Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Portugali

Lissabonin reissun lähestyessä loppuaan päätettiin Ainon kanssa tehdä päiväreissu johonkin toiseen kaupunkiin. Pikkuinen reissu oli suunnitelmissa alun alkaenkin, sillä seitsemän päivää samassa kaupungissa on toki mukavaa, mutta samallahan siinä voisi nähdä jotain muutakin. Aluksi suunniteltiin käyvämme eteläisessä Farossa tai pohjoisemmassa sijaitsevassa Portossa, mutta päädyttiin kuitenkin lopulta matkustamaan 45 minuutin päähän Sintraan, lähinnä rahallisista syistä, sillä sinne oli reilusti edullisempi junalippu ja todennäköisesti jos oltais Portoon tai Faroon asti lähdetty, olisi siellä ollut järkevää myös yöpyä. Kaiken hyvän lisäksi viihdyttiin Annen luona niin hyvin, ettei kaivattu kovinkaan pitkälle, joten paineltiin sitten linnakaupunki Sintraan!

Annen mukaan Sintra on linnoja täynnä, ja se olikin aikamoinen turistikaupunki. Eipä siinä, linnat oli todellakin hienoja, mutta autenttisuudesta nyt ei ollut hajuakaan. Nykästiin Ainon kanssa rautatieasemalla eri suuntaan kuin muut turistit, jotta saatais edes hetki olla rauhassa, ja ihasteltiin kaupungin erittäin ränsistyneitä mutta silti tosi söpöjä taloja. Lisäksi kun siellä täällä näkyi pikkuvilauksia linnoista, oli mukava kuljeskella rauhassa ilman ryysistä.


The real me.

Suunniteltiin aluksi että kierreltäisiin vaan ympäri kaupunkia ja ihasteltais linnoja ulkoa päin, mutta lopulta päästyämme ensimmäisen linnan kohdalle, alkoi sen sairaan kaunis puutarha houkuttaa ja ostettiin sitten piletit ja mentiin sisälle.

Vaikka Portugalissa oli meidän reissun aikana tosi kylmä, yks merkittävä ero Oulun heräävään kevääseen siellä oli, nimittäin vihreys! Kaikki puut oli jo komeasti lehdessä, ja vaikka sitä kasvillisuutta Lissabonissakin oli melko reilusti, vasta Sintrassa tajusin miten pitkällä kevät Portugalissa jo olikaan. Käveleskeltiin niiden upeiden puiden lomassa viimisen päälle laitetussa linnapuutarhassa ja kuviteltiin olevamme prinsessoja. Kyllähän se päivä menee niinkin!

Aino-prinsessa lukemassa karttaa



Siellä se rinsessa heiluttaa!

Välillä käytiin jo melko korkealla, ja maisemat oli sen mukaiset. Bongattuamme rinsessatornin meidän oli tietty pakko kiivetä sinne, harmi vaan että mulla on pieni korkeanpaikankammo. No, hitaita askeleita ja menoksi, hengissä selvittiin. Jossain vaiheessa eksyttiin tuonne puutarhaan, mutta se ei haitannut kun aikaa oli. Puutarhakierroksen päätteeksi vierailtiin vielä tuossa yllä olevassa kuvassa vilahtavassa rinsessalinnassa, mutta se oli suoraan sanottuna valtava pettymys! Huonekaluja ei ollut juuri missään huoneessa, ja suurin osa huoneista oli täynnä vaan jotain haisevia valokuvia ja tekstiä rakennuksen historiasta, joten ei Ainon kans varsinaisesti arvostettu mitenkään erityisen kovasti.

Linnakierroksen jälkeen suunnattiin tyytyväisenä kohti rautatieasemaa, sillä Sintra oli todella pieni kaupunki. Myöhemmin illalla kuultiin, että oltiin menty aivan väärään linnaan ja että siellä olis ollu paljon siistimpääkin nähtävää, mutta siinä vaiheessa se ei paljoa enää auttanut. Saatiin kuitenkin leikkiä päivä rinsessaa linnan puutarhassa, joten ei kai se hukkaan menny!

Kaupungista olis myös pitäny löytyä Kekkosen patsas, mutta se ei tullu vastaan. Ehkä sitten ens kerralla?

9.5.2012 2 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Huh, yritän saada kiireellä viimeisetkin Lissabon -aiheiset postaukset tehtyä, ennen kuin perjantaina suuntaan Pariisiin. Sen jälkeen tulee semmoista haipakkaa kolme viikkoa, että blogi todennököisesti hiljenee ainakin vähän, sillä lähden hankkimaan koko kesäksi kirjoitettavaa! Nyt kuitenkin pääsette nauttimaan valtaisasta 28 kuvan postauksesta (tsemppiä jo alkuun), sillä ajattelin päräyttää eetteriin vielä loput julkaisukelpoiset kuvat tuosta Portugalin ihanasta pääkaupungista, missä toivottavasti on jo näin toukokuun puolella komeasti lämpimämpää kuin reissumme aikaan (miten on Anne?). Tässä siis keltaisia ratikoita ja pastellin värisiä taloja, nauttikaa!


Tajusin vasta nyt ettei kokeiltu noita söpöjä raitiovaunuja kertaakaan!


Alfamassa, Lissabonin vanhimmassa osassa oli söpöjä rakennuksia ja paaaljon autoja!


Vanhojen, kulahtaneiden talojen eksotiikkaa!


Tässä on loiva nousu, ja eipä meidän vastaan ihan kauheasti tullu superjyrkkiä mäkejä, mitä ei oltais jaksettu kiivetä.


Makea vjyy Alfamassa!


Samat näkemät mutta vielä paremmat, kun Aino ja Anne esiintyy!


Tää oli yks hienoimpia näkemiä, taustalla oli vielä joku katutaiteilija rimputtelemassa niin kyllä maistui!


Naapurikauppahalli ja mukavasti aivan keskelle risteystä parkkeeratut autot. Hyvä portugalilaiset!


Mummo stalkkaamassa, mutta ei hoksaa että minä stalkkasin häntä.


Lisää kulahtaneita mutta supersöpöjä kerrostaloja!


Maailman parhaaksi suklaakakuksi nimettyä marenkista, mousseista ja kastikkeista suklaakakkua!


Jossain vaiheessa kävi valtavasti huvittamaan, että oltaisiin voitu Ainon kanssa mennä Ainorteen.. Hehheh.


Ihana Aino ja mites nuo ihanat kaakelit! Vois esimerkiksi meidän talon ulkokuoren koristaa myös tuolla tavalla!


Ostettiin kiinalaiskaupasta kahdella eurolla hämähäkkimies-sateenvarjo joka palveli mainiosti.


Espanjalaisia jalkapallofaneja rannassa
Vettä. Vaikka Lissabon sijaitseekin rantsussa, ei taidettu päästä rantaan kuin yhtenä päivänä.


Lisää rantaa! Ei muuten paljon pulikoitu, vaikka minä olin viksuna tyttönä pakannutki bikinit mukaan.. Ehkä ens kerrala.


Lisää espanjalaisia jalkapallofaneja. Tuossa vaiheessa ei vielä ymmärretty, miten ne on vallannu koko kaupungin.


Kokeiltiin pastel de natamaista piirakkaa, eikä tuo toiminu murotaikinapohjassa yhtään, en siis suosittele!


Jos olis tuo nousu pitäny tulla ylöspäin, olisin siinä tapauksessa ehkä hypänny tuohon ratikkaan.


Rua de Sao Pedro de Alcantaran lähellä oli mitä mainioin näköalapaikka!


Ratikat söpösti vierekkäin, vasemmalla puolella näkyy myös kovisten graffitiparkkipaikka!

Onko mitään söpömpää, kuin vanhat pariskunnat?


Näitä espanjalaisia jalkapallofaneja olikin sitten  muutama…

Siinä olisi! Tästä voi pähkinänkuoressa oikeastaan saada kaikki reissun tärkeimmät elementit irti: leivoksia, söpöjä raitiovaunuja, ihmisten salakuvausta ja rantaa, mitä sitä muuta ihminen reissultaan kaipaa?

7.5.2012 2 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Vierailtiin Lissabonin -lauantaina päivällä Feira da Ladra -nimisellä kirpputorilla. Kyseessä on aivan valtavan kokoinen alue, jonne paikalliset tulee tiistaisin ja lauantaisin aamupäiväksi myymään kellarikomeronsa tyhjiksi. Osa myyjistä on paikalla todella tekemässä rahaa, mikä vaikeuttaa oikeiden löytöjen tekemistä, kun hinnat ovat melko korkealla. Tinkiminen kuuluu tietty asiaan, ja numeroita kannattaa reenailla portugaliksi ennen kirpparille suuntaamista.

Kun reissun lauantaiaamu koitti, me suunnattiin Ainon kanssa kohti Feira da Ladraa, jonka nimi oli muistaakseni suomennettuna varkaiden paratiisi, joten siellä todella kannatti pitää taskuistaan kiinni. Mulla on tosi huono kirppiskarma, enkä tee kauheesti löytöjä muualta kuin naapurikirpparilta, joten en lähteny Feira da Ladraan mitenkään kovin odotuksin. Aino taas vanhana kirpparihirmuna asetti päivälle tavoitteita, ja tietysti löysi mitä lähti etsimään. Yllättäen minä tulin kirpparilta tyhjin käsin, mutta reissu ei kuitenkaan mennyt hukkaan, sillä olihan siellä mukava käydä.

Kirpparialue oli aivan valtava! Kierreltiin siellä useita tunteja, vaikka pysähdyttiin ainoastaan pariin kojuun tutkimaan tarkemmin tarjontaa. Tarjolla oli kaikkea vanhoista kännyköistä partavaahtoon, lissabonilaisia kaakeleita, koruja, huonekaluja ja vaikka mitä. Myyjät oli pääasiassa eläkeläisiä, mutta joukossa oli myös nuoria ja aikuisia sekä lapsiperheitä. Pyörittiin tosi pitkään eräällä korukojulla, ja pöytien takana oli paku, missä oli parkissa pitäjä lapsineen. Samalla kun perheen isä hieroi kauppoja, vetelivät lapset ruokaa nassuihinsa.

Feira da Ladra löytyy Cracan kaupunginosasta. Mukaan kannattaa varata rutkasti energiaa ja hyvät tinkimistaidot.

6.5.2012 2 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Lissabonissa aivan majapaikkamme naapurissa sijaitsi kauppahalli. Yhtenä päivänä käytiin siellä Annen seurana ostamassa hedelmiä ja samalla tsuumailemassa kauppahallin tarjontaa. Eipä nuo kauppahallit mitenkään toisistaan tunnu eroavan, hurjat määrät hedelmiä, tuoretta lihaa ja kalaa sekä mahtava valikoima juustoja löytynee miltei jokaisesta eteläeurooppalaisesta kauppahallista. Ja mikäs siinä, mitä sitä enempää kaipaakaan kun kunnon ruokaa?

Reissun loppupuolella uskaltauduttiin sitten naapurikauppahalliin Ainon kanssa hedelmä- ja juusto-ostoksille. Suunnattiin suorinta tietä Annen vakkarihedelmämyyjän luo, joka ilmeisesti muisti meidän olleen Annen seurassa hedelmäkojulla muutamaa päivää aikaisemmin, tai on sitten vaan niin äärettömän ystävällinen jokaikiselle (veikkaan jälkimmäistä). Napattiin mukaan muutama hedelmä, osa Annelle ja osa meille.

Reissun alkupuolella päätettin Ainon kanssa, että ostetaan joka päivä jotain eksoottista ja tuntematonta hedelmää meille iltamussutteluun, sillä kauppojen tiskit oli täynnä toinen toistaan oudompia hedelmiä. Ei kai me pohjosen kasvatit tunnettu muita ko omenan ja appelssiinin, joten tuo oli tietenkin erittäin hieno kokemus meille molemmille. Aloitettiin se sitten niinkin eksoottisesti kuin ostamalla mansikoita (ne lasketaan, vaikka ovatkin epähedelmiä)… Seuraavana päivänä ostettin mango, että oikeaan suuntaan oltiin menossa!

Kokeilut jäi melko lyhyeen, sillä mansikan ja mangon lisäksi ostettiin papaijaa ja ananasta (jota ei muuten kannata ostaa yllä olevassa muodossa ainakaan evääksi kaupungille ainakaan ilman teräviä miekkoja). Ostettiin myöhemmin uudelleen papaijaa ja sen kaveriksi avaruushedelmä, jonka nimi on ainakin portugaliksi anonas. Kuka tietää, mikä se on suomeksi? No, anonas maistui banaanijogurtille ja papaijassa oli liian vähän syötävää.

Noiden lisäksi maistettiin vielä jotain tuntemattomaksi jäänyttä oranssia suurikivistä kirpsakkaa hedelmää, jota ei sitten tehnyt mieli maistaa toista kertaa, eli aika lyhyeen jäi meidän kokeilut. Taidettiin kokeilla jotain leivostyyppistä herkkua noita helemiä enemmän. No, joka tapauksessa kyllä sitä oli pohjosen tyttönä mielissään tuommoisten c-vitamiinipommien äärellä!

3.5.2012 0 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit