassa mahtavissa maisemissa. Matkattiin torstaina Norjaan Sadun luo, ja viikonloppu oli todellakin täynnä toinen toistaan hienompia juttuja. Reissussa oli paitsi minä ja Karim, myös mainioista matkablogeistaan tutut Milla ja Juhana sekä Kea.

Koko matka sai alkunsa ilmaan heitetystä ideasta, kun Satu ja Milla puhuivat reissusta Norjaan. Ei mennyt kauaa kun Facebook kävi kuumana ja Norwegianin superhalpojen lentotarjousten jälkeen meillä oli taskussa piletit Osloon. Satu kehitteli mainiona hostina meille mahtavan ohjelman joka oli täynnä hienoja maisemia ja ikimuistoisia haasteita. Heti torstaina saatiin maistaa niitä upeita näkymiä, joita Norjalla oli tarjota, sillä heitettiin heti vaelluskengät jalkaan ja suunnattiin valloittamaan Øyerin kylän lähellä sijaitsevaa Nevelfjellettiä.

Jo matka tuntureiden luo sai takapenkin haukkomaan henkeä, sillä maisemat parani kilometri kilometriltä. Korvissa paukkui matkan edetessä yhä korkeammalle, ja kohta missään ei kasvanut muuta kuin kitukasvuisia kuusia.

Alhaalla Lillehammerissa kuljettiin shortsit jalassa ja ihasteltiin vihreää nurtsia ja voikukkia. Nurmikko hävis melko nopeasti matkalla ylös, ja kukkien sijaan maassa olikin lunta! Jalassa oli kuitenkin edelleen shortsit, sillä lämmintä riitti lumihangista huolimatta. Enpä oo ennen päässy toikkaroimaan shortseissa lumihangessa, mutta nyt oon.

Upeinta Nevelfjelletillä oli rauha. Vastaan tuli vain muutama hassu ihminen, ja muuten saatiin nousta aivan keskenämme. Mukana oli myös Sadun nuorimmainen muksu, joka taisi kuulua niihin meidän porukan kokeneimpiin norjalaisten tunturien valloittajiin 10 kuukauden iästään huolimatta! Ehkä me vielä joskus saadaan se kiinni. :D

Vaikka tuntui että lämmintä oli lähemmäs 20 astetta, näkyi maisemannurkassa myös edelleen jäässä oleva järvi! Se tuntui kieltämättä ihan hullulta, sillä ihan lähellä oli niin kesäistä. Eipä siinä voinut muuta kuin taas kerran fiilistellä sitä, miten mahtavaa matkailu on. Oon matkustanu supervähän vuoristossa, joten nuo maisemat teki vielä suuremman vaikutuksen, mitä olisin uskonut. Ja kieltämättä herätti innostuksen reisbata tuommoisissa maisemissa vielä enemmän, vaikka aikaisemmin oon kuvitellut olevani hyvinkin kaupunkilomailija!

Reissun ensimmäinen vaellus kesti muutaman tunnin, mutta antoi hyvän käsityksen siitä, mitä tulevina päivinä olikaan luvassa. Aivan huipulle asti ei jaksettu kivuta, sillä kuten monesti tuntureilla on tapana, se vain jatkui ja jatkui. Lopulta luovutettiin, sillä siihen asti nähdyt maisemat oli melko henkeäsalpaavia ja alaskin piti vielä päästä.

Ja maisemat suorastaan vaati potkukuvia, joten annettiin Karimin kanssa palaa!

Palattiin takaisin kotiin tänä aamuna, ja olo on kuin reissuviikonlopun jäliltä kuuluukin: ihan superväsynyt! Matka oli kuitenkin aivan täydellisen onnistunut, ja vaikka unta ei ehkä oo plakkarissa ihan niin paljon kuin olis tarpeen, menee ens viikko jo pelkästään tämän viikonlopun muistoilla. Seikkailupostauksia on siis luvassa! :)

Eng: I spent this weekeng in Norway. These photos has been taken in our hike to Nevelfjellet.