Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

ruoka

Kaupunkireissuilla kerta kerralta tärkeämpään rooliin nousee ruoka. Lontoon-viikonlopusta ei puuttunut herkuttelua, sillä nälkä tuli tietysti monta kertaa päivässä ja ravintolatarjonta oli loputon.

Meidän reissulla ruokailut hoitui oikeastaan aikalailla itsestään. Ei tehty juurikaan pohjatyötä vaan suunnattiin aika lailla sinne minne nokka näytti, mutta tietysti kaupungissa asuva ystävä tiesi ainakin sen pari hyvää paikkaa, missä oli pakko käydä.

Koko matkaseurue oli täynnä mimmejä jotka on asunu ulkomailla ja reissannut paljon, joten silmää ravintolavalinnoille oli siinä missä joustoakin. Tehtiin päätökset nopeasti ja ruokailun suhteen reissu oli äärimmäisen vaivaton.

Onneakin oli aika lailla matkassa, sillä melkein kaikki ravintolat oli aivan nappeja, eikä ne muutkaan huonoja olleet. Siispä mulla on kerrankin tarjota teille vähän ravintolavinkkejä Lontooseen! En oo ikinä myöskään syönyt kaupungin ravintoloissa niin paljon kuin nyt, joten nyt on mahtava sauma suositella paikkoja.

Täältä siis pesee!

1. Where The Pancakes Are, Southwark

Aloitettiin herkuttelu Kristan lempiravintolassa, joka oli jo nimenä mulle tuttu: tässä paikassa meidän piti aamiaistaa Annikan kanssa vuoden 2017 Lontoon-reissulla, mutta edellisenä yönä London Bridgellä väkijoukkoon ajaneen pakettiauton vuoksi alueen kaikki paikat oli suljettu, myös tämä. Oli siis viimein aika päästä maistamaan kovasti hehkutettuja pannareita!

Helpolla se vierailu ei kuitenkaan onnistunut, sillä vaikka oli perjantai ja kello noin kymmenen aamulla, oli ravintolaan jonoa. Odoteltiin ulkosalla reilut puoli tuntia, minkä aikana ehdittiin mainiosti vaihtaa kuulumiset ja just kun alkoi ihan oikeasti jo vähän palella, pöytä vapautui ja päästiin sopivasti sisälle.

Ruokalista pohjautui tietysti pannukakkuihin, ja skipattuani kokonaan täysin makeat pannarit valinta oli mun osalta lopulta aika helppo: pannarit halloumilla, mustikoilla ja siirapilla sekä kurkumalatte kylkeen. Reilun kympin maksanut kombo voi kuulostaa vähintään erikoiselta, mutta maistui taivaalliselta: pannukakut oli just niin kuohkeita kuin Muumeissa, rapea halloumi aivan ihanaa ja kombo mustikoiden sekä siirapin kera toimi aivan loistavasti! Tosi vahva suositus tälle, ja tekisi melkein mieli matkustaa Lontooseen jo pelkästään tämän annoksen vuoksi.

Tattariallergikoiden sen sijaan kannattaa kiertää tämä paikka kaukaa, sillä pannaritaikinassa käytetään tattaria. Huonossa (meidän) tapauksessa herkuttelun jälkeen luvassa saattaa olla vaikka sairaalareissu.

Ravintolan puolesta on kuitenkin sanottava se, että jäin unelmoimaan pannareista moneen otteeseen vierailun jälkeen, lopputuloksesta huolimatta!

Hintataso: pannariannokset reilun kympin.

2. Radio Alice Pizza, Hoxton

Aivan meidän majapaikan naapurissa sijainnut Radio Alice Pizza koitui ruokapaikaksi aivan sattumalta, mutta oli lopulta oikein mainio löytö. Paikka näytti ulkoa käsin tosi sympaattiselta ja viihtyisältä, joten asteltiin sisälle sen enempää asiaa miettimättä. Perjantaina alkuillasta tilaa oli rutkasti, joten saatiin valita pöytä oman maun mukaan jonottamisen sijaan.

Listalla olevat pizzat oli melko erikoisia ja perinteisen tonnikala-ananas-linjan sijaan oli valittava jotain muuta. Päätin ottaa villin kortin eli kanapizzan, joka sisälsi muun muassa pottumuusia ja korianteria (jälkimmäistä en nyt suoranaisesti rakasta), enkä pettynyt. Ei pizza mikään kaikkien aikojen paras ollu, mutta yllättävän hyvä!

Parasta pizzassa oli ehdottomasti pohja, joka oli just sopivan sitkeää. Ravintolassa taas miljöö oli viihtyisä ja esimerkiksi avokeittiö sijaitsi hauskasti keskellä ravintolaa, ja kaikista alakerran pöydistä oli näkymä pizzauunin ympärille.

Tykkäsin, ja menisin uudestaankin, joten uskallan suositella myös sulle!

Hintataso: pizzat noin kympin.

3. The Breakfast Club, Hoxton

Niin ikään aivan majapaikan vieressä sijaitsi myös tunnetun The Breakfast Clubin ravintola, mihin suunnattiin aamiaiselle toisen päivän alkajaisiksi. Matkaa oli valehtelematta 120 metriä, joten matkan aikana ei ainakaan nälkään kuoltu.

Oltiin ravintolassa lauantaiaamuna puoli kymmeneltä jolloin ei ollut vielä ruuhkaa, mutta puolen tunnin päästä tilanne oli jo aivan toinen. Paikalle kannattaa siis saapua aikaisin, jos ei kiinnosta seisoskella jonossa ennen aamupalaa!

Olin käynyt ketjun ravintolassa vuosia aiemmin Mipsun kanssa, joten tiesin vähän mitä odottaa. Paikan sisustus oli täynnä hauskoja ja värikkäistä yksityiskohtia ja viittauksia popkulttuuriin, ja koko ravintola oli superkuvauksellinen! Saatiin istumapaikka pyöreästä loossista ja se oli just hyvä.

Ruokalista oli niin monipuolinen, että valinnan vaikeus iski monta kertaa, mutta lopulta otin Eggs Florentine kurpitsapohjalla ja se oli hyvä! Myös muut kehu annoksiaan kovasti ja naureskeltiinkin meidän onnistuneelle ravintolaputkelle. Saatavilla oli erilaisten kananmuna-annosten lisäksi muun muassa smoothieita, pannareita ja avokadoleipiä.

Kokonaisuus toimi ravintolassa erinomaisen hyvin, ja mun oli vielä pakko käydä erikseen ottamassa vessaselfie, kun vessat oli niin hienot ysärin suosikkipiirrettyjen hahmoilla koristeltujen tapettien ansiosta. Tääkin oli aivan nappi!

Hintataso: annokset reilun kympin.

4. Five Guys, Soho

No niin, nyt asiaa! Five Guysin hampurilaisketju on tuttu jo vuoden 2011 jenkkien road tripiltä, ja oon tavallaan päättänyt, etten käy ketjun paikoissa muualla kuin jenkeissä, mutta nyt periaatteet sai kyytiä! Raivokkaassa ihmispaljoudessa suoritetun hitaan etenemisen ja muiden matkailijoiden väistelyn jälkeen en alkanut inttämään, kun Pret A Manger vaihtui lennossa viereiseen Five Guysiin.

Astuttiin sisään täpötäyteen hampurilaisravintolaan ja tunnelma oli tosi hektinen, eikä vapaita pöytiäkään juuri ollut. Saatiin kuitenkin tilattua sapuskat sen kummemmin jonottamatta ja pöytäkin löytyi lopulta, eli ihan hyvin meni. Mikään rauhallinen nollauspaikka ääriään myöten täysi ja meluisa ravintola ei todellakaan ollut, mutta siitä huolimatta onnistuttiin rauhoittumaan hetki ruokailun lomassa.

Ja ne sapuskat, ai että! Hampurilaiset oli superhyviä kuten aina, ja myös ranskikset maistui, eli nam. Kun puhutaan burgereista, Five Guys lukeutuu ehdottomasti mun lemppareihin, oli miljöö karsea tahi ei.

Ja mainittakoot vielä varoituksena: listalla ei oo kasvishampurilaista, vaan vegeannos on hampurilaissämpylä kaikilla täytteillä. Ei tyydyttävä, sanoi Anna, enkä ihmettele.

Hintataso: hampurilaiset vajaan kympin.

5. Busaba, Hoxton

Tämäkin ravintola bongattiin kotikulmilta ehkä 200 metrin päästä asunnolta, ja tehtiin pöytävaraus lauantai-iltana parin tunnin päähän kun kuljettiin paikan ohitse matkalla kotiin. Totuuden nimissä en hihkunut riemusta thaimaalaisen ravintolan edessä, mutta en alkanut vänkäämään vastaankaan, kun ruokalistalla oli laksaa.

Suosittu ja pirun äänekäs ravintola oli paikka, missä sai kommunikoida vierustoverin kanssa huutaen, mikä ei ainakaan sille kaikkein intiimeimmälle illalliselle liene se paras vaihtoehto. Sitäkin enemmän häiritsi kuitenkin isot neliön malliset pöydät, missä illastettiin tuntemattomien vieressä. Tiiän, ihan järkyttävää suomalaiselle! Haha, ei se kyllä niin paha ollut mitä annoin ymmärtää, ja illallinen eteni oikein mukavissa merkeissä.

Paikan päällä kukaan ei tietenkään halunnut valittaa, mutta lopulta taidettiin kaikki olla sitä mieltä, että palvelu oli hidasta ja ruoka vaan semi ok. Drinkit oli kuitenkin kuulemma ensiluokkaisia.

Thaimaalaisen ruoan ystäville paikka on varmasti mukava elämys, ja vaikka en jäänyt käännös haaveilemaan tästä laksasta päiväkausiksi, ei ravintolasta nyt hirveästi valitettavaa ollut. Ihan samanlaisiin sfääreihin ei kuitenkaan päästy kuin muissa paikoissa.

Hintataso: pääruuat reilun kympin.

6. Franze & Evans, Shoreditch

Viimeiseksi suositukseksi listalla on sunnuntain lounaspaikka, joka oli reissun viimeinen ravintola. Tämä toiminee kaikkein parhaiten aamiaisella, mutta me suunnattiin ravintolaan sunnuntaina lounaalle, jolloin se oli edelleen ääriään myöten täynnä. Odotettiin istumapaikkaa ulkosalla viitisen minuuttia, kunnes meille oli tullut tilaa.

Ruokalistalla on pääosin aamiaisjuttuja: munia, mysliä, jogurttia, täytettyjä leipiä ja aamiaislautasia, mutta sen lisäksi myös pastaa, salaatteja ja burgereita. Meidän seurue osoittautui lopulta äärimmäisen yksimieliseksi, ja tilata törräytettiin kaikki burgerit. Myös juomatarjonta oli vakuuttava, ja saatavilla oli niin paikan päällä tehtyä lemonadea, kombuchaa, punajuurilattea kuin ihan peruskahviakin.

Miljöö oli viihtyisä mutta kiireinen, ja mekin istuttiin samassa pöydässä ventovieraiden kanssa, mutta sehän oli käynyt jo tutuksi.  Paikka oli tosi kiva, mutta hampparit oli kieltämättä vähän pettymys. Palaisin kyllä uudestaan, mutta tällä kertaa valkkaisin listalta jotain muuta.

Hintataso: hampparit alle kympin.

Nyt sun suokkarit tiskiin: mitä kannattaa kokeilla seuraavalla kerralla?

Ja mites muuten tuo ravintoloiden kuvausinto, hieman laski reissutunnelman tiivistyessä. Saanette kuitenkin vähän ees osviittaa myös loppupään paikoista! Kuvat missä mun naama vilahtaa, nappasi aina yhtä ihana Nella<3.

12.12.2018 0 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Hyvää syntymäpäivää mulle! Tai siis onnea mulle reilut kaksi viikkoa sitten. En tajua, mihin aika oikein häviää, kun ei ehdi blogiakaan päivittää niin usein kuin olisi suotavaa…

Juhlin kuitenkin 31-vuotissynttäreitäni marraskuun loppupuolella, ja viime vuoden juhlien sijaan päivä meni tänä vuonna melko maltillisesti. Aloitettiin aamu kuitenkin rakkaan ystäväni ja kollegani Millan kanssa päivälle sopivissa puitteissa, Kämpin aamiaisbuffassa.

Ollaan yritetty lisätä meidän yhteisiä, töihin liittymättömiä näkemisiä aloittamalla palkkapäivät aina aamiaisella. Juhlan kunniaksi suunnattiin Kämppiin, jonka aamiaisbuffaa en ollut vielä päässyt kokeilemaan. Tässä välissä taustatietoa uudehkoille lukijoille: mää rrrrakastan aamiaisbuffetteja! Viime aikoina oon kirjoittanut niistä melko vähän, mutta voisin ehkä hieman skarpata tässä asiassa, sillä kuten elämässä yleensä, first things come first. Parasta hyvässä buffetissa on tuore ananas, hyvä pähkinävalikoima, maapähkinävoi, hyvä tee, karjalanpiirakat ja hyvät juustot. Arvostan myös suuresti, jos leivososastolla on muhkeita muffinsseja, mutta yhtä lailla tykkään kyllä chia-puurosta ja raakakakuista. Eli vähän melkein mikä tahansa kelpaa. :D

Mutta takaisin siihen Kämpin aamiaiseen. Aamupalaa tarjoillaan myös ei-vieraille, jolloin sen hinta on 32 euroa. Hintaan sisältyy kokkien valmistamat munakkaat muun muassa Radissonin tapaan, ja valikoimaan kuuluu muun muassa monenlaisia mehuja, tuoreita leipiä, hedelmiä, rahkaa, jugua, karjalanpiirakoita ja muita perusjuttuja.

Kämpin aamiaista ajatellessa voisi olettaa saavansa jotain ekstraa monessa muodossa, ja niin kyllä saikin. Aamiaisen taso oli selvästi perusketjulaa korkeampi, mistä kertoi muun muassa tuorepuristetut mehut, uunituoreet leivät ja teetä sekä kahvia koskeva pöytiintarjoilu – ihanaa luksusta erityisesti silloin, kun teetä kuluu pannukaupalla!

Oliko aamupala sitten hintansa väärti? Syntymäpäivänä ehdottomasti, ja Millan tilaamat lehtikuohut toi vielä aamuun ihanaa juhlahumua. Tavallisena aamuna en välttis ihan tuosta noin vaan olisi valmis maksamaan 32 euroa aamiaisbuffasta, mutta kyllä palkkapäivän huumassa, varsinkin juhlapäivänä.

Ah, nyt tuli taas nälkä! Kiitokset Millalle vielä seurasta, onneksi tässä kuussa on taas palkkapäivä ja meidän yhteinen aamiainen! <3

Kuvan meitsistä nappasi tietysti Milla.

9.12.2018 2 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

No niin, nyt ollaan taas kunnolla ruoka-asian äärellä, mutta vähän eri tunnelmissa kuin aikaisemmassa, ruokaa käsittelevässä postauksessa. Vellon välillä vähän liikaakin omien ruokavammojen kanssa, ja keskittyminen menee aika pitkälti siihen mitä en syö sen sijaan, että keskittyisin oikeasti nauttimaan monista jutuista ja olemaan ylpeä siitä, miten kaikkiruokainen lopulta oon. Sehän on lopulta kuitenkin totta. Vaikka oonkin nirso muutamien juttujen suhteen, ei se tarkoita oikeastaan mitään. Jätän vaan jotku jutut syömättä, ja yritän hoitaa asian niin, ettei kukaan loukkaannu tai joudu näkemään sen vuoksi ylimääräistä vaivaa.

Mun hell no -lista on lopulta melko lyhyt, sillä siihen kuuluu vaan sianliha, äyriäiset ja sienet. Tadaa, ei kovin vaikeaa! Tarvittaessa oon jopa valmis joustamaan niin, että jos lautasella on äyriäisiä tai sieniä, voin sysätä ne sivuun ja syödä muut jutut, joten loppujen lopuksi oon ehdoton ainoastaan sianlihan kanssa. Siinähän ei oikeastaan oo mitään erikoista nirsoutta, sillä suurimmalla osalla ihmisistä (ainakin suomalaisista) on ainakin yksi asia, jonka syömisestä he kieltäytyvät kokonaan, ja mulla se on sianliha.

Mutta palataan sitten siihen itse asiaan eli ruokaan, ja nimenomaan espanjalaiseen ruokaan! Se on ollut mulle pitkään asia, joka on nostattanut kylmiä väreitä jo pelkästä ajatuksestakin. Ensimmäinen mielikuva espanjalaisesta keittiöstä tuo mieleen ilmakuivatun kinkun, makkarat ja äyriäispaellan sekä kaikki muut äyriäisruoat: mustekalarenkaat, simpukat ja muut. Aika vähän siis asioita, joita olisin valmis suuhuni laittamaan. Tämä Espanjan-matka avasi kuitenkin silmät aivan uudella tavalla, sillä söin tosi monia uusia espanjalaisia herkkuja, jotka oli aivan taivaallisia!

Toki on totta että erityisesti rannikolla sika ja äyriäiset on tosi vahvassa roolissa, mutta onneksi keittiöön kuuluu niin paljon muitakin makuja. Benidormin-työmatkalla ehdottomiksi ykkösiksi nousivat tapaspaikassa herkuteltu vuohenjuusto-omena-hunaja-annos, aivan Benidormin rannalla sijaitsevassa ravintolassa tarjottu kasvispaella sekä pienessä kulmakuppilassa syöty paistettu artisokka. Nam, nam ja nam!

Siinä missä valmistauduin tälle reissulle kauhunsekaisin tuntein miettien, mitä kaikkea kauheuksia nokan eteen tulevina päivinä tuleekaan, olin tosi positiivisesti yllättynyt, kun pääsin maistelemaan monia superhyviä herkkuja.

Viime vuosina mun suhtautuminen ruokamatkailuun on muuttunut tosi paljon, ja ruoalla on ollut kerta kerralta pienempi merkitys. Tuntuu hullulta muistella esimerkiksi jenkkireissuja, kun kuolasin hampurilaiskuvia kuukausitolkulla ennen lomaa ja näin suunnilleen joka toinen yö unia Las Vegasin buffeteista. Vuosien aikana ruoka on jäänyt jollain tavalla reissuilla ihan paitsioon, vaikka kotona se on aina ollut tosi isossa roolissa – ja on edelleen. Jotenkin nautiskelusta on tullut toissijaista reissuissa, mikä tuntuu ihan älyttömältä siinä mielessä, että ravintoloiden hinnat on yleensä ulkomailla huomattavasti kotimaata edullisemmat ja tarjonta huomattavasti monipuolisempaa.

Ehkä tässä on taas oppimisen paikka ja aika alkaa panostaa aiempaa enemmän ruokamatkailuun, sillä mikä olis ruokaa parempi tapa sukeltaa pintaa syvemmälle paikalliskulttuuriin? Espanjan reissu osoitti ainakin sen, että ainakaan mun ruokavammat ei oo tälle esteenä, joten nyt täytynee alkaa aktiivisesti muuttaa omia matkailutottumuksia takaisin kohti ruokafiilistelyä. Miten sen voi ees hukata vuosien varrella?

Espanjan herkkujen nauttiminen ei onneksi jää tähän, sillä niitä on luvassa rutkasti lisää ihan kohta, kun suunnataan melkein heti perään viikoksi takaisin Espanjaan, kun on perhematkan aika! Tai siis ollaan suuntaamassa, sillä viimeistelen tätä postausta Norskin lennolla, ilmatilassa jossain Helsingin ja Barcelonan välillä.

7.10.2018 2 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Ilman toiseksi viimeisen päivän laksa-annosta olisin voinut sanoa, että enpä pitänyt Singaporessa syötyä ruokaa juuri minnään. Onneksi kohdalle sattui loppumetreillä kuitenkin tosi hyvä vaihtoehto, joka sai avaamaan silmät siitä, miten mahtavia herkkuja maailmalla on vielä tarjottavanaan.

Tämä setti oli täysosuma.

Oon kirjoittanut aikaisemminkin mun monista ruokavammoista. Yleensä pärjään niiden kanssa melko vaivattomasti, mutta Singaporessa kyllä meinas mennä hermot. Erityisesti varmaan sen takia että mulla oli aika isot odotukset kaupungin ruokatarjonnan suhteen, sillä Singapore on tunnetusti maailman ruokapääkaupunki, joka on kerännyt vuolaita kehuja niin katukeittiöiden ystäviltä kuin pöytäliinapaikkoja kannattavilta. Uskoin siis löytäväni rutkasti myös nirson makuun sopivaa sapuskaa.

Mun ruokavammat kattaa singaporelaisittain semihankalan kombon: sianliha, äyriäiset ja sienet on hell no -listalla, enkä siis voi mennä esimerkiksi kasvissyöjämentaliteetilla, sillä kaupungissa missä valtaosa hawker centereistä tarjoaa pääasiassa kiinalaista, on sieniä lähes jokaisessa kasvisruoassa. Myös monet kiinalaiset ruokapaikat saattavat paistaa esimerkiksi kanan tai kasvikset laardissa, vaikka sianlihaa ei annoksessa olisikaan. Olin siis aika ajoin melko nälissäni etsimässä kojua, mistä löytyisi nirsollekin syötävää. Sellaisia toki oli rutkasti, mutta oli tietysti täysin oma vika, kun mitään tajunnan räjäyttäviä ruokaelämyksiä ei irronnut kovin helpolla.

Food courtien sijaan Singaporessa puhutaan siis hawker centereistä, jotka ovat täynnä vieri vieressä olevia ruokakojuja. Keskellä on iso kasa pöytiä tuoleineen, ja alueelta löytyy yleensä paitsi käsienpesumahdollisuus myös vessa. Singaporen tyylilä paikat on tosi siistejä, ja kumaraselkäiset vanhukset (ja joissain harvoissa tapauksissa myös nuoremmat) siivoavat pöydän melkein heti, kun asiakas poistuu paikalta.

Singaporen ruokamaailman parhaimmisto löytynee sieltä missä paikallisetkin syövät, eli juuri noista hawker centereistä. Vaikka ravintolat voi vaikuttaa nopeasti vilaistuna tosi vaatimattomilta, on kojujen joukossa niin bibi gourmand -mainittuja kuin michelin-tähditettyjäkin ravintoloita. Nämä onkin niitä paikkoja, missä pääsee herkuttelemaan michelin-tasoisella sapuskalla parilla eurolla!

Meiltä jäi tähdet sekä muut maailman parhaiksi kehutut kojut kokeilematta useista yrityksistä huolimatta, sillä joko oltiin liikkeellä väärään aikaan (Singapore Famous Rojak) tai sitten ei onnistuttu löytämään koko kojua (Liao Fan Hong Kong Soya Sauce Chicken Rice & Noodle). Siitä huolimatta mahat saatiin täyteen tosi edullisesti, sillä ruoat maksoi 3,5–5,5 Singaporen dollaria eli 2,5–4 euroa. Mahat täyttyi halvalla, vaikka nirso välillä mutristelikin.

Mikä siinä ruuassa sitten mätti? Aluksi itkeskelin kiinalaisen ruuan makumaailmalle, joka ei vaan nappaa. Söin kuitenkin kiinalaista ekaa kertaa sitten vuoden 2011 enkä vaan yhtä tai kahta vaan ihan reilusti useamman kerran. Sieltä löytyi myös hyviä juttuja, joten tää reissu taatusti työnsi mua vähemmän nirsoilevaan suuntaan. Intialaisessa ruuassa taas häiritsi hiton huonolaatuinen liha, ja huvitti huomattavasti kun tilailin ihan mielissään thaimaalaista sellaisen tullessa vastaan, sillä aikoinaan myöskään thaimaalainen ruoka ei ollut riittävästi räjäyttämään tämän nirson makumaailmaa.

Luojan kiitos tokavikan päivän superherkulliselle tofulaksalle ja kevätkääryleille, jotka muodosti niin hyvän setin, että samat herkut piti käydä syömässä vielä seuraavanakin päivänä. Se herkkusetti löytyi muuten aivan sattumalta hotellin parkkipaikan toisella puolella sijaitsevasta ruokakojukeskittymästä, jota ei edes varsinaiseksi hawker centeriksi voi kutsua. Alla olevat suosikit löytyivät Waterloo Streetin ruokakeskittymässä sijaitsevasta Kwan Inn Vegetarian Food -kojusta. Nam!

Me ehdittiin käydä reilun viikon mittaisella reissulla yhteensä noin kymmenessä hawker centerissä, joten aika monta paikkaa tuli nähtyä. Vaikka ihan kaikki ei missään nimessä ollut täysosumia, kaksi suosikkia löytyi,sillä ainakin kaupungin kauneimmaksi kehuttu Lau Pa Sat ja intialaiseen ruokaan painottuva Tekka Center kannattaa kokea!

Käytiin tsekkaamassa myös esimerkiksi Maxwell Food Centre (kahteen otteeseen heti reissun aluksi!), Amoy Street Food Centre, Golden Mile Food Centre sekä Sentosan saarella sijaitseva Malaysian Food Street. Kaikkia en edes muista, mutta varmaa on että jos on yhtään vähemmän nirso, kaikista löytyy takuuvarmasti ruokaelämyksiä!

Tilattiin annoksia vähän vaihdellen joko jaettavaksi tai sitten molemmille omat, mikä oli tosi hyvä valinta. Jos oltaisiin aina tilattu kummallekin omat annokset olis puolet varmasti jäänyt useammin kuin kerran syömättä, joten evästen jakaminen oli hyvä idea. Esimerkiksi kanariisin kanssa mukaan tuli usein myös erillinen liemikulho, joten vaikka annokset eivät olleetkaan jättimäisiä, riitti niissä aivan hyvin syötävää kahdelle.

Pitäisikö sitten lopettaa matkustaminen, tai ainakin märinä, jos ei kohdemaan ruokakulttuuri edes kelpaa? Ihan varmasti monen mielestä, mutta ite aattelim vielä kokeilla. En muinoin aluksi tykännyt edes libanonilaisesta, joten jospa muidenkin maiden keittiöiden kans olis vielä toivoa.

Ja pahoittelut vielä etukäteen kaikille jotka loukkaantuu syvästi siitä, että en osannu mennä oikeisiin ruokapaikkoihin heti ja kehtaan sen takia valittaa siitä internetissä. Singaporesta olisin kuitenkin odottanut löytäväni hieman helpommin niitä lähes täysosumia jatkuvien hutien sijaan. Tällä kertaa vankkumaton etsintä onneksi tuotti tulosta, ja uskon että niin käy myös tulevilla (ruoka-)seikkailuilla!

Milä on sun lemppari Singaporessa, mikä mulla jäi kokematta tai ymmärtämättä?

21.2.2018 8 Kommenttia
4 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit