Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

omatunto

Nyt on taas tullut aika iskeä faktat tiskiin, eli laskea viime vuoden lentomatkustelun aiheuttamat tuhot. Tämä vuotuinen perinne muistuttaa mua kerta toisensa jälkeen siitä, miten matkailulla on myös toinen puoli ja kuinka on tärkeää pitää kiinni kestävistä elintavoista jokapäiväisessä elämässä. Eihän se kaikkea kompensoi, tietenkään, mutta kuten jaksan joka vuosi mainita, niin otetaan tänäkin vuonna: pakko se on yrittää.

Kuten aina ennenkin, lasken lentopäästöt ICAO:n eli International Civil Aviation Organisationin päästölaskurilla. Jätän aiempien vuosien tapaan työmatkojen lennot laskematta koska noh, ne ei oo aivan mun henkilökohtaisesti valittavissa. Nyt lähtee!

Vuoden 2017 lentopäästöt

Helsinki–Dubrovnik–Helsinki 341.2 kg
Helsinki–Lontoo–Helsinki 312.0 kg
Helsinki–Ateena–Helsinki 422.8 kg
Helsinki–Berliini–Helsinki 237.4 kg
Helsinki–Rovaniemi–Helsinki 176.6 kg
Helsinki–Dublin–Helsinki 414.0 kg
Helsinki–Reykjavik–New York–Reykjavik–Helsinki 897.8 kg

Minä siis aiheutin vuonna 2017 lentomatkustamisellani hiilidioksidipäästöjä 2 801,8 kiloa.

Vertailun vuoksi edellisvuoden lentelyni aiheutti päästöjä 4 909,2 kg, ja se oli mulle kyseenalainen ennätysvuosi, sillä koskaan aikaisemmin mun lentomatkustaminen ei oo kuormittanut maapalloa niin paljon kuin vuonna 2016. Se olikin kaikkien aikojen reissuvuosi, joten sillä on todellakin kääntöpuolensa.

Mikä sitten oli vuonna 2017 paremmin? No ensinnäkin siinä missä lensin edellisvuonna kotimaan sisällä kokonaiset viisi kertaa, nyt Suomen-lentoja oli listassa ainoastaan yhdet. Vaihdoin vuonna 2017 kaikki Oulun-lennot junamatkoihin, sillä vuoden ainoa kotimaan lentomatka suuntautui Rovaniemelle. Sen lisäksi matkojen määrä oli huomattavasti pienempi kuin aiempana vuonna, eikä kaukomatkojakaan ollut kuin yksi. Kolmas muutos oli suorien lentojen suosiminen, sillä vuoden ainoa koneenvaihdollinen lentoyhteys oli New Yorkiin, jonne suuntasin Reykjavikin kautta. Siitä koitui päästöjä noin 200 kiloa suoria lentoja enemmän.

Vuonna 2018 yritän kompensoida lentomatkustuksen aiheuttamia päästöjä jatkamalla samaa linjaa kuin viime vuonna, eli ei Oulun-lennoille, lennän pääasiassa suoria lentoja ja yritän malttaa matkakuumeen kanssa. Voin kyllä kertoa että se on hemmetin hankalaa varsinkin, kun viime vuosi kompensoi edellisvuotta ollen melko vaatimaton matkailuvuosi. Tällä hetkellä matkakuume onkin melko kova, ja vuoden ekat lennot sisältää koneenvaihdon, että se siitä vahvasta alusta…

Katsauksia edellisvuosien lentopäästöihin löytyy blogin omatunto-tunnisteen alta.

Lentopäästöt on tietysti vain yksi osa siitä, minkä verran ihminen aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä. Oma summittainen kulutus on helppo laskea Sitran Elämäntapatestin avulla. Mää tein testin, mutta valehtelin vähän lentomatkustamisen kanssa, sillä halusin Sitran testistä nollatuloksen lentojen suhteen, jotta voin lisätä ICAO:n laskurin tulokset Sitran tulokseen. Näin sain laskettua summittaisen kokonaistuloksen siihen, kuinka paljon aiheutan elollani hiilidioksidipäästöjä.

Sitran testistä tuli mun elintavoilla 4 100 kiloa hiilidioksidipäästöjä vuotta kohden. Siihen kun lisätään lentelyn aiheuttamat päästöt, on kokonaistulos 6 901,8 kiloa. Keskimääräinen Sitran Elämäntapatestin tekijä sai tulokseksi 7 500 kiloa, joten vaikka matkustankin huomattavasti enemmän kuin perus-Piritta, ei mun siitä huolimatta tartte välttämättä potea ihan valtavan huonoa omaatuntoa. Ehkä.

Paljonko sun lentomatkat aiheutti päästöjä? Laskisitko ite?

31.1.2018 26 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Löydän itseni tämän kysymyksen ääreltä vähän väliä suunnitellessani vierailua kotipuoleen, ja todella monta kertaa oon käynyt sisäistä keskustelua siitä, onko Helsingin ja Oulun välinen matka parempi taittaa lentokoneella vai junalla. Vaikka Onnibussi on tuolle matkalle se kaikkein halvin kulkupeli, on se jäänyt tämän ja parin muun kokemuksen perusteella pois laskuista.

Jäljelle jäävät tavallisimmin lentäminen ja junamatkustaminen. Molemmissa on puolensa, mutta oon alkanut viime aikoina kallistua selvästi junan kannalle. Suurin siihen vaikuttanut asia on hinta: VR laski vuosi sitten junamatkojen hintoja, mikä teki tarjoushintaisista junamatkoista aika lailla samanhintaisia kuin tarjoushintaisista lennoista. Nyt tuntuu ihan uskomattomalta se ajatus, että lentäminen on voinut olla jopa puolet halvempaa kuin junamatkustaminen, sillä eihän siinä nyt oo mitään järkeä!

Lentämistä puoltaa usein se ajatus että se on huomattavasti nopeampi tapa matkustaa, mutta onko oikeasti? Erityisesti verrattuna siihen, että junamatkalla on mahdollista työskennellä samalla, kun taas lyhyellä lennolla se on lähes mahdotonta.

Ajattelin iskeä omalta osaltani faktat tiskiin ja laskea matka-ajan sekä muutenkin vertailla näitä matkustustapoja selvittääkseni, kumpi todella on fiksumpaa. Ekologisesta näkökulmasta vastaus on ilmiselvä, mutta mua kiinnostaa jääkö se siihen vai puoltaako junamatkustamista myös muut jutut.

Lento Helsinki–Oulu-välillä

Lentoaika: 1 h
Kuinka ajoissa mulla on tapana olla: 1,5 h
Matka-aika keskustasta lentokentälle (Helsingissä ja Oulussa): 1 h
Yhteensä: 3 h 30 min

Halvimman tarjouslennon hinta: 25 e
Matka keskustasta lentokentällä (Helsingissä ja Oulussa): 10 e
Yhteensä 35 e

Matkatavarat: 10 kg käsimatkatavara
Mahdollisuus työskentelyyn: heikohko

Juna Helsinki–Oulu-välillä

Matka-aika: 5,5 h
Kuinka ajoissa mulla on tapana olla: 5 min
Matka-aika keskustasta rautatieasemalle (Helsingissä ja Oulussa): 0 min
Yhteensä 5 h 35 min

Halvimman tarjousjunamatkan hinta: 29 e
Matka keskustasta rautatieasemalle (Helsingissä ja Oulussa): 0 e
Yhteensä 29 e

Matkatavarat: ei rajoitusta
Mahdollisuus työskentelyyn: mainio

Ja tästä päästään lopputulokseen: lentäminen on piirun verran kalliimpaa, mutta ajassa säästää parisen tuntia junamatkustamiseen verrattuna. Tosin esimerkkitapauksessa (Norwegianin tarjouslennot) matkatavarat on rajoitettu kymmenen kilon käsimatkatavaroihin, mikä tuo haasteita esimerkiksi nesteiden suhteen. Työskentely lennolla on mun mielestä melko hankalaa, sillä kun aluksi pitää olla jatkuvasti liikkeellä (bussi, turvatarkastus), pääsee rauhoittumaan paikalleen vasta lähtöportilla, missä voi olla hankala keskittyä. Tunnin mittaisella lennolla on taas sama setti, kun taas 5,5 tunnin mittaisella junamatkalla on runsaasti aikaa päästä työflowhun ja keskittyä paiskomaan hommia, jos siis tarvetta on.

Lopuksi kun tuohon lisätään vielä ekologinen näkökulma, luulisi valinnan painuvan junamatkailun puolelle hetkessä.

Kumpi on sun valinta ja miksi?

Kuvissa tunnelmia Oulunsalon lentoasemalta.

8.3.2017 7 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Mistä huomaa, että omien tekojen seurauksia ei haluaisi kohdata? No esimerkiksi siitä, että ollaan jo pitkälle helmikuussa, enkä oo vieläkään laskenut viime vuoden matkojen aiheuttamia lentopäästöjä! Aiempina vuosina oon tehnyt sen komeasti jo ennen vuodenvaihdetta tai viimeistään tammikuun alussa, mutta koska viime vuonna tuli lennettyä aika runsaasti, en oo vielä uskaltanut katsoa totuutta silmiin.

Mutta nyt on tullut sen aika.

Oon laskenut lentomatkojen aiheuttamat päästöt vuodesta 2009 alkaen, ja tähän mennessä pahin vuosi on ollut 2012, kun vuoden vapaa-ajan lentomatkoista aiheutuneet hiilidioksidipäästöt oli 4 683,56 kiloa. Vuosi 2015 oli melko lempeä 1 376,67 kilollaan, mutta veikkaan vuoden 2016 menevän väärään suuntaan. Katsotaan.

Kuten aikaisempinakin vuosina, lasken mukaan ainoastaan mun vapaa-ajan matkustuksesta aiheutuneiden lentojen päästöt, en työmatkoja, sillä ne eivät oikeastaan ole mun käsissä. Käytän laskemiseen edellisten vuosien tavoin ICAO:n eli International Civil Aviation Organisationin päästölaskuria. Vaikka sen käyttö on aika kämäistä, niin pystynpähän ainakin vertailemaan tuloksia, kun käytössä on ollut vuodesta toiseen sama laskuri. Mutta mennään asiaan!

Vuoden 2016 lentopäästöt

Helsinki–Oulu–Helsinki, 160,9 kg
Helsinki–Amsterdam–Minneapolis–San Francisco–Pariisi–Helsinki 1 380,3 kg
Helsinki–Oulu–Helsinki, 160,9 kg
Helsinki–Istanbul–Beirut–Istanbul–Helsinki, 535,2 kg
Helsinki–Rovaniemi, 101,4 kg
Oulu–Helsinki, 80,4 kg
Helsinki–Oulu–Helsinki, 160,9 kg
Helsinki–Kiova–Baku–Kiova–Helsinki, 612,7 kg
Helsinki–Berliini–Helsinki, 245,6 kg
Helsinki–Oulu–Helsinki, 160,9 kg
Helsinki–Lontoo–Helsinki, 314,0 kg
Helsinki–Moskova–Bangkok–Moskova–Helsinki, 863,4 kg
Bangkok–Krabi, 66,6 kg
Hat Yai–Bangkok, 66,0 kg

Yhteensä 4 909,2 kg.

Siinä se on, kaikkien aikojen reissuvuoden toinen puoli. Jos olisin laskenut mukaan työmatkat, olisi luku ollut vieläkin korkeampi. Ja eipä se yllätyksenä tullut, sillä tein viime vuonna omaan pussiini neljä kaukomatkaa. Ei siis ihme, että kilot paukkuu.

Huvittavinta tässä on kuitenkin se, että tavoitteena vuonna 2016 oli laittaa kotimaan sisäiset lentomatkat minimiin ja taittaa matkat jollain muulla kulkupelillä. Ja ihan tosissani kuvittelin matkustaneeni tosi paljon junalla, sillä suhasin erityisesti loppuvuodesta VR:n kyydillä Helsingistä Ouluun ja takaisin monta kertaa. Todellisuus on kuitenkin aika karu, sillä lensin VIIS KERTAA edestakaisen matkan Suomen sisällä, ja siihen ei oo mitään muuta tekosyytä kuin laiskuus. Toivottavasti tänä vuonna menis vähän paremmin.

Miten mää sitten viime vuonna tasasin tuota järkyttävää lentomäärää? Sen lisäksi että tein kuitenkin useamman kerran sen valinnan että matkustin kotimaassa muulla kuin lentokoneella, vältin edelleen yksityisautoilua kuin ruttoa, vähensin liha- ja maitotuotteiden käyttöä edelleen, ostin vähemmän noin yleisesti ja yritin tehdä aina vain fiksumpia kulutusratkaisuja. Kuten joka kerta, sanon myös nyt että vaikka nää on pieniä juttuja, niin kait sitä kannattaa kuitenkin yrittää?

Tosin se fakta, että mun lentämisestä on viime vuonna koitunut enemmän hiilidioksidipäästöjä mitä keskivertoruotsalainen kuluttaa, pysäyttää taas hetkeksi miettimään omia kulutustottumuksia. Suomen YK-liiton ylläpitämän Globalis-sivuston mukaan suomalaisen keskimääräiset hiilidioksidipäästöt on noin 8,6 tonnia vuodessa. Kun siihen lisätään mun lentokilot, aletaan olla samoissa luvuissa norjalaisten kanssa (11,7 tuhatta kg/vuosi). Siinä on aikamoinen takapakki.

Tälle vuodelle ajattelinkin ottaa tavoitteeksi, että lennän korkeintaan yhden menopaluulennon Helsingin ja Oulun välillä. Se on nimittäin huomattavasti realistisempi toteuttaa kuin puhdas nollalinja. VR:n laskettua junalippujen hintoja ekologisen valinnan tekeminen on nykyisin huomattavasti helpompaa kuin vielä pari vuotta sitten, sillä nykyisin junamatkan taittaa suunnilleen samaan hintaan kuin lentomatkankin. Ja let’s face it: aika monelle meistä hinnalla on kuitenkin aika suuri merkitys ostopäätöstä tehdessä.

Viime vuoden lentopäästöt – ja sitä kautta kaikkien edellisvuosien päästöt – on tsekattavissa tässä postauksessa.

Mikä oli sun luku viime vuoden lennoista?

22.2.2017 12 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Sain haasteen osallistua tuoreimpaan #reilutblogit-blogikamppikseen jo aikoja sitten, mutta siihen tarttuminen on tuntunut tällä kertaa jotenkin erityisen haasteelliselta. Oon käsitellyt reilua matkailua blogissa niin yleisellä kuin yksityiskohtaisemmallakin tasolla aika monta kertaa, mistä syystä uuden itseä koskettavan aiheen löytäminen vaati ajatuksen lepuuttamista pääkopassa. Viime aikoina tää asia on kuitenkin tullut vastaan niin monessa paikassa, että mun on pakko tarttua siihen.

Ja se on ruoan haaskaaminen. Mää oon se tyyppi, joka nuolee kaverinkin lautasen puhtaaksi jos vaan kehtaa, enkä heitä ruokaa koskaan roskiin. Karim on vielä muakin pahempi biojäte, ja ihan tosissaan meillä syödään monesti kiivit kuorineen, porkkanat kantoineen ja omenat kotineen, ananaksen keskiosasta puhumattakaan. Itsestään selvää on myös se, että vähän nuutunut kaalinpää käytetään tavalla tai toisella kokkailussa, eikä päiväysvanha maitotuotekaan päädy roskiin. Matkailijan kannalta tämä on myös erityisen kätevää siitä näkökulmasta, että kun maha tottuu jo kotioloissa melko mielenkiintoiseen bakteerikantaan, ei vatsapöpöt pääse iskemään niin helposti reissussakaan (tai ainakin teoriatasolla, sillä lokakuussa olin just ruokamyrkytyksen kourissa reissussa…).

Miten tämä sitten liittyy matkailuun? Kuten Pingviinimatkat-blogin kamppispostauksesta voi lukea, näkyy matkailijoiden porsastelu ruoka-asioissa erityisen hyvin hotelliaamiaisella, missä keskimäärin jokaikinen ruokailija jättää lautaselle yhden banaanin verran ruokaa. Eli mun puhtaaksi nuoltua lautasta vasten joku toinen jättää sen kaksi banaania, eli reilut 200 grammaa syömäkelpoista ruokaa. Se on aivan liian paljon maailmassa, missä ruoka ei kuitenkaan ole jokaiselle itsestäänselvyys.

Balkan Balkan-2

Tämän reilutblogit-kierroksen teemana oli myös ruotia itseä ja yrittää parantaa omia epäreiluja matkailutottumuksia.

Tähän ruoka-asiaan liittyen tunnistan itessäni kyllä myös parannettavaa, erityisesti reissulla. Eväiden kanssa on aika selvä peli ettei niitä juurikaan jää yli, sillä mukaan voi napata just niitä omia lemppareita, mutta joskus ravintoloissa on vähän niin ja näin. Se on aika hullua, sillä vois just kuvitella kun ostaa kalliilla ravintolaruokaa, niin viimeistään munkaltainen nuukailija söis kaiken ruoan viimeistä murua myöten.

Niin mää yleensä teen, mutta selkeästi mun niin rakastamien hampurilaisten kohdalla on monesti pari juttua, joista en syö ihan kaikkea ja ne on just hampparisämpylä ja ranet, niin naurettavaa kuin se onkin. Tulevalla Amerikan-reissulla on onneksi monta mahdollisuutta valita niiden tilalle jotain muuta, joten ne kerrat kun päätän ne tilata, katoavat ne aina jatkossa myös lautaselta. En oikeasti tajua sitä logiikkaa että syödään eka valtava hamppariannos ja sitten jätetään viis ranskalaista lautaselle, kun “ollaan jo aivan täynnä”. Siis kamoon, viis ranea? Käsi pystyyn virheen merkiksi ja lautanen tyhjäksi.

Toinen juttu on edustusillallisilla tarjoiltavat äyriäiset. Aina silloin tällöin vastaan tulee tilanteita jolloin ei yksinkertaisesti voi vaikuttaa ite siihen, mitä omalle lautaselle tulee. Periaatteestakaan en syö sikaa tai juo alkoholia, mutta muiden ruoka-aineiden kohdalla pidän käytöstapoja omia mieltymyksiä tärkeämpinä erityisesti, kun puhutaan juurikin noista edustustilaisuuksista.

Aika monta kertaa onkin tullut syötyä simpukoita, mustekalaa, katkiksia ja muita juttuja ainoastaan sen verran että dinneriseuralle jää fiilis että jotain on nyt syöty, mutta näissä tapauksissa lautaselle jää kieltämättä aina aika valtava kasa ruokaa. Äyriäisistä tuun tuskin koskaan pääsemään eroon, niin useaan otteeseen mulle on niitä tyrkytetty, joten ruokahävikin minimoimiseksi omalta osaltani en voine tehä muuta kuin opetella edes sietämään meren makua, niin mahdottomalta kuin se tällä hetkellä tuntuukin.

Espanja-2 Espanja-3 Espanja

Yritän olla liberaali monissa asioissa ja huomioida muiden näkemykset, mutta ruoan heittäminen roskiin on yksinkertaisesti juttu, jota en voi käsittää millään tasolla.

Tää varmasti tuntuu monelle teistä pieneltä jutulta, mutta ite koen tämän aivan yhtä tärkeänä kuin esimerkiksi eläinten hyvinvoinnin tai roskaamisen aiheuttamat ongelmat. Otsikossa oleva, mun eilen kuulema vitsi summaa tämän aiheen aika täydellisesti.

Hyvää ruokahalua kaverit, niin reissussa kuin kotonakin!

Eng: How do you feel about food leftovers especially when travelling? My point of view is the same where ever I am, and I try to make sure that food does not go to waste because of me.

16.3.2016 12 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit