Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Ranska

Yhteistyössä Frans & Amélie

Kuten ennen reissua blogissakin kerroin, Amerikan-seikkailun paluumatkalla piipahdettiin myös Pariisissa. Välilasku oli aikataulun mukaan seitsemän tuntia, joten järkeiltiin siinä ajassa ehtivän mainiosti käydä myös vähän kaupungilla, ja Karimkin saisi ensimmäisen Ranskan-vierailunsa. Todellisuudessa meillä kesti kaks tuntia päästä ulos lentokentältä, sillä terminaali jonne meidän kone laskeutui, sijaitsi tietysti mahdollisimman jeerassa lentokentän juna-asemaan nähden, ja saatiin seikkailla aikamoinen tovi ennen kuin päädyttiin ulos.

Lopulta meille jäi siis vaan parisen tuntia Pariisille, sillä takas lentokentällä piti olla tietysti taas kahta tuntia ennen lennon lähtöä ja matkoihin kului liki tunti suuntaansa. Ei kuitenkaan skipattu reissua, vaan päätettiin käydä tsekkaamassa Eiffelin torni ja palata sen jälkeen takaisin lentoasemalle.

Idea oli loistava, ainakin ajatuksen tasolla. Todellisuudessa oltiin molemmat aivan kuolleita ja jetlageissa lennon jälkeen, joten näin jälkikäteen näitä kuvia katsellessa tuntuu aika utopistiselta, että ylipäätään käytiin Pariisissa. En muista reissusta juuri mitään, joten ihan hyvä, että kuvat jäi todisteeksi vierailusta.

Pariisi-7 Pariisi Pariisi-4 Pariisi-2 Pariisi-5

Lentokentältä pääsi lopulta tosi kätevästi Eiffelille. Hypättiin kentällä RER-junaan, ja jäätiin pois noin 20 minuutin kävelymatkan päässä tornista. Metrolla olis päässy vielä lähemmäs, mutta haluttiin kuitenkin saada vähän enemmän irti Pariisista kuin pelkkä viisminuuttinen Eiffelillä, joten päätettiin taivaltaa pikkumatka jalkapatikassa, siitäkin huolimatta että käytännössä koko kävelymatka meni tuijotellessa maisemien sijaan silmät lasittuneina kenkiä. Tai nukkuessa, kuten kuvistakin näkee.

Kevät oli Pariisissa kuukausi sitten samassa pisteessä mitä Suomessa viikko sitten. Lehtiä ei ollu puissa juuri ollenkaan, mutta ilmassa leijaili lupaus keväästä. Aurinko paistoi ja lämmintäki oli melko mukavasti, joten saatiin oikein kiva vastaanotto takas Eurooppaan Amerikan-reissun jälkeen.

Pariisi-8 Pariisi-3 Pariisi-6 Pariisi-9

Mitäpä siitä Pariisista sen enempää sanoisi, sillä lyhyen piipahduksen parasta antia oli Eiffelin torni. Jatkettiin kuitenkin Ranskatunnelmia myös seuraavana päivänä, kun käytiin vielä ennen Karimin lähtöä yhteistyön tiimoilta dinnerillä Helsingin keskustaan avatussa Frans & Amélie -ravintolassa. Kyseessä on ranskalainen bistro, ja vaikka nimi ja tunnelma onkin kuin suoraan Pariisista, on ravintola todellisuudessa S-ryhmän ketjula, ja Fransmanni-ravintolaketjun uusi versio.

Vaikka Fransmanni-ravintoloista voi olla montaa mieltä, on ravintolaketju ollu mun silmissä aina hirveän hellyttävä. Kun alettiin seurustella Karimin kanssa suunniteltiin köyhinä opiskelijoina että joskus kun on hyntsää, mennään hienosti syömään juurikin Frnasmanniin. Eipä koskaan menty, mutta nyt kymmenisen vuotta myöhemmin päästiin dinnerille ravintolan päivitettyyn versioon ja ehkä ihan hyvä, sillä huhujen mukaan Fransmannit ei ehkä edes kymmenen vuotta sittenkään olis lopulta tarjonnut sitä hienon ravintolan illalliskokemusta.

Kontrasti Helsingin ja Pariisin välillä oli valtava, kuten arvaatte. Siinä missä Pariisissa paistoi aurinko ja nahkatakilla tarkeni vallan mainiosti, Helsingissä satoi vettä ja välikausitakillakin oli aika kolea. Päätettiin kuitenkin ettei se häiritse, ja hypättiin sateisen Pariisin tunnelmaan illastamalla ikkunapöydässä, mistä pystyi seurailemaan sateenvarjojen kanssa tepastelevia ohikulkijoita. Kun oikein käytti mielikuvitusta, olis voinu kuvitella olevansa takaisin Pariisissa. Kuvittelua helpotti myös jäätävä jetlag, joka iski aika pahasti kesken dinnerin. Karimin käydessä vessassa mää ehdin nukahtaa pöydän ääreen, joten tunnelma oli todella hyvin samankaltainen kuin edellisenä päivänä Ranskassa!

Frans & Amélie-11 Frans & Amélie-2 Frans & Amélie-3 Frans & Amélie-10 Frans & Amélie-5 Frans & Amélie Frans & Amélie-9 Frans & Amélie-12

Onneksi ruoat kuitenkin helpotti hereillä pysymistä, sillä ne oli kaiken sen pinnistelyn arvoisia. Tosin tilasin jetlageissani annoksen, jossa oli härkäpihvin kaverina myös pekonia, sillä en varsinaisesti kyennyt ilmeisesti omaksumaan tietoa kovin hyvin. Siinä sitä sitten oltiin pekonilautanen nenän edessä, mutta hyvin annos toimi vaikka pekonit jäivätkin syömättä.

Herätys tapahtui viimeistään jälkiruoan kohdalla, sillä ravintolan suklaa-annos oli kaikin puolin täydellinen. Harvemmin mudcake on oikeasti just eikä melkein, ja tällä kertaa sisältä valuva sula suklaamassa tiesi paikkansa. Ainoa harmi oli se, että suklaaherkku sijaitsi Karimin lautasella eikä mun, vaikka toki ranskalais-suomalaistyylisessä hillalla krumeluuratussa creme bruleessakaan ei ollut mitään valittamista. Sokerikerrosta rikkoessa olo oli kuin Améliella, ainakin lähes.

Molemmat Ranska-vierailut, niin Pariisissa kuin Helsingissäkin, meni siis samanlaisessa sumussa. Onneksi kummastakin kokemustasta on kuitenkin kuvia todistamassa että siellä käytiin, sillä muuten vois olla hieman haasteellista erottaa kävikö niin oikeasti vai uneksinko pelkästään. Tästä opitaan siis se, että ehkä ens kerralla en varaa dinneriä heti lennonjälkeiselle illalle, jos jetlagin vaara on olemassa. Tosin oli kyllä kieltämättä kätevää, että illallinen kuitenkin pakotti pysyttelemään hereillä, tai ainakin puoliksi.

Joko nää oot testannu Pariisin tai Frans & Amélien?

Eng: Walking jet lagged around Paris is something I don’t really recommend that much, but having a dinner in the Frans & Amélie restaurants I do.

17.5.2016 8 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Voihan Pariisi

Kirjoittanut Inka

Joko alakaa Pariisi -kuvat kyllästyttää? No ei mikään ihme, sillä reissusta on kulunu jo hyvä tovi ja meikäläisenki Pariisi -vitsit alkaa jo vedellä viimeisiään. Tässä kuitenkin vielä vihoviimeinen kuvasatsi meidän reissulta. Loppureissusta piipahdettiin Montmartessa ja hikoiltiin kävellessämme kukkulalle. Ylin kuva on mukana muistuttamassa, että mun ei kannata lukea karttaa, sillä kuvassa esiintyvän rakennuksen kohdalta meidän oli määrä kääntyä vasemmalle, mutta kartanlukija-Inka posotti eteenpäin vielä pitkään, kunnes huomasi, että on aika kääntyä takaisin. En voi tajuta, miten oon koskaan selvinny esimerkiksi Barcelonassa itekseni, huh!


Matkalla Moulin rougelle seksikauppoja oli mistä valita


Se mylly, kuus miljoonaa muuta turistia ja turisteja ahdistelevat paikalliset, täydellistä.


Deux Moulins löyty mutta Amélie Poulainia ei näkyny missään. Sisään ei menty ko paikka on kuulemma pilalla.


Pariisin kattojen yllä, nams mitkä maisemat!


Palattiin vielä kerran Louvreen matkalla Seinen rantsua kohti. Tuolloin testattiin myös puistopäikkärimahdollisuus.


Seinen ranta ja markkinat. Tarjolla oli pääasiassa taidetta ja kirjoja, eikä ostettu kumpaakaan.


Palamu ja Eiffeli, mulle kelepas tämä.


Reissulaiset Louvren edessä, oltiin kai sitä mielissään vierailun jälkeen!


Ja loppuun pala parasta Pariisia eli kakkua, nams!

Ne oli siinä, lupaan. Ainakin hetkeksi. Kieltämättä kuukauden reissutauon jälkeen alkaa olla jo pientä kaukokaipuuta ilmassa, mutta lupaan myös nautiskella Suomen kesästä ainakin siihen elokuun puoliväliin saakka, kunnes hyppään sinivalkoisten siipien sisään ja suuntaan kohti Tanskaa.

Loppuun vielä summaus Pariisista.

Ihania asioita: kauniit talot, se että Eiffel näky vähän joka talon takaa, kaunis kieli mistä en tajunnu yhtään mitään, käveltävissä olevat välimatkat, lämmin ilima, mainiota ruokaa tarjoilevat ravintolat sekä tietty seuralainen!

Asioita, joita ilmankin pärjäisin: sairaan kallis ruoka, mun huono kartanlukutaito, turistiahdistelijat turistikohteissa ja hivenen ylimieliset ranet.

4.7.2012 2 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Tällä hetkellä kelit ei aivan ensimmäisenä tuo mieleen melkein heinäkuuta, joten nykäisen tähän väliin parikymmentä kuvaa toukokuusta, kun Pariisissa paistoi aurinko ja oli ainakin toukokuuhun nähden loistava ilma. Tuostakin reissusta tuntuu olevan vähintään ikuisuus. Enkä voi muuta ku ihmetellä tuota mun tukan lyhyyttä, melko pätkäksi se tosiaan kynittiin viikkoa ennen tuota reissua. Mutta tokavika kuva-annos Pariisista, s’il vous plaît!

27.6.2012 3 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Palataan hetkeksi vielä kuukauden takaiseen (miten ihmeessä siitä voi olla jo niin kauan!?) Pariisin -reissuun, sillä tajusin juuri, että on vielä valtava määrä kuvia, mitä mulla on siltä reissulta tarkoituksena teille esitellä. Reissun viimeinen päivä suunniteltiin viettävämme kaupungin ulkopuolella upeissa puitteissa, ja aamulla suunnattiinkin kohti juna-asemaa ja Versaillesia. Noin puolen tunnin junamatkan ja kymmenen minuutin kävelymatkan jälkeen oltiin Versaillesin edessä.

Ja voi moro sitä jonoa! Tultiin ilmeisesti samaan aikaan kaikkien muiden turistien kanssa, joten siinä sitten jonotettiin. Se onneksi veti aika nopeasti joten eipä se kauheasti haitannu, siinä oli vaan vähän epäselvyyksiä siitä, ollaanko nyt lippu- vai missä jonossa. Kuten vaikkapa Louvreen, myös Versaillesiin pääsee sisälle ilmaiseksi, jos on alle 25 -vuotias ja EU:n kansalainen. Mulla oli tuolloin käytännössä viimeinen mahdollisuus noille ilmaisille sisäänpääsyille, sillä tänä vuonna mittariin napsahtaa se 25. Ajoitus oli siis täydellinen, ainakin iän puitteissa. Passia vilauttamalla pääsiin sisään, ja pieni pettymyksen aalto meni meidän yltämme kun hartaasti valmistetut eväät piti jättää säilytyslokeroon vierailun ajaksi, joten se siitä puistolounaasta.

Mites sitten se itse Versailles? No ei nähty juuri mitään siitä valtavasta kompleksista vaikka kierreltiin tuntitolkulla ja ihmeteltiin, pyöriskeltiin ja tuijoteltiin ympäriinsä niska vääränä, niin valtava se on. Olihan linna toki aivan upea, mutta fiilistä söi hieman ne kuus miljoonaa muuta turistia, jotka päättivät vierailla linnassa juuri tuona päivänä. Ihmisvirta imaisi mukanaan täysin, kun astuttiin ensimmäiseen huoneeseen, ja vaikka kuinka välillä oikein pysähdyttiin odottelemaan, ei se ihmisten tulo vaan lakannut, saati vähentynyt. Annettiin sitten periksi ja mentiin vaan mukaan massan imuun.

Linna oli täynnä upeita yksityiskohtia, ja kaikki oli todellakin vedetty överiksi. Aurinkokuningaskin oli ilmeisesti noudattanut ”parempi overit kuin vajarit” -ajattelutapaa ja tehny varmasti kaikille selväksi, kuka olikaan se suuri pomo. Mikäs siinä, punalippispäisten koululaisryhmien joukossa oli mukava ihastella linnan taidokkaita yksityiskohtia, mutta ei voitu olla ihmettelemättä sitä, miten ne opettajat on voinu uskaltaa ottaa mukaan kokonaisia luokkia tuommoseen linnaan, missä kaikki menee varmasti hukkaan. Ei toimis Suomen kouluissa..

Jännittävimpiä asioita oli tietysti nuo sängyt! Päästiin käymään sekä kuningattaren että kuninkaan makuusopeissa, ja niitä ne nimenomaan oli! VALTAVIA hökötyksiä painavine kullattuine verhoineen, puuhkineen, korokkeineen ja mitä vielä! Mulle ei aivan avautunu, miksi noiden sänkyjen edessä oli aidat. Ajattelin että ne oli rakennettu siihen jälkeen päin turistien hätyyttämiseksi mutta ei niin tainnut ollakaan. Ehkä se on ollu tapa pitää liian alhaiset ihmiset kauempana ylhäisistä.

Oon lukenu aika monta blogipostausta Versaillesista ja aina oon olly yhtä kyrsänä siitä, miksi ihmiset on ettiny sen linnan likaisimman peilin ja ottanu sen eessä sitten kuvia. No, linnassahan on siis valtava peilisali (alla olevassa kuvassa), ja kaikki peilit on aivan tasan yhtä likaisia, kuin yllä olevassa kuvassa – how nice! Yritettiin kovasti ottaa toisistamme kuvia tuolla linnassa, mutta niiden muun miljoonan vierailijan joukossa se vaan yksinkertaisesti oli melko mahdotonta. Ehkä ens kerralla sitte.

Meidän vierailusta tuli supertunnelmallinen siinä vaiheessa, kun alkoi aivan valtava kaatosade. Lopulta taivaalta tuli hirviä kasa rakeita, ja sanoipa Salla nähneensä jopa salamia linnan ikkunoista. Saatiin nimittäin ängettyä itsemme ikkunan eteen ihastelemaan sitä kuuluisaa puutarhaa oikein vesisateella, ja olihan se melkoisen näköstä. Samasta syystä jouduttiin kuitenkin jättämään se puutarhavierailu aivan toiseen kertaan, sillä meillä ei varsinaisesti sattunut mukaan kurakamppeita.

Vaikka se, mitä odotin ehkä kaikkein eniten jäi tällä kertaa kokematta, oli vierailu silti aivan mainio. Linna on vaan niin upea.

21.6.2012 0 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit