Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

ruoka

Ilman toiseksi viimeisen päivän laksa-annosta olisin voinut sanoa, että enpä pitänyt Singaporessa syötyä ruokaa juuri minnään. Onneksi kohdalle sattui loppumetreillä kuitenkin tosi hyvä vaihtoehto, joka sai avaamaan silmät siitä, miten mahtavia herkkuja maailmalla on vielä tarjottavanaan.

Tämä setti oli täysosuma.

Oon kirjoittanut aikaisemminkin mun monista ruokavammoista. Yleensä pärjään niiden kanssa melko vaivattomasti, mutta Singaporessa kyllä meinas mennä hermot. Erityisesti varmaan sen takia että mulla oli aika isot odotukset kaupungin ruokatarjonnan suhteen, sillä Singapore on tunnetusti maailman ruokapääkaupunki, joka on kerännyt vuolaita kehuja niin katukeittiöiden ystäviltä kuin pöytäliinapaikkoja kannattavilta. Uskoin siis löytäväni rutkasti myös nirson makuun sopivaa sapuskaa.

Mun ruokavammat kattaa singaporelaisittain semihankalan kombon: sianliha, äyriäiset ja sienet on hell no -listalla, enkä siis voi mennä esimerkiksi kasvissyöjämentaliteetilla, sillä kaupungissa missä valtaosa hawker centereistä tarjoaa pääasiassa kiinalaista, on sieniä lähes jokaisessa kasvisruoassa. Myös monet kiinalaiset ruokapaikat saattavat paistaa esimerkiksi kanan tai kasvikset laardissa, vaikka sianlihaa ei annoksessa olisikaan. Olin siis aika ajoin melko nälissäni etsimässä kojua, mistä löytyisi nirsollekin syötävää. Sellaisia toki oli rutkasti, mutta oli tietysti täysin oma vika, kun mitään tajunnan räjäyttäviä ruokaelämyksiä ei irronnut kovin helpolla.

Food courtien sijaan Singaporessa puhutaan siis hawker centereistä, jotka ovat täynnä vieri vieressä olevia ruokakojuja. Keskellä on iso kasa pöytiä tuoleineen, ja alueelta löytyy yleensä paitsi käsienpesumahdollisuus myös vessa. Singaporen tyylilä paikat on tosi siistejä, ja kumaraselkäiset vanhukset (ja joissain harvoissa tapauksissa myös nuoremmat) siivoavat pöydän melkein heti, kun asiakas poistuu paikalta.

Singaporen ruokamaailman parhaimmisto löytynee sieltä missä paikallisetkin syövät, eli juuri noista hawker centereistä. Vaikka ravintolat voi vaikuttaa nopeasti vilaistuna tosi vaatimattomilta, on kojujen joukossa niin bibi gourmand -mainittuja kuin michelin-tähditettyjäkin ravintoloita. Nämä onkin niitä paikkoja, missä pääsee herkuttelemaan michelin-tasoisella sapuskalla parilla eurolla!

Meiltä jäi tähdet sekä muut maailman parhaiksi kehutut kojut kokeilematta useista yrityksistä huolimatta, sillä joko oltiin liikkeellä väärään aikaan (Singapore Famous Rojak) tai sitten ei onnistuttu löytämään koko kojua (Liao Fan Hong Kong Soya Sauce Chicken Rice & Noodle). Siitä huolimatta mahat saatiin täyteen tosi edullisesti, sillä ruoat maksoi 3,5–5,5 Singaporen dollaria eli 2,5–4 euroa. Mahat täyttyi halvalla, vaikka nirso välillä mutristelikin.

Mikä siinä ruuassa sitten mätti? Aluksi itkeskelin kiinalaisen ruuan makumaailmalle, joka ei vaan nappaa. Söin kuitenkin kiinalaista ekaa kertaa sitten vuoden 2011 enkä vaan yhtä tai kahta vaan ihan reilusti useamman kerran. Sieltä löytyi myös hyviä juttuja, joten tää reissu taatusti työnsi mua vähemmän nirsoilevaan suuntaan. Intialaisessa ruuassa taas häiritsi hiton huonolaatuinen liha, ja huvitti huomattavasti kun tilailin ihan mielissään thaimaalaista sellaisen tullessa vastaan, sillä aikoinaan myöskään thaimaalainen ruoka ei ollut riittävästi räjäyttämään tämän nirson makumaailmaa.

Luojan kiitos tokavikan päivän superherkulliselle tofulaksalle ja kevätkääryleille, jotka muodosti niin hyvän setin, että samat herkut piti käydä syömässä vielä seuraavanakin päivänä. Se herkkusetti löytyi muuten aivan sattumalta hotellin parkkipaikan toisella puolella sijaitsevasta ruokakojukeskittymästä, jota ei edes varsinaiseksi hawker centeriksi voi kutsua. Alla olevat suosikit löytyivät Waterloo Streetin ruokakeskittymässä sijaitsevasta Kwan Inn Vegetarian Food -kojusta. Nam!

Me ehdittiin käydä reilun viikon mittaisella reissulla yhteensä noin kymmenessä hawker centerissä, joten aika monta paikkaa tuli nähtyä. Vaikka ihan kaikki ei missään nimessä ollut täysosumia, kaksi suosikkia löytyi,sillä ainakin kaupungin kauneimmaksi kehuttu Lau Pa Sat ja intialaiseen ruokaan painottuva Tekka Center kannattaa kokea!

Käytiin tsekkaamassa myös esimerkiksi Maxwell Food Centre (kahteen otteeseen heti reissun aluksi!), Amoy Street Food Centre, Golden Mile Food Centre sekä Sentosan saarella sijaitseva Malaysian Food Street. Kaikkia en edes muista, mutta varmaa on että jos on yhtään vähemmän nirso, kaikista löytyy takuuvarmasti ruokaelämyksiä!

Tilattiin annoksia vähän vaihdellen joko jaettavaksi tai sitten molemmille omat, mikä oli tosi hyvä valinta. Jos oltaisiin aina tilattu kummallekin omat annokset olis puolet varmasti jäänyt useammin kuin kerran syömättä, joten evästen jakaminen oli hyvä idea. Esimerkiksi kanariisin kanssa mukaan tuli usein myös erillinen liemikulho, joten vaikka annokset eivät olleetkaan jättimäisiä, riitti niissä aivan hyvin syötävää kahdelle.

Pitäisikö sitten lopettaa matkustaminen, tai ainakin märinä, jos ei kohdemaan ruokakulttuuri edes kelpaa? Ihan varmasti monen mielestä, mutta ite aattelim vielä kokeilla. En muinoin aluksi tykännyt edes libanonilaisesta, joten jospa muidenkin maiden keittiöiden kans olis vielä toivoa.

Ja pahoittelut vielä etukäteen kaikille jotka loukkaantuu syvästi siitä, että en osannu mennä oikeisiin ruokapaikkoihin heti ja kehtaan sen takia valittaa siitä internetissä. Singaporesta olisin kuitenkin odottanut löytäväni hieman helpommin niitä lähes täysosumia jatkuvien hutien sijaan. Tällä kertaa vankkumaton etsintä onneksi tuotti tulosta, ja uskon että niin käy myös tulevilla (ruoka-)seikkailuilla!

Milä on sun lemppari Singaporessa, mikä mulla jäi kokematta tai ymmärtämättä?

21.2.2018 8 Kommenttia
4 Facebook Twitter Google + Pinterest

Piipahdin marraskuussa päivän mittaisella visiitillä Tallinnassa, kun saatiin työkaverin kanssa idea tehdä päiväreissu parin vanhan toimiston tytyn kanssa. Ihan koko kööriä ei saatu kasaan, mutta suunnattiin kuitenkin Tallinnaan kolmistaan ihan perinteiselle tyttöjen päiväreissulle. Mikäs olis sen parempaa?

Ei oltu suunniteltu mitään sen kummempaa ohjelmaa päivälle, kuten ei tuommoisella reissulla välttis kuulukaan, mutta pari juttua oltiin kuitenkin katsottu etukäteen: ruokapaikat, tietty. Päädyttiin skippaamaan Eckerön aamiaisbuffa ja suuntaamaan ensi töiksemme Tallinnaan saapumisen jälkeen aamiaiselle Solaris-ostoskeskuksessa sijaitsevaan Kohvik Komeet -kahvilaan.

Silmissä siinsi paitsi Komeetin monipuolinen kakkuvalikoima myös vuoden 2010 Tallinnan-seikkailulta mieleen jäänyt mukava tunnelma ja tyylikäs sisustus sekä tietty ostoskeskuksen kattokerroksesta avautuvat näyttävät maisemat. Myös ruokalista vaikutti oikein sopivalta meidän aamiaista ajatellen. Suurin syy taisi mulla kuitenkin olla sijainti, sillä halusin ehdottomasti piipahtaa Solariksessa sijaitsevassa Pillerkaar-luonnonkosmetiikkakaupassa ja tässä sai aika näppärästi kaksi samalla vaivalla.

Komeet oli ihana ja sisustus ihan yhtä rento sekä tyylikäs kuin muistinkin. Ainoa kupru vierailussa oli se, että en ollut hoksannut tsekata mihin aikaan kahvilan keittiö avautuu, eikä sieltä tietenkään saanut vielä ruokaa siihen aikaan kun konkoiltiin paikalle. Onneksi kukaan ei vastustanut kakkuaamiaista, eikä tuollaisen valikoiman äärellä siitä oikein olisi voinut enää kieltäytyäkään.

Kakut oli huippuja (valikoimasta löytyi myös raakakakkuja, nams!) ja vaikka maisema ei noin marraskuussa ollutkaan ihan 6/5, noita kaljuja oksia katseli kuitenkin mieluummin kuin selkäänsä olisi ottanut, eli ei valitettavaa senkään suhteen.

Kakkujen jälkeen oli luvassa välishoppailu ennen seuraavaa syömistä, ja kierreltiinkin Solariksen lisäksi parit täsmäkohteet Viru-keskuksessa sekä Rotermannilla, kunnes oli aika taas jatkaa matkaa kohti ruokapöytää. Oltiin tehty jo hyvissä ajoin varaus keskustan ulkopuolella sijaitsevaan Noa-ravintolaan, joka toimii kaupungin parhaaksi rankatun Noa Chef’s Hallin yhteydessä Suomenlahden rannalla.

Ravintola oli tosi tunnelmallinen ja merellisen sijaintinsa sekä isojen ikkunoidensa vuoksi siitä tuli vähän mökkifiilis. Värikkäät tekstiilit, rento mutta kuitenkin tosi hyvä palvelu ja mukavat penkit teki ilmapiiristä tosi viihtyisän. Ruoka oli myös hyvää, mutta ei todellakaan edullisimmasta päästä jos miettii Tallinnan ravintoloiden yleistä hintatasoa. Noan perusravintolakin on rankattu kansainvälisen White Guide -oppaan arvosteluissa korkean tason ravintolaksi siinä missä rakennuksen toisessa päädyssä sijaitseva Chef’s Hall on kaupungin ainoa kansainvälisen huipputason ravintola, joten tavallista korkeammalle hintatasolle oli myös perustelut.

En oo missään nimessä mikään ravintolakriitikko mutta omaan kokemukseeni pohjautuen väittäisin ruoan olleen tosi hyvää ja kokemuksen kokonaisuutena ehkä hinnan ja vaivan väärti. Jos kuitenkin Noaan suuntaa, suosittelen harkitsemaan rakennuksen toista puolta, jos vaan budjetti antaa myöten 80 euron hintaiselle maistelumenulle. Ja lisättäkööt vielä, että myös seuralaiset kehui omia annoksiaan, joten vikaan Noassa tuskin voi mennä!

Matkaa keskustasta ravintolaan on se vajaa kymmenen kilometriä, ja me suhautettiin se pirssillä. Matka taittui melko nopeasti, mutta esimerkiksi kesällä välimatkan vois ihan hyvin kulkea vaikkapa vuokrapyörällä, sillä reitit on erinomaiset ja vie pitkän matkan merenrannassa kulkevaa pyörätietä pitkin, eli maisemienkaan puolesta ei voi valittaa.

Noan jälkeen meille ei jäänyt enää mitenkään hulluna aikaa kierrellä Tallinnassa, joten melko sulavasti sujahdettiin sitten teen kautta takaisin Eckerön terminaaliin ja m/s Finlandiaan missä todettiin aika nopeasti, että lauantai-ilta Tallinnan-laivalla ei välttis oo koskaan se paras idea. Ens kerralla pitää paluumatkalla ehdottomasti suunnata suorilta loungeen, sillä todettiin laivabaarissa karaokea kuunnellessamme että parikymppiä omasta rauhasta ei oo enää kovin paljoa. Ens kerralla siis sinne!

Kiitti vielä matkaseurasta Annuli ja Christuli! <3

22.12.2017 0 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Ai että me syötiin New Yorkissa! Ja sehän oli suunnitelma, joten oon kyllä siihenkin osaan reissua hyvin tyytyväinen. Olin tehnyt ruokasuunnitelmia hyvinkin etukäteen, ja niillä mentiin. Heti matkan alkajaisksi sain huomata että Sanna oli ehkä maailman helpoin reissukaveri, sillä ruokapaikka kuin ruokapaikka, sille kävi kaikki. Mikäs sen parempaa!!

Mietin että miten käsittelisin noita reissun ruokapaikkoja blogissa, ja tulin siihen tulokseen että paljolla pärjää aina joten länttäsin kaikki sitten yhteen postaukseen. Tässä siis tulee: kaikki ruokapaikat, missä käytiin reissun aikana! Useimmat on vanhoja tuttuja, mutta ainakin yks uusi paikka tuli matkan aikana eteen.

Poppy seed bagel with cream cheese Fresh & co -kahvilassa

Oh ja nam! Rakastuin tämän reissun aikana aivan täysin unikonsiemenillä koristeltuun paahdettuun cream cheese -bageliin, ai että! Söin näitä ekalla ja tokalla New Yorkin -visiitillä, mutta sittemmin ruokavammojen vuoksi oon jättänyt nämä väliin. Nyt en paljoa vatsanpuruista välittänyt kun aikaa oli vaan muutama päivä, ja annoin palaa. Aloitettin joka ikinen New York -aamu tällä herkkukombolla ja kyllä maistui!

Fresh & Co sattui vaan kohdalle, eikä se ollut mitenkään erityisen hyvä. Tuorejuustoa oli aika hintsusti, ja melkeinpä kaikissa muissa paikoissa sitä oli paljon enemmän, mutta helppous voitti parina aamuna tuorejuuston määrän. Näitä olis saanut 1,5 dollarilla katukojuistakin, mutta koska niissä ei ole paahtimia, jätettiin väliin. Saatiin monta unohtumatonta New York -hetkeä, kun paineltiin pitkin Manhattanin katuja tai metrotunneleita paahdettu bagel toisessa ja höyryävä tee toisessa kädessä. Ongelmia tosin tuli siinä vaiheessa kun alkoi yrittää syödä bagelia, sillä se ei yhdellä kädellä onnistunut varsinkaan siinä vaiheessa, kun naama oli täynnä tuorejuustoa. Mutta eipä sen väliä.  Ai että nää on hyviä!

Shackburger Shake Shackissa

Tätä olin odottanut ehkä eniten kaikista ruokapaikoista – vanha kunnon Shake Shack! Olin haaveillut vetäväni burgerin kylkeen vielä mansikkapirtelön (namskis!), mutta lopulta kävi niin että päädyttiin jo ensimmäisenä päivänä nälissään Shake Shackiin, jolloin päätin säästellä mansikkapirtelöä Madison Square Parkiin, minne oltiin menossa lounaalle seuraavana päivänä.

Lopulta ei sitten koskaan tarettu edes ajatella hampurilaislounasta tuulisessa puistossa, ja tämä kerta jäi ainoaksi. Eipä sillä, Shake Shack taisi tarjoilla koko reissun parhaan evään, sillä ai vitsi ne osaa kyllä burgerinsa! Pihistelijäpisteet vielä ilmaisesta vedestä, jota on aina tarjolla Shake Shackissa!

Juustohampurilainen Five Guysissa

Kyllä, vedin samana päivänä kaksi burgeria ja bagelin, siinä teille terveellisen urheilijan ruokavaliota parhaimmillaan! Ekana päivänä ei siis ollut tarkoitus käydä lounaalla hampparilla, mutta illallinen Five Guysissa oli kyllä aivan suunniteltu juttu. Burgeri näyttää vähän kämäseltä, mutta hyvää se oli!

Aikaisemmin olin sitä mieltä, että Five Guys saattaa olla jopa Shake Shackia parempi, mutta tämän reissun jälkeen täytyy todeta että kyllä se Shake Shack veti taas pidemmän korren. Tosin siihen saattaa olla merkittävänä syynä se, että tilasin taas vahingossa burgeriini sieniä, mikä on aina huono valinta. Tai siis en tajunnut pyytää hampparia ilman sieniä. Ehkä ens kerralla opin, ja Five Guys saattaa nousta taas parhaaksi. Tosi hyvää siitä huolimatta!

Brisket sandwich Mighty Quinn’sissa

Odotin Mighty Quinn’sia myös tosi kovasti, sillä se oli yksi häämatkan supersuosikeista. Hyvä se oli tälläkin kertaa, mutta täytyy tunnustaa että odotukset oli ehkä vähän turhan korkealla, sillä vaikka ruoka oli mainiota, oli se ehkä ihan pienoinen pettymys. En tosin osaa eritellä, miksi.

Mighty Quinn’s jäikin mietityttämään kovasti, mutta väitän että vika oli ehkä enemmän minussa kuin ravintolassa ja ruoassa. Sannuli otti muuten juustomakaronia, joka oli kuulemma just sitä itseään, eli periamerikkalaista mac’n’cheeseä!

Niin ja jos jäi epäselväksi, niin suosittelen silti, erityisesti lihan ystäville!

Mozzarellapizza Grimaldi’sissa

Vähän olin mielissään kun tajusin, että nyt oli viimeinkin se kerta, kun pääsin käymään legendaarisessa Grimaldi’s-pizzeriassa. Monta kertaa oon New Yorkin -reissuillani katsellut kaihoisasti sitä pitkälle luikertelevaa jonoa ja todennut, että taas jäi herkkupizzat saamatta. Tällä kertaa niin ei kuitenkaan käynyt!

Pelattiin ninjamaisesti just oikein ajoituksen kanssa, sillä mentiin ihastelemaan auringonlaskua Brooklyn Bridge Parkiin, joka on muuten aivan klassikko. Haluttiin saada elämyksestä kaikki irti ja nähdä sekä auringonlasku että Manhattanin siluetti taivaan pimennyttyä. Katsottiin auringonlasku ja todettiin että kunnolla pimeää on vasta vähän ajan päästä, joten päätettiin käydä siinä välissä syömässä. Kaikilla huudeilla olleilla turreilla oli nähtävästi pläninä poistua paikalta vasta taivaan pimettyä, ja me asteltiin aivan naapurissa sijaitsevaan kulttipizzeriaan alle viiden minuutin jonottamisella – uskomatonta!

Itse ravintola oli tosi ahdas ja yllättävän pieni, mutta tärkeintähän oli itse ruoka, ja se oli hyvää. Pohjoissuomalaisen känkkykaupungin kasvattina mua on tosi vaikea vakuuttaa täysin, mutta kyllä Grimaldi’sin lätty maistui erinomaiselta varsinkin, kun oli aikaisemmin värjötellyt kylmässä. Menisin kyllä uudelleenkin, mutta en ehkä jonottaisi tuntikausia. Ja ai niin – heti sen jälkeen kun oltiin saatu lätty eteen, oli oven edessä ihan tajuton jono. Siinä vaiheessa piti kyllä vähän onnitella itseä siitä, miten nappiin pelattiin ajoituksen kanssa!

Turkey burger Bareburgerissa

Vain yksi kuva tästä hampparista, ei sen enempää! Syy kuvattomuuteen on puhtaasti seurassa: nähtiin viimeisen päivän viimeisellä aterialla Oululaista Niinaa, joka asuu kaupungissa, eikä siinä paljoa tullut kameraa kaivettua, kun kiinnosti enemmän kuulla millaista elämä New Yorkissa oikein on oululaisin silimin.

Ruoka oli kuitenkin erinomaista, ja Bareburgerin valikoima oli aivan jäätävän kattava! Saatavilla oli rakenna itse -tyylisiä burgereita, ja tarjolla oli toinen toistaan parempia valintoja. Mää valitsin lopulta Kalifornia-henkisen kalkkunaburgerin, joka oli kyllä hyvä! Vähän jäi mietityttämään myös kasvisvaihtoehdot, mutta tässä ketjussa pitää selvästi käydä vielä myöhemminkin, joten ehkä ens kerralla.

Tällaisella setillä säilyttiin hengissä tällä matkalla ja voin kertoa, että näläkää ei tarvinnut nähdä!

Löytyikö tuttuja paikkoja tai uusia suosikkeja?

22.11.2017 3 Kommenttia
4 Facebook Twitter Google + Pinterest

Apua, mitä ihania ruokakokemuksia pääsin taas pitkästä aikaa kokemaan oikein roppakaupalla, kun seikkailin muutaman päivän Berliinissä. Tässä vaiheessa lienee aiheellista antaa taas varoituksen sana: jos et oo just käyny jääkaapilla, voi olla että tämä postaus herättää hillittömän himon alkaa osoitella kättä kohti jääkaapin ovenripaa.

Meillä oli reissukaverini Miian kanssa hyvin vähän suunnitelmia viikonlopulle, ja päällimmäinen tavoite olikin pääasiassa vaihtaa kuulumisia, kuljeskella ympäriinsä sekä tietysti syödä. Se, että ruokapostaus on ensimmäinen mitä tuolta viikonlopulta julkaisen, kertoo oikeastaan kaiken oleellisen viime päivistä.

Reissu oli täydellinen tyttöjen irtiotto, sillä parin päivän aikana ei ollut stressin häivääkään, kun vaan iisisti kuljettiin kahvilasta ravintolaan ihan vaan vetääksemme sama rundi hetken päästä (kun nälkää oli kerätty taas vähän aikaa) uudelleen. Viikonlopun säät oli melko kehnot siinä mielessä, että aurinko näyttäytyi ehkä hetken verran, mutta enemmän kahlattiin vesisateessa tai odoteltiin loputtomiin auringon vilahtavan pilviverhon välistä. Eipä silti tehnyt mieli juuri valittaa säästä varsinkaan, kun nälkä ei todellakaan ollu!

Me majoituttiin kolme yötä Prenzlauer Bergissä sijainneessa Airbnbssä, ja tää oli mun ihka ensimmäinen kerta, kun yövyin Airbnbssä niin, että myös hostit oli paikalla. Kokonaisen asunnon sijaan buukattiinkin pelkkä huone, sillä myös Berliinissä kärsitään aika paljon Airbnbn aiheuttamasta järjettömästä vuokrien noususta, eikä haluttu tukea ammattimaisesti asuntoa vuokraavaa Airbnb-yrittelijää, vaan koettiin tuo eettisemmäksi vaihtoehdoksi. Ei kuitenkaan käytetty asunnon keittiötä, vaan aloitettiin kaikki reissuaamut jossain muualla.

Ensimmäinen aamiainen syötiin omassa naapurustossa, Prenzlauer Bergissä sijaitsevassa Betty’n Caty -kahvilassa. Supersuloinen kahvila oli lauantaiaamuna aivan täynnä siitäkin huolimatta, että vieressä olevat paikat olivat melko tyhjillään. Tämä oli selvästi paikka, mihin kannatti tulla. Olin saanut vinkin siitä Berliinissä asuneelta työkaveriltani, joka selvästi tiesi parhaat ruokapaikat.

Meillä ei ollut varausta, eikä täpötäydessä kahvilassa ollut tietenkään tilaa sisällä, joten päädyttiin nautiskelemaan ensimmäinen Berliinin-aamupala pihalla. Aurinko ehkä oli jossain siellä paksun pilvipeitteen takana, mutta onneksi Berliinin syksy ja pyötään kannettu puuro lämmitti sen verran, että aamiainen oli tosi miellyttävä. Yhdeksän euron puuroannos tuntui kieltämättä hieman tyyriiltä kaupungissa, jota kehutaan erityisesti edullisesta hintatasosta, mutta tuossa hetkessä sen maksoi mielellään varsinkin, kun puuro oli tosi hyvää! Nautin kahvilassa myös reissun ainoaksi jääneen inkivääriteen, jota muuten oli tarjolla lähes kaikkialla.

Lauantain aamiaisella pärjättiin pitkälle, ja lopulta käytiin vaan päivällisellä. Oltaisiin tosi kovasti haluttu nousta Bikini Berlin -ostoskeskuksen yhteydessä toimivaan 25th hotellin katolla olevaan Neni-ravintolaan, mutta koska oltiin jätetty sekin pöytävaraus tekemättä, oli meidän tyytyminen ostoskeskuksen katolla olleeseen Super-konseptiliikkeeseen, joka oli supertrendikkäästi paitsi ravintola ja kahvila myös kauppa.

Ruokalistalla oli pieniä annoksia, joita meitä kehotettiin nappaamaan nälän suuruudesta riippuen kahdesta neljään. Mää pelasin varman päälle ja tilasin vaan kaks, salaatin ja kana-annoksen, jotka olivat kyllä aivan riittäviä. Meinasin tosin hajota syvässä lasipurkissa tarjottuun salaattiin, joka aluksi lenteli joka paikkaan ja oli lopuksi vaan tosi hankala syödä. Ruoka oli kuitenkin tosi hyvää, mutta esillepanon käytännöllisyys ei ehkä ollut aivan ykkösluokkaa. Niin tai näin, Super oli ihan hyvä, joskin melko kallis, valinta tuolle illalliselle.

Sunnuntaina pelattiin vähän paremmin ja varman päälle, sillä aloitettiin aamu vanhalla tutulla. Edellisreissulta tutuksi tullut The Bowl -ravintola ei pettänyt tälläkään kertaa, ja ravintolan aamiaislistalta löytynyt bread bowl oli täynnä ihan sairaan hyviä komponentteja, jotka hävis parempiin suihin hetkessä. Tilasin kaveriksi myös vihersmoothien sekä minttuteetä, ja siinä sadetta katsellessa oli kyllä tosi mukava vaan olla, höpistä ja nauttia ravintolan tosi kivasta tunnelmasta.

The Bowl on pääosin raakaa ja vegaanista ruokaa tarjoileva ravintola, mutta on ruokalistalla myös monia kypsennettyjäkin juttuja. Nimen mukaisesti niiden juttu on kulhoissa tarjoiltavat annokset, jotka on kaikessa helppoudessaan ainakin mun mieleen. Ravintolan siemenleipä on to die for, ja kaikki mitä oon kummallakin kerralla maistanut siellä, on ollu ihan tajuttoman hyvää. Tähän siis todella vahva suositus!

Aamiaisen jälkeen mulla jäi tosi paljon tekemään mieli kakkua, ja otettiin tavoitteeksi löytää Berliinin parhaat raakakakut, tai ainakin niiltä osin mitä sunnuntaiaukiolot antoi myöten. Päädyttiin lopulta Rawlicious-ravintola-kahvilaan, joka tuli vastaan kaikissa Berliinin raakakakkuja käsittelevissä julkaisuissa.

Tilasin itelleni myös elämäni ensimmäisen golden milkin eli kurkumalatten, mitä oon halunnut maistaa jo tosi pitkään! Sen kylkeen otin suklaakakun, joka tosin oli jopa mulle liian makea, eikä missään nimessä edes parhaimmistoa niistä raakakakuista, mitä oon maistanut. Makeannälkä kuitenkin lähti, ja kurkumalatte oli ihanaa, eli vierailu oli kuitenkin aivan onnistunut varsinkin, kun nähtiin aurinko ensimmäistä kertaa ravintolasta poistuttuamme!

Kakkujen jälkeen oli pakko kävellä ympyrää vähän aikaa, sillä meillä odotti hetken päässä pöytävaraus, ja nälkää piti todellakin vähän houkutella. Buukattiin pöytä niin ikään edellisreissulta tutusta The Bird -hampurilaisravintolasta, jonka burgerit oli niin tajuttoman hyviä, että mun piti päästä sinne uudestaan.

Ruokalistalla oli tosi herkulliselta kuulostava linssi-kesäkurpitsaburgeri, ja vaikka olinkin päättänyt jo etukäteen tilaavani saman signature burgerin kuin aiemmallakin kerralla, päädyin lopulta testaamaan vegeburgeria. Saatiin ravintolassa ihan jäätävää palvelua tarjoilijalta joka tuli ottamaan meidän tilaukset, sillä siinä vaiheessa kun molemmat tilattiin kasvisburgerit, ripitti se meitä hetken siitä, että ei kai me nyt tosissaan tultu sinne syömään mitään kasvishampurilaisia. Tuijotettiin molemmat kimulia täysin hiljaa, sillä ei vaan voitu uskoa sen olleen tosissaan. Huhhei!

Tajusin muuten, että taisin tilata elämäni ensimmäistä kertaa kasvishapurilaisen, ja olihan se kyllä hyvä! Rakastan kesäkurpitsaa, joten tässä ei voitu mennä kovin pahasti pieleen, eikä menty. Hillitön määrä raneja oli liikaa kakkupalan vielä muistutellessa vatsassa, mutta burgeri hävisi kyllä nopeasti parempiin suihin. Ravintolasta siis edelleen vahva suositus, tarjoilijan jäätävistä kommenteista huolimatta!

Maanantaina jäin itsekseni Mipan suunnatessa työmatkalle Ranskaan, ja koin päivän ainoan mieleenpainuvan ruokahetken lounastapaamisessa. Meille oli varattu pöytä Spree-joen rannassa sijaitsevasta Katerschmaus-ravintolasta, joka oli avattu vasta toukokuussa. Melko erikoisella Holtzmarktin alueella on ihan hirveästi kahviloita, ravintoloita ja kaiken maailman bilepaikkoja ja se, että tapaamispaikaksi sovittiin jättimäinen discopallo kertoo paikasta melko paljon.

Katerschmaus oli tosi iso ja melko erikoinen ravintola, jonka sisustuksessa riitti yksityiskohtia. Erityistä oli myös se, että sisustusta ei saanut kuvata, ja mua kieltämättä vähän jännitti kaivaa kameraa edes ruoka-annoksen kuvaamista varten, vaikka se kuulemma olikin ok. Ravintola sijaitsee tosiaan aivan joen rannassa, ja on varmasti kesällä aivan ihana hengailupaikka. Ruoka oli tosi edullista ja hyvää, joten tämä paikka kannattaa pitää mielessä erityisesti, jos suuntaat Berliiniin kesällä!

Matkan viimeinen ruokaelämys oli tänään aamulla, kun konkoilin hotelliaamiaiselle hotellin yhteydessä toimivaan Commonground-kahvilaan. Perinteisen buffan sijaan mua odottikin kolmivaiheinen ruokalista, josta sai tilata kustakin kohdasta yhden. Valkkasin avokadotäytteisen hapanleivän hummuksella ja punajuurella, matkan viimeisen minttuteen sekä elämäni ensimmäisen kombuchan. Olin etukäteen vähän harmitellut pieneltä kuulostavaa aamiaista, mutta voi moro miten hyvä ja just sopivan kokoinen tää setti olikaan, nam!!

Vaikka kahvila sijaitsee hotellin yhteydessä, on se tietysti avoinna kaikille. Vierailun arvoisen siitä tekee paitsi hyvä ruoka myös kiva tunnelma ja erikoinen sisustus, minkä lisäksi myös kahvilan sisäpiha on varmasti erityisesti hyvällä säällä tosi ihana ja rento hengailupaikka.

Huh, mikä nälkä iski nyt, kun postaus on lopussa! En oo varmaan koskaan käynyt omalla lomalla noin paljon ravintoloissa ja kahviloissa syömässä, mutta Berliini sopi siihen tarkoitukseen just täydellisesti, sillä siinä kaupungissa riittää kiinnostavia, hyviä ja edullisia ruokapaikkoja vaikka päivän jokaiseen hetkeen. Tällä kertaa pärjättiin näillä, ja toivottavasti tuosta joukosta irtoaa myös vinkkejä Berliinin-reissua suunnitteleville. Viime vuoden Berliinin-matkan ruokasuosikit löytyvät kootusti aiemmasta postauksesta.

Onko näistä paikoista joku sulle tuttu?

26.9.2017 10 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit